Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12639)
28, nauti mökkimiehen seurasta täysin rinnoin, juuri niin kuin sinusta hyvältä tuntuu ja muista, ettet ole tilivelvollinen kenellekään valinnoistasi. Uskon, että suurin osa täällä kirjoittavista pitää aivan mahtavana juttuna ihanaa kohtaamistanne :) Elämästä ei koskaan tiedä, mutta mitään ei saa jos jää omien pelkojensa vangiksi. Mitään käsikirjaa elämälle ei tosiaan ole. Naiivi on ajatuskin, jonka mukaan parisuhteita voisi jotenkin kategorisoida pituuden mukaan tai sen mukaan missä kohtaa elämää ne sattuvat kohdalle. Oikean ihmisen voi kohdata koska vaan ja missä vaan. Itse sen parhaiten tietää miltä tuntuu eikä sitä pysty kukaan ulkopuolinen määrittelemään.
Tuli mieleeni, että M36 haluaa itse ex-vaimon pysyvän hänen hallinnassaan. Auttamalla talon hommissa, sallimalla mökin käyttö ja rahallinen apu on keino pitää itsensä vielä mukana ex-vaimon elämässä ja toimia hyväntekijänä.
Olikohan vauvan tulokaan mikään yllätysjuttu?
Sekin seikka vahvistaa, että M36:lla on edelleen paikka ex-vaimon elämässä.
Tyttis on valittu myös siksi koska oli ilmeisesti ulkoisesti pätevä, mutta "tarvitsee" M36 apua ja tukea.
Eikä tosiaan ole liian itsenäinen tai uskalla /halua jostain syystä pistää vastaan tuota koko kuviota mitä nyt pyöritetään.
Pitkän avioliiton ja eron jälkeen helposti sellainenkin ihminen tuntuu oikealta joka joskus myöhemmin eron jälkeen ei olisi tuntunut oikealta.
Vierailija kirjoitti:
Pitkän avioliiton ja eron jälkeen helposti sellainenkin ihminen tuntuu oikealta joka joskus myöhemmin eron jälkeen ei olisi tuntunut oikealta.
Näinkin voi olla.
Omassa tapauksessani sen takia tässä tutustutaan toisiimme ja vietämme aikaa yhdessä. Molemmilla pitkä liitto ja ero takana.
Nyt on molemmilla hyvä olla ja se riittää.
Ja kyllä se eilenkin mieltä lämmitti kun mökkimies soitti ja hurjan työrupeaman (työreissut) takiahan meillä oli se tilanne, että tulevan kuuden viikon aikana on vain yksi viikonloppu kun pystytään näkemään (ja joitain arki-iltoja), tämän jälkeen toki yhteinen viikon loma. Soitti siis minulle heti kun selvisi, että nyt yhdelle työkeikalle lähtö muuttui kaksi päivää ja mahdollisuus onkin yhteiselle viikonlopulle. Nyt sitten lähden Hänen kanssaan viikonlopuksi mökille. Hänen elämä on kiireistä, mutta jokaikinen kerta kun järjestyy vapaata niin Hän haluaa minut nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Hei taas kaikille. Sain viime kommenttiini todella hyviä ja ajatuksia herättäviä vastauksia. Olen mietiskellyt niitä lähes viikon ja vastailen niihin, vaikka ne ovatkin hautautuneet kauas menneisyyteen sivulle 90. Aloitan MaratonParkujan kommentista. Menin kananlihalle kun luin. Aivan kuin omasta elämästäni: asema, elämäntapa, suhde työhön ja siitä johtuvat riidat ja on-off suhde jälkeenpäin. Myös imagon ylläpito, se minun on myönnettävä kun itseäni tutkin. Tokihan imago on tärkeä myös uran kannalta. Onko tyttis sitten osa tätä imagoa, nuori, kaunis tyttöystävä? Ensinnäkin minun on myönnettävä, että aikuinen nainen on kyseessä, joten naisystävä. Käytän jatkossakin kuitenkin tyttistä näissä kirjoituksissa. Noin muuten sanoisin, että biologia varmaan enemmän minua veti häntä kohti. Imagon kannalta varmaankin enemmän haittaa, varsinkaan suvun suhteen. Minulle ladataan tiettyjä odotuksia. Olenhan edesmenneestä isoisästäni laskien vanhimman pojan vanhin (ja ainoa) poika ja minun odotetaan ottavan roolia suvun asioihin. Tyttis sopii kuvaan hivenen huonosti. Vaikka on nuori ja kaunis, niin on myös matalasti koulutettu, suorittavaa työtä tekevä ja yksinhuoltaja. Minulle on kummisetäni sanonut, että ymmärtää suhteen, mutta ei sitä että olen esitellyt …öh kaunistellaan… hoitoni lapsille sekä tuonut mukanani suvun tapahtumiin ja juhliin. Tyttiksen suuntaan ovat onneksi pitäneet mölyt mahassaan ja esittelevät tekohymyjään. Parhaiten suhtautuvat, yllättävää kyllä, exälle läheisimmät eli siskoni ja äitini.
28v kysyi, että liittyykö tyttiksen paluuseen taloudellista motiivia. Tietysti haluan ajatella, että hän pitää minusta ihan omana itsenäni, luonteestani ja siitä kuinka huomioin hänet. Mutta realistisesti ajatellen varmaan myös taloudelliset asiat vaikuttavat, sehän on aivan inhimillistä. Haluaako luopua tästä elämäntavasta, johon on päässyt kurkistamaan, maailmasta, jonka olemassaolon on huomannut. Lapsen kannalta hän joutuu myös asiaa ajattelemaan. Millaisen elämän hän pystyy lapselle tarjoamaan yksin verrattuna minun kanssani. Meistä on tullut myös läheiset lapsen kanssa. Lapsi on kovin leimaantunut minuun ja minä häneen. Ehkä tyttis ei tahdo rikkoa sitä. Ja tyttiksen luonteenlaatu näyttelee varmaankin osaa. Hän on arka tuomaan omia mielipiteitään esiin. Mukautuu minun sanomisiini ja tekemisiini. Tämähän ei ole ensimmäinen suhde, jossa häntä kohdellaan huonosti. Ei hän aikaisemmistakaan omin voimin päässyt irti.
M36 jatkaa…
Mikähän prinssi Andrew tässä kirjoittaa. Jos olisin lastensuojelun työntekijä, niin huolestuisin todella. Ja oikein haettu tietynlainen yksinhuoltaja. Miksi ihmeessä tämäkin pervo tulee tähän ketjuun likasankoaan kaatamaan. Toivottavasti on vain ihan yksinkertainen trolli.
M36:n tyttis vaikuttaa kaiken kertoman perusteella olevan traumatisoitunut, ja hän ehkä onkin M36:n kanssa traumabondauksen vuoksi. Tyttis etsii tuttua ja turvallista eli turvatonta, alentavaa ja kaltoinkohtelevaa miestä.
En tiennytkään, että M36:n kuvailemaa yläluokan snobitouhua on enää Suomessa, olipas valaisevaa ja kammottavaa luettavaa.
Herää kysymys, missä ihmeessä M36 - yläluokkainen, parempien piirien crème de la crème alfauros - on tavannut huonoon kohteluun tottuneen, alempaa (vai peräti alinta?) yhteiskuntaluokkaa olevan yh-tyttiksen.
Run, tyttis, run!
28
Huolimatta kaikesta, kummallisesta kommentoinnista:
Nauti. Luota omaan vaistoosi. Elä!
Ap
Kerrohan kuulumisiasi
Tuumis🌻
Vierailija kirjoitti:
M36:n tyttis vaikuttaa kaiken kertoman perusteella olevan traumatisoitunut, ja hän ehkä onkin M36:n kanssa traumabondauksen vuoksi. Tyttis etsii tuttua ja turvallista eli turvatonta, alentavaa ja kaltoinkohtelevaa miestä.
En tiennytkään, että M36:n kuvailemaa yläluokan snobitouhua on enää Suomessa, olipas valaisevaa ja kammottavaa luettavaa.
Herää kysymys, missä ihmeessä M36 - yläluokkainen, parempien piirien crème de la crème alfauros - on tavannut huonoon kohteluun tottuneen, alempaa (vai peräti alinta?) yhteiskuntaluokkaa olevan yh-tyttiksen.
Run, tyttis, run!
Miksi käänsit niin päin, että tuo nainen etsii.
Poista mies elämästäsi, koska hän on "projisoinut" itsensä sinuun. Freedom 😎
En millään haluaisi päästä irti kesästä. Syksy, talvi masentaa.
Niin kauan kun on puhevälit on myös yhteys. Huomioi verbaaliset ja non-verbaaliset asiat. Myös ilmeet, läsnäolevat eleet, kosketus. Anteeksi ja kiitos on sanoja joita turhan moni aikuinen säästää omasta suustaan vaikka niitä lapsilleen opettaa. Ja "Rakastan sinua"-lausahduksia voi sanoa vaikkei kulta- ja rakas-sanoja vastavuoroisesti aina kuulisi. Kipinää voi ehkä vielä palauttaa, etenkin jos ei ole ns. kolmatta pyörää kuvioissa.
Aloita perusjutuista kuten arkisista asioista juttelu (miten päivä mennyt, mitä haluaisi tehdä, loppuviikolle menoa/suunnitelmia jne.). Ehdota jotain vaihtelua arkeen, kahden jos mahdollista. Sen ei tarvitse olla heti tapahtuvaa, vaikka että kerran kuussa jos yhteistä parisuhdeaikaa irrottaisi kodin ulkopuolella, oli se sitten leffareissu, keilaamaan, hotelliyö, kylpylään, ravintolaan tms. Yhteinen harrastus voi olla myös esimerkiksi pelailu kotosalla tai uusien reseptien testaaminen yhdessä kokaten. Älä unohda arjen romantiikan aloitteita ja huumoria. Joskus solmuja suhteessa voi saada auki yrittämällä paremmin ymmärtää kumppaniaan, siihen voi auttaa esimerkiksi muistelutyö johon voi käyttää myös esineitä tai valokuvia. Iloisia muistellen ja ehkä huomaten jos kumppani tarvitsee tukea ja apua esimerkiksi masennukseen. Sopivasti tilaa ja aikaa ilman pienistä nalkutusta, joskus jotkut ovat pessimistisempiä väsyneenä.
Tässä vähän laidasta laitaan asiaa, jospa jostakin apua kun tapauksesta pintaraapaisu tiedossa, tsemppiä
Mistä ihmeen paremmasta elämäntavasta ja vauraudesta m36 hourailee, kun hänellä ei kuitenkaan ollut taloudellisista syistä mahdollista muuttaa lähemmäs lapsiaan. (Sen sijaan on aikaa hyysätä tyttiksen lasta).
Aika karua miten M36 kuvailee tyttistä. Olisi yhtä hyvin voinut kutsua white trashiksi.
Vierailija kirjoitti:
En millään haluaisi päästä irti kesästä. Syksy, talvi masentaa.
Hauska.
Mutta mieti mikä rikkaus on vuodenajoista. Jos ilmastonmuutos kiihtyy, meillä ei jatkossa näitä oo.
Syksyllä on ok lojua sohvannurkassa suklaan ja hyvän kirjan kaa. Kutoen, musiikkia kuunnellen...
Talvella voit kaivaa sukset, potkurin esiin tai tehdä pihasaunasta lumienkeliä hankeen.
Sytytellä lyhtyjä/kynttelilöitä. Odottaa, että kurjet, muuttolinnut palaa. Ja kas. Taas on kesä.
Oi kun kaikki voisi nauttia näistä vuodenajan vsihteluista🤔
Kysymys 36:lle:
Paljonko on matkaa sinulta exääsi? Paljonko "mökille"? Siis kilometrejä?
Asutko Tyttiksen kanssa? Onko välisi Tyttiksen kanssa oikeasti kunnossa? Onko Tyttis oikeasti antanut anteeksi?
Joopa. Tunnet varmaan itsesi tosi aikuiseksi, mutta mietin omalta kannaltani N62. Oot aika nuori.
Mietithän ratkaisujasi tosi tarkkaan kaikkien kannalta. Vaikka sattuu, ole rehellinen!
N62
Vierailija kirjoitti:
Aika karua miten M36 kuvailee tyttistä. Olisi yhtä hyvin voinut kutsua white trashiksi.
Minusta tuo kaikki, mitä tuo nimimerkki m36 kirjoittaa, kertoo vain hänestä itsestään. Sivistymätön moukka. Ei kukaan ole wt siksi, ettei ole yliopistotutkintoa ja on suorittavassa työssä.
Tosin tässä ketjussa on niin pimeetä kommentointia, etten ole missään ennen nähnyt. Ja sekin, että kommentoijat itse ylistävät sitä, se on wt.
Vanha ahdistus möykky on palannut. Myrsky on alkanut. Kauanko lie jatkuu ja mitä sontaa tuokaan vielä tullessaan, ennen kun loppuu. Yksi päivä sai jo aikaan monenlaista. Asianajaja on saanut yhteyden exään.
Onneksi oon itse vanhempi. Mutta olisin todella pärjännyt ilman tätä kaikkea. Olisko pitänyt vaan antaa asioiden olla? Kait tämä on nyt vaan rämmittävä läpi. Jospa ei kestäis kohtuuttoman kauan ennen kun asiat selviää.
Möykky, oksetus ja itkuisuus on täällä taas, ainakin tämä iltana.
Mut on kuorrutettu ties millä. Syytelty moneen eri suuntaan ja peli lasten kanssa kovenee, vaihto kohdetta kun ensimmäisen kanssa rupesi ote lipsumaan.
Voi niitä kauniita sanoja mitä on lapselle puhuttu. Sattuu niin paljon, kun lapsi ne uskoo. Mutta ymmärrän kyllä, koska minäkin toivoisin niiden olevan totta, niin toivoohan se lapsikin. Ei siinä auta muu kun kokea itse. Kumpa kaikki menisi hyvin. Taitaa vanha "ystävä" unettomuus vaania niskan takana. Vaikka kuinka yritän itseäni rauhottaa, että kaikki järjestyy kyllä, meinaa tunne hyökyä päälle, järjen yli.
Tästä tulee niin rumaa. Tai, tästä tuli jo. Tämähän oli tietysti odotettavissa, että yllättämään ei päässyt milläänlailla. Ja tähänhän mä keräsin voimia. Toivotaan, että ne voimat nyt kestää.
Vähän on sekavaa, mutta sekava on nyt pitkästä aikaa olokin.
Ap
Ap
Voimia ja halaus ap:lle! Olet selvinnyt jo pahoista paikoista, selviät kyllä tästäkin. Kaikki järjestyy <3
T. Keskustelua sivusta seuraava
Vierailija kirjoitti:
Kysymys 36:lle:
Paljonko on matkaa sinulta exääsi? Paljonko "mökille"? Siis kilometrejä?
Asutko Tyttiksen kanssa? Onko välisi Tyttiksen kanssa oikeasti kunnossa? Onko Tyttis oikeasti antanut anteeksi?
Joopa. Tunnet varmaan itsesi tosi aikuiseksi, mutta mietin omalta kannaltani N62. Oot aika nuori.
Mietithän ratkaisujasi tosi tarkkaan kaikkien kannalta. Vaikka sattuu, ole rehellinen!
N62
Jos etäisyyksillä on merkitystä, niin kotoa exän luo noin 40km, kotoa mökille noin 80km. Emme asu tyttiksen kanssa yhdessä, mutta ennen hankaluuksia olimme noin 75% öistä yhdessä. Tuota anteeksiantoa minäkin mietin. Tyttis sanoi varsin pian paljastuksen jälkeen anatavansa anteeksi. Itse olen pohtinut voisiko se olla aitoa? Aika näyttää. Olen yrittänyt antaa tyttikselle tilaa, että hän saisi harkita asioita. Näemme huomenna ensimmäisen kerran kahteen viikkoon.
Minusta on ikäviä nuo muissa viesteissä esiintyvät wt-kommentit. En minä häneen niin suhtaudu. Hän elättää itse itsensä, huolehtii itsestään ja lapsestaan sekä elää muutoinkin kunnollista elämää. En näe mitään kunniatonta tai häpeällistä.
-M36
M36, kiitos analyysistäsi. Totean vain lyhyesti, että MaratonParkuja vei sanat suustani. Allekirjoitan täysin.
Lisäksi heitän kehiin vielä ajatuksen, jota aikaisemmin jo esitin. Oletko miettinyt miten paljon valintojesi taustalla on käsityksesi siitä, millainen "miehen" pitäisi olla ja miten paljon tähän käsitykseesi vaikuttavat sukusi näkemykset. Osa aikuiseksi kasvamista on se, että muodostaa itse omat näkemyksensä eikä anna suvun tai muidenkaan niitä sanella. Käsityksesi sukupuolirooleista esimerkiksi kuulostaa kovin perinteiseltä, menneen maailman lumilta.
Korvaani särähti myös pahasti se, miten kuvasit tyttistä. Naiseksi, jota on aikaisemminkin kohdeltu huonosti ja joka ei päässyt silloinkaan omin voimin irti. On mahdollista, että tyttis on jälleen lähtökuopissa ja pääsee kyllä irti - yksin tai jonkun toisen avustuksella.
Suoraa puhetta jälleen, mutta ilmeisesti en muuta osaa.