Lue keskustelun säännöt.
Tulen toistuvasti ystävieni hylkäämäksi, mikä minussa on vikana?
03.03.2026 |
Olen ystävä, joka on tukena ja kuuntelee. Olen tukenut ystäviäni mm. avioerotilanteessa ja perheenjäsenen sairastuessa. Kun nuo tilanteet alkavat ystävilläni helpottaa, tulen ystävieni hylkäämäksi. Ihan suoraan on useampi ihminen sanonut, että ovat ottaneet minuun etäisyyttä ja tuon sanottuaan ovat katkaisseet välit.
Mitä teen ystävänä väärin, kun minut hylätään?
Kommentit (39)
Eihän nyt kukaan halua olla ruman inselin kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet tehnyt tehtäväsi, kun olet ollut se olkapää vaikeassa elämäntilanteessa. Kun tilanne on ohi, ei sinua enää kaivata. Sinähän vain muistutat siitä ikävästä elämänvaiheesta, kun kanssasi on paljon asiaa puitu.
Mielestäni tämä on älytöntä, sitähän juuri pitäisi arvostaa, jos toinen on tukena.
No one is more hated than he who speaks the truth. Plato
Sun pitää vain löytää ne oikeat kaverit.
Sama kokemus itsellä.
Suorastaan inhoan sitä, kun olen toisille ollut vaikka millaisena tukena, pahimmillaan jopa vuosia. Lopuksi vaan vähennetään viesteihin vastaamista ja näkemistä. Kun kerron kaipaavani toista, niin kiitellään vaan menneistä vuosista ja ystävyydestä sekä toivotellaan hyvää jatkoa.
Helvetissä on toivottavasti erityinen paikka ihmisille, jotka dumppaavat ystävänsä tällä tavalla.
Eivät he ole koskaan kokeneet sinua ystävänä vaan jonkinlaisena tyrkkynä, joka tunkeutuu elämäänsä heikolla hetkellä. Kun surun jälkeen voimat on saatu takaisin, pystyy sinullekin sanomaan, että pysy poissa elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin on käynyt noin. En muuta selitystä keksi että ne ihmiset kokevat jääneensä kiitollisuudenvelkaan ja siksi luikkivat tiehensä.
Noiden feidaamisten jälkeen tulee sellainen olo että itse luulin että ollaan ystäviä, mutta olinkin vain niille joku kriisiapu.
Olet ollut liikaa tukena, ehkä jopa samalla tunkeutunut heidän reviirilleen. Tahtomattasi. Liikaa on liikaa, hyväsydämisyys ei aina kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä.
Suorastaan inhoan sitä, kun olen toisille ollut vaikka millaisena tukena, pahimmillaan jopa vuosia. Lopuksi vaan vähennetään viesteihin vastaamista ja näkemistä. Kun kerron kaipaavani toista, niin kiitellään vaan menneistä vuosista ja ystävyydestä sekä toivotellaan hyvää jatkoa.
Helvetissä on toivottavasti erityinen paikka ihmisille, jotka dumppaavat ystävänsä tällä tavalla.
En ymmärrä tätä raivoa. Pitääkö ihmissuhdetta siis vaan jatkaa vaikka se ei tunnu enää oikealta?
Kuulostat aika raskaalta ihmiseltä.
Ehkä muistutat heitä heidän huonoista ajoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät voivat vaihtua, lähisuku pysyy.
Ehkä he eivät keksi, mitö voisivat tehdä kanssasi, kun vatvominen riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioerojen ja kumppanin kuolemankin jälkeen monet vaihtavat ystäviään. Taitaa olla ihan yleinen ilmiö.
Itsekin olen menettänyt pari opiskeluaikaista ystävää koska nämä ovat halunneet aloittaa uuden elämän uuden kumppaninsa kanssa.
On siihen saattanut vaikuttaa sekin etten ole ehtinyt kovin aktiivisesti pitää itsekään yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä.
Suorastaan inhoan sitä, kun olen toisille ollut vaikka millaisena tukena, pahimmillaan jopa vuosia. Lopuksi vaan vähennetään viesteihin vastaamista ja näkemistä. Kun kerron kaipaavani toista, niin kiitellään vaan menneistä vuosista ja ystävyydestä sekä toivotellaan hyvää jatkoa.
Helvetissä on toivottavasti erityinen paikka ihmisille, jotka dumppaavat ystävänsä tällä tavalla.
En ymmärrä tätä raivoa. Pitääkö ihmissuhdetta siis vaan jatkaa vaikka se ei tunnu enää oikealta?
Kuulostat aika raskaalta ihmiseltä.
No onhan se hiton noloa tulla takaisin, kun on ongelmia, ja sitten taas luikkia tiehensä, kun asiat ovat hyvin. Ja sama uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät he ole koskaan kokeneet sinua ystävänä vaan jonkinlaisena tyrkkynä, joka tunkeutuu elämäänsä heikolla hetkellä. Kun surun jälkeen voimat on saatu takaisin, pystyy sinullekin sanomaan, että pysy poissa elämästäni.
Tiedän ihmistyypin! Kyselee, haluaa "olla tukena" ja tämä menee lopulta överiksi ja liian tiiviiksi. Itse ei juurikaan omista ongelmistaan avaudu ja antaa jopa kuvan, että hänellä kaikki täydellistä, mutta saa muiden "auttamisesta ja kuuntelusta" jotain narsistisia kiksejä...
olet tylsä. Minäkin olin, mutta asian ymmärtäminen on alku muutokselle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä.
Suorastaan inhoan sitä, kun olen toisille ollut vaikka millaisena tukena, pahimmillaan jopa vuosia. Lopuksi vaan vähennetään viesteihin vastaamista ja näkemistä. Kun kerron kaipaavani toista, niin kiitellään vaan menneistä vuosista ja ystävyydestä sekä toivotellaan hyvää jatkoa.
Helvetissä on toivottavasti erityinen paikka ihmisille, jotka dumppaavat ystävänsä tällä tavalla.
En ymmärrä tätä raivoa. Pitääkö ihmissuhdetta siis vaan jatkaa vaikka se ei tunnu enää oikealta?
Kuulostat aika raskaalta ihmiseltä.No onhan se hiton noloa tulla takaisin, kun on ongelmia, ja sitten taas luikkia tiehensä, kun asiat ovat hyvin. Ja sama uudelleen.
Eihän tuossa sellaisesta puhuttu mitään. Tätä henkilöä vaan eivät saisi ystävät koskaan jättää vaan heidän on sitouduttava kunnes kuolema erottaa. Kuulostaa minusta todella pimeältä. Tuossahan on vielä kiitetty ennen lähtöä. Mikä tässä on niin väärin?
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut liikaa tukena, ehkä jopa samalla tunkeutunut heidän reviirilleen. Tahtomattasi. Liikaa on liikaa, hyväsydämisyys ei aina kannata.
Tämä on juuri sellainen ihmistyyppi, johon otetaan etäisyyttä. Alkuun ehkä saa aivan ihanan ja auttavaisen ihmisen vaikutelman, mutta ajan myötä pahenee liian painostavaksi...
Minulla sama kokemus, mutta päätin jossain vaiheessa, että minä olen se, jonka ystävyys pitää ansaita. En siis ole kenenkään ystävä, jos hän ei ole minulle mieleinen ja hän arvostaa minua ja aikaani. Annan saman verran kuin saan tai itse asiassa vähemmän. Kehitän itseäni ja teen asioita yksin. Karsin kaikki paskat "kaverit" pois suoraan.
Lisäksi olen pitänyt enemmän yhteyttä miespuolisten kavereideni kanssa. Naisista vain kavereiksi ne ketkä ovat sen ansainneet. Tottakai miehissä pätee sama, mutta usein ovat jopa lojaalimpia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut liikaa tukena, ehkä jopa samalla tunkeutunut heidän reviirilleen. Tahtomattasi. Liikaa on liikaa, hyväsydämisyys ei aina kannata.
Tämä on juuri sellainen ihmistyyppi, johon otetaan etäisyyttä. Alkuun ehkä saa aivan ihanan ja auttavaisen ihmisen vaikutelman, mutta ajan myötä pahenee liian painostavaksi...
Se menee usein myös määräilyksi, ylenpalttiseksi voivotteluksi ja tavallaan toisen ongelmien kautta elämiseksi ja asioiden urkkimiseksi.
Ehkä ne sun kaverisi on huonoja.