14v tyttö vain nyhjää huoneessaan, mussuttaa leipää ja katsoo tubettajia. Haluaisin kysyä häneltä että näinkö aiot viettää ainulaatuisen nuoruutesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhemmalla on vastuu katsoa lapsen hyvinvointia. Kaveripuute?

Tuskin teinit nyt antaa vanhempiensa valita tai hommata itselle kavereita.

Lapselle voi hankkia harrastuksia joista löytyy kavereitakin. Ihan varmaan lapsi ei voi hyvin jos istuu yksin sisällä.

Nuorille on kaikkea mahdollista, urheilusta musiikkiin, kuvataiteisiin ja niistä vielä kesäleirejäkin.

Mun tytär oli kanssa vähän yksinäinen kun ei just ollut mitään "ostarityyppiä." Muutama kaveri, mutta olivat paljon kesäisin muualla.

Tytär oli sitten kesäleireillä, kutsuttiin samanikäisiä serkkuja yökylään. Riparilta tytär löysi kaveripiirin, joista tuli hyviä ystäviä pitkälti aikuisuuteen ja vieläkin

No miksi et sitten kysy?

Näin kolmekymppisenä muistelen kaiholla teiniaikojen nyhväämistä tietokoneella, kirjojen parissa, maalaten ja piirtäen. Tietokoneella ei tosin silloin ollut aivan loputtomasti sisältöä. Youtuben videot oli maks 20 min ja laatukin useimmiten huono.

Kävin kyllä ulkonakin välillä. Onneksi ei ollut älypuhelimia omassa nuoruudessa.

Hänellä on ystäviä mutta ei kuulemma tarvitse  nähdä kun voi yhtä hyvin soittaa videopuheluita! Olen ehdottanut esim. shoppailemaan ja syömään  lähtemistä kanssani,  mutta vastaukseksi tulee hyvin teinimäinen "et oo tosissas"-ilme.  Ap

Minä muistan miten ihanaa oli tehdä kasa voileipiä, kuppi kaakaota ja linnoittautua huoneeseen lukemaan. Nykylapsilla vain on on kännykkä, ei kirjaa. Mutta en olisi huolissani :)

Painostaminen/pakottaminen ulos ei tule juurikaan auttamaan. Todennäköisesti seuraa vain riitaa ja katkeruutta.

Tulisi välttää sitä että ei tule "ulos meneminen"=rangaistus.

Tarjoa realistisia vaihtoehtoja. Varsinkin jos haluatte saada nuoret ulkoilemaan niin olisi hyvä jos kiinnittäisitte huomiot siihen onko tähän olemassa edes varustusta (urheiluun/ulkoiluun sopiva vaatetus).

Harvempi nuori lähtee lenkille enään sen jälkeen jos jalat on paskana kun ei ole sopivia kenkiä ja paikat hiertyneet kun ei ole kunnon vaatteita. Mutta tuskin teille tulevat siitä sanomaan.

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on ystäviä mutta ei kuulemma tarvitse  nähdä kun voi yhtä hyvin soittaa videopuheluita! Olen ehdottanut esim. shoppailemaan ja syömään  lähtemistä kanssani,  mutta vastaukseksi tulee hyvin teinimäinen "et oo tosissas"-ilme.  Ap

Mitä sanoo tytön isä?

Tämä näyttää olevan monen nuoren tilanne nykyään. Sosiaalinen media on korvannut sosiaaliset yhteydet ihmisiin.

Itse olin teini kymmenen vuotta sitten ja olin menossa koko ajan kavereiden kanssa..Mutta 20-vuotiaana kun alkoi olla jo kehittynyt some olemassa niin se alkoi pikkuhiljaa korvata muut sosiaaliset yhteydet.

Nuoruus on nuoruuden tuhlaamista.

Hauskaa näissä nahjusnuorissa on se että sitä ruutua ei voi missään nimessä mennä tuijottamaan esim. mummolaan muutamaksi päiväksi jotta vanhemmat saisivat hetken omaa aikaa

Äiti ja tytär ei voi keksiä edelleenkään mitään tekemistä yhdessä? Ei siis mitään?? Varmaan tytärtä kiinnostaa kun muuttaa pois kotoa olla sinuun enää yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Jospa hän on kotona viihtyvää tyyppiä ja keksii kaikenlaista tekemistä ihan omissa oloissaan. Vain mielikuvitus on rajana.

jospa. Mutta kun vaikuttaa siltä, että mielikuvituksen sijaan kehittyy addiktio. Ja perinteiseen tapaan suomalaiset aikuiset ovat aivan kädettömiä asian edessä. Voi prkl sittenkin. 

Luulenpa että ap ei olisi aloitustaan edes kirjoittanut jos nuori tekisi kotona kaikenlaista. Kun ei tee. Ihan omissa oloissa tekeminenkin näkyy ulospäin. seuruste

Terveisin itse nuorena nysvännyt. Tuloksena oli siivottu kämppä, ruokaa, koiralenkkejä, kissan kanssa seurustelua, pino luettuja kirjoja, tehtyjä palapelejä, pitenevä kukkaruukkurivi ikkunalaudalla. Jopa parit vaatteet ja yhdet villasukat, vaikka olin käsityönvihaaja. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän 2 x nuori mies oli just tuollaisia lukioon asti.

Siellä sitten tutustuivat samanhenkisiin ystäviin ja alkoivat kaveerata, lähteä kotoa muiden luo ja olla yötä poissa kotoa, baareilla, ryypätä jne. Eli kaikki aikanaan.

Samoin mun poika, nyt 19 v.

Anna nysvätä. Minun nuoruudessa nysvättiin kirjojen kanssa yksin, nykynuoriso sentään sosialisoi sen somen välityksellä siinä nysväämisen lomassa.

Nuoruuden työpaikoissa kyseltiin joka perjantai, että mitä teet viikonloppuna. Kerroin olevani kotona ja tekeväni taidetta. Maanantaina kyseltiin, että no mitä teit viikonloppuna? Vastasin, että no olin kotona ja tein taidetta. "No kun mun omat lapset sun ikäisinä kävi festareissa ja baareissa ja tanssimassa ja bailaamassa kavereiden kanssa, mikset sinä????" Oiskohan siksi, että ei kiinnosta, en saa noista mitään muuta irti kuin väsymyksen, haluan levätä viikonloppuna työviikon jälkeen. Miksei sun lapset nysvänny kotona tekemässä taidetta, onko ne viallisia? :DDD

Nysvään edelleenkin nelikymppisenä mieluiten yksin omissa oloissani tehden mieleisiä juttuja piirtämällä ja kirjoittamalla. Kirjahyllyjä on kaksi, kolmas pitäisi hankkia. Kaikki konsolit löytyvät myös niin voi pelata, jos lukeminen ei inspiroi.

Just nyt pidän ruokataukoa AV:n kanssa ja palaan sen jälkeen kirjoittamaan novellia omaksi ilokseni :) Sitä samaa siis, mitä tein teininä, myös kesälomilla.

Älä nyt noin mene sanomaan.

Itsekin seuraan tälleen aikuisena tubesta henkilöitä jotka elävät unelmaelämääni, jota en koskaa tule saavuttamaan koska syyt XYZ.  Heidän sisältöään on silti mukavaa ja inspiroivaa katsoa. Jos joku tulisi sanomaan, että vietät liikaa aikaa tubessa niin vastaisin, että "tiedän".

Tyttösi on vielä nuori, toki olisi hyvä  jos hän saisi muutakin tekemistä ja kavereita. Kysy häneltä mitä kanavia seuraa ja miksi. Villi veikkaus, että sieltä löytyy myös joku hänen haaveensa ja unelmansa.

N31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n pontin. Minä koulukiusattuna katsoin  äidin kansa telkkaa kun muut kävi diskoissa ja tallasi kartsalla. Olisin tahtonut, mutten uskaltanut. Nyt kun olen 41 harmittaa hitosti. Ei se viinipullon kanssa puiston penkilllä istuskelu, sätkien kääntäminen ja "Whoaa, olen muuten kännissä!" huutelu tunnu enää kolmekymppisenä samalta. Yritän elää nuoruuttani, mutta kun juna meni jo.

Eikä mennyt!  Minä join ekan humalan 21vuotiaana ja aloin tupakoda samaan aikaan, otin rastat 29vuotiaana kun en nuorempana uskaltanut  ja 30vuotis lahjaksi itselleni otin  piikkalankatatuoinnin käsvarteen kun silloin 18vuotiaana ei uskaltanut. Elän  nyt kun en piittaa enää  pas""kaan, mitä muut miettivät minusta. Pussatkoon persustani. 

The wee tee is strong with this one

Mä muistan kun mä mussutin keksejä omassa huoneessa ja katselin hyviä sarjoja tvstä.

Toki myös jossain vaiheessa sitten kaverin kanssa ulkona aamu kahteen. Pöllittiin kukkia pihoilta, tuhrittiin bussipysäkkejä. Äiti jos ois tienny, ois varmaan ilosempi siitä keksien mussutuksesta.

Joo, mutta se ei ole tuolla kuolemassa alkoholiin, mopoauton kyydissä menossa puimurin alle tai tule jonkun oululaisen kauppakeskuspäivystäjän raiskaamaksi. Huonomminkin voisi mennä.

Yritätkö elää nuoren kautta omaa nuoruuttasi uudestaan? Anna hänen elää kuten haluaa. Sinä et ole hän eikä hän ole mitään velkaa sinulle. Lakkaa tuollainen sairas pakottaminen.

kuullostaa tulevalta kelan kasvatilta, 18v mahapystyssä jollekin elämänkoululaiselle ja lääkkeitä menee kourallinen päivässä