Onko kunnianhimo sinulle tärkeä piirre esimerkiksi puolisossa?

On se sillä tavalla, että en siedä valitusta esim rahan vähyydestä ja kurjasta työstä, jos ei edes yritä parantaa tilannettaan. Ja ihmiset aika herkästi on melko valittelevia jos palkka on huono ja työ tylsää tai raskasta. Sinänsä työ ei kuulu minulle, eikä pahemmin kiinnosta, jos sillä pärjää ja siinä viihtyy.

Näen kunnianhimon siis lähinnä pyrkimyksenä tehdä omasta elämästään mahdollisimman mielekästä. Näkökulma tulee varmaan siitä, että olen elänyt lapsuuteni sosiaaliturvalla kun vanhemmat oli moniongelmaisia ja laiskoja. En vain jaksa sitä. Toki jos olisi mahdollista, erakoituisin ulkosaaristoon, eikä minua ihmisten mielipiteet kyllä kiinnosta tippaakaan. En vaan halua olla köyhä, koska silloin ei pysty vaikuttamaan omassa elämässään oikein mihinkään.

#1

Ap on ymmärtänyt kunnianhimon väärin. Itse pidin puolisossani aikanaan siitä, että hänellä oli koulutus ja työpaikka ja pyrkimys elämässään. Ei vaan lillunut menemään jossain aikaavaruudessa, jossa asiat vaan tapahtuu, oho, eikä mihinkään voi itse vaikuttaa. Ei se itsekkyyttä tai rahanahneutta tarkoita, vaan sitä, että on halu hoitaa asiansa/koulutuksensa/työnsä kunnolla. Oli se koulutus tai työ sitten mikä hyvänsä.

Pyrkyryys on sitten asia erikseen. Siinä mennään kyynerpäillä ja muista välittämättä tai heistä hyötymällä ja muita huijaamalla eteenpäin.

Olen samaa mieltä, ei se ainakaan erityisen positiivista ole, jos kunnianhimolla tarkoitetaan sitä että hamuaa valtaa, arvostusta ja menestystä.

Vierailija kirjoitti:

Ap on ymmärtänyt kunnianhimon väärin. Itse pidin puolisossani aikanaan siitä, että hänellä oli koulutus ja työpaikka ja pyrkimys elämässään. Ei vaan lillunut menemään jossain aikaavaruudessa, jossa asiat vaan tapahtuu, oho, eikä mihinkään voi itse vaikuttaa. Ei se itsekkyyttä tai rahanahneutta tarkoita, vaan sitä, että on halu hoitaa asiansa/koulutuksensa/työnsä kunnolla. Oli se koulutus tai työ sitten mikä hyvänsä.

Pyrkyryys on sitten asia erikseen. Siinä mennään kyynerpäillä ja muista välittämättä tai heistä hyötymällä ja muita huijaamalla eteenpäin.

Ei toi oo kunnianhimoa, että tekee jotain ja aikoo tehä jotain lisääkin. Kun hoitaa asiansa niin tunnollinen silloin on. Kunnianhimoinen ei välitä työn kunnollisuudesta vaan siitä että ssa kunnian siitä, kunnian itselleen.. -eri

Jos asettaa tavoitteita itselleen niin se on ok. Mutta jos kaipaa arvostusta ja ihailua muiden silmissä, niin sitä en ymmärrä.

Pidän kunnianhimoa äärimmäisen tärkeänä, enkä todellakaan näe sitä niin negatiivisena kuin kuvailit. Minulle kunnianhimo tarkoittaa oman potentiaalin hyödyntämistä parhaalla mahdollisella tavalla, itsensä kehittämistä ja pyrkimystä olla paras versio itsestään, mikä tekee elämästä merkityksellisempää. Kun ihminen suhtautuu elämään kunnianhimoisesti ja intohimoisesti, raha ja menestys tulevat lähes automaattisesti sivutuotteina. Samaten uteliaisuus, ymmärrys maailmasta, empatia, eläinrakkaus ja onnellisuus eivät sulje pois kunnianhimoa. 

No jos se kohdistuu asioihin, jotka ovat minunkin mielestäni kiinnostavia, niin on se silloin hyvä. Muuten ei välttämättä.

Kunniahimo on himoa kunniaa kohtaan. Kunnia voisi olla hieno juttu, siis vaikka että toimii kunniallisesti ja arvokkaasti, mutta nykyään se on enemmänkin sitä että muut kunnioittaisi sua, että olisit muiden silmissä hieno jollain tapaa. Täydellistä itserakkautta olla kunnianhimoinen.

Kertoo kyvykkyydestä ja itsekurista elämässä. Kuka niitä ei arvostaisi. Ai niin. Reppanat.

On tärkeä. En ymmärrä ihmisiä ilman päämäärää ja intohimoja. Ei sen tarvitse olla rahan ja vaurauden tavoittelua. Se voi olla jotain muutakin, kuten ammatillista kunnianhimoa. Miksei myös vaikka moraalissa pätemistä?

Eläimiin, luontoon ym. pehmeisiin arvoihin liittyvää työtä voi myös tehdä ns. täysillä eli olla tosissaan ja tavoitteellinen toimissaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, ei se ainakaan erityisen positiivista ole, jos kunnianhimolla tarkoitetaan sitä että hamuaa valtaa, arvostusta ja menestystä.

Miksi olisi väärin haluta menestystä, arvostusta ja vaikutusvaltaa? Oletko koskaan ajatellut, että oma menestys ja vaikutusvalta voi olla myös voimakas väline tehdä maailmassa hyvää. Mitä enemmän sinulla on vaikutusvaltaa ja resursseja, sitä enemmän voit vaikuttaa positiivisesti ympärillesi ja tukea asioita, jotka ovat tärkeitä. 

Kunnianhimoa voi olla kaikilla ihmisillä, ei vain pukubisnesmiehillä. Myös esim. autokorjaaja voi olla kunnianhimoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, ei se ainakaan erityisen positiivista ole, jos kunnianhimolla tarkoitetaan sitä että hamuaa valtaa, arvostusta ja menestystä.

Miksi olisi väärin haluta menestystä, arvostusta ja vaikutusvaltaa? Oletko koskaan ajatellut, että oma menestys ja vaikutusvalta voi olla myös voimakas väline tehdä maailmassa hyvää. Mitä enemmän sinulla on vaikutusvaltaa ja resursseja, sitä enemmän voit vaikuttaa positiivisesti ympärillesi ja tukea asioita, jotka ovat tärkeitä. 

 

Valta korruptoi. En ole vielä koskaan tavannut ihmistä, joka olisi saanut vaikutusvaltaa ja resursseja ja käyttänyt niitä positiivisella tavalla. 

Ihmiset joilla on valtaa, ovat tosiaan harvoin hyviä ihmisiä. Onko se sitten tuo, että valta korruptoitu, vai se, että ne kunnianhimoiset ihmiset eivät vaan ole hyviä ihmisiä? Onko kunnianhimo hyvyyden pois sulkeva ominaisuus? Luulen että enimmäkseen on...

Vierailija kirjoitti:

Kertoo kyvykkyydestä ja itsekurista elämässä. Kuka niitä ei arvostaisi. Ai niin. Reppanat.

Kyllähän joku täysin kyvytön pässikin voi olla kunnianhimoinen. Ei vain onnistu siinä. Sitten on katkeroitunut kunnianhimoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on ymmärtänyt kunnianhimon väärin. Itse pidin puolisossani aikanaan siitä, että hänellä oli koulutus ja työpaikka ja pyrkimys elämässään. Ei vaan lillunut menemään jossain aikaavaruudessa, jossa asiat vaan tapahtuu, oho, eikä mihinkään voi itse vaikuttaa. Ei se itsekkyyttä tai rahanahneutta tarkoita, vaan sitä, että on halu hoitaa asiansa/koulutuksensa/työnsä kunnolla. Oli se koulutus tai työ sitten mikä hyvänsä.

Pyrkyryys on sitten asia erikseen. Siinä mennään kyynerpäillä ja muista välittämättä tai heistä hyötymällä ja muita huijaamalla eteenpäin.

Ei toi oo kunnianhimoa, että tekee jotain ja aikoo tehä jotain lisääkin. Kun hoitaa asiansa niin tunnollinen silloin on. Kunnianhimoinen ei välitä työn kunnollisuudesta vaan siitä että ssa kunnian siitä, kunnian itselleen.. -eri

Eri mieltä. Voihan ihminen olla kunnianhimoinen oman työnsä laadun puolesta. Eli tahtoo tehdä mahdollisimman hyvää jälkeä.

Mutta voi se kunnianhimo saada myös epäterveitä muotoja, esimerkiksi vilppiä.

Pyrkyri on sellainen, joka haluaa vain kunniaa ja paremman aseman.

Ei yhtään. Mutta rahas pitää oll sen verran et rlämä ok. Eikä pidä olla lihava.

Miksi kunnianhimoinen ihminen ei voisi olla eläinrakas? Se kunnianhimoinen ihminen voi vaikka perustaa järjestön, joka auttaa hädässä olevia eläimiä, kun taas vähemmän kunnianhimoinen ihminen ei ehkä viitsi tai usko pystyvänsä tekemään tällaista. Kunnianhimoiset ihmiset ovat niitä, jotka muuttavat tätä maailmaa eniten.

Vierailija kirjoitti:

Pidän kunnianhimoa äärimmäisen tärkeänä, enkä todellakaan näe sitä niin negatiivisena kuin kuvailit. Minulle kunnianhimo tarkoittaa oman potentiaalin hyödyntämistä parhaalla mahdollisella tavalla, itsensä kehittämistä ja pyrkimystä olla paras versio itsestään, mikä tekee elämästä merkityksellisempää. Kun ihminen suhtautuu elämään kunnianhimoisesti ja intohimoisesti, raha ja menestys tulevat lähes automaattisesti sivutuotteina. Samaten uteliaisuus, ymmärrys maailmasta, empatia, eläinrakkaus ja onnellisuus eivät sulje pois kunnianhimoa. 

Tässä olet mennyt olettamaan, että kaikkien ihmisten potentiaali liittyisi johonkin rahaa tuottavaan puuhasteluun.