Lue keskustelun säännöt.
Perheensisäinen adoptio, biologinen isä eri mieltä
21.06.2022 |
Meillä on 11v. tytär, jonka adoptiosta on kyse. Mieheni on ollut lapsen elämässä siitä asti kun lapsi oli alle 2v. Lapsi on kutsuu miestä isäksi ja heillä on kaikin puolin sellaiset välit kuin lapsella ja vanhemmalla. Siksi adoptio tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta.
Lapsen biologista isää ei ole kiinnostanut isyys, ennen kuin nyt. Erosimme aikoinaan ilman kummempaa draamaa ja sillä sopimuksella, että huoltajuus jää yhteiseksi, mutta lapsi asuu luonani ja näkee isäänsä. Pian kävi kuitenkin ilmi, että tämän biologisen isän käsitys isyydestä oli hyvin etäinen. Ensimmäiset vuodet soitteli kuulumisia kerran kuukaudessa tai kahdessa ja muisti jouluna ja synttäreinä, yleensä. Lapsen ollessa 4v. yhteydenpito lapseen väheni ja väheni. Biologisen isän kanssa sovittiin, että saan yksinhuoltajuuden, mikä sopi hänelle paremmin kuin hyvin.
Lapselle tämä kotona oleva isä on aina ollut se, ketä lapsi kutsuu isäksi, varsinkin pikkuveljen syntymän jälkeen. Biologinen isä ei ole ollut lapsen kanssa juuri missään tekemisissä nyt viiteen vuoteen. Näki lapsen viimeksi tämän ollessa 6v. Tänä aikana on parina vuonna tullut jouluna hyvän joulun toivotukset viestillä. Yhtenä vuonna tuli synttärionnittelut, mutta vääränä päivänä.
Nyt kuitenkin tilanne muuttui biologisen isän saatua tietää adoptiosta. Hän siis vastustaa koko adoptiota ja on nyt syyttämässä minua ja meitä vieraannuttamisesta ja vaikka mistä. Vaikka mm. huoltajuudesta on varsin selvät paperit, biologisen isän näkemys tästäkin on nyt ihan erilainen kuin aikaisemmin. Hänet kuulemma painostettiin siihen ja me olemme hänen mukaansa koko ajan vaikeuttaneet yhteydenpitoa lapseen, vieraannuttaneet. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan häntä on jopa kyselty tapaamaan lasta. Samoin kutsuttu lapsen synttäreille vuosien ajan, mutta hän ei ole vastannut näihin tai sanonut ettei käy.
Kuitenkin kaiken tämän seurauksena lapsen biologinen isä on nyt saanut sosiaalipuolen uskomaan hänen näkemyksensä ainakin osittain ja sieltä on oltu meihin yhteydessä. On myös painotettu, miten tärkeää lapselle olisi säilyttää suhde biologiseen isään. Toivon, että ymmärtäisivät kuitenkin koko kuvion.
Lapsi itse ei halua tavata biologista isää, minkä ymmärrän oikein hyvin. Totta kai lapsi saisi tavata jos haluaisi, mutta en todellakaan halua painostaa häntä siihen. Lapselle kuitenkin biologinen isä on tuntematon, joissain vauvakuvissa esiintyvä tyyppi. Hän kertoo muistavansa näkemisen silloin eskarivuonna jotenkuten, mutta ei muuta.
Onko jollain kokemusta vastaavasta tilanteesta? Mitä tapahtui?
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa nyt ainakin siihen, että lapsi täyttää 12 ja hänenkin mielipiteensä huomioidaan.
Nii-i, kiva laittaa lapsi siihen viranomaiskierteeseen ja minkä takia? Olkaa nyt hyvät ihmiset rehellisiä sille lapselle. Ja tarvittaessa haette apua.
Mihin viranomaiskierteeseen? Minun isäpuoleni on adoptoinut minut. Ainut, mitä minun piti tehdä oli sanoa käräjäoikeudessa tuomarille, että minulle asia on ok. Salissa olivat läsnä vain tuomari, kaksi todistajaa, isäpuoli, äitini ja minä.
Niin, ja isäpuoli itse halusi, että odotellaan kunnes olen 12. Etten pääse koskaan sanomaan, että minut adoptoitiin vasten tahtoani. Isäpuoli eli minulle ihan vain isä on ainut isä, jonka tiedän. Biologisen isäni olen nähnyt kuulemma 3kk ikäisenä.
No tässä nyt on bioisä kyllä ihan ollut koko ajan mukana elämässä vaikka ei olekaan tavannut. Sen lisäksi haluaisi nähdä, pikkasen on eri asia.
Paitsi ettei ole. Lue aloitus!
No onhan. Lue aloitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, hankala tilanne. Miksi adoptio teille tärkeä? Voisiko tilanne jatkua vain, niin kuin se on ollutkin ja lapsi voi kutsua miestäsi isäksi tietenkin, vaikka virallista adoptiota ei olisikaan?
Ja pidemmän päälle kuitenkin olisi hyvä viimeiseen asti tukea myös biologisen isän ja tyttären suhdetta. Ainakin niin, ettei puhu isästä negatiivisesti tytön kuullen ja yrittäisi muistella niitä hyviä piirteitä isässä ja tyttären ja isänsä yhteisiä hetkiä. Ehkä tytär jossain vaiheessa olisi halukas tapaamiseen tai sitten ei. Mutta luulen, että viimeistään aikuistuttuaan hänellä on tarve saada vaatauksia biologiselta isältään.Adoptio helpottaisi asioita juridisesti ja myös takaisi, että lapsi on pikkuveljen kanssa samassa asemassa. Lasta itseään myös hämmentää, kun isä ei voikaan hoitaa hänen asioitaan samanlailla kuin pikkuveljen. Mm. näistä syistä adoptio on tärkeä. Lapsen kanssa on puhuttu adoptiosta ja hän tietää mitä se tarkoittaa. Nykytilanne tuntuu aikalailla joltain välitilalta, kun biologista isää ei ole ollut ja isä ei ole isä lain näkökulmasta.
Oikein mielelläni olisin alunperinkin tukenut lapsen ja biologisen isänsä suhdetta. Yritinkin, jopa yksin, kun biologisesta isästä ei kuulunut. Minusta se vanhemmuus kun olisi alusta alkaen ollut hänen hommaansa hoitaa ja ylläpitää suhdetta. Mutta kun ei. Minusta en olisi voinut tehdä enempää ja tukea mitenkään enemmän, koska tunnen yrittäneeni kaikkea.
Lapsen kuullen ei kukaan tietenkään puhu biologisesta isästä negatiivisesti, mutta ei sen ikäiselle voi asioita enää rajattomasti kaunistellekaan tai selittää jotenkin positiivisemmaksi.
Lapsi toki meidän puolesta saa tavata tätä biologista isää myös mahdollisen adoption jälkeen, mikäli itse niin haluaa. Mikään ei siis muuttuisi silläkään saralla.
Mitä asioita?
No esimekiksi mitään terveydentilaa koskevaa ei voi hoitaa, ei saa periaatteessa olla kouluun yhteydessä. Juridisesti täysin vieras ihminen.
Täällä jo mainittu oheishuoltajuus on ratkaisu tähän ongelmaan, ei adoptio.
Totta, mutta esim. perintökaareen tämä vaikuttaa.
Isompi lapsi perii oman isänsä, pienempi omansa. Niin yksinkertaista se on.
Ja tämä vt-isä saa ihan vapaasti testamentata omaisuuttaan apn lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa nyt ainakin siihen, että lapsi täyttää 12 ja hänenkin mielipiteensä huomioidaan.
Nii-i, kiva laittaa lapsi siihen viranomaiskierteeseen ja minkä takia? Olkaa nyt hyvät ihmiset rehellisiä sille lapselle. Ja tarvittaessa haette apua.
Mihin viranomaiskierteeseen? Minun isäpuoleni on adoptoinut minut. Ainut, mitä minun piti tehdä oli sanoa käräjäoikeudessa tuomarille, että minulle asia on ok. Salissa olivat läsnä vain tuomari, kaksi todistajaa, isäpuoli, äitini ja minä.
Niin, ja isäpuoli itse halusi, että odotellaan kunnes olen 12. Etten pääse koskaan sanomaan, että minut adoptoitiin vasten tahtoani. Isäpuoli eli minulle ihan vain isä on ainut isä, jonka tiedän. Biologisen isäni olen nähnyt kuulemma 3kk ikäisenä.
No tässä nyt on bioisä kyllä ihan ollut koko ajan mukana elämässä vaikka ei olekaan tavannut. Sen lisäksi haluaisi nähdä, pikkasen on eri asia.
Paitsi ettei ole. Lue aloitus!
No onhan. Lue aloitus!
No eihän :D Aloituksessa sanottiin, että lapsi on nähnyt isäänsä viimeksi 5v sitten. Se ei ole lapsen elämässä koko ajan mukana olemista.
Miksi ihmeessä lapselle on menty puhumaan jostain adoptiosta vaikka ei ole otettu asioista ollenkaan selvää. Ihan pikkujuttu se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä lapselle on menty puhumaan jostain adoptiosta vaikka ei ole otettu asioista ollenkaan selvää. Ihan pikkujuttu se ei ole.
Koska ap asuu Porvoossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ymmärrän täysin miksi adoptio olisi järkevää. Noiden asioiden hoitamisen lisäksi on myös tulevaisuudessa perintöasiat. Nyt vanhempi lapsi on eri asemassa kuin nuorempi sisaruksensa, vaikka isäpuoli on ollut kaikin tavoin se läsnäoleva isä. Ja kyllä se vain on niin, että jos lapsen elämään haluaa kuulua, niin sen eteen täytyy tehdäkin jotain. Muistaa edes synttäreinä.
Olemme kyllä ottaneet adoption mahdollisuudesta selvää jo aikoja sitten ja pohtineet sen mahdollisuutta. Sen siis on sanottu olevan meille ihan mahdollista, myös ilman biologisen isän suostumusta. Lapselle toki olemme puhuneet asiasta useita kertoja ennen kuin olemme aloittaneet koko adoptioprosessia ja kysyneet hänen mielipidettään asiaan. Häntä kun asia ehdottomasti eniten kuitenkin koskee. Ja tosiaan, hän täyttää 12v. jo muutaman kuukauden kuluttua, vaikka hyvin häntä on nyt jo kuultu ja kuunneltu.
Tilanteessa yllättävintä oli tämä lapsen biologisen isän suhtautuminen. On siis ensimmäinen kerta vuosiin kun ottaa yhtään mitään yhteyttä, ja nyt sitten ensimmäinen yhteydenotto on tällainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa nyt ainakin siihen, että lapsi täyttää 12 ja hänenkin mielipiteensä huomioidaan.
Nii-i, kiva laittaa lapsi siihen viranomaiskierteeseen ja minkä takia? Olkaa nyt hyvät ihmiset rehellisiä sille lapselle. Ja tarvittaessa haette apua.
Mihin viranomaiskierteeseen? Minun isäpuoleni on adoptoinut minut. Ainut, mitä minun piti tehdä oli sanoa käräjäoikeudessa tuomarille, että minulle asia on ok. Salissa olivat läsnä vain tuomari, kaksi todistajaa, isäpuoli, äitini ja minä.
Niin, ja isäpuoli itse halusi, että odotellaan kunnes olen 12. Etten pääse koskaan sanomaan, että minut adoptoitiin vasten tahtoani. Isäpuoli eli minulle ihan vain isä on ainut isä, jonka tiedän. Biologisen isäni olen nähnyt kuulemma 3kk ikäisenä.
No tässä nyt on bioisä kyllä ihan ollut koko ajan mukana elämässä vaikka ei olekaan tavannut. Sen lisäksi haluaisi nähdä, pikkasen on eri asia.
Paitsi ettei ole. Lue aloitus!
No onhan. Lue aloitus!
No eihän :D Aloituksessa sanottiin, että lapsi on nähnyt isäänsä viimeksi 5v sitten. Se ei ole lapsen elämässä koko ajan mukana olemista.
Häntä on kutsuttu synttäreille, hän on laittanut viestejä, kyllä se nyt vaan on elämässä mukana oloa vaikka persiilleen hommat on menneetkin.
Vierailija kirjoitti:
Olemme kyllä ottaneet adoption mahdollisuudesta selvää jo aikoja sitten ja pohtineet sen mahdollisuutta. Sen siis on sanottu olevan meille ihan mahdollista, myös ilman biologisen isän suostumusta. Lapselle toki olemme puhuneet asiasta useita kertoja ennen kuin olemme aloittaneet koko adoptioprosessia ja kysyneet hänen mielipidettään asiaan. Häntä kun asia ehdottomasti eniten kuitenkin koskee. Ja tosiaan, hän täyttää 12v. jo muutaman kuukauden kuluttua, vaikka hyvin häntä on nyt jo kuultu ja kuunneltu.
Tilanteessa yllättävintä oli tämä lapsen biologisen isän suhtautuminen. On siis ensimmäinen kerta vuosiin kun ottaa yhtään mitään yhteyttä, ja nyt sitten ensimmäinen yhteydenotto on tällainen.
No onko ihme kun olette viemässä häneltä isyyden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptio voidaan vahvistaa myös ilman bioisän suostumusta, jos ja kun adoption vahvistamiselle on painavat syyt ja se on lapsen etu.
Bioisä on kyllä aika heikoilla siinä vaiheessa kun lähdetään setvimään lapsen ja vanhemman välistä suhdetta bioisällä vs. lapsen isällä. Toinen on toiminut lapselle vanhemman roolissa lähes koko lapsen elämän ajan ja toinen on vapaaehtoisest laiminlyönyt yhteydenpidon lapseen täysin ja luopunut huoltajuudestakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme kyllä ottaneet adoption mahdollisuudesta selvää jo aikoja sitten ja pohtineet sen mahdollisuutta. Sen siis on sanottu olevan meille ihan mahdollista, myös ilman biologisen isän suostumusta. Lapselle toki olemme puhuneet asiasta useita kertoja ennen kuin olemme aloittaneet koko adoptioprosessia ja kysyneet hänen mielipidettään asiaan. Häntä kun asia ehdottomasti eniten kuitenkin koskee. Ja tosiaan, hän täyttää 12v. jo muutaman kuukauden kuluttua, vaikka hyvin häntä on nyt jo kuultu ja kuunneltu.
Tilanteessa yllättävintä oli tämä lapsen biologisen isän suhtautuminen. On siis ensimmäinen kerta vuosiin kun ottaa yhtään mitään yhteyttä, ja nyt sitten ensimmäinen yhteydenotto on tällainen.
No onko ihme kun olette viemässä häneltä isyyden?
Minkä isyyden?
Bioisä on vain paperilla lapsen isä, ei edes huoltaja. Mukana lapsen elämässä hän ei ole ollut ilmeisesti taaperoiän jälkeen. Sellainen ei ole mitään isyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa nyt ainakin siihen, että lapsi täyttää 12 ja hänenkin mielipiteensä huomioidaan.
Nii-i, kiva laittaa lapsi siihen viranomaiskierteeseen ja minkä takia? Olkaa nyt hyvät ihmiset rehellisiä sille lapselle. Ja tarvittaessa haette apua.
Mihin viranomaiskierteeseen? Minun isäpuoleni on adoptoinut minut. Ainut, mitä minun piti tehdä oli sanoa käräjäoikeudessa tuomarille, että minulle asia on ok. Salissa olivat läsnä vain tuomari, kaksi todistajaa, isäpuoli, äitini ja minä.
Niin, ja isäpuoli itse halusi, että odotellaan kunnes olen 12. Etten pääse koskaan sanomaan, että minut adoptoitiin vasten tahtoani. Isäpuoli eli minulle ihan vain isä on ainut isä, jonka tiedän. Biologisen isäni olen nähnyt kuulemma 3kk ikäisenä.
No tässä nyt on bioisä kyllä ihan ollut koko ajan mukana elämässä vaikka ei olekaan tavannut. Sen lisäksi haluaisi nähdä, pikkasen on eri asia.
Paitsi ettei ole. Lue aloitus!
No onhan. Lue aloitus!
No eihän :D Aloituksessa sanottiin, että lapsi on nähnyt isäänsä viimeksi 5v sitten. Se ei ole lapsen elämässä koko ajan mukana olemista.
Häntä on kutsuttu synttäreille, hän on laittanut viestejä, kyllä se nyt vaan on elämässä mukana oloa vaikka persiilleen hommat on menneetkin.
No eihän se mitään mukanaoloa ole, jos ei ole niihin kutsuihin ja viesteihin vastannut mitenkään. On vaan ollut kuin ei olisi olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mites ne suhteet sinne isänpuoleiseen sukuun olikaan hoidettu?
Mitä ilmeisimmin yhtä persiilleen kuin koko case.
Niinpä. Epäilen ettei isä ole huolehtinut lapsensa suhteista omaan sukuunsa kun ei ole itsekään välittänyt lasta tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme kyllä ottaneet adoption mahdollisuudesta selvää jo aikoja sitten ja pohtineet sen mahdollisuutta. Sen siis on sanottu olevan meille ihan mahdollista, myös ilman biologisen isän suostumusta. Lapselle toki olemme puhuneet asiasta useita kertoja ennen kuin olemme aloittaneet koko adoptioprosessia ja kysyneet hänen mielipidettään asiaan. Häntä kun asia ehdottomasti eniten kuitenkin koskee. Ja tosiaan, hän täyttää 12v. jo muutaman kuukauden kuluttua, vaikka hyvin häntä on nyt jo kuultu ja kuunneltu.
Tilanteessa yllättävintä oli tämä lapsen biologisen isän suhtautuminen. On siis ensimmäinen kerta vuosiin kun ottaa yhtään mitään yhteyttä, ja nyt sitten ensimmäinen yhteydenotto on tällainen.
Onko se vaihtoehto täysin poissuljettu, että bioisä olisi narsisti? He ovat tuulellakäyviä, häipyilevät lastensa elämästä ja saattavat intoutua tappelemaan, vaikka eivät haluaisi lasta aidosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa nyt ainakin siihen, että lapsi täyttää 12 ja hänenkin mielipiteensä huomioidaan.
Nii-i, kiva laittaa lapsi siihen viranomaiskierteeseen ja minkä takia? Olkaa nyt hyvät ihmiset rehellisiä sille lapselle. Ja tarvittaessa haette apua.
Mihin viranomaiskierteeseen? Minun isäpuoleni on adoptoinut minut. Ainut, mitä minun piti tehdä oli sanoa käräjäoikeudessa tuomarille, että minulle asia on ok. Salissa olivat läsnä vain tuomari, kaksi todistajaa, isäpuoli, äitini ja minä.
Niin, ja isäpuoli itse halusi, että odotellaan kunnes olen 12. Etten pääse koskaan sanomaan, että minut adoptoitiin vasten tahtoani. Isäpuoli eli minulle ihan vain isä on ainut isä, jonka tiedän. Biologisen isäni olen nähnyt kuulemma 3kk ikäisenä.
No tässä nyt on bioisä kyllä ihan ollut koko ajan mukana elämässä vaikka ei olekaan tavannut. Sen lisäksi haluaisi nähdä, pikkasen on eri asia.
Paitsi ettei ole. Lue aloitus!
No onhan. Lue aloitus!
No eihän :D Aloituksessa sanottiin, että lapsi on nähnyt isäänsä viimeksi 5v sitten. Se ei ole lapsen elämässä koko ajan mukana olemista.
Häntä on kutsuttu synttäreille, hän on laittanut viestejä, kyllä se nyt vaan on elämässä mukana oloa vaikka persiilleen hommat on menneetkin.
No eihän se mitään mukanaoloa ole, jos ei ole niihin kutsuihin ja viesteihin vastannut mitenkään. On vaan ollut kuin ei olisi olemassakaan.
Noh, ei hän kuitenkaan ole kadoksissa tai tuntematon 🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa nyt ainakin siihen, että lapsi täyttää 12 ja hänenkin mielipiteensä huomioidaan.
Nii-i, kiva laittaa lapsi siihen viranomaiskierteeseen ja minkä takia? Olkaa nyt hyvät ihmiset rehellisiä sille lapselle. Ja tarvittaessa haette apua.
Mihin viranomaiskierteeseen? Minun isäpuoleni on adoptoinut minut. Ainut, mitä minun piti tehdä oli sanoa käräjäoikeudessa tuomarille, että minulle asia on ok. Salissa olivat läsnä vain tuomari, kaksi todistajaa, isäpuoli, äitini ja minä.
Niin, ja isäpuoli itse halusi, että odotellaan kunnes olen 12. Etten pääse koskaan sanomaan, että minut adoptoitiin vasten tahtoani. Isäpuoli eli minulle ihan vain isä on ainut isä, jonka tiedän. Biologisen isäni olen nähnyt kuulemma 3kk ikäisenä.
No tässä nyt on bioisä kyllä ihan ollut koko ajan mukana elämässä vaikka ei olekaan tavannut. Sen lisäksi haluaisi nähdä, pikkasen on eri asia.
Paitsi ettei ole. Lue aloitus!
No onhan. Lue aloitus!
No eihän :D Aloituksessa sanottiin, että lapsi on nähnyt isäänsä viimeksi 5v sitten. Se ei ole lapsen elämässä koko ajan mukana olemista.
Häntä on kutsuttu synttäreille, hän on laittanut viestejä, kyllä se nyt vaan on elämässä mukana oloa vaikka persiilleen hommat on menneetkin.
No eihän se mitään mukanaoloa ole, jos ei ole niihin kutsuihin ja viesteihin vastannut mitenkään. On vaan ollut kuin ei olisi olemassakaan.
Noh, ei hän kuitenkaan ole kadoksissa tai tuntematon 🤷
No ei mukanakaan, jos ainoa mihin tyyppi on pystynyt on laittaa hyvää joulua viestillä ja onnitella synttäreistä vääränä päivänä jonain yhtenä vuonna. Eikä ole nähnyt tyttöä moneen vuoteen. Jos on nähnyt viimeksi eskarilaisena ja nyt tyttö täyttää 12v. ja menee ilmeisesti kuudennelle, on tällainen ihminen lapselle tuntematon.
Jokainen vastaa itse viesteistään ja yhteydenpidostaan. Vai olisiko äidin pitänyt vastata viesteihinkin tämän isäreppanan puolesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa nyt ainakin siihen, että lapsi täyttää 12 ja hänenkin mielipiteensä huomioidaan.
Nii-i, kiva laittaa lapsi siihen viranomaiskierteeseen ja minkä takia? Olkaa nyt hyvät ihmiset rehellisiä sille lapselle. Ja tarvittaessa haette apua.
Mihin viranomaiskierteeseen? Minun isäpuoleni on adoptoinut minut. Ainut, mitä minun piti tehdä oli sanoa käräjäoikeudessa tuomarille, että minulle asia on ok. Salissa olivat läsnä vain tuomari, kaksi todistajaa, isäpuoli, äitini ja minä.
Niin, ja isäpuoli itse halusi, että odotellaan kunnes olen 12. Etten pääse koskaan sanomaan, että minut adoptoitiin vasten tahtoani. Isäpuoli eli minulle ihan vain isä on ainut isä, jonka tiedän. Biologisen isäni olen nähnyt kuulemma 3kk ikäisenä.
No tässä nyt on bioisä kyllä ihan ollut koko ajan mukana elämässä vaikka ei olekaan tavannut. Sen lisäksi haluaisi nähdä, pikkasen on eri asia.
Paitsi ettei ole. Lue aloitus!
No onhan. Lue aloitus!
No eihän :D Aloituksessa sanottiin, että lapsi on nähnyt isäänsä viimeksi 5v sitten. Se ei ole lapsen elämässä koko ajan mukana olemista.
Häntä on kutsuttu synttäreille, hän on laittanut viestejä, kyllä se nyt vaan on elämässä mukana oloa vaikka persiilleen hommat on menneetkin.
No eihän se mitään mukanaoloa ole, jos ei ole niihin kutsuihin ja viesteihin vastannut mitenkään. On vaan ollut kuin ei olisi olemassakaan.
Noh, ei hän kuitenkaan ole kadoksissa tai tuntematon 🤷
No ei mukanakaan, jos ainoa mihin tyyppi on pystynyt on laittaa hyvää joulua viestillä ja onnitella synttäreistä vääränä päivänä jonain yhtenä vuonna. Eikä ole nähnyt tyttöä moneen vuoteen. Jos on nähnyt viimeksi eskarilaisena ja nyt tyttö täyttää 12v. ja menee ilmeisesti kuudennelle, on tällainen ihminen lapselle tuntematon.
Jokainen vastaa itse viesteistään ja yhteydenpidostaan. Vai olisiko äidin pitänyt vastata viesteihinkin tämän isäreppanan puolesta?
Juu niin vastaa, nyt puhutaankin siitä voisiko hänet sivuuttaa adoptio-asiassa. Ainakaan sossujen mielestä ei enkä ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei edes voi adoptoida ellei biologinen isä ole kuollut tai luopunut kokonaan isyydestään (eri asia kuin huoltajuus). Eli unohtakaan koko juttu ja jatkakaa elämää niin kuin tähänkin saakka.
Voi adoptoida.
Biologisella isällä on tietty oikeus tulla kuulluksi asiassa, mutta käytännössä sellaisen isän, joka on omasta halustaan kadonnut lapsen elämästä, luovuttanut huoltajuutensa ja laiminlyönyt kaikki velvollisuudet sekä yhteydenpidon, vastustuksia asiassa ei todennäköisesti oteta vakavasti.
Miksi pitäisikään? Adoption tarkoituksena on edistää lapsen parasta ja turvata lapsen ja vanhemman välinen suhde. Sellaiseen vanhemmuuteen biologisen isän ei varmaan voida katsoi noilla krediiteillä pystyvän, mutta sen sijaan jo nykyisin lapselle isän roolissa toimivan katsotaan varmaan hyvinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa nyt ainakin siihen, että lapsi täyttää 12 ja hänenkin mielipiteensä huomioidaan.
Nii-i, kiva laittaa lapsi siihen viranomaiskierteeseen ja minkä takia? Olkaa nyt hyvät ihmiset rehellisiä sille lapselle. Ja tarvittaessa haette apua.
Mihin viranomaiskierteeseen? Minun isäpuoleni on adoptoinut minut. Ainut, mitä minun piti tehdä oli sanoa käräjäoikeudessa tuomarille, että minulle asia on ok. Salissa olivat läsnä vain tuomari, kaksi todistajaa, isäpuoli, äitini ja minä.
Niin, ja isäpuoli itse halusi, että odotellaan kunnes olen 12. Etten pääse koskaan sanomaan, että minut adoptoitiin vasten tahtoani. Isäpuoli eli minulle ihan vain isä on ainut isä, jonka tiedän. Biologisen isäni olen nähnyt kuulemma 3kk ikäisenä.
No tässä nyt on bioisä kyllä ihan ollut koko ajan mukana elämässä vaikka ei olekaan tavannut. Sen lisäksi haluaisi nähdä, pikkasen on eri asia.
Paitsi ettei ole. Lue aloitus!
No onhan. Lue aloitus!
No eihän :D Aloituksessa sanottiin, että lapsi on nähnyt isäänsä viimeksi 5v sitten. Se ei ole lapsen elämässä koko ajan mukana olemista.
Häntä on kutsuttu synttäreille, hän on laittanut viestejä, kyllä se nyt vaan on elämässä mukana oloa vaikka persiilleen hommat on menneetkin.
No eihän se mitään mukanaoloa ole, jos ei ole niihin kutsuihin ja viesteihin vastannut mitenkään. On vaan ollut kuin ei olisi olemassakaan.
Noh, ei hän kuitenkaan ole kadoksissa tai tuntematon 🤷
No ei mukanakaan, jos ainoa mihin tyyppi on pystynyt on laittaa hyvää joulua viestillä ja onnitella synttäreistä vääränä päivänä jonain yhtenä vuonna. Eikä ole nähnyt tyttöä moneen vuoteen. Jos on nähnyt viimeksi eskarilaisena ja nyt tyttö täyttää 12v. ja menee ilmeisesti kuudennelle, on tällainen ihminen lapselle tuntematon.
Jokainen vastaa itse viesteistään ja yhteydenpidostaan. Vai olisiko äidin pitänyt vastata viesteihinkin tämän isäreppanan puolesta?
Juu niin vastaa, nyt puhutaankin siitä voisiko hänet sivuuttaa adoptio-asiassa. Ainakaan sossujen mielestä ei enkä ihmettele.
En usko, että hänen taustallaan vastustamistaan otetaan mitenkään vakavasti. Hänellä ei ole ollut mitään osaa lapsen elämässä lapsen varhaislapsuuden jälkeen, eikä syy siihen liene missään muualla kuin hänen omissa valinnoissaan. Joten kyllä, uskon, että tällaisessa tapauksessa biologinen isä voidaan "sivuuttaa". Eihän hän muualla ole ollutkaan kuin sivussa koko lapsen elämän, ihan omasta halustaan.
Sitähän taas ei voi tietää, mitä biologinen isä on sossuille sepittänyt. Vieraannuttamisväite tukenee sitä teoriaa, että on vähän maalaillut tilannetta näille itselleen edulliseksi. Sossuilla on vaan velvollisuus olla yhteydessä työnsä puolesta jos joku jotain väittää, he eivät päätä adoptiosta.
Isompi lapsi perii oman isänsä, pienempi omansa. Niin yksinkertaista se on.