Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää uusia ystäviä aikuisena, kun oikeasti yrittää ja ei vaan löydä?
Minulla on taustalla tavallinen tarina, kuten monella muullakin: aikuisena ystävyyssuhteet ovat olleet yksipuolisia ja pysyneet hengissä niin kauan, kun itse otan yhteyttä tai menin käymään. Väsyin tuohon ja annoin yksipuolisten ihmissuhteiden lopahtaa. Muuttaminen töiden perässä on tehnyt sen, että asun nytkin vieraalla paikkakunnalla, josta en tunne ketään. Lapsen saaminen näivetti osan ystävyyssuhteista, kun osa ei halunnut enää olla tekemisissä. Olen etsinyt uusia ystäviä, mutta on monesta syystä vaikeaa:
1. Todella moni sanoo, että "Mulla on jo tarpeeksi ystäviä, en kaipaa enää enempää". "Mulla on jo läheiset ystävät, niin enää ei ole aikaa muille ihmissuhteille." Eli vaikka yrittäisit tutustua, niin osa ihan suoraan tekee selväksi, ettei aikaa sinulle ole. Monilla on jo omalla paikkakunnallaan ystävät ja ulkopuolisena et pääse mukaan. Päädyt kaveriasteelle, jossa toisella on aikaa kerran vuodessa käydä kanssani kahvilla ja vastata viesteihisi parin päivän/parin viikon viiveellä, jos hän muistaa.
2. Jos tutustut jonkun kanssa, heti ei voi päästä kovin syvälliselle asteelle, vaan tutustuminen vie aikaa. Tämän ymmärrän. Tutustut uuteen ihmiseen ja kaikki vaikuttaa kivalta. Herkästi käy kuitenkin niin, että käytät aikaa ja vaivaa toiseen tutustumiseen ja yhtäkkiä toinen ghostaa sinut. Mitään syytä et saa kuulla. Tämä voi käydä melko pitkänkin tutustumisvaiheen jälkeen. Joudut taas aloittamaan tutustumisen johonkin toiseen alusta.
3. Löydät itsellesi ystävän, jonka kanssa yhteydenpito sujuu tasapuolisesti. Ystävä löytääkin itselleen uuden kumppanin ja katoaa seurustelun uumeniin. Ystävä ei enää ota yhteyttä, eikä hänellä ole sinulle aikaa, kun kaikki aika menee uuden kumppanin kanssa. Ei ole mitään takeita, että muutamassa vuodessa ystävä palautuisi itsekseen, kun rakastumisvaihe menee ohi.
4. Olen yrittänyt taaperon kautta tutustua muihin perheellisiin. Välit ovat todella pintapuolisia, eikä syvempää yhteyttä löydy. Näkeminen jää, kun joku ryhmä lakkaa kokoontumasta. Osa äideistä ei edes suostu juttelemaan, vaan pitäytyvät omassa porukassaan. Se, että meillä on suunnilleen saman ikäiset lapset ei ole riittävä yhdistävä tekijä. Kaipaisin trendilastenvaatteista keskustelun sijaan syvällisempää keskustelua ja elämässäni on muitakin mielenkiinnonkohteita kuin vanhemmuus.
Olen oikeasti yrittänyt tutustua ihmisiin. Olen pyytänyt tuntemattomia/puolituttuja ihmisiä kahville ja ollaan nähty. Nämä jäävät aina yksittäiseen kertaan, emmekä enää tapaa. Juttelen rohkeasti vieraille ihmisille, olen ystävällinen ja kiinnostunut muiden kuulumisista. Alan olla väsynyt siihen, miten vaikeaa uusien ystävyyssuhteiden löytäminen on aikuisena. Olen ihan tavallinen kolmekymppinen nainen, minulla on peruskäytöstavat kunnossa ja elän tavallista elämää (on puoliso, pieni lapsi, käyn töissä jne). En ole mikään räväkkä tai erikoinen, vaan tosi tavallinen. Arjessa ei valitettavasti ole aikaa siihen, että voisin joka päivä käyttää tuntikausia uusien ystävien etsimiseen, uusien harrastusten kokeilemiseen yms, koska aika on rajallista.
Miten ihmeessä te muut olette löytäneet aikuisena uusia ystäviä?
Kommentit (752)
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaahan se on.
Osasyy on että suomen kansa on
Hiljainen
Ujo
Arka
Introvertti
Tuppisuu
Varautunut
ylivarovainen
Estoinen
Syrjäänvetäytyvä.
Mä luulen, että tuohon vaikuttaa ilmasto tosi paljon. Ainakin itsessäni ja omassa tuttavapiirissäni huomaan, että kesällä jaksaa tavata ja kyläilla ja kutsua ihmisiä syömään ja grillaamaan ja uimaan ja saunomaan, nähdä kaupungissa ja torilla ja käydä rannalla ja kävelemässä. Asutaan maalla, ja välillä on oikein tungokseksi asti tulossa vieraita.
Sitten taas talvisin ei tavata ketään, ainoastaan ystävien kesken välillä soitellaan ja valitetaan vuorotellen kuinka rankkaa on. Töistä kun selviää, niin on jo pimeää eikä tee mieli todellakaan lähteä kaupungin katujen hyytävään viimaan, ajella huonossa kelissä ja etsiä parkkipaikkaa lumisilta kaduilta. Eikä missään ravintoloissa tai kauppakeskuksissakaan voida tavata, koska joku on koko ajan kipeänä, tai viimeistään kaupunkireissun tuloksena sairastuu. Tämä pitkä ja pimeä ja kylmä ja liukas talvi vie voimat. Kesäisin olen ihan eri ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aletaan puhumaan toisillemme missä tahansa kohtaamme ja hymyillään. Jos juttu sujuu, voidaan kysyä, mennäänkö joskus kahville rupattelemaan/ rupattelukävelylle.
Muutetaan elämää Suomessa näin, kyllä meidän älyn pitäisi riittää tekemään muutoksia käytöksessämme. Se auttaisi aika montaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman että monilla ystävät omassa piirissä täynnä. Ei ole kiinnostusta hankkia uusia tai tutustua. Hirveän suppea mielistä minusta.👎
Onhan se ikävä tilanne, mutta yritä asettua niiden muidenkin asemaan. Jokaisella on vain rajallinen määrä aikaa, jonka voi viettää ystävien kanssa. Jos aika ei meinaa riittää vanhoillekaan ystäville, olisiko reilua yrittää hankkia vielä uusia ystäviä viemään tilaa kalenterista? Vai onko sittenkin parempi keskittyä siihen, että saa ylläpidettyä vanhoja ystävyyssuhteitaan edes jokseenkin kelvollisesti?
Multa löytyi nepsyä keski-iässä, selitti kummasti sosiaaliset vaikeudet ja sen miksi olen läheisempi nettikaverien kanssa jotka asuu toisella puolella maailmaa, kuin joittenkin, jotka asuvat samassa maassa.
Mutta toki eri syitä voi olla. Tämä on minun.
Josef S
Oletko tullut ajatelleeksi, ettei kukaan ehkä halua sinun ystäväkseen? Auttaako siihen, että yrittää liikaa, kutsuu tuntemattomia kahville jne. ja hankkii sen kylähullun maineen? Tässä sinulle tietoisku: Kukaan ei voi tietää mikä tai kuka luulet siellä pääsi sisällä olevasi, kaikki näkevät vain sen ulkoisen olemuksen, ja vetävät johtopäätökset siitä. Ylipainoinen yksinhuoltaja ei nyt vaan ole sellainen ihmistyyppi, jolle löytyy helposti ystäviä, piste..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uppis kirjoitti:
Oletko tullut ajatelleeksi, ettei kukaan ehkä halua sinun ystäväkseen? Auttaako siihen, että yrittää liikaa, kutsuu tuntemattomia kahville jne. ja hankkii sen kylähullun maineen? Tässä sinulle tietoisku: Kukaan ei voi tietää mikä tai kuka luulet siellä pääsi sisällä olevasi, kaikki näkevät vain sen ulkoisen olemuksen, ja vetävät johtopäätökset siitä. Ylipainoinen yksinhuoltaja ei nyt vaan ole sellainen ihmistyyppi, jolle löytyy helposti ystäviä, piste..
Oletpa ilkeä. Aloituksesta on jo hieman aikaa, joten emme tiedä onko Ap yksinhuoltaja vai ei. Ylipainostakaan ei ole tietoa enkä kyllä ymmärrä, miten nämä asiat muutenkaan vaikuttaisivat hänen ystäväpotentiaaliinsa.
Itse sain Ap:n tekstin luettuani kuvan perusmukavasta ihmisestä, jolla on sosiaaliset taidot kunnossa, ja joka ei luule itsestään liikoja. Tuo kaipuu syvällisempiin keskustelunaiheisiin ja ystävyyssuhteisiin sai itseasiassa jopa pohtimaan, että olisipa minulla Ap:n kaltainen ystävä. Hän asuu jollain juntipaikkakunnalla, valitettavasti. Toivon, että tilanne on jo helpottanut. Jossain Etelä-Euroopassa hänellä olisi jo liuta ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä ketju jo unohdettu? Kirjoitan kuitenkin, nuori aikuinen jolla ei kavereita ole, lapsuuden kaverit suurinosa muuttanut kauas, lasten kanssa käyty harrastuksissa mutta koskaan ei kukaan sano muuta kuin moi. Teen asiakaspalvelu työtä joten tapaan paljon ihmisiä ja omia asiakkaita on mutta sama asia kun hyvän päivän tutut. Kaverien löytäminen on haastavaa , mitään en harrasta. Ja netin kautta en usko löytäväni kavereita kun ei näe ihmistä ja en sen perusteella halua viesti kavereita, kun ei tiedä kohtaako kiinnostuksen kohteet. Moni asiakas on sanonut minusta että paljon hyviä asioita, kuten olen mukava, puhelias, kuuntelen.yms.. Mutta mistä niitä kavereita löytäisi kun mikään harrastus ei kiinnosta tai sitten se mikä kiinnostaa on liian kaukana toteuttaakseen?
Ap:n tuskan ymmärrän, koska hän oikeasti näyttää tekevän kaikkensa löytääkseen ystäviä, mutta tämä tyyppi ilmeisesti kuvittelee, että joku soittaa ovikelloa ja ryhtyy ystäväksi. Ei niitä ystäviä kyllä tuolla asenteella saa, jos ei ole valmis työpäivän jälkeen kotoaan liikahtamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harot niiin moneen suuntaan. Väsyt itse.
Ota tauko ja hengitä ja hyväksy itsesi semmoisena kuin olet. Äitinä oleminen on uusi asia.
Olet arvokas omana itsenäsi.
Siinä voi käydä niin, että nuo ihmiset jossain vaiheessa palaavat elämääsi, kun annat niin tapahtua.
Ole nyt hyvä itse itsellesi ja lapsellesi.
Se vaan menee niin, että kun et panikoi ja olet sinut, niin alat nähdä ihmiset erilailla ja he alkavat nähdä sinut.
Muutkin saattavat juuri nyt olla kovilla, eikä sitä suhdetta pääse syntymään.
Ymmärrän sinua tosi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mee baariin tai ala polttaa budia, tai mee vaikka nudistirannalle tai ala käymään rasva-apinoiden miiteissä tms.
Paheet yhdistää monia.
Sivusta katsoen vaikutat todella tylsältä ihmiseltä, jonka kanssa ei voi oikein mistään säätä kummemmasta puhua.
Sinä puolestaan vaikutat todella typerältä ihmiseltä, jolla ei elämässä ole mitään mielenkiintoista sisältöä. Ap jatkoon, sinulle ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä haluaisit ystävän kanssa tehdä ja menet tekemään sitä, jos siten löytyisi henkilö jota kiinnostaa samat asiat.
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluaisit ystävän kanssa tehdä ja menet tekemään sitä, jos siten löytyisi henkilö jota kiinnostaa samat asiat.
Yksin pelaamaan tennistä? Yksin laskettelulomalle Alpeille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen näkökulmasta kirjoitti:
Olen pian 40 v. mies. Miehelle yksinolo voi olla lähtökohtaisesti helpompaa (tosin riittää niitäkin, ketkä vaan riippuu ja roikkuu). mutta ehkä olen ääripoikkeus tässäkin mielessä. YH-äidin lapsi, äiti oli traumatisoitunut ja roikkui meissä liikaa. Hän yritti etsiä rakkautta vääristä paikoista, väärillä tavoilla, epätoivoisena. Ihan kuin me oltaisiin hänen joku ainoa elämäntarkoituksena. Oli kuitenkin hyvä äiti, parhaansa mukaan omilla voimavaroillaan / lähtökohdistaan ja hyvä niin. Kiitos.
Pienenä muistan vaan, että muutettiin aina paikasta toiseen (äidin pelosta ja vaikeudesta asettua mihinkään, enemmän uhkakuvia kuin kiintymyspisteitä maailmassaan). Luokkakuvissakin olin usein erillään porukasta, jossain laitamilla seisomassa. Kaiketi kun samaa sykliä toistaa vuodesta toiseen, niin ei jaksa enää yrittää kaverustua tai luoda jotain "pysyvää". Mitä järkeä? Menee sekin taas. Se on vaan semmoista.
Sitä se o
Ai hitsi, sun kaltainen tyyppi olisi mulle mieluinen ystävä. Taidat kyllä olla jostain Etelä-Suomen isosta kaupungista, kun puhut julkisista saunoista, joten tuskin koskaan törmätään.
Pitäisi olla ystäväpörssi netissä. Ei seksikumppani vaan ihan pelkkä ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomioinut omassa lähipiirissäni, että iän myötä paljon kavereita omaavilla tyypeillä yhteydenpito kavereihin vähenee, pitkään jatkuneisiin ystävyyksiin ei enää panosteta ja arki täyttyy muilla asioilla. Voisiko olla, että aikuisena on vaikea ystävystyä, koska ystävyys ei ole enää niin aktiivista kuin nuorempana eikä siihen jakseta panostaa, vaikka periaatteessa ystävien tärkeyden ymmärtäisikin?
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sanoa suoraan, mutta aika moni skippaa ystävälistalta ihmiset, joilla on pieniä lapsia.
Kaikki eivät kaipaa lapsista puhumista tai lasten seuraa. Huomasin itse aikanaan, että raskaudesta kertominen etäännytti jo osan kavereista. Monien kanssa emme enää nähneet lainkaan, kun sain lapsen. Eivät tulleet kylään, eivätkä enää ehdottaneet näkemistä.
Etsi muita perheellisiä esim. facebookryhmistä.
Karua!!!!
Näinkö minullekin kohta tapahtuu?!
Minä olen saanut aikuisiällä uudet ystävät
-Torista (avauduin vieraalle ja jatkoimme juttelua wapissa)
-useampi harrastuksen kautta (rohkenin vain ehdottaa josko harrastustuttu lähtisi seurakseni konserttiin)
-ryhmäterapiasta (ehdotin ensin itse numeroiden vaihtamista ja soitin kysyäkseni kuulumisia )
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut aikuisiällä uudet ystävät
-Torista (avauduin vieraalle ja jatkoimme juttelua wapissa)
-useampi harrastuksen kautta (rohkenin vain ehdottaa josko harrastustuttu lähtisi seurakseni konserttiin)
-ryhmäterapiasta (ehdotin ensin itse numeroiden vaihtamista ja soitin kysyäkseni kuulumisia )
Niin, kyllä näissä tilanteista pitää olla rohkea. Ylittää kynnyksiä ja avata suu.
Aikuisiällä on saanut jos ei ystäviä niin kavereita ja tuttavia lapsen kavereiden vanhemmista. Nämä ovat käyneet kyläilemässä ja ollaan mökkeltykin ja harrastettu yhdessä. Tykkään ihan tällaisesta kevytystävyydestä, tosiystävät on niitä lapsuuden januiruyden kavereita, joita näen harvoin mutta jotka tunnen perinpohjin.
Vaikeaahan se on.
Osasyy on että suomen kansa on
Hiljainen
Ujo
Arka
Introvertti
Tuppisuu
Varautunut
ylivarovainen
Estoinen
Syrjäänvetäytyvä.