Lue keskustelun säännöt.
Perheensisäinen adoptio, biologinen isä eri mieltä
21.06.2022 |
Meillä on 11v. tytär, jonka adoptiosta on kyse. Mieheni on ollut lapsen elämässä siitä asti kun lapsi oli alle 2v. Lapsi on kutsuu miestä isäksi ja heillä on kaikin puolin sellaiset välit kuin lapsella ja vanhemmalla. Siksi adoptio tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta.
Lapsen biologista isää ei ole kiinnostanut isyys, ennen kuin nyt. Erosimme aikoinaan ilman kummempaa draamaa ja sillä sopimuksella, että huoltajuus jää yhteiseksi, mutta lapsi asuu luonani ja näkee isäänsä. Pian kävi kuitenkin ilmi, että tämän biologisen isän käsitys isyydestä oli hyvin etäinen. Ensimmäiset vuodet soitteli kuulumisia kerran kuukaudessa tai kahdessa ja muisti jouluna ja synttäreinä, yleensä. Lapsen ollessa 4v. yhteydenpito lapseen väheni ja väheni. Biologisen isän kanssa sovittiin, että saan yksinhuoltajuuden, mikä sopi hänelle paremmin kuin hyvin.
Lapselle tämä kotona oleva isä on aina ollut se, ketä lapsi kutsuu isäksi, varsinkin pikkuveljen syntymän jälkeen. Biologinen isä ei ole ollut lapsen kanssa juuri missään tekemisissä nyt viiteen vuoteen. Näki lapsen viimeksi tämän ollessa 6v. Tänä aikana on parina vuonna tullut jouluna hyvän joulun toivotukset viestillä. Yhtenä vuonna tuli synttärionnittelut, mutta vääränä päivänä.
Nyt kuitenkin tilanne muuttui biologisen isän saatua tietää adoptiosta. Hän siis vastustaa koko adoptiota ja on nyt syyttämässä minua ja meitä vieraannuttamisesta ja vaikka mistä. Vaikka mm. huoltajuudesta on varsin selvät paperit, biologisen isän näkemys tästäkin on nyt ihan erilainen kuin aikaisemmin. Hänet kuulemma painostettiin siihen ja me olemme hänen mukaansa koko ajan vaikeuttaneet yhteydenpitoa lapseen, vieraannuttaneet. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan häntä on jopa kyselty tapaamaan lasta. Samoin kutsuttu lapsen synttäreille vuosien ajan, mutta hän ei ole vastannut näihin tai sanonut ettei käy.
Kuitenkin kaiken tämän seurauksena lapsen biologinen isä on nyt saanut sosiaalipuolen uskomaan hänen näkemyksensä ainakin osittain ja sieltä on oltu meihin yhteydessä. On myös painotettu, miten tärkeää lapselle olisi säilyttää suhde biologiseen isään. Toivon, että ymmärtäisivät kuitenkin koko kuvion.
Lapsi itse ei halua tavata biologista isää, minkä ymmärrän oikein hyvin. Totta kai lapsi saisi tavata jos haluaisi, mutta en todellakaan halua painostaa häntä siihen. Lapselle kuitenkin biologinen isä on tuntematon, joissain vauvakuvissa esiintyvä tyyppi. Hän kertoo muistavansa näkemisen silloin eskarivuonna jotenkuten, mutta ei muuta.
Onko jollain kokemusta vastaavasta tilanteesta? Mitä tapahtui?
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, hankala tilanne. Miksi adoptio teille tärkeä? Voisiko tilanne jatkua vain, niin kuin se on ollutkin ja lapsi voi kutsua miestäsi isäksi tietenkin, vaikka virallista adoptiota ei olisikaan?
Ja pidemmän päälle kuitenkin olisi hyvä viimeiseen asti tukea myös biologisen isän ja tyttären suhdetta. Ainakin niin, ettei puhu isästä negatiivisesti tytön kuullen ja yrittäisi muistella niitä hyviä piirteitä isässä ja tyttären ja isänsä yhteisiä hetkiä. Ehkä tytär jossain vaiheessa olisi halukas tapaamiseen tai sitten ei. Mutta luulen, että viimeistään aikuistuttuaan hänellä on tarve saada vaatauksia biologiselta isältään.Adoptio helpottaisi asioita juridisesti ja myös takaisi, että lapsi on pikkuveljen kanssa samassa asemassa. Lasta itseään myös hämmentää, kun isä ei voikaan hoitaa hänen asioitaan samanlailla kuin pikkuveljen. Mm. näistä syistä adoptio on tärkeä. Lapsen kanssa on puhuttu adoptiosta ja hän tietää mitä se tarkoittaa. Nykytilanne tuntuu aikalailla joltain välitilalta, kun biologista isää ei ole ollut ja isä ei ole isä lain näkökulmasta.
Oikein mielelläni olisin alunperinkin tukenut lapsen ja biologisen isänsä suhdetta. Yritinkin, jopa yksin, kun biologisesta isästä ei kuulunut. Minusta se vanhemmuus kun olisi alusta alkaen ollut hänen hommaansa hoitaa ja ylläpitää suhdetta. Mutta kun ei. Minusta en olisi voinut tehdä enempää ja tukea mitenkään enemmän, koska tunnen yrittäneeni kaikkea.
Lapsen kuullen ei kukaan tietenkään puhu biologisesta isästä negatiivisesti, mutta ei sen ikäiselle voi asioita enää rajattomasti kaunistellekaan tai selittää jotenkin positiivisemmaksi.
Lapsi toki meidän puolesta saa tavata tätä biologista isää myös mahdollisen adoption jälkeen, mikäli itse niin haluaa. Mikään ei siis muuttuisi silläkään saralla.
eikö oheishuoltajuus riitä siihen että saa hoitaa lapsen asioita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottaa sitä, että tämä isä voi hoitaa lapsen kaikkia asioita.
Nyt ei voi. Lääkärit passit, koulujutut ym. juridiset asiat. Niiku vanhemmat
Vierailija kirjoitti:
Järkevää.. Olis myös silloin perinnön suhteen samassa asemassa veljen kans.
Eihän se estä tapaamasta siittäjää. Isäksi semmosta ei voi sanoa, joka ei ole ollut missään tekemisissä.
Lain silmissä sanotaan. Biologinen isä on lapsen isä, vaikka ap miten yrittäisi aivopestä lasta uskomaan muuta.
Oletko selvittänyt etukäteen ennen lapselle puhumista, miten adoptio toimii Suomessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, hankala tilanne. Miksi adoptio teille tärkeä? Voisiko tilanne jatkua vain, niin kuin se on ollutkin ja lapsi voi kutsua miestäsi isäksi tietenkin, vaikka virallista adoptiota ei olisikaan?
Ja pidemmän päälle kuitenkin olisi hyvä viimeiseen asti tukea myös biologisen isän ja tyttären suhdetta. Ainakin niin, ettei puhu isästä negatiivisesti tytön kuullen ja yrittäisi muistella niitä hyviä piirteitä isässä ja tyttären ja isänsä yhteisiä hetkiä. Ehkä tytär jossain vaiheessa olisi halukas tapaamiseen tai sitten ei. Mutta luulen, että viimeistään aikuistuttuaan hänellä on tarve saada vaatauksia biologiselta isältään.Adoptio helpottaisi asioita juridisesti ja myös takaisi, että lapsi on pikkuveljen kanssa samassa asemassa. Lasta itseään myös hämmentää, kun isä ei voikaan hoitaa hänen asioitaan samanlailla kuin pikkuveljen. Mm. näistä syistä adoptio on tärkeä. Lapsen kanssa on puhuttu adoptiosta ja hän tietää mitä se tarkoittaa. Nykytilanne tuntuu aikalailla joltain välitilalta, kun biologista isää ei ole ollut ja isä ei ole isä lain näkökulmasta.
Oikein mielelläni olisin alunperinkin tukenut lapsen ja biologisen isänsä suhdetta. Yritinkin, jopa yksin, kun biologisesta isästä ei kuulunut. Minusta se vanhemmuus kun olisi alusta alkaen ollut hänen hommaansa hoitaa ja ylläpitää suhdetta. Mutta kun ei. Minusta en olisi voinut tehdä enempää ja tukea mitenkään enemmän, koska tunnen yrittäneeni kaikkea.
Lapsen kuullen ei kukaan tietenkään puhu biologisesta isästä negatiivisesti, mutta ei sen ikäiselle voi asioita enää rajattomasti kaunistellekaan tai selittää jotenkin positiivisemmaksi.
Lapsi toki meidän puolesta saa tavata tätä biologista isää myös mahdollisen adoption jälkeen, mikäli itse niin haluaa. Mikään ei siis muuttuisi silläkään saralla.
Lasta ei hämmennä mikään, kun aikuiset eivät johdattele häntä uskomaan asioita, jotka eivät ole totta. Ap:n lapselle olisi pitänyt tietenkin pienestä saakka opettaa, että pikkusisaruksen isä ei ole hänen isänsä. Kaksi eri isää, kaksi eri tapaa toimia. Nyt kun lapselle on valehdeltu, että ap:n uusi mies on lapsen isä, lapsi on syystäkin hämillään biologisen isän tultua kuvioihin. Ja se on vain ja ainoastaan ap:n vika eikä adoptio ole ratkaisu. Varsinkaan, kun biologinen isä ei ole siihen suostumassa. Eikä häntä voi siihen pakottaa.
Ei lapselle mitään ole valehdeltu. On pienestä asti kerrottu, että hänellä on eri biologinen isä kuin veljellä. Lapsi myös tietää, mitä biologinen isyys tarkoittaa ja miten se eroaa sosiaalisesta isyydestä, siitä isästä joka on perheessä. Siitä huolimatta lapsi haluaa kutsua tätä kotona olevaa ihmistä isäksi. Emme ole nähneet syytä kieltääkään.
Lapsi on myös aina tiennyt biologisesta isästä, mutta totta kai se on jäänyt vähän absurdiksi käsitteeksi hänelle, kun on käytännössä elänyt täysin ilman tätä puolet elämästään. Vaikka onkin katseltu valokuvista ja puhuttu aiheesta, niin ei se lapselle ole sama asia kuin että olisi ollut tekemisissä biologisen isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa nyt ainakin siihen, että lapsi täyttää 12 ja hänenkin mielipiteensä huomioidaan.
Nii-i, kiva laittaa lapsi siihen viranomaiskierteeseen ja minkä takia? Olkaa nyt hyvät ihmiset rehellisiä sille lapselle. Ja tarvittaessa haette apua.
Öö, eihän Suomessa voi adoptoida lasta jos tämän vanhempi on elossa.
Googlaa oheishuoltajuus. Siitä voisi olla teille apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helpottaa sitä, että tämä isä voi hoitaa lapsen kaikkia asioita.
Nyt ei voi. Lääkärit passit, koulujutut ym. juridiset asiat. Niiku vanhemmat
Hankit miehellesi oheishuoltajuuden ja homma on sillä selvä. Oheishuoltajuuteen tarvitaan vain huoltajien lupa, joten biologinen isä ei siihen voi vaikuttaa. Adoptio ei onnistu ilman biologisen isän lupaa eli käytännössä sitä, että hän luopuisi isyydestään. Lapsella kun ei lain silmissä voi olla kuin yksi äiti ja yksi isä. Lähtökohtaisesti ne ovat ne biologiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän pitää vaan hyväksyä tilanne. Itse olen antanut lapsen adoptioon ja myös bioisä allekirjoitti adoptiopaperit. Teillä, kun ei bioisä suostu allekirjoittamaan papereita, niin ei voi mitään.
Miksi sen sun miehen pitää saada adoptoida lapsenne? Eikö hän osaa olla isä ilman sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öö, eihän Suomessa voi adoptoida lasta jos tämän vanhempi on elossa.
Googlaa oheishuoltajuus. Siitä voisi olla teille apua.
Kyllä voi. Mutta ei toki ilman biologisen vanhemman suostumusta ellei ole esim. terveydellistä syytä, jolla voi ohittaa suostumusvaateen.
Vierailija kirjoitti:
Öö, eihän Suomessa voi adoptoida lasta jos tämän vanhempi on elossa.
Googlaa oheishuoltajuus. Siitä voisi olla teille apua.
Kyllä voi, mutta ei ilman toisen lupaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öö, eihän Suomessa voi adoptoida lasta jos tämän vanhempi on elossa.
Googlaa oheishuoltajuus. Siitä voisi olla teille apua.
Ööö, kyllä voi. Googlaa perheen sisäinen adoptio. Tai okei, minä autan:
Perheen sisäiseen adoptioon vaaditaan myös biologisten vanhempien suostumus, sillä adoptio katkaisee biologisen vanhemman ja lapsen oikeussuhteen. Oikeussuhteen katkeaminen tarkoittaa käytännössä esimerkiksi tapaamisoikeuden menettämistä ja elatusvelvollisuudesta vapautumista. Toisaalta suostumusta ei tarvita, jos biologinen vanhempi ei sairauden tai muun syyn vuoksi voi ilmaista tahtoaan tai vahvistamiselle on muita erittäin painavia syitä lapsen etujen kannalta.
Kuolleelta on paha suostumusta kysellä, joten kyllä elävän ihmisen lapsenkin voi adoptoida.
Miten olitte saaneet päähänne että miehesi pystyisi adoptoimaan lapsesi? Onko joku viranomainen ohjeistanut niin?
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään adoptoida lasta, jolla on biologinen isä hengissä eikä lasta ole annettu adoptioon. Mistä te tän olette edes saaneet päähänne?
Voi adoptoida, mikäli se katsotaan lapsen parhaaksi. Totta kai asiaa katsotaan monelta kannalta, mutta lapsen paras on se mikä ratkaisee. Pelkällä vahvistetulla isyydellä ei yksinään ole mitään ehdottomia oikeuksia.
Tässä niitä perusteita näyttäisi nyt olevan, biologinen isä on ollut niin kauan pois lapsen elämästä ihan omasta tahdostaan, että ei kyllä näytä hyvältä oikeuden silmissä. Väistämättä herää kysymys, mitkä on biologisen isän motiivit vaatimuksilleen juuri nyt.
Höpön höpön höpöä koko aloitus !!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään adoptoida lasta, jolla on biologinen isä hengissä eikä lasta ole annettu adoptioon. Mistä te tän olette edes saaneet päähänne?
Voi adoptoida, mikäli se katsotaan lapsen parhaaksi. Totta kai asiaa katsotaan monelta kannalta, mutta lapsen paras on se mikä ratkaisee. Pelkällä vahvistetulla isyydellä ei yksinään ole mitään ehdottomia oikeuksia.
Tässä niitä perusteita näyttäisi nyt olevan, biologinen isä on ollut niin kauan pois lapsen elämästä ihan omasta tahdostaan, että ei kyllä näytä hyvältä oikeuden silmissä. Väistämättä herää kysymys, mitkä on biologisen isän motiivit vaatimuksilleen juuri nyt.
Itse ainakin ihan periaatteellisista syistä kieltäytyisin adoptiosta. Eiköhän tässäkin ole siitä kyse.
Niin, mites ne suhteet sinne isänpuoleiseen sukuun olikaan hoidettu?
Odottakaa nyt ainakin siihen, että lapsi täyttää 12 ja hänenkin mielipiteensä huomioidaan.