Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Nyt nainen, pistä se ukko eri sänkyyn nukkumaan! Ja seksiä voit harrastaa yksinäsi niin ei enää niin paljoa tee mieli kun mies yrittää lähestyä.

Ulkoistaa miehen arjesta ja teet kaiken lasten kanssa ilman häntä, laitat ruokaa vain itsellesi ja lapsille, teette asioita vain keskenänne. Antaa ukon tehdä yksinään mitä haluaa.

Olet muutaman kierroksen jäljessä kommentillasi.

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän joulu sujui, ap, 28 ja Tuumis?

Kiitos kysymästä.

Joulussa oli just sopivasti sukua, saunaa, syötävää yms. Puoliso tosin sanoi et ruokaa liikaa... rattoisaa oli.

Mites itselläsi Joulut meni?

Mukavaa Uutta Vuotta

t. Tuumis

Ps miks ihmeessä tästä mun nimimerkistä tulee mieleen tuhatjalkainen karvamato???

Vierailija kirjoitti:

Heipat ap

Pitkä taival on tallattu yhdessä. Harmillisia nuo kommentit ihan sivusta, kun eivät lue koko ketjua. Mutta. Nyt alkaa Uusi Vuosi. Kaikella tapaa. Pidän sulle niiiin peukkuja ja lähetän etätsemppiä. Vaikeita asioita tulee varmasti eteen, mutta aina vaan vähemmän. Usko siihen. Sä selviät, entistä vahvempana.

Metka juttu toi ero. Silloin kun meillä oli oma tuumaustaukomme, mietin eroa päivittäin. Mitä muuttuisi, missä asuisin, miten asiat menisi. No, kun sitten päätimme jäädä yhteen, eromörkö jäi johonkin taustalle kuitenkin. Joskus vieläkin kun tulee erimielisyyttä jostain, saattaa häivähtää mieleen. Vaikka siis oikeasti kaikkk on tosi hyvin. Mieli saattaa askarrella oudolla tavalla, esim unissa.

Kuten aiemmin kirjoitin, lähetän voimia siihen kohtaan kun uskosi horjuu... olipas juhlallisesti kirjoitettu. Anyways: Oikein paljon kaikkea hyvää alkavaan vuoteen ja koita muistaa nauraa!

T. Tuuumis

28, onkos se toinen asunto pois vai käytössä? Isot tsempit sinnekin

Uusis

Onnellista Uutta Vuotta

Mies

Kiitos kauniista sanoista, mukavaa, parempaa Uutta Vuotta

Heippa hei.

Kiitos, voimia ja uskoa paremmasta tulen varmasti vielä tarvitsemaan.

Joulu oli ja meni, ihan kivasti, tässä kotona oltiin kaikki. Joulupäivänä mies lähti pois ja jotenkin menin tosi pohjamutiin. 4 päivää ahdisti todella paljon, kunnes vähän helpotti ja sain jotain tehdyksikin. Mutta ei todellakaan mikään kiva loma. Hukkaan heitettyä, tai sitten ihan tarpeeseen tullutta pysähtymistä. En tiedä.

En tiedä mitä tässä on vielä luvassa. Välillä mies puhuu nätisti ja järkevästi tulevasta, välillä jotain aivan muuta. Mielipide muuttuu lähes joka kerta. En uskalla luottaa mihinkään. Lasten tulevia kuvioita stressaan eniten. Olen alkanut taas heräilemään ja valvomaan öisin asian kanssa.

Vaikeaa on kuulema hänelläkin. Ei vaan osaa sitä meille näyttää. Näin on itse sanonut.

Helpompi on hengittää, kun mies on pois täältä. Vaikka toisaalta mulla on viime päivinä ollut tosi kova ikävä. En siis haikaile takasin yhteen, tajuan että ero on ainoa mahdollisuus, mutta silti, ikävä on ollut kova.

Kaikki muukin on ahdistanut kovin, kohoava sähkönhinta, loppuvat polttopuut. No nyt tilasin lisää puita, onpa yksi stressin aihe vähemmän, saan niillä lämmitettyä lämpöä taloon, sen aikaa kun tässä asutaan. Myyn loput vaikka pois jos talo menee kaupan ja puita jäljellä. Kaikki pienetkin asiat tuntuu menevän hankalan kautta, ja jotenkin tässä elämäntilanteessa ne pienet vastoinkäymiset tuntuu tosi isoille.

Hiljalleen taloa valmistelen myyntikuntoon. Lähden ulos tekemään lumitöitä ja valmistelemaan paikan tuleville haloille. Siinä se menee taas yksi päivä eteenpäin. Voisi kait sitä tehdä jotain kivempaakin. Mutta tulevaisuus on niin täynnä epävarmuuksia, etten oikein uskalla tuhlata yhtään rahaa mihinkään mikä ei ole pakollista.

Ehkä tämä joskus tästä tasaantuu.

Tunnen vaan itseni niin huonoksi äidiksi, kun en tee lasten kanssa mitään kivoja extrajuttuja. Ja olen ollut niin alamaissa lomankin. Isänsä kanssa onneksi pääsivät käymään mummolassa, ja ulkona syömässä.

Yritän opetella ajattelemaan erilailla. Liian monesti tuntuu että muserrun kaiken kurjuuden alle. Onhan elämässä kuitenkin myös paljon hyvää.

Tämä oli taas tämmöinen pään tyhjennys. Enkä enää oikolue mitä tuli kirjoitettua. Jospa jotain edes jollainlailla järkevää.

28, miten sinulla menee?

Ap

Hei kaikille, ketju on jälleen herännyt henkiin.

28v yhdessä täällä myös "hengissä" joulun jälkeen. Joulu meni ihan kivasti, aaton aattona käytiin miehen kanssa perinteinen hautuumaakierros ja hoidettiin muutama joulupukin homma, aattoa mentiin viettämään perinteisesti miehen vanhemmille ja joulupäivänä perinteiset kahvit miehen siskolla. Erona menneisiin vuosiin oli se, että mies tuli aina ennen menoa hakemaan autolla ja heitti kotiin ja jatkoi itse matkaa. Jännä oli tajuta, että miehen vanhemmat ei todellakaan tiedä, että emme asu yhdessä. Ei ole minun asiani kertoa ja kyseessä itselleni kovin rakkaat ihmiset joilla nyt ihan liikaa surua ja huolta, syöpähoidot edessä ja lisäksi elävät aikuisen lapsen syöpähoidoissa mukana. Rankkaa on. Joulu oli ihana niiltä osin kun oltiin liikenteessä, muuten toki kovin yksinäinen (lapsi tyttöystävällä tosi paljon). Kipeätä se myös teki tajuta, että kaikki oli aika "normaalia" vaikka mikään ei ollut normaalia.

Niin paljon pystyn samaistumaan Ap:n kirjoittamaan. Yhtä vuoristorataa tämä on oman pääkopan kanssa, välillä surettaa ja välillä vihastuttaa ja välillä on kova ikävä. Lisäksi se taloudellinen puoli stressaa, maksan nyt yksin asumiskuluista 75% + ihan kaikki ruokakulut yms, tammikuussa loppuu lapsilisä ja tänään on viimeinen ns. halvan sähkösopimuksen päivä jne. Kaikki kulut nousee. Kauhea kirjoittaa näin tarkkaan, minut tunnistaa tästä kyllä (tutut jos lukis). Kaiken lisäksi uunini toimii enää kahdella levyllä ja nyt meni jääkaappi/pakastimen pakastin rikki, eikä olisi varaa ostaa uusia eikä tekisi mieli tähän asuntoon enää hankkia mitään.

Elämä kuitenkin jatkuu tavalla tai toisella. Ilo pitää löytää tällä hetkellä pienistä asioista. Onni on olotila, johon on minulla vielä pitkä matka. Kun on jakanut jonkun kanssa näin pitkään "sielun ja ruumiin" niin yksin oloon pitää totutella.

T: 28v yhdessä

Erosin 2008,paljon aiemmin olis pitäny.

28, kiva kuulla sinun kuulumisiasi. Vaikkei ne niin kivoja ole. Miksi kaiken pitääkin kasaantua? Eikö pelkässä erossakin olisi jo ihan tarpeeksi kestettävää, ilman kaikkea taloudellista yms kuormaa.

Voimia kovasti sinne. Ymmärrän niin hyvin miltä sinusta tuntuu. Myös meillä sähkö kallistuu nyt tammikuusta. Kaiken muun "hyvän" päälle.

Pakko jostain kaivella ajatusta, että asiat järjestyy, ja kaikesta selvitään. Vaikka kovin usein ei siltä tunnu.

Mennään yhdessä, etänä, toisiamme tukien pikkuhiljaa sitä onnea päin. Kait sen aika vielä tulee?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Heipat ap

Pitkä taival on tallattu yhdessä. Harmillisia nuo kommentit ihan sivusta, kun eivät lue koko ketjua. Mutta. Nyt alkaa Uusi Vuosi. Kaikella tapaa. Pidän sulle niiiin peukkuja ja lähetän etätsemppiä. Vaikeita asioita tulee varmasti eteen, mutta aina vaan vähemmän. Usko siihen. Sä selviät, entistä vahvempana.

Metka juttu toi ero. Silloin kun meillä oli oma tuumaustaukomme, mietin eroa päivittäin. Mitä muuttuisi, missä asuisin, miten asiat menisi. No, kun sitten päätimme jäädä yhteen, eromörkö jäi johonkin taustalle kuitenkin. Joskus vieläkin kun tulee erimielisyyttä jostain, saattaa häivähtää mieleen. Vaikka siis oikeasti kaikkk on tosi hyvin. Mieli saattaa askarrella oudolla tavalla, esim unissa.

Kuten aiemmin kirjoitin, lähetän voimia siihen kohtaan kun uskosi horjuu... olipas juhlallisesti kirjoitettu. Anyways: Oikein paljon kaikkea hyvää alkavaan vuoteen ja koita muistaa nauraa!

T. Tuuumis

28, onkos se toinen asunto pois vai käytössä? Isot tsempit sinnekin

Uusis

Onnellista Uutta Vuotta

Mies

Kiitos kauniista sanoista, mukavaa, parempaa Uutta Vuotta

28 v yhdessä vielä jatkaa, eli toinen asunto on vielä käytössä ja tammikuussa mies joutuu siitä maksamaan jo täyden vuokran (kaamea summa). Aaton aattona lypsäsin mieheltäni tiedon, että muuttaako kotiin 1.1 vai ei. Tiesin kyllä vastauksen sisimmässäni, eli ei järkyttänyt. Eniten siinä ketutti se, että mies ei mitään kerro vapaaehtoisesti vaan kaikki pitää lypsää. Ymmärrän, että kaikkea ei kerro, mutta tänä asuntoasiat kun ei pelkästään koske häntä vaan myös minua ja lastamme.

Elän nyt hyvinkin itsenäistä elämää ja tosissaan päästin miehestäni irti marraskuun puolessa välissä. Nyt on niin päin, että mies haluaisi selkeästi sekä "säästää kakun, että syödä sen". Pahalta tuntuu katsoa miestä, joka ei ole kunnossa ja joka vaan suorittaa elämää. On siis aivan tyhjä kuori, painaa duunia hullunlailla ja urheilee (en kysy mitään, kertoo itse ja poikamme usein isänsä mukana). Itse en roiku, en soita enkä pyytele että nähtäisiin. Nytkin ollaan nähty kolmena päivänä peräkkäin, tänään mies vei minut lounastauolle (tunnin treffit). Halailee ja pussailee aina kun "erotaan". Välillä mietin, että sopiiko tämä minulle ja välillä mietin, että miksi tekee niin. Tuossa oli välissä sellainen hetki kun miehen "piti tulla illaksi" ja perui kolme iltaa peräkkäin ja viimeisellä kerralla sanoin hyvin rauhallisesti, että ei tarvitse tulla ja ehdotin, että otettaisiin kunnon aikalisä, että ei oltaisi missään yhteydessä hetkeen. Sille iski siitä hirveä paniikki. Tiedän, että mieheni masennus käyttäytyy välillä juuri niin, että ei pysty huonona iltana työn jälkeen tekemään mitään.

Vietän huomisen Uuden Vuoden yksin se ottaa vähän koville, mutta olen tehnyt itselleni vain yhden lupauksen ja se on se, että vuosi 2023 on vuosi jolloin alan laittamaan oman hyvän olon ykköseksi (toki lapsenikin). On hyväksyttävä se että vuosi 2022 jätti elämääni isot jäljet, mutta olen hyväksynyt myös sen että aina rakkaus ei riitä tai että rakkautta on myös päästää irti.

Hyvää tulevaa vuotta 2023 kaikille.

Perseeltä kuulostaa eroaminen. Ei lainkaan siltä, mitä palstamammat kevyesti toisilleen heittelevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heipat ap

Pitkä taival on tallattu yhdessä. Harmillisia nuo kommentit ihan sivusta, kun eivät lue koko ketjua. Mutta. Nyt alkaa Uusi Vuosi. Kaikella tapaa. Pidän sulle niiiin peukkuja ja lähetän etätsemppiä. Vaikeita asioita tulee varmasti eteen, mutta aina vaan vähemmän. Usko siihen. Sä selviät, entistä vahvempana.

Metka juttu toi ero. Silloin kun meillä oli oma tuumaustaukomme, mietin eroa päivittäin. Mitä muuttuisi, missä asuisin, miten asiat menisi. No, kun sitten päätimme jäädä yhteen, eromörkö jäi johonkin taustalle kuitenkin. Joskus vieläkin kun tulee erimielisyyttä jostain, saattaa häivähtää mieleen. Vaikka siis oikeasti kaikkk on tosi hyvin. Mieli saattaa askarrella oudolla tavalla, esim unissa.

Kuten aiemmin kirjoitin, lähetän voimia siihen kohtaan kun uskosi horjuu... olipas juhlallisesti kirjoitettu. Anyways: Oikein paljon kaikkea hyvää alkavaan vuoteen ja koita muistaa nauraa!

T. Tuuumis

28, onkos se toinen asunto pois vai käytössä? Isot tsempit sinnekin

Uusis

Onnellista Uutta Vuotta

Mies

Kiitos kauniista sanoista, mukavaa, parempaa Uutta Vuotta

28 v yhdessä vielä jatkaa, eli toinen asunto on vielä käytössä ja tammikuussa mies joutuu siitä maksamaan jo täyden vuokran (kaamea summa). Aaton aattona lypsäsin mieheltäni tiedon, että muuttaako kotiin 1.1 vai ei. Tiesin kyllä vastauksen sisimmässäni, eli ei järkyttänyt. Eniten siinä ketutti se, että mies ei mitään kerro vapaaehtoisesti vaan kaikki pitää lypsää. Ymmärrän, että kaikkea ei kerro, mutta tänä asuntoasiat kun ei pelkästään koske häntä vaan myös minua ja lastamme.

Elän nyt hyvinkin itsenäistä elämää ja tosissaan päästin miehestäni irti marraskuun puolessa välissä. Nyt on niin päin, että mies haluaisi selkeästi sekä "säästää kakun, että syödä sen". Pahalta tuntuu katsoa miestä, joka ei ole kunnossa ja joka vaan suorittaa elämää. On siis aivan tyhjä kuori, painaa duunia hullunlailla ja urheilee (en kysy mitään, kertoo itse ja poikamme usein isänsä mukana). Itse en roiku, en soita enkä pyytele että nähtäisiin. Nytkin ollaan nähty kolmena päivänä peräkkäin, tänään mies vei minut lounastauolle (tunnin treffit). Halailee ja pussailee aina kun "erotaan". Välillä mietin, että sopiiko tämä minulle ja välillä mietin, että miksi tekee niin. Tuossa oli välissä sellainen hetki kun miehen "piti tulla illaksi" ja perui kolme iltaa peräkkäin ja viimeisellä kerralla sanoin hyvin rauhallisesti, että ei tarvitse tulla ja ehdotin, että otettaisiin kunnon aikalisä, että ei oltaisi missään yhteydessä hetkeen. Sille iski siitä hirveä paniikki. Tiedän, että mieheni masennus käyttäytyy välillä juuri niin, että ei pysty huonona iltana työn jälkeen tekemään mitään.

Vietän huomisen Uuden Vuoden yksin se ottaa vähän koville, mutta olen tehnyt itselleni vain yhden lupauksen ja se on se, että vuosi 2023 on vuosi jolloin alan laittamaan oman hyvän olon ykköseksi (toki lapsenikin). On hyväksyttävä se että vuosi 2022 jätti elämääni isot jäljet, mutta olen hyväksynyt myös sen että aina rakkaus ei riitä tai että rakkautta on myös päästää irti.

Hyvää tulevaa vuotta 2023 kaikille.

Hei vielä,

mikäs on tilanne miehen lääkityksen kanssa? Onko masennus helpottanut? Toivottavasti.

Kummallista. Tai siis Ihmeellistä on elämä. Ei olis kaikkea kokemaansa lapsena uskonut eteen tulevan... ettei aina olekaan happily ever after

t. Tuumis

Ps. Joku sanoi et vauva muuttuis maksulliseksi ens vuonna??? Jos niin niin goodbye forever😦

Vierailija kirjoitti:

28, kiva kuulla sinun kuulumisiasi. Vaikkei ne niin kivoja ole. Miksi kaiken pitääkin kasaantua? Eikö pelkässä erossakin olisi jo ihan tarpeeksi kestettävää, ilman kaikkea taloudellista yms kuormaa.

Voimia kovasti sinne. Ymmärrän niin hyvin miltä sinusta tuntuu. Myös meillä sähkö kallistuu nyt tammikuusta. Kaiken muun "hyvän" päälle.

Pakko jostain kaivella ajatusta, että asiat järjestyy, ja kaikesta selvitään. Vaikka kovin usein ei siltä tunnu.

Mennään yhdessä, etänä, toisiamme tukien pikkuhiljaa sitä onnea päin. Kait sen aika vielä tulee?

Ap

Tosissaan minullakin päättyy tänään hyvä 36kk:n sähkösopimus.

Aiemmin kun kirjoitit, että kun mies on poissa niin on paljon helpompi hengittää ja se on niin totta täälläkin. Silti hetkittäin on kova ikävä.

Miehen masennus on ihan takapuolesta, ihminen muuttuu täysin, enkä ihan kaikkea mennyttä masennuksen piikkiin itse laita. Tuumis aiemmin mainitsi, että vaikka Heillä menee nyt tosi hyvin niin joskus "se eron tuumailuaika" kuitenkin kummittelee mieltä. Sitä tässä itse myös pelkään ja näenkin, että omassa suhteessa on tapahtunut liian paljon, että pystyisin enää luottamaan tulevaisuuteen. Mies on muuttunut paljon ja kaikki rentous yhdessä ollessa on minun puoleltani hävinnyt. Mies suorittaa, eikä nyt jostain syystä halua päästää irti.

Ja kyllä ne asiat Ap järjestyy, ei välttämättä helppoa ole, mutta helpottaa koko ajan.

Onni pitää löytyä "itsestä/omasta elämästä" ja kun sen löytää niin siitä pidän kiinni.

Salaa saatan haaveilla, että vielä tulisi se päivä kun saisi rakastaa ja tulla rakastetuksi, mutta sen aika ei ole nyt ja voipi olla pelkkä haave.

Parempaa uutta vuotta teille!

Onneksi ap sinulla on työpaikka, saat muuta ajateltavaa ja palkkakin on turvattu.

Kyllä kaikki järjestyy, pikkuhiljaa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heipat ap

Pitkä taival on tallattu yhdessä. Harmillisia nuo kommentit ihan sivusta, kun eivät lue koko ketjua. Mutta. Nyt alkaa Uusi Vuosi. Kaikella tapaa. Pidän sulle niiiin peukkuja ja lähetän etätsemppiä. Vaikeita asioita tulee varmasti eteen, mutta aina vaan vähemmän. Usko siihen. Sä selviät, entistä vahvempana.

Metka juttu toi ero. Silloin kun meillä oli oma tuumaustaukomme, mietin eroa päivittäin. Mitä muuttuisi, missä asuisin, miten asiat menisi. No, kun sitten päätimme jäädä yhteen, eromörkö jäi johonkin taustalle kuitenkin. Joskus vieläkin kun tulee erimielisyyttä jostain, saattaa häivähtää mieleen. Vaikka siis oikeasti kaikkk on tosi hyvin. Mieli saattaa askarrella oudolla tavalla, esim unissa.

Kuten aiemmin kirjoitin, lähetän voimia siihen kohtaan kun uskosi horjuu... olipas juhlallisesti kirjoitettu. Anyways: Oikein paljon kaikkea hyvää alkavaan vuoteen ja koita muistaa nauraa!

T. Tuuumis

28, onkos se toinen asunto pois vai käytössä? Isot tsempit sinnekin

Uusis

Onnellista Uutta Vuotta

Mies

Kiitos kauniista sanoista, mukavaa, parempaa Uutta Vuotta

28 v yhdessä vielä jatkaa, eli toinen asunto on vielä käytössä ja tammikuussa mies joutuu siitä maksamaan jo täyden vuokran (kaamea summa). Aaton aattona lypsäsin mieheltäni tiedon, että muuttaako kotiin 1.1 vai ei. Tiesin kyllä vastauksen sisimmässäni, eli ei järkyttänyt. Eniten siinä ketutti se, että mies ei mitään kerro vapaaehtoisesti vaan kaikki pitää lypsää. Ymmärrän, että kaikkea ei kerro, mutta tänä asuntoasiat kun ei pelkästään koske häntä vaan myös minua ja lastamme.

Elän nyt hyvinkin itsenäistä elämää ja tosissaan päästin miehestäni irti marraskuun puolessa välissä. Nyt on niin päin, että mies haluaisi selkeästi sekä "säästää kakun, että syödä sen". Pahalta tuntuu katsoa miestä, joka ei ole kunnossa ja joka vaan suorittaa elämää. On siis aivan tyhjä kuori, painaa duunia hullunlailla ja urheilee (en kysy mitään, kertoo itse ja poikamme usein isänsä mukana). Itse en roiku, en soita enkä pyytele että nähtäisiin. Nytkin ollaan nähty kolmena päivänä peräkkäin, tänään mies vei minut lounastauolle (tunnin treffit). Halailee ja pussailee aina kun "erotaan". Välillä mietin, että sopiiko tämä minulle ja välillä mietin, että miksi tekee niin. Tuossa oli välissä sellainen hetki kun miehen "piti tulla illaksi" ja perui kolme iltaa peräkkäin ja viimeisellä kerralla sanoin hyvin rauhallisesti, että ei tarvitse tulla ja ehdotin, että otettaisiin kunnon aikalisä, että ei oltaisi missään yhteydessä hetkeen. Sille iski siitä hirveä paniikki. Tiedän, että mieheni masennus käyttäytyy välillä juuri niin, että ei pysty huonona iltana työn jälkeen tekemään mitään.

Vietän huomisen Uuden Vuoden yksin se ottaa vähän koville, mutta olen tehnyt itselleni vain yhden lupauksen ja se on se, että vuosi 2023 on vuosi jolloin alan laittamaan oman hyvän olon ykköseksi (toki lapsenikin). On hyväksyttävä se että vuosi 2022 jätti elämääni isot jäljet, mutta olen hyväksynyt myös sen että aina rakkaus ei riitä tai että rakkautta on myös päästää irti.

Hyvää tulevaa vuotta 2023 kaikille.

Hei vielä,

mikäs on tilanne miehen lääkityksen kanssa? Onko masennus helpottanut? Toivottavasti.

Kummallista. Tai siis Ihmeellistä on elämä. Ei olis kaikkea kokemaansa lapsena uskonut eteen tulevan... ettei aina olekaan happily ever after

t. Tuumis

Ps. Joku sanoi et vauva muuttuis maksulliseksi ens vuonna??? Jos niin niin goodbye forever😦

Hei,

miehelläni kolmas lääkitys meneillään ja nyt kaikesta päätellen sopivin, mutta jos totta puhutaan niin mieheltäni pitää kaikki tieto lypsätä. Enkä jaksa kysellä kun ei kerro mitään. Mutta, tekisi mieleni sanoa, että ei se masennus helpota, uskoisin, että ne pahimmat ajatukset ja oireet on pois. Mies on vaan kovin muuttunut. Toivon, että tulee se päivä vielä kun mies toipuisi ihan lapsemmekin takia.

Maksulliseksi ????? Sitten se kyllä on goodbye forever.

Jos mies jättää, on se peiliin katsomisen paikka, jos asiat muuten on vuosia mennyt mallikkaasti.

Itselle aikoinaan valkeni että työstressin sun muun takia kun alkoi himot hiipua, niin kummasti alkoi sitten miestäkin kiinnostaa "ulkopuolinne" tarjonta kun ei enää kotoa saanut mitä halusi. Oma vikahan se oli, mutta selvisin erosta ja nyt on uusi ihana mies jonka kanssa uusioperhe-elämä sujuu. Ja se seksikin.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies jättää, on se peiliin katsomisen paikka, jos asiat muuten on vuosia mennyt mallikkaasti.

Itselle aikoinaan valkeni että työstressin sun muun takia kun alkoi himot hiipua, niin kummasti alkoi sitten miestäkin kiinnostaa "ulkopuolinne" tarjonta kun ei enää kotoa saanut mitä halusi. Oma vikahan se oli, mutta selvisin erosta ja nyt on uusi ihana mies jonka kanssa uusioperhe-elämä sujuu. Ja se seksikin.

Kyllä erotilanteessa varmasti vikaa on molemmissa osapuolissa, mutta tuosta petipuuha-asiasta en omassa elämässäni ole samaa mieltä. Meillä oli todella aktiivinen ja hyvä seksielämä. 28 vuotta yhdessä ja viimeinen 10 vuotta todella aktiivista. Ympärilläni on niitäkin pitkiä parisuhteita, joissa seksielämää ei ole lähes laisinkaan.

Kiva kuulla, että olet löytänyt uuden ihmisen rinnallesi.

Kiitos Ap, 28 ja Tuumis kun kerroitte kuulumisianne ja väliaikatietoja.

Alusta lähtien tätä ketjua seuranneena on tullut jotenkin tärkeäksi kuulla, miten teillä menee, vaikken itse ihan samanlaisessa tilanteessa olekaan (ainakaan tällä hetkellä). Olette vaan jotenkin niin... inhimillisiä?.... että on helppo kokea sisarellista myötätuntoa ja usein mietin, mitenköhän teillä menee. Kyllä tämä kaikille vielä iloksi muuttuu, vaikka koko syksy onkin ollut aivan hanurista myös täällä.

Huomattavasti parempaa uutta vuotta, ja tsemppiä kaikille! <3 <3 <3

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Ap, 28 ja Tuumis kun kerroitte kuulumisianne ja väliaikatietoja.

Alusta lähtien tätä ketjua seuranneena on tullut jotenkin tärkeäksi kuulla, miten teillä menee, vaikken itse ihan samanlaisessa tilanteessa olekaan (ainakaan tällä hetkellä). Olette vaan jotenkin niin... inhimillisiä?.... että on helppo kokea sisarellista myötätuntoa ja usein mietin, mitenköhän teillä menee. Kyllä tämä kaikille vielä iloksi muuttuu, vaikka koko syksy onkin ollut aivan hanurista myös täällä.

Huomattavasti parempaa uutta vuotta, ja tsemppiä kaikille! <3 <3 <3

Minä luin koko ketjun myös, kiitos teille ja toivon, toivon, toivon niin teille kaikille parempaa ensi vuotta ja uskoa itseenne ennen kaikkea! Lapsenne pärjäävät, koska heillä on teidän kaltaisenne äidit. Heille voitte puhua, kuten asiat ovat - mikään ei ole häpeä, vaan tosiaankin vain välillä kipeää elämää!

Sydämeni on kanssanne, toivoo eräs vieressä lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Ap, 28 ja Tuumis kun kerroitte kuulumisianne ja väliaikatietoja.

Alusta lähtien tätä ketjua seuranneena on tullut jotenkin tärkeäksi kuulla, miten teillä menee, vaikken itse ihan samanlaisessa tilanteessa olekaan (ainakaan tällä hetkellä). Olette vaan jotenkin niin... inhimillisiä?.... että on helppo kokea sisarellista myötätuntoa ja usein mietin, mitenköhän teillä menee. Kyllä tämä kaikille vielä iloksi muuttuu, vaikka koko syksy onkin ollut aivan hanurista myös täällä.

Huomattavasti parempaa uutta vuotta, ja tsemppiä kaikille! <3 <3 <3

Minä luin koko ketjun myös, kiitos teille ja toivon, toivon, toivon niin teille kaikille parempaa ensi vuotta ja uskoa itseenne ennen kaikkea! Lapsenne pärjäävät, koska heillä on teidän kaltaisenne äidit. Heille voitte puhua, kuten asiat ovat - mikään ei ole häpeä, vaan tosiaankin vain välillä kipeää elämää!

Sydämeni on kanssanne, toivoo eräs vieressä lukenut.

Kiitoksia. Olipa lämmin viesti. Kunpa sinunlaisiasi olisi enemmän

Sydämellä

Tuumis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Ap, 28 ja Tuumis kun kerroitte kuulumisianne ja väliaikatietoja.

Alusta lähtien tätä ketjua seuranneena on tullut jotenkin tärkeäksi kuulla, miten teillä menee, vaikken itse ihan samanlaisessa tilanteessa olekaan (ainakaan tällä hetkellä). Olette vaan jotenkin niin... inhimillisiä?.... että on helppo kokea sisarellista myötätuntoa ja usein mietin, mitenköhän teillä menee. Kyllä tämä kaikille vielä iloksi muuttuu, vaikka koko syksy onkin ollut aivan hanurista myös täällä.

Huomattavasti parempaa uutta vuotta, ja tsemppiä kaikille! <3 <3 <3

Minä luin koko ketjun myös, kiitos teille ja toivon, toivon, toivon niin teille kaikille parempaa ensi vuotta ja uskoa itseenne ennen kaikkea! Lapsenne pärjäävät, koska heillä on teidän kaltaisenne äidit. Heille voitte puhua, kuten asiat ovat - mikään ei ole häpeä, vaan tosiaankin vain välillä kipeää elämää!

Sydämeni on kanssanne, toivoo eräs vieressä lukenut.

Tässä yläpuolella on kaksi kirjoitusta, jotka lämmittävät mieltä kovasti. Kiitos.

Tänään on kummallisen huono päivä, iso itku ollut tuloillaan aamusta asti ja nytkin kyyneleet valuvat. Tänään ne kyyneleet tulivat, jopa keskellä kauppakeskusta (olin yksin). Ahdistus, yksinäisyys ja usko tulevaisuuteen on nyt tosissaan päällä. On jotenkin aivan nujerrettu olo. Käytiin miehen kanssa isosti ruokakaupassa ja mulla oli siellä kaupassa tosi paha olla. Ensimmäistä kertaa soitin miehelle (asumuseron jälkeen) ja asiaakin oli eli liittyi lapsen iltaan, mutta lopulta miehen lempeä ääni totesi, että älä itke siellä ..... Mä en edes tajunnut itkeväni.

Oli pakko vaan sanoa, että jaksaminen arjen pyöritykseen on nyt heikko ja että vaikka todella ihanan ja tunneälyisen pojan olemme saaneet aikaiseksi niin minulla on nyt voimat pois.

Totuus on myös että oma yksinäisyyden tunne ei ole miehen vastuulla, eli jotenkin tästä pitäisi nousta pinnalle. Tämä puolivuotta on ollut todella rankka ja muiden alkuvuoden tapahtumien takia kokonaisuudessaan elämäni kamalin vuosi. Eikä se vuosi 2023 hyvin ala, mutta pitää vaan uskoa, että kesään mennessä on asiat meillä selviytyneet.

Hyvää Uutta Vuotta 2023 kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Ap, 28 ja Tuumis kun kerroitte kuulumisianne ja väliaikatietoja.

Alusta lähtien tätä ketjua seuranneena on tullut jotenkin tärkeäksi kuulla, miten teillä menee, vaikken itse ihan samanlaisessa tilanteessa olekaan (ainakaan tällä hetkellä). Olette vaan jotenkin niin... inhimillisiä?.... että on helppo kokea sisarellista myötätuntoa ja usein mietin, mitenköhän teillä menee. Kyllä tämä kaikille vielä iloksi muuttuu, vaikka koko syksy onkin ollut aivan hanurista myös täällä.

Huomattavasti parempaa uutta vuotta, ja tsemppiä kaikille! <3 <3 <3

Minä luin koko ketjun myös, kiitos teille ja toivon, toivon, toivon niin teille kaikille parempaa ensi vuotta ja uskoa itseenne ennen kaikkea! Lapsenne pärjäävät, koska heillä on teidän kaltaisenne äidit. Heille voitte puhua, kuten asiat ovat - mikään ei ole häpeä, vaan tosiaankin vain välillä kipeää elämää!

Sydämeni on kanssanne, toivoo eräs vieressä lukenut.

Tässä yläpuolella on kaksi kirjoitusta, jotka lämmittävät mieltä kovasti. Kiitos.

Tänään on kummallisen huono päivä, iso itku ollut tuloillaan aamusta asti ja nytkin kyyneleet valuvat. Tänään ne kyyneleet tulivat, jopa keskellä kauppakeskusta (olin yksin). Ahdistus, yksinäisyys ja usko tulevaisuuteen on nyt tosissaan päällä. On jotenkin aivan nujerrettu olo. Käytiin miehen kanssa isosti ruokakaupassa ja mulla oli siellä kaupassa tosi paha olla. Ensimmäistä kertaa soitin miehelle (asumuseron jälkeen) ja asiaakin oli eli liittyi lapsen iltaan, mutta lopulta miehen lempeä ääni totesi, että älä itke siellä ..... Mä en edes tajunnut itkeväni.

Oli pakko vaan sanoa, että jaksaminen arjen pyöritykseen on nyt heikko ja että vaikka todella ihanan ja tunneälyisen pojan olemme saaneet aikaiseksi niin minulla on nyt voimat pois.

Totuus on myös että oma yksinäisyyden tunne ei ole miehen vastuulla, eli jotenkin tästä pitäisi nousta pinnalle. Tämä puolivuotta on ollut todella rankka ja muiden alkuvuoden tapahtumien takia kokonaisuudessaan elämäni kamalin vuosi. Eikä se vuosi 2023 hyvin ala, mutta pitää vaan uskoa, että kesään mennessä on asiat meillä selviytyneet.

Hyvää Uutta Vuotta 2023 kaikille.

Ja tuon kirjoitti siis 28v yhdessä.

Voi ei, 28, kurja kuulla. Mutta, tuotahan tämä ikävä kyllä on. Tunnistan hyvin noita kirjoittamiasi asioita. Voimia kovasti sinulle.

Ehkä se itkeminen on kuitenki hyvä asia? Puhdistaa? Parantaa? Vaikka käy raskaaksi kun itkettää niin usein. Vaikka olisi ihan ok, niin jostain sanasta itku vaan alkaa. Siksi en ole halunnut puhua tästä ihmisten kanssa, koska en pysty puhumaan itkemättä.

Pahinta oli kun isäni soitti, ja kysyi suoraan olenko ihan loppu? Avasi itkuhanat heti.

Tähän asti olen aina sanonut että ei kuulu ihmeempiä ja kaikki ok. Koko syksyn. Kunnes nyt joulun alla kerroin vanhemmille koko ruman totuuden.

Kuormaa on nyt paljon. Jostain olisi kaivettava usko ja luotto siihen, että kyllä tämä vielä helpottaa.

Kiitos noista muutamasta viestistä, sinulle joka olit ketjun lukenut, ja sinulle joka olet tätä alusta asti seurannut. Kaikki kannustavat sanat tulevat todella tarpeeseen, niistä saa oikeasti edes pienen lohdun tämän kurjuuden keskelle.

Ap