Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

upuup

Pitäisi osata päästää irti myös siitä ajatuksesta, että jokaisella on/pitäisi olla kumppani tai parisuhde. Hyvä asia jos sopivan löytää ja suhde on tasapainoinen. Mutta voi olla myös yksinkin, jos sopivaa ei löydy tai parisuhde ei tunnu hyvältä. 

mitäs teille kuuluu? ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö osaa olla yksin?

Mun mielestä on ihanaa olla yksin pitkän avioliiton päätteeksi, joka päättyi miehen pettämiseen ja jättämiseen.

Mikä vapaus! Kukaan ei nalkuta, ei valita, ei tartte ottaa huomioon ketään aikuista, voin siivota, pyykätä ja kokata just miten haluan, milloin haluan, voin painua ovesta ulos milloin vain, minne vain. Kukaan ei läähätä, urputa, kysele, tivaa. Ei tartte antaa raporttia tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. On oma vapaus olla miten vain, nukkua viikonloppuisin just miten pitkään haluaa, voi matkustaa minne haluaa, käyttää rahansa ilman kompromisseja jne.

Lista on loputon.

Lapsetkin ihan kohta täysi-ikäisiä ja itsenäisiä.

 

Mutta onhan jonkun kanssa kiva jakaa aamulehti, peitto ja saunavuoro. Päivän kuulumiset. Käpertyä kainaloon, laittaa yhdessä ruokaa... eväsretkeillä, k

No, sinulla nyt on ilmeisesti se puoliso tällä hetkellä joten ei koskenutkaan sinua. Vaan kyse olikin siitä jos se puoliso, paras ystävä, joku kerta ei olisikaan sitä kainaloa tarjoamassa ja olisitte eronneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö osaa olla yksin?

Mun mielestä on ihanaa olla yksin pitkän avioliiton päätteeksi, joka päättyi miehen pettämiseen ja jättämiseen.

Mikä vapaus! Kukaan ei nalkuta, ei valita, ei tartte ottaa huomioon ketään aikuista, voin siivota, pyykätä ja kokata just miten haluan, milloin haluan, voin painua ovesta ulos milloin vain, minne vain. Kukaan ei läähätä, urputa, kysele, tivaa. Ei tartte antaa raporttia tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. On oma vapaus olla miten vain, nukkua viikonloppuisin just miten pitkään haluaa, voi matkustaa minne haluaa, käyttää rahansa ilman kompromisseja jne.

Lista on loputon.

Lapsetkin ihan kohta täysi-ikäisiä ja itsenäisiä.

 

Mutta onhan jonkun kanssa kiva jakaa aamulehti, peitto ja saunavuoro. Päivän kuulumiset. Käpertyä kain

Ai. Listasi oli loputon, miten mukava on olla yksin... tää toinen listasi oman mielipiteensä

eri

Ap, mikä on tilanne?

upupup

Joku kirjoittaa toisessa ketjussa vapaudenkaipuustaan näin:

"Oma avioliittokin on oikein hyvä, me puhallamme yhteiseen hiileen ja olemme toistemme parhaita ystäviä. Siitä huolimatta nyt 40+ iässä on välillä todella vahvana haave siitä, mitä voisi yksin ollessa tehdä, ja nimen omaan yksin eläessä ja asuessa. Ehkä se on jonkinlaista illuusiota kuviteltavasta vapaudesta. 

Oma vapaushaaveeni on asua pienessä mukavassa asunnossa tai mummonmökissä, tehdä mitä haluttaa, mennä nukkumaan, kun siltä tuntuu, saisin sisustaa 100% omannäköisen asunnon, ottaa sellaisen lemmikin kuin haluan, mennä, tulla ja tehdä sitä mikä hyvältä tuntuu. Kääntöpuoli tietysti olisi yksin asuvan potentiaalinen yksinäisyys."

https://www.vauva.fi/keskustelu/5362399/kohta-40-vuotiaan-naisen-tyytym…

M36, joko saa onnitella vauvasta?

Vierailija kirjoitti:

M36, joko saa onnitella vauvasta?

Laskettu aika oli ja meni, mutta vauva antaa vielä odottaa itseään. Epäilemättä ollaan jo lähellä H-hetkeä. Minä en osallistu synnytykseen vaan olen lasten kanssa kotona. Exä oli ollut muutama tunti sitten yhteydessä sairaalaan, mutta sieltä oli kehoitettu odottamaan vielä että supistukset tiheentyvät. Olen kirjoitellut lähestyvästä myrskystä ja nythän on sopivasti tulossa myrskyisä yö. Ja varmaankin uneton yö.

-M36

Niinhän siinä kävi, että illalla tehdyn päivityksen jälkeen asiat etenivät. Olin illalla hieman huolissani, kun exän oli käsketty odotella kotona. Sairaala ei sijaitse kovinkaan lähellä. Huolissani olin myös siitä, että exän tukena ja kuskina oli exanoppi. Hän ajaa vain harvoin ja aivan varmasti ei ole vuosikymmeniin ajanut marraskuun pimeässä yössä saati lumipyryssä. Mutta hyvin hän selvisi reilun puolentunnin matkasta sairaalaan sekä vajaan tunnin matkasta kotiinsa. Exä kirjautui sisään hieman ennen puoltayötä. Ja noin klo 5:30 aamulla lapsi syntyi. Molemmat osapuolet voivat hyvin.

Vietin vähäunisen yön. Aamulla vein molemmat lapset yhdeksään. Sitten en voinut estää itseäni ja olin kärkkymässä sairaalassa kun vierailuaika alkoi kymmeneltä. Lapsi oli pieni ja punakka. Hänellä on tavanomainen määrä sormia ja varpaita. Valitettavasti en ymmärtänyt selvittää strategisia mittoja ja tästä sain jo äidiltäni noottia. Yritän muistaa näitä selvittää, kun vien lapset koulun jälkeen vierailulle. Vietin noin parikymmetäminuuttia siellä ja sitten kiidin jo pois, sillä olenhan töissä, aivan kuin mitään saisin tänään aikaan.

-M36

M36, kyllä taisi exä tietää, mitä tekee. Vielä hän sinut takaisin saa lapsen varjolla tai ainakin eroamaan tyttöystävästä. Tai sitten tyttöystävä on poikkeuksellisen kylmähermoinen ihminen.

Onnea kuitenkin lapsesta hän on viaton ja ainutlaatuinen.

Onnea m36 ja iloa, satatuhatta kiloa.

Pieni on tullut maailmaan tietämättä millaiseen. Hän on kuitenkin syytön tilanteeseen. Elämä on ihme.

Tuumis🌻

Onnea m36 vauvasta. 

Asiat järjestyy, joskus, jotenkin. Asettuu uomiinsa. Kun vaan tietäisi sen uoman mihin niitä suunnata. Ja kestäisi sen myrskyn minkä läpi kuljettava ennen tasaantumista.

Helppo tuo teidän tilanne ei ole kenellekkään. 

Vilkutuksia 28:lle, nauti tyttö nauti.

Ja heipat kaikille muillekkin. En nyt jaksa kirjoitella enempää. Lukemassa käyn säännöllisesti, tuntuu vaan, että ei nyt irtoa tekstiä. Vaikka materiaalia olisi vähintään kirjan verran. Kaikenlaista "pientäkivaa" joka oikeasti aika isoa, mutta kaikkeen turtuu, eikä mikään enää tunnu missään. (No, ehkä vähän tuntuu, oon alkanu työntämään sivuun, takaraivolle, pois päästä ajatuksia, en jaksa enää niitä, kun ei siitä ole mitään apua niitä pyöritellä.)

Otetaan pala kerrallaan, suunta eteenpäin.

Karma kostaa ja oikeus voittaa. Aika auttaa, kaikella tapahtuvalla on joku suurempi tarkoitus ja mitä kaikkia näitä mä tähän vielä laittaisin. 

Kait sitä on pakko olla vähän hörhö ja alkaa uskoa elämän kantavuuteen ja kohtaloon ja kaikkeen mahdolliseen, että jaksaa tämän taakkansa kantaa.

Oikeesti olen ihan täyspäinen, täyspäisempi kun vuosiin. Huumori on tosi iso voimavara. Joskus kun sitä itteään tulee saavilla niskaan, helpottaa, kun heittää ihan läskiksi. Ei siinä muutakaan voi. Sen itkemisen ja romahtelun oon jo kokeillu. Onneksi mulla on työ missä saan joskus ihan luvalla heittäytyä ja työkaverit jotka ymmärtää, että nyt se tuulettaa aivojaan.

Ap

Sen sanon vielä, että minä nautin ihan oikeasti yksin olemisesta. Siitä, että saan elää omanlaista elämää.

Entisessä elämässäni en koskaan voinut olla täysin minä. Olin aina vähän vääränlainen.

Ja silloinkin kun elimme perheenä, olin tosi tosi yksin. 

Nyt kun ei ole parisuhdetta, en ole ollenkaan niin yksinäinen. 

Vaikka olen yksin, se ei tunnu pahalle, päinvastoin.

En kaipaa toista ihmistä elämääni. Parisuhdetta. Tuntuu, että olen parhaimmillani itsekseni. Toki, silloin kun lapset kotona, herään henkiin ja nautin siitä arjesta ja elämästä heidän kanssaan. Sitä olen oppinut arvostamaan valtavan paljon, ja toivon vielä joskus saavani sitä arkea elää, että kaikki lapset kotona. Jos en, onneksi sain sitä elää ja elin todella vuosia.

Ihmisiä on erilaisia, elämäntilanteita on erilaisia, päättyneitä suhteita on erilaisia, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle jne. 

Jälleen kerran, ollaan armollisia toisillemme ja koitetaan ymmärtää, vaikka sen toisen ihmisen tapa elää ja ajatukset elämästä olisi jotain ihan eriä kun itsellä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sen sanon vielä, että minä nautin ihan oikeasti yksin olemisesta. Siitä, että saan elää omanlaista elämää.

Entisessä elämässäni en koskaan voinut olla täysin minä. Olin aina vähän vääränlainen.

Ja silloinkin kun elimme perheenä, olin tosi tosi yksin. 

Nyt kun ei ole parisuhdetta, en ole ollenkaan niin yksinäinen. 

Vaikka olen yksin, se ei tunnu pahalle, päinvastoin.

En kaipaa toista ihmistä elämääni. Parisuhdetta. Tuntuu, että olen parhaimmillani itsekseni. Toki, silloin kun lapset kotona, herään henkiin ja nautin siitä arjesta ja elämästä heidän kanssaan. Sitä olen oppinut arvostamaan valtavan paljon, ja toivon vielä joskus saavani sitä arkea elää, että kaikki lapset kotona. Jos en, onneksi sain sitä elää ja elin todella vuosia.

Ihmisiä on erilaisia, elämäntilanteita on erilaisia, päättyneitä suhteita on erilaisia, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mikä sopii yhdelle,

Hyvä tyttö sinullekin ap. Kyllä elämä kantaa, useimmiten, vaikka tuntuis miltä. Täällä vauvalla on pari muutakin eroketjua menossa, yksi miehenkin aloittama. Kyllä on koskettavaa luettavaa. Kun toinen luottaa ja rakastaa, ja toinen viilenee ja loittonee... mutkikkaita on ihmissuhteet, ei voi muuta sanoa.🤔

Tuumis 🌻

Ymmärrän myös sen, että joskus toinen vain etääntyy ja viilenee vaikka toinen vielä rakastaa. Mutta miten ratkaista ongelma molempia tyydyttäväksi? Ei toista voi käskeä lopettamaan rakastamista, mutta ei toistakaan voi pakottaa rakastamaan jos ei enää rakasta. 

Mielestäni ei ole väärin jos se, joka ei rakasta ilmoittaa tilanteen. Pahempihan se on antaa toisen elää väärissä luuloissa. Tietenkään ei pitäisi pettää tai pitää toista ihmistä ikäänkuin varalla. 

Kiva kun Ap käyt päivittelemässä. Ihana, että olet löytänyt itsesi ja tuntuu kurjalta ajatella, että olet elänyt parisuhteessa jossa olet joutunut tuntemaan itsesi vääränlaiseksi. Ja huonossa parisuhteessa voi todellakin olla tosi yksinäinen. Kirjoituksestasi "paistaa läpi" kuitenkin ilo ja elo. Se synkin epätoivo on väistynyt. Hyvin olet pärjännyt ja pitänyt pintasi, hitto vie.

Onnittelut M36 vauvasta. Tunteikasta ja herkkää aikaa ja varmasti Tyttikselle vaikeaa tämä alku. Voi sentään mikä tilanne kaikille, mutta asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. 

Aika kuluu, kohta on joulu ja tammikuussa ainokainen lapsukaiseni tulee aikuisen ikään. Ensimmäisen levyn äänitykset meneillään ja tänään on hoideltu frakin sovituksia. Niin ne kasvaa.

28 v:llä edelleen elämä raiteillaan ja kaikki hyvin.

Onko tilanne 28v. yhdessä kohdalla edelleen se, että eksä ei ole saanut sanottua asiaansa?

Ohhoh, onpas paljon tapahtunut täällä.

M36, onnittelut vauvasta. Rohkenetko kertoa tuliko tyttö vai poika? Viaton lapsi on olosuhteisiin, jossa hän tuli maailmaan. Elämä asettuu kyllä uusiin uomiinsa, elämällä on taipumus mennä niin. Minulla on omat epäilykseni miten asiat tulevat etenemään, mutta jätän ne tässä sanomatta.

Ap, kovasti voimia sinne. Kyllä on raskasta sinulla ja kaikenlaista vuoristorataa on rivien välistä luettavissa, vaikka et enemmän asioita avannutkaan. Positiivista on se, että sinusta tuntuu, että voit nyt olla oma itsesi. Kyllä ihminen tietää, mikä on hänelle itselleen parhaaksi, jos vaan pysähtyy kuuntelemaan itseään. 

28, niin ne lapset kasvavat ja elämä menee eteenpäin. Hyvä kuulla, että siivet kantavat. 

Kuurankukka