Täysi-ikäinen lapseni sanoi minua huonoksi äidiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tuumaatte tästä:

Tyttäreni sanoi minua huoraksi. Hän oli silloin 16 vee.

Lapset ei pitänyt siitä, että tapailin miestä. Tuo mies kävi meillä tasan yhden kerran pari tuntia. Tapailu loppui vuoden kuluttua.

Menin uusiin naimisiin 10 vuotta sitten. Lapset ei ole koskaan tavanneet miestäni.

Jätät tässä jotain olennaista kertomatta. Lisäksi et tunnu olevan kovin läheinen lastesi kanssa, jos he eivät ole uutta ukkoasi nähneet. Omituista suorastaan.

Lapseni käyvät jo neljättäkymmenettä vuottaan. Tämä nimittelijä ei ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta keneenkään. On kovin vaativainen ihminen. Hän ei tullut ajatelleeksi, kun nimittelee äitiänsä huoraksi, että samaan syssyyn hän itse on hu..anpenikka.

Mistähän johtuu, ettei ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta? Se on juuri yksi niistä asioista, jotka omilta vanhemmilta opitaan, kuinka muodostetaan ja eletään läheisissä suhteissa muiden ihmisten kanssa.

No sanoppa muuta. Tytär ei sietänyt sitä, että tapailin miestä. Tytär oli tottunut vuosien ajan siihen, että olen alati käytettävissä häntä varten. Kyllä 16 vuotias pystyy jo mennä harrastuksiinsa bussilla tai pyöräille muutaman kilometrin päähän. Olin ollut vuosia henkilökohtainen kuljettaja kaikkiin menoihin lapsille. Saavutetuista eduistahan on tosi vaikeaa päästää irti. 

Okei, sanotaan suoraan - tyttäresi kasvoi kieroon sinun huonon vanhemmuutesi takia, eikä siksi ole pystynyt pysyvään parisuhteeseen.

Joo jos liiallisesta hyysäämisestä ja palvelemisesta tyttö kasvoi kieroon, niin ok. Teitpä niin tai näin, aina se on väärinpäin.

Minunkin äiti höyryää aina, kuinka hän on minua hyysännyt. Oikeasti olin lähes heitteille jätetty, äiti miesten perässä juokseva pubiruusu. Meidän perheessä hyysäämistä oli se, että joskus oli ruokaa jääkaapissa.

Kumpi on pahempi, lapsi sanoo äitiään huonoksi äidiksi vai äiti sanoo lastaan huonoksi lapseksi? Kumpi jättää suuremman trauman?

Tuohan on hieno juttu, että aikuinen lapsi uskaltaa sanoa tuollaisen asian, joka varmaan on painanut mieltä. Ei sitä tarvitse ottaa kirjaimellisesti, ennemminkin suhtautuisin tuohon kuin keskustelunavaukseen. Aikuisissa lapsissa on se hyvä puoli, että heidän kanssaan voi luoda uudenlaisen suhteen. Heille voi vaikka kertoa olleensa eron jälkeen tuuliajolla, voi jossain määrin kertoa omia tuntemuksiaan vanhempana. Miltä esim tuntui, kun tuli ero ja jäi yksin, ja rahat oli tiukalla ja teinit vaativat uusia Niken tennareita.

Tuossahan on loistava tilaisuus syventää suhdetta jälkikasvun kanssa. Ei kannata takertua omaan loukkaantumisen tunteeseen. Menkää vaikka illalliselle ja tilatkaa viinipullo pöytään. Siitä se lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on pahempi, lapsi sanoo äitiään huonoksi äidiksi vai äiti sanoo lastaan huonoksi lapseksi? Kumpi jättää suuremman trauman?

Entäs kun äiti sanoo itse itseään huonoksi äidiksi? Tarkoittaako se, ettei ole tyytyväinen lapseensa, vai itseensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on pahempi, lapsi sanoo äitiään huonoksi äidiksi vai äiti sanoo lastaan huonoksi lapseksi? Kumpi jättää suuremman trauman?

Entäs kun äiti sanoo itse itseään huonoksi äidiksi? Tarkoittaako se, ettei ole tyytyväinen lapseensa, vai itseensä?

Äiti velloo itsesäälissä ja kerjää myötätuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitkö parhaasi niillä tiedoilla ja taidoilla mitä sinulla oli? Jos se ei aikuiselle lapsellesi riittä, hänen on kehitettävä itseään niin, että oppii ymmärtämään ettet enempään pystynyt.

Omien vanhempieni parasta, mihin he pystyivät oli, että mulla on vaatteet ja ruokaa. Ei muuta. Olemassaoloani korkeintaan siedettiin.

Eli joo, en ole erityisen kiitollinen eikä moinen rimanalitus riitä edes lemmikin kanssa.

Oma äiti perusteli hyvää äitiyttään sillä, että hän ei ole "liehunut kapakoissa". Sehän se riittääkin.

Minullakin isä perustelee hyvää vanhemmuuttaan sillä, ettei juonut tai lyönyt. Kaikkea muuta sontaa sitten teki senkin edestä.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on pahempi, lapsi sanoo äitiään huonoksi äidiksi vai äiti sanoo lastaan huonoksi lapseksi? Kumpi jättää suuremman trauman?

Näyttää siltä, että äitejä saa mollata kaikesta. Auta armias, jos jotain toteaa lapsesta, niin se on aivan kauhistuttavaa. Mikä sylkykuppi se äiti oikein on?

Jos lapsi on kiinnostunut samasta sukupuolestaan, niin miten se on äidin vika? Samassa perheessä on muitakin lapsia, ja muut muodostaa parisuhteen. Vastaus on: äiti on syypää!

Lasten isän sisarusparvessa on yksi 6- kymppinen nainen, joka ei ole seurustellutkaan koskaan kenenkään kanssa. Muut sisarukset ovat naimisissa. Sisaruksia on kuusi. Onko tässäkin tapauksessa tämä lasteni tädin, eli lasteni mummi se syypää, ettei yksi kykene parisuhteeseen?

Sitäpaitti tää mun tytär ei sietänyt miesystävää kotonamme. Siitä tuli kauhea mekkala, kun miesystävä oli parituntia kotonamme. Sen koommin ei miestä kutsuttu. Tytär kapinoi, ja naama oli väärinpäin. Siitä hän vielä muisteli, kuinka törtsy olin, kun hänen kotiinsa äiti kehtasikin kutsua miesystävänsä.

Penskat on saaneet itse kutsua niin paljon kavereita kun on halunneet, ja jopa yökylässä on  usein olleet.

Tämmöstä se elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tuumaatte tästä:

Tyttäreni sanoi minua huoraksi. Hän oli silloin 16 vee.

Lapset ei pitänyt siitä, että tapailin miestä. Tuo mies kävi meillä tasan yhden kerran pari tuntia. Tapailu loppui vuoden kuluttua.

Menin uusiin naimisiin 10 vuotta sitten. Lapset ei ole koskaan tavanneet miestäni.

Jätät tässä jotain olennaista kertomatta. Lisäksi et tunnu olevan kovin läheinen lastesi kanssa, jos he eivät ole uutta ukkoasi nähneet. Omituista suorastaan.

Lapseni käyvät jo neljättäkymmenettä vuottaan. Tämä nimittelijä ei ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta keneenkään. On kovin vaativainen ihminen. Hän ei tullut ajatelleeksi, kun nimittelee äitiänsä huoraksi, että samaan syssyyn hän itse on hu..anpenikka.

Ja sinä olet tyytyväinen kun lapsesi on epäonnistunut? Ei ole tullut mieleesi, että sinulla olisi jotain osaa ja arpaa lapsesi kyvyttömättömyyteen muodostaa parisuhdetta?

Hei kuule. Mun lapseni ei ole epäonnistunut. Toi on ihan sun oma mielipide. En tiedä, saako sun paranoidiaan hoitoa.

Lapseni on onnistunut keskivertoa paremmin. Hyvä koulutus, hyväpalkkainen työ yms.

Olenkin sanonut hänelle, että olen ylpeä hänestä.

Lisäksi joku väitti, että lapsi on kieroon kasvanut. Se ei ole minun mielipide, vaan sen kommentoija mielipide.

Tälle palstalle kun avautuu joistain tämän tyyppisistä asioista, on kuin menisi vapaaehtoisesti susien raadeltavaksi. Älkää hyvät ihmiset kirjoittako tänne näistä. Jutelkaa mieluummin hyvän luotetun ystävän kanssa tai vaikka seurakunnan diakonissan. Ette ikinä selviydy voittajana täällä. Tämä on kivityspaikka. Säälittää ja harmittaa lukea pirullisia pahantahtoisia vastauksia.

Jutelkaa lasten, puolison tai isovanhempien kanssa noista asioista suoraan jos ongelmia on ja hyvässä hengessä, vain ne ratkaisevat asian. Hyvää kesää kaikille, rakentavassa hengessä.

Vierailija kirjoitti:

Sentään lapsesi puhuu sinulle. Jotkut ovat olleet niin huonoja äitejä, ettei lapsi pidä ollenkaan yhteyttä.

Minä olen huomannut, että monet alkkisten lapset roikkuvat aikuisina vanhemmissaan, kun omat elämäntaidot ovat nollaluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tälle palstalle kun avautuu joistain tämän tyyppisistä asioista, on kuin menisi vapaaehtoisesti susien raadeltavaksi. Älkää hyvät ihmiset kirjoittako tänne näistä. Jutelkaa mieluummin hyvän luotetun ystävän kanssa tai vaikka seurakunnan diakonissan. Ette ikinä selviydy voittajana täällä. Tämä on kivityspaikka. Säälittää ja harmittaa lukea pirullisia pahantahtoisia vastauksia.

Jutelkaa lasten, puolison tai isovanhempien kanssa noista asioista suoraan jos ongelmia on ja hyvässä hengessä, vain ne ratkaisevat asian. Hyvää kesää kaikille, rakentavassa hengessä.

Näin on!

Järjestään luullaan jotain pahaa, kun jotain avaa. Tosi surkeaa, että porukka on niin pahansuopaisia.

Narsistiäidille olisi ainakin tyypillistä vain loukkaantua verisesti, mutta olla täysin epäkiinnostunut siitä, miksi.

No, minä ainakin voin sanoa ihan rehellisesti ja suoraan, että olisin voinut olla parempi äiti. Omien vanhempieni parisuhde ja vanhemmuus eivät olleet hääppöisiä, ja yritin kovasti toimia toisin. Kummatkin lapset olivat erittäin toivottuja ja rakastettuja, mutta välillä oli rahasta niin tiukkaa, että mielialat eivät todellakaan olleet katossa. Yritimme kyllä lapsille painottaa, että heidän ei pidä alkaa murehtia, ja asiat järjestyvät kyllä.

En tiedä, mitä lapseni minusta ajattelevat, ja olen halunnut kuulla heidän ajatuksiaan lapsuudesta. En vain tiedä, miten kysyisin.