Muistatteko te muut 70/80lukujen lapset sellaista että Suomessa aurinkorasvaa pidettiin tarpeettomana, vain lomille ulkomaille ostettiin rasvat mukaan
Suomessa kun aurinko ei muka polta. Vaikka joka kesä irtosi nahat olkapäistä.
Kommentit (68)
Olin keskikesällä 13-vuotiaana maauimalassa tunteja uimassa ilman mitään suojaa. Käsivarret alkoivat kirvellä kamalasti auringon takia, minä ajattelin että Vesi vanhin voitehista ja hieroin vettä käsiin. Voivoi.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ennen:
- aurinko ei ollut vaarallista Suomessa
- ei ollut punkkeja
- tupakointi oli ihan ok (ja me lapset saimme ostaa sitä kioskilta isälle)
- turvavöitä ei tarvittu autoissa (sen aikaisissa autoissa ei ollut turvavöitä jos niitä ei erikseen jälkiasennettu)
- mopolla ajaessa oli ihan tuvallista ilman kypärää, polkupyöräilijälle kukaan ei edes ehdottanut kypärää
- lasten oli ihan turvallista ajaa pyörällä keskenään uimarannalle, jossa olimme koko päivän (iso lapsikatras, jonka ikäjakauma 5-9v). Matkalla ylitettiin useampi autotie.
- polkupyörän takapakkarilla oli ihan tavallista kyyditä nuorempia sisaruksia/kavereita
Oi niitä lapsuus/nuoruusaikoja pk-seudulla!
- ihosyövät alkoivat yleistyä 80-luvulla, kun auringonotto oli muotia. Se auringonotto näkyy tänä päivänäkin syöpäluvuissa, johon vaikuttaa koko elämän aikana saatu aurinko. Ihosyövät ovat valtavasti lisääntyneet.
- turvavöiden puuttuminen tappoi valtavan määrän ihmisiä.
- lasten hukkumiset oli ennen moninkertaisesti yleisempiä kuin nykyään. Eikä kukaan täysijärkinen koskaan päästä ajasta riippumatta 5- 9 -vuotiaita keskenään uimaan ilman valvontaa ellei ole valmis hautaamaan lapsiaan.
- mopot, polkupyörät ym. sama juttu kuin auto-onnettomuuksissa, ennen oli vaarallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ennen:
- aurinko ei ollut vaarallista Suomessa
- ei ollut punkkeja
- tupakointi oli ihan ok (ja me lapset saimme ostaa sitä kioskilta isälle)
- turvavöitä ei tarvittu autoissa (sen aikaisissa autoissa ei ollut turvavöitä jos niitä ei erikseen jälkiasennettu)
- mopolla ajaessa oli ihan tuvallista ilman kypärää, polkupyöräilijälle kukaan ei edes ehdottanut kypärää
- lasten oli ihan turvallista ajaa pyörällä keskenään uimarannalle, jossa olimme koko päivän (iso lapsikatras, jonka ikäjakauma 5-9v). Matkalla ylitettiin useampi autotie.
- polkupyörän takapakkarilla oli ihan tavallista kyyditä nuorempia sisaruksia/kavereita
Oi niitä lapsuus/nuoruusaikoja pk-seudulla!
- Ennen myös oli vähemmän ihosyöpiä
- Lapsia kuoli tapaturmissa niin liikenteessä kuin hukkumalla kuin muutenkin huomattavasti enemmän kuin nykyään
- Liikenteessä kuoli moninkertainen määrä ihmisä vuodessa
- Ennen oli enemmän keuhokosyöpiä
- Ennen ihmisten elinajanodote oli ihan joka syystä lyhyempi
Oi, niitä vanhoja hyviä aikoja, kun ihmisiä kuolla kupsahteli kuin kärpäsiä. Oli se niin hienoa, että äkkiä pitäisi saada ne ajat takaisin.
Mutta ihmisillä oli työ ja varaa ostaa tai rakentaa omakotitalo ja olla siellä onnellinen ilman somea ja uhriutumista.
Vaarallisempaa mutta paljon onnellisempaa.
Muistan mun äidin olleen sitä mieltä, että jos laittaa aurinkovoidetta, niin palaa varmasti. Oi aikoja. Oi tapoja...
Vierailija kirjoitti:
No ei siellä etelässäkään aurinkorasvoja ihmeemmin käytetty ja nekin jotka käytti, käytti niitä todella matalakertoimisia. Suosittuja oli myös ruskettumista tehostavat voiteet ja tropiikissakin matkaopas opasti, että kun hieroo kookosöljyä ihoon, ruskettuminen tehostuu.
Meillä oli kaukoidässå viiden hengen perheellä kahdeksi viikoksi yksi sk10 voidepurkki mukana. Sillä ei pahemmin palamista estetty.
Suojakertoimet 3 ja 5 olivat aivan normaaleja Etelä-Italiassakin 80-luvulla rantalomalla (suomalaisille ja skandinaaveille).
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei saanut suojautua, jos edes joskus kuulemma aurinko paistoi. Aurinkolasejakin pidettiin lähinnä asusteina, joilla ei varsinaisesti mitään tarvetta ollut.
Tähän törmää yllättävän usein vieläkin. Minulla on näkövamma ja erittäin herkät silmät mutta aurinkolaseja ei saisi käyttää jostain syystä, eräiden mielestä kai elvistelyä. En siis ole sokea.
Olen aina ollut runsasluominen ja nykyään sitten elämääni kuuluvat säännöllisesti tehtävät luomitarkastukset lääkärissä, keskipäivän auringon välttely ja aurinkorasva suojakertoimella 50.
Tämä kaikki on hintaa lapsuuden huolettomista kesäpäivistä kun juoksin ulkona mekko päällä ja joka kesä iho oli punainen sekä kipeä . En palanut nahanluontiin asti mutta esim suihku sattui.
Äiti vaan lohdutti ettå iho vahvistuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ennen:
- aurinko ei ollut vaarallista Suomessa
- ei ollut punkkeja
- tupakointi oli ihan ok (ja me lapset saimme ostaa sitä kioskilta isälle)
- turvavöitä ei tarvittu autoissa (sen aikaisissa autoissa ei ollut turvavöitä jos niitä ei erikseen jälkiasennettu)
- mopolla ajaessa oli ihan tuvallista ilman kypärää, polkupyöräilijälle kukaan ei edes ehdottanut kypärää
- lasten oli ihan turvallista ajaa pyörällä keskenään uimarannalle, jossa olimme koko päivän (iso lapsikatras, jonka ikäjakauma 5-9v). Matkalla ylitettiin useampi autotie.
- polkupyörän takapakkarilla oli ihan tavallista kyyditä nuorempia sisaruksia/kavereita
Oi niitä lapsuus/nuoruusaikoja pk-seudulla!
- Ennen myös oli vähemmän ihosyöpiä
- Lapsia kuoli tapaturmissa niin liikenteessä kuin hukkumalla kuin muutenkin huomattavasti enemmän kuin nykyään
- Liikenteessä kuoli moninkertainen määrä ihmisä vuodessa
- Ennen oli enemmän keuhokosyöpiä
- Ennen ihmisten elinajanodote oli ihan joka syystä lyhyempi
Oi, niitä vanhoja hyviä aikoja, kun ihmisiä kuolla kupsahteli kuin kärpäsiä. Oli se niin hienoa, että äkkiä pitäisi saada ne ajat takaisin.
Mutta ihmisillä oli työ ja varaa ostaa tai rakentaa omakotitalo ja olla siellä onnellinen ilman somea ja uhriutumista.
Hiukan aikaisemmin eli 60-luvun lopulla ja 70-luvulla oli massatyöttömyyttä, maaseudun rakennemuutos toi kaupunkeihin valtavasti väkeä, inflaatio jylläsi ja oli asuntopula.
Vierailija kirjoitti:
Vaarallisempaa mutta paljon onnellisempaa.
Jos sinusta on onnellista haudata hukkunut tai autokolarissa kuollut lapsi, niin minun käsitys onnesta on hieman toinen.
70-80-luvulla oli paksu UV-säteilyä suodattavat otsonikerros. 80-luvun puolivälissä havaittiin kerroksen ohentuneen merkittävästi. On toivottu, että otsonikerros palautuisi ennalleen ajan myötä, mutta vielä ei ole ollut merkittävää parannusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ennen:
- aurinko ei ollut vaarallista Suomessa
- ei ollut punkkeja
- tupakointi oli ihan ok (ja me lapset saimme ostaa sitä kioskilta isälle)
- turvavöitä ei tarvittu autoissa (sen aikaisissa autoissa ei ollut turvavöitä jos niitä ei erikseen jälkiasennettu)
- mopolla ajaessa oli ihan tuvallista ilman kypärää, polkupyöräilijälle kukaan ei edes ehdottanut kypärää
- lasten oli ihan turvallista ajaa pyörällä keskenään uimarannalle, jossa olimme koko päivän (iso lapsikatras, jonka ikäjakauma 5-9v). Matkalla ylitettiin useampi autotie.
- polkupyörän takapakkarilla oli ihan tavallista kyyditä nuorempia sisaruksia/kavereita
Oi niitä lapsuus/nuoruusaikoja pk-seudulla!
- ihosyövät alkoivat yleistyä 80-luvulla, kun auringonotto oli muotia. Se auringonotto näkyy tänä päivänäkin syöpäluvuissa, johon vaikuttaa koko elämän aikana saatu aurinko. Ihosyövät ovat valtavasti lisääntyneet.
- turvavöiden puuttuminen tappoi valtavan määrän ihmisiä.
- lasten hukkumiset oli ennen moninkertaisesti yleisempiä kuin nykyään. Eikä kukaan täysijärkinen koskaan päästä ajasta riippumatta 5- 9 -vuotiaita keskenään uimaan ilman valvontaa ellei ole valmis hautaamaan lapsiaan.
- mopot, polkupyörät ym. sama juttu kuin auto-onnettomuuksissa, ennen oli vaarallisempaa.
Niin, ihosyövät alkoivat yleistyä, kun aurinkoa alettiin ottaa ja ilman suojakertoimia. Aiemmat sukupolvet kun eivät auringossa vaatteitta olleet ja suurin osa jopa vältteli auringossa olo, koska rusketus oli rahvaanomaista. Nyt tällä hetkellä ihosyöpien yleisyys johtuu nimenomaan noista sukupolvista (70-80 ja vielä 90-luvunkin), jotka kärtsäsivät itseään auringossa kertoimitta. Ihan näin kivana pikku faktaboksina: syövän kuin syövän kehittymiseen menee vuosikymmeniä. Se ihosyöpä ei tule siitä viiden vuoden takaisesta auringontosta, vaan sitä kymmenien vuosien kerrainnaisvaikutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ennen:
- aurinko ei ollut vaarallista Suomessa
- ei ollut punkkeja
- tupakointi oli ihan ok (ja me lapset saimme ostaa sitä kioskilta isälle)
- turvavöitä ei tarvittu autoissa (sen aikaisissa autoissa ei ollut turvavöitä jos niitä ei erikseen jälkiasennettu)
- mopolla ajaessa oli ihan tuvallista ilman kypärää, polkupyöräilijälle kukaan ei edes ehdottanut kypärää
- lasten oli ihan turvallista ajaa pyörällä keskenään uimarannalle, jossa olimme koko päivän (iso lapsikatras, jonka ikäjakauma 5-9v). Matkalla ylitettiin useampi autotie.
- polkupyörän takapakkarilla oli ihan tavallista kyyditä nuorempia sisaruksia/kavereita
Oi niitä lapsuus/nuoruusaikoja pk-seudulla!
- Ennen myös oli vähemmän ihosyöpiä
- Lapsia kuoli tapaturmissa niin liikenteessä kuin hukkumalla kuin muutenkin huomattavasti enemmän kuin nykyään
- Liikenteessä kuoli moninkertainen määrä ihmisä vuodessa
- Ennen oli enemmän keuhokosyöpiä
- Ennen ihmisten elinajanodote oli ihan joka syystä lyhyempi
Oi, niitä vanhoja hyviä aikoja, kun ihmisiä kuolla kupsahteli kuin kärpäsiä. Oli se niin hienoa, että äkkiä pitäisi saada ne ajat takaisin.
Mutta ihmisillä oli työ ja varaa ostaa tai rakentaa omakotitalo ja olla siellä onnellinen ilman somea ja uhriutumista.
Käypä nyt tsekkaamassa ne faktat. Ihan oikeasti, ovatko ihmiset todellakin noin pihalla jo ihan lähihistoriasta. Ei ihme, ettei nykypäivänä osata ottaa oppia vanhoista virheistä, kun ei tiedetä edes sitä, millaista elämä oli omassa kotimaassa alle sata vuotta sitten. Kuvitellaan sen olleen jotain onnelsta utopiaa, jossa lapset ja aikuiset terveinä ja huolta vailla krimailivat vihreillä niityillä.
- mopot, polkupyörät ym. sama juttu kuin auto-onnettomuuksissa, ennen oli vaarallisempaa.
Kaikesta maanisesta holhouksesta ja naurettavista rajoituksista huolimatta tasan 100% ihmisistä kuolee lopulta vieläkin.
Ennen vanhaan ihmiset ehtivät sentään elää ja nauttiakin elämästään.
Minäkin pyöräilin ilman kypärää koko lapsuuden ja mopoihin tuli kypäräpakko vasta juuri ennen mopoikää. Nukuin tyytyväisenä poikittain takapenkillä aina autolomalla kun sinne turvavyöt tulivat vasta kasarilla.
Suurella yläasteella oli muistaakseni 800 tai 900 oppilasta ja valtava rivi mopoja pihalla mutta olen varma siitä että en koko kouluaikana kuullut yhdenkään oppilaan kuolleen pyörä- tai mopo-onnettomuudessa.
Yksi opettaja kyllä kuoli auto-onnettomuudessa ja tämä oli niin harvinainen juttu että siitä kohistiin viikkoja.
Mä muistan, että meidät hölvättiin aurinkorasvalla joka aamu ennen pihalle menoa. Päivällä äiti hölväs meidät uudestaan.
Me ei käyty ulkomailla. Lähinnä vaan lähiön pihoilla ja Kotkassa mummolassa heinäkuu. Sielläkin aurinkorasvaa kului.
vm -72
Vierailija kirjoitti:
Siis palatteko te oikeasti suomessa?
Minä ainakin, aito punapää kun olen. Saattaa olla, että vain muumit ovat kalpeampia kuin minä. Onneksi en edes tykkää kovasta helteetsä, joten auringossa makailua en ole koskaan harrastanut. Muistan kyllä lapsuudestani, kuinka mentiin lomalle Välimerelle ja tujuin aurinkovoide mitä löydettiin kaupasta oli spf 10...
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ennen:
- aurinko ei ollut vaarallista Suomessa
- ei ollut punkkeja
- tupakointi oli ihan ok (ja me lapset saimme ostaa sitä kioskilta isälle)
- turvavöitä ei tarvittu autoissa (sen aikaisissa autoissa ei ollut turvavöitä jos niitä ei erikseen jälkiasennettu)
- mopolla ajaessa oli ihan tuvallista ilman kypärää, polkupyöräilijälle kukaan ei edes ehdottanut kypärää
- lasten oli ihan turvallista ajaa pyörällä keskenään uimarannalle, jossa olimme koko päivän (iso lapsikatras, jonka ikäjakauma 5-9v). Matkalla ylitettiin useampi autotie.
- polkupyörän takapakkarilla oli ihan tavallista kyyditä nuorempia sisaruksia/kavereita
Oi niitä lapsuus/nuoruusaikoja pk-seudulla!
Ja tossa sulle vähän tilastoa, miten kivasti kaikki meni: https://www.stat.fi/til/ksyyt/2010/ksyyt_2010_2011-12-16_kat_007_fi.html
Laittettiin aurinkoöljyä, jolla vain paloi entistä pahemmin. Varsinkin järvellä.
Oltiin auringossa ilman mitään rasvoja, joo. Erinäisiä kertoja polin itseni, kerran oikein pahasti kun pari tuntia vuolin keskittyneesti kaarnaveneitä risti-istunnassa istuen. Tuli hauskat selvärajaiset pitkät palovammat jalkoihin ja äitini säikähtikin että olisin kaatanut kuumaa vettä päälleni.
Ja sitten 70-luvulla oli sellainkin kummajainen, että käytettiin Tummeli-lypsyvoidetta aurinkovoiteena. En tiedä, mikä sen tarkoitus oli. Pitikö sen jotenkin suojata, vai pitikö ruskettua entistä paremmin. Muistan valokuvan, jossa vatsakas isäni lojuu lepotuolissa grillaantumassa ainoana asunaan piukat uikkarit ja kalastajanhattu silmillä, Tummeli-purkki tuolin alla.
80-luvulla ruskettuminen vasta muotia olikin, tuli solariumit.
- Ennen myös oli vähemmän ihosyöpiä
- Lapsia kuoli tapaturmissa niin liikenteessä kuin hukkumalla kuin muutenkin huomattavasti enemmän kuin nykyään
- Liikenteessä kuoli moninkertainen määrä ihmisä vuodessa
- Ennen oli enemmän keuhokosyöpiä
- Ennen ihmisten elinajanodote oli ihan joka syystä lyhyempi
Oi, niitä vanhoja hyviä aikoja, kun ihmisiä kuolla kupsahteli kuin kärpäsiä. Oli se niin hienoa, että äkkiä pitäisi saada ne ajat takaisin.