Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen poika ei halua pitää yhteyttä :(
15.06.2022 |
Kolmekymppinen poikani ei ikinä ota yhteyttä eikä halua tavata. Kun soitan hänelle, vaikuttaa että häntä ei kiinnosta puhua. Usein hän ei vastaa puheluihin ollenkaan. Whatsappissa näen että hän on ollut paikalla, mutta ei vastaa viesteihin.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, mikä hänellä on. Olen aina tehnyt kaikkeni hänen eteensä ja huolehtinut hänestä. Hän on syyttänyt minua elämänsä kontrolloinnista, mutta olen kaikessa tarkoittanut hänen parastaan. Pelkään että olen kasvattanut hänestä kiittämättömän, mutta voisiko syynä olla masennus tai vastaava? Hävettää niin paljon, kun ystävät kyselevät mitä pojalleni kuuluu ja joudun keksimään vastaukset kun en tiedä :(
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kannattaa hankkia lapsia ettei ole yksin vanhana"
:DDDDDDDDDDDDDDDD
Sekö on syysi hankkia lapsia? Äitisi on paras ystäväsi?
Sen sanoo aika moni täällä syyksi hankkia lapsia, etenkin kun velat tulee puheeksi. Heti alkaa mammat huutelemaan, että oot sitten vanhana ihan yksin jos et hanki lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kannattaa hankkia lapsia ettei ole yksin vanhana"
:DDDDDDDDDDDDDDDD
Sekö on syysi hankkia lapsia? Äitisi on paras ystäväsi?
Sen sanoo aika moni täällä syyksi hankkia lapsia, etenkin kun velat tulee puheeksi. Heti alkaa mammat huutelemaan, että oot sitten vanhana ihan yksin jos et hanki lapsia.
Kyllähän moni nykyinen keski-ikäinen on muuttanut aikoinaan useampaan kertaan joko opiskeluiden ja/tai töiden takia kauas kotipaikkakunnaltaan, että on ihan selvää ettei vanhempien seuraneitinä olo onnistu. Miksi ihmeessä he kuvittelisivat asuvansa omien lastensa lähellä? Tai edes samassa maassa?
En koskaan ole sanonut tyttärilleni että heidän tulee tietää että olen tehnyt kaikkeni heidän eteensä, en myöskään että olisin joutunut luopumaan jostain heidän takiaan. Heidän ei tarvitse olla missään 'kiitollisuuden velassa' minua kohtaan. Olen myös sanonut että koska he elävät kiireistä aikaa pienten lasten, työn ja perhe elämän kanssa niin en soita vaan he saavat soittaa silloin kun on aikaa ja tarvetta. Toimii hyvin. Vanhempi tytär soittaa joka päivä, nuorempi pari kertaa viikossa :)
Joskus voi vanhiemmissakin olla vikaa. Meillä oli kaks lasta kun mieheni vanhemmat pitivät puhuttelun miehelleni. Aiheena miksi mieheni ei antanut enemmän aikaa vanhemilleen, perheellinen mies. Just. Oltiin lähemmä 30 v sillon molemmat. Kolmas lapsi tuli vuosi tuosta keskustelusta.
Käytii kylässä kun kutsuttiin, ja vuorostaan kutsuttiin meille. Ihan normi settiä.
Lapsenlapsia saaneet pitää niin paljon kun on kiinnostusta riittänyt.
Puhuttiin tästä joku kuukausi sitten, mieheni ihmettelee vieläkin että kummia vaatimuksia perheelliseltä isältä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan poikani ole halunnut pitää mitään yhteyttä minuun eikä isäänsä sen jälkeen, kun me vuonna 2000 teimme hänelle selväksi, että hän ei ole enää poikamme, koska hän on homo ja selvisi, että hän seurustelee miehen kanssa. Hän oli silloin 19v ja se kumppani noin 20-25v. Hän ei ole pitänyt mitään yhteyttä meihin eikä vastaa yhteydenottoihimme. Sisarustensa kanssa hän on tekemisissä ja on näille ilmoittanut, että koska me teimme vanhempina selviksi, että hän on iljetys ja että ei ole enää poikamme emmekä enää ikinä halua olla kanssamme tekemisissä niin hän ei sitten ole. Ilmeisesti hän on yhä yhdessä sen miehensä kanssa, mutta emme tiedä, että missä he asuvat tai mitä heille kuuluu, koska muut lapsemme sanovat, että tuo poika ei halua olla meihin yhteydessä. Me kuitenkin kaipaamme häntä ja haluaisimme, että hän antaisi meille anteeksi, mutta hän ei kuuleman mukaan siihen pysty, koska me sanoimme hänelle, että olisi parempi, että hän olisi kuollut. Nyt hän sitten on mielestään kuollut lapsi meille vanhemmille.
Tässä tapauksessa ymmärrän poikaanne. Aika pahoja ilkeyksiä kerkesitte päästellä suustanne. Huh huh. Noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen näitä tapauksia useammankin. Veljeni alkoi soittelemaan äidillemme vasta 50-vuotiaana. Sitä ennen hänestä ei kuulunut paljoakaan.
Ja on muitakin. Sitten on niitä, jotka ovat yhteydessä vain velvollisuudesta. Ja siksi olen sitä mieltä, että lapset eivät oikeasti välitä vanhemmistaan sen jälkeen, kun itsenäistyvät.
Hmmm.... mulla on kolme lasta, vanhin juuri muutti omilleen. Musta tuntuu, että hän kaipaa meidän suhdettamme ja keskustelujamme ja muuta vielä enemmän kuin minä.
Musta tuntuu, että kun nuo lapset omilleen muuttaa, niin minä itse olen se, joka voisi pitää muutaman vuoden tauon kaikesta mikä vaatii vaivannäköä lasten suuntaan.
Rakastan heitä kyllä, ja kaikki ovat ihania ja pärjääviä. Mutta olen tämän vanhemmuuden ajan ollut aika lailla jaksamiseni rajoilla. Niin nyt olisi ihana vaan elää omaa itseä varten pidempi aika.
Ap, onko sinulla muita lapsia? Jos on, millaiset ovat välinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti käyttää hoviaan, esim. sisaruksia, perusteluna miksi syntipukkilapsi yksin on syypää ja virheellinen. Siksi nostaa paskamyrskyn, jos joku hovista puolustaa syntipukkia, ja saa lisää vettä myllyyn päinvastaisesta. Narskun ja hoviin kuuluvien sisarusten välit voivat näin lähentyä yhteisen syntipukin avulla.
https:///tietoa-narsismista/narsismi/narsisti_ja_hannystelijat/
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko sinulla muita lapsia? Jos on, millaiset ovat välinne?
Ei tuo mitään tarkoita. Narsistivanhemmilla on taipumus ottaa yksi, joka pärjää huonommin kuin muut sisaruksensa tai ei ole vanhempansa mieleinen silmätikukseen, joten hyvät välit muihin lapsiin ei anna mitenkään luotettavaa tietoa aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko sinulla muita lapsia? Jos on, millaiset ovat välinne?
Ei tuo mitään tarkoita. Narsistivanhemmilla on taipumus ottaa yksi, joka pärjää huonommin kuin muut sisaruksensa tai ei ole vanhempansa mieleinen silmätikukseen, joten hyvät välit muihin lapsiin ei anna mitenkään luotettavaa tietoa aiheesta.
En tiedä millainen on narsistivanhempi, sanaa viljellään nyt joka käänteessä. Sen olen huomannut, että vanhemmat usein alkavat tukemaan sitä heikommaksi huomaamaansa lapsukaista ja muut sisarukset eivät aina tätä ymmärrä. Tämä voi sitten aiheuttaa kitkaa perheessä. Kotkaemohan tyrkkää sen heikon rääpäleen yli laidan, että muut selviävät. Ihminen ei. Minulla yhden lapsen äitinä ei ole tästä kokemusta.
Aika moni ihminen tekee "hyvää hyvyyttään" ja "vain toisen parasta ajatellen" toisen elämästä pelkkää kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidit unohdetaan siinä 25 ikävuoden jälkeen, sen jälkeen ne on pojille rasite.
Äitinä helposti tuntee epäonnistuneensa, varsinkin jos välit lapsiin eivät ole kovin läheiset ja vastavuoroiset. Työ- ja ystäväporukoissa puheenaiheet usein sivuavat, ja kohdistuvat lapsiin tai lapsenlapsiin, koskien perhesuhteita yleensäkin. Ymmärrän tämän äidin tuntemukset, "toisten onni", eli muiden toimivat perhesuhteet. Tässä tapauksessa ikäänkuin tahtomattaan syrjään jääminen ei ole tämänkään äidin ansiosta- epäonnistumisesta johtuvaa. Älkää hyvät ihmiset hyökätkö heti syyttelemään, kun vastoin parempaa tietoa ette tarkalleen tiedä mitä tämäkin poika tilanteessa ajattelee ja mitä ongelmia hänellä voi olla, ilman että äiti olisi niitä aiheuttanut. A.o äiti on aiheesta huolissaan, toivon hänelle jaksamista, ja asioiden selviämistä, välimatkasta huolimatta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko sinulla muita lapsia? Jos on, millaiset ovat välinne?
Ei tuo mitään tarkoita. Narsistivanhemmilla on taipumus ottaa yksi, joka pärjää huonommin kuin muut sisaruksensa tai ei ole vanhempansa mieleinen silmätikukseen, joten hyvät välit muihin lapsiin ei anna mitenkään luotettavaa tietoa aiheesta.
En tiedä millainen on narsistivanhempi, sanaa viljellään nyt joka käänteessä. Sen olen huomannut, että vanhemmat usein alkavat tukemaan sitä heikommaksi huomaamaansa lapsukaista ja muut sisarukset eivät aina tätä ymmärrä. Tämä voi sitten aiheuttaa kitkaa perheessä. Kotkaemohan tyrkkää sen heikon rääpäleen yli laidan, että muut selviävät. Ihminen ei. Minulla yhden lapsen äitinä ei ole tästä kokemusta.
Jos et ymmärrä, niin miksi edes kommentoit ketjuun?
Heikompaa tulee tietenkin tukea. Mutta ei sitä saa käyttää tekosyynä sille, että unohtaa muiden lasten tarpeet. Vaikka olisi aikuisista lapsista kyse, niin jokainen niistä ansaitsee vanhemmiltaan huomiota, ei vain se heikoimmin pärjäävä.
Vierailija kirjoitti:
En itsekkään pidä juuri yhteyttä äitiini. Kahvilla käyn syntymäpäivänä ja äitienpäivänä. En vaan kertakaikkiaam jaksa keskustella asioista jotka ei kiinnosta minua tai kuunnella ohjeita ja neuvoja joiden mukaan en aio elää.
M32
Onpa kylmää ja kiittämätöntä. Eikö sinua kiinnosta ja etkö välitä miten äitisi voi, mitä hänelle kuuluu? Kaikki vain pyörii itsesi kiinnostuksien ympärillä vai? Joskus vielä kadut tuota, sitten kun äitisi on kuollut, eikä olekaan enää mahdollisuutta jutella, kysellä asioita lapsuudestasi esimerkiksi.
Ap, lapsesi ei ole itse valinnut syntyä tähän maailmaan tai juuri sinulle. Sen takia on todella omituista odottaa lapselta kiitollisuutta asiasta, joka on oikeastaan sattuman varassa. Olet panostanut vanhemmuuteen sen verran kuin olet itse halunnut ja kyennyt, lapsesi ei tätäkään valintaa ole tehnyt eikä hänellä ole erityistä velvollisuutta olla kiitollinen sinun tekemistä valinnoista.
Mieheni on noin 40 vuotias ja hänen vanhemmat pyytelevät käymään useammin. Syitä miksi tämä ei toteudu on ainakin se, että vanhemmat eivät oikeasti ole kiinnostuneita miehestäni, saati minusta, ihmisenä. Ylipäätään vuorovaikutus on hyvin holhoavaa. Neuvoja kyllä tulee asuinpaikan, asumismuodon ja lasten hankkimisen suhteen, vaikka niitä ei ole pyydetty. Elämiselle nähdään vain yksi hyvä malli ja siitä poikkeamista ei jotenkin osata käsitellä. Esimerkkinä vaikka sitten maistraattihäät.
Toinen äiti kirjoitti:
Äitinä helposti tuntee epäonnistuneensa, varsinkin jos välit lapsiin eivät ole kovin läheiset ja vastavuoroiset. Työ- ja ystäväporukoissa puheenaiheet usein sivuavat, ja kohdistuvat lapsiin tai lapsenlapsiin, koskien perhesuhteita yleensäkin. Ymmärrän tämän äidin tuntemukset, "toisten onni", eli muiden toimivat perhesuhteet. Tässä tapauksessa ikäänkuin tahtomattaan syrjään jääminen ei ole tämänkään äidin ansiosta- epäonnistumisesta johtuvaa. Älkää hyvät ihmiset hyökätkö heti syyttelemään, kun vastoin parempaa tietoa ette tarkalleen tiedä mitä tämäkin poika tilanteessa ajattelee ja mitä ongelmia hänellä voi olla, ilman että äiti olisi niitä aiheuttanut. A.o äiti on aiheesta huolissaan, toivon hänelle jaksamista, ja asioiden selviämistä, välimatkasta huolimatta
Yksi äitini ärsyttävimmistä piirteistä on se, että hän juoruaa niin työkavereiden kuin sukulaisten kesken eteenpäin toisten asiat. Tämän takia pidän asiat ennemmin itselläni. Hävettää kun aikuiselle ihmiselle joutuu erikseen sanomaan, että näitä asioita et sitten kerro eteenpäin.
Itse olen lapseton ja ei kyllä ole ollut puheenaiheista pula työkavereiden kesken. Ehkä kannattaisi hankkia muutakin elämää, jos tuttavien kanssa ei voi muusta jutella kuin omista aikuisista lapsista ja heidän perheistään.
Anna aikaa. Mun lähes täysi-ikäinen poika tekee samaa juuri nyt.
Ei ole ollut riitoja tai mitään syytä.
Hän vaan yrittää itsenäistyä.
Harvakseltaan vastaa lyhyesti viesteihin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko sinulla muita lapsia? Jos on, millaiset ovat välinne?
Minulla on myös kaksi nuorempaa tytärtä, joihin välit ovat aivan hyvät. Olen jopa kehottanut heitä ottamaan isoveljestään mallia, sillä hän on heistä selkeästi menestynein. Tämänkin olen pojalleni kertonut, mutta äidin tuki ei ilmeisesti kelpaa...
Isän seura kyllä kelpaa, vaikka hän ei koskaan ole ollut samalla lailla tukena, mikä tuntuu väärältä.
-ap
Sekö on syysi hankkia lapsia? Äitisi on paras ystäväsi?