Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12651)
Kiva kuulla 28, että vihdoin sait mökkimiehen luoksesi. Toivon todella, että terveysuutiset on hyviä.
Hassua, miten jotkut ihmiset tulkitsevat kirjoittamaani tekstiä aivan toisin, kun sen tarkoitan. Ja sitten on heitä, jotka ymmärtävät tekstini sisällön siten miten olen sen tarkoittanut.
Toksisessa suhteessa vuosia oleminen saa ihmisen pään sisällön sekaisin. Siitä epänormaalista tulee normaalia. Varmaan edelleen olisin suhteessa, jos mies ei olisi minua jättänyt. Lasteni vuoksi. Heidän suojanaan ja pitämässä normaaliudesta kiinni. Ymmärrätte tämänkin sitten juuri kuten haluatte.
Ikinä milloinkaan en väheksy ketään väkisin otettua, se tilanne on täysin eri. Täysin eri. En ole itse syyttänyt exää tästä teosta. Enkä syytä. Enkä todellakaan ole tekemässä rikosilmoitusta. Taisin käyttää sanaa useinmiten kertoessani tästä asiasta. Eli, ei aina, oli myös hyviä kertoja, oli ihanan turvallista olla kainalossa. Ei sitä ymmärrä, kun sitä ei ole itse kokenut.
Se on niin totta, että rajat hämärtyy. Omat rajat sulaa pois. Ja nyt, edelleen kärsin siitä, että asetan exälleni niitä rajoja. Jokainen laittamani raja saa hänet jollain tavalla hyökkäämään kovemmin. On jopa sanonut, että hän harkitsee asiaa xx jos minä teen näin ja näin. Eli, saan oikeuksia kunhan teen kuten hän haluaa. No en tee. Ja sekös exää suututtaa. Ja nyt sitten ainoa millä enää pystyy satuttamaan on lapset.
Varmaan tämäkin teksi ymmärretään väärin. Tahallaan? En tiedä. Tai sitten ymmärrys on vaan niin eri tasolla. Onneksi ympärilläni on ihmiaiä jotka ymmärtävät. Mutta, tässä erossa on paljon asioita joista puhuessa on oltava varovainen. Niin helposti sen leiman saa itse. Kuten täälläkin nähty. Se on ehkä ihmisten helpompi ymmärtää? Normaalimpaa? Että ex nainen on vihainen katkera ja ilkeä.
olen sanonut ennenkin, ja sanon jälleen, että he jotka eivät ymmärrä ovat onnellisia.
Ja on totta,,että kaikessa rypeminen ei auta. Olen tullut sieltä pitkän tien ja alan olla menossa kohti hyväksyntää. Se ei vain tapahdu hetkessä, kun kokee suurta vääryyttä. Varmaan harvassa on ihminen joka heti on asian kanssa aivan sinut ja pystyy järkevänä jatkaa eteenpäin. Sivusta näkee selvemmin. Etäältä näkee selvemmin. Itse asiat on prosessoitava läpi. Ja se prosessi kestää meillä kaikilla oman aikansa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nimimerkki 28 v on kirjoittanut/kertonut ja toiminut liittonsa ja eronsa suhteen täysin adekvaatisti.
Sen sijaan on törkeää niitä oikeasti väkivallalla uhaten raiskattuja kohtaan, että nainen kertoo ensin nauttineensa seksistä eroa haluavan miehensä kanssa ja myöhemmin esittää, että se tapahtuikin pakottamalla. (Ja kertojana ei siis ollut 28 v.)Tähän asti olen pitänyt katkerien miesten väitteinä sitä, että tällaisia katkeria naisia on, jotka valehtelevat. Nyt tässä ketjussa se on todistettu ihan kertojan itsensä taholta.
Oppia ikä kaikki.
Aina sitä ei vaan heti tajua. Mun nuoruuden poikaystävä juotti mut ihan suhteen alkuvaiheissa, kun en vielä ollut halunnut seksiä harrastaa niin nopeasti, humalaan. Sitten kun sammuilin sohvalle teki mitä huvitti. Mulla meni varman 10 vuotta ennen kuin tajusin että sehän oli raiskaus.
Eräs psykopaatin kanssa naimisissa ollut on kertonut myös kamalia asioita elämästään. Kuinka hän maksoi kaikesta seksillä, mies oli laittanut tuntitaksan hänelle, ja KAIKKI veloitettiin, ja juuri silloin kun mies halusi. Vaikka kesken unien, huolimatta siitä halusiko toinen vai ei. Eikä tuohon tilanteeseen päädytty mitenkään heti ja nopeasti, vaan aika kauan siinä psyko teki töitä murtaakseen toisen niin, että hän koki ansaitsevansa sen kaiken, ja sen olevan ihan normaalia.
Tällä perusteella en ihan niin nopeasti pitäisi valehteluna kaikkea mitä on kerrottu. Tai no ehkä, mutta ensisijaisesti se on ollut valehtelua itselle. Esitystä että tämähän on kaikki normaalia ja niin tämän kuuluukin olla enkä ikinä kehtaa myöntää kenellekään todellisuutta. En edes itselleni. Ennen kuin syystä tai toisesta tulee ero. Ja hiljalleen silmät alkavat aueta sille, miten sekaisin itse on ollut, kuinka on sietänyt asioita syistä jotka jälkikäteen tuntuvat typeriltä, mutta silloin asioiden tapahtuessa ne olivat täysin järkeenkäypiä.
Täytyy huomioida se, että tietyntyyppisillä ihmisillä on uskomaton kyky valita puolisokseen ne liian kiltit, usein hieman huonoitsetuntoiset ihmiset, kenet on helppo murtaa ja manipuloida.
Koska naiset on kasvatettu odottamaan miestä tai ainakin auttamaan miestä ymmärtämään elämää.
Tuo yllä oleva artikkeli oli hyvä. Itse työstän itsessäni nyt juurikin niitä asioita miksi sallin kaiken tapahtuvan, mikä minut sai pysymään tässä suhteessa. Miten jatkan eteenpäin niin, että olen selviytyjä, en uhri. En halua elää elämääni niin, että vielä vuosien päästä jauhan tätä kokemaani vääryyttä. En halua jäädä kiinni uhriuteen enkä katkeruuteen. Olen sen täälläkin myös aiemmin kertonut. Olen myös täällä purkanut niitä katkeruuden ja vihan hetkiä. Mutta en todellakaan vello siinä. Elän aivan tavallisesti elämääni eteenpäin. Toki, asia, tai lapset, ovat mielessäni joka ikinen päivä. Jonain päivänä itkettää kun on niin ikävä, monena päivänä ei. Elämää vaan etenee, ihan hyvänä. Meillä on tämän yhden lapsen kanssa oikein hyviä hetkiä. Ja paljon tylsää tasasta arkea.
Ikävä kyllä, kuulemani elämäntarinat vastaavista tilanteista kertoo kaikki sitä samaa, kiusa jatkuu jossain muotoa vuosia, varsinkin silloin kun sopassa on lapsia mukana. Vähintään siihen, kunnes lapset aikuisia.
Ap
Ja kyllä, olen valehdellut ennenkaikkea itselleni. Häpesin. En koskaan kertonut kenellekkään minkälaista meillä oikeasti oli. En koskaan. Ja kyllä, jos miestä halutti kun nukuin, hän hoiti hommansa. Usein siihen sitten heräsin. Mutta, jotenkin tämä on kuulkaa kaikessa tapahtuneessa todella toissijainen asia.
Sinä, joka kamppailet erosta narsistin kanssa. Mene vertaisryhmään. Sieltä kuulet paljon hyviä, vastaavia kertomuksia. Saat toivottavasti voimaa irtautua. Helppoa se ei ole. Ei todella. Mutta on se sen arvoista. Saat oman elämäsi ja itsesi takaisin. Voimia ja tsemppiä sinulle. Ala valmistautua kaikintavoin, taloudellisesti ja henkisesti lähtöön. Puhu. Puhu. Puhu. (Sanon mikä joka olin pitkään eron jälkeenkin aivan mykkä)
Moni vastaavaa kokenut on sanonut, että 2vuotta menee siihen jaloilleen toipumiseen. Toki pidempäänkin, mutta siihen ns. Pahimpaan vaiheeseen. Itsensä uudelleen rakentamiseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku sanoi, että kun henkilö menettää käyttötarkoituksensa narsistin silmissä, sen henkilön voi heittää huoletta menemään. Kysymys lienee siitä, koska se käyttötarkoitus on menetetty? Jotkut narsistit ovat sellaisia, että toisen ihmisen käyttötarkoitus on pönkittää narsistia ja narsistin itsetuntoa olemalla narsistin vallan alla. Ihminen joka hyppää aina kun narsisti käskee. Ja mielellään välillä ennen kuin narsisti käskee, toki ei liikaa koska sitten menee taas siihen että luvatta tekee asioita. Asioita joita narsisti haluaakin toisen tekevän, mutta ei liian itsenäisesti, vaan vain narsistin niin halutessa.
Tämän tyyppinen ihminen yrittää kyllä pitää exänsäkin lyhyessä lieassa, hyppäämässä käskettäessä. Tällöin käyttötarkoitus ei ole kadonnut, ja narsisti taistelee kynsin hampain pitääkseen vallastaan kiinni. Vasta kun narsisti näkee, että valtaa ei todellakaan enää ole, eikä sitä saa, hän menettää kiinnostuksensa. Mutta taistelu siihen pisteeseen pääsemisestä on kova.
Sinulla on Ap hyvin selkeä tapa kirjoittaa. Ja valtavan kasvun olet tehnyt, minulle on ollut alusta asti selvä se, että olet elänyt elämää kulissien takana niin, että ulkopuolisilla ei ole ollut mitään käryä mitä elämässäsi tapahtuu. Siitä kertoi minusta jo se kuinka mahdoton ajatus Sinulle oli kertoa edes erosta kenellekään. Valtava tarve oli pitää kaikki tuska vain itselläsi, vaikka meistä oli moni sitä mieltä, että tulet huomaamaan että ympärilläsi on varmasti ihmisiä jotka kuuntelevat ja auttavat. Sinun kohdalla on koko ajan kyse niin paljon isommasta asiasta kuin "vain" erosta.
Minusta on ollut myös hyvä, että pahimpina hetkinä olet voinut tänne kirjoittaa sen hetkistä tuskaa ulos. Välillä tekstisi on pelästyttänyt myös minut, eli kun monen hyvän päivän / viikon jälkeen viestistäsi kuultaa niin paha katkeruus/viha/paha olo kaikkea kohtaan niin se säpsäyttää. Minusta on hyvä, että purkaat sen tänne, mutta joku toinen tulkitsee sen toisin. Jokaisella on hyviä ja huonoja päiviä. Olet kestänyt niin paljon ja todellakin päässyt eteenpäin.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4983 kirjoittajalle täytyy sanoa, että kirjoitit täyttä asiaa.
Suurin valehtelu on varmasti "itsellensä valehtelu", sitä alkaa pitää normaalina asioita, jotka eivät sitä ole. Osittain se on varmaan myös itsesuojelua kun tilanne on päällä.
Jälkikäteenhän on aina niin helppo ihmetellä miten on antanut kohdella itseään huonosti, mutta ihminen on kummallinen otus. Pitää päästä kauas, jotta näkee lähelle.
28 v yhdessä
On monenlaisia tarinoita. Erikoisin on, kun työkavereille syntyi salasuhde, siis molemmat naimisissa tahoillaan. Nainen erosi omasta liitostaan, mutta mies ei. Tuo on-off -suhde kesti jotain kuusi vuotta ja mies halusi lopettaa sen. Siis hurjan pitkä suhde. Kun se loppui, niin nainen alkoi haukkua miestä narsistiksi ja jopa työterveyshuollossa kertoi tulleensa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Siis tämän kuusi vuotta. Työpaikalla nainen ilkeili ja sai lopulta varoituksen. Kyseessä ihan akateemiset ihmiset. Että kaikenlaista sitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On monenlaisia tarinoita. Erikoisin on, kun työkavereille syntyi salasuhde, siis molemmat naimisissa tahoillaan. Nainen erosi omasta liitostaan, mutta mies ei. Tuo on-off -suhde kesti jotain kuusi vuotta ja mies halusi lopettaa sen. Siis hurjan pitkä suhde. Kun se loppui, niin nainen alkoi haukkua miestä narsistiksi ja jopa työterveyshuollossa kertoi tulleensa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Siis tämän kuusi vuotta. Työpaikalla nainen ilkeili ja sai lopulta varoituksen. Kyseessä ihan akateemiset ihmiset. Että kaikenlaista sitä tapahtuu.
No tämä on helppo uskoa todeksi kun on pettäjistä kyse ja naisen kohdalla myös pitkän liittonsa jättäneestä. Sääliksi käy jätettyä miestä, yksin hoitaa lapset ja talouden naisen levittäessä lettuaan ties missä. Paha sai lopulta palkkansa, pettåjä-mieskin 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On monenlaisia tarinoita. Erikoisin on, kun työkavereille syntyi salasuhde, siis molemmat naimisissa tahoillaan. Nainen erosi omasta liitostaan, mutta mies ei. Tuo on-off -suhde kesti jotain kuusi vuotta ja mies halusi lopettaa sen. Siis hurjan pitkä suhde. Kun se loppui, niin nainen alkoi haukkua miestä narsistiksi ja jopa työterveyshuollossa kertoi tulleensa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Siis tämän kuusi vuotta. Työpaikalla nainen ilkeili ja sai lopulta varoituksen. Kyseessä ihan akateemiset ihmiset. Että kaikenlaista sitä tapahtuu.
No tämä on helppo uskoa todeksi kun on pettäjistä kyse ja naisen kohdalla myös pitkän liittonsa jättäneestä. Sääliksi käy jätettyä miestä, yksin hoitaa lapset ja talouden naisen levittäessä lettuaan ties missä. Paha sai lopulta palkkansa, pettåjä-mieskin 😆
Ei siinä kaikki. Tämän naisen oma mies oli sitä ennen pettänyt vaimoaan monta vuotta. Saanut jopa lapsenkin sivusuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva kuulla 28, että vihdoin sait mökkimiehen luoksesi. Toivon todella, että terveysuutiset on hyviä.
Hassua, miten jotkut ihmiset tulkitsevat kirjoittamaani tekstiä aivan toisin, kun sen tarkoitan. Ja sitten on heitä, jotka ymmärtävät tekstini sisällön siten miten olen sen tarkoittanut.
Toksisessa suhteessa vuosia oleminen saa ihmisen pään sisällön sekaisin. Siitä epänormaalista tulee normaalia. Varmaan edelleen olisin suhteessa, jos mies ei olisi minua jättänyt. Lasteni vuoksi. Heidän suojanaan ja pitämässä normaaliudesta kiinni. Ymmärrätte tämänkin sitten juuri kuten haluatte.
Ikinä milloinkaan en väheksy ketään väkisin otettua, se tilanne on täysin eri. Täysin eri. En ole itse syyttänyt exää tästä teosta. Enkä syytä. Enkä todellakaan ole tekemässä rikosilmoitusta. Taisin käyttää sanaa useinmiten kertoessani tästä asiasta. Eli, ei aina, oli myös hyviä kertoja, oli ihanan turvallista olla kainal
Ei kai se mitenkään epänormaalia ole, että mies saattaa olla suhteessa kontrolloiva ja erossakin henkisesti väkivaltainen. Se kai tässä sinun tapauksessa lähinnä on oudoksuttanut, että kun on itse ollut tukemassa narsistista (ei tietääkseni diagnoosia, joten pidetään tuo nyt minun mielipiteenäni) eroavaa ystävää niin kyllä hänellä oli henkinen hyvinvointi jo todella vähissä kun alkoi tekemään eroa. Siis tasolla, että hän oksensi matkalla töistä kotiin. Leposyke oli korkea koko ajan. Itkeskeli töissä spontaanisti ja joutui pakotetuksi sairauslomalle koska oli syytellyt työtovereita työpaikkakiusaamisesta. Nukahtamiseen oli lääkitys varmaan vuoden, en tiedä oliko jotain muutakin, mutta epäilen jotain olleen, koska meni niin juovuksiin ihan muutamasta juomasta. Ei saanut mennä enää omalle kuntosalilleen ilman tappelua, joten riutui luuksi ja nahaksi. Oli tappouhkauksia mm sellaisessa muodossa, että kaahataan autolla tolkutonta ylinopeutta koko perhe kyydissä. Ei suostunut enää seksiin, jonka seurauksena tuli haukutuksi monin tavoin. Jne. Ei hän enää ainakaan kahteen-kolmeen vuoteen halunnut olla tässä suhteessa, pelkäsi vain erota.
Eron jälkeen häiriköinti on ulottunut ystäväni lisäksi myös muihin hänen läheisiinsä ja monella eri viranomaisella on tähän eroon liittyen materiaalia mappitolkulla. Miehellä on myös ystävääni liittymättömiä tuomioita. Toisaalta hän on kovatuloinen ja ammatillisesti hyvin menestynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva kuulla 28, että vihdoin sait mökkimiehen luoksesi. Toivon todella, että terveysuutiset on hyviä.
Hassua, miten jotkut ihmiset tulkitsevat kirjoittamaani tekstiä aivan toisin, kun sen tarkoitan. Ja sitten on heitä, jotka ymmärtävät tekstini sisällön siten miten olen sen tarkoittanut.
Toksisessa suhteessa vuosia oleminen saa ihmisen pään sisällön sekaisin. Siitä epänormaalista tulee normaalia. Varmaan edelleen olisin suhteessa, jos mies ei olisi minua jättänyt. Lasteni vuoksi. Heidän suojanaan ja pitämässä normaaliudesta kiinni. Ymmärrätte tämänkin sitten juuri kuten haluatte.
Ikinä milloinkaan en väheksy ketään väkisin otettua, se tilanne on täysin eri. Täysin eri. En ole itse syyttänyt exää tästä teosta. Enkä syytä. Enkä todellakaan ole tekemässä rikosilmoitusta. Taisin käyttää sanaa useinmiten kertoessani tästä asiasta. Eli, ei aina, oli myö
eli tiivistän asian niin, että ystäväni inhosi ja pelkäsi miestään.
Ei halunnut viettää hänen kanssaan aikaa, tai olla hänen lähellään. Ei koskaan sanonut, että on mukavaa tai leppoisaa yhdessä. Jos häneltä kysyi miten teillä meni se reissu isovanhemmilla, hän vastasi 'ihan ok'. Miten meni joulu, 'ihan ok, tarvitsisin loman loman jälkeen'. Mietti koko ajan vain, että miten pääsee pois ilman, että menettää lapsensa, ja lopulta jopa miten pääsee pois hengissä. Ensimmäisestä lapsesta alkoi tuo helvetti, ennen sitä oli yhtä hienoa ravintolaillallista, asunnon sisustamista Vepsäläisen katalogi kädessä ja pitkiä viikonloppuja Barcelonassa tai Levillä.
*muutama yksityiskohta siellä täällä muutettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtenä suurena tekijänä on, että ns. ydinperhettä pidetään niin kunniassa, että eroa haluava tuomitaan monesti. Ja että lasten takia muka pitäisi liitossa pysyä. Ja että pitäisi muille, siis kaikille kertoa ja perustella eron syyt. Siis kun itse otin eron, kun lapset olivat alle kouluikäisiä, niin tulin juurikin naisten taholta tuomituksi ja hylätyksi. Jopa lasten kummien. Siksi on hyvä ja tarpeellista hakeutua ammattiavun piiriin ja siellä luottamuksellisesti kertoa tilanteensa. Siellä saa oikeanlaista apua ilman, että tarvitsee availla kipeitä asioita toisille, jottei tule tuomituksi. Itselläni oli todella iso elämänmuutos se avioero, koska jouduin etsimään kokonaan uuden ystäväpiirin. Joille ei tarvinnut avautua traumaattisista kokemuksista. Sai pitää erillään vaikeat asiat terapiassa ja olla normaali uudessa työpaikassa ja ihmisten kanssa.
Eli monesti juuri "hyvää tarkoittavat" moralistit ja oikeassa olijat ovat estämässä eroa kipeästä liitosta. Ja silloin se ero vaatii vielä enemmän voimia, ei pelkästään sen hankalan puolison takia.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Sama minulla. Keihäänheittotulokseni ei millään kehity.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva kuulla 28, että vihdoin sait mökkimiehen luoksesi. Toivon todella, että terveysuutiset on hyviä.
Hassua, miten jotkut ihmiset tulkitsevat kirjoittamaani tekstiä aivan toisin, kun sen tarkoitan. Ja sitten on heitä, jotka ymmärtävät tekstini sisällön siten miten olen sen tarkoittanut.
Toksisessa suhteessa vuosia oleminen saa ihmisen pään sisällön sekaisin. Siitä epänormaalista tulee normaalia. Varmaan edelleen olisin suhteessa, jos mies ei olisi minua jättänyt. Lasteni vuoksi. Heidän suojanaan ja pitämässä normaaliudesta kiinni. Ymmärrätte tämänkin sitten juuri kuten haluatte.
Ikinä milloinkaan en väheksy ketään väkisin otettua, se tilanne on täysin eri. Täysin eri. En ole itse syyttänyt exää tästä teosta. Enkä syytä. Enkä todellakaan ole tekemässä rikosilmoitusta. Taisin käyttää sanaa useinmiten
Aloittajan alkupään kommenteista saa kyllä kuvan, lukee sen ihan miten tahansa, että hän itse kyllä halusi olla miehen lähellä. Siitä ei kuvastu millään lailla, että mies olisi painostanut tai pakottanut seksiin ja läheisyyteen. Tai, että mies tai seksi olisi ollut vastenmielistä. Myös usein on helpotus narsistisessa suhteessa kun alistettu saa jonkinlaisen "luvan" itselleen esimerkiksi nukkua erillään. Kuten nyt olisi ollut mahdollista tässä tapauksessa, jos mies jopa olisi pakottanut seksiin. Tässähän oli montakin "lupaa" miehen taholta. Rakkauden loppuminen, ero, toinen nainen jne. Mies ei valehdellut tunteita tai lupaillut, kuten monet tekevät ja siksi on vaikeaa irtautua läheisyydestä ja suhteesta.
En tiedä, miten paljon aloittajalla on ollut ennen liittoaaan suhteita. Tai onko lainkaan. Mutta oli niin tai näin, niin nautittavan läheisyyden ja seksin ja vastenmielisen ja -tahtoisen seksitapahtuman eron kyllä tajuaa silti sillä tapahtumahetkellä ja siihen tuskin silloin itse vapaaehtoisesti hakeutuu. Varsinkin jos vastenmielinen toiminta on jatkuvaa ja kestänyt vuosia. Silloin juuri se vastenmielisyys kerta kerralta pahenee ja alkaa vältellä tilanteita, jotka ehkä johtavat seksiin.
Siksi se vain tuntuu joistain täällä epäuskottavalta, että kuitenkin aloittaja ei "kammonnut" läheisyyttä ja seksiä miehen kanssa, kuten loogista ja ihan totuudentuntuista olisi ollut. Seksi sitten vasta myöhemmin muuttuukin ihan toisenlaiseksi kokemukseksi. Ehkä omissa ajatuksissa ja mielenliikkeissä tai erosta johtuvista muista seikoista.
Ymmärrättehän ap:n seksistä jankkaajat, että ihmisen mieli ei aina toimi kuten järkevään ajatteluun kykenevät ehkä kuvittelevat.
Ei ole itselläkään kokemusta minkäänlaista alistamisesta tai narsistin kanssa elämisestä, mutta keittiöpsykologin mieleni kykenee kuitenkin ymmärtämään, ettei se mieli aina suostu tajuamaan mikä on väärin ja mikä oikein. En tiedä turtuuko siihen, eikö sitä vaan alkuun tajua, kun teot varmaan lievempiä ja sitten pikkuhiljaa tilanne pahenee. Siinä vaiheessa voi alkaa mieli olla jo sen verran rikki ja turta, ettei enää kykene ehkä edes välittämään.
Toisaalta ehkä kaipaa sitä hyväksyntää ja edes jonkinlaista läheisyyttä, vaikka se olisi huonoakin, tai ei vaan kykene tajuamaan sen olevan huonoa. En tiedä, mutta tätä tapahtuu, oli se syy mikä tahansa. Ihminen ei ole aina tarpeeksi vahva sanoakseen ei ja pistääkseen kampoihin. Tai sitten oikeasti vasta jälkikäteen, ettei kaikki ole mennyt oikein.
Miksi on niin vaikea tajuta, että ihmiset elää huonoissa suhteissa, kun ehkä vaan voimat ei riitä muuhun. Tai pelottaa tehdä päätöksiä.
Rupeatteko väkivaltaisesta suhteessa olleillekin vänkäämään, että miksi sanot sitä ja tätä, etkä niin tai näin, että eihän sinua voi uskoa.
Miksi on myös niin kovin vaikeaa tajuta, että rikkinäisen ihmisen kertomukset voi olla yhtä sekavia ajoittain, kuin se mielikin on ollut. Ei kaikissa tilanteissa kykene suoltamaan vain rationaalista ja täysin mietittyä tekstiä, eikä pidä koko ajan varoa, ettei vaan sano mitään minkä joku voisi ajatella olevan ristiriidassa aikaisemmin sanotun kanssa. Tämä on ollut monelle kanava jonne todella on voinut oksentaa pahan olonsa joka sanaa niin pilkkutarkkaan joka kerta miettimättä.
Surullista miten toisia vastaan hyökätään ja ruvetaan kaivelemaan ja jankuttamaan.
Näin, oksensin oman ärsytykseni nyt enkä aio tästä jatkaa vänkäämistä enempää.
T, 31v yhdessä (sorry 28 nimimerkkisi matkimisesta)
"kuten loogista ja totuudenmukaista olisi ollut"
Katsos kun narsistin kanssa eläessä mikään ei ole Loogista, ja kaikkein vähiten totuudenmukaista.
Voin ymmärtää vielä sen että kun ei ole sellaista itse kokenut (minä olen), ei ehkä ymmärrä kuinka omakin mieli turtuu, ja murtuu, ja todellakin kun on siitä h..tistä selvinnyt, voi itsekin ihmetellä miten kaikki on ollut mahdollista ja miksi olen toiminut niinkuin olen.
Ap on jo hyvällä matkalla selviytymisessä, olen hänen puolestaan iloinen kuin myös itseni selviytymisestä.
No ne jotka eivät ymmärrä, eivät vaan ymmärrä, ja sille me emme mitään voi. Voi ainoastaan toivoa että he itse eivät joudu kokemaan samaa. Minäkin aiemmin viisas, fiksu ja tasapainoinen ihminen putosin tuohon kuoppaan. Kuka tahansa voi. Ja onneksi kuka tahansa voi selvitä, vertaistuki on siinä ensiarvoisen tärkeää. Sain sitä itsekin aikoinaan, ja on hyvä kun täältäkin palstalta sitä löytyy. Siitä kiitokset.
Vierailija kirjoitti:
"kuten loogista ja totuudenmukaista olisi ollut"
Katsos kun narsistin kanssa eläessä mikään ei ole Loogista, ja kaikkein vähiten totuudenmukaista.
Voin ymmärtää vielä sen että kun ei ole sellaista itse kokenut (minä olen), ei ehkä ymmärrä kuinka omakin mieli turtuu, ja murtuu, ja todellakin kun on siitä h..tistä selvinnyt, voi itsekin ihmetellä miten kaikki on ollut mahdollista ja miksi olen toiminut niinkuin olen.
Ap on jo hyvällä matkalla selviytymisessä, olen hänen puolestaan iloinen kuin myös itseni selviytymisestä.
No ne jotka eivät ymmärrä, eivät vaan ymmärrä, ja sille me emme mitään voi. Voi ainoastaan toivoa että he itse eivät joudu kokemaan samaa. Minäkin aiemmin viisas, fiksu ja tasapainoinen ihminen putosin tuohon kuoppaan. Kuka tahansa voi. Ja onneksi kuka tahansa voi selvitä, vertaistuki on siinä ensiarvoisen tärkeää. Sain sitä itsekin aikoinaan, ja on hyvä kun täältäki
Ymmärrän kyllä, että narsistin kanssa eläminen on sekavaa. Mutta seksitapahtuma on sentyyppinen kokemus, niin fyysisesti kuin emotionaalisesti, että se ei suunnilleen joka toinen kerta ole ihanaa ja siihen ihan itse hakeutuu ja sitten toisella kertaa se onkin sitten jotain ihan muuta. Se on jopa fyysisesti mahdotonta. Jopa oma fysiikka joko laittaa vastaan (kuivuus ja muu reagoimattomuus) tai ottaa vastaan (kostuminen, reagoiminen monin eri tavoin vastaanottavasti). Miten edes voi etukäteen tietää, että nyt onkin turvallista ja ihanaa hakeutua tällä kertaa siihen miehen kainaloon? Kyllä epävakaan ja epäloogisen narsistin kanssa oppii aika pian olemaan epäluuloinen ja ennakoiva, ettei kovin helposti enää tule niitä omia hakeutumisia kainaloon. Yleensä se menee narsistin kanssa niin, että narsisti tekee sen seksiehdotuksen. Omatoiminen lähestyminen harvenee ja jopa loppuu useinkin sen alistetun puolelta. Koska koskaan ei voi tietää millä tuulella narsisti on, joskus jopa voivat ärsyyntyä kun hänellä "on väärä hetki/fiilis".
Mitä pitempään narsistin kanssa elää sitä varovaisemmaksi oppii esittämään omia toiveitaan. Myös seksin osalta. Monet ärsyyntyvät miltei kaikista toisen ehdotuksista. Jopa mieleisestä seksistä, vaikka siitä tykkäisivätkin. Mutta tosiaan, senkin tulee toimia narsistin ehdoilla ja aikatauluilla. Siksi tuntuu oudolta, että jos aloittaja on jo elänyt pitkään narsistin kanssa luulisi olevan hyvinkin arka hakeutumisellaan kainaloon. Tiedän narsistin epäloogisuuden, mutta silloin juuri on ollut pakko alkaa soveltaa jonkinlaista omaa logiikkaa ja ennakointia pärjätäkseen ja pystyäkseen elämään siinä kuviossa. Miltei on niin etteikö olisi asiaa kuin asiaa minkä joutuu ennakoimaan niin hyvin kuin mahdollista. Ja silti ei koskaan voi tietää miten toinen reagoi.
Siksi tuntuu oudolta, jos tosiaan mies on narsisti, että aloittaja on niin luottavainen, että uskaltaa olla aloitteellinen seksiin ja läheisyyteen tuossa vaiheessa ja liitossa jo kauan olleena.
Kiitos. Tämä todellakin auttoi ymmärtämään. Itsekin kamppailen juuri suhteessa narsistin kanssa ja varsinkin kamppailen miten pystyä eroamaan tästä suhteesta.
Kuten ap on aikaisemmin kirjoittanut, on yksinäisyyden pelko hirvittävä. Ja kuten otsikko sanoo miksi on niin vaikea päästää irti.