Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen poika ei halua pitää yhteyttä :(
15.06.2022 |
Kolmekymppinen poikani ei ikinä ota yhteyttä eikä halua tavata. Kun soitan hänelle, vaikuttaa että häntä ei kiinnosta puhua. Usein hän ei vastaa puheluihin ollenkaan. Whatsappissa näen että hän on ollut paikalla, mutta ei vastaa viesteihin.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, mikä hänellä on. Olen aina tehnyt kaikkeni hänen eteensä ja huolehtinut hänestä. Hän on syyttänyt minua elämänsä kontrolloinnista, mutta olen kaikessa tarkoittanut hänen parastaan. Pelkään että olen kasvattanut hänestä kiittämättömän, mutta voisiko syynä olla masennus tai vastaava? Hävettää niin paljon, kun ystävät kyselevät mitä pojalleni kuuluu ja joudun keksimään vastaukset kun en tiedä :(
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Monet vaikuttavat ajattelevan, että kontrollointi on väärin. Vanhempana minulla on kuitenkin elämänkokemusta, ja olen ollut aikoinani samoissa tilanteissa kuin poikani. Haluan estää häntä tekemästä samoja virheitä mitä itse olen tehnyt, eikö se ole vanhemmuuden ydintä? On totta että hän on aikuinen ja hyväntahtoisia neuvojani ei ole pakko noudattaa, mutta eikai se ole syy olla pitämättä yhteyttä?
-ap
Mitähän ne ovat ne sinun hyväntahtoiset neuvot? Oma vanhempani arvosteli minua ja perhettäni milloin mistäkin asiasta. Kun hänelle sanottiin ilkeästä ja pahaa mieltä aiheuttavasta käytöksestä ja sanomisista, niin aina tuli puolustukseksi, että hyvän hyvyyttänihän minä vain neuvon. Loppujen lopuksi kävi aina jotenkin niin, että meistä, joita loukattiin ja joiden elämään puututtiin, tulikin niitä vanhemman loukkaajia. Eihän tällaista kukaan jaksa. Liekohän siis ne sinun neuvosi muiden kuin sinun mielestä hyväntahtoisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko sinulla muita lapsia? Jos on, millaiset ovat välinne?
Minulla on myös kaksi nuorempaa tytärtä, joihin välit ovat aivan hyvät. Olen jopa kehottanut heitä ottamaan isoveljestään mallia, sillä hän on heistä selkeästi menestynein. Tämänkin olen pojalleni kertonut, mutta äidin tuki ei ilmeisesti kelpaa...
Isän seura kyllä kelpaa, vaikka hän ei koskaan ole ollut samalla lailla tukena, mikä tuntuu väärältä.-ap
Onko teillä ns. uusperhe?
Vierailija kirjoitti:
Alexac kirjoitti:
Ainut asia mistä sinun kannattaa yrittää keskustella on se että miksi poikasi kokee että ylikontrolloit. Jos poikasi toivoo että jätät hänet rauhaan teet niin.
Kontrollointia osoittaa sekin, että ap tekee aiheesta vauvapalstalle.
Ei osoita. Palstan kautta hän ei pysty kontrolloimaan yhtään ketään muuta kuin itseään, jos joku fiksu kommentti löytyy. Ja niitä tuolla jo on.
On ihan fiksua ja oikein, että kysyy asiassa neuvoa. Ei varmasti ole ensimmäinen äiti, jolle näin on käynyt ja silloin voi jonkun muun onnistuneet asian käsittelyt auttaa. Pitää tietysti itse sitten miettiä, mitkä neuvot ja ehdotukset ovat fiksuja ja mitkä ei, mutta varmasti saa ehdotuksia vaihtoehtoisista tavoista. Samoin voivat aauttaa henkilöt, jotka ovat itse olleet niitä lapsia, jotka eivät ole viesteihin vastailleet.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti käyttää hoviaan, esim. sisaruksia, perusteluna miksi syntipukkilapsi yksin on syypää ja virheellinen. Siksi nostaa paskamyrskyn, jos joku hovista puolustaa syntipukkia, ja saa lisää vettä myllyyn päinvastaisesta. Narskun ja hoviin kuuluvien sisarusten välit voivat näin lähentyä yhteisen syntipukin avulla.
https:///tietoa-narsismista/narsismi/narsisti_ja_hannystelijat/
Tämä. Jos sisarus loukkaa vanhempaa, vanhempi selittää sen kautta rantain jotenkin syntipukin syyksi. Jos vanhempi loukkaa sisarusta, selittää sisarus sen kautta rantain jotenkin syntipukin syyksi. Omaa käytöstään ei tarvitse tarkastella kriittisesti, jos syyllinen toiminnalle on jo ennalta määritelty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko sinulla muita lapsia? Jos on, millaiset ovat välinne?
Minulla on myös kaksi nuorempaa tytärtä, joihin välit ovat aivan hyvät. Olen jopa kehottanut heitä ottamaan isoveljestään mallia, sillä hän on heistä selkeästi menestynein. Tämänkin olen pojalleni kertonut, mutta äidin tuki ei ilmeisesti kelpaa...
Isän seura kyllä kelpaa, vaikka hän ei koskaan ole ollut samalla lailla tukena, mikä tuntuu väärältä.-ap
No jos pojalla on suhteet isään, niin ei tuossa sitten ole mitään hätää. Hellitä siis, älä painosta omalla aktiivisella viestimiselläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen näitä tapauksia useammankin. Veljeni alkoi soittelemaan äidillemme vasta 50-vuotiaana. Sitä ennen hänestä ei kuulunut paljoakaan.
Ja on muitakin. Sitten on niitä, jotka ovat yhteydessä vain velvollisuudesta. Ja siksi olen sitä mieltä, että lapset eivät oikeasti välitä vanhemmistaan sen jälkeen, kun itsenäistyvät.
Ovatko vanhemmat olleet läsnä lapsen elämässä? Vai onko viety kodin ulkopuolelle hoitoon jo parikuisena, oltu pitkiä päiviä työmatykoilla, harrastuksissa, illanvietoissa, viihteellä, jäänyt kuuntelematta mitä lapselle kuuluu? Kerrottu sukulaisille lapsen asioita omista näkökulmista, joilla ei ole todellisuuspohjaa eikä tekemistä lapsen todellisen luonteen kanssa? Onko lapseen koskaan tutustuttu, kuunneltu? Onko viettänyt pitkiä päiviä hoitopaikoissa ja päiväkodeissa? Onko ollut tärkeintä, että saa kertoa pojan hienoista suorituksista, saavutuksista ja koulunumeroista?
Olen tuo jolle vastaat. Vastauksia, jos kiinnostaa.
Meillä oli kotona lastenhoitaja siihen saakka, kun veljeni oli 6 v ja minä 4 v. Äiti teki kotoa käsin harvakseltaan töitä aiihen saakka, kun olin 12 v. Muista, että oliMme tosi paljon kotona äidin kanssa. Isä oli aika paljon poissa, mutta joka sunnuntai oli päivä perheen kesken.
Äitini oikeasti on enpaattinen ihminen ja kuuntelija. Ei puhu sukulaisille. Lapsiin on tutustuttu ja kuunneltu. Äiti siis, ei isä. Isä oli patriarkaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alexac kirjoitti:
Ainut asia mistä sinun kannattaa yrittää keskustella on se että miksi poikasi kokee että ylikontrolloit. Jos poikasi toivoo että jätät hänet rauhaan teet niin.
Kontrollointia osoittaa sekin, että ap tekee aiheesta vauvapalstalle.
Ei osoita. Palstan kautta hän ei pysty kontrolloimaan yhtään ketään muuta kuin itseään, jos joku fiksu kommentti löytyy. Ja niitä tuolla jo on.
On ihan fiksua ja oikein, että kysyy asiassa neuvoa. Ei varmasti ole ensimmäinen äiti, jolle näin on käynyt ja silloin voi jonkun muun onnistuneet asian käsittelyt auttaa. Pitää tietysti itse sitten miettiä, mitkä neuvot ja ehdotukset ovat fiksuja ja mitkä ei, mutta varmasti saa ehdotuksia vaihtoehtoisista tavoista. Samoin voivat aauttaa henkilöt, jotka ovat itse olleet niitä lapsia, jotka eivät ole viesteihin vastailleet.
Huomionarvoista tässä on, että fiksuja voivat olla ne neuvot, joita ei toivonut ja joiden kanssa ei ole samaa mieltä. Kuinka hyvin ihminen kykenee itsekritiikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat luulevat aina omistavansa lapsensa.
Sinä olet MINUN lapseni!!! Tämä on MINUN kotini!!! Poistan kaikki ovet että voin katsella OMAA lastani!!!
Surullista tulla kohdelluksi esineenä henkisesti sairaan vanhemman taholta.
Niin onkin, ja toivottavasti monikaan ei joudu tällaista kokemaan, valitettavasti moni kyllä joutuu.
Jättäkää äidit poikanne rauhaan.
t. 60 vuotta kärsinyt poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko sinulla muita lapsia? Jos on, millaiset ovat välinne?
Ei tuo mitään tarkoita. Narsistivanhemmilla on taipumus ottaa yksi, joka pärjää huonommin kuin muut sisaruksensa tai ei ole vanhempansa mieleinen silmätikukseen, joten hyvät välit muihin lapsiin ei anna mitenkään luotettavaa tietoa aiheesta.
En tiedä millainen on narsistivanhempi, sanaa viljellään nyt joka käänteessä. Sen olen huomannut, että vanhemmat usein alkavat tukemaan sitä heikommaksi huomaamaansa lapsukaista ja muut sisarukset eivät aina tätä ymmärrä. Tämä voi sitten aiheuttaa kitkaa perheessä. Kotkaemohan tyrkkää sen heikon rääpäleen yli laidan, että muut selviävät. Ihminen ei. Minulla yhden lapsen äitinä ei ole tästä kokemusta.
Jos et ymmärrä, niin miksi edes kommentoit ketjuun?
Heikompaa tulee tietenkin tukea. Mutta ei sitä saa käyttää tekosyynä sille, että unohtaa muiden lasten tarpeet. Vaikka olisi aikuisista lapsista kyse, niin jokainen niistä ansaitsee vanhemmiltaan huomiota, ei vain se heikoimmin pärjäävä.
Tämä. Meillä vanhemmat tukee vain sitä heikommin pärjäävää ja mua ahkeraa ei ole tuettu mitenkään. sairas kuvio sillä sisarukselle ostettu auto, asunto ja annettu mökki sekä syydetään rahaa ja maksetaan keittiöremppa. Mä en ole saanut pennin latia. Vanhemmat vaan hokee että se X ei pärjää ja heidän pitää sitä auttaa.
Tuo ei ole mitään auttamista. Tuo on suosimista. Testamenttikin tehty niin että sisarus saa kaiken paitsi mun pienen lakiosan:
Poika kuulostaa ihan fiksulta. Ei halua loukata äitiään sanomalla ettei halua pitää yhteyttä joten välttelee yhteydenpitoa. Se vain pitää hyväksyä. Jokainen on oma persoona ja hänen persoonaan kuuluu että on itsenäinen ja ei vain halua olla yhteydessä. Jos äiti välittää pojastaan niin antaa tämän olla. Ja itse en koskaan kerro aikuisten lasteni kuulumisia kenellekään koska kunnioitan heidän yksityisyyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet vaikuttavat ajattelevan, että kontrollointi on väärin. Vanhempana minulla on kuitenkin elämänkokemusta, ja olen ollut aikoinani samoissa tilanteissa kuin poikani. Haluan estää häntä tekemästä samoja virheitä mitä itse olen tehnyt, eikö se ole vanhemmuuden ydintä? On totta että hän on aikuinen ja hyväntahtoisia neuvojani ei ole pakko noudattaa, mutta eikai se ole syy olla pitämättä yhteyttä?
-ap
Mitähän ne ovat ne sinun hyväntahtoiset neuvot? Oma vanhempani arvosteli minua ja perhettäni milloin mistäkin asiasta. Kun hänelle sanottiin ilkeästä ja pahaa mieltä aiheuttavasta käytöksestä ja sanomisista, niin aina tuli puolustukseksi, että hyvän hyvyyttänihän minä vain neuvon. Loppujen lopuksi kävi aina jotenkin niin, että meistä, joita loukattiin ja joiden elämään puututtiin, tulikin niitä vanhemman loukkaajia. Eihän tällaista kukaan jaksa. Liekohän siis ne sinun neuvosi muiden kuin sinun mielestä hyväntahtoisia?
Just näin.
Älä anna ohjeita aläkä puutu millään tavalla aikuisen lapsen elämään.
Jos saat häneen yhteyden niin kuntele, kannusta ja tue jos siihen on tarve.
Puhu yleisiä tai omia asioita, älä utele hänen asioita. Aikuiset kertovat sen mitä haluavat, edes omien aikuisten lasten henkilökohtaisia asioita ei pidä tivata.
Älä anna ohjeita, se on sietämätön piirre jopa omalta äidiltä.
-kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti et ymmärrä syy-seuraussuhteita.
Lisääntyminen on itsekästä omien tarpeiden tyydyttämistä. Siihen luonnollinen jatko on pyrkiä tyydyttämään jälkeläisellä tarpeitaan lapsuuden jälkeenkin.
Sairas ihminen ei ymmärrä olevansa sairas. Ap ei ymmärrä tekevänsä mitään väärin vaan syy on hänestä muissa.
jep syyllinen löytyy peilistä, ei siinä sen monimutkasempaa ole kun on sanottu että lakkaat kontrolloimasta etkä suostunu. Nyt sitten tällä tavalla ku ei mammalle menny perille. haukkaa sontaa ja jätä miehes lapsi rauhaan
"kiitos teille harvoille jotka olette ymmärtäneet" eiköhän tosta selviä kaikki tarvittava. soittasin sosiaaliviranomaset hakeen sen lapsen sulta pois jos ei olis jo kasvanu susta irti.
Mieheni äiti kontrolloi aikuista poikaansa ja hänen ex-vaimoa, niin että ero pamahti alle vuoden.
Taidat olla samaa tyyppiä ja anna poikasi elää omaa elämäänsä.
Uskon, että olet hyvä äitinä, mutta toteutat liikaa itseäsi ja tukahdutat poikasi rakkauden-nimikkeen alle.
Ihan hirveitä viestejä tähän ketjuun tullut kyllä. Kiitos teille harvoille, jotka olette ymmärtäneet ja tarjonneet tukea.
-ap