Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Jos minä olisin 28, nauttisin hyvästä seurasta ja seksistä silloin tällöin. Kotona ehtii sen lisäksi mietiskellä exää ja mitä haluaa tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jestas. Kai nyt 28 itse tietää onko hän millaisessa suhteessa mökkimiehen kanssa. Eikä hän ole tänne tilivelollinen ylipäätään. Miksi häntä täytyy syyllistää että ei saisi nauttia tuosta miehestä. Aika näyttää mitä tapahtuu. Näinhän 28 on usein tänne kirjoittanut.

Ja miksi sulla on tuollainen asenne? Tunnistan sut aikaisemmasta vastaavasta kommentista myös, jossa myös kirjoitit jotenkin, että "hyvänen aika, mitä tenttausta tämä on?"

Kukaan ei ole syyllistänyt 28 mistään. Syyllistämistä ei ole se, että sanotaan suoraan, että yleensä tuollaiset huvin vuoksi pidettävät laastarisuhteet, joissa vain katsellaan rauhassa, eivät kestä pidemmän päälle. Ei se ole syyllistämistä, se on ihan vain fakta esiin tuomista. Mikä siinä on syyllistämistä siis? En käsitä.

Pitäisikö ihan hymistellä kaikkeen vain eikä saisi tuoda mitään juttuja esille?

"Tunnistit" väärin ja yhtä hyvin minä voisin kysyä miksi sinulla on tuollainen asenne.

Se ei ole asenne, vaan ajattelun erilaisuutta suhteessa sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jestas. Kai nyt 28 itse tietää onko hän millaisessa suhteessa mökkimiehen kanssa. Eikä hän ole tänne tilivelollinen ylipäätään. Miksi häntä täytyy syyllistää että ei saisi nauttia tuosta miehestä. Aika näyttää mitä tapahtuu. Näinhän 28 on usein tänne kirjoittanut.

Ei hän ole tilivelvollinen. Muttta kun nyt kuitenkin avoimesti mökkimiehestään kertoo.

Ei kai nyt ole niin, kuten jotkut ovatkin jo sanoneetkin, että pitää vain hymistellä.

Eikö saa lainkaan kertoa omia, erilaisia näkökantojaan?

Ei naapurien tai tuttavien parisuhteen ulkoapäin katsominen auta yhtään siihen, mitä itse omakohtaisesti omassa parisuhteessaan kokee tai millainen sen haluaa olla. Tai millaisiin ihmisiin itse törmää.

Myös tuskin ulkopuoliset niin tarkkaan tietävätkään millainen muiden ihmisten liitto tai seurustelusuhde on tosiasiassa.

Myös eri ihmiset haluavat usein ihan erilaisia asioita parisuhteiltaan. Mikä sopii toiselle ei sopisi toiselle.

Ystävyys- sukulaisuus- työtoveruus- yms. suhteet ovat aivan eri tasoisia kuin tapailu- seurustelu- tai parisuhde.

Niissä ei ole tunteita, ihastumista, rakastumista, kemiaa, seksiä jne. mukana. Se luo suhteelle ikäänkuin kultareunuksen.

Tämä ja nämä asiat helposti sumentavat ja muuttavat omaa ajattelua ja päättelykykyä.

Myös sen vuoksi helposti haluaa sulkea silmänsä epämieluisilta asioilta

Siksi olisikin tärkeää, että, kaikesta huolimatta edelleen sanon, että hankkisi hiukan kokemusta siitä rakkauden pelikentästä. Siellä vaikuttavat ja ovat ihan eri lait ja motiivit kuin muissa ihmissuhteissa.

Sanon nyt senkin, mitä itse huomasin eroni jälkeen.

Kun aloin käyt ravintolassa siihen aikaan niin ensin olin ihan pyörällä päästäni kun niin moni mies kehui ja puhui "mukavia". Minä kun kokemattomana ja ymmärtämättömänä uskoin, että jokainen heistä puhuu totta ja vain minulle niitä mukavia puhuu.

Sitten aikaa myöten opin, että se onkin eräänlaista koodikieltä ja teerenpeliä, johon pitää osata suhtautua ja asettaa järkevälle tasolle.

Vain ani harva mies oli heistä sellainen, joka tosissaan oli kiinnostunut. Saatikka, että minulle itselle olisivat olleet sopivia.

Itse kyllä olen tyytyväinen, että hankin miehistä ihmistuntemusta. En ole enää sinisilmäinen ja tiedän senkin miten paljon varatut miehet olivat liikkeellä seikkailun tai jopa kakkossuhteen toivossa.

Aika tietämätön ja elämää tuntematon silloin olin tuon ensimmäisen pitkän avioliiton jälkeen.

Ja olisin edelleen jos ensimmäiseen olisin jäänyt ja alkanut parisuhteeseen. Tuskin olisimmekaan enää yhdessä.

Mutta tosiaan, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Olemme kovin erilaisia, sillä en ymmärrä mitään logiikkaa tuossa. Siis että on hyvä juttu, että on suhteillut miesten kanssa, jotka eivät ole minusta edes kunnolla kiinnostuneita ja ovat sen päälle olleet minulle epäsopivia alun perin. Niin sitten tiedän, että ei kannata sellaisten kanssa suhteilla.

Ehkä tässä sekin, että kyllä minä olen hyvin nuoresta ymmärtänyt, että kaikki flirtti, lepertely ja "kiinnostuksen" osoitus edes vapailta saati varatuilta ei ole semmoista, minkä varaan kannattaa laskea. Kyllä niitä lepertelijöitä ja yrittelijöitä on riittänyt parisuhteen aikanakin, enhän minä silloin neljän seinän sisällä ainoastaan oleskellut tai esim. ravintolassa vain mieheni kanssa käynyt.

En siis oikein ymmärrä, miten kummassa se, että olisin kerännyt mahdollisesti jopa useita huonoja, ikäviä kokemuksia miehistä olisi edesauttanut kipeän eron jälkeen minua löytämään uuden suhteen. Miten se, että olisin vakuuttunut useiden miesten olevan aika pskoja olisi kannustanut minua etsimään uutta suhdetta?

Jotenkin siis mun logiikkaan käänteistä, vähän kuin että pitäisi harrastaa tosi paljon huonoa seksiä tietääkseen, mistä seksistä tykkää. Ei siis harrastaa vain mieleistään, vaan ihan opiskelumielessä huonoa.

No, johan täällä on ollut kirjoituksia.

Nyt täytyy muistaa, että olen jo 50v nainen ja vaikka minulla oli 28 vuotta kestänyt parisuhde niin ehdin jo ennen ko. parisuhdetta tapailla miehiä ihan riittävästi. Lisäksi minulla on tanssi-ilta ja baari kokemuksia niin parisuhdeajoilta kun eron jälkeen, eli olen kyllä hyvin kartalla miesten "iskuyrityksistä" yms. Ystäviäni on sinkkuina, olen kyllä päässyt seuraamaan menoa ihan tarpeeksi ja läheltä. En ole mitenkään sinisilmäinen miesten suhteen. Täällä ehdotettiin, että pitäisi alkaa tapailemaan useita erilaisia miehiä tutustumismielessä yms. Niin, ei kiitos. Todella kuluttavaa ja minulle ei ole mikään ongelma myöskään olla yksin. Olen monta kertaa sanonut, että en etsinyt itselleni miestä, pärjäsin hyvin yksinkin, mutta sitten mökkimies ilmestyi elämääni ja "yhden yön sijasta" Hän on tässä vielä yli neljän kuukauden jälkeenkin. Nautin suunnattomasti Hänen seurastaan ja Hän minun, meillä ei siis ole mitään ongelmaa. Ongelma tuntuu nyt olevan joillakin kirjoittajilla ymmärtää, että joskus joku ihmiskohtaaminen tapahtuu yllättäen. Kiinnostus mökkimiehen kanssa on molemminpuolista. En vaan ymmärrä millään lailla miksi minun olisi pitänyt hylätä ihminen jonka seurassa on hyvä olla, onko se vaan niin että elämän pitäisi olla aina vaan paskaa, jätetyn vaan pitäisi tehdä kaikkensa että elämä pysyy kurjana.

Olemme mökkimiehen kanssa aikuisia ihmisiä ja osaamme keskustella kyllä, olen todella iloinen, että hän elämääni tuli ilostuttamaan.

Minä pärjään kyllä ja nautin tällä hetkellä elämästäni kaikilla mausteilla.

Eikö olis viisainta, että jokainen kommentoisi vain omia kokemuksiaan, eikä yrittäisi kertoa miksi joku ketjussa toimii niinkuin toimii tai miksi ei.

Ei siis vastattaisi toisen puolesta...

28 v yhdessä kirjoitti:

No, johan täällä on ollut kirjoituksia.

Nyt täytyy muistaa, että olen jo 50v nainen ja vaikka minulla oli 28 vuotta kestänyt parisuhde niin ehdin jo ennen ko. parisuhdetta tapailla miehiä ihan riittävästi. Lisäksi minulla on tanssi-ilta ja baari kokemuksia niin parisuhdeajoilta kun eron jälkeen, eli olen kyllä hyvin kartalla miesten "iskuyrityksistä" yms. Ystäviäni on sinkkuina, olen kyllä päässyt seuraamaan menoa ihan tarpeeksi ja läheltä. En ole mitenkään sinisilmäinen miesten suhteen. Täällä ehdotettiin, että pitäisi alkaa tapailemaan useita erilaisia miehiä tutustumismielessä yms. Niin, ei kiitos. Todella kuluttavaa ja minulle ei ole mikään ongelma myöskään olla yksin. Olen monta kertaa sanonut, että en etsinyt itselleni miestä, pärjäsin hyvin yksinkin, mutta sitten mökkimies ilmestyi elämääni ja "yhden yön sijasta" Hän on tässä vielä yli neljän kuukauden jälkeenkin. Nautin suunnattomasti Hänen seurastaan ja Hän minun, meillä ei siis ole mitään ongelmaa. Ongelma tuntuu nyt olevan joillakin kirjoittajilla ymmärtää, että joskus joku ihmiskohtaaminen tapahtuu yllättäen. Kiinnostus mökkimiehen kanssa on molemminpuolista. En vaan ymmärrä millään lailla miksi minun olisi pitänyt hylätä ihminen jonka seurassa on hyvä olla, onko se vaan niin että elämän pitäisi olla aina vaan paskaa, jätetyn vaan pitäisi tehdä kaikkensa että elämä pysyy kurjana.

Olemme mökkimiehen kanssa aikuisia ihmisiä ja osaamme keskustella kyllä, olen todella iloinen, että hän elämääni tuli ilostuttamaan.

Minä pärjään kyllä ja nautin tällä hetkellä elämästäni kaikilla mausteilla.

Voin todeta tähän, että yksikään noista "faktoilla varoittelijoista" ei taatusti itse elä tällä hetkellä onnellisessa parisuhteessa. He kertovat noilla kommenteillaan uskomattoman paljon itsestään ja asenteestaan. Eivät ehkä kestä nähdä toisten onnea? Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista?

Huomautan myöskin, että sieltä baarista ei todennäköisesti jääkäänm käteen kuin yhden illan juttuja ja lisää pettymyksiä "miehiin" (ihan kuiin he olisivat joku tusinatuote ja kaikki samalaisia.)

En ymmärrä miten se on keltään pois, jos "28" osui sattumoisin (huom. saunapuhtaana ja vanhoissa verkkareissa ) tapaamaan Mökkimiehen, joka vaikuttaa olevan kunnon mies ja vieläpä aika tukevasti kiinnostuut "28":sta. Heidän suhteensa olkoon heidän suhteensa, uskon että osaavat hoitaa itse itsensä ja olemisensa, kun selvästi ovat kumpikin aikuisia ihmisiä. Uskon myös, että miten ikinä suhde tulevaisuudessa muotoutuukaan, se on ja o ollut kummallekin juuri sitä mitä tarvitaan. Kesti se sitten viikon tai loppuelämän ja oli sillä suhteella nimeä tai ei. Mielestäni tämä heidän tarinansa ontodella  ihana ja kaunis, ja toivon että se antaisi uskoa ja toivoa monelle siitä, että hyviäkin asioita tapahtuu vaikka "faktat" väittäisivät mitä, ja että poikkeus vahvistaa säännön.

Antakaa ihmisten nauttia ja koettakaa itsekin nauttia elämästänne, niin ei tarvitse olla hapan toisten onnesta.

On sitä eron jälkeen yksin kuukauden, vuoden, viisi vuotta niin uuteen aikuiseen ihmissuhteeseen lähtee aina tietyllä lailla varovaisesti, vaikka toisesta pitään niin tässähän vasta tutustutaan. Tämän ikäisillä ihmisillä on jo niin paljon elämänkokemusta takana (hyvää ja huonoa). Tässä vasta tutkitaan toistemme särmiä ja tutustutaan toistemme "mörköihin".

En minä tarvitse ihmistä joka pitää minua kädestä kiinni 247, minusta on ihana, että minulla on sellaisia hetkiä kun minulla mökkimiehen kanssa on. Jos mökkimiehen työmäärä tai joku muu asia alkaa tuntumaan pahalta niin silloin minun pitää tehdä omat ratkaisuni, mutta sekin asia käydään mökkimiehen kanssa läpi.

Elämä on tässä ja nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jestas. Kai nyt 28 itse tietää onko hän millaisessa suhteessa mökkimiehen kanssa. Eikä hän ole tänne tilivelollinen ylipäätään. Miksi häntä täytyy syyllistää että ei saisi nauttia tuosta miehestä. Aika näyttää mitä tapahtuu. Näinhän 28 on usein tänne kirjoittanut.

Ei hän ole tilivelvollinen. Muttta kun nyt kuitenkin avoimesti mökkimiehestään kertoo.

Ei kai nyt ole niin, kuten jotkut ovatkin jo sanoneetkin, että pitää vain hymistellä.

Eikö saa lainkaan kertoa omia, erilaisia näkökantojaan?

Ei naapurien tai tuttavien parisuhteen ulkoapäin katsominen auta yhtään siihen, mitä itse omakohtaisesti omassa parisuhteessaan kokee tai millainen sen haluaa olla. Tai millaisiin ihmisiin itse törmää.

Myös tuskin ulkopuoliset niin tarkkaan tietävätkään millainen muiden ihmisten liitto tai seurustelusuhde on tosiasiassa.

Myös eri ihmiset haluavat usein ihan erilaisia asioita parisuhteiltaan. Mikä sopii toiselle ei sopisi toiselle.

Ystävyys- sukulaisuus- työtoveruus- yms. suhteet ovat aivan eri tasoisia kuin tapailu- seurustelu- tai parisuhde.

Niissä ei ole tunteita, ihastumista, rakastumista, kemiaa, seksiä jne. mukana. Se luo suhteelle ikäänkuin kultareunuksen.

Tämä ja nämä asiat helposti sumentavat ja muuttavat omaa ajattelua ja päättelykykyä.

Myös sen vuoksi helposti haluaa sulkea silmänsä epämieluisilta asioilta

Siksi olisikin tärkeää, että, kaikesta huolimatta edelleen sanon, että hankkisi hiukan kokemusta siitä rakkauden pelikentästä. Siellä vaikuttavat ja ovat ihan eri lait ja motiivit kuin muissa ihmissuhteissa.

Sanon nyt senkin, mitä itse huomasin eroni jälkeen.

Kun aloin käyt ravintolassa siihen aikaan niin ensin olin ihan pyörällä päästäni kun niin moni mies kehui ja puhui "mukavia". Minä kun kokemattomana ja ymmärtämättömänä uskoin, että jokainen heistä puhuu totta ja vain minulle niitä mukavia puhuu.

Sitten aikaa myöten opin, että se onkin eräänlaista koodikieltä ja teerenpeliä, johon pitää osata suhtautua ja asettaa järkevälle tasolle.

Vain ani harva mies oli heistä sellainen, joka tosissaan oli kiinnostunut. Saatikka, että minulle itselle olisivat olleet sopivia.

Itse kyllä olen tyytyväinen, että hankin miehistä ihmistuntemusta. En ole enää sinisilmäinen ja tiedän senkin miten paljon varatut miehet olivat liikkeellä seikkailun tai jopa kakkossuhteen toivossa.

Aika tietämätön ja elämää tuntematon silloin olin tuon ensimmäisen pitkän avioliiton jälkeen.

Ja olisin edelleen jos ensimmäiseen olisin jäänyt ja alkanut parisuhteeseen. Tuskin olisimmekaan enää yhdessä.

Mutta tosiaan, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Olemme kovin erilaisia, sillä en ymmärrä mitään logiikkaa tuossa. Siis että on hyvä juttu, että on suhteillut miesten kanssa, jotka eivät ole minusta edes kunnolla kiinnostuneita ja ovat sen päälle olleet minulle epäsopivia alun perin. Niin sitten tiedän, että ei kannata sellaisten kanssa suhteilla.

Ehkä tässä sekin, että kyllä minä olen hyvin nuoresta ymmärtänyt, että kaikki flirtti, lepertely ja "kiinnostuksen" osoitus edes vapailta saati varatuilta ei ole semmoista, minkä varaan kannattaa laskea. Kyllä niitä lepertelijöitä ja yrittelijöitä on riittänyt parisuhteen aikanakin, enhän minä silloin neljän seinän sisällä ainoastaan oleskellut tai esim. ravintolassa vain mieheni kanssa käynyt.

En siis oikein ymmärrä, miten kummassa se, että olisin kerännyt mahdollisesti jopa useita huonoja, ikäviä kokemuksia miehistä olisi edesauttanut kipeän eron jälkeen minua löytämään uuden suhteen. Miten se, että olisin vakuuttunut useiden miesten olevan aika pskoja olisi kannustanut minua etsimään uutta suhdetta?

Jotenkin siis mun logiikkaan käänteistä, vähän kuin että pitäisi harrastaa tosi paljon huonoa seksiä tietääkseen, mistä seksistä tykkää. Ei siis harrastaa vain mieleistään, vaan ihan opiskelumielessä huonoa.

Sanon nyt vielä yhden tosielämän realiteetin: ravintolassa ja muissa vastaavissa tilanteissa käyminen oman miehen kanssa on aivan eri henkisesti kuin olet siellä vapaana ihmisenä.

Ensinnäkin silloin on aina se takaportti, kun haluaa vetäytyä tilanteesta tai alkaa iskutilanne jänskättää, että minun mieheni...

Ihminen on silloin itsekin ihan eri mielialalla.

Myös olenhuomannut, että itsekin kun nykyään menen joko varattuna tai vapaana esimerkiksi ravintolaan, niin miehet suhtautuvat eri tavalla.

Kun on ilman sitä oman miehen tuomaa "turvaa" ja itsellä olisi ehkä toivomus tutustua johonkin kivaan mieheen, niin sitä olotilaa ei tajua ennenkuin on oikeasti vapailla markkinoilla.

Silloin on paljon haavoittuvaisempi ja täytyy miettiä millä motiiveilla kukin mies on liikkeellä.

Tätä juuri tarkoitin: niitä erilaisia miehiä ja heidän motiiveitaan ei "opi" muuten kuin oman kantapään kautta. Tutustumalla eri miehiin.

En minä nyt tarkoita, että niiden kaikkien kanssa pitäisi edes tapailla saatikka muuta.

Vaikka kuinka luulee "tietävänsä" turvallisesti avioliiton aikana miesten kommervenkit niistä tietää vasta kun on vapaana liikenteessä. Koska miehet kuitenkin kohtelevat (eli näkevät) eri tavalla varatun kuin vapaan naisen. En tarkoita, että kohtelu olisi huonoa, mutta vapaa nainen on potentiaalinen tapaus.

Myös kukaan ei tiedä, vaikka niin luuleekin, etukäteen kuinka paljon kaikki muuttuu kun on siellä liikenteessä oikeasti yksin, vain oman itsensä ja oman mielensä kanssa.

Se on hiukan sama mistä kerroin, että jatselemalla toisten avioliittoa ulkoapäin ei opi omasta parisuhteesta taiylipäätään suhteista silti paljon mitään.

Se ja ne kaikki jutut pitää kokea omakohtaisesti ja mieluummin muiden kuin yhden ihmisen kanssa/kautta.

MInusta on hyvä, että ihmiset kommentoivat ja syntyy keskustelua eikä vain monologeja. 

Minusta yhtä lailla eronnut voi tavata uuden ihmisen, jonka kanssa viihtyy samoin kuin naimisissa olevakin voi tavata uuden. Miksei siis muka eronnutkin?

Mieleeni tuli ystäväni, jonka mies pitkän liiton jälkeen rakastui uuteen naiseen ja rehellisesti kertoi siitä ystävälleni ennen kuin aloitti mitään sivusuhdetta. He olivat viiskymppisiä silloin. Ystäväni, todella älykäs nainen, pohti muiden kanssa tilannetta muutaman päivän ja tuli siihen tulokseen, että hänen fiksu miehensä on tosissaan eikä hän jää odottelemaan, että rakastuminen menisi ohi. Osti uuden asunnon ja oli aivan shokissa.

Samaan aikaan katastrofaalisesti hänen pitkä uransa yliopistossa päättyi muutosten myötä. Siinä oli kriisiä kerrakseen. Hyvät ystävät ja uudet ystävät tulivat tärkeiksi. Mutta, todellakin eronsa jälkeen hyvin haavoittuvaisena sotkeentui monenlaiseen mihin kriisissä oleva on altis. Mies meni naimisiin uuden naisen kanssa. Ystävän kriisi kesti parisen vuotta ja hän muuttui melko paljon. Parempaan ja empaattisempaan suuntaan. Suurena tukena hänellä olivat jo eron ja muita kriisejä kokeneet naiset.

"Muutaman vuoden jälkeen erosta  90% ihmisistä kertoo olevansa onnellisempia ja noin 80% sanoo, että heidän itsetuntonsa on parempi kuin sen aiemman liiton aikana Eli tunne omasta itsestä ja elämästä on muuttunut positiivisempaan suuntaan:" /Osmo Kontula

 

Vierailija kirjoitti:

28 v yhdessä kirjoitti:

No, johan täällä on ollut kirjoituksia.

Nyt täytyy muistaa, että olen jo 50v nainen ja vaikka minulla oli 28 vuotta kestänyt parisuhde niin ehdin jo ennen ko. parisuhdetta tapailla miehiä ihan riittävästi. Lisäksi minulla on tanssi-ilta ja baari kokemuksia niin parisuhdeajoilta kun eron jälkeen, eli olen kyllä hyvin kartalla miesten "iskuyrityksistä" yms. Ystäviäni on sinkkuina, olen kyllä päässyt seuraamaan menoa ihan tarpeeksi ja läheltä. En ole mitenkään sinisilmäinen miesten suhteen. Täällä ehdotettiin, että pitäisi alkaa tapailemaan useita erilaisia miehiä tutustumismielessä yms. Niin, ei kiitos. Todella kuluttavaa ja minulle ei ole mikään ongelma myöskään olla yksin. Olen monta kertaa sanonut, että en etsinyt itselleni miestä, pärjäsin hyvin yksinkin, mutta sitten mökkimies ilmestyi elämääni ja "yhden yön sijasta" Hän on tässä vielä yli neljän kuukauden jälkeenkin. Nautin suunnattomasti Hänen seurastaan ja Hän minun, meillä ei siis ole mitään ongelmaa. Ongelma tuntuu nyt olevan joillakin kirjoittajilla ymmärtää, että joskus joku ihmiskohtaaminen tapahtuu yllättäen. Kiinnostus mökkimiehen kanssa on molemminpuolista. En vaan ymmärrä millään lailla miksi minun olisi pitänyt hylätä ihminen jonka seurassa on hyvä olla, onko se vaan niin että elämän pitäisi olla aina vaan paskaa, jätetyn vaan pitäisi tehdä kaikkensa että elämä pysyy kurjana.

Olemme mökkimiehen kanssa aikuisia ihmisiä ja osaamme keskustella kyllä, olen todella iloinen, että hän elämääni tuli ilostuttamaan.

Minä pärjään kyllä ja nautin tällä hetkellä elämästäni kaikilla mausteilla.

Voin todeta tähän, että yksikään noista "faktoilla varoittelijoista" ei taatusti itse elä tällä hetkellä onnellisessa parisuhteessa. He kertovat noilla kommenteillaan uskomattoman paljon itsestään ja asenteestaan. Eivät ehkä kestä nähdä toisten onnea? Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista?

Huomautan myöskin, että sieltä baarista ei todennäköisesti jääkäänm käteen kuin yhden illan juttuja ja lisää pettymyksiä "miehiin" (ihan kuiin he olisivat joku tusinatuote ja kaikki samalaisia.)

En ymmärrä miten se on keltään pois, jos "28" osui sattumoisin (huom. saunapuhtaana ja vanhoissa verkkareissa ) tapaamaan Mökkimiehen, joka vaikuttaa olevan kunnon mies ja vieläpä aika tukevasti kiinnostuut "28":sta. Heidän suhteensa olkoon heidän suhteensa, uskon että osaavat hoitaa itse itsensä ja olemisensa, kun selvästi ovat kumpikin aikuisia ihmisiä. Uskon myös, että miten ikinä suhde tulevaisuudessa muotoutuukaan, se on ja o ollut kummallekin juuri sitä mitä tarvitaan. Kesti se sitten viikon tai loppuelämän ja oli sillä suhteella nimeä tai ei. Mielestäni tämä heidän tarinansa ontodella  ihana ja kaunis, ja toivon että se antaisi uskoa ja toivoa monelle siitä, että hyviäkin asioita tapahtuu vaikka "faktat" väittäisivät mitä, ja että poikkeus vahvistaa säännön.

Antakaa ihmisten nauttia ja koettakaa itsekin nauttia elämästänne, niin ei tarvitse olla hapan toisten onnesta.

Kiitos tästä kirjoituksesta.

Ja juuri noin --> "miten ikinä suhde tulevaisuudessaan muotoutuukaan se on ja on ollut kummallekin sitä mitä tarvitaan".

Mökkimies uskoo kohtaloon ja jaksaa aina siitä muistuttaa, että kuinka tavattiin Hänelle kaikkein rakkaimmassa paikassa.

Rauhaa ja rakkautta kaikille.

Kerrothan 28 vielä miten tapasitte mökkimiehen kanssa? Kun mainitsit että se tapahtui ihan sattumalta. Oliko heti kemiaa ilmassa vai lämpenittekö pikkuhiljaa? Ihanaa että elämä joskus yllättää!

Pitkään taustalta seurannut 39v nainen 👋

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jestas. Kai nyt 28 itse tietää onko hän millaisessa suhteessa mökkimiehen kanssa. Eikä hän ole tänne tilivelollinen ylipäätään. Miksi häntä täytyy syyllistää että ei saisi nauttia tuosta miehestä. Aika näyttää mitä tapahtuu. Näinhän 28 on usein tänne kirjoittanut.

Ei hän ole tilivelvollinen. Muttta kun nyt kuitenkin avoimesti mökkimiehestään kertoo.

Ei kai nyt ole niin, kuten jotkut ovatkin jo sanoneetkin, että pitää vain hymistellä.

Eikö saa lainkaan kertoa omia, erilaisia näkökantojaan?

Ei naapurien tai tuttavien parisuhteen ulkoapäin katsominen auta yhtään siihen, mitä itse omakohtaisesti omassa parisuhteessaan kokee tai millainen sen haluaa olla. Tai millaisiin ihmisiin itse törmää.

Myös tuskin ulkopuoliset niin tarkkaan tietävätkään millainen muiden ihmisten liitto tai seurustelusuhde on tosiasiassa.

Myös eri ihmiset haluavat usein ihan erilaisia asioita parisuhteiltaan. Mikä sopii toiselle ei sopisi toiselle.

Ystävyys- sukulaisuus- työtoveruus- yms. suhteet ovat aivan eri tasoisia kuin tapailu- seurustelu- tai parisuhde.

Niissä ei ole tunteita, ihastumista, rakastumista, kemiaa, seksiä jne. mukana. Se luo suhteelle ikäänkuin kultareunuksen.

Tämä ja nämä asiat helposti sumentavat ja muuttavat omaa ajattelua ja päättelykykyä.

Myös sen vuoksi helposti haluaa sulkea silmänsä epämieluisilta asioilta

Siksi olisikin tärkeää, että, kaikesta huolimatta edelleen sanon, että hankkisi hiukan kokemusta siitä rakkauden pelikentästä. Siellä vaikuttavat ja ovat ihan eri lait ja motiivit kuin muissa ihmissuhteissa.

Sanon nyt senkin, mitä itse huomasin eroni jälkeen.

Kun aloin käyt ravintolassa siihen aikaan niin ensin olin ihan pyörällä päästäni kun niin moni mies kehui ja puhui "mukavia". Minä kun kokemattomana ja ymmärtämättömänä uskoin, että jokainen heistä puhuu totta ja vain minulle niitä mukavia puhuu.

Sitten aikaa myöten opin, että se onkin eräänlaista koodikieltä ja teerenpeliä, johon pitää osata suhtautua ja asettaa järkevälle tasolle.

Vain ani harva mies oli heistä sellainen, joka tosissaan oli kiinnostunut. Saatikka, että minulle itselle olisivat olleet sopivia.

Itse kyllä olen tyytyväinen, että hankin miehistä ihmistuntemusta. En ole enää sinisilmäinen ja tiedän senkin miten paljon varatut miehet olivat liikkeellä seikkailun tai jopa kakkossuhteen toivossa.

Aika tietämätön ja elämää tuntematon silloin olin tuon ensimmäisen pitkän avioliiton jälkeen.

Ja olisin edelleen jos ensimmäiseen olisin jäänyt ja alkanut parisuhteeseen. Tuskin olisimmekaan enää yhdessä.

Mutta tosiaan, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Olemme kovin erilaisia, sillä en ymmärrä mitään logiikkaa tuossa. Siis että on hyvä juttu, että on suhteillut miesten kanssa, jotka eivät ole minusta edes kunnolla kiinnostuneita ja ovat sen päälle olleet minulle epäsopivia alun perin. Niin sitten tiedän, että ei kannata sellaisten kanssa suhteilla.

Ehkä tässä sekin, että kyllä minä olen hyvin nuoresta ymmärtänyt, että kaikki flirtti, lepertely ja "kiinnostuksen" osoitus edes vapailta saati varatuilta ei ole semmoista, minkä varaan kannattaa laskea. Kyllä niitä lepertelijöitä ja yrittelijöitä on riittänyt parisuhteen aikanakin, enhän minä silloin neljän seinän sisällä ainoastaan oleskellut tai esim. ravintolassa vain mieheni kanssa käynyt.

En siis oikein ymmärrä, miten kummassa se, että olisin kerännyt mahdollisesti jopa useita huonoja, ikäviä kokemuksia miehistä olisi edesauttanut kipeän eron jälkeen minua löytämään uuden suhteen. Miten se, että olisin vakuuttunut useiden miesten olevan aika pskoja olisi kannustanut minua etsimään uutta suhdetta?

Jotenkin siis mun logiikkaan käänteistä, vähän kuin että pitäisi harrastaa tosi paljon huonoa seksiä tietääkseen, mistä seksistä tykkää. Ei siis harrastaa vain mieleistään, vaan ihan opiskelumielessä huonoa.

Sanon nyt vielä yhden tosielämän realiteetin: ravintolassa ja muissa vastaavissa tilanteissa käyminen oman miehen kanssa on aivan eri henkisesti kuin olet siellä vapaana ihmisenä.

Ensinnäkin silloin on aina se takaportti, kun haluaa vetäytyä tilanteesta tai alkaa iskutilanne jänskättää, että minun mieheni...

Ihminen on silloin itsekin ihan eri mielialalla.

Myös olenhuomannut, että itsekin kun nykyään menen joko varattuna tai vapaana esimerkiksi ravintolaan, niin miehet suhtautuvat eri tavalla.

Kun on ilman sitä oman miehen tuomaa "turvaa" ja itsellä olisi ehkä toivomus tutustua johonkin kivaan mieheen, niin sitä olotilaa ei tajua ennenkuin on oikeasti vapailla markkinoilla.

Silloin on paljon haavoittuvaisempi ja täytyy miettiä millä motiiveilla kukin mies on liikkeellä.

Tätä juuri tarkoitin: niitä erilaisia miehiä ja heidän motiiveitaan ei "opi" muuten kuin oman kantapään kautta. Tutustumalla eri miehiin.

En minä nyt tarkoita, että niiden kaikkien kanssa pitäisi edes tapailla saatikka muuta.

Vaikka kuinka luulee "tietävänsä" turvallisesti avioliiton aikana miesten kommervenkit niistä tietää vasta kun on vapaana liikenteessä. Koska miehet kuitenkin kohtelevat (eli näkevät) eri tavalla varatun kuin vapaan naisen. En tarkoita, että kohtelu olisi huonoa, mutta vapaa nainen on potentiaalinen tapaus.

Myös kukaan ei tiedä, vaikka niin luuleekin, etukäteen kuinka paljon kaikki muuttuu kun on siellä liikenteessä oikeasti yksin, vain oman itsensä ja oman mielensä kanssa.

Se on hiukan sama mistä kerroin, että jatselemalla toisten avioliittoa ulkoapäin ei opi omasta parisuhteesta taiylipäätään suhteista silti paljon mitään.

Se ja ne kaikki jutut pitää kokea omakohtaisesti ja mieluummin muiden kuin yhden ihmisen kanssa/kautta.

En nyt oikein tiedä,miksi suhtaudut meihin muihin keskustelijoihin kuten emme olisi olleet sinkkuina ravintolassa, joten vain sinä tiedät "tosiasiat". Itse olin 3 vuotta sinkku pitkän suhteeni jälkeen ja siihen mahtui muutakin kanssakäymistä ihmisten ja miesten kanssa kuin ravintoloita. Lisäksi pitkässä suhteessani asuimme erillään ja olimme molemmat jo työn puolesta hyvin liikkuvaisia ihmisiä. Ennen suhdetta olin sinkku myös.

Erilaisia miehiä olen nähnyt jo ihan sillä perusteella,että työskentelen hyvin miesvaltaisella alalla, joten monenmoista on nähty juu. Etenkin siltä kantilta, joka nuorelta naiselta karsi ensimmäisen kymmenen vuoden aikana sinisilmäisyyden.

Ehkä se onkin syy, miksi tietyt asiat olen halunnut kokea vain harvojen kanssa.

Mutta ehkä voimme sopia, että tästä olemme  nyt vain eri mieltä,eri kokemuksien kautta.

Tämä on hyvä artikkeli aiheesta. 

"Eron jälkeen tunteet myrskyävät ja uusi suhde voi houkuttaa yksinäisinä hetkinä. Mutta mistä tietää olevansa valmis sitoutumaan uuteen ihmiseen ilman entisen suhteen taakkoja? Parisuhteiden ja erojen asiantuntijat Marianna Stolbow ja Mippi Vuorikoski kertovat."

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/11/12/voiko-vasta-eronnut-muodostaa-…

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä artikkeli aiheesta. 

"Eron jälkeen tunteet myrskyävät ja uusi suhde voi houkuttaa yksinäisinä hetkinä. Mutta mistä tietää olevansa valmis sitoutumaan uuteen ihmiseen ilman entisen suhteen taakkoja? Parisuhteiden ja erojen asiantuntijat Marianna Stolbow ja Mippi Vuorikoski kertovat."

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/11/12/voiko-vasta-eronnut-muodostaa-…

Kiitos artikkelista, pikaisesti luin läpi ja luen ajatuksella vielä uudestaan. Todella mielenkiintoinen ja asiallinen teksti.

Hei taas kaikille. Sain viime kommenttiini todella hyviä ja ajatuksia herättäviä vastauksia. Olen mietiskellyt niitä lähes viikon ja vastailen niihin, vaikka ne ovatkin hautautuneet kauas menneisyyteen sivulle 90. Aloitan MaratonParkujan kommentista. Menin kananlihalle kun luin. Aivan kuin omasta elämästäni: asema, elämäntapa, suhde työhön ja siitä johtuvat riidat ja on-off suhde jälkeenpäin. Myös imagon ylläpito, se minun on myönnettävä kun itseäni tutkin. Tokihan imago on tärkeä myös uran kannalta. Onko tyttis sitten osa tätä imagoa, nuori, kaunis tyttöystävä? Ensinnäkin minun on myönnettävä, että aikuinen nainen on kyseessä, joten naisystävä. Käytän jatkossakin kuitenkin tyttistä näissä kirjoituksissa. Noin muuten sanoisin, että biologia varmaan enemmän minua veti häntä kohti. Imagon kannalta varmaankin enemmän haittaa, varsinkaan suvun suhteen. Minulle ladataan tiettyjä odotuksia. Olenhan edesmenneestä isoisästäni laskien vanhimman pojan vanhin (ja ainoa) poika ja minun odotetaan ottavan roolia suvun asioihin. Tyttis sopii kuvaan hivenen huonosti. Vaikka on nuori ja kaunis, niin on myös matalasti koulutettu, suorittavaa työtä tekevä ja yksinhuoltaja. Minulle on kummisetäni sanonut, että ymmärtää suhteen, mutta ei sitä että olen esitellyt …öh kaunistellaan… hoitoni lapsille sekä tuonut mukanani suvun tapahtumiin ja juhliin. Tyttiksen suuntaan ovat onneksi pitäneet mölyt mahassaan ja esittelevät tekohymyjään. Parhaiten suhtautuvat, yllättävää kyllä, exälle läheisimmät eli siskoni ja äitini.

28v kysyi, että liittyykö tyttiksen paluuseen taloudellista motiivia. Tietysti haluan ajatella, että hän pitää minusta ihan omana itsenäni, luonteestani ja siitä kuinka huomioin hänet. Mutta realistisesti ajatellen varmaan myös taloudelliset asiat vaikuttavat, sehän on aivan inhimillistä. Haluaako luopua tästä elämäntavasta, johon on päässyt kurkistamaan, maailmasta, jonka olemassaolon on huomannut. Lapsen kannalta hän joutuu myös asiaa ajattelemaan. Millaisen elämän hän pystyy lapselle tarjoamaan yksin verrattuna minun kanssani. Meistä on tullut myös läheiset lapsen kanssa. Lapsi on kovin leimaantunut minuun ja minä häneen. Ehkä tyttis ei tahdo rikkoa sitä. Ja tyttiksen luonteenlaatu näyttelee varmaankin osaa. Hän on arka tuomaan omia mielipiteitään esiin. Mukautuu minun sanomisiini ja tekemisiini. Tämähän ei ole ensimmäinen suhde, jossa häntä kohdellaan huonosti. Ei hän aikaisemmistakaan omin voimin päässyt irti.

M36 jatkaa…

…jatkuu

Kuurankukan kirjoituksesta tartun exään ja taloudelliseen tukeen mitä tarjoan. En minä nyt kovin paljoa tarjoa. Laitoin laskuriin mitä luokkaa maksut tulisivat olemaan, jos tuleva lapsi osoittautuu minun lapsekseni. Alle satasen päähän siitä mitä tällä hetkellä maksan. Voin halutessani olla muuttamatta summaa lapsen synnyttyä. Eli suunnilleen yhden lapsen verran ylimääräistä. Syynä oli että halusin heidän jäävän asumaan kotiinsa. Kulut eivät ole ihan pienet. En myöskään halunnut että lasten elintaso laskee. Kyllähän exä olisi varmaan saanut vanhemmiltaan rahaa (hänellä samankaltainen tausta kuin minulla, enhän muuten olisi saanut hänen kanssaan seurustella), mutta kukapa aikuinen mielellään menee vanhemmiltaan ruinaamaan. Ehkä hän mieluummin oli exänsä holhottavana. Ja myös kiitokseksi minun urani tukemisesta. Entä eikö exä olisi voinut myös keskittyä uraan? Ei olisi ollut mitenkään mahdollista lasten ollessa pieniä että molemmat olisimme huidelleet aamusta iltaan töissä ja päiväkausia tai viikkoja työmatkoilla. Mutta hän on korkeakoulutettu ja oman alan töissä sekä saa kelvollista palkkaa. Itsetutkiskelua olen tehnyt ja olen huomannut, että yhtenä vaikuttimena minulla oli syyllisyys. Exä toki petti, mutta minä jätin, rikoin perheen. Tästä varmaan pohjimmiltaan kumpuaa nämä minun huolehtimiseni hänen pärjäämisestään. Ja näin jäljestä käsin huomaan kyllä, että eihän hänellä ollut oikein mahdollisuutta laskea minusta irti, kun minä hänen ympärillään pörräsin.

Ketjussa minua on verrattu nimimerkin M45 kirjoituksiin. Ihmettelen asiaa. Minähän ymmärsin koko ajan toimivani väärin sekä pyrin pois muita satuttavista toimintatavoista. En yrittänyt perustella edes itselleni, että toimintani olisi oikein. Minä en ole omien sekoiluideni vuoksi mikään hyvä henkilö jakelemaan muille neuvoja, mutta siltä varalta jos M45 vielä lukee ketjua tarjoan oman näkemykseni. Minullehan joku tässä ketjussa ehdotti vastaavaa, että pitäisin molemmat. Harkitsin asiaa, sillä tunteitahan on molempia kohtaan. Kun tyttis palasi niin tiesin, että pystyisin todennäköisesti painostamaan hänet suostumaan. Hylkäsin ajatuksen nopeasti. Mietin, että koska vaikka hän suostuisi, niin ei hän koskaan voisi oikeasti hyväksyä. Koska ajatus ei ole hänen. Hän kokisi aina hylkäämisen tunteita, kun lähtisin exän luo. Pidemmän päälle tämä varmasti vaikuttaisi myös mielenterveyteen. Neuvoni on tämä: hylkää vaimosi vain kerran.

-M36

M36, miksi et suostu kutsumaan häntä naisystäväksi, jos kyseessä on aikuinen nainen? Kirjoittamastasi tekstistä tulee sellainen olo, ettet ota häntä tosissaan vertaisenasi ihmisenä. Kuvailet häntä taloudellisesti heikoilla olevaksi sinuun verrattuna, sosiaaliselta statukseltaan alemmaksi, että saisit halutessasi painostettua hänet tahtoosi, että hän on arka ilmaisemaan mielipiteitään ja mukautuu sinun tahtoosi, että sinua veti hänen puoleensa "biologia" ja kirjoitat, että hän on ollut aiemminkin huonoissa suhteissa. Ja nämä kaikki sen lisäksi, että olet pettänyt häntä useasti. Näet itsekin ilmeisesti kaikki merkit siitä, että suhtautumisesi häneen ei ole sellainen kuin kahden toisiaan kunnioittavan ihmisen välillä vaan viestii vahvaa kokemusta toisen alemmuudesta itseen nähden. Toivon kovasti, että jos päädytte jatkamaan suhdetta, tämä on jokin välivaihe ja voitte kohdata toisenne jatkossa tasa-arvoisempina.

Miehillä on toisinaan erikoinen ajatus, että he jollain lailla pelastavat nuorempia tai heikommassa asemassa olevia naisia ja että naiset olisivat vielä heikommassa asemassa ilman heitä. Todellisuudessa tällainen asetelma luultavasti yleensä vain vaikeuttaa naisen kykyä tehdä elämäänsä pitkällä tähtäimellä hyödyttäviä ratkaisuja ja päätyä oikeasti tasa-arvoisiin ja omanarvontunnon kannalta hyviin suhteisiin. Eli kyse ei ole niinkään pelastamisesta kuin siitä, että haluaa kokea pelastavansa. Paitsi tietenkin jos asenne on oikeasti se, että kysyy heikommassa asemassa olevalta toiselta, että miten minä voisin parhaimmalla tavalla auttaa sinua saavuttamaan elämässäsi asioita, joita tavoittelet ja jotka ovat sinulle tärkeitä nyt, ja kymmenen vuoden päästä.

Olen nyt näköjään ottanut tämän naisystävän sydämenasiaksi, koska olen vastikään ollut hyvin samanlaisessa tilanteessa. Pahoittelut, jos kirjoitan liian ilkeästi.

Hmm.

Sori jälleen, mutta pikkaisen tuntuu selittelyltä, että ex ei olisi muka voinut mennä töihin koulutustaan vastaavaan hommaan, sillä eihän teillä nyt mitään laumaa lapsia ollut, vaan ihan normaalit 2 tai 3 (anteeksi, en muista määrää). Eli nyt on vaan semmoinen tunne, että siinäkin suhteessa haluttiin? ajauduttiin? asemaan, jossa sinä M36 asetat itsesi vähän korvaamattomaan asemaan ja lisäksi ehkä on ollut aika kiva semmoinen perinteinen juttu. Että nainen hoitaa kodin ja lapset ja sinä olet tärkeä, menestyvä mies. Nimittäin tunnen aika monta paria, jossa molemmilla on vastuullinenkin duuni. Vaatii järjestelyjä, kieltämättä. Kumpikaan ei voi täysin huoletta heittäytyä uraan, vaan molempien on otettava myös perheestä vastuuta. Mutta sitä vartenhan ne hoitajatkin on, joita joka tapauksessa olet nyt miettinyt, niin miksi ne silloin ei olisi ollut eräs/yksi arjen mahdollistaja.

Eli vähän tulee tunne, että molemmille naisille on rakennettu samaan aikaan kultainen häkki, kun sinulle on rakennettu syyllisyys. Ja syyllisyyskinhän on vähän kätevä juttu: syyllisyyspäissäni en voi jättää ketään (lue: ei tarvitse luopua mistään).

Nythän tämä pelaa Naisystävänkin kanssa: noo enhän mä sitä nyt voit jättää, kun jo anteeksikin antoi ja suostuisi vielä kohdallaan pahempaankin.

Kyllä tämä paljon ajatuksia herättää, kello mokoma käy ja palstakin menee kiinni:-) joten täytynee palata tämän pikaisen ensireaktion jälkeen asiaan. Minunkaan tarkoitukseni ei tietenkään ole olla ilkeä, mutta näitä ajatuksia on vaikea ilmaista muutenkaan suoraan. Ja ehkä me täällä siksi ollaan...

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

M36, miksi et suostu kutsumaan häntä naisystäväksi, jos kyseessä on aikuinen nainen? Kirjoittamastasi tekstistä tulee sellainen olo, ettet ota häntä tosissaan vertaisenasi ihmisenä. Kuvailet häntä taloudellisesti heikoilla olevaksi sinuun verrattuna, sosiaaliselta statukseltaan alemmaksi, että saisit halutessasi painostettua hänet tahtoosi, että hän on arka ilmaisemaan mielipiteitään ja mukautuu sinun tahtoosi, että sinua veti hänen puoleensa "biologia" ja kirjoitat, että hän on ollut aiemminkin huonoissa suhteissa. Ja nämä kaikki sen lisäksi, että olet pettänyt häntä useasti. Näet itsekin ilmeisesti kaikki merkit siitä, että suhtautumisesi häneen ei ole sellainen kuin kahden toisiaan kunnioittavan ihmisen välillä vaan viestii vahvaa kokemusta toisen alemmuudesta itseen nähden. Toivon kovasti, että jos päädytte jatkamaan suhdetta, tämä on jokin välivaihe ja voitte kohdata toisenne jatkossa tasa-arvoisempina.

Miehillä on toisinaan erikoinen ajatus, että he jollain lailla pelastavat nuorempia tai heikommassa asemassa olevia naisia ja että naiset olisivat vielä heikommassa asemassa ilman heitä. Todellisuudessa tällainen asetelma luultavasti yleensä vain vaikeuttaa naisen kykyä tehdä elämäänsä pitkällä tähtäimellä hyödyttäviä ratkaisuja ja päätyä oikeasti tasa-arvoisiin ja omanarvontunnon kannalta hyviin suhteisiin. Eli kyse ei ole niinkään pelastamisesta kuin siitä, että haluaa kokea pelastavansa. Paitsi tietenkin jos asenne on oikeasti se, että kysyy heikommassa asemassa olevalta toiselta, että miten minä voisin parhaimmalla tavalla auttaa sinua saavuttamaan elämässäsi asioita, joita tavoittelet ja jotka ovat sinulle tärkeitä nyt, ja kymmenen vuoden päästä.

Olen nyt näköjään ottanut tämän naisystävän sydämenasiaksi, koska olen vastikään ollut hyvin samanlaisessa tilanteessa. Pahoittelut, jos kirjoitan liian ilkeästi.

Tuossa edellä tuli M36 tilanteeseen liittyen paljon sellaisia ajatuksia, jonka kaltaisia heräsi myös itsessäni.

Tuli mieleen aika vahvasti sellainenkin ajatus, että koska M36 on aikanaan joutunut suhteessaan exään kohtaamaan petetyksi tulemisen tuskan (mikä voisi olla pahempi ja kirpaisevampi isku miehen itsetunnolle niin kumppanina kuin rakastajanakin?), niin onko hän alitajuisesti pelannut nyt varman päälle valitsemalla Tyttiksen, joka on häneen nähden enemmän tai vähemmän alisteisessa asemassa monella tavalla eikä näin ollen niin todennäköinen pettämään tai jättämään M36:tta? Turvallinen ja varma ratkaisu: tilanne miehen hallittavissa, etenkin jos Tyttiksen on vaikea saada tuotua todellisia ajatuksiaan kuuluville suhteessa?

Exähän oli/on taustaltaan pitkälti saman kaltainen kuin M36, samasta maailmasta lähtöisin oleva ja niin ollen "sopiva" palapelin palanen  M36 imagoon ja kokonaiskuvioon, mutta koska exällä oli myös varaa valita ja hänellä on perheen ja suvun muodostama turvaverkko varalla sekä henkisesti että taloudellisesti, hän saattoi lähteä tutkimusretkilleen ja maistaa ruohon vihreyttä aidan toisella puolen. Hänen koko maailmansa ei ollut yhden kortin eli M36.n varassa, hän ei varmasti tule jäämään tyhjän päälle.

Tyttiksen tilanne on aivan eri.

Tuo kummisedän kommentti särähti pahasti korvaani. Jos suku suhtautuu tyyliin "pane ketä panet, mutta älä nyt ihmeessä tänne sukujuhliin noita hoitojasi tuo" , käy todella sääliksi Tyttis. Sanavalmiimpi ja reippaampi yksilö voisi aivan hyvin onnistua muilla tavoin saavuttamaan suvun hyväksynnän ja kunnioituksen (sikäli kun niillä edes on mitään väliä) taustan erilaisuudesta huolimatta, mutta suvun asenne vaikuttaa nyt olevan se, että ihmetellään miksi isäntä tuo piian mukaansa kesteihin. 

Ja vaikka kukaan ei sanokaan Tyttikselle suoraan mitään, niin kyllähän hän tuollaisen ilmapiirin ja asenteen aistii, se on aivan varma.

Tajusin nyt juuri oikeastaan senkin, että jos M36 ja exä ovat ns "paremmista piireistä", niin on päivän selvää että exän, joka halusi vielä kolmannenkin lapsen, on ollut huomattavasti "hygieenisempää" pyöräyttää vielä yksi lapsi sille samalle miehelle, jonka kanssa hänellä on jo pari entuudestaan.... Jos hän olisi yksinhuoltajana raskautunut jonkun muun miehen toimesta, hänen sosiaalinen statuksensahan olisi vääjäämättä laskenut noissa "piireissä" ja hänen maineensa muuttunut arvelluttavammaksi.

Kiitos M6 kun jaat täällä ajatuksiasi ja päivität tilannetta. Kiharainen keissi kieltämättä, eikä sieltä helpoimmasta päästä ollenkaan. Toivottavasti tilanne kuitenkin tuosta aukeaa kaikkien osapuolten parhaaksi, mitä se sitten onkaan.

M36

Aika paljon 'paineita' sulla suvun puolelta. Toivottavasti Tyttis ei ikinä kuule noita ilkeitä puheita. Todennäköisesti vaistoaa paheksuntaa kyllä.

Jos jatkat Tyttiksen kanssa, tee suvulle selväksi, että hän on puolisosi ja kohdeltakoon sen mukaan. Tarinasi suvun osalta kuulostaa joltain -50 luvun isäntä - piika farssilta!!! Myötätuntoni Tyttiksen puolella 100%.

Aika nuorena olet joutunut suvun miehenä asioita katsomaan, mutta onhan sinulla myös valta muuttaa tapoja, miten suvussasi ihmisiä kohdellaan, miten heistä puhutaan. Toivottavasti pistit luun kurkkuun tuolle sovinistille, joka rumasti Tyttiksestä puhui. Puistattaa ihan.

Tämä näin alkajaisiksi!!!

Muista, että lapset eivät kärsi sinun tai "jalon" sukusi käytöksestä, he ovat syyttömiä.

Tuumis🌻