Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12651)
Mua ällöttää toi irti päästämisen vouhkaus. Jokainen on kuten on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on juuri noin, epäterveessä suhteessa valitsee kahdesta pahasta vähemmän pahan. Vaikka yrittää sulkea silmät kaikelta niin jossain sisällä tykyttää se, miten väärin asiat on. Ja kun syystä xx on päättänyt suhteessa pysyä, minulla syy oli lapset, niin sitä sulkee silmät entistä tiiviimmin ja se epänormaali on sitä "normaalia" Kielsin kaiken todella vahvasti. Salasin. Selittelin. Ja kuitenkin ymmärsin totuuden siitä miten sairasta kaikki oli. Kun ex syytti ja syyllistin, muutin omaa käytöstäni, vaikka syvällä sisällä tiesin toimivani enemmän oikein entä hän, tekeväni väärin mukautuessani.
On asioita jotka näkee paljon selvemmin saatuaan niihin ja kyseiseen ihmiseen etäisyyttä. Sama toimintapa mitä edelleen yrittää, millä ennen sai minut aina toimimaan vasten parempaa tietoani, ei enää toimi. Vaan pystyn pitämään kiinni omasta tavastani toimia. Ennen kaikkea pidän kiinni itsestäni. Siitä kuka ja mikä ja millainen minä olen. Ei hän pysty sitä asiaa enää määrittelemään. Vaikka yritystä on.
Noista ryhmistä. Voi olla totta, että siellä rajattomat tukee toisiaan. Riippuu niin ryhmään osallistujista minkälaisia ihmisiä paikalle sattuu. Siellä on kuitenkin ihmisiä prosessin eri tilanteessa. Toiset ovat käsitelleet asiaa jo pitkälle. Toiset ovat eläneet vastaavien tilanteiden läpi. On paljon kokemusta, käytännön neuvoja. Monella myös yksilöterapiaa.
Minä en ole aikoihin lukenut noita alkupään viestejäni. Sen vaan niistä sanon, kuten olen sanonut aiemminkin, että pehmittelin ja salailin asioita myös tänne kirjoittaessani. Olin niin oppinut pitämään kaiken sisälläni ja olemaan puhumatta siitä totuudesta milloinkaan missään. Ja todella vaati opettelua alkaa sitten kaikesta puhumaan. Varmaan suurimpana syynä puhumattomuuteen oli häpeä. Jos joku olisi tiennyt totuuden missä elin enkä siitä lähtenyt.
Nykyään en salaa enää enää mitään. Ei mulla ole mitään syytä salailla.
Ap
"Kyllä se on juuri noin, epäterveessä suhteessa valitsee kahdesta pahasta vähemmän pahan. Vaikka yrittää sulkea silmät kaikelta niin jossain sisällä tykyttää se, miten väärin asiat on. Ja kun syystä xx on päättänyt suhteessa pysyä, minulla syy oli lapset, niin sitä sulkee silmät entistä tiiviimmin ja se epänormaali on sitä "normaalia""
Miksi ei hakisi apua epäterveessä suhteessa kärvistellessään saadakseen tervettä näkökulmaa ja vaihtoehtoja? On aikuisen vanhemman vastuulla tehdä päätökset ja sitä vastuuta ei voi paeta sillä, että lasten takia jäin. Juuri lasten takia olisi pitänyt erota, jos kerta oli niin epätervettä. Jos kerta on mielestään se lasten kannalta hyvä vanhempi, niin silloin olisi toiminut sen puolesta. Enempi näyttää monesti siltä, että kun ei kykene/halua erota puolisosta, niin paetaan lasten takia -selitykseen. Se on vastuun pakoilua ja siinä ei hyvin käy. Oma vointi heikentyy ja jompikumpi löytää uuden, jonka kanssa on parempi olo. Lapset siinä jäävät sivuosaan. Lapset voivat hyvin, kun vanhemmat voivat hyvin.
Tämä ketju ja tietysti muutoinkin elämä on kyllä opettanut, miten turha on "miksi"-kysymys asioiden ulkopuolelta. Koska jokainen järkevä ja jokainen aikuinen ja jokainen fiksu ja jokainen mitä lie tietysti aina toimii niin kuin järkevää, aikuismaista ja fiksu. Se vain jää itselle "miksi"-kysymyksenä mietityttämään, että miksi kuitenkin niin paljon kaikkea ikävää tapahtuu maailmassa. Kun meitähän on täällä vain aikuisia, fiksuja ja järkeviä ihmisiä.
Senkin olen oppinut, että kun se oma virhe sitten on tullut tehtyä, suurin osa osaa syyllistää siitä itseään aivan tarpeeksi ilman, että minä liityn kuoroon. Tulee myös aika, jolloin tosiaan vain eteenpäin katsominen on enää hyödyllistä, etenkään ulkopuolisille miksi-selitykset harvemmin parantavat omaa tai läheisten eloa enää.
Noin yhteiskunnalliselta kantilta se on kyllä totta, että suomalainen yhteiskunta on aika tiukka sen suhteen, että aivan helpolla ei mennä puuttumaan edes neuvoilla toisten ydinperhe-elämään. Siis vaikka näkeekin asioita vierestä, aika harva alkaa ponnekkaasti ajamaan asioita mihinkään suuntaan. Etenkin, jos asianosaiset eivät ns. anna aihetta, eli väistävät, jne. Sitä voi jokainen kysyä itseltään, minkä verran todella on ollut tukena vaikeissa paikoissa ja onko se tuki ollut sellaista, joka toista eteenpäin auttaa.
Minäkin muistan ketjun alun ja taisi olla ihan ensimmäisiä asioita, joita aloimme mekin tässä ketjussa "painostamaan", että apua on saatavilla ja sitä on etenkin APn haettava. Mutta kyllä minä ainakin tiedostin, että nämä ovat asioita, jotka valitettavasti etenevät sitä mukaa kuin se on mahdollista. Ei sitä mukaa, kun aina järkevältä muista vaikuttaa.
Onhan se etenkin läheisten kanssa todella turhauttavaa, jos ei pysty auttamaan. Silti olen aina yrittänyt ajatella, että ehkä autan vain jo sillä, että läheinen tietää, että jos tai kun hän on valmis, on joku, joka on valmis auttamaan.
T: MaratonParkuja
"Mutta kyllä minä ainakin tiedostin, että nämä ovat asioita, jotka valitettavasti etenevät sitä mukaa kuin se on mahdollista."
Ihmiset ihan itse voivat vaikuttaa asioihin. Passiivisuus ja ajelehtiminenkin on valinta. Jos minulla on vaikka sitkeä ihottuma, puhumattakaan tarttuvasta taudista, niin haen kyllä siihen apua. Ja haavoihin, jotka pitää ommella. Ja sydänvaivoihin. Hakeudun tutkimuksiin.
"Senkin olen oppinut, että kun se oma virhe sitten on tullut tehtyä, suurin osa osaa syyllistää siitä itseään aivan tarpeeksi ilman, että minä liityn kuoroon."
Monet puolestaan syyttävät muita. Syyllistäminen ja pohtimaan herättäminen/haastaminen ovat eri asioita. Jos toinen tulee palstalla kyselemään, miksi joku on vaikeaa, niin pelkkä vastaus siihen, että siksi tai siksi, ei johda vaikeuden helpottamiseen tai ratkaisuun. Tai helpottaa vain vähän.
On myös vastuullista kertoa mahdollisuudesta hakea apua; mistä sitä voi saada, jos omat keinot on lopussa. Sitähän solidaarisuus ja toisista välittäminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mutta kyllä minä ainakin tiedostin, että nämä ovat asioita, jotka valitettavasti etenevät sitä mukaa kuin se on mahdollista."
Ihmiset ihan itse voivat vaikuttaa asioihin. Passiivisuus ja ajelehtiminenkin on valinta. Jos minulla on vaikka sitkeä ihottuma, puhumattakaan tarttuvasta taudista, niin haen kyllä siihen apua. Ja haavoihin, jotka pitää ommella. Ja sydänvaivoihin. Hakeudun tutkimuksiin.
"Senkin olen oppinut, että kun se oma virhe sitten on tullut tehtyä, suurin osa osaa syyllistää siitä itseään aivan tarpeeksi ilman, että minä liityn kuoroon."
Monet puolestaan syyttävät muita. Syyllistäminen ja pohtimaan herättäminen/haastaminen ovat eri asioita. Jos toinen tulee palstalla kyselemään, miksi joku on vaikeaa, niin pelkkä vastaus siihen, että siksi tai siksi, ei johda vaikeuden helpottamiseen tai ratkaisuun. Tai helpottaa vain vähän.
On myös vastuullist
Ap ei kysele enää palstalla apuja, hän kyseli 1,5 v tai enemmän. Nyt hän on uudessa vaiheessa joten turhat miksi et tehnyt näin tai näin kyselyt eivät häntä enää auta vaan ainoastaan ruokkiavat syyllisyydentunteita. Olet siis myöhässä näiden neuvojen kanssa mutta ehkä sun tarkoitus onkin kertoamiten hienosti itse olisi hommat hoitanut.
"Ap ei kysele enää palstalla apuja, hän kyseli 1,5 v tai enemmän. Nyt hän on uudessa vaiheessa joten turhat miksi et tehnyt näin tai näin kyselyt eivät häntä enää auta vaan ainoastaan ruokkiavat syyllisyydentunteita. Olet siis myöhässä näiden neuvojen kanssa mutta ehkä sun tarkoitus onkin kertoamiten hienosti itse olisi hommat hoitanut."
Ei kai tässä vain ap:sta ole kyse pelkästään, kun puhutaan yleisellä tasolla. On kai täällä muitakin, joilla on vaikea tilanne ja pohtivat vaihtoehtoja. Ei tuossa mitenkään viitattu juuri ap:n tilanteeseen. Ja eikö noihin Maraton-Parkujan esityksiin saa toiset reagoida ja keskustella ja kertoa omia näkemyksiään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä siitä, että syyllistäminen harvoin auttaa ketään eteenpäin. Mutta sen sijaan miksi-kysymys saattaa avatakin jotain itselle tai jollekin toiselle, joka lukee tätä ketjua ja havaitsee olevansa samankaltaisessa tilanteessa.
Minusta Ap osaa analysoida todella hyvin omia tuntemuksiaan ja motiivejaan eli on päässyt varsin pitkälle näissä asioissa.
Usein olemme sokeita juuri omalle itsellemme. Kaikkein helpointa on valehdella ja pettää juuri itseään. Siksi joskus ne miksi-kysymykset voivat auttaa myös eteenpäin omissa pohdinnoissa.
Kuurankukka
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että syyllistäminen harvoin auttaa ketään eteenpäin. Mutta sen sijaan miksi-kysymys saattaa avatakin jotain itselle tai jollekin toiselle, joka lukee tätä ketjua ja havaitsee olevansa samankaltaisessa tilanteessa.
Minusta Ap osaa analysoida todella hyvin omia tuntemuksiaan ja motiivejaan eli on päässyt varsin pitkälle näissä asioissa.
Usein olemme sokeita juuri omalle itsellemme. Kaikkein helpointa on valehdella ja pettää juuri itseään. Siksi joskus ne miksi-kysymykset voivat auttaa myös eteenpäin omissa pohdinnoissa.
Kuurankukka
On itselläni varmaan semantiikastakin kysymys, mutta ajattelen, että on eri asia kysyä (itseltään tai muilta) miksi teit näin kuin kysyä miksi et tehnyt näin. Toisen kysymyksen näen siis eteenpäin vievänä ja toisen taas helpommin syyllistävänä ja vähän ehkä sivuraiteillekin vievänä, sillä eihän se nyt enää auta miettiä, mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä.
Lisäksi mielen mutkia ei oikein minun käsityksen mukaan voi verrata fyysisiin vaivoihin, joista auttava tahokin näkee, missä mennään. Sehän se onkin monesti, että kukaan ei oikein edes välttämättä käsitä, mitä toinen käy läpi. Siinä mielessä puolustan vertaisryhmien tärkeyttä, sillä joskus todella ensimmäinen askel on ymmärtää, mitä tapahtuu, ja siinä voi oikeastaan vain saman kokeneet auttaa.
Sanon tämän silläkin, että itselläni on takana huono auttamisyritys, eli osannut kyllä ottaa vastaan läheisen tilannetta semmoisena kuin se oli. Kun en oikein voinut uskoakaan, että juuri tälle ihmiselle mitään tuommoista voisi käydä.
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"On itselläni varmaan semantiikastakin kysymys, mutta ajattelen, että on eri asia kysyä (itseltään tai muilta) miksi teit näin kuin kysyä miksi et tehnyt näin."
On myös ero, esittääkö asiain passiivissa vai pronominilla. Tarkkuutta.
"Lisäksi mielen mutkia ei oikein minun käsityksen mukaan voi verrata fyysisiin vaivoihin, joista auttava tahokin näkee, missä mennään."
Metafora. On myös perheasioiden ja ihmissuhteiden ja psyyken ammattilaisia. On erikoislääkäritkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"On itselläni varmaan semantiikastakin kysymys, mutta ajattelen, että on eri asia kysyä (itseltään tai muilta) miksi teit näin kuin kysyä miksi et tehnyt näin."
On myös ero, esittääkö asiain passiivissa vai pronominilla. Tarkkuutta.
Ymmärsinköhän oikein? Tarkoitatko, että on eri asia kysyä, miksi teit/et tehnyt näin tai kysyä, miksi tehdään/ei tehdä näin? Tavallaan joo, mutta tavallaan ei.
Nimittäin sehän nyt riippuu sitten vastaanottajasta, miten hän tulkitsee asian itseään koskevan tai ei koe koskevan. Ja oikeastaan kyllä itse asia pysyy samana, mielestäni, puhutellaanpa nyt sitten yksilöä tai yleisesti oletettua kohdejoukkoa. Ehkä koen, että yleisesti ottaen pohdiskella, miksi ihmiset eivät ole tehneet asioita jollakin tavalla hajoaa niin moneen suuntaan, eli motiivit ja tilanteet ja kaikki vastaava vain suurenee ja tekee asiasta aina hankalampaa.
Mutta ei tietenkään tämä pohdinnasta huonoa tai vähemmän arvokasta.
T: MaratonParkuja
Jos nyt jatketaan saivartelua kielestä, niin kommentissahan tarkalleen kirjoitettiin näin: "Miksi ei hakisi apua epäterveessä suhteessa kärvistellessään saadakseen tervettä näkökulmaa ja vaihtoehtoja?"
Minusta tuo on neutraali kysymys passiivissa ja konditionaalissa. Ja yleisellä tasolla. Ei siinä todellakaan esitetty ap:lle eikä kenellekään muulle tuota hypoteettista kysymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt jatketaan saivartelua kielestä, niin kommentissahan tarkalleen kirjoitettiin näin: "Miksi ei hakisi apua epäterveessä suhteessa kärvistellessään saadakseen tervettä näkökulmaa ja vaihtoehtoja?"
Minusta tuo on neutraali kysymys passiivissa ja konditionaalissa. Ja yleisellä tasolla. Ei siinä todellakaan esitetty ap:lle eikä kenellekään muulle tuota hypoteettista kysymystä.
Olen eri mutta mitähän tuo hypoteettinen kysymys tarkoittaa sitäkö että joku tahallaan jättäisi hakematta apua jos kuvittelee apua saavansa ja että sitä olisi tuosta noin vain haettavissa. Koska kyllä minä uskon että ihmiset haluaa apua tuommoiset kysymykset kuulostaa siltä kuin ei vaan haettasi vaikka muka kamalasti olisi apua tulossa joka paikasta. Olen nyt itse yrittänyt hakea vaikka mistä niin pitkä on lista, miksi ei hakisia apua. Kune i saa.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä se on juuri noin, epäterveessä suhteessa valitsee kahdesta pahasta vähemmän pahan. Vaikka yrittää sulkea silmät kaikelta niin jossain sisällä tykyttää se, miten väärin asiat on. Ja kun syystä xx on päättänyt suhteessa pysyä, minulla syy oli lapset, niin sitä sulkee silmät entistä tiiviimmin ja se epänormaali on sitä "normaalia""
Miksi ei hakisi apua epäterveessä suhteessa kärvistellessään saadakseen tervettä näkökulmaa ja vaihtoehtoja? On aikuisen vanhemman vastuulla tehdä päätökset ja sitä vastuuta ei voi paeta sillä, että lasten takia jäin. Juuri lasten takia olisi pitänyt erota, jos kerta oli niin epätervettä. Jos kerta on mielestään se lasten kannalta hyvä vanhempi, niin silloin olisi toiminut sen puolesta. Enempi näyttää monesti siltä, että kun ei kykene/halua erota puolisosta, niin paetaan lasten takia -selitykseen. Se on vastuun pakoilua ja siinä ei hyvin käy. Oma vointi heikentyy
Monesti huomaa näissä erilaisissa vastaavissa kertomuksissa, että silloin vasta kun toinen löytää uuden niin oma vointi heikentyy lisää ja toisesta tuleekin omassa mielessä paha ihminen. Siihen saakka olisi ollut valmis tekemään miltei mitä tahansa, että saisi pitää kumppaninsa. Lapset ovat osittain veruke, oman itsensä takia, on se sitten läheisriippuvuus tai aito tunne tms. haluaa suhteeseen jäädä. Usein oma halu jäädä suhteeseen on se kaikista isoin syy.
Vierailija kirjoitti:
"Ap ei kysele enää palstalla apuja, hän kyseli 1,5 v tai enemmän. Nyt hän on uudessa vaiheessa joten turhat miksi et tehnyt näin tai näin kyselyt eivät häntä enää auta vaan ainoastaan ruokkiavat syyllisyydentunteita. Olet siis myöhässä näiden neuvojen kanssa mutta ehkä sun tarkoitus onkin kertoamiten hienosti itse olisi hommat hoitanut."
Ei kai tässä vain ap:sta ole kyse pelkästään, kun puhutaan yleisellä tasolla. On kai täällä muitakin, joilla on vaikea tilanne ja pohtivat vaihtoehtoja. Ei tuossa mitenkään viitattu juuri ap:n tilanteeseen. Ja eikö noihin Maraton-Parkujan esityksiin saa toiset reagoida ja keskustella ja kertoa omia näkemyksiään?
Olen huomannut, että kun puhuu täällä yleisellä tasolla siihen usein kommentoidaan kipakasti. Ihan kuin kyse olisi tosiaan vain muutamasta ihmisestä täällä. Vaikka juuri monet yleiset pohdiskelut ovan hyvinkin valaisevia ja asiallisia. Ketjussa lukee välillä ihan mielellään muitakin kuin juuri tietyn tai tiettyjen ihmisten ongelmia ja kommentteja toisilleen. Voi hieman laajentaa asioita. Silti nekin koskevat itse aloitusta. Vaikka nyt ei ihan tarkalleen, mutta miksi potäisikään.
Muutamat täällä eivät hyväksy muita kuin itselleen mieluisia kommentteja. Sitten se projisoidaan niin, että muut eivät hyväksy muita kuin itselleen mieluisia kommentteja.
Omalla kohdallani se, että eksällä oli uusi ei vaikuttanut mihinkään. Oltiin oltu jo kokonaan erossa lähes puoli vuotta ja asuttu erillään 10 kk (ja yli vuosi siitä kun kaikki alkoi). Korjaan kyllä, että toki se valehtelu ja pettämisen salaaminen suututti, mutta toisaalta ei se enää yllättänyt.
Eksä oli täällä eilen melkein kaksi tuntia ja sulassa sovussa käytiin tavaroita läpi, tyyliin kirppikselle, kierrätykseen, roskiin ja eksän mukaan. Minulla alkaa olemaan tyhjiä kaappeja ja hyllyjä joka puolella. Olen todellakin siivonnut kohta jokaikisen kaapin joka ikisessä huoneessa. Kamala kuin paljon sitä tavaraa kertyy 30 vuodessa. Joitain astioita yms käytiin pojan kanssa läpi, että kelpaako hänelle ja ne laitettiin talteen (samoin pyyhkeitä + petivaatteita). Kohta saan isolla kädellä hävitettyä myös muutamia säilytysratkaisuja. Tämä siivoaminen ja raivaaminen tekee tosi hyvää ja valmistaa asunnon myyntiin. Ja surutta hävitän asioita, joita en uuteen kotiini halua.
Tänään myös tuli tililleni se eksän velka yhdellä suorituksella.
Pikkuhiljaa asiat etenevät.
Terveysasiatkin on hyvässä vaiheessa, eli lisätutkimukset eivät tuoneet huonoja uutisia, monta "pelottavaa" vaihtoehtoa poissuljettu. Muutamia hoitokäyntejä edessä, mutta ihan hyvältä näyttää. Ilman särkylääkkeitä elelen nyt.
28 v yhdessä
Ps. Hyvää kirjoittelua on ollut. Itseäni henkilökohtaisesti kyllä tympii ne kirjoitukset, joiden sanoma koostuu VAIN kirjoittajan paremmuudesta ja perustuu siihen "kuinka Hän olisi toiminut paremmin". Kyllähän minäkin omassa elämässäni ja erossani olisin toiminut monella tapaa erilailla näin jälkikäteen ajateltuna ..... varsinkin jos minulla olisi ollut se kaikki tieto käytettävissä mitä pikkuhiljaa eteeni tuli.
En ole lukenut yhtään sellaista kommenttia, missä joku olisi tähdentänyt "kuinka Hän olisi toiminut paremmin".
Tässä on kerrottu totuus. Epäterveessä suhteessa elävä kyllä itse tietää, että toimii omaa tahtoaan vastaan. Hän tekee sitä niin kauan kuin on valmis suhteen lopettamaan. Joillekin sitä hetkeä ei tule koskaan. Joillekin varsinainen parisuhde loppuu, mutta riippuvuus jatkuu siitä huolimatta. Mutta, edelleen silti tietää, että näin ei pitäisi tehdä, mutta en vain kykene vieläkään irrottautumaan. Sehän siitä tekeekin häpeällisen kertoa ulkopuolisille tai joillekin tunnustaa edes itselleen. Itse esimerkiksi tajusin ihan hyvin, kun muutin esimerkiksi suunnitelmia hetkessä toisen mielenmuutoksen mukaan, että näin en saisi tehdä. Tai kun menin mukaan siihen, että toinen oli kuin aurinko, kun tuli esimerkiksi vieraita. Vaikka meillä oli ollut hirveä riita ennen sitä. Hymyilin siinä vieressä ja myönnyin olemaan ikäänkuin ei mitään.
Se, että vasta jälkeenpäin tajuaa, on vain omaa selittelyä itselleen. Paljon lisää ajatuksia tapahtuneesta ja muistoja tulee kyllä jälkeenpäin ja tulee pahanolontunteita sekä vihan tunteita. Mutta se ei ole se , etteikö olisi paljon tajunnut tehneensä toisen mieliksi, vaikka tiesi ettei pitäisi, jo suhteen aikana.