Muistatteko te muut 70/80lukujen lapset sellaista että Suomessa aurinkorasvaa pidettiin tarpeettomana, vain lomille ulkomaille ostettiin rasvat mukaan

Kyllä muistan juuri näin! Lapsena ei kotimaassa tosiaan käytetty rasvoja, mutta ulkomailla kyllä. Ja äitini yli 70 vee on vieläkin tätä mieltä, että täällä se läträäminen on turhaa.

Muistan vielä vuonna 1991 kun oltiin Kanarialla ja vanhempani eivät edes pakanneet meille aurinkovoidetta mukaan. Äitini piti pitkälle ysärin jälkipuoliskolle asti aurinkovoiteita turhakkeina. Minun piti palaa auringossa pahasti noin 11-12-vuotiaana kun alkoi uskoa, että jokin vaara on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen syntynyt 1964 ja muistan, että meillä käytettiin ainakin 70-luvulla (ehkä jo aiemmin, en vaan muista) Coppertone aurinkorasvaa.

Muistan sen hajun vieläkin ja mainoksen jossa koira tarrasi pikkutytön pöksyihin.

Minäkin muistan Coppertonen tuoksun mutta olen aika varma siitä että 1970-luvulla noita myytiin nimenomaan ruskettumista edistävinä, ei sitä estävinä tuotteina.

Jos jossain tuotteessa edes puhuttiin suojakertoimista niin yhden käden sormet riittivät.

Äideillä oli pitkän talven jälkeen enemmänkin huoli siitä että valkoiset lapset ehtivät saada vähän "tervettä väriä" pintaansa niiden onnettoman harvojen kesäpäivien aikana kun Suomessakin pystyi viettämään muutaman tunnin rannalla pelkässä uimapuvussa.

Etelänmatkojen ja solariumin myötä ruskettuminen nousi kalpean toimistotyöläisen statussymboliksi.

Muistan miten vielä 1990-luvulla sattui todella kylmät kelit Kanarialle mutta hotellilla porukka makasi väkisin iho kanalihalla uima-altaalla aurinkoa ottamassa kun "maksettiin siitä että saadaan rusketus talvella". Kotiin piti tulla hummerinpunaisena iho paloina kesien että työkaverit ovat kateellisia.

Siis kuinka vajaalla voi ihminen käydä esittäessään tällaisen kysymyksen?

En todellakaan muista käyttäneeni aurinkorasvoja ennen kuin +30 mittarissa.

En kyllä usein käytä vieläkään.

M58

Juu. On ollut juuri iho-ongelmia ja tarvisin lääkäriä siihen. Joskus pieniä iholeikkauksia voi joutua tekemään taas. Osa ei johdu ehkä auringosta, vaan se tulee ilmankin. 

Joo, ei todellakaan käytetty mitään aurinkorasvaa 80-luvulla, eikä meidän perheessä edes aurinkolaseja. Äiti käski vaan tuhatta halveksuvasti ja siristää silmiä, kun valitin häikäisystä. 

Itse en ole koskaan palanut Suomessa, aika vähän edes ylipäätään rusketun. En tosin viihdykään auringossa kovin mielelläni. Ajattelin pitkään, että ihoni ei reagoi aurinkoon ja kun muutin teini-iän lopussa ulkomaille, jouduin palamaan useamman kerran, ennen kuin uskoin että se aurinko ei täällä ole samanlainen kuin Suomessa. En edelleenkään ole erityisen herkkä auringonvalolle, mutta nyt aikuisena rusketun jo jonkun verran. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei saanut suojautua, jos edes joskus kuulemma aurinko paistoi. Aurinkolasejakin pidettiin lähinnä asusteina, joilla ei varsinaisesti mitään tarvetta ollut.

No eihän niillä varsinaisesti mitään tarvetta olekaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.