Lue keskustelun säännöt.
Perheensisäinen adoptio, biologinen isä eri mieltä
21.06.2022 |
Meillä on 11v. tytär, jonka adoptiosta on kyse. Mieheni on ollut lapsen elämässä siitä asti kun lapsi oli alle 2v. Lapsi on kutsuu miestä isäksi ja heillä on kaikin puolin sellaiset välit kuin lapsella ja vanhemmalla. Siksi adoptio tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta.
Lapsen biologista isää ei ole kiinnostanut isyys, ennen kuin nyt. Erosimme aikoinaan ilman kummempaa draamaa ja sillä sopimuksella, että huoltajuus jää yhteiseksi, mutta lapsi asuu luonani ja näkee isäänsä. Pian kävi kuitenkin ilmi, että tämän biologisen isän käsitys isyydestä oli hyvin etäinen. Ensimmäiset vuodet soitteli kuulumisia kerran kuukaudessa tai kahdessa ja muisti jouluna ja synttäreinä, yleensä. Lapsen ollessa 4v. yhteydenpito lapseen väheni ja väheni. Biologisen isän kanssa sovittiin, että saan yksinhuoltajuuden, mikä sopi hänelle paremmin kuin hyvin.
Lapselle tämä kotona oleva isä on aina ollut se, ketä lapsi kutsuu isäksi, varsinkin pikkuveljen syntymän jälkeen. Biologinen isä ei ole ollut lapsen kanssa juuri missään tekemisissä nyt viiteen vuoteen. Näki lapsen viimeksi tämän ollessa 6v. Tänä aikana on parina vuonna tullut jouluna hyvän joulun toivotukset viestillä. Yhtenä vuonna tuli synttärionnittelut, mutta vääränä päivänä.
Nyt kuitenkin tilanne muuttui biologisen isän saatua tietää adoptiosta. Hän siis vastustaa koko adoptiota ja on nyt syyttämässä minua ja meitä vieraannuttamisesta ja vaikka mistä. Vaikka mm. huoltajuudesta on varsin selvät paperit, biologisen isän näkemys tästäkin on nyt ihan erilainen kuin aikaisemmin. Hänet kuulemma painostettiin siihen ja me olemme hänen mukaansa koko ajan vaikeuttaneet yhteydenpitoa lapseen, vieraannuttaneet. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan häntä on jopa kyselty tapaamaan lasta. Samoin kutsuttu lapsen synttäreille vuosien ajan, mutta hän ei ole vastannut näihin tai sanonut ettei käy.
Kuitenkin kaiken tämän seurauksena lapsen biologinen isä on nyt saanut sosiaalipuolen uskomaan hänen näkemyksensä ainakin osittain ja sieltä on oltu meihin yhteydessä. On myös painotettu, miten tärkeää lapselle olisi säilyttää suhde biologiseen isään. Toivon, että ymmärtäisivät kuitenkin koko kuvion.
Lapsi itse ei halua tavata biologista isää, minkä ymmärrän oikein hyvin. Totta kai lapsi saisi tavata jos haluaisi, mutta en todellakaan halua painostaa häntä siihen. Lapselle kuitenkin biologinen isä on tuntematon, joissain vauvakuvissa esiintyvä tyyppi. Hän kertoo muistavansa näkemisen silloin eskarivuonna jotenkuten, mutta ei muuta.
Onko jollain kokemusta vastaavasta tilanteesta? Mitä tapahtui?
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Kai te olette huomioineet, että lapsella saattaa tässä vaiheessa olla hyvin erilainen näkemys asiaan kuin aikuisena? Ei ole lainkaan tavatonta, että toisistaan etääntyneet lapsi ja vanhempi lähentyvät vielä myöhemmin. Minusta on lasta kohtaan väärin antaa hänen tehdä näin radikaali ja kauaskantoinen päätös jota saattaa myöhemmin katua. Isä isänä ja isäpuoli isäpuolena, vaikka se isä olisikin ääliö ja isäpuoli kunkku. En mitenkään näe, että tässä olisi motivaationa lapsen paras, vaan vanhempien tarve muuttaa jotain peruuttamatonta jota ei enää voi muuttaa. Tehdä uusperheestä ydinperhe. Ei se vaan mene niin.
Ja aina voi adoptoida aikuisenakin, jos lapsi vielä kypsemmässä iässä 20-25 kieppeillä sitä toivoo. Mistä kiire? Pelko, että isä haluaakin ottaa yhteyttä ja tulla osaksi lapsen elämää?
Eikös sitä bioisää ole jo vuosikymmenen ajan patisteltu pitämään yhteyttä lapseen? Tosin häntä ei ole huvittanut, tai ei ole joutanut, tai ollut varmaan joku muu tekosyy.
Joten siitä tuskin on nyt kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi saasta mikä isänkuvatus. Tuollaiselta pösmöpiltä olisi pitänyt poistaa isyys jo vuosia sitten. Olisi lasta kohtaan paljon reilumpaa, että isänkuvatus ei pystyisi kohtelemaan lasta kuin hylättyä lelua, jonka voi jättää miten ja mihin haluaa.
Meillä oli aika vastaavanlainen tapaus kuin ap:llä. Erosin lapsen bioisän kanssa, kun lapsi oli parivuotias. Ensimmäiset kymmenen vuotta bioisä tapasi lasta silloin tällöin satunnaisesti muutaman tunnin kerrallaan milloin häntä itseään sattui huvittamaan. Sen jälkeen hänestä ei enää kuulunut mitään muutamaan vuoteen. Huoltajuuden hän luovutti yksin minulle parin vuoden yhteishuollon jälkeen, kun ei vastuu lapsesta ja hänen asioidensa hoitaminen kiinnostaneet.
Käytännössä lapseni isänä toimi uusi puolisoni siitä lähtien, kun lapsi oli kolmevuotias. Kun haimme perheen sisäistä adoptiota, sossut ottivat yhteyttä bioisään, joka ei antanut siihen lupaa ja alkoi syyttää minua tapaamisten estämisestä ym. Veimme asian oikeuteen ja voitimme ja lapsi sai viralliseksi isäkseen ihmisen, joka on hänelle sitä käytännössä ollut ihan pienestä pitäen. Eikä bioisästä ole kuulunut pihaustakaan sen jälkeen.
Eli perheen sisäinen adoptio on ihan mahdollinen, vaikka biovanhempi vastustaisi, jos sille on olemassa painavat ja lapsen etua puoltavat perustelut. Sossut eivät meidänkään tapauksessa kannustaneet viemään asiaa eteenpäin, koska bioisä vastusti, mutta hehän eivät sitä päätöstä tee vaan tuomioistuin. Kehotan palkkaamaan hyvän asianajajan tekemään adoptiohakemuksen ja sen jälkeen avustamaan mahdollisessa oikeuskäsittelyssä. Meillä asia hoitui antamalla muutamia kirjallisia lisäselvityksiä ja yhdellä suullisella oikeudenistunnolla. Ymmärrän hyvin, että haluatte lapsenne viralliseksi isäksi sen henkilön, joka on hänet kasvattanut ja haluatte molempien lastenne olevan lain edessä yhdenvertaisessa asemassa. Toivottavasti asia ratkeaa teidän hyväksenne.
Mitä lisää se adoptointi toisi teidän tilanteeseen? Tuntuu vain biologisen isän kiusaamiselta.
Oheishuoltajuuteenkin kai tarvitaan huoltajien suostumus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä lisää se adoptointi toisi teidän tilanteeseen? Tuntuu vain biologisen isän kiusaamiselta.
Eikö ap jo tuolla aiemmin selittänyt, että haluaisi lastensa olevan yhdenvertaisessa asemassa keskenään. Se on minusta täysin pätevä syy eikä lapsesta piittaamattoman exän kiusaamista. Ei se adoptio joka päiväistä käytännön elämää miksikään muuttaisi, mutta jos ap:lle sattuisi jotakin, ei tarvitsisi miettiä, mihin toinen lapsi joutuisi, kenties eroon perheestään eli hänestä huolehtineesta vanhemmasta ja sisaruksestaan biologiselle isälleen, joka ei ole hänestä tähänkään asti huolehtinut. Adoption myötä myös perintöasiat menisivät sisarusten kesken samalla tavalla.
Muiden käytännön asioiden hoitamisen voi hoitaa kuntoon oheishuoltajuudellakin, mutta näihin kahteen edellä mainittuun tapaukseen se ei yllä. Ja toki ap:n puoliso voisi tehdä testamentin lapsipuolensa hyväksi, mutta perintövero olisi korkeampi eikä se olisi tasapuolista toista sisarusta kohtaan, joka saisi vain yhden isän perinnön kun lapsipuoli saisi perinnön kahdelta isältä. Adoptio on ainoa tapa saada sisarukset oikeasti ja joka asiassa samalle viivalle.
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy lasta, joka äidin valheiden takia joutuu pelinappulaksi.
Lue nyt räpätäti juttu ajatuksella, ennen kuin tulet vaahto suupielessä paskaa suoltamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstahullu vauhdissa. Tämäkin aloitus on täällä ties monetta kertaa.
Sinä se palstahullu olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy lasta, joka äidin valheiden takia joutuu pelinappulaksi.
Lue nyt räpätäti juttu ajatuksella, ennen kuin tulet vaahto suupielessä paskaa suoltamaan.
On kyllä sivistynyttä puhetta jo aamusta alkaen. Toivott. sinulla ei ole ainakaan lapsia.
eri
Perheessä lasten tasa-arvoinen asema on tärkeää. Bioisänsä hylkäämälle lapselle olisi korjaava kokemus että isäpuoli olisi valmis ottamaan omakseen, adoptoimaan.
Nää hylkäävän isän puolustelijat ovat itse samaa sakkia. Omassakin perhepiirissä tällainen lastensa hylkääjä joka vanhoilla päivillään sitten haluaisi lähentyä lapsiinsa. Lapset ei suostu vaan halveksivat ja vihaavat. Niin suuren tuskan aiheuttaa hylkääminen. Tuskin menevät hautajaisiinsakaan. Paistukoon hel**tissään kääkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka isäpuolta kutsutaan isäksi ei se tee adoptiota tarpeelliseksi
Palstahullu vauhdissa. Tämäkin aloitus on täällä ties monetta kertaa.