Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija
28.06.2022 |

Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.

Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.

Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.

Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.

Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.

Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.

Kommentit (6222)

Vierailija
5301/6222 |
14.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisää kuulumisia?

 

Vierailija
5302/6222 |
15.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

upupupupupup

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
5303/6222 |
15.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap

Kerrohan kuulumisia

Mukavaa kevään jatkoa ja viikonloppua Kaikille

Tuumis🌻

Vierailija
5304/6222 |
15.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap:n kuulumisia olisi kiva kuulla.

Itse täällä mökkimiehen kanssa mökillä ja yritän tehdä töitä, mutta vaikeeta tekee keskittyä kun tekisi mieli kömpiä kainaloon. Syötiin hetki sitten tuhti ja herkullinen aamiainen, tein jo sitä ennen kolmisen tuntia töitä ja mökkimies nukkui. 

Meillä menee oikeasti aika ihanasti, hymyilyttää nykyään kun tätä kaikkea alussa yritti olla myöntämättä itselleen. Ehkä kaikki tapahtui niin nopeasti, että ei voinut ensin asiaa uskoa. Ehkä ei myöskään ollut helppoa antaa itselleen lupaa olla onnellinen. Olen kyllä todella iloinen, että uskalsin heittäytyä, sillä pienestä tällaiset kohtaamiset ovat kiinni. 

Yhteiselle matkalle lähdetään huhtikuussa (5 pvää) ja heinäkuussa pari viikkoo yhteistä lomaa. 

Ja eksän osalta kaikki hyvin, emme ole missään yhteydessä enää, siis emme ole riidoissakaan, mutta nyt myös eksä osaa elää omaa elämäänsä. 

28 v yhdessä 

Vierailija
5305/6222 |
16.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heipä hei täältäkin.

28, olen niin onnellinen sun puolesta. Toistan itseäni, mutta oot onnesi ansainnut. Ihana kuulla, että onni vaan syvenee entisestään.

Omia kuulumisiani kaipailitte. Jaa'a mitäpä niistä kertoisi? Monenlainen kiusanteko, eron jälkeinen väkivalta jatkuu edelleen. Pahin tapahtuu tietysti lasten kautta. Jos pari viikkoa on hiljaista exän suunnalta niin hyvä. Välillä saattaa tulla ihan asiallisia viestejä, mutta pian ne kääntyy ihan muuksi. Itse opettelen monesti kantapään kautta näitä asioita. Paras on mahdollisimman niukka yhteydenpito. Ihan vain pakollisissa asioissa. Talous asiat myös edelleen levällään. Saa nähdä minkälainen vääntö siitä sitten tulee jos talo joskus saataisiin myytyä.

Se kuva minkä ex on minusta omaan päähänsä maalannut ja mitä pitää totuutena on ihan sairas. Todella kaukana totuudesta. 

Oma olo menee aaltoliikettä. Enimmäkseen ihan okei. Välillä epätoivo iskee. Tilanne on ihan todella epäreilu. Kaukana normaalista eron jälkeisestä tilanteesta. 

Mulla onneksi on monenlaista tukiverkkoa, olen saanut vastaavaa kokeneista valtavasti voimaa, apua, tukea omaan prosessiin. Mutta yksin tämä on kahlattava läpi. Opeteltava se oma tapa selvitä, kestää ja jatkaa eteenpäin. Opeteltava millä tavalla asiat saa hoidettua niin, että oma olo ei mene huonoksi.

Halveksin exää sen vuoksi mitä tekee mun ja lasten väleille. Mulla olis esimerkkejä vaikka kuinka. Aina jos erehdyn ajattelemaan, että nyt helpottaa, tulee taas jotain kuraa. Ihan joka kerta.

Se ihminen on päästään sairas. Ihan oikeesti. 

Ja koitappa siinä sairaan kanssa hoitaa yhteisten lasten asioita. Kääntää asiat aina mun syyksi. Se on kuulkaa TODELLA mielikuvituksellista miten saa asiat käännettyä. 

Mutta, eteenpäin mennään. Pitkä on toipumisen tie. Mutta, tukevasti sillä tiellä edetään. Kokoajan vahvempana ja viisaampana.

Ap

Vierailija
5306/6222 |
16.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vielä jatkan sen verran, että se, että kaikki vaan jatkuu ja jatkuu, hidastaa sitä omaa toipumista.

Jos olisi perusero, lapset suht tasasesti kummankin vanhemman luona, kumpikin eläisi omaa elämäänsä ja lasten asioista hoidettaisiin passit sun muut asiallisesti. Olisi omakin olo ihan eri.

Siitä ei vaan pääse mihinkään, että se omista lapsista eroon joutuminen on kauheinta kaikesta. 

Nyt pitää miettiä sanamuodotkin oikein miten toimii että kelpaa exälle. Jos sanon että minä hoidan asian x. Ei vastausta, ei kelpaa, hankaloittaa asian hoitamisen niin että kariutuu koko homma. Jos kysyn, sopisiko että hoidan asian x. Se onnistuu. Onneksi seuraavat passitkin lapset hoitavat sitten täysi-ikäisinä.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
5307/6222 |
17.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

On varmaan parempi konsti silloin aloittaa kysyminen, että sopisiko, että hoidan. Monesti ihan haimisissakin ollessa joutuu joskus miettimään sanamuotoa mollä saa jonkun asian menemään helpoiten läpi. Riippuu tietty miten erotapauksissa on sovittu asioiden hoidosta. 

Vierailija
5308/6222 |
19.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toki, nousen tämmöisten nipotusten yläpuolelle, ja sitten nöyränä kysyn, että sopisiko asia? Tärkein on lasten etu. 

Tämä nyt oli vain yksi pienenpieni ja hyvin kiltti, merkityksetön esimerkki siitä, miten aivan kaikesta saa halutessaan hankalaa. Sitä kaikkea muuta on niin valtavan paljon.

Ja samalla esimerkki siitä, miten itse opin tässä kokoajan paremmin luovimaan asioita jotta ne saa tehdyksi.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
5309/6222 |
19.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiva oli 'kuulla' siis lukea kuulumisiasi, ap.

Jatka samaan malliin, anna valua kuin vesi hanhen selästä nuo exäsi asiattomuudet. Jos voit. Toki siitä voi mielensä pahoittaa, jos toinen tahallaan hankaloittaa asioita.

Valoisaa kevättä Sinulle

Tuumis🌻

Vierailija
5310/6222 |
20.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

En vaan käsitä miten mämmin teko itse tulee halvaksi. Ensin ostaa tarveaineet sitten valmistus tarpeiden keittellyineen ja 2,5 tunnin sähköuunissa porottamisineen näillä sähkön hinnoilla. 

Luulen, että ostamalla kerran vuodessa sen tarjousmämmin niin pääsee sekä helpommalla, että halvemmalla. Yleensä perheessä eivät kaikki edes syö mämmiä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
5311/6222 |
20.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sorry, mämmi tuli väärään ketjuun. 

Vierailija
5312/6222 |
20.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sorry, mämmi tuli väärään ketjuun. 

hauska kommentti, hetken ihmettelin🤔

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
5313/6222 |
21.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, jos englanti taipuu niin katselepa Youtubesta "Jimmy on Relationships" -videoita. Etenkin narsismiaiheiset on tosi hyviä ja ne toikin tän ketjun mieleen! Uskon, että saisit niistäkin sitä arvokasta tukea itsetunnollesi ja ajatukselle, että vika ei ole sinun päässäsi. <3 Tsemppiä ja kevään valoa!

Titta__

Vierailija
5314/6222 |
27.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap,

Ja kaikki muut:

Tiesittehän, että maanantai oli malkamaanantai, eilen tikkutiistai ja nyt on kellokeskiviikko -> kohti kiirastorstaita, pitkäperjantaita, lankalauantaita ja sukkasunnuntaita?

Valoisaa Pääsiäisen aikaa Kaikille Teille

Tuumis🌻

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
5315/6222 |
28.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille.

28 v vähän päivittelee elämänsä kulkua tylsistyneenä.

Terveyshuolet todella mieltä alentavana tekijänä, lääkärissä (eri alan) käyntejä on paljon ja oikein apua ei löydy. Mietinkin miksi nämä ongelmat kipuineen vyöryy nyt päälle kun elämä muuten kulkisi mukavasti. Kun eron tuomista henkisistä kivuista selvisi niin sitten iski fyysiset kivut, joiden kanssa joutuu elämään. Itse olen niitä ihmisiä, joka vetäytyy omaan kotiin / erakoidun aika pahasti. Kivut, stressi ja siitä johtuva unettomuus meinaa saada mielen aika synkäksi.

Mökkimiehen kanssa menee kivasti, edelliset kolme viikonloppua ollaan oltu paljon yhdessä, siis pitkät viikonloput ja yksi niistä oli ke-ma. Nyt pääsiäinen ollaan erossa kun mökkimies kaukana töissä. Hän on ihana, kertakaikkiaan. Hänen kanssa on helppo olla, nauramme edelleen yhtä tyhmille jutuille, puhumme ihan kaikesta ja läheisyys + koskettaminen on valtavan ihanaa (edelleen). Ensikuussa tulee vuosi tapaamisestamme ja juuri silloin olemme yhdessä viisi päivää ulkomailla. Luulin, että se oli vain sattumaa, mutta voipi olla että ei ollutkaan. Paljon ollaan mökillä, mökkimiehen asuinkaupungissa ja täällä meillä. Ja tiedättekö minusta ei ole mikään ihanampaa kuin käpertyä mökkimiehen kainaloon, tai se kun mökkimies pitää kädestä kiinni, istutaan leffassa käsikädessä 3h jne. 

Pojalla menee kivasti ja viettää puolet viikosta tyttöystävän luona, aikuistunut nuori mies.

Ja eksän kanssa ei olla nähty kohta pariin kuukauteen, olemme kerran jutelleet puhelimessa kun Hän soitti onnittelut synttäripäivänäni. Ohareita tekee pojalle jatkuvasti, kuten tälläkin viikolla. Eksän läheiset ihmiset on todella huolissaan siitä kuinka paljon tekee duunia, yhtään normaalin pituista päivää ei ole kohta tehnyt neljään kuukauteen. Hänet joskus tunteneena voisin sanoa, että ei voi hyvin. Pakenee töihin. Toivon Hänelle hyvää. Näistä asuntokuvioista yms ei olla edes juteltu, niidenkin aika olisi, mutta terveyshuolien keskellä en jaksa painostaa asialla.

Tästähän tuli romaani. Terkkuja siis kaikille ja ihanaa kevättä.

28v yhdessä 

 

Vierailija
5316/6222 |
29.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moi 28!

Ihana kuulla tuosta sinun suhteesta mökkimiehen kanssa, ajattele, pian jo vuosi täynnä. Olen tosi onnellinen sun puolesta. Mitähän jännää tuohos sopivasti vuoden etappiin osuvaan matkaan liittyykään. 

Ikävä kuulla kivuistasi. Toivon, että niihin löytyisi apua. Jatkuva jäytävä kipu on tosi kuluttavaa. Onneksi mökkimies on elämässäsi, ajattele mikä tilanne olisi kipujen kanssa jos onnea ja iloa ei olisi?

Kiva kuulla myös, että pojallasi elämä sujuu hienosti.

Ex, no, hän saa mitä tilasi. Hienoa, että olet saanut olla rauhassa ja hän tuntuu ymmärtäneen tilanteen.

 

Minä olen alkanut tekemään pitkän tähtäimen tulevaisuuden suunnitelmia. Se apu mitä itse olen saanut on saanut aikaan halun auttaa muita. Vuosia uinunut ajatus on alkanut taas aktivoitua ja vahvistua. Jospa tämä joskus toteutuisi... Ainakin olen alkanut aktiivisesti selvittämään mahdollisuuksia.

Edelleen tulee hetkiä, että törmään päin sitä todellisuutta missä elän. Tässä jälleen yhtenä päivänä kun osallistuin erääseen ryhmään, siellä ammattilaiset esittivät kysymyksiä ja jokainen niistä osui ja upposi omaan ja omien lasten tilanteeseen. Se jälleen herätti siihen todellisuuteen miten epäreilu, sairas, väärin tämä tilanne on. Kaikille osapuolille. Se yksi pelaa miten tahtoo ihmisillä. Jatkuva huoli lapsista, miten tämä kaikki tulee heihin pitkässä juoksussa vaikuttamaan? 

Mutta, mä elän, nautin vapaudestani. Voin tehdä mitä haluan, ilman että siitä seuraa viikkojen haukkumista ja syyttelyä kotona. Toki syyttelyä ja haukkumista tulee viestien muodossa viikottain, milloin mistäkin. Kaikkihan on aina mun syytä. Välillä on useampi päivä väliä, joskus tulee jokunen asiallinen viesti, ja joskus sitä sontaa tulee monta viestiä päivässä.

Yksi puhelu oli exän kanssa puhuttava tässä pari viikkoa sitten, ja voi kuulkaa sitä tikarien määrää millä siellä asian välissä pisteli menemään. Että ei kiitos, en puhu kanssaan kun vain ja ainoastaan pakkotilanteessa.

Huhtikuussa tulee vuosi, että olen asunut omassa kodissa. Ja siitä rikkinäisestä ihmismöykystä on tultu pitkälle. Vaan onneksi en sillon tiennyt miten kauhea tilanne on edelleen vuoden päästä. Jos olisin tiennyt, en olis jaksanut tarpoa eteenpäin. Koska sitä tämä tilanne on, kauhea. Vaikka paljon on parantunut ja vaikka olen kasvanut ihmisenä todella paljon ja olen vahvistunut, oppinut elämään tätä uudenlaista elämää. Äitinä tämä tilanne on kauhea, todella epäreilu, surullinen. Ja pelottaa se, miten isot, loppu elämän kestävät jäljet tämä jättää mun ja lasten väleihin? Pakko yrittää uskoa ja luottaa, että yhteinen historia kantaa. Vaan ei sitä aina jaksa. Keskimmäisen kanssa on tilanne hieman parempi. Esikoinen on aivan isänsä pauloissa. Ja mulla on ihan kauhea ikävä mun lapsia, teinejä. Sitten mä välillä tirautan itkut ja jatkan eteenpäin. Ei tää mua enää samalla tavalla romauta, pääsen jo ylös pahoinakin päivinä, tai ainakin sitten seuraavana päivänä. Mukana tämä kipu kulkee ihan jatkuvasti. 

Valoa päin... 

Ap

 

Vierailija
5317/6222 |
29.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei Ap,

Ihana, että kirjoitit kuulumisia.

Ajattele viime huhtikuu oli molemmille merkityksellinen, sinä otit todella ison askeleen ja muutit omaan kotiin ja minä tein lopullisen eroratkaisun jonka jälkeen mökkimies tupsahti elämääni todellakin yllättäen. 

Olen todella surullinen tuosta Sinun ja lapsiesi tilanteesta. Tilanne on tosi raaka ja epäreilu, mutta olet pärjännyt todella hienosti. Olet tehnyt parhaasi ja uskon todellakin, että Teidän yhteinen historia kantaa. Kun lapsiltasi jossakin vaiheessa silmät aukenevat niin seisot heidän rinnalla tukien (syyttelemättä valinnoista). Se on niin suurta rakkautta. Itku puhdistaa ja tekee välillä hyvää, tärkeintä että ei jää päälle.

Ajattele minkälaiset ihmisrauniot olimme reilusti yli vuosi sitten. Ensikuussa tulee 1v 10 kk kun tämän ketjun aloitit, mikä matka tämä ollut.

Minä en hirveästi menneitä enää mieti, olen täysin Sinut sen kanssa, että se ihmissuhde ei ollut tarkoitettu loppuelämäksi. Onneksi rinnalla on ihminen, jolla on pitkä historia oman eksänsä kanssa. Eikä meidän kummankaan tarvitse varoa puhumisiamme, emme sinänsä eksistä puhu, mutta kun puhumme menneisyydestämme niin vahvasti ne eksät ja lapset siihen kuuluu. Viime viikonloppuna tuli jännä hetki kun vähän työnsin mökkimiestä kauemmaksi mm. kipujen takia, omaan päähän tuli sellainen mörkö siitä kuinka erilaista naista mökkimies ensin tapaili ja kuinka nämä kivut on vienyt sitä kuplivaa iloa minusta pois. Menin jotenkin lukkoon ja vetäydyin. Mökkimies tajusi tilanteen hetken päästä ja tuli minua halaamaan ja katsoi silmiin ja sanoi, että "asiat järjestyy ja Hän ei ole lähdössä tästä pois". 

Kipujen lisäksi on ollut nyt stressiä ja suurta vastenmielisyyttä työtäni kohtaan ja todellista huolta kun siskoni makasi sairaalassa useamman viikon tapaturman ja siitä johtuvan hoitovirheen takia. Onneksi sisko pääsi tällä viikolla kotiin, mutta pitkä toipuminen edessä. Tämä kaikki muistutti minua siitä, että elämä on tässä ja nyt. Vietin Siskolla ennen onnettomuutta ihanan viikonlopun ja sitten tietooni tuli tiistai iltana, että sisko on sairaalassa. 

28 v yhdessä 

Vierailija
5318/6222 |
29.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt 28 v pääsi vauhtiin ja käytän tätä ketjua ajatusten purkauspaikkana niin kuin ennen vanhaan. Pahoitteluni siitä.

Ja minuun on varmaan iskenyt jonkinlainen ns. 50v kriisi 51 vuotiaana. Luulen, että osa menee jonkinlaisten vaihdevuosioireiden piikkiin. Jonkinlaisia henkisiä kasvukipuja on, työ on alkanut ahdistamaan todella paljon ja jonkinlainen työstäminen lapsesta irtipäästämiseen on käynnissä. Poika yöpyy todellakin kotona enää pari yötä viikossa, emme ole mitenkään riidoissa, mutta tyttöystävän kanssa viettää kaiken sen ajan mitä koulun ja bändihommien jälkeen jää. Ymmärrän tämän kaiken hyvin, mutta yllättävän vaikeata on sisäistää tämä. Ja se, kuinka paljon olen yksin ja erakoituneena (99% etätyöt) täällä kotona saa minut todellakin kaipaamaan muutosta tähän asuntojärjestelyyn. Tässä pienessä taloyhtiössä on nyt ollut vastaava asunto myynnissä monta kuukautta todellakin edullisesti, ei mene kaupaksi ja ko. asunto on paljon paremmassa kunnossa. Vaikka tämä laitettaisiin myyntiin nyt niin se koska menee kaupaksi on sitten toinen juttu.

Oma talouskin on tiukempi kuin vuosiin, lääkkeet ja lääkärinkulut vie oman siivunsa ja ehkä ensimmäistä kertaa myös kiukku eksää kohtaan siitä itsestääselvästä asiasta että minä ruokin ja elätän pojan oikeastaan yksin kiukuttaa. Tietenkin opiskelevan poikani elätän, mutta kunnioitukseni eksää kohtaan karisee myös tätä myötä. Eksä on nyt heittänyt muutamia kapuloita rattaisiin niin, että en näe niillä muuta tarkoitusta kun yritystä saada minut ottamaan yhteyttä, mutta en ole ottanut vaan hoitanut asiat muuta kautta. Olen elänyt täysin omaa elämääni ja en kysele eksästä keneltäkään, poikaa en ole kieltänyt puhumasta isästänsä ja juuri tällä viikolla poika puhuikin, että isällä ei ole kihlasormusta vieläkään ja että olivat illalla isänsä salakämpässä. 

Tänään olen tänne kirjoittaessani ajatellut eksää enemmän kuin tänä vuonna yhteensä, tästä ei kannata olla huolissaan vaan tällä ketjulla on tapana tehdä se. Sillä koko historiani täällä alkoi minusta ja eksästä, uusi elämäni + uusi minä ja mökkimies tuli kuvioon myöhemmin.

Nyt en höpötteli omista asioista enempiä (ehkä). Tyhjensin taas isosti pääkoppaani ja nyt yritän hetken tehdä jotain järkevää, sitten kävelylenkille ja illalla vaikka joku elokuva.

28 v yhdessä 

Vierailija
5319/6222 |
29.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap ja "28",

kiitos kuulumisista ja rauhallista "omaa" pääsiäistä teille kummallekin tänä vuonna! Ja iso kiitos tästä ketjusta. Hyvin te vedätte, kaikista vaikeuksista ja haasteista huolimatta. Ihailen teissä kummassakin olevaa sitkeyttä ja rohkeutta.

Uskon että Mökkimiehen sanoissa on perää: kyllä kaikki lopulta järjestyy parhain päin.

Tsemppiä teille ja se perinteinen

ISO HALI <3 <3

Vierailija
5320/6222 |
29.03.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koita jaksaa

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan seitsemän kaksi