Lue keskustelun säännöt.
Perheensisäinen adoptio, biologinen isä eri mieltä
21.06.2022 |
Meillä on 11v. tytär, jonka adoptiosta on kyse. Mieheni on ollut lapsen elämässä siitä asti kun lapsi oli alle 2v. Lapsi on kutsuu miestä isäksi ja heillä on kaikin puolin sellaiset välit kuin lapsella ja vanhemmalla. Siksi adoptio tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta.
Lapsen biologista isää ei ole kiinnostanut isyys, ennen kuin nyt. Erosimme aikoinaan ilman kummempaa draamaa ja sillä sopimuksella, että huoltajuus jää yhteiseksi, mutta lapsi asuu luonani ja näkee isäänsä. Pian kävi kuitenkin ilmi, että tämän biologisen isän käsitys isyydestä oli hyvin etäinen. Ensimmäiset vuodet soitteli kuulumisia kerran kuukaudessa tai kahdessa ja muisti jouluna ja synttäreinä, yleensä. Lapsen ollessa 4v. yhteydenpito lapseen väheni ja väheni. Biologisen isän kanssa sovittiin, että saan yksinhuoltajuuden, mikä sopi hänelle paremmin kuin hyvin.
Lapselle tämä kotona oleva isä on aina ollut se, ketä lapsi kutsuu isäksi, varsinkin pikkuveljen syntymän jälkeen. Biologinen isä ei ole ollut lapsen kanssa juuri missään tekemisissä nyt viiteen vuoteen. Näki lapsen viimeksi tämän ollessa 6v. Tänä aikana on parina vuonna tullut jouluna hyvän joulun toivotukset viestillä. Yhtenä vuonna tuli synttärionnittelut, mutta vääränä päivänä.
Nyt kuitenkin tilanne muuttui biologisen isän saatua tietää adoptiosta. Hän siis vastustaa koko adoptiota ja on nyt syyttämässä minua ja meitä vieraannuttamisesta ja vaikka mistä. Vaikka mm. huoltajuudesta on varsin selvät paperit, biologisen isän näkemys tästäkin on nyt ihan erilainen kuin aikaisemmin. Hänet kuulemma painostettiin siihen ja me olemme hänen mukaansa koko ajan vaikeuttaneet yhteydenpitoa lapseen, vieraannuttaneet. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan häntä on jopa kyselty tapaamaan lasta. Samoin kutsuttu lapsen synttäreille vuosien ajan, mutta hän ei ole vastannut näihin tai sanonut ettei käy.
Kuitenkin kaiken tämän seurauksena lapsen biologinen isä on nyt saanut sosiaalipuolen uskomaan hänen näkemyksensä ainakin osittain ja sieltä on oltu meihin yhteydessä. On myös painotettu, miten tärkeää lapselle olisi säilyttää suhde biologiseen isään. Toivon, että ymmärtäisivät kuitenkin koko kuvion.
Lapsi itse ei halua tavata biologista isää, minkä ymmärrän oikein hyvin. Totta kai lapsi saisi tavata jos haluaisi, mutta en todellakaan halua painostaa häntä siihen. Lapselle kuitenkin biologinen isä on tuntematon, joissain vauvakuvissa esiintyvä tyyppi. Hän kertoo muistavansa näkemisen silloin eskarivuonna jotenkuten, mutta ei muuta.
Onko jollain kokemusta vastaavasta tilanteesta? Mitä tapahtui?
Kommentit (133)
Biologinen isä ei millään halua luopua elatusmaksuistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa nyt ainakin siihen, että lapsi täyttää 12 ja hänenkin mielipiteensä huomioidaan.
Eiköhän tämä asia siihen asti veny. Lapsi täyttää 12v. syksyllä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mites ne suhteet sinne isänpuoleiseen sukuun olikaan hoidettu?
Mitä ilmeisimmin yhtä persiilleen kuin koko case.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa nyt ainakin siihen, että lapsi täyttää 12 ja hänenkin mielipiteensä huomioidaan.
Nii-i, kiva laittaa lapsi siihen viranomaiskierteeseen ja minkä takia? Olkaa nyt hyvät ihmiset rehellisiä sille lapselle. Ja tarvittaessa haette apua.
Mihin viranomaiskierteeseen? Minun isäpuoleni on adoptoinut minut. Ainut, mitä minun piti tehdä oli sanoa käräjäoikeudessa tuomarille, että minulle asia on ok. Salissa olivat läsnä vain tuomari, kaksi todistajaa, isäpuoli, äitini ja minä.
Niin, ja isäpuoli itse halusi, että odotellaan kunnes olen 12. Etten pääse koskaan sanomaan, että minut adoptoitiin vasten tahtoani. Isäpuoli eli minulle ihan vain isä on ainut isä, jonka tiedän. Biologisen isäni olen nähnyt kuulemma 3kk ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mites ne suhteet sinne isänpuoleiseen sukuun olikaan hoidettu?
Eikös sitä kannattaisi kysyä bioisältä? Hänen hommansahan se on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkevää.. Olis myös silloin perinnön suhteen samassa asemassa veljen kans.
Eihän se estä tapaamasta siittäjää. Isäksi semmosta ei voi sanoa, joka ei ole ollut missään tekemisissä.
Miksi pitäisi perinnön suhteen olla veljensä kanssa tasoissa? Perisihän tuo biologisen isänsä ilman adoptiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa nyt ainakin siihen, että lapsi täyttää 12 ja hänenkin mielipiteensä huomioidaan.
Nii-i, kiva laittaa lapsi siihen viranomaiskierteeseen ja minkä takia? Olkaa nyt hyvät ihmiset rehellisiä sille lapselle. Ja tarvittaessa haette apua.
Mihin viranomaiskierteeseen? Minun isäpuoleni on adoptoinut minut. Ainut, mitä minun piti tehdä oli sanoa käräjäoikeudessa tuomarille, että minulle asia on ok. Salissa olivat läsnä vain tuomari, kaksi todistajaa, isäpuoli, äitini ja minä.
Niin, ja isäpuoli itse halusi, että odotellaan kunnes olen 12. Etten pääse koskaan sanomaan, että minut adoptoitiin vasten tahtoani. Isäpuoli eli minulle ihan vain isä on ainut isä, jonka tiedän. Biologisen isäni olen nähnyt kuulemma 3kk ikäisenä.
No tässä nyt on bioisä kyllä ihan ollut koko ajan mukana elämässä vaikka ei olekaan tavannut. Sen lisäksi haluaisi nähdä, pikkasen on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko tosissaan porukan mielestä on ok häipyä lapsen elämästä ehkä tärkeimmiksi vuosiksi ja vuosien päästä singahtaa takaisin vaatimaan oikeuksia?
Huoh, taas näitä r*skaväen ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa nyt ainakin siihen, että lapsi täyttää 12 ja hänenkin mielipiteensä huomioidaan.
Nii-i, kiva laittaa lapsi siihen viranomaiskierteeseen ja minkä takia? Olkaa nyt hyvät ihmiset rehellisiä sille lapselle. Ja tarvittaessa haette apua.
Mihin viranomaiskierteeseen? Minun isäpuoleni on adoptoinut minut. Ainut, mitä minun piti tehdä oli sanoa käräjäoikeudessa tuomarille, että minulle asia on ok. Salissa olivat läsnä vain tuomari, kaksi todistajaa, isäpuoli, äitini ja minä.
Niin, ja isäpuoli itse halusi, että odotellaan kunnes olen 12. Etten pääse koskaan sanomaan, että minut adoptoitiin vasten tahtoani. Isäpuoli eli minulle ihan vain isä on ainut isä, jonka tiedän. Biologisen isäni olen nähnyt kuulemma 3kk ikäisenä.
No tässä nyt on bioisä kyllä ihan ollut koko ajan mukana elämässä vaikka ei olekaan tavannut. Sen lisäksi haluaisi nähdä, pikkasen on eri asia.
Ei siinä mielessä, että lapsen rooli on sama. Häneltä vain kysytään mielipidettä. Ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa nyt ainakin siihen, että lapsi täyttää 12 ja hänenkin mielipiteensä huomioidaan.
Nii-i, kiva laittaa lapsi siihen viranomaiskierteeseen ja minkä takia? Olkaa nyt hyvät ihmiset rehellisiä sille lapselle. Ja tarvittaessa haette apua.
Mihin viranomaiskierteeseen? Minun isäpuoleni on adoptoinut minut. Ainut, mitä minun piti tehdä oli sanoa käräjäoikeudessa tuomarille, että minulle asia on ok. Salissa olivat läsnä vain tuomari, kaksi todistajaa, isäpuoli, äitini ja minä.
Niin, ja isäpuoli itse halusi, että odotellaan kunnes olen 12. Etten pääse koskaan sanomaan, että minut adoptoitiin vasten tahtoani. Isäpuoli eli minulle ihan vain isä on ainut isä, jonka tiedän. Biologisen isäni olen nähnyt kuulemma 3kk ikäisenä.
No tässä nyt on bioisä kyllä ihan ollut koko ajan mukana elämässä vaikka ei olekaan tavannut. Sen lisäksi haluaisi nähdä, pikkasen on eri asia.
Millä lailla se on ollut mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, hankala tilanne. Miksi adoptio teille tärkeä? Voisiko tilanne jatkua vain, niin kuin se on ollutkin ja lapsi voi kutsua miestäsi isäksi tietenkin, vaikka virallista adoptiota ei olisikaan?
Ja pidemmän päälle kuitenkin olisi hyvä viimeiseen asti tukea myös biologisen isän ja tyttären suhdetta. Ainakin niin, ettei puhu isästä negatiivisesti tytön kuullen ja yrittäisi muistella niitä hyviä piirteitä isässä ja tyttären ja isänsä yhteisiä hetkiä. Ehkä tytär jossain vaiheessa olisi halukas tapaamiseen tai sitten ei. Mutta luulen, että viimeistään aikuistuttuaan hänellä on tarve saada vaatauksia biologiselta isältään.Adoptio helpottaisi asioita juridisesti ja myös takaisi, että lapsi on pikkuveljen kanssa samassa asemassa. Lasta itseään myös hämmentää, kun isä ei voikaan hoitaa hänen asioitaan samanlailla kuin pikkuveljen. Mm. näistä syistä adoptio on tärkeä. Lapsen kanssa on puhuttu adoptiosta ja hän tietää mitä se tarkoittaa. Nykytilanne tuntuu aikalailla joltain välitilalta, kun biologista isää ei ole ollut ja isä ei ole isä lain näkökulmasta.
Oikein mielelläni olisin alunperinkin tukenut lapsen ja biologisen isänsä suhdetta. Yritinkin, jopa yksin, kun biologisesta isästä ei kuulunut. Minusta se vanhemmuus kun olisi alusta alkaen ollut hänen hommaansa hoitaa ja ylläpitää suhdetta. Mutta kun ei. Minusta en olisi voinut tehdä enempää ja tukea mitenkään enemmän, koska tunnen yrittäneeni kaikkea.
Lapsen kuullen ei kukaan tietenkään puhu biologisesta isästä negatiivisesti, mutta ei sen ikäiselle voi asioita enää rajattomasti kaunistellekaan tai selittää jotenkin positiivisemmaksi.
Lapsi toki meidän puolesta saa tavata tätä biologista isää myös mahdollisen adoption jälkeen, mikäli itse niin haluaa. Mikään ei siis muuttuisi silläkään saralla.
Mitä asioita?
No esimekiksi mitään terveydentilaa koskevaa ei voi hoitaa, ei saa periaatteessa olla kouluun yhteydessä. Juridisesti täysin vieras ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan porukan mielestä on ok häipyä lapsen elämästä ehkä tärkeimmiksi vuosiksi ja vuosien päästä singahtaa takaisin vaatimaan oikeuksia?
Kuka on sanonut, että se on ok? Etkö huomannut, että tässä puhuttiin nyt adoption mahdollisuudesta. Sille on ihan lakikirjassa kriteerit. Kyse ei siis ole mielipideasiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan porukan mielestä on ok häipyä lapsen elämästä ehkä tärkeimmiksi vuosiksi ja vuosien päästä singahtaa takaisin vaatimaan oikeuksia?
Jos ei halua luopua isyydestään, niin sitten ei luovu. Sille ei äiti ja isäpuoli mitään voi. Minusta ihan oikein niin. Täällä jo mainittu oheishuoltajuus olisi ratkaisu ap:n esittämiin ongelmiin. Mutta typerästi ovat jo lapselle menneet puhumaan adoptiosta ennen kuin on otettu selvää asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaa nyt ainakin siihen, että lapsi täyttää 12 ja hänenkin mielipiteensä huomioidaan.
Nii-i, kiva laittaa lapsi siihen viranomaiskierteeseen ja minkä takia? Olkaa nyt hyvät ihmiset rehellisiä sille lapselle. Ja tarvittaessa haette apua.
Mihin viranomaiskierteeseen? Minun isäpuoleni on adoptoinut minut. Ainut, mitä minun piti tehdä oli sanoa käräjäoikeudessa tuomarille, että minulle asia on ok. Salissa olivat läsnä vain tuomari, kaksi todistajaa, isäpuoli, äitini ja minä.
Niin, ja isäpuoli itse halusi, että odotellaan kunnes olen 12. Etten pääse koskaan sanomaan, että minut adoptoitiin vasten tahtoani. Isäpuoli eli minulle ihan vain isä on ainut isä, jonka tiedän. Biologisen isäni olen nähnyt kuulemma 3kk ikäisenä.
No tässä nyt on bioisä kyllä ihan ollut koko ajan mukana elämässä vaikka ei olekaan tavannut. Sen lisäksi haluaisi nähdä, pikkasen on eri asia.
Paitsi ettei ole. Lue aloitus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, hankala tilanne. Miksi adoptio teille tärkeä? Voisiko tilanne jatkua vain, niin kuin se on ollutkin ja lapsi voi kutsua miestäsi isäksi tietenkin, vaikka virallista adoptiota ei olisikaan?
Ja pidemmän päälle kuitenkin olisi hyvä viimeiseen asti tukea myös biologisen isän ja tyttären suhdetta. Ainakin niin, ettei puhu isästä negatiivisesti tytön kuullen ja yrittäisi muistella niitä hyviä piirteitä isässä ja tyttären ja isänsä yhteisiä hetkiä. Ehkä tytär jossain vaiheessa olisi halukas tapaamiseen tai sitten ei. Mutta luulen, että viimeistään aikuistuttuaan hänellä on tarve saada vaatauksia biologiselta isältään.Adoptio helpottaisi asioita juridisesti ja myös takaisi, että lapsi on pikkuveljen kanssa samassa asemassa. Lasta itseään myös hämmentää, kun isä ei voikaan hoitaa hänen asioitaan samanlailla kuin pikkuveljen. Mm. näistä syistä adoptio on tärkeä. Lapsen kanssa on puhuttu adoptiosta ja hän tietää mitä se tarkoittaa. Nykytilanne tuntuu aikalailla joltain välitilalta, kun biologista isää ei ole ollut ja isä ei ole isä lain näkökulmasta.
Oikein mielelläni olisin alunperinkin tukenut lapsen ja biologisen isänsä suhdetta. Yritinkin, jopa yksin, kun biologisesta isästä ei kuulunut. Minusta se vanhemmuus kun olisi alusta alkaen ollut hänen hommaansa hoitaa ja ylläpitää suhdetta. Mutta kun ei. Minusta en olisi voinut tehdä enempää ja tukea mitenkään enemmän, koska tunnen yrittäneeni kaikkea.
Lapsen kuullen ei kukaan tietenkään puhu biologisesta isästä negatiivisesti, mutta ei sen ikäiselle voi asioita enää rajattomasti kaunistellekaan tai selittää jotenkin positiivisemmaksi.
Lapsi toki meidän puolesta saa tavata tätä biologista isää myös mahdollisen adoption jälkeen, mikäli itse niin haluaa. Mikään ei siis muuttuisi silläkään saralla.
Mitä asioita?
No esimekiksi mitään terveydentilaa koskevaa ei voi hoitaa, ei saa periaatteessa olla kouluun yhteydessä. Juridisesti täysin vieras ihminen.
Täällä jo mainittu oheishuoltajuus on ratkaisu tähän ongelmaan, ei adoptio.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mites ne suhteet sinne isänpuoleiseen sukuun olikaan hoidettu?
Miksi tämäkin on äidin asia? En ymmärrä ollenkaan näitä ihmisiä tässä ketjussa.
Lapselle ei ole valehdeltu vaan bioisä on vaan jättäytynyt pois lapsen elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, hankala tilanne. Miksi adoptio teille tärkeä? Voisiko tilanne jatkua vain, niin kuin se on ollutkin ja lapsi voi kutsua miestäsi isäksi tietenkin, vaikka virallista adoptiota ei olisikaan?
Ja pidemmän päälle kuitenkin olisi hyvä viimeiseen asti tukea myös biologisen isän ja tyttären suhdetta. Ainakin niin, ettei puhu isästä negatiivisesti tytön kuullen ja yrittäisi muistella niitä hyviä piirteitä isässä ja tyttären ja isänsä yhteisiä hetkiä. Ehkä tytär jossain vaiheessa olisi halukas tapaamiseen tai sitten ei. Mutta luulen, että viimeistään aikuistuttuaan hänellä on tarve saada vaatauksia biologiselta isältään.Adoptio helpottaisi asioita juridisesti ja myös takaisi, että lapsi on pikkuveljen kanssa samassa asemassa. Lasta itseään myös hämmentää, kun isä ei voikaan hoitaa hänen asioitaan samanlailla kuin pikkuveljen. Mm. näistä syistä adoptio on tärkeä. Lapsen kanssa on puhuttu adoptiosta ja hän tietää mitä se tarkoittaa. Nykytilanne tuntuu aikalailla joltain välitilalta, kun biologista isää ei ole ollut ja isä ei ole isä lain näkökulmasta.
Oikein mielelläni olisin alunperinkin tukenut lapsen ja biologisen isänsä suhdetta. Yritinkin, jopa yksin, kun biologisesta isästä ei kuulunut. Minusta se vanhemmuus kun olisi alusta alkaen ollut hänen hommaansa hoitaa ja ylläpitää suhdetta. Mutta kun ei. Minusta en olisi voinut tehdä enempää ja tukea mitenkään enemmän, koska tunnen yrittäneeni kaikkea.
Lapsen kuullen ei kukaan tietenkään puhu biologisesta isästä negatiivisesti, mutta ei sen ikäiselle voi asioita enää rajattomasti kaunistellekaan tai selittää jotenkin positiivisemmaksi.
Lapsi toki meidän puolesta saa tavata tätä biologista isää myös mahdollisen adoption jälkeen, mikäli itse niin haluaa. Mikään ei siis muuttuisi silläkään saralla.
Mitä asioita?
No esimekiksi mitään terveydentilaa koskevaa ei voi hoitaa, ei saa periaatteessa olla kouluun yhteydessä. Juridisesti täysin vieras ihminen.
Täällä jo mainittu oheishuoltajuus on ratkaisu tähän ongelmaan, ei adoptio.
Totta, mutta esim. perintökaareen tämä vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan porukan mielestä on ok häipyä lapsen elämästä ehkä tärkeimmiksi vuosiksi ja vuosien päästä singahtaa takaisin vaatimaan oikeuksia?
Mitä oikeuksia hän nyt vaatii?
Mihin viranomaiskierteeseen? Minun isäpuoleni on adoptoinut minut. Ainut, mitä minun piti tehdä oli sanoa käräjäoikeudessa tuomarille, että minulle asia on ok. Salissa olivat läsnä vain tuomari, kaksi todistajaa, isäpuoli, äitini ja minä.