Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12651)
Ja se tieto on ollut samaan aikaan helpottavaa ja musertavaa. Oli kamala lukea narsistin lapsena kirjaa, se oli hyvin ahdistavaa. Niin moneen kohtaan olisin suoraan voinut laittaa omat lapseni.
Ryhmissä törmää paljon siihen, miten samalla tavalla nämä ihmiset toimii. Miten paljon on samankaltaisuuksia. Ja miten vaikea heistä on päästä eroon.
Siihen yhteen viestiin missä sanottiin että kaikki pitää katkoa. Siihen pyrin. Se on vaikeaa, koska saan päälleni syyllistämistä jne. Mutta se on ainoa oikea tapa edetä.
On samaan aikaan helpottavaa ja musertavaa kuulla muiden samaa kokeneiden kertomia asioita. Ne on rankkoja asioita. Ne ryhmät on pelastus.
Sinä joka vielä olet narsistin kanssa, oikeasti mene ryhmään kuuntelemaan, on niin helpottavaa kun siellä ymmärretään. Kukaan ei syyttele eikä kyseenalaista vaan ihmiset tietävät mistä on kyse. Minäkin epäröin, epäilin todella että menen väärään paikkaan ettei kohdallani ole kyse narsismista. Mutta kyllä on. Se on ollut vaikea tunnustaa. Siitä on vaikea ääneen puhua, koska niin helposti leiman saa itse. Siksi vältän narsisti sanaa.
Sama on vieraannuttamisen kanssa. Mietin tarkkaan kenelle asiasta puhun. Niin helposti ajatellaan että kyllä minussa pitää olla vikaa koska tilanne on mikä on. Enkä sitä ihmettele, koska tätä pohdin paljon myös itse. Olen kuitenkin asiasta keskustellut ammattilaisen kanssa, joka on sanonut että kaikki vieraannuttamisen kriteerit täyttyy. Ja tämäkin on varsin tavallinen tapa toimia persoonallisuushäiriöiselle. Valitettavasti. Vastaavia kokemuksia löytyy.
Se, että tämä ei lopu. Se, että näiden asioiden kanssa on vaan elettävä on ollut vaikea hyväksyä. Se on vaikea hyväksyä.
Ja sitä nyt työstän.
En minä tiedä auttoiko nämä avautumiset mitään, ketään ymmärtämään?? Mutta, auttoi tai ei. Jos joku ei halua ymmärtää niin sitten ei. Asiat on toisaalta niin vääristyneitä että niitä on vaikea monen käsittää. Ymmärrän sen. Suhde persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa saa oman minuuden katoamaan, ihmiseen toimimaan niin miten ei koskaan olisi kuvitellut toimivansa. Aivan tavallisen, järkevän ihmisen pää saadaan niin sekaisin sillä kaikella. Ja tuo kaikella sana sisältää niin paljon, yritin miettiä miten sitä avaisin, mutta se sisältää niin paljon kaikkea.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vielä sanon, mikä itseäni auttoi valtavasti ymmärtämää tilannetta, kun ammatti-ihminen joka tutkinut asiaa vuosia ja työskentelee vieraannuttamisen kanssa edelleen sanoi, että lapsen/lasten on helpompi valita se "hankala" vanhempi koska he tietävät että se toinen on ja pysyy. Tämä hankala hylkäisi jos valitsisivat toisin. Siksi toimivat tilanteessa kuten toimivat, vaikka se on kaiken järjen vastaista.
Ap
Olen narsistin lapsi ja voin kertoa, ettei meistä lapsista kukaan valinnut sitä hankalaa vanhempaa. Siis valitettavasti he eivät saaneet eroa aikaiseksi ja elimme heidän helvettinsä hedelminä. Kaikki tajusimme heidän toimintansa jo tosi varhain. Koska vanhemmat olivat niin vastuuttomia kumpikin, niin me lapset jouduimme jo tosi varhain lähtemään pois heidän vaikutuspiiristään. Äitini näin viimeksi 17-vuotiaana, nyt on jo kuollut. Kukaan meistä lapsista ei mennyt hautajaisiin. Isän hautajaisissa olimme kaikki. Meillä lapsilla on yhteinen näkemys perheemme dynamiikasta ja olemme joutuneet ja saaneet käydä läpi rankat ongelmat ja terapiat.
Olen pahoillani puolestasi. Olen pahoillani, että jouduit elämään siinä myllyssä. Olen pahoillani etteivät vanhempasi eronneet, mutta ymmärrän myös miksi eivät saaneet sitä tehdyksi. Olen pahoillani ja huolissani myös omien lasteni puolesta, he joutuivat ja joutuvat elämään siinä myllyssä. Mietin paljon miten kaikki heihin vaikuttaa, miten selviävät, minkälaisia ihmisiä heistä kasvaa.
Minä ajattelin kauan, että ehjä koti on paras mitä voin lapsilleni tarjota. Ehjä ehkä, paras ei todellakaan. Olisiko ollut parasta erota aiemmin? Varmasti. Nämä on asioita joiden kanssa on nyt vaan elettävä. Sen syyllisyyden että lapseni joutuivat kasvamaan siinä ilmapiirissä. En enää sille mitään voi. En voi muuttaa aiempaa. Olen tehnyt todella huonoja valintoja elämässäni ja niiden kanssa on vaan nyt elettävä.
Kyllä minuun sattuu, kun ajattelen, että kenties lapseni istuvat 10, 20 vuoden päästä jossain ryhmässä rikkinäisinä aikuisina kokemansa lapsuuden vuoksi keräämässä itseään. Ja kuinka paljon se on minun syy. Minun päätösten syy. Miksi en eronnut miksi jäin. Miksi annoin asioiden tapahtua. Jne.
On niin väärin, että monesti narsisti mennä porskuttaa eteenpäin ja me jotka olemme eläneet vaikutuspiirissään keräilemme itseämme kasaan, jopa vuosia.
Ei kukaan valitse elää semmoista elämää. Se on niin monien asioiden summa. Ei kukaan tiedä suhteeseen alkaessaan mihin kaikkeen siinä vielä joutuu.
Voimia sinulle, kokemastasi lapsuudesta huolimatta sinulla on mahdollisuus rakentaa itsellesi hyvä tulevaisuus. Jälki, arpi, on aina mukanasi, toivottavasti saat hyvän elämän siitä huolimatta. Onneksi apua on saatavilla, ja onneksi olet apua hakenut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani kaikkien puolesta, jotka omia kipeitä asioitaan tänne kertovat, olkoot jätettyjä ja jättäjiä. Toivon, että kukaan ei heimoonnu toisia vastaan, vaikka ei aina saakaan ehkä mielesitään vastausta, sillä toisaalta, siitähän on myös sitten ketjua syytelty, että ollaan lampaita ja hymistellään.
Minäkin sanon tuolle seksistä jankkaajalle, että hän nyt puhuu omasta käsityksestään seksistä täytenä totuutena ja ottaa ihan bioogiankin turvakseen, mutta hän ei tosiaan tajua mitä se on, kun kietoutuu epäterveeseen suhteeseen. Ei seksi siinä eroa yhtään muista asioista, olkoot sitten henkisiä, fyysisiä, taloudellisia, niin jälkeen päin vasta tajuat miten epäterveesti annoit itsestäsi.
Itsensä epäterveesti antaminen on eri asia kuin seksistä nauttiminen. En kieltänytkään, etteikö joutuisi olemaan narsistin kanssa seksisuhteessa ja antamaan seksiä. Mutta vuosikausia sitä epätervettä tilannetta kestettyään se ei ole nautinnollista. Kun ihminen joutuu olemaan monia vuosia velvollisuusseksisuhteessa ja varautuneessa tilassa se ei ole silloin turvallista ja siihen tilanteeseen ei silloin hakeudu saadakseen esimerkilsi turvallista syliä tai kainaloa. Koska sellaista ei kertakaikkiaan ole jos on narsistin kanssa pitemmässä suhteessa. Silloin oppii niin varautuneeksi ihan joka asiassa, myös seksissä, ettei siitä pysty spontaanisti nauttimaan. Kun spontaanius ja luottamus puuttuu niin se heijastuu - tietenkin - myös seksiin.
Narsistinen ihminen elää epäterveessä suhteessa. Olen samaa mieltä ja olen sen itse kokenut. Mutta silloin joutuu luopumaan juuri niistä terveen suhteen osatekijöistä: ei voi ( monien torjuntojen ja mitätöinnin vuoksi)) hakeutua omaehtoisesti toisen läheisyyteen, vaikka mieli tekisikin, ei voi luottavasisesti lähestyä, narsisti ei anna turvaa tai syliä kun toinen sitä tarvitsisi tms.
Siksi ei ole, oman elämänkokemukseni perusteella, loogista, että narsistin kanssa vuosia elänyt ihminen hakee kumppaniltaan turvallista syliä tai kainaloa ja seksi on luottamuksellista ja hyvä oloa tuottavaa. Kaikkeen elämään, kuten yllä sanottiinkin, sisältyy se varauksellisuus ja epävarmuus ja toisen fiiliksen mukaan eläminen. Hän ei enää uskalla tai on menettänyt toivonsa sellaiseen mahdollisuuteen - liian monta kertaa torjutuksi tulleena.
Kainaloon tai syliin saattaa päästä silloin ja vain siksi aikaa kun narsisti ITSE niin haluaa ja tämä ITSE läheisyyttä ja seksiä tarvitsee tai muuten haluaa olla mieliksi toiselle. Monesti taustalla on myös, että saadakseen itselleen jotain hyötyä muussakin, eli tietää mistä narusta vetää. Se on, totta, että narsisti on hyvin taitava kun haluaa saada toiselta jotain.
En nyt pelkästään aloittajasta puhu, vaan ihan miten narsistit toimivat parisuhteessa ja mitä narsistin kanssa eläminen on. Koska olen elänyt itsekin. Jälkeenpäin tulee kyllä vielä paljon lisää takautumia. Senkin myönnän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap,
ymmärrän oikein hyvin mitä tuossa edellä muutamassa kommentissa kirjoitit. Elin itse 10 v uusperhehelvetissä aika samankaltaisissa olosuhteissa. Hukkasin itseni totaalisesti, eheytyminen on vienyt aikaa.
Sinä selviydyt kyllä, olet jo vahvasti voiton puolella.
Ja kyllä ne loputkin lapset sieltä palaavat.
"Olen pahoillani puolestasi. Olen pahoillani, että jouduit elämään siinä myllyssä. Olen pahoillani etteivät vanhempasi eronneet, mutta ymmärrän myös miksi eivät saaneet sitä tehdyksi. Olen pahoillani ja huolissani myös omien lasteni puolesta, he joutuivat ja joutuvat elämään siinä myllyssä. Mietin paljon miten kaikki heihin vaikuttaa, miten selviävät, minkälaisia ihmisiä heistä kasvaa.
Minä ajattelin kauan, että ehjä koti on paras mitä voin lapsilleni tarjota. Ehjä ehkä, paras ei todellakaan. Olisiko ollut parasta erota aiemmin?"
Ei tarvitse olla pahoillaan, sillä olemme jo vuosikymmeniä sitten käyneet asiat ja eläneet omaa hyvää elämäämme. Meillä sisaruksilla on hyvät ja lämpimät välit.
Käsityksesi ehjästä kodista on ehkä vääristynyt. Olen pahoillani siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo mitä yllä kuvattiin seksistä narsistin kanssa, allekirjoitan täysin. Ja se oli juuri noin. Koitinkin avata aiemmassa kirjoituksessa sitä, mitä asialla itse tarkoitin en ehkä siinä onnistunut. Kyse oli jostain aivan muusta.
En nyt ala tätä enää enempää selittelemään. Sanon vain, että ei sekään ollut mitään normaaliin parisuhteeseen verrattavissa olevaa.
Sairasta. Vääristynyttä. Omat rajani olivat totaalisesti hukassa. Epänormaali oli normaalia. Se oli ainoa mitä oli.
Eron aikaan oli päällä paniikkireaktio kaikkeen.
Ap
Ja taisin kirjoittaa epäselvästi tuosta ehjästä kodista. Enää en milläänlailla ajattele kodin olleen lapsille ehjä. Pitkään ajatukseni oli tämän suhteen vääriä. Ja altistin lapseni kestämään sitä kaikkea. Ajattelin ydinperheen olevan se hyvä asia.
Toisaalta lapseni sanoi kerran että tämä on kamalaa, että kunpa te vaan edelleen asuisitte yhdessä. On lapsille raastavaa joutua valitsemaan pakotettuina.
Ja itsekkin ajattelen välillä, että silloin olisin siellä isän ja lasten välissä. Siksi en varmaan lähtenyt. Nyt lapseni ovat sen sumutuksen keskellä ja heidän rajansa ja normaaliutensa, heidän käsityksensä minusta hämärtyvät.
Enkä missään tapauksessa olisi ikinä menossa takaisin. Se vaan saa minut ymmärtämään miksi en lähtenyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistin nyt itse sen, että narsisti tekee jotain asiaa, oli se sitten mikä tahansa elämänalue, vain sen ajan kuin itse sitä haluaa. Taustalla on myös oma kyvyttömyys pitäjänteiseen toimintaan. Koska syklit ovat hyvin vaihtelevia ja nopeita. Myös mielihalut ja mieltymykset vaihtuvat yllättäen. Joku adia mikä on ollut mieleistä saattaa ihan yllättäen muuttuakin epämieleiseksi. Myös heillä on erittäin tehokas on/off nappula päässään. He saattavat siirtää hetkessä itsensä toiseen moodiin. Ja toisen on siihen mukaiduttava tai muuten tulee vaikeiksia ja riita.
Siksikin marsistin kanssa suostuu epäterveisiin asioihin, yleensä sen kyllä itse tiedostaa. Välttääkseen riitaa ja konflikteja. Usein myös saadakseen hyvän kauden kestämään mahdollisimman pitkään. Koska oppii tietämään, että huono kausi väistämättä tulee. Sitä ei voi ennustaa, mutta hiukan oppii haistelemaan ja olla ärsyttämättä. Joskus tosin sekin ärsyttää narsistia. Jos huono kausi nyt on hänellä on väistämättä käynnistymässä.
Ymmärrän tältäosin ap:tä. Koska narsistin kansss hyvät kaudet ovat todella hyviä ja huonot kaudet todella kamalia. Sillä keinoin pystyy pitämään toisen otteessaan, jän tajuaa, että on pakko antaa välillä hyvää. Ja myös toinen on silloin kuin sulaa vahaa, jos tunteita on edelleen. Se ei ole tervettä hyvää oloa, mutta on kuitenkin hyvin koukuttavaa ja tuo hetken lohdun. Sitä onnea kuitenkin kalvaa tieto, että tämä on nyt vai tämä hetki. Ja pelkää mitä tulee hetken päästä.
Tuommoisissa vertaistukiryhmissä on se ongelma, että siellä taas keskitytään siihen toiseen ja tehdään hänestä stereotypia. Ja rajattomat yhdessä kasvamassa?
Vertaistuki lisättynä omalla terapialla on oikeasti haavoittavassa suhteessa olleelle ehdottoman tärkeää. Siinä terve ammattilainen on vuorovaikutuksessa ja osaa myös haastaa taitavasti, jotta terapia edistyy. Juuri vuorovaikutuksessahan ihminen oppii: lapsuudessa ja aikuisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos 28 veelle, et tosiaan ole ollut pilkkaaja. Kuitenkin liitto yrittäjän kanssa on sitä, että koko perhe on siinä tavallaan mukana. Itsekin olin ollut yrityksessä töissä alkuvuodet, kunnes oivalsin, ettei minua kohdella samoin kuin muuta palkattua henkilökuntaa. Jos on yhdessä hankittu osake, niin avioliitossa on aivan normaalia antaa se yrityksen vakuudeksi.
Kammo minulle jäi kyllä yrittäjiä kohtaan ja koulutin itseni aivan uudelle alalle. Koin yrittäjyyden perustuvan niin pitkälti itsekeskeisyyteen. Siis ajallisestikin olivat y:n huolet aina viemässä kaiken huomion. Piti tsempata ja kävellä munankuorilla ja pitää lapset hiljaisempana, kun isällä niin stressiä.
Tämä ketju on jotenkin heimoontunut niin, että jätetyt on se pääheimo, ja ovatko he sitten niin haavoilla, että jättäjä, olkoon vaikka mitkä syyt, niin on vastakohta/uhka tjsp.
Mukavaa oloa sulle 28 vee sen uuden miesystäväsi kanssa!
Ihan vaan sinulle lohdutukseksi, minäkin olisin tehnyt samoin. Avioliitossa ollaan nimenomaan yhdessä, tuetaan ja autetaan toista. Kenelläkään meistä ei ole kristallipalloa tulevaisuuden näkemiseen. Meidän on kaikkien pakko elää täällä sillä tiedolla ja ymmärryksellä, minkä meidän omat kokemuksemme maailmasta (sekä kokemusten kokijana että muiden kokemusten sivusta seuraajina) on meille antanut, ja mihin persoonamme ohjaa. Joskus omat ratkaisut purevat nilkkaan tulevaisuudessa. Sille ei voi mitään. Eikä se ratkaisu siltikään välttämättä ole ollut virhe, toisenlaisen ratkaisun tekeminen olisi voinut purra nilkkaan jo aiemmin, joskus on tilanteita missä mikään ratkaisu ei lopputuloksen kannalta ole hyvä. Mutta sitä ei voi tietää. Voi vain oppia tulevaisuutta varten.
Monen mielestä naiivi ja sinisilmäinen ihminen on tyhmä. Minun mielestäni sellainen ihminen on onnekas. Joko hän on säästynyt monelta pahalta elämässään, tai hänen perusluonteensa on ihailtavan luottavainen ja muista hyvää uskova. Kunpa me kaikki olisimme luottavaisia ja muista hyvää uskovia, silloin maailma olisi parempi paikka elää, ja apua saisi kaikki sitä tarvitsevat.
T: nimimerkitön, nykyinen vakkari.
Suhde persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa saa oman minuuden katoamaan, ihmiseen toimimaan niin miten ei koskaan olisi kuvitellut toimivansa.
Ihmisen on yllättävän helppoa menettää moraalinen kompassinsa. Kokeitahan on tehty useita, missä ihmiset ovat luulleet antavansa aina vain voimakkaampia sähköiskuja toiselle koehenkilölle (näyttelijä). Lopulta sähköiskujen voimakkuus on ollut jopa tappava, ja silti nappia on painettu käskystä. Tätä tutkimusta on tehty esimerkiksi jotta on voitu ymmärtää toisen maailmansodan kauheuksia, miten tavalliset ihmiset ovat voineet niihin osallistua. Mutta ihmistä on pelottavan helppo manipuloida ja painostaa tekemään aivan käsittämättömiä asioita.
Monet erilaisista häiriöistä kärsivä ihminen ovat erityisen hyviä tässä manipulaatiossa. Ei tarvitse olla narsisti. Voi olla myös epävakaa, ja/tai se läheisriippuvainen. Voi olla vain hirveän huono itsetuntoinen, ja manipuloimalla muita ja saamalla asiat toimimaan mielensä mukaan, luo itselleen turvallisuuden tunnetta. Tunnetta siitä että kaikki on hallinnassa. Minä itse olin aiemmin tuollainen viimeinen esimerkki. Tähän kun lisää hieman älykkyyttä, manipulaatio on hirveän hienovaraista eikä sitä uhri huomaa aina lähellekään ajoissa.
Toivoisin että kaikki täällä miettisivät tätä asiaa. Ihmisen ei tarvitse olla tyhmä tullakseen manipuloiduksi tekemään asioita jotka jälkikäteen ovat aivan omituisia. Älykkäät manipulaattorit etsivät hyvin hienovaraisesti ja huomaamatta ne asiat, mitkä juuri sinun narujasi vetelevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taisin kirjoittaa epäselvästi tuosta ehjästä kodista. Enää en milläänlailla ajattele kodin olleen lapsille ehjä. Pitkään ajatukseni oli tämän suhteen vääriä. Ja altistin lapseni kestämään sitä kaikkea. Ajattelin ydinperheen olevan se hyvä asia.
Toisaalta lapseni sanoi kerran että tämä on kamalaa, että kunpa te vaan edelleen asuisitte yhdessä. On lapsille raastavaa joutua valitsemaan pakotettuina.
Ja itsekkin ajattelen välillä, että silloin olisin siellä isän ja lasten välissä. Siksi en varmaan lähtenyt. Nyt lapseni ovat sen sumutuksen keskellä ja heidän rajansa ja normaaliutensa, heidän käsityksensä minusta hämärtyvät.
Enkä missään tapauksessa olisi ikinä menossa takaisin. Se vaan saa minut ymmärtämään miksi en lähtenyt.
Ap
Voisit ehkä muistuttaa lapsille, että ei heidän ole pakko valita kumpaakaan vanhempaa. He voivat halutessaan valita molemmat. Jos toinen vanhempi ei sitä siedä, ja sen takia lapsen hylkää, se on sen vanhemman valinta, ei lapsen. Lapsi ei ole vastuussa vanhempiensa käyttäytymisestä tai valinnoista.
Toki on aivan ymmärrettävää ettei lapset välttämättä ole riittävän kypsiä toteuttamaan tätä ajatustaan elämässään, vielä. He eivät välttämättä ole vielä edes kykeneviä ymmärtämään, ettei heidän valintojensa aiheuttama reaktio (mahdollinen hylkääminen, raivoaminen tms.) ole heidän vikansa. Lapsia on hirvittävän helppo kiristää, koska myös kodin ulkopuolelta tuleva ikätovereiden ryhmäpaine on valtava. Pitää olla oikeanlaiset vaatteet, puhelimet, ym. Tai muuten on nolo. Kaiken tällaisen antamisella tai pois ottamisella uhkailemalla (lahjonta ja kiristys), on aika helppoa pakottaa rutiseva lapsi tekemään niinkuin vanhempi haluaa.
Asian sanoittaminen voi kuitenkin jättää lapsen sisälle siemenen, joka hiljalleen kasvaa lapsen kasvaessa ja aikuistuessa. Lapsi voi alkaa ymmärtää rajansa, ja sen kuinka paljon toinen vanhempi niitä rajoja talloo. Ja näin narsistin lapsena, se auttaa myös mielenterveyteen, kun ymmärtää missä se oman vastuun raja kulkee.
Moni tekee niitä kummallisia aioita, joita ei muutoin tekisi siksi, että eivät pysty lähtemään suhteesta. Kun vaihtoehtona on ero (jota ei pysty/halua toteuttaa) niin ei jää muuksi vaihtoehdoksi kuin toimia niinkuin ei muulloin toimisi. Minä itse tajusin tuon ollessani vielä suhteessa. Käsitin kyllä, mutta yritin elää mukaillen toisen mielialoja. Koska oli vielä niin paljon tunteita ja en halunnut uskoa, että alussa ihanalla miehellä oli se toinen puoli. Monet ehkä eivät oikeasti tajua, mutta hyvin monet eivät kestä tunnustaa niin tekevänsä. Tajuavat, mutta kun se on ainoa keino jos aikoo olla epävakaan kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Moni tekee niitä kummallisia aioita, joita ei muutoin tekisi siksi, että eivät pysty lähtemään suhteesta. Kun vaihtoehtona on ero (jota ei pysty/halua toteuttaa) niin ei jää muuksi vaihtoehdoksi kuin toimia niinkuin ei muulloin toimisi. Minä itse tajusin tuon ollessani vielä suhteessa. Käsitin kyllä, mutta yritin elää mukaillen toisen mielialoja. Koska oli vielä niin paljon tunteita ja en halunnut uskoa, että alussa ihanalla miehellä oli se toinen puoli. Monet ehkä eivät oikeasti tajua, mutta hyvin monet eivät kestä tunnustaa niin tekevänsä. Tajuavat, mutta kun se on ainoa keino jos aikoo olla epävakaan kumppanin kanssa.
Minun perheenjäsenelläni syynä oli pitkään jonkinlainen sairaalloinen ylpeys sekoittuneena omituiseen uhriutumiseen (suhtautuminen jonka oli oppinut omalta, myös henkisesti epätasapainoiselta vanhemmaltaan). Hän ajatteli jotenkin niin, että itsepä olen petini pedannut, siinä nyt sitten makaan. Vaikka hampaat irvessä, mutta periksi ei anneta.
Omasta lapsuudenkodista ihminen eniten käytösmalleja oppii, ja tuo oli hänen lapsuudenkotinsa käytösmalli. Aina ei tarvitse itse olla edes häiriintynyt toteuttaakseen häiriintyneitä käytösmalleja; kun niiden parissa on kasvanut, ne ovat itselle normaaleja.
Ap, olet kulkenut pitkän ja kivisen matkan. Kokemuksia, joita ei toivoisi kellekään. Rohkeasti kerroit myös kokemastasi seksuaalisesta väkivallasta. Sitähän se on. Nukkuvan ihmisen seksuaalinen häirintä täyttää raiskauksen tunnusmerkit. Olen todella huojentunut siitä, että olet avun piirissä. Ota vastaan kaikki apu mitä saat. Tässä ketjussa on ollut monien kohdalla kyse rajojen vetämisestä. Sinun kohdallasi se on kipein kysymys mielestäni. Kaikkien kokemustesi jälkeen sinun on ikään kuin opeteltava uudelleen mikä on normaalia ja hyväksyttävää ja missä kulkevat omat rajasi. Todella hyvä, että saat siihen tukea. Olet hyvällä tiellä, kasvanut ihmisenä hurjasti ja osaat mielestäni analysoida hyvin omia kokemuksiasi ja tunteitasi. Olet menossa kohti valoa. Muista aina, että sinulla on mahdollisuus muuttua ja kasvaa. Sen sijaan eksälläsi vaikuttaa olevan käsissään todella huonot kortit tässä suhteessa.
28, kuulostaa myös, että olet yhä enemmän löytänyt oman äänesi ja omat rajasi. Rakkaus mökkimieheen on tehnyt sinulle hyvää. Varmaan myös aika. Ja rohkeus nähdä tosiasiat tosiasioina.
Kun kirjoitan, kirjoitan nimimerkilläni. Siitäkin huolimatta tai ehkä jopa sen takia :D että se joitakin tuntuu ärsyttävän.
Mietin mistä nimimerkkini tulee. Valitsin sen hetken mielijohteesta. Kun katson ympärilleni kaunista talvista luontoa, ei tarvitse miettiä enempää. Niin on tämän kylmän kauniin maan DNA kirjoitettu sieluuni.
Kaikissa omissa vaikeissa hetkissäni olen aina saanut luonnosta voimaa. Sitäpä voisi suositella lääkkeeksi ihan kaikille. Vai oletko koskaan ollut kauniissa luonnossa kävelyllä ilman, että sen jälkeen ei olisi edes hieman parempi olo kuin ennen sitä?
M36, mitä mahtaa sinulle kuulua?
Kuurankukka
Tavallaan ymmärrän mistä porukka täällä puhuu. Riittävän vetoava -ja hellittämätön- puhe sai mut runkkaamaan pienessä luukulla varustetussa kopissa purkkiin, vaikka en nauttinut siitä, seksuaalisesti, tai inhimillisellä tasolla, ja vaikka en edes halunnut vauvaa. Tavallaan en ymmärrä. Koska en olisi sanonut kaipaavani sitä, tai nauttivani siitä, silloin, tai nyt.
Ja tässä on minun ongelmani koko keskustelun viimeisten 20 sivun kanssa: voit toimia vasten vapaata tahtoasi, koska joku vaatii sitä sinulta niin vakuuttavasti että se on vakuuttavampi ääni kuin sinun pienen egon piipitys takaraivossa. Mutta hemmetti tiedät kyllä toimivasi vasten tahtoasi sillä hetkellä ja tiedät sen joka päivä sen jälkeen. Ei ole mitään; "luulin että sitä itsekin halusin". Et luullut, valitsit vain pienemmän pahan kahdesta, sillä hetkellä. Joka väittää luulleensa että tämä on mitä haluan, mutta myöhemmin ymmärtäneensä erehdyksensä, ei ole oikeasti toiminut täysin vastoin kaikkea mitä itse tietää ja tuntee omalta kannaltaan oikeaksi. On vain tehnyt virhearvion, joka olisi voinut erilaisissa olosuhteissa olla yhtä paljon oikein kuin myöhemmin osoittautui olevan väärin. Minä olen rankannut kuppiin saadakseni aikaan lapsen, jota en halunnut, koska minut oli saatu vuosien aikana vakuuttuneeksi, että pitelen omissa kämmenissäni hauraan ja sydämellisen ihmisen elämänkohtaloa. Minu kömpelöissä käsissäni, koko ihmisen elämän merkitys. Valtava vastuu. Koskaan en sekuntiakaan kuvitellut että minä itse haluan sitä. Jos ihminen ei itse tiedosta voivansa liitossa huonosti, ei todella voi huonosti. Huonosti voiminen valtaa jokaisen sekunnin elämästä, vie ruokahalun lounaalla ja unet illalla. Se on poissa vain kun treenaat niin lujaa, että keuhkot räjähtää. Voit huonosti, muttet keksi kuinka pääsisit irti. Ja kun se ovenrako jostain aukeaa, niin ryömit ulos koska sullei ole enää riittävästi uskoa juosta. Mutta ryömit eteenpäin etkä jää katsomaan enää taakse, kannattaako.
"Moni tekee niitä kummallisia aioita, joita ei muutoin tekisi siksi, että eivät pysty lähtemään suhteesta. Kun vaihtoehtona on ero (jota ei pysty/halua toteuttaa) niin ei jää muuksi vaihtoehdoksi kuin toimia niinkuin ei muulloin toimisi. Minä itse tajusin tuon ollessani vielä suhteessa. Käsitin kyllä, mutta yritin elää mukaillen toisen mielialoja. Koska oli vielä niin paljon tunteita ja en halunnut uskoa, että alussa ihanalla miehellä oli se toinen puoli. Monet ehkä eivät oikeasti tajua, mutta hyvin monet eivät kestä tunnustaa niin tekevänsä. Tajuavat, mutta kun se on ainoa keino jos aikoo olla epävakaan kumppanin kanssa."
Tähän liittyen hyvä kirjoitus Katianna Ruuskaselta, joka on kirkon perheneuvoja, psykoterapeutti ja pappi.
Mitä useammin suostumme vastoin todellista haluamme ja tulemme talloneeksi oman tahtomme, sitä suuremmat kaunan tunteet meissä kasvavat. Ja kun kauna asettuu meihin taloksi, se muuttuu vähitellen katkeruudeksi. Ajatuksissamme toinen ihminen muuttuu pakottajaksi ja epäkunnioittavaksi tunkeutujaksi. Ihminen, jolle alun perin sanoimme kyllä, saa sisäisessä elämässämme osakseen kohtuuttoman kovan ei-huudon.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/ruuskanen-on-toisen-ihmisen-kunnioittamista-sanoa-valilla-ei-
Kiitos tuosta opinnäytetyön linkistä, en ehtinyt sitä vielä lukemaan, mutta luen kyllä.
Jos nyt koitan jotenkin vielä avata tätä kaikkea selventääkseni.
Kuten olen sanonut ennenkin jopa täällä alkuun pidin kulissit yllä, en kehdannut kertoa totuutta, jos sitten olisimmekkin palanneet yhteen.
Pelko kaikesta tulevasta oli tosi iso. Sen tiesin että yksin pärjään kyllä, olin suhteessakin todella paljon yksin. Mikään käytännön tai arjen asian hoitaminen ei minua pelottanut.
Se seksin varastoon kerääminenkin oli tätä, koska ajatus siitä etten enää koskaan harrasta seksiä oli vahva. Vaikka itse akti oli monesti huonoa, oli niitä ihan hyviäkin hetkiä.
En taida osata selittää niitä pienenpieniä hetkiä siinä kainalossa jotka tuntui sille, että sulan. Siis kaikki se varpaillaan olo, tuntosarvet pystyssä, mitä nyt mitä seuraavaksi, katosi siksi pieneksi hetkeksi kun olin siinä lusikassa. Ehkä ne oli myös niitä mitkä sai siinä sairaassa suhteessa pysymään?
Monet kerrat sanoin exälle että mun on erottava susta, vietävä lapset turvaan sinulta. Koskaan en uskaltanut tätä tehdä.
Se tunne kun auto ajoi pihaan ja tunnelma kotona sähköstyi kun jokainen valpastui. Minä nousin sohvalta suorittamaan jotain. Vaikkei se tietenkään koskaan ollut riittäävää tai oikeaa mitä tein. Kaikki oli jotenkin vähän väärin tehty. Ja lasten käytös muuttui.
Ne monet kerrat kun joku kyseli viikonloppusuunnitelmista ja minua lähinnä ahdisti se kysely.
Se tunne kun koti läheni ja puristava tunne kasvoi, että en halua tuonne.
Ilmapiiri kotona oli kamala. Mutta, se oli se meidän normaali.
Parasta oli kun ex oli pois.
Ja tätä tarinaa, mitä kaikkea oli suhteen aikana olisi paljon. Kaikki se syyttely mikä sai minut lopulta luopumaan omista menoistani. Arvostelu mikä sai minut epäilemään itseäni. Jne.
Ja tähän väliin, vikaa oli myös minussa. En todellakaan ole mikään täydellinen ihminen. Minulla on omat isot kasvunpaikkani.
Eron aikaan olin tosi rikki. En syönyt, ruoka oksetti. Piti pakottaa itsensä nielemään jotain. Alkuun en puhunut. Kun olin tilannetta avannut, oli usein niin, etten vastannut puhelimeen. En pystynyt. Mietin motarilla että jos vaan päästäisi ratista irti ja antais mennä että kipu loppuisi. Ulos meno ahdisti, kaupassa käynti oli vaikeaa. Töissä sain ajatukset hetkeksi johonkin muuhun. Ja siellä oli helpompi olla kun kotona. Moni tätä ihmettelee, miten olen pystynyt käymään koko ajan töissä ja hoitamaan työni hyvin. Se on ollut mulle turvapaikka. Tiedän että siellä ympärilläni on ihmisiä jotka kannattelee jos sattuisin romahtamaan.
Minusta on oltu todella huolissaan. Ja olen todella käynyt pohjalla. Tämän kaiken vuoksi käyttämiäni lääkkeitä en ole täällä avannut. Enkä avaa nyttenkään.
Edelleen huomaan, vaikka nyt joululomalla, että käperryn helposti sisäänpäin. Tulee tunne että ei halua enää puhua asiasta ollenkaan. Mutta, kun siitä sitten taas puhuu huomaa miten se helpottaa. Miten paljon paremmin nukkuu kun on saanut asiaa kunnolla käsiteltyä.
Joku aiemmin kirjoitti siitä, että narsisti kääntää asiat. Ja juuri niin meilläkin on. Ex viestittää lapsillemme ja varmasti kaikille muillekkin, kuinka minä olen narsisti, mielisairas jne.
En minä ymmärtänyt suhteen aikana minkälaisen persoonallisuuden kanssa olen. Asia on alkanut aukeamaan, kun olen alkanut asiaan perehtymään. Lukemaan ja hankkimaan tietoa.
Katkaisen välillä, ettei mene liian pitkäksi...
Ap