Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Mukavaa vappua.

Kevät koittaa, valo, aurinko ja lämpö. Toivottavasti valo ja lämpö koittaa myös ap:n elämään.

Paljon olet kestänyt, ja hirvittävän paljon joudut edelleen kestämään.

En tiedä miten itse selviäisin sinun sijassasi.

Kaikkea hyvää muillekkin.

Sivusta seurannut

Mitäs kaikille kuuluu?

Mites se mies, joka hommasi tyttöystävän ja sitten meni painamaan exäänsä salassa niin, että exä tuli raskaaksi ja nyt on jo se vauvakin syntynyt. Mitäköhän tuolle miehelle kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle sanoisin, että minä ymmärrän hyvin sen, että tarkkaan mietit mitkä taistelut kannattaa käydä. Joskus luovuttaminen voi olla se viisain teko. Tiedän, että lapsien suhteen et ikinä oikeasti luovuta, mutta olet tarkkaan miettinyt myös sitä mihin tilanteeseen lapset joutuisivat taistelun keskellä. Tärkeintä on, että itse tiedät mikä on järkevintä ja säilytät mielenrauhan. Eksäsi on julma ihminen ja varmaan nauttisikin pitkistä oikeusprosesseista. Itsekkin toisaalta ajattelen, että pidä pintasi, mutta kokemuksesta voin sanoa, että kyseessä on todella kuluttava pitkä ajanjakso joka vie rahaa ja lopputuloksesta ei voi olla ikinä varma siis jos oikeuteen mennään. 

Sinä olet sisukas nainen ja kenenkään en soisi käyvän läpi sitä painajaista mitä joudut elämään.

Halaus, ei minulla muuta.

28 v yhdessä 

Siis jos raha-asioista lähdetään tappelemaan oikeudessa, niin kyllä sen jo etukäteen tietää, mikä lopputulos tulee olemaan. Ap voisi ottaa yhteyttä oikeusaputoimistoon, siellä saat ilmaista lakiapua.

Ap:lle kuuluu tietty osuus omaisuudesta eikä sitä saada oikeudessa muuksi muutettua. Ap:na menisin oikeuteen vain ja ainoastaan raha-asioista, lapset saavat itse päättää missä asuvat, joten niistä ei tarvitse edes puhua. Oikeuteen ei tarvitse edes juristia, jos asia on päivänselvä.

Ymmärrän, olin samassa tilanteessa.Vslitettasti siihen ei ole neuvoa, koska tunnepuoli niin kovilla. Surettaa kovasti puolestasi ja rukoilen . Toivon , et ylhäältä saat apua ja älä unohda, ainutkertainen !! Tsvit psykiatrin ja ystävien " olkapäitä "; .mutta haluan rukoilla sinulle voimia vaikean tilanteeseen . Rita..

Ihmetyttää minua tämä keskustelu kyllä kieltämättä aika ajoin. En ole koskaan tavannut miestä, joka luopuisi taloudellisista oikeuksistaan. Naiset, herätkää. Miksi lahjoittaisitte omaa omaisuuttanne pois? Varsinkaan miehelle, joka ei sitä ansaitse.

Pahoittelen suorasukaisuuttani jälleen kerran.

Voimaa ja valoa!

Kuurankukka

Ymmärrän täysin tämän, että pidä nyt nainen kiinni oikeuksistasi! 

Kuten aiemmin kirjoitin, olen tarkkaan punninnut asian. Ja teen siinä täysin tietoisen päätöksen. Enkä luovu mistään mistä en halua. Saan lopulta paljon enemmän itselleni, kun en lähde pitkään ja uuvuttavaan oikeustaistoon asiassa.

Summat ei ole semmoisia, että niiden vuoksi kannattaisi roikkua kiinni asiassa. Jos kyse olisi oikeasti isosta omaisuudesta, olisi tilanne eri.

Varmasti saisin puolet exän veloista ja varoista saisin jaettua hänen haalimat kulkupelit ja tavarat, tai ne myytäisiin velkojen kattamiseksi. Jäisin lopulta oikeuskulujen jälkeen jotain hyvin pientä voitolle.

Ja samalla asian aiheuttama paine ja stressi olisi läsnä elämässäni kenties seuraavat pari vuotta. Ex olisi entistä vihaisempi ja hankalampi, tekisi entistä enemmän kiusaa ja vaikeuttaisi asioita niin paljon kun ikinä mahdollista. Hän kostaa, aina, kaiken ja kauan. 

Koskaan hän ei tule minua kunnioittamaan, koskaan hän ei tule minusta puhumaan kauniisti lapsille. On ihan sama mitä teen, hän kääntää sen asian minua vastaan. Se on varma. Lapset olen jo elämästäni menettänyt, ainakin toistaiseksi. He eivät luokseni tule, exän luona asuessa on alkoholin käyttö hiljaa hyväksyttyä jne. Teineille tärkeämpää kun suhde äitiin joka on asiassa tiukempi. On omakotitalo, pelit ja vehkeet, omat huoneet ja vaikka painostus ja kuri joissain asioissa todella tiukka on vapaus toisissa asioissa se mikä ratkaisee, kuten juurikin kännäämisessä yms. 

Tärkeintä on se, että pystyn elämään itseni kanssa. Tärkeintä on, että teen asioita ja päätöksiä juuri sen mukaan mikä minulle on parasta. En voi ajatella exän ajatuksia en exälle kostamista, en että siitäpä saat, en edes sitä että näin asia oikeasti menee. Olen tehnyt päätöksen siitä mikä riittää minulle, ja siitä pidän kiinni, jos se ei exälle sovi ja haluaa riitauttaa asian, silloin sitten väännetään kaikki täysin oikeudenmukaisesti. Mutta jos hän ei asiaa riitauta, en minäkään sitä tee. Hänen matematiikka millä asioita laskee on niin kieroutunut, että koskaan ei tiedä vaikka lähtisi asioista taistelemaankin, vaikka kaikki faktat on häntä vastaan.

Tämä ei tule loppumaan, ennen kun lapset ovat omillaan. Mutta tästä pitää tehdä niin siedettävää kun mahdollista.

Vaikka ylläpidän yhteyttä lapsiin, on minun myös ymmärrettävä tilanne ja tavallaan päästettävä myös heistä irti, niin valtavan paljon kun se sattuukin.

Muuten en itse selviä tästä hengissä. Enkä välillä ole aivan varma selviänkö, tein sitten mitä tahansa.

Ap

Mä en oikein ymmärrä miten sinä saisit puolet exän henkilökohtaisista veloista?

Ei kai niitä huomioida osituksessa jos lain mukaan mennään? Siis nimenomaan hänen velka, ei teidän yhteinen.

Oletko varmasti tarkistanut asian juristilta ja oikein ymmärtänyt?

Tarkennetaan, että puolet niistä hänen veloistaan jotka saisi puhuttua perheen yhteiseksi hyväksi otetuiksi. Ja sitä yritystä niitä semmoisiksi puhumisesta kuulkaa riittää! Kaikki ei varmasti menisi läpi, joku ehkä kuitenkin. 

Ja kyllä, olen varmistanut asiat.

Ap

Eikö se mene niin, että lasketaan yhteen puolisoiden velat ja varat? Ja sitten tehdään tasinko. Onko talo siis myyty? Eikö siitä kuulu jotain ap:lle? Eihän siinä mitään riitaa pitäisi tulla eikä pystyä puhumaan mitään. 

Vai onko velkaa niin paljon, että se kannattaa jättää miehelle? Että on viisainta olla jakamatta kun menisi miinukselle ja nyt kun ei jaeta mitään niin mies ottaa velat kontolleen? 

Niin ja sekin riski on, että ap laitetaan sitten maksamaan elareita miehelle, jos lähtee oikeuteen.

Nyt käsittääkseni ap ei maksa elareita miehelle.

Hienoa jeesustella ettei halua mitään osituksessa, kun jaettavaa on lähinnä velka. 

Ap, maksatko lasten elinkustannuksista mitään miehelle? Eli toisin sanoen maksatko elareita miehelle joka kuukausi?

Mies laskee perheen ne yhteiseksi hyväksi otetuksi jos on maksanut lasten kulut yksin. Yleensä elarit kuitataan juuri esim.  talokaupassa ronttisummana. 

Vierailija kirjoitti:

Mies laskee perheen ne yhteiseksi hyväksi otetuksi jos on maksanut lasten kulut yksin. Yleensä elarit kuitataan juuri esim.  talokaupassa ronttisummana. 

Ap on kertonut maksaneensa lasten kulut ja harrastukset yksinään avioliiton aikana, mies oli keskittynyt tuhlaamaan rahansa itseensä. Ja tässä kiitos. Oikeasti ap:lla olisi hyvät mahdollisuudet viedä mieheltä tuhkatkin pesästä, voisihan hän esittää pankkitiliotteet yms yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies laskee perheen ne yhteiseksi hyväksi otetuksi jos on maksanut lasten kulut yksin. Yleensä elarit kuitataan juuri esim.  talokaupassa ronttisummana. 

Ap on kertonut maksaneensa lasten kulut ja harrastukset yksinään avioliiton aikana, mies oli keskittynyt tuhlaamaan rahansa itseensä. Ja tässä kiitos. Oikeasti ap:lla olisi hyvät mahdollisuudet viedä mieheltä tuhkatkin pesästä, voisihan hän esittää pankkitiliotteet yms yms.

 

Se oli se silloin, vaikeaa on jälkeenpäin todistaa miten on mennyt kun oli yhteinen talous kuitenkin. Onhan mies voinut maksaa jotain muita laskuja tai asumiskustannuksia. 

Mutta nyt kun on erottu ja lapset on isällään. Näitä elareita ehkä nyt kuitataan talonmyynnissä. En muuten ymmärrä miksi aloittaja ei halua ositusta. 

Harvoin silloin, jos olisi mahdollisuus viedä tuhkatkin pesästä, jätetään ottamatta edes sitä osuutta, mikä itselle helposti on laskettavissa. Joku nyt ei pidä paikkaansa. Mies on jo nyt valmiiksi hankala aloittajan mukaan, ei se sen hankalammaksi silloin mene. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies laskee perheen ne yhteiseksi hyväksi otetuksi jos on maksanut lasten kulut yksin. Yleensä elarit kuitataan juuri esim.  talokaupassa ronttisummana. 

Ap on kertonut maksaneensa lasten kulut ja harrastukset yksinään avioliiton aikana, mies oli keskittynyt tuhlaamaan rahansa itseensä. Ja tässä kiitos. Oikeasti ap:lla olisi hyvät mahdollisuudet viedä mieheltä tuhkatkin pesästä, voisihan hän esittää pankkitiliotteet yms yms.

Mies maksanut lainanlyhennykset.

Hei vaan kaikille.

Olen päättänyt, etten enää jatka täällä tätä keskustelua taloudesta. Olen kertonut tilanteen minä se on hyvinkin avoimesti täällä pitkin matkaa. Olen myös kertonut päätökseni, miten asia puolestani etenee.

Asian jankkaaminen täällä ei edistä asiaa mitenkään, pitää vain minua entisestään kiinni asiassa.

Ymmärrän, että varmasti tulen saamaan osakseni arvostelua, kun jätän kysymyksiinne vastaamatta. Mutta kuten sanottu. Vastaukset asioihin ja tilanteeseen löytyy ketjua lukemalla.

Jos muut haluavat asiaa spekuloida, olkaa hyvä, on teillä siihen täysi oikeus. Minä en tähän aiheeseen enää palaa. 

Mukavaa äitienpäivää kaikille ketjua lukeville äideille. 28:lle erityisen lämmin äitienpäivähalaus.

Olkaa onnellisia lapsistanne, niinäkin hetkinä kun savu nousee päästä ja tekisi mieli heittää hanskat naulaan, muistakaa mikä onni ja ilo on, että he ovat teidän elämässä. Kaikki tunteen kuuluu elämään, eikä tämä taival ole pelkkää onnea ja iloa. On äärimmäisen suuri rikkaus, että saatte elää heidän kanssa yhdessä, arjen puserruksen ja juhlan hetket. Ilot ja surut. 

Isoin kipu ihmisen (tämä toki vain minun kokemukseni) elämässä on menettää lapsensa, tai osa heistä. Onneksi on kuitenkin vielä yksi, jonka kanssa toistaiseksi vielä saan elää elämää yhdessä. Kasvaa yhdessä ihmisinä tämän elämän edessä. Kipu ja ikävä kahdesta lapsesta on uusi normaali, kulkee mukanani jokaisena päivänä. Onneksi kuitenkin on pienen pieniä murusia, mitä aina joskus saan elämääni myös pojistani, olen oppinut arvostamaan näitä valtavan paljon. Kipu tuntuu välillä pienenä tykytyksenä, välillä musertavan viiltävänä kipuna. Minun karmani on opetella elämään tämän kanssa. Tehdä kaikesta huolimatta elämästä mahdollisimman hyvä. Olla onnellinen niistä vuosista jotka sain viettää kaikkien lasteni kanssa. Olla onnellinen siitä, että he ovat elossa ja ilmeisesti onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Ei heillä ole hätää.  

Nauttikaa päivästänne, halatkaa rakkaitanne. 

Ap

Aloittajan kertomusta sekoittaa, kun hän välillä kertoo menettäneensä lapset isälle. Antaen ymmärtää, että kaikki lapset. Lasten ikää ja lukumäärää en ole lukenut mistään kommentista. Välillä sitten kertoo, että yksi lapsi on hänen luonaan. Mutta kun sitä on nimenomaan joskus kysytty vastausta en ole havainnut. Uskon, että en ole ainoa joita kertomuksen epämääräisyys haittaa, jopa niin, että haluavat tarkennuksia. Jos kertoo osan ja jättää osan kertomatta (tai kertomus muuttuu matkan varrella tai ajoittain) se kieltämättä tuntuu hiukan sekavalta. 

Ei voi moittia lukijoita, jos emme pysy kärryillä. 

Irti päästäminen 30 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen on miehellekin todella vaikeaa. Siitäkin huolimatta, että:

- Seksiä ei enää ole

-Lapset ovat jo muuttaneet kotoa

- Vaimolla on alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Hän uskoo salaliittoteorioihin, vaihtoehtomedioihin ja kaikkeen hömppään. Ei usko myöskään lääketieteeseen tai lääkäreiden määräämiin lääkkeisiin vaan keittelee kaikenlaisia omia yrttikeitoksiaan.

- Minä olen sosiaalinen ekstrovertti ja vaimo erakkoluonteinen introvertti.

Eli läheisriippuvuus ja taloudellisen tilanteen heikkeneminen erottaessa pitävät meitä saman katon alla. Viikonloput ovat pahimpia, arkena pääsee töihin ja unohtaa hetkeksi kotona vallitsevan kurjuuden.