14v tyttö vain nyhjää huoneessaan, mussuttaa leipää ja katsoo tubettajia. Haluaisin kysyä häneltä että näinkö aiot viettää ainulaatuisen nuoruutesi?
Tätäkö muistelet kun olet 40 ja se tapahtuu nopeammin, kuin uskot.
Kommentit (158)
Pilatkaa vaan omat elämänne ja jättäkää lapset rauhaan. t. yksi, jonka terveys ja tulevaisuus tuhottiin jo lapsena
Olisit vain onnellinen, että teini ei halua sekoilla elämäänsä pilalle, vaan tajuaa olla omissa oloissaan järkeä kasvattamassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse kökötin koko nuoruuden omassa huoneessa. Oli kavereita mutta minulle riitti että hengailin heidän kanssa koulussa. Joskus vapaalla tapasin kavereita mutta en viihtynyt isoissa porukoissa ja kaipasin omaa aikaa. Osa alkoi notkumaan kylillä ja juopottelivat. Sitä kerran kokeilin ja en tykännyt. Omassa huoneessa kuuntelin musiikkia, luin, kirjoitin kirjeitä(80-luvulla vielä harrastettiin kirjeenvaihtoa), haaveilin, askartelin ja näpräilin kaikenlaista.
Edelleen aikuisena viihdyn yksin. Minulla on miea ja aikuinen lapsi. Olen nuorena aikuisena matkustellut, opiskellut, seurustellut ja muutenkin tavannut uusia ihmisiä. Harrastukset aina olleet sellaisia joita teen yksin. En koe että olisin hukannut elämäni tai minulla ei olisi muistoja tai kokemuksia. Aina olen ollut onnellinen. Elän rauhallista omanlaista elämää, ei ole kiirettä ja stressiä. Lapsen kanssakin oli iisiä kun ei höntätty sinne tänne ja kehitelty itsellemme kiirettä ja menoja.
Nykyään monelle tekisi hyvää olla yksin, rauhassa oman itsensä kanssa.
Hirvittävää kuinka normina ysärin lopussa pidettiin sekaisin olevia teinejä. Jotenkin sekoilun oletettiin kuuluvan ikään.
Vierailija kirjoitti:
Pilatkaa vaan omat elämänne ja jättäkää lapset rauhaan. t. yksi, jonka terveys ja tulevaisuus tuhottiin jo lapsena
Nimenomaan. Niin kauan kun ketään ei satuteta antaa jokaisen elää oman näköistään arkea.
Tarttis kyllä jotain tehrä, ei o normaalia tollanen vaikka niin tuntuu syrjäytyneet täällä puolustelevansa elämäntyyliään.
Olen edelleen keski-ikäisenä kotona nyhjöttävää tyyppiä. Maailma aukeaa loputtomiin suuntiin korkealle kurottavissa kirjapinoissani.
Vierailija kirjoitti:
Olen edelleen keski-ikäisenä kotona nyhjöttävää tyyppiä. Maailma aukeaa loputtomiin suuntiin korkealle kurottavissa kirjapinoissani.
kyllä mukavampaa olis elää oikeesti sitä elämää, ei vaan fantasioissa, usko vaan se on parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä vaan jos viihtyy kotona eikä vedä huumeita puistossa. Sitäkö haluaisit?
Kotiin syrjäytymisen ja huumeiden vetämisen välillä ei ole mitään välimuotoja? Ihan luonnollista olla huolestunut jos ei "normaalit nuorten jutut" kiinnosta yhtään. Tosin taitaa olla aika lailla uusi normaali tuo älyttömyyslaitteiden tuijottaminen, passivoituminen ja lihominen. Hinta maksetaan sitten myöhemmin mt-ongelmina ja muina. Lääkeyhtiöt tosin tykkää.
Kyllä niitä syrjäänvetäytyvämpiä nuoria on aina ollut. Itsekin nyhjäsin 14-vuotiaana huoneessani maalaten, radiota kuunnellen ja lukien. En ole tuota aikaa mitenkään katunut tai kokenut että elämä olisi mennyt hukkaannoina vuosina.
Toki ymmärrän vanhemman huolen jos näyttää siltä ettei lapsella ole yhtään kavereita ja nuo tubettajat alkavat vähän liiankin kanssa toimia kaverinkorvikkeina. Ap:na seurailisin tilannetta. Tuossahan on vielä tulossa monia uusia oppilaitoksiakin ja mahiksia tutustua uusiin ihmisiin et kyllä se tyttö ehtii vielä hankkia muisteltavaa ennen neljääkymppiä 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen edelleen keski-ikäisenä kotona nyhjöttävää tyyppiä. Maailma aukeaa loputtomiin suuntiin korkealle kurottavissa kirjapinoissani.
kyllä mukavampaa olis elää oikeesti sitä elämää, ei vaan fantasioissa, usko vaan se on parempaa.
Millainen on hyvä elämä? Ilmeisesti teikäläisen 8-16 ydinperhe helvetti jossa petetään ristiin ja erotaan lasten lähdettyä pesästä.
Minulla on vain hyviä muistoja varhaisnuoruuden pelailuista kotona!
Päivät olin lomalla Moviestarplanetissa, söin jäätelöä ja iltaisin menin pyörittämään hulavannetta ulos ja pyöräilin kun porukat meni nukkumaan.
Sanoisin että ihan parhaita muistoja, oma rauha ja netissä ne kaverit oli.
Nyt parikymppisenä nautin enemmän sosiaalisesta kontaktista, vietän viikottain kavereiden kanssa aikaa ja harrastan paljon.
Jos asutte maalla, niin voisittehan kysyä tahtooko nuori joskus kaupungille vaikka shoppailemaan tai syömään/jätskille/kahville whatever.
Itse asuin lapsuuteni maalla ja se oli osasyy sille, miksi vietin aikaa paljon vain koneella.
Ulkonakin toki oltiin ja uitiin mutta nettikaverit olivat todella tärkeitä.
Anna nuoren kuitenkin olla ihan miten itse tykkää, voi olla että vasta vähän vanhempana alkaa kiinnostaa kavereiden kanssa ulkona pörrääminen ja muu sosialisointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä vaan jos viihtyy kotona eikä vedä huumeita puistossa. Sitäkö haluaisit?
Kotiin syrjäytymisen ja huumeiden vetämisen välillä ei ole mitään välimuotoja? Ihan luonnollista olla huolestunut jos ei "normaalit nuorten jutut" kiinnosta yhtään. Tosin taitaa olla aika lailla uusi normaali tuo älyttömyyslaitteiden tuijottaminen, passivoituminen ja lihominen. Hinta maksetaan sitten myöhemmin mt-ongelmina ja muina. Lääkeyhtiöt tosin tykkää.
Kyllä niitä syrjäänvetäytyvämpiä nuoria on aina ollut. Itsekin nyhjäsin 14-vuotiaana huoneessani maalaten, radiota kuunnellen ja lukien. En ole tuota aikaa mitenkään katunut tai kokenut että elämä olisi mennyt hukkaannoina vuosina.
Toki ymmärrän vanhemman huolen jos näyttää siltä ettei lapsella ole yhtään kavereita ja nuo tubettajat alkavat vähän liiankin kanssa toimia kaverinkorvikkeina. Ap:na seurailisin tilannetta. Tuossahan on vielä tulossa monia uusia oppilaitoksiakin ja mahiksia tutustua uusiin ihmisiin et kyllä se tyttö ehtii vielä hankkia muisteltavaa ennen neljääkymppiä 😊
neljäkymppisenäkö sitten on kaikki ohitse:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä vaan jos viihtyy kotona eikä vedä huumeita puistossa. Sitäkö haluaisit?
Kotiin syrjäytymisen ja huumeiden vetämisen välillä ei ole mitään välimuotoja? Ihan luonnollista olla huolestunut jos ei "normaalit nuorten jutut" kiinnosta yhtään. Tosin taitaa olla aika lailla uusi normaali tuo älyttömyyslaitteiden tuijottaminen, passivoituminen ja lihominen. Hinta maksetaan sitten myöhemmin mt-ongelmina ja muina. Lääkeyhtiöt tosin tykkää.
Kyllä niitä syrjäänvetäytyvämpiä nuoria on aina ollut. Itsekin nyhjäsin 14-vuotiaana huoneessani maalaten, radiota kuunnellen ja lukien. En ole tuota aikaa mitenkään katunut tai kokenut että elämä olisi mennyt hukkaannoina vuosina.
Toki ymmärrän vanhemman huolen jos näyttää siltä ettei lapsella ole yhtään kavereita ja nuo tubettajat alkavat vähän liiankin kanssa toimia kaverinkorvikkeina. Ap:na seurailisin tilannetta. Tuossahan on vielä tulossa monia uusia oppilaitoksiakin ja mahiksia tutustua uusiin ihmisiin et kyllä se tyttö ehtii vielä hankkia muisteltavaa ennen neljääkymppiä 😊
Mehän chillattiin serkuilla kaikki kesät. Kaikista kasvoi työssä viihtyviä veronmaksajia.
Lenkkivaatteet ylle ja menette yhdessä reippaalle kävelylenkille. Sen jälkeen teette yhdessä ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain hyviä muistoja varhaisnuoruuden pelailuista kotona!
Päivät olin lomalla Moviestarplanetissa, söin jäätelöä ja iltaisin menin pyörittämään hulavannetta ulos ja pyöräilin kun porukat meni nukkumaan.
Sanoisin että ihan parhaita muistoja, oma rauha ja netissä ne kaverit oli.
Nyt parikymppisenä nautin enemmän sosiaalisesta kontaktista, vietän viikottain kavereiden kanssa aikaa ja harrastan paljon.
Jos asutte maalla, niin voisittehan kysyä tahtooko nuori joskus kaupungille vaikka shoppailemaan tai syömään/jätskille/kahville whatever.
Itse asuin lapsuuteni maalla ja se oli osasyy sille, miksi vietin aikaa paljon vain koneella.
Ulkonakin toki oltiin ja uitiin mutta nettikaverit olivat todella tärkeitä.
Anna nuoren kuitenkin olla ihan miten itse tykkää, voi olla että vasta vähän vanhempana alkaa kiinnostaa kavereiden kanssa ulkona pörrääminen ja muu sosialisointi.
Mun broidista tuli e-pelaaja. Osallistuu rahakkaisiin turnauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain hyviä muistoja varhaisnuoruuden pelailuista kotona!
Päivät olin lomalla Moviestarplanetissa, söin jäätelöä ja iltaisin menin pyörittämään hulavannetta ulos ja pyöräilin kun porukat meni nukkumaan.
Sanoisin että ihan parhaita muistoja, oma rauha ja netissä ne kaverit oli.
Nyt parikymppisenä nautin enemmän sosiaalisesta kontaktista, vietän viikottain kavereiden kanssa aikaa ja harrastan paljon.
Jos asutte maalla, niin voisittehan kysyä tahtooko nuori joskus kaupungille vaikka shoppailemaan tai syömään/jätskille/kahville whatever.
Itse asuin lapsuuteni maalla ja se oli osasyy sille, miksi vietin aikaa paljon vain koneella.
Ulkonakin toki oltiin ja uitiin mutta nettikaverit olivat todella tärkeitä.
Anna nuoren kuitenkin olla ihan miten itse tykkää, voi olla että vasta vähän vanhempana alkaa kiinnostaa kavereiden kanssa ulkona pörrääminen ja muu sosialisointi.Mun broidista tuli e-pelaaja. Osallistuu rahakkaisiin turnauksiin.
säälittävää, tollanen e-sporttaaminen on kuollut kymmenessä vuodessa, tyypeillä ei o mitn koulutusta kun aika mennyt hakkamiseen koneella ja ne "rahat" jotka tullut on pelattu nettipokereihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:n pontin. Minä koulukiusattuna katsoin äidin kansa telkkaa kun muut kävi diskoissa ja tallasi kartsalla. Olisin tahtonut, mutten uskaltanut. Nyt kun olen 41 harmittaa hitosti. Ei se viinipullon kanssa puiston penkilllä istuskelu, sätkien kääntäminen ja "Whoaa, olen muuten kännissä!" huutelu tunnu enää kolmekymppisenä samalta. Yritän elää nuoruuttani, mutta kun juna meni jo.
Eikä mennyt! Minä join ekan humalan 21vuotiaana ja aloin tupakoda samaan aikaan, otin rastat 29vuotiaana kun en nuorempana uskaltanut ja 30vuotis lahjaksi itselleni otin piikkalankatatuoinnin käsvarteen kun silloin 18vuotiaana ei uskaltanut. Elän nyt kun en piittaa enää pas""kaan, mitä muut miettivät minusta. Pussatkoon persustani.
The wee tee is strong with this one
VT? 😉
Nyt on ihan surkeat kelit, sataa vettä ja on kylmää.
Ei huvita olla ulkona ja hintojen nousun myötä ei edes raaski käydä ulkona syömässä tai tehdä muuta erityistä.
Lenkillä voi käydä pikajuoksemassa kokovartalokortsuun kietoutuneena mutta ei tämä nyt hyvä kesä ole.
Nuorilla on muutenkin netissä se elämä, ei ole enää samanlaista kuin ennen.
Huolehdi silti että nuori myös liikkuu ja syö muutakin kuin leipää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain hyviä muistoja varhaisnuoruuden pelailuista kotona!
Päivät olin lomalla Moviestarplanetissa, söin jäätelöä ja iltaisin menin pyörittämään hulavannetta ulos ja pyöräilin kun porukat meni nukkumaan.
Sanoisin että ihan parhaita muistoja, oma rauha ja netissä ne kaverit oli.
Nyt parikymppisenä nautin enemmän sosiaalisesta kontaktista, vietän viikottain kavereiden kanssa aikaa ja harrastan paljon.
Jos asutte maalla, niin voisittehan kysyä tahtooko nuori joskus kaupungille vaikka shoppailemaan tai syömään/jätskille/kahville whatever.
Itse asuin lapsuuteni maalla ja se oli osasyy sille, miksi vietin aikaa paljon vain koneella.
Ulkonakin toki oltiin ja uitiin mutta nettikaverit olivat todella tärkeitä.
Anna nuoren kuitenkin olla ihan miten itse tykkää, voi olla että vasta vähän vanhempana alkaa kiinnostaa kavereiden kanssa ulkona pörrääminen ja muu sosialisointi.Mun broidista tuli e-pelaaja. Osallistuu rahakkaisiin turnauksiin.
säälittävää, tollanen e-sporttaaminen on kuollut kymmenessä vuodessa, tyypeillä ei o mitn koulutusta kun aika mennyt hakkamiseen koneella ja ne "rahat" jotka tullut on pelattu nettipokereihin.
Aha. Päätit ruveta haukkumaan ihmistä jota et ole koskaan edes tavannut? Kerro mitä muita hienoja ominaisuuksia sulla on. Anna tulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen edelleen keski-ikäisenä kotona nyhjöttävää tyyppiä. Maailma aukeaa loputtomiin suuntiin korkealle kurottavissa kirjapinoissani.
kyllä mukavampaa olis elää oikeesti sitä elämää, ei vaan fantasioissa, usko vaan se on parempaa.
Millainen on hyvä elämä? Ilmeisesti teikäläisen 8-16 ydinperhe helvetti jossa petetään ristiin ja erotaan lasten lähdettyä pesästä.
sanosin että normi parisuhde elämä jossa jokainen o tyytyväinen, ok työ mikä innostaa, rahaa käytössä mukavasti, ei tarvi käydä terapiassa itkemässä tai uppoutua haavemaailmoihin joka pv.
Sinne keskiluokka kuplaan vaan sellaisia terkkuja et miehenne käy tyhjentämässä ittensä lähiöissä. Lähiömammat antaa kovemmat kyydit 😁