Muistatteko te muut 70/80lukujen lapset sellaista että Suomessa aurinkorasvaa pidettiin tarpeettomana, vain lomille ulkomaille ostettiin rasvat mukaan

Kyllähän Anttilasta haettiin aurinkorasvat, kertoimet luokkaa 2-4. 

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten 70-luvulla oli sellainkin kummajainen, että käytettiin Tummeli-lypsyvoidetta aurinkovoiteena. En tiedä, mikä sen tarkoitus oli. Pitikö sen jotenkin suojata,

Saattaapi olla että iskä ja äiskä eivät siihen hätään keksineet purkin yöpöydältä löytäneelle pikku piltille parempaakaan selitystä.

Suosittua tavaraa vielä viime vuosituhannen puolella ja myytiin jopa kaupungeissa citymarketissa vaikka lehmiä ei ollut lähimaillakaan. Mutta hyvin luisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli ennen:

- aurinko ei ollut vaarallista Suomessa

- ei ollut punkkeja

- tupakointi oli ihan ok (ja me lapset saimme ostaa sitä kioskilta isälle)

- turvavöitä ei tarvittu autoissa (sen aikaisissa autoissa ei ollut turvavöitä jos niitä ei erikseen jälkiasennettu)

- mopolla ajaessa oli ihan tuvallista ilman kypärää, polkupyöräilijälle kukaan ei edes ehdottanut kypärää

- lasten oli ihan turvallista ajaa pyörällä keskenään uimarannalle, jossa olimme koko päivän (iso lapsikatras, jonka ikäjakauma 5-9v). Matkalla ylitettiin useampi autotie.

- polkupyörän takapakkarilla oli ihan tavallista kyyditä nuorempia sisaruksia/kavereita

Oi niitä lapsuus/nuoruusaikoja pk-seudulla!

- Ennen myös oli vähemmän ihosyöpiä

- Lapsia kuoli tapaturmissa niin liikenteessä kuin hukkumalla kuin muutenkin huomattavasti enemmän kuin nykyään

- Liikenteessä kuoli moninkertainen määrä ihmisä vuodessa

- Ennen oli enemmän keuhokosyöpiä

- Ennen ihmisten elinajanodote oli ihan joka syystä lyhyempi

Oi, niitä vanhoja hyviä aikoja, kun ihmisiä kuolla kupsahteli kuin kärpäsiä. Oli se niin hienoa, että äkkiä pitäisi saada ne ajat takaisin.

Eikö kukaan enää ymmärrä sarkasmia/ironiaa tekstityyppinä? Ennen näitä opeltiin tunnistamaan ihan koulussa. Niinä vanhoina huonoina aikoina...

Vierailija kirjoitti:

Suurella yläasteella oli muistaakseni 800 tai 900 oppilasta ja valtava rivi mopoja pihalla mutta olen varma siitä että en koko kouluaikana kuullut yhdenkään oppilaan kuolleen pyörä- tai mopo-onnettomuudessa.

Yksi opettaja kyllä kuoli auto-onnettomuudessa ja tämä oli niin harvinainen juttu että siitä kohistiin viikkoja.

Minusta taas onnettomuuksissa kuoleminen oli niin yleistä, ettei kovin paljon kohistu kun sellainen sattui.

Yhden luokkakaverin pikkusisko kuoli autokolarissa, ja vanhempien työkaveri perheineen.

Liikenneonnettomuustilastoissa kylä näkee, että 70-luvulla oli liikennekuolemia paljon enemmän kuin nykyään. (Sivumennen sanottuna silloin oli hirviä ja peuroja murto-osa nykyisistä, joten eivät olleet merkittävä kolarien aiheuttaja.)

Meillä päin aurinkorasvat penskoilla oli ihan normi 80-luvulla mutta kai niitä välinpitämättömiä vanhempia on ollut tuolloinkin joita ei vaan ole jaksanut kiinnostaa..

Olen 70-luvulla syntynyt mies enkä muista että pentuna mulla olisi koskaan ollut mitään aurinkorasvoja. Ei kyllä matkailtu missään etelänmaissakaan koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli ennen:

- aurinko ei ollut vaarallista Suomessa

- ei ollut punkkeja

- tupakointi oli ihan ok (ja me lapset saimme ostaa sitä kioskilta isälle)

- turvavöitä ei tarvittu autoissa (sen aikaisissa autoissa ei ollut turvavöitä jos niitä ei erikseen jälkiasennettu)

- mopolla ajaessa oli ihan tuvallista ilman kypärää, polkupyöräilijälle kukaan ei edes ehdottanut kypärää

- lasten oli ihan turvallista ajaa pyörällä keskenään uimarannalle, jossa olimme koko päivän (iso lapsikatras, jonka ikäjakauma 5-9v). Matkalla ylitettiin useampi autotie.

- polkupyörän takapakkarilla oli ihan tavallista kyyditä nuorempia sisaruksia/kavereita

Oi niitä lapsuus/nuoruusaikoja pk-seudulla!

Ei se ollut kyllä sallittua 80-luvullakaan, sattui kerran nimittäin poliisit näkemään ja huusivat kovaääniseen siellä kauempana että ei ajeta kahdestaan! No se loppui siihen.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ihmisillä oli työ ja varaa ostaa tai rakentaa omakotitalo ja olla siellä onnellinen ilman somea ja uhriutumista.

Ja joilla ei ollut, muuttivat Ruotsiin työn perässä. Siltä ajalta on peruja ruotsalainen sanonta "en finne igen", kun suomalaiset viinapäissään innostuivat puukkohippasille.

Turvavöistä sen verran että uusissa autoissa ne oli pakolliset takapenkilläkin olla siis asennettuna jo 80-luvun alusta, käyttöpakko tuli ehkä myöhemmin. Tietysti suomalaiseen tapaan silloinkin autot olivat melko pitkään käytössä, joten 80-luvullakin vielä oli paljon vanhoja autoja joissa ei ollut turvavöitä takana ollenkaan.

Eri autonvalmistajat ovat ehkä jo vapaaehtoisesti asennelleet turvavöitä takapenkeillekin jo ennen lain voimaanastumista, esim. meillä oli vm. -71 Opel Kadett, ei vöitä takapenkillä ollenkaan ja edessäkin kiinteät vyöt (ei rullakelausmekanismia), toinen 70-luvun auto oli Saab 99 vm. -76, jossa oli takapenkilläkin rullavyöt, tämä tosin tuli meille vasta 80-luvulla, liekö ollut alunperin vai jälkeenpäin asennettu, sitä en tiedä mutta toisaalta Saab oli turvallisen auton maineessa, joten ehkä Saab on ne oma-aloitteisestikin voinut asentaa jo tehtaalla?

80-luvun autoista vanhin oli vm. 1983 Mazda 323 jossa oli rullavyöt takapenkilläkin, keskivyö tietysti pelkkä lantiovyö, kuten siihen aikaan oli tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten 70-luvulla oli sellainkin kummajainen, että käytettiin Tummeli-lypsyvoidetta aurinkovoiteena. En tiedä, mikä sen tarkoitus oli. Pitikö sen jotenkin suojata,

Saattaapi olla että iskä ja äiskä eivät siihen hätään keksineet purkin yöpöydältä löytäneelle pikku piltille parempaakaan selitystä.

Suosittua tavaraa vielä viime vuosituhannen puolella ja myytiin jopa kaupungeissa citymarketissa vaikka lehmiä ei ollut lähimaillakaan. Mutta hyvin luisti.

se oli parasta jalkarasvaa. illalla jalkoihin hierottuna + pehmeät sukat päälle. jotkut käyttää sitä muuten vieläkin, löytyy kaupoista edelleen

Vierailija kirjoitti:

Meillä päin aurinkorasvat penskoilla oli ihan normi 80-luvulla mutta kai niitä välinpitämättömiä vanhempia on ollut tuolloinkin joita ei vaan ole jaksanut kiinnostaa..

Äitini kyllä vahti että hattu on, ettei vaan tule auringonpistosta! Mutta aurinkorasvoista ei ollut tietokaan.

Pelkäsin vielä 90-luvulla teininä etten rusketu yhtään jos laitan aurinkovoidetta. En vieläkään ole ihan varma, heikentääkö aurinkovoide päivettymistä.

Ihan vielä 2000-luvun alussakin oli samanlaista. Ei meidän perheessä aurinkorasvaa Suomessa käytetty, mutta sitten 2 viikon rantalomalla ulkomailla käytettiin. Toki sielläkin pienehköjä kertoimia ja jos jostain kohtaa jäit valkoiseksi (siis iho),  niin sitä arvosteltiin ja kaikki kohdat piti suorastaan "grillata" auringossa. Kun paloi, niin todettiin vain, että siitä se rusketukseksi muuttuu.

-Ärsyttää niin suunnattomasti tuo lapsuudenperheeni asenne aurinkoon. Olen niin täynnä luomia tänä päivänä ja kasvoista näkee, että on paljon aurinkoa otettu lapsuudessa. Ihosyöpää saa nyt pelätä loppuelämänsä. Omat lapseni suojaan aina pitkähihaisilla vaatteilla ja aurinkorasvaa laitellaan joka aamu ja päivä täällä Pohjois-Suomessa. Toki itsenikin rasvaan tänä päivänä hyvin ja toivon, että säilyn hengissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo aurinko vahvistaa ihoa sanottiin,vauvatkin laitettiin nakuina vilttille köllimään.

Aurinkolaseja ei ollut kellään,hellehattu oli lähinnä asuste

Auringosta sai vahvistavia vitamiineja.

...ja saa yhä edelleen, D-vitamiiniä.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin auringossa ilman mitään rasvoja, joo. Erinäisiä kertoja polin itseni, kerran oikein pahasti kun pari tuntia vuolin keskittyneesti kaarnaveneitä risti-istunnassa istuen. Tuli hauskat selvärajaiset pitkät palovammat jalkoihin ja äitini säikähtikin että olisin kaatanut kuumaa vettä päälleni.

Ja sitten 70-luvulla oli sellainkin kummajainen, että käytettiin Tummeli-lypsyvoidetta aurinkovoiteena. En tiedä, mikä sen tarkoitus oli. Pitikö sen jotenkin suojata, vai pitikö ruskettua entistä paremmin. Muistan valokuvan, jossa vatsakas isäni lojuu lepotuolissa grillaantumassa ainoana asunaan piukat uikkarit ja kalastajanhattu silmillä, Tummeli-purkki tuolin alla.

80-luvulla ruskettuminen vasta muotia olikin, tuli solariumit.

Kesällä mummolassa piti olla paljon ulkona hommia tekemässä ja samalla yritin saada itselleni rusketusta. Paloin helposti, muutaman kerran tosi pahasti, joten pyysin kerran äidiltä, josko me ostettaisiin aurinkorasvaa. Äiti vain nauroi ja sanoi, että semmoisia ei tarvita. Löysin navetasta Tummeli-purkin ja lätkin sitä selkääni kunnon kerroksen. Eipä ole selkä ikinä palanut niin pahasti, seuraava yö meni kivusta itkien. Ihosyövän esiaste on selän luomesta jo löytynyt, en usko, että jää ainoaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli ennen:

- aurinko ei ollut vaarallista Suomessa

- ei ollut punkkeja

- tupakointi oli ihan ok (ja me lapset saimme ostaa sitä kioskilta isälle)

- turvavöitä ei tarvittu autoissa (sen aikaisissa autoissa ei ollut turvavöitä jos niitä ei erikseen jälkiasennettu)

- mopolla ajaessa oli ihan tuvallista ilman kypärää, polkupyöräilijälle kukaan ei edes ehdottanut kypärää

- lasten oli ihan turvallista ajaa pyörällä keskenään uimarannalle, jossa olimme koko päivän (iso lapsikatras, jonka ikäjakauma 5-9v). Matkalla ylitettiin useampi autotie.

- polkupyörän takapakkarilla oli ihan tavallista kyyditä nuorempia sisaruksia/kavereita

Oi niitä lapsuus/nuoruusaikoja pk-seudulla!

- ihosyövät alkoivat yleistyä 80-luvulla, kun auringonotto oli muotia. Se auringonotto näkyy tänä päivänäkin syöpäluvuissa, johon vaikuttaa koko elämän aikana saatu aurinko. Ihosyövät ovat valtavasti lisääntyneet.

- turvavöiden puuttuminen tappoi valtavan määrän ihmisiä.

- lasten hukkumiset oli ennen moninkertaisesti yleisempiä kuin nykyään. Eikä kukaan täysijärkinen koskaan päästä ajasta riippumatta 5- 9 -vuotiaita keskenään uimaan ilman valvontaa ellei ole valmis hautaamaan lapsiaan.

- mopot, polkupyörät ym. sama juttu kuin auto-onnettomuuksissa, ennen oli vaarallisempaa.

Niin, ihosyövät alkoivat yleistyä, kun aurinkoa alettiin ottaa ja ilman suojakertoimia. Aiemmat sukupolvet kun eivät auringossa vaatteitta olleet ja suurin osa jopa vältteli auringossa olo, koska rusketus oli rahvaanomaista. Nyt tällä hetkellä ihosyöpien yleisyys johtuu nimenomaan noista sukupolvista (70-80 ja vielä 90-luvunkin), jotka kärtsäsivät itseään auringossa kertoimitta. Ihan näin kivana pikku faktaboksina: syövän kuin syövän kehittymiseen menee vuosikymmeniä. Se ihosyöpä ei tule siitä viiden vuoden takaisesta auringontosta, vaan sitä kymmenien vuosien kerrainnaisvaikutuksesta.

Rusketus rahvaanomaista? No ehkä jossain 1800-luvun viktoriaanisessa Englannissa. Suomalaisella maaseudulla ei ennen aikaan ollut aikaa makoilla tyhjän panttina aurinkoa ottamassa kuten nyt. Kyllä se aurinko paahtoi ja rusketti ulkona töissä tai joessa uimassa käydessä, mutta ei sitä erikseen maattu ottamassa.

Tämän päivän puna on huomisen bruna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli ennen:

- aurinko ei ollut vaarallista Suomessa

- ei ollut punkkeja

- tupakointi oli ihan ok (ja me lapset saimme ostaa sitä kioskilta isälle)

- turvavöitä ei tarvittu autoissa (sen aikaisissa autoissa ei ollut turvavöitä jos niitä ei erikseen jälkiasennettu)

- mopolla ajaessa oli ihan tuvallista ilman kypärää, polkupyöräilijälle kukaan ei edes ehdottanut kypärää

- lasten oli ihan turvallista ajaa pyörällä keskenään uimarannalle, jossa olimme koko päivän (iso lapsikatras, jonka ikäjakauma 5-9v). Matkalla ylitettiin useampi autotie.

- polkupyörän takapakkarilla oli ihan tavallista kyyditä nuorempia sisaruksia/kavereita

Oi niitä lapsuus/nuoruusaikoja pk-seudulla!

- ihosyövät alkoivat yleistyä 80-luvulla, kun auringonotto oli muotia. Se auringonotto näkyy tänä päivänäkin syöpäluvuissa, johon vaikuttaa koko elämän aikana saatu aurinko. Ihosyövät ovat valtavasti lisääntyneet.

- turvavöiden puuttuminen tappoi valtavan määrän ihmisiä.

- lasten hukkumiset oli ennen moninkertaisesti yleisempiä kuin nykyään. Eikä kukaan täysijärkinen koskaan päästä ajasta riippumatta 5- 9 -vuotiaita keskenään uimaan ilman valvontaa ellei ole valmis hautaamaan lapsiaan.

- mopot, polkupyörät ym. sama juttu kuin auto-onnettomuuksissa, ennen oli vaarallisempaa.

Niin, ihosyövät alkoivat yleistyä, kun aurinkoa alettiin ottaa ja ilman suojakertoimia. Aiemmat sukupolvet kun eivät auringossa vaatteitta olleet ja suurin osa jopa vältteli auringossa olo, koska rusketus oli rahvaanomaista. Nyt tällä hetkellä ihosyöpien yleisyys johtuu nimenomaan noista sukupolvista (70-80 ja vielä 90-luvunkin), jotka kärtsäsivät itseään auringossa kertoimitta. Ihan näin kivana pikku faktaboksina: syövän kuin syövän kehittymiseen menee vuosikymmeniä. Se ihosyöpä ei tule siitä viiden vuoden takaisesta auringontosta, vaan sitä kymmenien vuosien kerrainnaisvaikutuksesta.

Rusketus rahvaanomaista? No ehkä jossain 1800-luvun viktoriaanisessa Englannissa. Suomalaisella maaseudulla ei ennen aikaan ollut aikaa makoilla tyhjän panttina aurinkoa ottamassa kuten nyt. Kyllä se aurinko paahtoi ja rusketti ulkona töissä tai joessa uimassa käydessä, mutta ei sitä erikseen maattu ottamassa.

Kyllä se oli rahvaanomaista vuosikymmeniä sitten. Helsinkiläiset sukulaiset aina kiusasivat että maalaiset tuntee hajusta ja väristä. Tarkoitti että juuri maalaiset olivat niitä ruskettuneita ja he eivät koska heillä ei ollut tarvetta raataa auringossa. 

- Eri

Mä olen syntynyt 1964 ja muistan, että meillä käytettiin ainakin 70-luvulla (ehkä jo aiemmin, en vaan muista) Coppertone aurinkorasvaa.

Muistan sen hajun vieläkin ja mainoksen jossa koira tarrasi pikkutytön pöksyihin.

En tosin tiedä miten tehokasta se oli. Kerran kun itseksemme olimme menneet rannalle, äiti torui punaisista olkapäistä. Oli rasvat unohtuneet.

Äitini oli käynyt kosmetologikoulun. Olisko sillä tekemistä ollut asian kanssa. Täytyykin muistaa kysyä kun seuraavan kerran äipän näen.

nykyisin Suomen taivaaseen levitetään khemikaali traileja ettei syöpäinen aurinkonvalo pääsisi meitä ruhjomaan, Ei tartte enää rasvoja holvata