14v tyttö vain nyhjää huoneessaan, mussuttaa leipää ja katsoo tubettajia. Haluaisin kysyä häneltä että näinkö aiot viettää ainulaatuisen nuoruutesi?

Kaikille nuoruus ei ole elämän ihaninta aikaa. Osa yrittää lähinnä selvitä siitä hengissä.

Aikuisena on sitten helpompaa ja muutenkin parempaa elämää.

säälittävää tollanen, itsellä oli ainakin elämän parasta aikaa teini-ajat, ei ollu huolen häivää kun ei vastuuta laskuista jne, menin ja tein kyllä ympäriinsä, kauheeta olis ajatella että olisin mussuttanut kotona.

Vierailija kirjoitti:

Näin kolmekymppisenä muistelen kaiholla teiniaikojen nyhväämistä tietokoneella, kirjojen parissa, maalaten ja piirtäen. Tietokoneella ei tosin silloin ollut aivan loputtomasti sisältöä. Youtuben videot oli maks 20 min ja laatukin useimmiten huono.

Kävin kyllä ulkonakin välillä. Onneksi ei ollut älypuhelimia omassa nuoruudessa.

Minä nyhjäsin teininä kaikki päivät kirjastossa. Silloin kun ei ollut vielä internettiä. Se oli oikeasti hyvää aikaa, vaikka ei se mitään sellaista nuoruutta ollut, mistä muut puhuvat.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n pontin. Minä koulukiusattuna katsoin  äidin kansa telkkaa kun muut kävi diskoissa ja tallasi kartsalla. Olisin tahtonut, mutten uskaltanut. Nyt kun olen 41 harmittaa hitosti. Ei se viinipullon kanssa puiston penkilllä istuskelu, sätkien kääntäminen ja "Whoaa, olen muuten kännissä!" huutelu tunnu enää kolmekymppisenä samalta. Yritän elää nuoruuttani, mutta kun juna meni jo.

Oot sä tosissas? Mun kaveri rauhoittui likemmäs 30:senä. Aloitti sekoilut about 13weenä. Aina saatiin sydän syrjällä miettiä tuleeko hengissä takas. Lähti ihme hemmojen matkaan toiselle puolen Suomee.

Vierailija kirjoitti:

kuullostaa tulevalta kelan kasvatilta, 18v mahapystyssä jollekin elämänkoululaiselle ja lääkkeitä menee kourallinen päivässä

Just rillujat pamahtelee paksuksi ennen 18-vuotispäiväänsä.

Olin itse juuri tuollainen. Kuuntelin vain illat huoneessani musiikkia valot pois päältä. Vanhempani syyttivät kunnen "käy" missään. Ihan hävetä sai takiani. Vähätpä tiesivät että minua kiusattiin koulussa ja koko elämä yhtä helvettiä.

Et ala pakottaa. Äitini pakotti ties mihin harrastuksiin ja äiti-tytär päiviin.

Ihan normaali aikuinen nainen olen. En vain tykkää hillua. Äiti-tytär päivät menee nykyään hiljaisuuden vallitessa. Tietää ettei voi raahata mua takaisin kotiin ja läksyttää miksen sanonu mitään.

Mikä vitsi, nuorella elämää edessä vaikka kuinka. Aivan hyvin voi mussutella huoneessaan ja levätä. Valittaisit ap sitääkin jos ei olisi koskaan kotona, mikään ei ole hyvä kun sinua itseäsi ahdistaa oma elämäsi ja purat sen lapseesi. Herätys. Anna lapsen olla. 

Todennäköisesti on joku koulukiusattu, pakottakaa se kunnon ruokavalioon ja lenkille, pääsee normi ihmisen elämään vielä.

Astu nuorten maailmaan

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti on joku koulukiusattu, pakottakaa se kunnon ruokavalioon ja lenkille, pääsee normi ihmisen elämään vielä.

Sun kaltaisiin ihmisiin saa törmätä jatkuvasti näin aikuisenakin. Yyh, mikset mee naimisiin? ja ööh, etkö asu siellä ja siellä 4 lapsen kaa?

Antakaa ihmisten elää OMAA (!) elämäänsä!

Kyllä se siitä vielä jonkun vielä heikomman miehen löytää johon purkaa sitten loppuelämän pahaa oloaan, älä huoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti on joku koulukiusattu, pakottakaa se kunnon ruokavalioon ja lenkille, pääsee normi ihmisen elämään vielä.

Sun kaltaisiin ihmisiin saa törmätä jatkuvasti näin aikuisenakin. Yyh, mikset mee naimisiin? ja ööh, etkö asu siellä ja siellä 4 lapsen kaa?

Antakaa ihmisten elää OMAA (!) elämäänsä!

Hyvää kai ne tarkottaa, ei ole kuitenkaan elämää, jos olet lihava, syrjäytynyt, katkera ja elät jossain tubemaailmoissa.

Vierailija kirjoitti:

Astu nuorten maailmaan

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Parempi versio. Olivia Rodrigo on yllättävän rock!

Vierailija kirjoitti:

Olin itse 35 kun tutustuin termiin introvertti. Ja ymmärsin, miksi oli niin ahdistava lapsuus ja nuoruus kun minut laitettiin kokemaan ja elämään ainutlaatuista nuoruuttani. Leirit, harrastukset, kaikki sa atanan tapahtumat. No luulin itsekin, että näin kuuluu elää.

Kun mieluummin olisin nyhjöttänyt ja lukenut, uppoutunut mielikuvitusmaailmaan.

Onneksi nyt ymmärrän ja päätän itse.

Sama mulla, paitsi vanhemmat ei pakottaneet. Sitä enemmän koulupsykologi ja opettaja. Niiden mielestä lapsi tai nuori ei saanut viihtyä yksin, silloin on jotain muka vialla.

14 vuotiaana ryyppäsin koko kesän ihan hajalla ja masentuneena. Pyörin puistoissa pää sekasin ja ties mihin tilanteisiin päädyin, traumat jäi. Pari kertaa kantoi poliisit putkaankin. Ihan hullua muistella niitä määriä mitä saattoi juoda, ihan ihme etten vatsahuuhteluun joutunut. Että näinkin voisi olla.

Veikkaan, että olisin nykyään huomattavasti terveempi, onnellisempi ja työkykyisempi aikuinen jos olisin myös tuohon aikaan tasapainoisena vaan kesäni lepäillyt ja syönyt leipää.

Chillaa, nuoresi on ihan normaali. Ja nythän on vasta kesäkuu? Ehkä lähtee heinäkuun puolella enemmän kavereiden kanssa touhuamaan, kunhan ensin lataillut vähän akkuja. Pitkä kouluvuosi takana niin ei välttämättä heti kaipaa sosiaalista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on ystäviä mutta ei kuulemma tarvitse  nähdä kun voi yhtä hyvin soittaa videopuheluita! Olen ehdottanut esim. shoppailemaan ja syömään  lähtemistä kanssani,  mutta vastaukseksi tulee hyvin teinimäinen "et oo tosissas"-ilme.  Ap

Eli nuoren näkökulmasta sinä yrität estää häntä olemasta ystäviensä kanssa. Sinä tässä taidat olla se yksinäinen, kun ei ole muuta seuraa shoppailemaan ja syömään kuin lapsesi. Kannattaa miettiä niitä omia ystävyyssuhteitasi ikätovereihin eikä ulkoistaa ongelmia niissä lapsen täysin hyviin ja toimiviin ystävyyssuhteisiin.

Itse kökötin koko nuoruuden omassa huoneessa. Oli kavereita mutta minulle riitti että hengailin heidän kanssa koulussa. Joskus vapaalla tapasin kavereita mutta en viihtynyt isoissa porukoissa ja kaipasin omaa aikaa. Osa alkoi notkumaan kylillä ja juopottelivat. Sitä kerran kokeilin ja en tykännyt. Omassa huoneessa kuuntelin musiikkia, luin, kirjoitin kirjeitä(80-luvulla vielä harrastettiin kirjeenvaihtoa), haaveilin, askartelin ja näpräilin kaikenlaista.

Edelleen aikuisena viihdyn yksin. Minulla on miea ja aikuinen lapsi. Olen nuorena aikuisena matkustellut, opiskellut, seurustellut ja muutenkin tavannut uusia ihmisiä. Harrastukset aina olleet sellaisia joita teen yksin. En koe että olisin hukannut elämäni tai minulla ei olisi muistoja tai kokemuksia. Aina olen ollut onnellinen. Elän rauhallista omanlaista elämää, ei ole kiirettä ja stressiä. Lapsen kanssakin oli iisiä kun ei höntätty sinne tänne ja kehitelty itsellemme kiirettä ja menoja.

Nykyään monelle tekisi hyvää olla yksin, rauhassa oman itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti on joku koulukiusattu, pakottakaa se kunnon ruokavalioon ja lenkille, pääsee normi ihmisen elämään vielä.

Sun kaltaisiin ihmisiin saa törmätä jatkuvasti näin aikuisenakin. Yyh, mikset mee naimisiin? ja ööh, etkö asu siellä ja siellä 4 lapsen kaa?

Antakaa ihmisten elää OMAA (!) elämäänsä!

Hyvää kai ne tarkottaa, ei ole kuitenkaan elämää, jos olet lihava, syrjäytynyt, katkera ja elät jossain tubemaailmoissa.

Tiedätkö millaisten vanhempien lapset kiusaa? Vinkki: vastaus löytyy

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se siitä vielä jonkun vielä heikomman miehen löytää johon purkaa sitten loppuelämän pahaa oloaan, älä huoli.

Mistä tää tuli? Tiedoksesi moni nuori nainen elää nytkin sinkkuna. Miehet hajoaa elleivät saa pesää.