Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (13302)
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin asia mikä on miehiltä täysin kiellettyä (takertuminen) on täysin hyväksyttävää naiselle
Siis kuka on takertunut ja kehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellinoora: Bäng bäng typerä sydän
Paljon tsemppiä Ap:eelle. Tosi karu lukea tuollaista vallan käyttöä. Voi vaan ihmetellä ihmismielen sairautta mitä miehellä on, ja sitä että halua tehdä toiselle ihmiselle pahaa! Tekis mieli oikein haastella ja kysyä niitä syitä että miksi toimii noin? Potkia potkittua ja saada siitä mielihyvää. Sairasta on.
Yritä jaksaa päivä kerrallaan. Täällä lukijoissa on minun lisäksi varmasti tosi paljon ihmisiä jotka on sun puolella ja toivoo hyvää. Tulee vielä se päivä kun toi pahuus on ohi ja olet vahvempi ihminen.
Ap, toivottavasti saat helpottavaa keskusteluapua työterveydessä. Ota ihmeessä se vastaan jos sellaista saat.
Olen itsekin eroprosessin keskellä, ex on erittäin narsistinen.
Itse olen saanut ehkä enemmän apua esim. kirjallisuudesta kuin työpsykologilta tai lääkäriltä. Riina-Maria Metson kirjoittama kirja Pahuuden jälkeen oli minulle jotenkin todella lohtua tuova. En tiedä onko sinulle tuttu, mutta ellei ole niin laita ihmeessä varaukseen. Kirja käsittelee nimenomaan narsistisesta suhteesta toipumista. Sinäkään et ikävä kyllä ole toipumassa normaalista suhteesta tai normaalista erosta.
Vertaistuki on myös asia joka voisi ehkä auttaa sinua eteenpäin. Tsekkaa esim. nut.fi.
Voimia, emme ole yksin.
Elämässä pärjää hyvin kun ajattelee kaikki on vain hetkellistä. Tämä elämä ei onneksi jatku ikuisesti sitten täältä lähdetään kuka mitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on suuri lahja. Jokainen päivä on lahja. Apn ja muidenkin puolesta todella pistää oikein vihaksi, että kaiken maailman ******** tyyppeihin pitää tuhlata aikaa ja energiaa vielä eron jälkeenkin.
Jokainen teistä on ansainnut hyvän ja arvokkaan elämän. Joka päivä. Jokainen on arvokas. Uskokaa siihen, että ansaitsette vain parasta.
Ei mulla muuta.
On pakko kertoa, että te tulitte minun uniin viime yönä. Meillä oli live-tapaaminen. Paikalla olivat Ap, MaratonParkuja, 28 ja mökkimies 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan jaksanut avata näitä lukuisia haikailu ketjuja.
Sellaisen jutun haluan sanoa, että jos teidät jätetään, älkää olko niin vässyköitä ja haikailko ex:iä. Ei tarvitse riidellä, sivistyneitä ihmisiä todennäköisesti kuitenkin, mutta lopettakaa riippuminen ja haikailu. Se on ÄRSYTTÄVINTÄ ikinä.
Tunteet poikki, asiat järjestykseen, sivistyneen kylmän rauhallisesti. Itkekää vaikka tynyyn öisin. Paras olla kiinnostava edelleen on alkaa heti suunnittelemaan uutta elämää ja vaikka huvikseen tavata joku uusi, voi tehdä hyvää ex:llekin huomata, että jonoa on ;).
Poistun nyt enkä palaa katsomaan kauhistelevia kommentteja.
Minä itkin juuri öisin ja huusin tyynyyn. Myös menin metsään itkemään. Mutta en näyttänyt exälle tai riippunut hänessä.
Jos toinen jättää niin jättää, ei se muutu anelemisesta.
Muistan neuvon, jonka isoäitini aikoinaan rakkaudesta antoi. Sopia asioista pitää ja tehdä joskus kompromissejä ja mennä toista vastaan. Mutta matelemaan ei saa alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuurankukka kirjoitti:
Elämä on suuri lahja. Jokainen päivä on lahja. Apn ja muidenkin puolesta todella pistää oikein vihaksi, että kaiken maailman ******** tyyppeihin pitää tuhlata aikaa ja energiaa vielä eron jälkeenkin.
Jokainen teistä on ansainnut hyvän ja arvokkaan elämän. Joka päivä. Jokainen on arvokas. Uskokaa siihen, että ansaitsette vain parasta.
Ei mulla muuta.
Höpsis. Miksi ihmisen pitäisi ansaitsa parasta. Ei todellakaan tarvitse. Elämässä ei tasan mene nallekarkit, osa jää ilman.
Kuurankukka, olispa hauska tuommonen livetapaaminen. Toivottavasti oli hyvä uni.
Mä olen laittanut rattaita pyörimään hankkiakseni itselleni apua tähän tilanteeseen. Päädyin muuhun kun työterveyteen. Pakko päästä purkamaan tätä jonnekkin, muuallekkin kun tänne, saada itseään entistä vahvemmaksi että jaksan tätä. Kun ei loppua ikävä kyllä näy.
Tehköön ex mitä tekeekään. Mua ei saa kaatumaan!! Ei tule saamaan musta irti minkäänlaista tunnepohjaista reaktiota. Päästelen tunteet ihan muualle kun hänen nähtävilleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt lastensuojeluilmoituksen tekemistä omista lapsistani. Koska mulla on iso huoli niiden mielenterveydestä. Huoli siitä miten ovat joutuneet isänsä pelinappuloiksi. Mutta, ei ole ihan helppo homma. Varsinkin kun ei ole semmosta konkreettista asiaa. Jos olisi jotain selkeää en epäröisi yhtään. Nyt en tiedä mitä sanoisin ja mihin olisin yhteydessä. Kuraattoriakin mietin, mutta lapset ei sinne suostu keskustelemaan. Joten se siitä.
Ei ne ikävä kyllä ymmärrä itse omaa parastaan. Ja kuitenkin lain edessä muka ymmärtävät kun saavat mielipiteensä sanoa ja se pitää huomioida. Tulee lapsille karu totuus jossain vaiheessa vastaan. Enkä mä voi kun katsoa vierestä miten käy. Olla sitten paikalla kun kaikki kaatuu.
Toivoisin, että joku muu taho, koulu tai joku yksityishenkilö huolestuisi ja tekisi lapsista lastensuojeluilmoituksen. Silloin asia lähtisi rullaamaan sitäkin kautta. Huoli tulisi ilmi.
En tiedä. Ei tämä lopu koskaan. Pitää kasvattaa muuri itsensä ympärille että jaksaa.
Ap
Koska on vaikeata! Maailman vaikein asia joskus.
Osa ihmisistä ei toivu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä piti sanoa, että kiitos tuosta nut.fi, vinkkauksesta! Tuon pahuuden jälkeen kirjan olenkin jo lukenut. Tosin, voisi lukea uudelleenkin.
Voimia myös sinulle! Ei ole helppo rasti tämä, mutta me selvitään tästä vielä ylös voittajina. Arvet on välillä ruvella, välillä auki mutta kyllä se aika vielä tulee, että ne sulkeutuu. Vaikkei aina sille tunnukkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivottavasti saat helpottavaa keskusteluapua työterveydessä. Ota ihmeessä se vastaan jos sellaista saat.
Olen itsekin eroprosessin keskellä, ex on erittäin narsistinen.
Itse olen saanut ehkä enemmän apua esim. kirjallisuudesta kuin työpsykologilta tai lääkäriltä. Riina-Maria Metson kirjoittama kirja Pahuuden jälkeen oli minulle jotenkin todella lohtua tuova. En tiedä onko sinulle tuttu, mutta ellei ole niin laita ihmeessä varaukseen. Kirja käsittelee nimenomaan narsistisesta suhteesta toipumista. Sinäkään et ikävä kyllä ole toipumassa normaalista suhteesta tai normaalista erosta.
Vertaistuki on myös asia joka voisi ehkä auttaa sinua eteenpäin. Tsekkaa esim. nut.fi.
Voimia, emme ole yksin.
Menin nut.fi sivulle ja ei siellä ole mitään. lol luki vaan.
Olen kasvanut tosi epä terveessä lapsuuden kodissa. Sen voin sanoa, että kummassakin oli vikaa, sekä isässä että äidissä. Usein näissä epä terveissä suhteissa on molemmat sairaita. Jos tuosta haluaa eron jälkeen kasvaa ja parantua niin terapia tai psykoterapia voi auttaa, jottei seuraavaksi joudu samanlaiseen suhteeseen. Ja kannattaa peilata elämäänsä lapsuuden perheeseensä, mitä turhaa mallia sieltä on ottanut mukaansa. Lapsi painaa kaiken alitajuntaansa n. 6-vuotiaaksi saakka. Valitettavaa on se, että alitajunta ohjaa toimintaa 95 prosenttisesti.
Miten pääsitte eroon makeasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivottavasti saat helpottavaa keskusteluapua työterveydessä. Ota ihmeessä se vastaan jos sellaista saat.
Olen itsekin eroprosessin keskellä, ex on erittäin narsistinen.
Itse olen saanut ehkä enemmän apua esim. kirjallisuudesta kuin työpsykologilta tai lääkäriltä. Riina-Maria Metson kirjoittama kirja Pahuuden jälkeen oli minulle jotenkin todella lohtua tuova. En tiedä onko sinulle tuttu, mutta ellei ole niin laita ihmeessä varaukseen. Kirja käsittelee nimenomaan narsistisesta suhteesta toipumista. Sinäkään et ikävä kyllä ole toipumassa normaalista suhteesta tai normaalista erosta.
Vertaistuki on myös asia joka voisi ehkä auttaa sinua eteenpäin. Tsekkaa esim. nut.fi.
Voimia, emme ole yksin.Menin nut.fi sivulle ja ei siellä ole mitään. lol luki vaan.
Narsismin uhrien tuki ry. Laita Googleen, löytyy varmaan sillä.
En ole lukenut niin tarkkaan, en tiedä minkä ikäisiä nämä lapset ovat. Ilmeisesti joka tapauksessa niin isoja, että itse päättävät kumman luona asuvat.
Elatus- ja lasten harrastusasiat myös järjestykseen.
Jos ap ja ex-miehensä asuvat edes jotenkin lähekkäin niin lapsia voi tavata muulloinkin kuin vain sovittuina aikoina?
Saavathan he kuitenkin siitäkin itse päättää jos esimerkiksi käyvät yhdessä syömässä tai kahvilla tms.
Onneksi ap:lla on työ ja omia tuloja, sekin tuo vapautta uuteen elämään. Ei ole riippuvainen tuista ja hakemuksista.
Ensimmäinen asia nyt on hankkia pätevä ja jämäkkä asianajaja ja saada epäselvät ja kesken roikkuvat asiat pois ja järjestykseen.
Sekin tuo mielenrauhaa ja energiaa muuhun elämiseen.
Silloin on helpompi lähteä elämään omaa elämäänsä ja voi päättää omista asioistaan.