Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne 28v. yhdessä kohdalla edelleen se, että eksä ei ole saanut sanottua asiaansa?

Puhehousuja ei ole löytynyt, enkä odota enää niitä löytyvänkään. Olen hyväksynyt sen, että jäin täysin ilman vastauksia, olisin kyllä ansainnut jonkinlaisen totuuden. Tuo puhumattomuus tärkeistä asioista, vielä sen jälkeen kun toinen nainen ja valehtelu selvisi on niin iso juttu minulle, että kunnioitukseni eksää kohtaan hävisi kokonaan. Kovin vähän eksääni ajattelen millään tavalla, se on mennyttä elämää.

28 v yhdessä 

Onneksi aloittajan lapset ovat nyt myös hänen luonaan. Välit lapsiin ovat parantuneet ja tapaamiset ilmeisesti sujuvat paremmin. Toivottavasti puhevälit exäänkin ovat hiukan parantuneet ja tilanteet kaikkineen rauhoittuneet. 

Kannattanee lukea ne aloittajan rivien välit tarkemmin. Tilanne ei taida olla aivan noin hyvä, mitä kuvasit. Tämä 3542 kommentoijalle.

Vierailija kirjoitti:

Kannattanee lukea ne aloittajan rivien välit tarkemmin. Tilanne ei taida olla aivan noin hyvä, mitä kuvasit. Tämä 3542 kommentoijalle.

Käsitin, että miehen luona asuvat lapset ovat nykyään kuitenkin ap:n luona välillä. Minusta jo se on tilanteen parantumista. Jossain vaiheessahan eivät edes suostuneet hänen kanssaan juttelemaan tai tulemaan. Siten luulin, että puhevälit yleensäkin ovat hiukan parantuneet. 

Jokaisen, niin miehen kuin naisen,  pitäisi ymmärtää ettei toista omista. Kuka vaan missä vaan saa lähteä tai olla lähtemättä. Kaikki on lopulta lainaa. Lainasta voi jädä hyviä muistoja ja hyvää elämän makua tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen, niin miehen kuin naisen,  pitäisi ymmärtää ettei toista omista. Kuka vaan missä vaan saa lähteä tai olla lähtemättä. Kaikki on lopulta lainaa. Lainasta voi jädä hyviä muistoja ja hyvää elämän makua tai sitten ei.

Tämä on totta, mutta tämä ei myöskään liity mitenkään luottamuksen pettämiseen tai siihen, että selän takana käydään painamassa muita.

"Toki, silloin kun lapset kotona, herään henkiin ja nautin siitä arjesta ja elämästä heidän kanssaan. Sitä olen oppinut arvostamaan valtavan paljon, ja toivon vielä joskus saavani sitä arkea elää, että kaikki lapset kotona. Jos en, onneksi sain sitä elää ja elin todella vuosia."

En minä ihan tuosta viimeisimmästä kirjoituksesta ymmärtäisi että kaikki lapset olisivat Ap:n luona, toivottavasti olen väärässä.

Vierailija kirjoitti:

"Toki, silloin kun lapset kotona, herään henkiin ja nautin siitä arjesta ja elämästä heidän kanssaan. Sitä olen oppinut arvostamaan valtavan paljon, ja toivon vielä joskus saavani sitä arkea elää, että kaikki lapset kotona. Jos en, onneksi sain sitä elää ja elin todella vuosia."

En minä ihan tuosta viimeisimmästä kirjoituksesta ymmärtäisi että kaikki lapset olisivat Ap:n luona, toivottavasti olen väärässä.

Minä käsitin, että nyt ovat välillä myös ne miehen luona asuvat lapset aloittajan kotona. Tietenkään en tiedä ovatko kaikki aina yhtäaikaa vai vuorotellen. En myöskään tiedä montako lasta on  kerralla. En tiedä myöskään lasten lukumäärää. Se ei käy ilmi kommenteistaan. Hänen luonaanhan nyt asuu yksi lapsi, käsittääkseni. Käsitin myös niin, että hän toivoisi aikaa, että kaikki lapset asuisivat kotona eli hänen luonaan. Joka tapauksessa lapset nyt ovat myös aloittajan luona edes välillä, joko kaikki tai vuorotellen. Onhan siinä parannusta verraten siihen tilanteeseen kun lapset (muut kuin ap:n luona asuva) eivät suostuneet tulemaan äidilleen käymään ja välit lapsiin olivat muutenkin huonommat. Jotain edistystä on siis tapahtunut. 

Lasten suhteen tilanteessa ei ole tapahtunut parannusta. 

Ap

No, olen sitten käsittänyt väärin. Aloittaja kyllä kertoi jossain viestissään aiemmin, etteivät isän luona asuvat lapset halua tavata häntä.Ja nyt kuitenkin nauttii lastensa seurasta. Ristiriitaista. 

Taisin kirjoittaa siitä, että nautin yksinolosta, minulla on hyvä olla yksin. Kuitenkin elämä ja arki lasten kanssa herättää minut todella eloon. Silloin kun saan sitä elämää elää. Ja vaikka niin ei tällä hetkellä ole, tiedän asian olevan näin. Samassa toivon asian vielä joskus olevan toisin, saavani vielä joskus nauttia siitä täydestä arjesta yhdessä lasteni kanssa, iloine ja suruineen.

On pitänyt käydä syvällä ja kulkea pitkä ja kivinen tie. Todella opetella päästämää irti.  Muuttua ihmisestä joka eli aina lapset ja perhe edellä ihmiseksi joka pakosta on joutunut opettelemaan laittamaan itsensä ykköseksi. Joka on karulla tavalla tajunnut todeksi lauseen: pelasta ensin itsesi. Varmaan olen tämän(kin) jo aiemminki  todennut. Ei mikään itsestäänselvyys todellakaan. On ollut pakko luovuttaa monessa asiassa, nostaa kädet pystyyn ja perääntyä. Sisin huutaa että asiat menee väärin, sydän repeää lasten vuoksi, huoli siitä, mitä tämä kaikki tekee heidän hyvinvoinnilleen pitkällä tähtäimellä. On ollut pakko antaa olla kun mitään ei asialle voi. On pakko opetella elämään aivan täysin uudenlaista elämää. Pakotettuna, vasten omaa tahtoani. On ollut pakko vetäytyä pelastaakseen itsensä, ja ne lapset. Ainakin toivon kaiken lopulta menevän hyvin lasteni kohdalla. Itsestäänselvyys se ei ole. Niin kovassa koulussa he joutuvat elämäänsä elämään. Isänsä touhut on kaukana normaalista. En edes jaksa alkaa avaamaan kaikkea sitä sontaa mitä lastensa niskaan kaataa. 

Onneksi olen saanut jutella asioista ihmisten kanssa jotka ymmärtää, joilla elämässään vastaavia kokemuksia. Tämä ihmistyyppi toimii pelottavan samankaltaisesti.

Toivoa on. Toivottavasti. Jonain päivänä olen luottavaisempi kun toisena. 

Edessä kiva viikonloppu, ja ihan kuulkaa minä minä meiningillä. Ensimmäinen kerta vuosiin, että minun tarvitsee todella ajatella vain itseäni. No, koiraa vähän siinä sivussa. 

Ap

Taas olen kirjoittanut ristiriitaisesti, tuosta edessä olevasta viikonlopusta. Onhan näitä viikonloppuja tässä jo kertynyt, että olen ollut aivan yksin. Nyt kuitenkin semmoinen vkonloppu, että olen "menossa" ja ensimmäistä kertaa vuosiin  minun ei tarvitse miettiä mitä joku sanoo, miten joku reagoi, tai että seuraavana päivänä pitäisi pyörittää arki lasten kanssa, kuskata joku jonnekkin, kestää syytökset millon mistäkin jne. Voin vaan olla ja mennä just niinku huvittaa ihan vain itseäni ajatellen. 

Tämä tarkennuksena, ettei tulisi väärinkäsityksiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Taas olen kirjoittanut ristiriitaisesti, tuosta edessä olevasta viikonlopusta. Onhan näitä viikonloppuja tässä jo kertynyt, että olen ollut aivan yksin. Nyt kuitenkin semmoinen vkonloppu, että olen "menossa" ja ensimmäistä kertaa vuosiin  minun ei tarvitse miettiä mitä joku sanoo, miten joku reagoi, tai että seuraavana päivänä pitäisi pyörittää arki lasten kanssa, kuskata joku jonnekkin, kestää syytökset millon mistäkin jne. Voin vaan olla ja mennä just niinku huvittaa ihan vain itseäni ajatellen. 

Tämä tarkennuksena, ettei tulisi väärinkäsityksiä.

Ap

Edelleen mietin lasten tapaamista tai siis ex-miehen luona asuvien lasten kanssa olemista. Ovatko nämä lapset lainkaan tekemisissä aloittajan kanssa? Tapaavatko kaikki lapset kuitenkin toisiaan ja viettääkö aloittajan luona asuva lapsi aikaa isänsä luona?  Miten on on tehty lasu tuottanut tulosta vai onko mitään? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Mies ei lähde ihan ok hyvästä, pitkästä suhteesta (pitkällä suhteella tarkoitan yli 15 vuotta kestäneitä suhteita) yksinään olemaan. Kyllä siellä taustalla on aina salarakas. Aina.

Itse sain kokea tämän, myös muutama ystäväni ja tätä palstaa selatessa asia vain vahvistuu.

Vuosiakausia olen lukenut satoja vastaavia kertomuksia.

Jos äijä haluaa yks kaks yllättäen eron ihan ok:sta, pitkästä suhteesta ja sanoo ettei rakastakaan enää, tarkoittaa se oikeasti sitä, että toinen nainen on jo katsottuna ja haluaa suhteen poikki tämän takia.

Tämä useimmiten tapahtuu ikävälillä 40-50 vuotta, kun yhdessä ollaan oltu 15-25 vuotta. Eli noin parikymppisestä.

 

Näin miehenä, olen vastaavassa tilanteessa.

Ja olet 80% oikeassa.

- omalta kohdalta asia on samansuuntainen, mutta ongelma on siinä, että rakastan molempia, nyksää ja tulevaa. Nyksän kans 25 v. Lapsemme teini-ikäisiä.

Vaimo ei tykkää enää juuri rakastella, vaikka kaikki arjen fasiliteetit on tehty valmiiksi ja teen paljon perheen kotitöiden ja elatuksen eteen. Olen ollut aktiivinen 25 vuotta ja puskenut, ja seksimme on ollut tosi hyvää. Kun halukkuus ja motivaatio on muuttunut keski-ikäistymisen 40 + v. välinpitämättömäksi, jopa niin että libidolleni ilkutaan ja nautitaan keksityistäkin syistä, niin kyl mä mietin. Sohva, telkkari tms vetää kyllä. Pyydän lenkille ja urheilemaan, koska ylipainoa 15 kg. Tietyt kivut/vaivat tms johtuvat hänellä puhtaasti liikkumattomuudesta. Olen tarjoutunut hieromaan, yhteistä aikaa edes joskus. Tarkoitan vaik 4 päivää vuodessa. Ja minä maksan hommaan, järjestän lapset kylään tms. Ei motia, on perässä vedettävää mallia. Sinänsä arki toimii, ja rakastan häntä, mutta edes pieni itsekelautuvuus olisi toiveena  paikallaan.

Koen voimattomuutta, mutta en myöskään aio silotella lenkkipolkua ruusun terälehdillä, vaikka kukkia kotiin tuonkin säännönmukaisesti.

---

- nyt kiikarissa n. 30 vuotias mimmi, oikein mukava, ja sielun kumppanuus tuli melko heti.

- vaimolleni olen ilmoittanut polyamorisista taipumuksista / sairastumisesta polyamoriaan, vuosia sitten. Asiasta on keskusteltu, mutta asiaa ei ole työstetty. Aluksi ilmoituksen jälkeen kävi kuumana, seksi toimi.

Taas näitä pitkiä kausia - ilman.

Ja nalkutusta.

---

Se vaan on niinkin, et parisuhde vaatii sekin hoitoa, ja aktiviteettia.

Mut näin omalla kohdalla, kun tajusin että oon poly, en tarvi kahta naista enempää. Alkoholin käyttö väheni. Ennenkaikkea masennus.

Lumiset terveiset Jyväskylästä!

M45

Oletko ajatellut että otat vaan salaisen rakastajattaren. Riittäisikö se.

No huh, tuota M45:ta.

Et sinä mikään polyamorinen ole. Haluat vain perinteisesti rakastajattaren, kun vaimolta ei enää tipu.

Vierailija kirjoitti:

No huh, tuota M45:ta.

Et sinä mikään polyamorinen ole. Haluat vain perinteisesti rakastajattaren, kun vaimolta ei enää tipu.

Eikä polyamoria ole tauti, johon sairastutaan. Tolle miehelle on jo aiemmin sanottu, että puhuu nyt vaan ihan suoraan sen vaimon kanssa.

Se siinä vaan on, että vaikka kuinka lallatetaan laulua "rakastan molempia" niin käytännössähän se tarkoittaa, että halutaan pitää kaikki mukavuudet, etenkin taloudelliset, jota parisuhde tarjoaa ja seksiä sitten muualta. Mieluummin juuri niin, että sen toisen kanssa ei tarvitse sietää mitään parisuhdeasioita, vedotaan sielunkumppanuuteen, jonka pitäisi sivuhoidelle sitten riittää, nautitaan kun tavataan ja muuta tätä.

Ei mitään uutta M45 tilanteessa.

M45, tarkentavia kysymyksiä: Miten vaimosi ja ihastuksesi suhtautuvat ajatukseen polyamoriasta? Entä onko ihastuksesi nuoremman naisen kanssa edennyt mihinkään vai onko vain lähinnä fantasia-asteella?

Suosittelisin sinulle itsetutkistelua. Mikä sinua pitää edelleen suhteessa, jossa et ole tyytyväinen? Entä mikä ajaa suhteeseen nuoremman naisen kanssa? Onko taustalla jotain tunteita, joista et ole itsekään tietoinen esimerkiksi syyllisyyden tunnetta tai kaipuuta takaisin nuoruuteen tms. Minun on vaikea kuvitella polyamoriaa ratkaisuksi. On vaikea uskoa, että mustasukkaisuutta ja tuskaa ei siinä määrin esiintyisi ainakin jollain osapuolella, että voisin suositella edes kokeilemaan. Entä miten suhtautuisit siihen, että vaimollasi olisi muita kumppaneita tai tällä nuoremmalla naisella?

M36, kysyisin myös sinulta jotain. Mainitsit, että äiti ja vauva voivat hyvin. Miten tyttis voi? Entä sinä?

Kuurankukka

"omalta kohdalta asia on samansuuntainen, mutta ongelma on siinä, että rakastan molempia, nyksää ja tulevaa. Nyksän kans 25 v. Lapsemme teini-ikäisiä.

Vaimo ei tykkää enää juuri rakastella, vaikka kaikki arjen fasiliteetit on tehty valmiiksi ja teen paljon perheen kotitöiden ja elatuksen eteen. 

 vaimolleni olen ilmoittanut polyamorisista taipumuksista / sairastumisesta polyamoriaan, vuosia sitten. Asiasta on keskusteltu, mutta asiaa ei ole työstetty.

Taas näitä pitkiä kausia - ilman.

Ja nalkutusta.

nyt kiikarissa n. 30 vuotias mimmi, oikein mukava, ja sielun kumppanuus tuli melko heti.

M45"

Mä tiedän tasan mistä kenkä puristaa.

Mäpä kerron sulle miten nainen toimii. Jos nainen ei koe olevansa the one, tärkein ja ainut miehelle, niin kyllä siinä ne seksihalut sammuu kokonaan.

Olet ilmaissut jo vuosia sitten, että olet "polyamorinen", toisin sanoen kauniimpi ilmaisu sille, että haluat panna muita ja vaimosi ei riitä. Mutta voit kyllä pitää vaimoasi siinä, kun on jo yli 20 vuotta oltu yhdessä, on yhteinen koti ja lapset, palvelu pelaa kotona. Ja otat siihen rinnalle rakastajattaren. Olet ihan itse tappanut vaimosi seksihalut kuolaamalla muiden naisten perään, kuten nyt tällaisen kolmekymppisen naisen perään. Vaikka olisit tehnyt sen salassa, vaimosi tietää, mitä hänen selkänsä takana teet ja mistä fantasioit, eli haluat myös muita naisia, mikään ei tapa naisen tunteita ja haluja kuin oman miehen kuolaaminen muiden muijien perään. Paljastithan hänelle korttisi jo vuosia sitten (kun höpötit polyamoriasta) ja tässä on nyt sitten seuraukset.

Voi olla, että vaimosi haluaa eron. Varaudu siihen.

Ole hyvä, ei tartte kiittää.

N46

M45 kirjoittaa, minun mielestäni, hiukan alentuvasti, vaimostaan:  Vaimo on lihonut, ei halua lähteä liikkumaan miehen pyynnöistä huolimatta, sohva on mukavampi. Mikään ei ole sen nöyryyttävämpää ja latista seksihaluja kun itsekin tietää, että kiloja on tullut, että mies vihjailee ja miltei näin "hienosti kiertäen" suoraan tarkoittaa, että vaimo ei ole enää viehättävä. Jos vielä on kertonut olevansa kiinnostunut muista naisista. Oletan jopa, että vaimo saattaa olla masentunut 

Anteeksi vain, mutta tuo kaikki kerrottu ja itsessäsi ajateltu ei kerro siitä, että rakastaisit vaimoasi. Mutta kuten sanottu, miksi luopua mukavasta elämästä, alkaa jakaa omaisuutta ym. hankalaa ja ikävää asiaa. Voit kuvitella saavasi, "rakastamalla", kätevä tapa,  antaa itselleen  oikeutuksen ja luvan ihastua nuorempaan naiseen. Ehkä tuntisit silloin huonoa omaatuntoa jos suoraan sanoisit ja tiedostaisit itsekin, ettet enää rakasta vaimoasi, muttet halua erota, monestakin syystä. Silti haluat muita naisia. Tämä olisikin vaikeampi yhtälö sisäistää. Kun haluat kuitenkin säilyttää kasvosi niin itsellesi kuin perheellesikin.