Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12651)
Kyllä tämä ketju on oikeasti toksinen. Kun minä kerroin, kuinka olin antanut mieheni yritysten lainojen vakuudeksi oman osuuteni osakkeestamme, niin minua pilkattiin, että katsokaa nyt ja oppikaa, että pidätte omaisuudestanne kiinni, naiset. Siis kun mieheni tahallaan jätti ne lainat maksamatta, siis taloudellinen väkivalta.
Vastasin puolestani tuohon, että minä puolestani kehotan pitämään kiinni omasta ja lasten hyvinvoinnista. Että materian menetys ei ole missään suhteessa siihen, jos menettää itsensä.
Eli en tietenkään voinut tietää, että vuosia ennen eroa annettu sitoumus kääntyisi minua vastaan ja vieläpä tahallisesti. Mutta jättäjää täällä ei sympata, olkoon vaikka kuinka kaltoinkohdeltu. Jätetty puolestaan voi heittäytyä raadin hurratessa vaikka miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva kuulla 28, että vihdoin sait mökkimiehen luoksesi. Toivon todella, että terveysuutiset on hyviä.
Hassua, miten jotkut ihmiset tulkitsevat kirjoittamaani tekstiä aivan toisin, kun sen tarkoitan. Ja sitten on heitä, jotka ymmärtävät tekstini sisällön siten miten olen sen tarkoittanut.
Toksisessa suhteessa vuosia oleminen saa ihmisen pään sisällön sekaisin. Siitä epänormaalista tulee normaalia. Varmaan edelleen olisin suhteessa, jos mies ei olisi minua jättänyt. Lasteni vuoksi. Heidän suojanaan ja pitämässä normaaliudesta kiinni. Ymmärrätte tämänkin sitten juuri kuten haluatte.
Ikinä milloinkaan en väheksy ketään väkisin otettua, se tilanne on täysin eri. Täysin eri. En ole itse syyttänyt exää tästä teosta. Enkä syytä. Enkä todellakaan ole tekemässä
No mutta joka tapauksessa super, että Ap on ihan selvästi herännyt taipumukseen itsessään muodostaa läheisriippuvainen suhde ainakin nyt tuohon ex-mieheensä. Vaikuttaakin, ettei tunne kiirettä heti uuteen suhteeseen, niin kuin olisi sellaisella ihmisellä joka ei ole mennyttä suhdettaan halunnut käsitellä omassa mielessään loppuun.
Exästähän meistä kukaan ei tiedä mitään, eikä tarvitsekaan. Viha ja halveksunta on hyviä väliaikaisia keinoja tappaa epäterve ja itselle vahingollinen kiintymys. Huom: väliaikaisia. Niihin ei pidä takertua, koska silloin ne ovat vain keino pitää kiintymyksen kohde jollain tapaa relevanttina ja elävänä, jolloin ei oikeasti ole laskettu irti riippuvuudesta.. Välinpitämättömyys tulee olla tavoite.
Minulla oli narsistimiehen kanssa niin, että että en koskaan voinut tietää koska häntä esimerkiksi voi halata. Joskus oli niin mukavaa ja mies tykkäsi. Sitten joskus työnsi pois vihaisesti, etkö voi ymmärtää etten nyt siedä, että halaat, mene pois. Ulkoisesti tai jonkun tapahtuneen mukaan sitä ei voinut ennustaa. Se ennakoimaton kylmän/kuuman vaihtelu alkoi tuntua niin pahalta, että luovutin ja annoin sitten hänen fiilistensä määritellä läheisyyden. Kuten uskoakseni monet muutkin vastaavassa tilanteessa olleet tai olevat. En edes halunnut tulla loukatuksi tai työnnetyksi pois menemällä hänen lähelleen väärällä hetkellä. Turvallista kainaloa ei siis narsistin kanssa eläneellä ole eikä narsistin kanssa elänyt myös niin siitä silla tavalla yleensä puhu. Sillä tavalla turvallista se ei ole, että sinne voisi itse spontaanisti mennä ja luottaa, että mies sen sallii. Voi mennä, muttei voi sanoa ja tuntea menoa turvalliseksi tai luottaa, että saa turvaa tms.
Narsistin kanssa kasvaa niin pitkät tuntosarvet, että niitä ei saa vedetyksi kokonaan sisään vaikka välillä itse niin haluaiskin. Ja kun tietää, että kyllin pitkiä ei edes ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä ketju on oikeasti toksinen. Kun minä kerroin, kuinka olin antanut mieheni yritysten lainojen vakuudeksi oman osuuteni osakkeestamme, niin minua pilkattiin, että katsokaa nyt ja oppikaa, että pidätte omaisuudestanne kiinni, naiset. Siis kun mieheni tahallaan jätti ne lainat maksamatta, siis taloudellinen väkivalta.
Vastasin puolestani tuohon, että minä puolestani kehotan pitämään kiinni omasta ja lasten hyvinvoinnista. Että materian menetys ei ole missään suhteessa siihen, jos menettää itsensä.
Eli en tietenkään voinut tietää, että vuosia ennen eroa annettu sitoumus kääntyisi minua vastaan ja vieläpä tahallisesti. Mutta jättäjää täällä ei sympata, olkoon vaikka kuinka kaltoinkohdeltu. Jätetty puolestaan voi heittäytyä raadin hurratessa vaikka miksi.
Minä en ainakaan ole pilkannut Sinua ja olen pahoillani, että Sinua on pilkattu (se täällä kyllä osataan myös). Todella kurjasti miehesi teki ja kyllä tarinasi on hyvä esimerkki siitä mitä ei missään nimessä pitäisi tehdä. Oli sitten kyseessä kenen tahansa yritys, vanhempien tai vaikka aikuisten lasten, riski on iso. Ja vielä se, että miehesi teki sen tahallisesti. Ymmärrän kyllä myös halun luottaa elämänkumppaniin, sellainen minäkin olen aina ollut.
Olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä, että materia on materiaa ja oma + lasten hyvinvointi (ja terveys) menee kaiken edelle.
Joskus se suhteesta lähteminen on ainoa järkevä teko.
Kaikkea Hyvää Sinulle.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"kuten loogista ja totuudenmukaista olisi ollut"
Katsos kun narsistin kanssa eläessä mikään ei ole Loogista, ja kaikkein vähiten totuudenmukaista.
Voin ymmärtää vielä sen että kun ei ole sellaista itse kokenut (minä olen), ei ehkä ymmärrä kuinka omakin mieli turtuu, ja murtuu, ja todellakin kun on siitä h..tistä selvinnyt, voi itsekin ihmetellä miten kaikki on ollut mahdollista ja miksi olen toiminut niinkuin olen.
Ap on jo hyvällä matkalla selviytymisessä, olen hänen puolestaan iloinen kuin myös itseni selviytymisestä.
No ne jotka eivät ymmärrä, eivät vaan ymmärrä, ja sille me emme mitään voi. Voi ainoastaan toivoa että he itse eivät joudu kokemaan samaa. Minäkin aiemmin viisas, fiksu ja tasapainoinen ihminen putosin tuohon kuoppaan. Kuka tahansa voi. Ja onneksi kuka tahansa voi selvitä, vertaistuki on siinä ensiarvoisen tärkeää. Sain
Läheisriippuvuus, se on se selittävä, puuttuva tekijä X. Vasta kun se side katkeaa, huomaa, ettei se ihmissuhde mistä niin epätoivoisesti piti kiinni ollutkaan kovin kummanen.
Läheisriippuvan suhteen tuntomerkit
epätasa-arvoinen valta-asema taloudellisesti, emotionaalisesti, seksuaalisesti tms.
toinen odottaa toisen muuttumista ja yrittää saada toista paranemaan
läheisriippuva on kiinnostuneempi riippuvuuden kohteen elämästä kuin omastaan
ahdistuksen, avuttomuuden ja jumissa olon tunteet
rajattomuus: läheisriippuva ei ilmaise rajojaan tai niitä ylitetään ilmaisusta huolimatta
tunne yksinäisyydestä ja kaipuu, että toinen viimein näkisi, miten paljon läheisriippuva tekee
omien menojen sääteleminen riippuvuuden kohteen mukaan
jatkuva tarkkailu: millainen tunnetila riippuvuuden kohteella on? Onko se uhaksi?
univaikeudet, heräily, painajaiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä! kirjoitin ystävästäni, joka erosi narsistisesta miehestä. Hänellä oli eron jälkeen aivan katastrofisuhde, jossa tuli petetyksi ja jätetyksi rumimmalla mahdollisella tavalla. Hän itse kertoi silloin tulleensa siihen tulokseen, että hän on läheisriippuvainen. Kertoi ymmärtäneensä sen kun äitinsä sairastuttua kantoi tämän hoidosta huolta, koska isänsä on aina ollut kontrolloiva ja omahyväinen maailmannapa ja äiti alistunut hissukka. Ystäväni ei tosin todellakaan ole mikään hissukka, vaan pistää kyllä kampoihin riidellessä. Mutta mitä apua siitä on, jos riidan jälkeen hän aina taipuu toisen tahtoon Ja lopulta vakuuttaa ensin itsensä, ja sitten meidät ystävät, että tämä oli hänen tahtonsa itseasiassa alunperinkin.. Ystäväni ei kestä eroa, eikä riidoissa olemista vaan itkee ja tuskailee ja lopulta pyytelee anteeksi, riidasta ja aiheesta riippumatta.
Pettäjä ja jättäjä mönki lopulta takaisin. Ja ystäväni otti. Nyt on kaikki ihanasti: eletään yhdessä 100% miehen elämää. Miehen läheiset, miehen harrastukset, miehen työ. Kaikki oma on jälleen kerran unohtunut.
Kiitos 28 veelle, et tosiaan ole ollut pilkkaaja. Kuitenkin liitto yrittäjän kanssa on sitä, että koko perhe on siinä tavallaan mukana. Itsekin olin ollut yrityksessä töissä alkuvuodet, kunnes oivalsin, ettei minua kohdella samoin kuin muuta palkattua henkilökuntaa. Jos on yhdessä hankittu osake, niin avioliitossa on aivan normaalia antaa se yrityksen vakuudeksi.
Kammo minulle jäi kyllä yrittäjiä kohtaan ja koulutin itseni aivan uudelle alalle. Koin yrittäjyyden perustuvan niin pitkälti itsekeskeisyyteen. Siis ajallisestikin olivat y:n huolet aina viemässä kaiken huomion. Piti tsempata ja kävellä munankuorilla ja pitää lapset hiljaisempana, kun isällä niin stressiä.
Tämä ketju on jotenkin heimoontunut niin, että jätetyt on se pääheimo, ja ovatko he sitten niin haavoilla, että jättäjä, olkoon vaikka mitkä syyt, niin on vastakohta/uhka tjsp.
Mukavaa oloa sulle 28 vee sen uuden miesystäväsi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmana läheisriippuvuus? Testi paljastaa, oletko sinä läheisriippuvainen - Evermind
https://www.evermind.fi/laheisriippuvuus-testi/
nopea ja jo kysymysasettelun kautta valaiseva
Vierailija kirjoitti:
Kiitos 28 veelle, et tosiaan ole ollut pilkkaaja. Kuitenkin liitto yrittäjän kanssa on sitä, että koko perhe on siinä tavallaan mukana. Itsekin olin ollut yrityksessä töissä alkuvuodet, kunnes oivalsin, ettei minua kohdella samoin kuin muuta palkattua henkilökuntaa. Jos on yhdessä hankittu osake, niin avioliitossa on aivan normaalia antaa se yrityksen vakuudeksi.
Kammo minulle jäi kyllä yrittäjiä kohtaan ja koulutin itseni aivan uudelle alalle. Koin yrittäjyyden perustuvan niin pitkälti itsekeskeisyyteen. Siis ajallisestikin olivat y:n huolet aina viemässä kaiken huomion. Piti tsempata ja kävellä munankuorilla ja pitää lapset hiljaisempana, kun isällä niin stressiä.
Tämä ketju on jotenkin heimoontunut niin, että jätetyt on se pääheimo, ja ovatko he sitten niin haavoilla, että jättäjä, olkoon vaikka mitkä syyt, niin on vastakohta/uhka tjsp.
Mukavaa oloa sulle 28 vee sen uuden miesystäväsi kanssa!
Kyllä minä ymmärrän myös tuon, että avioliitossa helposti kaikki on yhteistä, ehkä ymmärtäisin vielä paremmin jos yhteisen asunnon osakkeet olisi pantattu yhteisen yrityksen vakuudeksi.
Yrittäjän kanssa eläminen ei varmasti ole helppoa ja siihen vielä pienet lapset niin kyllä se totuus usein on, että kaikki vastuu lapsista on puolisolla.
Ja nyt olen itsekin päässyt seuraamaan miestä, jonka elämässä yritysten pyöritys on arkipäivää. Parisuhteessa aikataulu pyörii pitkälti yrittäjän työreissujen / aikataulun mukaan. Minä en voisi kuvitella laisinkaan lapsia tähän elämään, jos siis oltaisiin nuorempia. Tämä käy minulle hyvin näin kahden aikuisen suhteeksi, jossa haluan oman itsenäisyyden pitää ja silti nauttia suhteesta.
Pahus, minulla katkesi ajatus kokonaan kun tätä kirjoittaessa tuli kolme puhelua.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyllä minä ymmärrän myös tuon, että avioliitossa helposti kaikki on yhteistä, ehkä ymmärtäisin vielä paremmin jos yhteisen asunnon osakkeet olisi pantattu yhteisen yrityksen vakuudeksi."
MInä puolestani siunaan itseäni, etten ollut sentään niin "rohkea".
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä minä ymmärrän myös tuon, että avioliitossa helposti kaikki on yhteistä, ehkä ymmärtäisin vielä paremmin jos yhteisen asunnon osakkeet olisi pantattu yhteisen yrityksen vakuudeksi."
MInä puolestani siunaan itseäni, etten ollut sentään niin "rohkea".
Totta, kirjoitin hunosti. Hain tuolla sitä, että yhteisen asunnon osakkeet pantattiin miehen yksin omistaman yrityksen vakuudeksi (joka oli minusta hurjaa), olisin ymmärtänyt paremmin jos yritys voittoineen / riskeineen olisi ollut yhteinen. En kuitenkaan ikinä suosittelisi kenellekkään laittamaan kotia yrityksen vakuudeksi, niin vaan tehdään yllättävän usein.
Olen itse kokenut lapsena vanhempien yrityksen konkurssiin menon, siinä meni mm. koti ja kesämökki.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahan lainaamisesta ihan yleisesti: antaa rahaa lainaksi sitten omalle miehelle, ex-miehelle, miesystävälle, ihan kenelle tahansa niin tulee olla takaraivossa ajatus, että en kenties saa sitä koskaan takaisin. Että mitäs sitten ja miten elän sen asian kanssa. Tietenkin lainanottajalla on vastuu takaisinmaksamisesta, mutta lainaajalla on oltava oma vastuu, että lainaako vai ei. Hänen on kestettävä tyytyä myös silloin siihen, jos rahat jäävät saamatta.
Sama koskenee myös ruumiinsa ym. antamista. Huoh... Avioliittoon menemistä, lasten hankkimista jne. Jos annat/lainaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama koskenee myös ruumiinsa ym. antamista. Huoh... Avioliittoon menemistä, lasten hankkimista jne. Jos annat/lainaat.
Niin, kyllä, tosi on. Mutta monet tuudittautuvat esimerkiksi siihen uskoon, ettei se meidän ukko/akka petä/jätä/kuole koskaan. Ei olla lainkaan ajateltu, että mites minä silloin pärjään.
Ap ukko on puhdasverinen narsisti. Kaikki manipulaatiokeinot käytössä ja sinä sallimalla annat jatkaa. Lapset tuossa kärsii todella paljon. Ihan jo äitinä: kaikki peli poikki näissä heti!
Ex-vaimo
Olen pahoillani kaikkien puolesta, jotka omia kipeitä asioitaan tänne kertovat, olkoot jätettyjä ja jättäjiä. Toivon, että kukaan ei heimoonnu toisia vastaan, vaikka ei aina saakaan ehkä mielesitään vastausta, sillä toisaalta, siitähän on myös sitten ketjua syytelty, että ollaan lampaita ja hymistellään.
Minäkin sanon tuolle seksistä jankkaajalle, että hän nyt puhuu omasta käsityksestään seksistä täytenä totuutena ja ottaa ihan bioogiankin turvakseen, mutta hän ei tosiaan tajua mitä se on, kun kietoutuu epäterveeseen suhteeseen. Ei seksi siinä eroa yhtään muista asioista, olkoot sitten henkisiä, fyysisiä, taloudellisia, niin jälkeen päin vasta tajuat miten epäterveesti annoit itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani kaikkien puolesta, jotka omia kipeitä asioitaan tänne kertovat, olkoot jätettyjä ja jättäjiä. Toivon, että kukaan ei heimoonnu toisia vastaan, vaikka ei aina saakaan ehkä mielesitään vastausta, sillä toisaalta, siitähän on myös sitten ketjua syytelty, että ollaan lampaita ja hymistellään.
Minäkin sanon tuolle seksistä jankkaajalle, että hän nyt puhuu omasta käsityksestään seksistä täytenä totuutena ja ottaa ihan bioogiankin turvakseen, mutta hän ei tosiaan tajua mitä se on, kun kietoutuu epäterveeseen suhteeseen. Ei seksi siinä eroa yhtään muista asioista, olkoot sitten henkisiä, fyysisiä, taloudellisia, niin jälkeen päin vasta tajuat miten epäterveesti annoit itsestäsi.
Sori, että vastaan. Heimoontuminen on jo tapahtunut asia. Sanon senkin rankkojen kokemuksieni jälkeen, että kyllä minä ainakin tajusin kaiken jo asioiden tapahtuessa. En tietenkään sivusuhteista heti tiennyt aina, mutta jopa kerran löysin puolisoni toisen naisen kanssa alasti sängyssä kodissamme. Aloin huutamaan.
Sitä en silloin tiennyt, että on olemassa persoonallisuushäiriö, mutta ymmärsin täysin hänen olevan häiriintynyt. Muutin monta kertaa muualle, mutta aina hän sai minut palaamaan. Siksi ei varmaan uskonut, että lopulta todella lähden. Tyyppi oli ylimielinen jopa pariterapiassa ja sanoikin, että miten sitä nyt nyt pärjäisi yksin pienten lasten kanssa. Terapeutti vastasi, että kyllä pärjää vaikka viiden lapsen kanssa. Se valoi minuun uskoa ja terapeutin vuoksi uskalsin ilmoittaa haluavani eron. Ex-puolisoni on erittäin älykäs, mutta valitettavasti niin häiriintynyt, että elämä hänen kanssaan olisi ollut itsestä luopumista ja tuhoavaa lapsille.
Tosin vasta yksilöterapiassa tulin täyteen ymmärrykseen siitä, että hän on patologinen valehtelijakin kaiken lisäksi. Tunsin hänet 10-vuotiaasta asti, suhteemme alkoi nuorena ja siten myös lopulta päättyikin melko nuorena. Niin paljon kokeneena kolmikymppisenä jo, niin terapeutti rohkaisi ja voimaannutti minua todella. Että miten olen 3-kymppisenä käymässä ns. keski-iän kriisiä. Ero oli elämäni paras ja tärkein ratkaisu vaikka vaati paljon.
Tästä löytyy myös muiden kokemuksia asiasta. On opinnätetyö.
"Narsisti kykenee taitavasti vetoamaan uhrin erilaisiin heikkouksiin ja saa uhrin palaamaan takaisin suhteeseen yhä uudelleen ja uudelleen." (Fjelstad 2017, Milslead 2019.)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/339852/Virtanen_Johanna.p…
5 0 0 0 viestiä, vaude💥💥💥💥💥💥💥💥💥