14v tyttö vain nyhjää huoneessaan, mussuttaa leipää ja katsoo tubettajia. Haluaisin kysyä häneltä että näinkö aiot viettää ainulaatuisen nuoruutesi?

Kyllä vanhemmalla on vastuu katsoa lapsen hyvinvointia. Kaveripuute?

Sitä ne muutkin ikäisensä tekee eli voit olla huoletta. Samaa harmaata massaa on sinunkin lapsesi.

14v on lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhemmalla on vastuu katsoa lapsen hyvinvointia. Kaveripuute?

Tuskin teinit nyt antaa vanhempiensa valita tai hommata itselle kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuon ikäisen pitäisi olla jo ostarilla jakamassa persettä.

Mene ihmeessä jakamaan jos noin aihe kiehtoo.

olisiko sitten parempi jos puistossa mari sätkä huulessa kauppaisi itseään niitä aikojaanko äityli muistelee

En puhu nyt huu  meista tai perseen jakamisesta ostarilla. Puhun nyt ystävien kanssa olemisesta, elämisestä, kokemisesta.  Hauskaa voi pitää ilman hölmöilyä ja ilman päihteitä. Ap

Ehkä hän tarvitsee lepoa ja rauhaa? Ei muutenkaan kannata ajatella siten, että joka päivä on "elettävä täysillä".

Voi myös olla, että vetäytymisen ja mussuttamisen syynä on ahdistuneisuus. Silloin ei ainakaan auta, että muistuttaa ainutlaatuisen nuoruuden menettämisestä.

Ehkä parasta olisi suunnitella yhdessä jotain kivaa tekemistä? 

Luulen ,että tuo nyhjääminen on yleistä. Itse urheilen pyöräillen lähes joka päivä ja tuon ikäisiä ei näy nimeksikään missään.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n pontin. Minä koulukiusattuna katsoin  äidin kansa telkkaa kun muut kävi diskoissa ja tallasi kartsalla. Olisin tahtonut, mutten uskaltanut. Nyt kun olen 41 harmittaa hitosti. Ei se viinipullon kanssa puiston penkilllä istuskelu, sätkien kääntäminen ja "Whoaa, olen muuten kännissä!" huutelu tunnu enää kolmekymppisenä samalta. Yritän elää nuoruuttani, mutta kun juna meni jo.

Eikä mennyt!  Minä join ekan humalan 21vuotiaana ja aloin tupakoda samaan aikaan, otin rastat 29vuotiaana kun en nuorempana uskaltanut  ja 30vuotis lahjaksi itselleni otin  piikkalankatatuoinnin käsvarteen kun silloin 18vuotiaana ei uskaltanut. Elän  nyt kun en piittaa enää  pas""kaan, mitä muut miettivät minusta. Pussatkoon persustani. 

Omakin äitini jauhoi samaa. Itse hän vietti omaa uniikkia aikuisuuttaan ja vanhemmuuttaan olemalla kännissä joka viikonloppu ja sammumalla sohvalle.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vaan jos viihtyy kotona eikä vedä huumeita puistossa. Sitäkö haluaisit?

Kotiin syrjäytymisen ja huumeiden vetämisen välillä ei ole mitään välimuotoja? Ihan luonnollista olla huolestunut jos ei "normaalit nuorten jutut" kiinnosta yhtään. Tosin taitaa olla aika lailla uusi normaali tuo älyttömyyslaitteiden tuijottaminen, passivoituminen ja lihominen. Hinta maksetaan sitten myöhemmin mt-ongelmina ja muina. Lääkeyhtiöt tosin tykkää.

Ei juma mitä vastauksia taas. Ap vie tyttö ulkoilemaan. Mielenterveys kärsii tuosta elämäntavasta, kun taas päivittäinen kävelylenkki luonnossa tutkitusti parantaa mielenterveyttä.

Sano että äitinä olet vastuussa ja nyt ruutuaikaa rajoittuu ainakin sen verran, että käytte kävelyllä yhdessä tai erikseen.

Ihme vastauksia täällä! Aloittajan lapsi on täysin  passiivinen kännykän orja ja luultavasti  lihookin tuolla jatkuvan syömisen ja liikkumattomuuden yhdistelmällä, kohta siellä on kolmekymppinen ja satakiloinen peräkamarin tyttö. Aloittaja on hyvästä syystä huolissaan.

Vierailija kirjoitti:

En puhu nyt huu  meista tai perseen jakamisesta ostarilla. Puhun nyt ystävien kanssa olemisesta, elämisestä, kokemisesta.  Hauskaa voi pitää ilman hölmöilyä ja ilman päihteitä. Ap

Onko hänellä ystäviä? Ehkä ei. Mene sinä hänen kanssa ainakin lenkille.

Addiktiohan tuo puhelimen tuijottaminen on.

Olin kiusattu ja hieman masentunut tossa iässä, 18-vuotiaana katkaistua välejä vanhempiini ja kun käsittelin omat ongelmat lapsuudenajalta aloin oikeasti elää. Tänää lähden suppailemaan ainutkertaisella nuoruudellani ;)

Olin itse 35 kun tutustuin termiin introvertti. Ja ymmärsin, miksi oli niin ahdistava lapsuus ja nuoruus kun minut laitettiin kokemaan ja elämään ainutlaatuista nuoruuttani. Leirit, harrastukset, kaikki sa atanan tapahtumat. No luulin itsekin, että näin kuuluu elää.

Kun mieluummin olisin nyhjöttänyt ja lukenut, uppoutunut mielikuvitusmaailmaan.

Onneksi nyt ymmärrän ja päätän itse.

Meidän 2 x nuori mies oli just tuollaisia lukioon asti.

Siellä sitten tutustuivat samanhenkisiin ystäviin ja alkoivat kaveerata, lähteä kotoa muiden luo ja olla yötä poissa kotoa, baareilla, ryypätä jne. Eli kaikki aikanaan.

Provohan tämä on aivan samoin kuin miljoonat työttömät joiden ei kannata ottaa työtä vastaan. Silti nämä vedätykset uppoaa joka kerta.

Mitä pitäis tehdä?