Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole yhtään ystävää
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että on ok
Mä tykkään hiljaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että on ok
Mä tykkään hiljaisuudesta.
Hiljaisuus on arvokasta alati kutistuvassa maailmassa.
No ole onnellinen, ettei ole! Vai näetkö yhtään ketään sellaista ympärilläsi, kenen kanssa oikeasti tahtoisit olla oikein syvistä syvin, oikein kuolemaan saakka, kaikkesi antava, ystävä? Tuskinpa ja niinpä! Olet säästynyt ongelmilta.
Vierailija kirjoitti:
No ole onnellinen, ettei ole! Vai näetkö yhtään ketään sellaista ympärilläsi, kenen kanssa oikeasti tahtoisit olla oikein syvistä syvin, oikein kuolemaan saakka, kaikkesi antava, ystävä? Tuskinpa ja niinpä! Olet säästynyt ongelmilta.
On mulla oma perhe, mutta olen puolierakko eli tykkään yksinäisyydestä valtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekään en viihdy vieraiden ihmisten kanssa lainkaan.
Enkä jaksa jaaritella yhdentekevistä asioista.
Mulle riittää mies ja koira + omaiset ja sukulaiset harvakseltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ole onnellinen, ettei ole! Vai näetkö yhtään ketään sellaista ympärilläsi, kenen kanssa oikeasti tahtoisit olla oikein syvistä syvin, oikein kuolemaan saakka, kaikkesi antava, ystävä? Tuskinpa ja niinpä! Olet säästynyt ongelmilta.
On mulla oma perhe, mutta olen puolierakko eli tykkään yksinäisyydestä valtavasti.
No miten se onnistuu perheen kanssa. Asutko siellä pihalla saunarakennuksessa ja tuijotat perhettä sieltä savuisen ikkunan takaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ole onnellinen, ettei ole! Vai näetkö yhtään ketään sellaista ympärilläsi, kenen kanssa oikeasti tahtoisit olla oikein syvistä syvin, oikein kuolemaan saakka, kaikkesi antava, ystävä? Tuskinpa ja niinpä! Olet säästynyt ongelmilta.
On mulla oma perhe, mutta olen puolierakko eli tykkään yksinäisyydestä valtavasti.
No miten se onnistuu perheen kanssa. Asutko siellä pihalla saunarakennuksessa ja tuijotat perhettä sieltä savuisen ikkunan takaa?
Hyvin se onnistuu. Olen päivät kotona, mies töissä, lapsi koulussa. Lapsi harrastaa kahta lajia ja isänsä kuskaa eli omaa aikaa on paljon.
Ennen vanhaan esimerkiksi perheen ainokaisilla lapsilla oli mielikuvitusystävä. Oikea ystävä saattoi asua maalla kilometrien päässä.
Nykyään some-aikuisilla on valtava määrä mielikuvitus"ystäviä". Ei heilläkään oikeita ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ole onnellinen, ettei ole! Vai näetkö yhtään ketään sellaista ympärilläsi, kenen kanssa oikeasti tahtoisit olla oikein syvistä syvin, oikein kuolemaan saakka, kaikkesi antava, ystävä? Tuskinpa ja niinpä! Olet säästynyt ongelmilta.
On mulla oma perhe, mutta olen puolierakko eli tykkään yksinäisyydestä valtavasti.
No miten se onnistuu perheen kanssa. Asutko siellä pihalla saunarakennuksessa ja tuijotat perhettä sieltä savuisen ikkunan takaa?
Hyvin se onnistuu. Olen päivät kotona, mies töissä, lapsi koulussa. Lapsi harrastaa kahta lajia ja isänsä kuskaa eli omaa aikaa on paljon.
eli olet vain laiska ihminen. Sanotaanko sitä nykyään erakoitumiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ole onnellinen, ettei ole! Vai näetkö yhtään ketään sellaista ympärilläsi, kenen kanssa oikeasti tahtoisit olla oikein syvistä syvin, oikein kuolemaan saakka, kaikkesi antava, ystävä? Tuskinpa ja niinpä! Olet säästynyt ongelmilta.
On mulla oma perhe, mutta olen puolierakko eli tykkään yksinäisyydestä valtavasti.
Olen samantapainen olento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ole onnellinen, ettei ole! Vai näetkö yhtään ketään sellaista ympärilläsi, kenen kanssa oikeasti tahtoisit olla oikein syvistä syvin, oikein kuolemaan saakka, kaikkesi antava, ystävä? Tuskinpa ja niinpä! Olet säästynyt ongelmilta.
On mulla oma perhe, mutta olen puolierakko eli tykkään yksinäisyydestä valtavasti.
No miten se onnistuu perheen kanssa. Asutko siellä pihalla saunarakennuksessa ja tuijotat perhettä sieltä savuisen ikkunan takaa?
Hyvin se onnistuu. Olen päivät kotona, mies töissä, lapsi koulussa. Lapsi harrastaa kahta lajia ja isänsä kuskaa eli omaa aikaa on paljon.
eli olet vain laiska ihminen. Sanotaanko sitä nykyään erakoitumiseksi.
Millä tavalla laiska? Teen töitä kotona.
Ja taas onkin Ammattivalittaja yhtäkkiä töissä, simsalabim. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakaan ei ole kuin yksi ystävä, loput on tuttavia ja kavereita.
Tämä ystävä on henkilö joka tuntee minut paljon syvemmältä kuin kukaan muu. Jonka uskallan päästää syvimpiin ajatuksiini ja tuntemuksiini, ja sama toisin päin. Näin en voi tehdä tuttavien ja kavereitten kanssa. En voi avata itseäni ja päästää niin lähelle kuin ystävän voin.
Tapasimme 16-vuotiaina, nyt olemme päälle 60 molemmat. Asumme eri maissa, ulkomailla kumpikin, mutta ystävyys on säilynyt yhtä lujana kautta vuosien. Kun tapaamme se on kuin emme olisi erossa olleetkaan.
Olemme monessa suhteessa erilaisia. Meillä on omat makumme ja mieltymyksemme mutta se ei haittaa. Ystävyys on jotain paljon lujempaa kuin makuasiat ja mieltymykset.
Ystävä, kun sellaisen saa, on kultaa kalliimpi asia. Tuttavat menevät ja tulevat, aito ystävyys säilyy.
Me olemme riidelleet mutta olemme uskaltaneet riidellä rajustikin sillä tiedämme että ei tarvitse pelätä. Tuo toinen ei lähde, ystävyys ei lopu koska se on aitoa ja syvää.
Ystävää on turha etsiä, hän tulee eteen jos on tullakseen. Useimmat tyytyvät kavereihin ja tuttaviin ja se on ihan hyvä asia. On hienoa että on joku rinnallakulkija vaikka sielunsa syvimpiin syövereihin ei voisikaan päästää.
Minäkin olen melko introvertti. Tarvitsen paljon tilaa ja omaa aikaa. Melu ja rauhaton meno ympärillä syö voimia.
Ihmissuhteeni kun niitä solmin, on syvempiä. En jaksa mitään pinnallista. En lähde turhiin tuttavuuksiin mistä en mitään saa, päin vastoi syö ja kuluttaa. Uskallan olla yksin. Viihdyn yksin. En kärsi yksinolosta.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas onkin Ammattivalittaja yhtäkkiä töissä, simsalabim. :)
Kohta hän valittaa, ettei ole päivääkään ollut töissä.
Minäkin olen mieluummin yksin kuin ystävä sellaisten kanssa, jotka eivät vastaa omiin ajatuksiini siitä, millaista ystävyys minun mielestäni kuuluu olla.
Viimeisin ystävä kävi yksinpuolisesti istuskelemassa minun luonani vuosikaudet, minä en saanut vastakutsuja. Hän sai minulta huonekaluja muutossani ja maksoin jopa 4-numeroisen laskun, johon hänellä ei ollut varaa. Hän unohti vastata sähköposteihini ja unohtipa josku edes kutsuneensa minut erääseen tilaisuuteen. Oli äimän käkenä, kun ilmaannuin sinne ja sanoi unohtaneensa, että pyysi minut sinne. Ym. ym.
Näin Ystävänpäivänä on hyvä muistuttaa itseä siitäkin, millaista ystävää ei ainakaan enää halua.
Mullakaan ei ole, mutta valitettavasti en ole ihan ok asian kanssa. Toki siihen on tottunut ja varsinkin kun asiaa ei ajattele mitenkään niin tämän kanssa elää, mutta sitten just tällaiset ystävänpäivät oikein hieroo sitä todellisuutta naamaan eikä sitä pääse pakoon.
Hyvä että on ok