Täysi-ikäinen lapseni sanoi minua huonoksi äidiksi
Osin varmaan olenkin epäonnistunut, mutta en tiedä millä oikeudella. Kärkäs arvostelemaan.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tuumaatte tästä:
Tyttäreni sanoi minua huoraksi. Hän oli silloin 16 vee.
Lapset ei pitänyt siitä, että tapailin miestä. Tuo mies kävi meillä tasan yhden kerran pari tuntia. Tapailu loppui vuoden kuluttua.
Menin uusiin naimisiin 10 vuotta sitten. Lapset ei ole koskaan tavanneet miestäni.
Jätät tässä jotain olennaista kertomatta. Lisäksi et tunnu olevan kovin läheinen lastesi kanssa, jos he eivät ole uutta ukkoasi nähneet. Omituista suorastaan.
Lapseni käyvät jo neljättäkymmenettä vuottaan. Tämä nimittelijä ei ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta keneenkään. On kovin vaativainen ihminen. Hän ei tullut ajatelleeksi, kun nimittelee äitiänsä huoraksi, että samaan syssyyn hän itse on hu..anpenikka.
Joo, no tästä viestistä kyllä huomaa ettei ole omena kauas puusta pudonnut..
Älä huoli. Ymmärrystä tulee sitten, kun on saanut omia lapsia. 18-vuotias ei ymmärrä vanhemmuuden vaativuudesta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Teitkö parhaasi niillä tiedoilla ja taidoilla mitä sinulla oli? Jos se ei aikuiselle lapsellesi riittä, hänen on kehitettävä itseään niin, että oppii ymmärtämään ettet enempään pystynyt.
Omien vanhempieni parasta, mihin he pystyivät oli, että mulla on vaatteet ja ruokaa. Ei muuta. Olemassaoloani korkeintaan siedettiin.
Eli joo, en ole erityisen kiitollinen eikä moinen rimanalitus riitä edes lemmikin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tuumaatte tästä:
Tyttäreni sanoi minua huoraksi. Hän oli silloin 16 vee.
Lapset ei pitänyt siitä, että tapailin miestä. Tuo mies kävi meillä tasan yhden kerran pari tuntia. Tapailu loppui vuoden kuluttua.
Menin uusiin naimisiin 10 vuotta sitten. Lapset ei ole koskaan tavanneet miestäni.
Jätät tässä jotain olennaista kertomatta. Lisäksi et tunnu olevan kovin läheinen lastesi kanssa, jos he eivät ole uutta ukkoasi nähneet. Omituista suorastaan.
Lapseni käyvät jo neljättäkymmenettä vuottaan. Tämä nimittelijä ei ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta keneenkään. On kovin vaativainen ihminen. Hän ei tullut ajatelleeksi, kun nimittelee äitiänsä huoraksi, että samaan syssyyn hän itse on hu..anpenikka.
Ei se mun vika ole, jos hän on esimerkiksi kaapissa.
Nuorempana ei hyväksynyt sitä, että haluan ikäistäni seuraa pitkän ajan kuluttua. Minä en tapaillut ketään, ennenkuin lapset oli jo lukioiässä. Näkisin niin, että lapset ei sietänyt sitä, että joku muu saa huomiotani ja aikaani osakseen. Nythän on niin, että on liikaa vaadittu, että äitinä olisin vain heitä varten, ja jakamaton huomioni kohdistuu vain lapsiini. Onko semmosia äitejä, jotka eron jälkeen pyhittää loppuelämänsä vain aikuisille lapsilleen?
No mulla on oma elämä elettävänä. Sori siitä.
Ajoittain ovat kyllä olleet mielin kielin, kun rahaa ollaan pyytämässä.
Ja sinä olet tyytyväinen kun lapsesi on epäonnistunut? Ei ole tullut mieleesi, että sinulla olisi jotain osaa ja arpaa lapsesi kyvyttömättömyyteen muodostaa parisuhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Tää lapsi sitten varmasti pärjää omien penskojensa kanssa ilman mummon hoitoapua ja tukea, sitten kun saa niitä omia lapsia.
Eihän nyt huono mummi voi hoitaa lapsenlapsia. Silta poltettu tulevien lasten mummoon.
Seuraavaksi penskas haukkuu anopin/appiukon, niin senkin mummolan avut jää saamatta.
Sitten penskas vollottaa palstoilla, kun isovanhemmilta ei saa mitään apua tarvittaessa.
Pakko pärjätä ilman apua, eihän känniselle mummolle voi lasta hoitoon jättää. Ihan niin kuin oli pakko hoitaa itse itsensä jo lapsena, kun äityli oli liian kännissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö parhaasi niillä tiedoilla ja taidoilla mitä sinulla oli? Jos se ei aikuiselle lapsellesi riittä, hänen on kehitettävä itseään niin, että oppii ymmärtämään ettet enempään pystynyt.
Omien vanhempieni parasta, mihin he pystyivät oli, että mulla on vaatteet ja ruokaa. Ei muuta. Olemassaoloani korkeintaan siedettiin.
Eli joo, en ole erityisen kiitollinen eikä moinen rimanalitus riitä edes lemmikin kanssa.
Oma äiti perusteli hyvää äitiyttään sillä, että hän ei ole "liehunut kapakoissa". Sehän se riittääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tuumaatte tästä:
Tyttäreni sanoi minua huoraksi. Hän oli silloin 16 vee.
Lapset ei pitänyt siitä, että tapailin miestä. Tuo mies kävi meillä tasan yhden kerran pari tuntia. Tapailu loppui vuoden kuluttua.
Menin uusiin naimisiin 10 vuotta sitten. Lapset ei ole koskaan tavanneet miestäni.
Jätät tässä jotain olennaista kertomatta. Lisäksi et tunnu olevan kovin läheinen lastesi kanssa, jos he eivät ole uutta ukkoasi nähneet. Omituista suorastaan.
Lapseni käyvät jo neljättäkymmenettä vuottaan. Tämä nimittelijä ei ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta keneenkään. On kovin vaativainen ihminen. Hän ei tullut ajatelleeksi, kun nimittelee äitiänsä huoraksi, että samaan syssyyn hän itse on hu..anpenikka.
Mistähän johtuu, ettei ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta? Se on juuri yksi niistä asioista, jotka omilta vanhemmilta opitaan, kuinka muodostetaan ja eletään läheisissä suhteissa muiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö parhaasi niillä tiedoilla ja taidoilla mitä sinulla oli? Jos se ei aikuiselle lapsellesi riittä, hänen on kehitettävä itseään niin, että oppii ymmärtämään ettet enempään pystynyt.
Omien vanhempieni parasta, mihin he pystyivät oli, että mulla on vaatteet ja ruokaa. Ei muuta. Olemassaoloani korkeintaan siedettiin.
Eli joo, en ole erityisen kiitollinen eikä moinen rimanalitus riitä edes lemmikin kanssa.
Oma äiti perusteli hyvää äitiyttään sillä, että hän ei ole "liehunut kapakoissa". Sehän se riittääkin.
No mitä sulle olis pitänyt tarjota vielä läsnäolon lisäksi? Hakea kuu taivaalta tai ostaa sulle asunto?
Vierailija kirjoitti:
Teitkö parhaasi niillä tiedoilla ja taidoilla mitä sinulla oli? Jos se ei aikuiselle lapsellesi riittä, hänen on kehitettävä itseään niin, että oppii ymmärtämään ettet enempään pystynyt.
Mitä jos ne tiedot ja taidot olivat huonot? Siltikö niiden pitäisi lapselle riittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tuumaatte tästä:
Tyttäreni sanoi minua huoraksi. Hän oli silloin 16 vee.
Lapset ei pitänyt siitä, että tapailin miestä. Tuo mies kävi meillä tasan yhden kerran pari tuntia. Tapailu loppui vuoden kuluttua.
Menin uusiin naimisiin 10 vuotta sitten. Lapset ei ole koskaan tavanneet miestäni.
Jätät tässä jotain olennaista kertomatta. Lisäksi et tunnu olevan kovin läheinen lastesi kanssa, jos he eivät ole uutta ukkoasi nähneet. Omituista suorastaan.
Lapseni käyvät jo neljättäkymmenettä vuottaan. Tämä nimittelijä ei ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta keneenkään. On kovin vaativainen ihminen. Hän ei tullut ajatelleeksi, kun nimittelee äitiänsä huoraksi, että samaan syssyyn hän itse on hu..anpenikka.
Mistähän johtuu, ettei ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta? Se on juuri yksi niistä asioista, jotka omilta vanhemmilta opitaan, kuinka muodostetaan ja eletään läheisissä suhteissa muiden ihmisten kanssa.
No sanoppa muuta. Tytär ei sietänyt sitä, että tapailin miestä. Tytär oli tottunut vuosien ajan siihen, että olen alati käytettävissä häntä varten. Kyllä 16 vuotias pystyy jo mennä harrastuksiinsa bussilla tai pyöräille muutaman kilometrin päähän. Olin ollut vuosia henkilökohtainen kuljettaja kaikkiin menoihin lapsille. Saavutetuista eduistahan on tosi vaikeaa päästää irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö parhaasi niillä tiedoilla ja taidoilla mitä sinulla oli? Jos se ei aikuiselle lapsellesi riittä, hänen on kehitettävä itseään niin, että oppii ymmärtämään ettet enempään pystynyt.
Mitä jos ne tiedot ja taidot olivat huonot? Siltikö niiden pitäisi lapselle riittää?
Ei nykypenskoille mikään riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teitkö parhaasi niillä tiedoilla ja taidoilla mitä sinulla oli? Jos se ei aikuiselle lapsellesi riittä, hänen on kehitettävä itseään niin, että oppii ymmärtämään ettet enempään pystynyt.
Omien vanhempieni parasta, mihin he pystyivät oli, että mulla on vaatteet ja ruokaa. Ei muuta. Olemassaoloani korkeintaan siedettiin.
Eli joo, en ole erityisen kiitollinen eikä moinen rimanalitus riitä edes lemmikin kanssa.
Oma äiti perusteli hyvää äitiyttään sillä, että hän ei ole "liehunut kapakoissa". Sehän se riittääkin.
No mitä sulle olis pitänyt tarjota vielä läsnäolon lisäksi? Hakea kuu taivaalta tai ostaa sulle asunto?
Mitä tarkoitat läsnäololla? Kerro muutama esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tuumaatte tästä:
Tyttäreni sanoi minua huoraksi. Hän oli silloin 16 vee.
Lapset ei pitänyt siitä, että tapailin miestä. Tuo mies kävi meillä tasan yhden kerran pari tuntia. Tapailu loppui vuoden kuluttua.
Menin uusiin naimisiin 10 vuotta sitten. Lapset ei ole koskaan tavanneet miestäni.
Jätät tässä jotain olennaista kertomatta. Lisäksi et tunnu olevan kovin läheinen lastesi kanssa, jos he eivät ole uutta ukkoasi nähneet. Omituista suorastaan.
Lapseni käyvät jo neljättäkymmenettä vuottaan. Tämä nimittelijä ei ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta keneenkään. On kovin vaativainen ihminen. Hän ei tullut ajatelleeksi, kun nimittelee äitiänsä huoraksi, että samaan syssyyn hän itse on hu..anpenikka.
Mistähän johtuu, ettei ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta? Se on juuri yksi niistä asioista, jotka omilta vanhemmilta opitaan, kuinka muodostetaan ja eletään läheisissä suhteissa muiden ihmisten kanssa.
No sanoppa muuta. Tytär ei sietänyt sitä, että tapailin miestä. Tytär oli tottunut vuosien ajan siihen, että olen alati käytettävissä häntä varten. Kyllä 16 vuotias pystyy jo mennä harrastuksiinsa bussilla tai pyöräille muutaman kilometrin päähän. Olin ollut vuosia henkilökohtainen kuljettaja kaikkiin menoihin lapsille. Saavutetuista eduistahan on tosi vaikeaa päästää irti.
Okei, sanotaan suoraan - tyttäresi kasvoi kieroon sinun huonon vanhemmuutesi takia, eikä siksi ole pystynyt pysyvään parisuhteeseen.
Kiteyttäisin näin. Lapsi odottaa vielä aikuisenakin, että mutsi on hänen palvelijansa.
Ota se vastaan nöyrästi ja kiitä palautteesta. Lapsuuden ajan kaltoinkohtelun (lievänkin) muistot jäävät ihmiseen iäksi. Olisi kumma, jos niistä ei saisi mainita useampaankin kertaan aikuiseksi kasvettuaan. Jos vanhemmat eivät kestä, ei se haittaa. Voi ottaa etäisyyttä oikein kunnolla.
Ja etäisyys tarkoittaa, että ei ota mitään palveluita vastaan, eikä rahaa. Niillä voi pitää manipulatiivista verkkoa viritettynä vuosien ajan. "Kiittämättömiä ollaan, vaikka -- ja --." Täysin omillaan oleminen on ainoa tae siitä, että saa olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tuumaatte tästä:
Tyttäreni sanoi minua huoraksi. Hän oli silloin 16 vee.
Lapset ei pitänyt siitä, että tapailin miestä. Tuo mies kävi meillä tasan yhden kerran pari tuntia. Tapailu loppui vuoden kuluttua.
Menin uusiin naimisiin 10 vuotta sitten. Lapset ei ole koskaan tavanneet miestäni.
Jätät tässä jotain olennaista kertomatta. Lisäksi et tunnu olevan kovin läheinen lastesi kanssa, jos he eivät ole uutta ukkoasi nähneet. Omituista suorastaan.
Lapseni käyvät jo neljättäkymmenettä vuottaan. Tämä nimittelijä ei ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta keneenkään. On kovin vaativainen ihminen. Hän ei tullut ajatelleeksi, kun nimittelee äitiänsä huoraksi, että samaan syssyyn hän itse on hu..anpenikka.
Mistähän johtuu, ettei ole kyennyt muodostamaan parisuhdetta? Se on juuri yksi niistä asioista, jotka omilta vanhemmilta opitaan, kuinka muodostetaan ja eletään läheisissä suhteissa muiden ihmisten kanssa.
No sanoppa muuta. Tytär ei sietänyt sitä, että tapailin miestä. Tytär oli tottunut vuosien ajan siihen, että olen alati käytettävissä häntä varten. Kyllä 16 vuotias pystyy jo mennä harrastuksiinsa bussilla tai pyöräille muutaman kilometrin päähän. Olin ollut vuosia henkilökohtainen kuljettaja kaikkiin menoihin lapsille. Saavutetuista eduistahan on tosi vaikeaa päästää irti.
Okei, sanotaan suoraan - tyttäresi kasvoi kieroon sinun huonon vanhemmuutesi takia, eikä siksi ole pystynyt pysyvään parisuhteeseen.
Joo jos liiallisesta hyysäämisestä ja palvelemisesta tyttö kasvoi kieroon, niin ok. Teitpä niin tai näin, aina se on väärinpäin.
Eikös se huono äiti - ohjelma TV:sdä kirvoittanut tuommoisia huuteluja ainakin lapsilta ja nuorilta? Miksei sitten aikuisiltakin. Kukapa olisi täydellinenkään?
Kannattaa lukea ketjua. Ap on kertonut että oli eronsa jälkeen tuuliajolla.