Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12639)
Ap:lle iso halaus.
Myrskyn jälkeen on poutasää.
Nyt on Sinulla se vaikea hetki, johon keräsit voimia. Tiesit, että myrsky vielä tulee ja teksteissäsi on ollut viitteitä siitä että pelkäsit sitä etukäteen ja hieman emmitkin ja mietitkin toimitko oikein. Nimenomaan toimit oikein, tämä myrsky on otettava vastaan. Todella kurjaa, että eksäsi ei osaa toimia inhimillisesti, muista, että olet selvinnyt jo monesta asiasta ja selviät tästäkin.
Olet niin paljon vahvempi kuin vuosi sitten, anna itkun tulla ja sen jälkeen potkaise möykkyä persuksiin. Selviät kyllä tästäkin.
Halaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap
Etähalaus täältä. Toivottavasti saat halauksia oikeastikin. Nyt on tiukka paikka, mutta niinkuin 28 yllä muotoili: Potkaise möykkyä persuksille.
Rauhallinen kävely ulkona, reipas tuuletus makkarissa, tai jätä vaikka ikkuna auki. Rauhallista musiikkia ennen nukahtamista. Kirjota huolet ylös.
Unettomuus on yks perkele, kokemusta on
Tuumis🌻
"Ketjussa minua on verrattu nimimerkin M45 kirjoituksiin. Ihmettelen asiaa. Minähän ymmärsin koko ajan toimivani väärin sekä pyrin pois muita satuttavista toimintatavoista. En yrittänyt perustella edes itselleni, että toimintani olisi oikein. Minä en ole omien sekoiluideni vuoksi mikään hyvä henkilö jakelemaan muille neuvoja, mutta siltä varalta jos M45 vielä lukee ketjua tarjoan oman näkemykseni. Minullehan joku tässä ketjussa ehdotti vastaavaa, että pitäisin molemmat. Harkitsin asiaa, sillä tunteitahan on molempia kohtaan. Kun tyttis palasi niin tiesin, että pystyisin todennäköisesti painostamaan hänet suostumaan. Hylkäsin ajatuksen nopeasti. Mietin, että koska vaikka hän suostuisi, niin ei hän koskaan voisi oikeasti hyväksyä. Koska ajatus ei ole hänen. Hän kokisi aina hylkäämisen tunteita, kun lähtisin exän luo. Pidemmän päälle tämä varmasti vaikuttaisi myös mielenterveyteen. Neuvoni on tämä: hylkää vaimosi vain kerran.
-M36"
Mieshän on jo uutta naista pettämällä hylännyt hänet ja aiheuttanut traumaa. Lisänä vielä raskaus pettämisestä. Tuollainen käytös on tunteetonta ja kylmää. Piittaamattomuutta. Uuden naisen mielenterveys on todellisessa vaarassa eikä sitä voi rahalla kompensoida kuten tyyppi yrittää rationaalisen materialistisesti ajatella. Kun tunneäly puuttuu.
Kokemuksesta tiedän, että uusi nainen käy sisimmässään melkoista prosessia. Mies olettaa ylimielisesti, ettei nainen pääse hänestä irti. Kun se uusi lapsi syntyy ja tulee kuvioon, niin silloin uudelle naiselle konkretisoituu koko todellisuus. Hänellä ei ole mitään syytä jäädä tuommoiseen kuvioon.
Psyyke on jo varmasti emotionaalisesti aloittanut etääntymisen ja se lopullinen irti päästäminen on kohta todellisuutta.
Pettäjät laskelmoivat juuri sen varaan, ettei se petetty pääse pyristelemään pois, mutta se virheellinen uskomus. Sairaaseen dynamiikkaan kyllästyy ja ihmismieli alkaa haaveilla paremmasta.
Kun M36 sanoi, että Tyttis on ihan kunnollinen ihminen, elättää lapsensa ja itsensä niin mietin puoustiko hän mitenkään Tyttistä sukujuhlissa?
Esimerkiksi kummisetänsä kommentteja kuunnellessaan.
Kuurankukka kirjoitti:
Hei M36. Saat täällä kaikenlaista palautetta, asiatontakin, ja varmaankin ymmärrät miksi tilanteesi kuumentaa tunteita. Minäkään en pidä esimerkiksi wt-kommenteista yhtään, monestakin syystä.
Minusta sinun kannattaisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä itse kirjoitat ja miten kuvailet elämäsi naisia. Tyttistä pidät alempiarvoisena, kuvaat että häntä on kohdeltu aikaisemminkin huonosti ja hän on niin heikko, ettei silloinkaan päässyt omin avuin irti. Eksästä saa kuvan, että hän on kodin- ja lastenhoitaja, jolla ei ole edellytyksiä luoda samanlaista uraa kuin sinulla. Perittyä rahaa kyllä löytyy, joten hän kelpaa suvullesi. Mutta hänkin on jotenkin heikko naisparka, josta sinun täytyy pitää huolta, olla talonmiehenä ja hankkia kodinhoitaja, sillä eihän hän muuten pärjää.
Varmaankin saat kiinni siitä, mitä yritän sanoa. Eli ehkä sinun pitäisi pohtia sitä, millainen kuva naisista sinulla on. Tai oletko yrittänyt muokata elämäsi naisia johonkin tiettyyn muottiin. Sitten onkin yllättävää, jos he eivät siihen sovi. Esimerkiksi eksän pettäminen oli niin kova pala, että otit avioeron saman tien. Vaikka itse toimit nyt niin kuin toimit.
En myöskään käyttäisi sanoja kunniaton ja häpeällinen tyttiksen yhteydessä, vaan... no tiedät kyllä mitä ajattelen. Miltä sinusta tuntuu katsoa nykyisin peiliin aamuisin?
Jotta pääset eteenpäin tässä hankalassa tilanteessa, sinun kannattaisi kysyä itseltäsi nyt vaikeitakin kysymyksiä. Millainen mies olet ollut? Millainen mies haluat olla? Pystytkö hyväksymään naisen sellaisena kuin hän on, kaikkine puolineen? Kuka on elämäsi nainen? Jos se on tyttis, kykenetkö puolustamaan häntä sukuasi vastaan ja asettamaan eksälle rajat nyt ja tulevaisuudessa?
Kertomuksesi herättää täällä paljon tunteita, sillä se koskettaa aivan ihmisenä olemisen ydinkysymyksiä. Mitä on kunnia? Onko se sitä, että meillä on perittyä rahaa ja teemme paljon töitä? Vai sitä, että olemme rehellisiä ja luotettavia ihmisiä itsellemme ja ennen kaikkea muille?
Kovia kysymyksiä näin aamutuimaan. Tsemppiä sinulle toivotan kaikesta huolimatta.
Ap, möykky on ja pysyy vielä jonkun aikaa, sillä joudutte nyt käymään eksänne kanssa vaikeita asioita läpi eikä hän siitä tykkää, tietenkään. Älä kuitenkaan anna periksi. Yritä hyväksyä se, että nyt vielä vähän aikaa soditaan. Sitten koittaa toivon mukaan rauha. Et tee väärin, vaan oikein, kun puolustat itseäsi ja ennen kaikkea lapsia. Olet hyvä äiti, keskity siihen. Ja siihen, että tulevaisuudessa on valoisampaa. Varmasti parempaa kuin nyt. Kaikista pimein hetki on juuri ennen auringonnousua. Voimia ja valoa!
Yritän nyt hiukan selventää asioita. Exä on täysin kykenevä huolehtimaan itsestään. Ne minun huolehtimiseni olivat omasta päästäni, omia ajatusvinoumiani. Exä tietysti veteli niistä, kun huomasi kuinka minä reagoin. Exällä on oma uransa. Mitä tarkoitin oli, että ei olisi ollut mahdollista molemmilla olla ajankäytöllisesti samanlainen ura lasten synnyttyä. Keskustelimme asioista aikoinaan, kun lapsia ryhdyimme suunnittelemaan. Päädyimme yhteisellä päätöksellä siihen, että exä pitäytyy lasten synnyttyä virastoajoissa. Lasten vuoksi. Hän oli myös poissa työelämästä esikoisen syntymästä siihen, kun nuorempi oli kaksi. Yhteisestä päätöksestä. Mutta nämä yhteiset päätökset vaikuttivat luonnollisesti hänen urakehitykseensä. Olihan hän likimain 4 vuotta sivussa ja jälkeenpäin osallistui varsin rajoitetusti iltatapahtumiin eikä lainkaan työmatkoihin. Mainittakoon sekin, että tämä oli yhtälailla exän tahto kuin minunkin. Hänellä on vahva tahto eikä taivu mihinkään mitä ei itse halua. Tästä tulikin mieleen, että exä ei vielä tiedä, että aion vaatia testin. Hiukan pelkään konfliktia mikä syntyy, kun asia hänelle valkenee. Tästä aasinsiltaa pitkin neuvolaan. Olen miettinyt asiaa siltä kannalta, että luon sidettä itseni ja lapsen välille. Nyt olen alkanut miettimään, että mitä viestitän tyttikselle sekä exälle osallistumalla? Olen osallistunut yhteen neuvolakäyntiin, seuraava olisi reilun kahden viikon päästä.
Kodin- ja lastenhoidosta. Suhtaudun niihin periaatteella minun kotini, minun vastuuni. Minun lapseni, minun vastuuni. Silloin kun asuin yhdessä exän kanssa, sovimme tietysti asiat yhdessä. Lapsiin liittyvät asiat sovimme yhä yhdessä. Koska aikani oli rajattu, niin kodin suhteen käytin aika paljon ostopalveluita. Jotta vähän aikani sain vietettyä ihmisten kanssa, jotka koin merkityksellisiksi. Tätä periaatetta noudatan edelleen. En yrittänyt ulkoistaa exälle, en yritä ulkoistaa tyttikselle. Omasta aloitteestani olen avustanut tyttistä lapsen kanssa, hänellähän ei ole toista, jonka kanssa sopia. Nyt mietin teinkö väärin? Teinkö itseäni korvaamattomaksi, sidoinko itseeni? Nythän sidon lisää. Aikaisemmin kirjoitin, että alkaen tulevasta viikosta huolehdin lapsesta kahtena iltana. Tyttiksellä jäi lapsen syntyessä lukion kolmas vuosi kesken. Häneltä ei paljoa puutu. Nyt hän lähtee jatkamaan, tavoitteena että keväällä olisi valmis. Aivan omasta halustani tahdon auttaa, mutta mietin että sidonko tällä häntä lisää.
Näistä elämäni naisista, olen luopunut exästä. Tekemäni rajat ovat pitäneet ja uskon niiden pitävän edelleen. Tuleva lapsi tietysti mutkistaa, en tiedä miten kukin reagoi. En edes, että kuinka itse reagoin. Ja kyllä, tunteita on vielä myös exään. Mutta yksi joka on vahvana on katkeruus.
Niin ja kummisetäni ja muu sukuni; tietysti puolustin tyttistä. Puolustan jatkossakin.
-M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka kirjoitti:
Hei M36. Saat täällä kaikenlaista palautetta, asiatontakin, ja varmaankin ymmärrät miksi tilanteesi kuumentaa tunteita. Minäkään en pidä esimerkiksi wt-kommenteista yhtään, monestakin syystä.
Minusta sinun kannattaisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä itse kirjoitat ja miten kuvailet elämäsi naisia. Tyttistä pidät alempiarvoisena, kuvaat että häntä on kohdeltu aikaisemminkin huonosti ja hän on niin heikko, ettei silloinkaan päässyt omin avuin irti. Eksästä saa kuvan, että hän on kodin- ja lastenhoitaja, jolla ei ole edellytyksiä luoda samanlaista uraa kuin sinulla. Perittyä rahaa kyllä löytyy, joten hän kelpaa suvullesi. Mutta hänkin on jotenkin heikko naisparka, josta sinun täytyy pitää huolta, olla talonmiehenä ja hankkia kodinhoitaja, sillä eihän hän muuten pärjää.
Varmaankin saat kiinni siitä, mitä yritän sanoa. Eli ehkä sinun pitäisi pohtia sitä, millainen kuva naisista sinulla on. Tai oletko yrittänyt muokata elämäsi naisia johonkin tiettyyn muottiin. Sitten onkin yllättävää, jos he eivät siihen sovi. Esimerkiksi eksän pettäminen oli niin kova pala, että otit avioeron saman tien. Vaikka itse toimit nyt niin kuin toimit.
En myöskään käyttäisi sanoja kunniaton ja häpeällinen tyttiksen yhteydessä, vaan... no tiedät kyllä mitä ajattelen. Miltä sinusta tuntuu katsoa nykyisin peiliin aamuisin?
Jotta pääset eteenpäin tässä hankalassa tilanteessa, sinun kannattaisi kysyä itseltäsi nyt vaikeitakin kysymyksiä. Millainen mies olet ollut? Millainen mies haluat olla? Pystytkö hyväksymään naisen sellaisena kuin hän on, kaikkine puolineen? Kuka on elämäsi nainen? Jos se on tyttis, kykenetkö puolustamaan häntä sukuasi vastaan ja asettamaan eksälle rajat nyt ja tulevaisuudessa?
Kertomuksesi herättää täällä paljon tunteita, sillä se koskettaa aivan ihmisenä olemisen ydinkysymyksiä. Mitä on kunnia? Onko se sitä, että meillä on perittyä rahaa ja teemme paljon töitä? Vai sitä, että olemme rehellisiä ja luotettavia ihmisiä itsellemme ja ennen kaikkea muille?
Kovia kysymyksiä näin aamutuimaan. Tsemppiä sinulle toivotan kaikesta huolimatta.
Ap, möykky on ja pysyy vielä jonkun aikaa, sillä joudutte nyt käymään eksänne kanssa vaikeita asioita läpi eikä hän siitä tykkää, tietenkään. Älä kuitenkaan anna periksi. Yritä hyväksyä se, että nyt vielä vähän aikaa soditaan. Sitten koittaa toivon mukaan rauha. Et tee väärin, vaan oikein, kun puolustat itseäsi ja ennen kaikkea lapsia. Olet hyvä äiti, keskity siihen. Ja siihen, että tulevaisuudessa on valoisampaa. Varmasti parempaa kuin nyt. Kaikista pimein hetki on juuri ennen auringonnousua. Voimia ja valoa!
Yritän nyt hiukan selventää asioita. Exä on täysin kykenevä huolehtimaan itsestään. Ne minun huolehtimiseni olivat omasta päästäni, omia ajatusvinoumiani. Exä tietysti veteli niistä, kun huomasi kuinka minä reagoin. Exällä on oma uransa. Mitä tarkoitin oli, että ei olisi ollut mahdollista molemmilla olla ajankäytöllisesti samanlainen ura lasten synnyttyä. Keskustelimme asioista aikoinaan, kun lapsia ryhdyimme suunnittelemaan. Päädyimme yhteisellä päätöksellä siihen, että exä pitäytyy lasten synnyttyä virastoajoissa. Lasten vuoksi. Hän oli myös poissa työelämästä esikoisen syntymästä siihen, kun nuorempi oli kaksi. Yhteisestä päätöksestä. Mutta nämä yhteiset päätökset vaikuttivat luonnollisesti hänen urakehitykseensä. Olihan hän likimain 4 vuotta sivussa ja jälkeenpäin osallistui varsin rajoitetusti iltatapahtumiin eikä lainkaan työmatkoihin. Mainittakoon sekin, että tämä oli yhtälailla exän tahto kuin minunkin. Hänellä on vahva tahto eikä taivu mihinkään mitä ei itse halua. Tästä tulikin mieleen, että exä ei vielä tiedä, että aion vaatia testin. Hiukan pelkään konfliktia mikä syntyy, kun asia hänelle valkenee. Tästä aasinsiltaa pitkin neuvolaan. Olen miettinyt asiaa siltä kannalta, että luon sidettä itseni ja lapsen välille. Nyt olen alkanut miettimään, että mitä viestitän tyttikselle sekä exälle osallistumalla? Olen osallistunut yhteen neuvolakäyntiin, seuraava olisi reilun kahden viikon päästä.
Kodin- ja lastenhoidosta. Suhtaudun niihin periaatteella minun kotini, minun vastuuni. Minun lapseni, minun vastuuni. Silloin kun asuin yhdessä exän kanssa, sovimme tietysti asiat yhdessä. Lapsiin liittyvät asiat sovimme yhä yhdessä. Koska aikani oli rajattu, niin kodin suhteen käytin aika paljon ostopalveluita. Jotta vähän aikani sain vietettyä ihmisten kanssa, jotka koin merkityksellisiksi. Tätä periaatetta noudatan edelleen. En yrittänyt ulkoistaa exälle, en yritä ulkoistaa tyttikselle. Omasta aloitteestani olen avustanut tyttistä lapsen kanssa, hänellähän ei ole toista, jonka kanssa sopia. Nyt mietin teinkö väärin? Teinkö itseäni korvaamattomaksi, sidoinko itseeni? Nythän sidon lisää. Aikaisemmin kirjoitin, että alkaen tulevasta viikosta huolehdin lapsesta kahtena iltana. Tyttiksellä jäi lapsen syntyessä lukion kolmas vuosi kesken. Häneltä ei paljoa puutu. Nyt hän lähtee jatkamaan, tavoitteena että keväällä olisi valmis. Aivan omasta halustani tahdon auttaa, mutta mietin että sidonko tällä häntä lisää.
Näistä elämäni naisista, olen luopunut exästä. Tekemäni rajat ovat pitäneet ja uskon niiden pitävän edelleen. Tuleva lapsi tietysti mutkistaa, en tiedä miten kukin reagoi. En edes, että kuinka itse reagoin. Ja kyllä, tunteita on vielä myös exään. Mutta yksi joka on vahvana on katkeruus.
Niin ja kummisetäni ja muu sukuni; tietysti puolustin tyttistä. Puolustan jatkossakin.
-M36
Kyllä teit ja teet väärin omia lapsiasi kohtaan. Ymmärtääkseni olet heidän kanssa kaksi viikonloppua kuussa, tyttiksen lapsen kanssa noin puolet ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka kirjoitti:
Hei M36. Saat täällä kaikenlaista palautetta, asiatontakin, ja varmaankin ymmärrät miksi tilanteesi kuumentaa tunteita. Minäkään en pidä esimerkiksi wt-kommenteista yhtään, monestakin syystä.
Minusta sinun kannattaisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä itse kirjoitat ja miten kuvailet elämäsi naisia. Tyttistä pidät alempiarvoisena, kuvaat että häntä on kohdeltu aikaisemminkin huonosti ja hän on niin heikko, ettei silloinkaan päässyt omin avuin irti. Eksästä saa kuvan, että hän on kodin- ja lastenhoitaja, jolla ei ole edellytyksiä luoda samanlaista uraa kuin sinulla. Perittyä rahaa kyllä löytyy, joten hän kelpaa suvullesi. Mutta hänkin on jotenkin heikko naisparka, josta sinun täytyy pitää huolta, olla talonmiehenä ja hankkia kodinhoitaja, sillä eihän hän muuten pärjää.
Varmaankin saat kiinni siitä, mitä yritän sanoa. Eli ehkä sinun pitäisi pohtia sitä, millainen kuva naisista sinulla on. Tai oletko yrittänyt muokata elämäsi naisia johonkin tiettyyn muottiin. Sitten onkin yllättävää, jos he eivät siihen sovi. Esimerkiksi eksän pettäminen oli niin kova pala, että otit avioeron saman tien. Vaikka itse toimit nyt niin kuin toimit.
En myöskään käyttäisi sanoja kunniaton ja häpeällinen tyttiksen yhteydessä, vaan... no tiedät kyllä mitä ajattelen. Miltä sinusta tuntuu katsoa nykyisin peiliin aamuisin?
Jotta pääset eteenpäin tässä hankalassa tilanteessa, sinun kannattaisi kysyä itseltäsi nyt vaikeitakin kysymyksiä. Millainen mies olet ollut? Millainen mies haluat olla? Pystytkö hyväksymään naisen sellaisena kuin hän on, kaikkine puolineen? Kuka on elämäsi nainen? Jos se on tyttis, kykenetkö puolustamaan häntä sukuasi vastaan ja asettamaan eksälle rajat nyt ja tulevaisuudessa?
Kertomuksesi herättää täällä paljon tunteita, sillä se koskettaa aivan ihmisenä olemisen ydinkysymyksiä. Mitä on kunnia? Onko se sitä, että meillä on perittyä rahaa ja teemme paljon töitä? Vai sitä, että olemme rehellisiä ja luotettavia ihmisiä itsellemme ja ennen kaikkea muille?
Kovia kysymyksiä näin aamutuimaan. Tsemppiä sinulle toivotan kaikesta huolimatta.
Ap, möykky on ja pysyy vielä jonkun aikaa, sillä joudutte nyt käymään eksänne kanssa vaikeita asioita läpi eikä hän siitä tykkää, tietenkään. Älä kuitenkaan anna periksi. Yritä hyväksyä se, että nyt vielä vähän aikaa soditaan. Sitten koittaa toivon mukaan rauha. Et tee väärin, vaan oikein, kun puolustat itseäsi ja ennen kaikkea lapsia. Olet hyvä äiti, keskity siihen. Ja siihen, että tulevaisuudessa on valoisampaa. Varmasti parempaa kuin nyt. Kaikista pimein hetki on juuri ennen auringonnousua. Voimia ja valoa!
Yritän nyt hiukan selventää asioita. Exä on täysin kykenevä huolehtimaan itsestään. Ne minun huolehtimiseni olivat omasta päästäni, omia ajatusvinoumiani. Exä tietysti veteli niistä, kun huomasi kuinka minä reagoin. Exällä on oma uransa. Mitä tarkoitin oli, että ei olisi ollut mahdollista molemmilla olla ajankäytöllisesti samanlainen ura lasten synnyttyä. Keskustelimme asioista aikoinaan, kun lapsia ryhdyimme suunnittelemaan. Päädyimme yhteisellä päätöksellä siihen, että exä pitäytyy lasten synnyttyä virastoajoissa. Lasten vuoksi. Hän oli myös poissa työelämästä esikoisen syntymästä siihen, kun nuorempi oli kaksi. Yhteisestä päätöksestä. Mutta nämä yhteiset päätökset vaikuttivat luonnollisesti hänen urakehitykseensä. Olihan hän likimain 4 vuotta sivussa ja jälkeenpäin osallistui varsin rajoitetusti iltatapahtumiin eikä lainkaan työmatkoihin. Mainittakoon sekin, että tämä oli yhtälailla exän tahto kuin minunkin. Hänellä on vahva tahto eikä taivu mihinkään mitä ei itse halua. Tästä tulikin mieleen, että exä ei vielä tiedä, että aion vaatia testin. Hiukan pelkään konfliktia mikä syntyy, kun asia hänelle valkenee. Tästä aasinsiltaa pitkin neuvolaan. Olen miettinyt asiaa siltä kannalta, että luon sidettä itseni ja lapsen välille. Nyt olen alkanut miettimään, että mitä viestitän tyttikselle sekä exälle osallistumalla? Olen osallistunut yhteen neuvolakäyntiin, seuraava olisi reilun kahden viikon päästä.
Kodin- ja lastenhoidosta. Suhtaudun niihin periaatteella minun kotini, minun vastuuni. Minun lapseni, minun vastuuni. Silloin kun asuin yhdessä exän kanssa, sovimme tietysti asiat yhdessä. Lapsiin liittyvät asiat sovimme yhä yhdessä. Koska aikani oli rajattu, niin kodin suhteen käytin aika paljon ostopalveluita. Jotta vähän aikani sain vietettyä ihmisten kanssa, jotka koin merkityksellisiksi. Tätä periaatetta noudatan edelleen. En yrittänyt ulkoistaa exälle, en yritä ulkoistaa tyttikselle. Omasta aloitteestani olen avustanut tyttistä lapsen kanssa, hänellähän ei ole toista, jonka kanssa sopia. Nyt mietin teinkö väärin? Teinkö itseäni korvaamattomaksi, sidoinko itseeni? Nythän sidon lisää. Aikaisemmin kirjoitin, että alkaen tulevasta viikosta huolehdin lapsesta kahtena iltana. Tyttiksellä jäi lapsen syntyessä lukion kolmas vuosi kesken. Häneltä ei paljoa puutu. Nyt hän lähtee jatkamaan, tavoitteena että keväällä olisi valmis. Aivan omasta halustani tahdon auttaa, mutta mietin että sidonko tällä häntä lisää.
Näistä elämäni naisista, olen luopunut exästä. Tekemäni rajat ovat pitäneet ja uskon niiden pitävän edelleen. Tuleva lapsi tietysti mutkistaa, en tiedä miten kukin reagoi. En edes, että kuinka itse reagoin. Ja kyllä, tunteita on vielä myös exään. Mutta yksi joka on vahvana on katkeruus.
Niin ja kummisetäni ja muu sukuni; tietysti puolustin tyttistä. Puolustan jatkossakin.
-M36
Kyllä teit ja teet väärin omia lapsiasi kohtaan. Ymmärtääkseni olet heidän kanssa kaksi viikonloppua kuussa, tyttiksen lapsen kanssa noin puolet ajasta.
Kyllä, kaksi viikonloppua kuusta sekä puolet lomista. En ymmärrä kuinka se liittyy asiaan. En näe lapsiani yhtään enemmän tai vähemmän riippumatta siitä, kuinka paljon näen tyttiksen lasta. Sovimme erotessa asian exän kanssa. Järjestelymme on myös exän tahto. Exä sanoi minulle, että myös vuoroviikkoperheissä lapset kokevat vain toisen vanhemman kodin kodikseen. Että toiseen mennään vain kylään. Ajankäytöllisistä syistä exä oli viettänyt enemmän aikaa lasten kanssa jo ennen eroa. Niin me päädyimme tähän järjestelyyn. Mutta nyt laitan koneen kiinni ja lähden noutamaan lapset viikonlopuksi.
-M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei M36. Kuittaan vain nopeasti, että minusta et tee väärin, jos autat tyttistä lapsen hoidossa. Etenkin jos todella haluat olla hänen kanssaan. Se mikä minua on ihmetyttänyt on nämä sinun jatkuvat sitoumuksesi eksään. Etenkin jos et halua olla hänen kanssaan. Ja pisteet siitä, että puolustat tyttistä sukua vastaan. Niin sinun kuuluukin tehdä.
M36, vielä haluaisin sanoa sinulle, että kommenttini kuulostavat välillä ehkä kovilta. Tarkoitukseni on saada sinut ajattelemaan.
Syynä on myös omat vaikuttimeni. Olen valitettavasti osa maailmaa, jota kuvaat. Etuoikeutettu itsekin. Mutta kaikki mitä minulla on, on omalla työlläni ansaittua. Lisäksi olen feministi. Tämä on edelleen miesten maailma. Olen kamppaillut koko elämäni sukupuolistereotypioita vastaan. Olen lasikattojen rikkoja.
Siksi haluan saada sinut ajattelemaan mitä ajattelet ja mitä teet. Uskon, että suurin muutosvoima piilee meissä itsessämme.
Tämä ketju on myös osoittanut sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tuli mieleen, että "yhdessä 28v" on juuri nyt mökkimiehen kanssa mökillä!
En malta odottaa kuulumisia sunnuntai-iltana tai viimeistään maanantaina, että miten viikonloppu mökillä meni.
Vierailija kirjoitti:
Just tuli mieleen, että "yhdessä 28v" on juuri nyt mökkimiehen kanssa mökillä!
En malta odottaa kuulumisia sunnuntai-iltana tai viimeistään maanantaina, että miten viikonloppu mökillä meni.
Hymynaaman laittaisin tähän jos osaisin, mutta tässä juuri matkalla mökkimiehen luokse. Tällä kertaa vr kuljettaa ja mökkimies hakee asemalta. Siellä kuulemma illallinen lähes valmiina, porealtaaseen vaihdettu vesi, sauna odottaa ja viini kylmässä (mies on kuulemma kuuma). Kotiutuminen on sitten vasta maanantai aamuna. Kolme yhteistä yötä siis edessä.
Hyvää viikonloppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo m36 on malliesimerkki siitä, kun ei käydä eron jälkeen sitä omaa osuutta läpi. Sitten sekoilee kahden naisen välillä.
Ihan ammattilaisen näkökulma on, että miehen uusi nainen noin lyhyen suhteen aikana tultuaan petetyksi ja mies exän raskaaksi saatettuaan, niin suhde ei tule kestämään vaikka mies panostaisi siihen nyt kuinka paljon. Vahinko on jo tapahtunut. Uusi nainen on ehkä reaktiovaiheessa nyt. Hän ei säntää heti eroon kuten m36 teki exänsä kanssa.
Lapsi menee kohta jo kouluun ja nainen pärjää hyvin. Hän ei tarvitse tuollaista miestä, joka petti hänet törkeesti. Hänen silmänsä avautuvat ja hän tulee ymmärtämään, ettei tarvitse enää yhtäkään huonosti kohtelevaa miestä elämäänsä. Siihen vielä vauva, niin se on siinä.
Nimittäin normaalissakin suhteessa se kovin rakkaushuuma kestää noin 2-3 vuotta, saatikka että tullut jo sinä aikana petetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hymynaaman laittaisin tähän jos osaisin, mutta tässä juuri matkalla mökkimiehen luokse. Tällä kertaa vr kuljettaa ja mökkimies hakee asemalta. Siellä kuulemma illallinen lähes valmiina, porealtaaseen vaihdettu vesi, sauna odottaa ja viini kylmässä (mies on kuulemma kuuma). Kotiutuminen on sitten vasta maanantai aamuna. Kolme yhteistä yötä siis edessä.
Hyvää viikonloppua.[/quote]
Siis tällaisen miehen minäkin haluan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo m36 on malliesimerkki siitä, kun ei käydä eron jälkeen sitä omaa osuutta läpi. Sitten sekoilee kahden naisen välillä.
Ihan ammattilaisen näkökulma on, että miehen uusi nainen noin lyhyen suhteen aikana tultuaan petetyksi ja mies exän raskaaksi saatettuaan, niin suhde ei tule kestämään vaikka mies panostaisi siihen nyt kuinka paljon. Vahinko on jo tapahtunut. Uusi nainen on ehkä reaktiovaiheessa nyt. Hän ei säntää heti eroon kuten m36 teki exänsä kanssa.
Lapsi menee kohta jo kouluun ja nainen pärjää hyvin. Hän ei tarvitse tuollaista miestä, joka petti hänet törkeesti. Hänen silmänsä avautuvat ja hän tulee ymmärtämään, ettei tarvitse enää yhtäkään huonosti kohtelevaa miestä elämäänsä. Siihen vielä vauva, niin se on siinä.
Nimittäin normaalissakin suhteessa se kovin rakkaushuuma kestää noin 2-3 vuotta, saatikka että tullut jo sinä aikana petetyksi.
Amen. Mitä kertoo suhteesta, jos mies pettää jo alkuhuuman aikana.
Muistakaa YKSI TÄRKEÄ NEUVO-
NAISET-
TE ITSE --
VALITSETTE--
MILLAINEN NAINEN ITSE VALITSET TAHTOA OLLA.
OLISIT SITTEN
MITEN VAIN - kasvatettu
- koulutettu
- muokattu
- muokkautunut
Kukaan muu ei päätä tai vaikuta lopulta kuin sinä itse!!!
Ja naiset voisivat kohdella toisiaan paremmin. Yhdessä olemme silti vahvempia.
Hyvää viikonloppua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo m36 on malliesimerkki siitä, kun ei käydä eron jälkeen sitä omaa osuutta läpi. Sitten sekoilee kahden naisen välillä.
Ihan ammattilaisen näkökulma on, että miehen uusi nainen noin lyhyen suhteen aikana tultuaan petetyksi ja mies exän raskaaksi saatettuaan, niin suhde ei tule kestämään vaikka mies panostaisi siihen nyt kuinka paljon. Vahinko on jo tapahtunut. Uusi nainen on ehkä reaktiovaiheessa nyt. Hän ei säntää heti eroon kuten m36 teki exänsä kanssa.
Lapsi menee kohta jo kouluun ja nainen pärjää hyvin. Hän ei tarvitse tuollaista miestä, joka petti hänet törkeesti. Hänen silmänsä avautuvat ja hän tulee ymmärtämään, ettei tarvitse enää yhtäkään huonosti kohtelevaa miestä elämäänsä. Siihen vielä vauva, niin se on siinä.
Nimittäin normaalissakin suhteessa se kovin rakkaushuuma kestää noin 2-3 vuotta, saatikka että tullut jo sinä aikana petetyksi.
Amen. Mitä kertoo suhteesta, jos mies pettää jo alkuhuuman aikana.
Olisiko tunnekylmä. Voihan olla ollut jo exänkin kanssa ja ex hakenut lämpöä muualta. Kaipaus voi tehdä kipeää. Ja nuo hänen kommenttinsakin ovat kyllä todella kalseita. Aivan kammottavia oikeastaan.
Minäkin luulen, että tyttis on vieläkin shokkivaiheessa eikä tiedä itsekään mitä haluaa. Asiat konkretisoituvat vasta kun lapsi syntyy ja näkee miten M36 käyttäytyy. En usko, että M36 voi olla varma suhteesta enää koskaan. Tuo on niin suuri loukkaus, että harva siitä toipuu eikä suhde ole ennallaan enää koskaan.
No, minä en jaksa ottaa sen enempää M36 hommiin kantaa, mutta sekavalta vaikuttaa.
AP:lle kovasti voimia ja sitkeyttä, sinä kestät kyllä!
Itselläkin on ahdistunut olo. Se alun tyyneys ja helpotus on tipotiessään - siis tarkoitan alulla sitä, kun me muutimme tähän light erilläänasumisen malliin. Mies on nyt kovasti haluamassa rakentaa suhdettamme uudelta pohjalta ja maalailee kaikenlaisia tulevaisuuden suunnitelmia meille. Ei kuitenkaan halua selvittää menneitä asioita tai keskustella syvemmin siitä, miksi hän on tehnyt asioita, jotka ovat minua loukanneet. Sanoo vain, että pitääkö niitä vanhoja asioita kaivella. Minä taas en suostu harkitsemaankaan mitään yhteen paluuta tältä pohjalta, eihän mikään muuttunut eikä hän ole tehnyt mitään kehittääkseen itseään.
Olenko aivan pikkumainen, kun haluan tietää vaikkapa miksi hän on ollut kiinnostunut muista naisista? Siis mitä häneltä on puuttunut? On niin paljon asioita selvittämättä.
Ahdistaa. Haluaisin vain pysyä päätöksessäni, mutta pääni on ihan sekaisin.
Sivustaseuraaja
Alue: Aihe vapaa
Hei M36. Saat täällä kaikenlaista palautetta, asiatontakin, ja varmaankin ymmärrät miksi tilanteesi kuumentaa tunteita. Minäkään en pidä esimerkiksi wt-kommenteista yhtään, monestakin syystä.
Minusta sinun kannattaisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä itse kirjoitat ja miten kuvailet elämäsi naisia. Tyttistä pidät alempiarvoisena, kuvaat että häntä on kohdeltu aikaisemminkin huonosti ja hän on niin heikko, ettei silloinkaan päässyt omin avuin irti. Eksästä saa kuvan, että hän on kodin- ja lastenhoitaja, jolla ei ole edellytyksiä luoda samanlaista uraa kuin sinulla. Perittyä rahaa kyllä löytyy, joten hän kelpaa suvullesi. Mutta hänkin on jotenkin heikko naisparka, josta sinun täytyy pitää huolta, olla talonmiehenä ja hankkia kodinhoitaja, sillä eihän hän muuten pärjää.
Varmaankin saat kiinni siitä, mitä yritän sanoa. Eli ehkä sinun pitäisi pohtia sitä, millainen kuva naisista sinulla on. Tai oletko yrittänyt muokata elämäsi naisia johonkin tiettyyn muottiin. Sitten onkin yllättävää, jos he eivät siihen sovi. Esimerkiksi eksän pettäminen oli niin kova pala, että otit avioeron saman tien. Vaikka itse toimit nyt niin kuin toimit.
En myöskään käyttäisi sanoja kunniaton ja häpeällinen tyttiksen yhteydessä, vaan... no tiedät kyllä mitä ajattelen. Miltä sinusta tuntuu katsoa nykyisin peiliin aamuisin?
Jotta pääset eteenpäin tässä hankalassa tilanteessa, sinun kannattaisi kysyä itseltäsi nyt vaikeitakin kysymyksiä. Millainen mies olet ollut? Millainen mies haluat olla? Pystytkö hyväksymään naisen sellaisena kuin hän on, kaikkine puolineen? Kuka on elämäsi nainen? Jos se on tyttis, kykenetkö puolustamaan häntä sukuasi vastaan ja asettamaan eksälle rajat nyt ja tulevaisuudessa?
Kertomuksesi herättää täällä paljon tunteita, sillä se koskettaa aivan ihmisenä olemisen ydinkysymyksiä. Mitä on kunnia? Onko se sitä, että meillä on perittyä rahaa ja teemme paljon töitä? Vai sitä, että olemme rehellisiä ja luotettavia ihmisiä itsellemme ja ennen kaikkea muille?
Kovia kysymyksiä näin aamutuimaan. Tsemppiä sinulle toivotan kaikesta huolimatta.
Ap, möykky on ja pysyy vielä jonkun aikaa, sillä joudutte nyt käymään eksänne kanssa vaikeita asioita läpi eikä hän siitä tykkää, tietenkään. Älä kuitenkaan anna periksi. Yritä hyväksyä se, että nyt vielä vähän aikaa soditaan. Sitten koittaa toivon mukaan rauha. Et tee väärin, vaan oikein, kun puolustat itseäsi ja ennen kaikkea lapsia. Olet hyvä äiti, keskity siihen. Ja siihen, että tulevaisuudessa on valoisampaa. Varmasti parempaa kuin nyt. Kaikista pimein hetki on juuri ennen auringonnousua. Voimia ja valoa!