Lue keskustelun säännöt.
Mies perui kutsuni juhannuksen viettoon
13.06.2022 |
Kolmikymppinen pariskunta, asumme yhdessä, yhteistä elämää takana 1,5 v ja viime juhannuksena samaa ongelmaa ei ollut kun olin itse töissä
Mies on suunnilleen viime juhannuksesta asti puhunut kaveriporukkansa juhannuksesta, kuinka mennään sitten sinne samalle mökille missä he ovat olleet aina ties kuinka monta vuotta, mitä kaikkea siellä yleensä tehdään ja kuinka minäkin varmasti pidän kaikesta. Siis oikeasti koko ajan puheissansa ollut että yhdessä mennään. Mökki on siis jonkun sellaisen kaverin, jota minä en ole tavannut eikä virallista kutsua ole tullut (siis miehini kautta) vaan sellaista epämääräistä että sinne mennään ja siellä ollaan.
Muutama kuukausi sitten alkoi miehen vatsappiin ilmestyä Jussi22 ryhmään kauheasti viestejä mutta minulle ei oikein puhunut enää mitään. Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei. Kun puhuivat vieraslistasta, tämä mieheni kaveri (mies myöskin) selitti kuinka nukkumapaikkoja on rajoitetusti ja bileet uhkaa paisua. Sivulauseessa ymmärsin tämän miehen kaverin puheista että hän toivoo myös minua paikalle ja kiva kun mieheni on löytänyt jonkun.
No jäin sitten odottelemaan että kertooko mieheni minulle mitään suunnitelmien yksityiskohtia, kuten päiviä, mökin sijaintia tai mitään. Ei ole kertonut. Viime viikolle kyllä mainosti kuinka paljon hänelle on jo joku ostanut juomia juhannusta varten, minusta ei puhunut mitään.
Nyt sitten kertoi kun näki että näin vatsappinsa laulavan että ajatteli mennä juhannuksena ilman minua. Ei myöntänyt edes että ei ollut missään vaiheessa kutsunut minua.
Suoraan sanottuna ei minua edes kiinnosta mökkeily vieraiden ihmisjoukkojen keskellä, mutta jotenkin ärsytti tämä tapa. Ensin ollaan niin innoissaan menossa priskuntana ja sitten ei ollakaan. Tulee vain olo että häpeääkö minua, enkö sopisi joukkoon hänen mielestään vai onko siellä kavereiden seassa jotakin mitä minä en saisi nähdä.
Ei sisältänyt edes mitään kysymystä, teki vain mieli avautua.
Kommentit (868)
Olisi se nyt mieheltä reilua ainakin jutella asiasta ja kysellä,mitä sinä haluaisit tehdä juhannuksena.Minusta kaverijutut kuuluvat lähinnä aikaan ennen seurustelua,sen jälkeen halutaan yleensä tehdä juttuja pariskuntana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuisi ihan kauhealta, jos olisin yksi siitä vakioporukan jäsenestä ja olisimme jättämässä yhden puolisoista pois juhlista. Ei pysty ymmärtämään. Ainoa syy voisi olla jokin todella paha eripura tämän "uuden" (1,5 vuotta jo...) ja vakioporukan välillä, mutta tällaisesta ei ilmeisesti ollut mitään viitteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
On meilläkin ollut niitä jotka eivät ole istuneet joukkoon, mutta ei se minusta ole kenenkään asia alkaa kavereiden kumppaneita sorsimaan. Ne ei-joukkoon-istuvat on kutsuttu siinä missä ne hauskat seuramiehet ja -naisetkin ja niille on oltu yhtälailla ystävällisiä ja kohteliaita. Ajan myötä osa on jäänyt luonnostaan pois, joko jättäytyneet kotiin tai pariskunta on eronnut. Toisten kanssa on opittu olemaan, vaikka ei kaikessa ihan samalla aaltopituudella oltaisikaan. Ei siinä parinkymmenen hengen ydinporukassakaan kaikki ole koko ajan keskenään samalla aaltopituudella, entä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti käynyt niin, että juhlien järjestäjä todennut kämpän tulevan vähän liian täyteen ja pyytänyt ap:n miestä jättämään avokkinsa pois vieraslistalta. Siitä sitten miettimään mitä johtopäätöksiä voi vetää a) ko. kaveriporukan halusta ottaa ap:ta porukkaan mukaan eli kuinka tervetullut ap on tuohon sisäpiiriin ja b) mitä se kertoo miehestä, että hänelle on ihan fine jättää avovaimonsa pois juhannussuunnitelmista ja kertoa se hänelle 2 vk ennen juhannusta, jolloin on ap:lla aika hemmetin kiire alkaa tehdä enää mitään muitakaan suunnitelmia. Miehelle on siis ihan ok, että mahdollisesti ap viettää juhannuksen yksin kotona, ellei hän saa sovittua tähän hätään enää mitään kenenkään kaverinsa kanssa tai varattua jotain omaa sooloreissua tai menee vaikka vanhempiensa luokse juhannukseksi...
Minusta tämä kertoo myös, että kaveriporukka ei arvosta apn miestä. Kutsuja on hyvällä syyllä voinut olettaa, että myös mies jää pois, kun ap ei saa kutsua.
Vain pariskunnan toisen osapuolen kutsuminen on tylyä, kun paikalla on muitakin pariskuntia, joten kaverin mielestä miehelle on ok olla tyly ja mahdollisesti aiheuttaa ikäviä keskusteluja puolison kanssa.
Ihminen yleensä kehittyy kirjoitti:
Minusta kaverijutut kuuluvat lähinnä aikaan ennen seurustelua,sen jälkeen halutaan yleensä tehdä juttuja pariskuntana.
No jaa, tarviiko sen niin ehdotonta olla. Voi myöskin yhdistää nämä kaksi maailmaa ja pariskuntana olla mukana kaveriporukkajuhannuksissa. Onneksi mut otettiin hyvin vastaan miehen kaveripiirissä ja päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti käynyt niin, että juhlien järjestäjä todennut kämpän tulevan vähän liian täyteen ja pyytänyt ap:n miestä jättämään avokkinsa pois vieraslistalta. Siitä sitten miettimään mitä johtopäätöksiä voi vetää a) ko. kaveriporukan halusta ottaa ap:ta porukkaan mukaan eli kuinka tervetullut ap on tuohon sisäpiiriin ja b) mitä se kertoo miehestä, että hänelle on ihan fine jättää avovaimonsa pois juhannussuunnitelmista ja kertoa se hänelle 2 vk ennen juhannusta, jolloin on ap:lla aika hemmetin kiire alkaa tehdä enää mitään muitakaan suunnitelmia. Miehelle on siis ihan ok, että mahdollisesti ap viettää juhannuksen yksin kotona, ellei hän saa sovittua tähän hätään enää mitään kenenkään kaverinsa kanssa tai varattua jotain omaa sooloreissua tai menee vaikka vanhempiensa luokse juhannukseksi...
Minusta tämä kertoo myös, että kaveriporukka ei arvosta apn miestä. Kutsuja on hyvällä syyllä voinut olettaa, että myös mies jää pois, kun ap ei saa kutsua.
Vain pariskunnan toisen osapuolen kutsuminen on tylyä, kun paikalla on muitakin pariskuntia, joten kaverin mielestä miehelle on ok olla tyly ja mahdollisesti aiheuttaa ikäviä keskusteluja puolison kanssa.
Jos joka vuosi tulee lisää porukkaa, jossain vaiheessa tila loppuu. Kaikkialla ei ole tilaa telttailulle tai porukka ei vain ole sen henkistä.
Ei tässä välttämättä ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan. Edellisenä kesä ap ei ollut paikalla. Ap:n mies on saattanut vain tehdä oletuksia ajattelematta logistiikkaa sen pidemmälle.
Mutta vähän tossun kuvan itsestään mies antaa. Se kaveriporukkakin voi ihmetellä tätä ratkaisua, jos se heille valkenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
Sinä voit suostua niin huonoon kohteluun kuin haluat. Minä en suostuisi. Tuossa on aiemmin tullut hyviä perusteita miksi on erittäin kusipäinen teko.
Mihin huonoon kohteluun? Onko tiivis kaveriporukka huonoa kohtelua? Minä olen mieheni kanssa osa tuota porukkaa, ollut koko ajan, ei mua huonosti kohdella. Mikä on kusipäinen teko? Sekö ettei pääse osaksi kaveriporukkaa? Varmaan niin, mutta en mä ymmärrä miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen yleensä kehittyy kirjoitti:
Minusta kaverijutut kuuluvat lähinnä aikaan ennen seurustelua,sen jälkeen halutaan yleensä tehdä juttuja pariskuntana.
No jaa, tarviiko sen niin ehdotonta olla. Voi myöskin yhdistää nämä kaksi maailmaa ja pariskuntana olla mukana kaveriporukkajuhannuksissa. Onneksi mut otettiin hyvin vastaan miehen kaveripiirissä ja päinvastoin.
Ei tarvitse olla ehdotonta,mutta mielellään niin,että molemmat viihtyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
On meilläkin ollut niitä jotka eivät ole istuneet joukkoon, mutta ei se minusta ole kenenkään asia alkaa kavereiden kumppaneita sorsimaan. Ne ei-joukkoon-istuvat on kutsuttu siinä missä ne hauskat seuramiehet ja -naisetkin ja niille on oltu yhtälailla ystävällisiä ja kohteliaita. Ajan myötä osa on jäänyt luonnostaan pois, joko jättäytyneet kotiin tai pariskunta on eronnut. Toisten kanssa on opittu olemaan, vaikka ei kaikessa ihan samalla aaltopituudella oltaisikaan. Ei siinä parinkymmenen hengen ydinporukassakaan kaikki ole koko ajan keskenään samalla aaltopituudella, entä sitten?
Aivan, ehkä apn mies tietää ettei ap siihen istuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jatkossa? Lähdetkö hyvillä mielin tuon porukan reissuihin?
Mitä mies olettaa sinun tekevän juhannuksen, vai eikö häntä kiinnosta? Jos päästät miehen helpolla tästä, lisää ohareita on tulossa.
Jos aiot jäädä suhteeseen, käy vakava keskustelu miehen kanssa ja laita selkä seinää vasten tästä tilanteesta.
Sitten laittaudu mahdollisimman hehkeäksi ja varaa reissu mahdollisimman epämääräiseen ja helpon pettämisen paikkaan, tyyliin risteilylle. (Tai ainakin anna hänen luulla, että menet). Älä lähde minnekään vanhusten luo, vaan anna miehen miettiä missä oletkaan ja mitä teet ja kenen kanssa. Ja mitä hän menetti kun jätti sinut porukasta. Voi olla, että ei olekaan niin hauskaa jussina hänellä. Tai ei ainakaan pitäisi olla, sen verran tuore suhde teillä kuitenkin. Ja jos mies ei välitä missä olet tai mitä teet, niin vedä siitä johtopäätökset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
On meilläkin ollut niitä jotka eivät ole istuneet joukkoon, mutta ei se minusta ole kenenkään asia alkaa kavereiden kumppaneita sorsimaan. Ne ei-joukkoon-istuvat on kutsuttu siinä missä ne hauskat seuramiehet ja -naisetkin ja niille on oltu yhtälailla ystävällisiä ja kohteliaita. Ajan myötä osa on jäänyt luonnostaan pois, joko jättäytyneet kotiin tai pariskunta on eronnut. Toisten kanssa on opittu olemaan, vaikka ei kaikessa ihan samalla aaltopituudella oltaisikaan. Ei siinä parinkymmenen hengen ydinporukassakaan kaikki ole koko ajan keskenään samalla aaltopituudella, entä sitten?
Aivan, ehkä apn mies tietää ettei ap siihen istuisi.
Ja varmaan onkin sanottu, että mukaan vaan, mutta ei se niiden muisen asia ole istuttaa porukkaan vaan apn miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kerta kun mentiin kuuden äijän voimin mökkijuhannusta viettämään niin mukana oli yhteisesti maksettu naisseuralainen, jokainen sai siltä reikää kerran + yhden suikkarin. Taisi veloittaa joka tyypiltä 200e niin mukavan tilinhän se teki silloin. Varmannkin sellaisen takia sinua ei haluta paikalle.
-mies
Tämä on taas näitä ukkojen mielikuvitusjuttuja. Tästä haaveillaan mutta ei tapahdu. Olisihan se kuitenkin ihanaa, kun kauniiksi laittautunut nainen kulutettaisiin siinä talkoiden ohessa kuntoon, jossa häntä sitten miehissä voitaisiin halveksia käyttämällä sanoja "reikä" ja "suikkari". Kauhistuttaa ajatellakin, minkälaisia miehiä täällä kulkee vapaana.
Varaa joku tosi kiva matka itsellesi. Sitten keskustelun paikka odotuksista puolin ja toisin. Jos ei osu lähellekään, niin varmaan parempi jatkaa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen yleensä kehittyy kirjoitti:
Minusta kaverijutut kuuluvat lähinnä aikaan ennen seurustelua,sen jälkeen halutaan yleensä tehdä juttuja pariskuntana.
No jaa, tarviiko sen niin ehdotonta olla. Voi myöskin yhdistää nämä kaksi maailmaa ja pariskuntana olla mukana kaveriporukkajuhannuksissa. Onneksi mut otettiin hyvin vastaan miehen kaveripiirissä ja päinvastoin.
Ei tarvitse olla ehdotonta,mutta mielellään niin,että molemmat viihtyvät.
Mutta jos ei? Onko suhde niin huono, että kaveriporukka on uhka tai juhannus joku kynnyskysymys?
Vierailija kirjoitti:
Mökillä ei ole tilaa, kenet jätän pois listalta - no sen, jota en edes tunne. Miksi syyttää ap:n miestä siitä, että kaverillaan on liian pieni mökki? Tai siitä, että perinnejuhannus on hänelletärkeä.
Jos mun kaverit kokoontuisivat vastaavalla tavalla ja muiden puolisot tulisivat mukaan, mutta mulle sanottaisiin että mieheni ei muuten pääsekään niin loukkaantuisin kavereille enkä taatusti menisi itsekään, sen sijaan että valehtelisin puolisollesi joka on mulle tärkeintä maailmassa ja jättäisin hänet syrjään.
T. Nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Minäkin elän pitkässä liitossa ja hyvin harvoin olemme juhlineet yhdessä. Joulu poikkeuksena, mutta minä en viihdy bileissä, mies viihtyy, niin olen lähes aina kotona tai ystäväni kanssa terassilla, kun mies on vappu/juhannus yms. bileissä. Ei ole pettämistä tai muuta ikävää.
Meillä vähän sama, opiskelijoina meillä oli omat opiskelijarientomme omissa opiskeluporukoissa (toki välillä myös yhdessä), ja sitten aika pian tulikin lapset, joten bilettämään pääsee vain yksi kerrallaan edelleen. Tosin ei meistä kumpikaan mikään bilehirmu ole enää nykyään, ja useimmiten vietetään juhannukset ja muutkin ihan perheen kesken ja ne kaveriviikonloput on sitten erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jatkossa? Lähdetkö hyvillä mielin tuon porukan reissuihin?
Mitä mies olettaa sinun tekevän juhannuksen, vai eikö häntä kiinnosta? Jos päästät miehen helpolla tästä, lisää ohareita on tulossa.
Jos aiot jäädä suhteeseen, käy vakava keskustelu miehen kanssa ja laita selkä seinää vasten tästä tilanteesta.
Sitten laittaudu mahdollisimman hehkeäksi ja varaa reissu mahdollisimman epämääräiseen ja helpon pettämisen paikkaan, tyyliin risteilylle. (Tai ainakin anna hänen luulla, että menet). Älä lähde minnekään vanhusten luo, vaan anna miehen miettiä missä oletkaan ja mitä teet ja kenen kanssa. Ja mitä hän menetti kun jätti sinut porukasta. Voi olla, että ei olekaan niin hauskaa jussina hänellä. Tai ei ainakaan pitäisi olla, sen verran tuore suhde teillä kuitenkin. Ja jos mies ei välitä missä olet tai mitä teet, niin vedä siitä johtopäätökset.
Eli kehotat vastaamaan miehen lapsellisuuteen vielä suuremmalla kakaramaisuudella? Taidat itse olla vielä aika nuori jos sinulle parisuhde on tuollainen ihmeellinen peli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulinpa avautumaan minäkin.
Olen ollut mieheni kanssa jo 7v yhdessä josta vuoden naimisissa.
Vieläkään minua ei ole otettu ydinporukkaan johon muut kaveriden naisetkin kuuluvat.
Eikai sen niin väliksikään, viihdyn yksinäni juhannukset kirjojeni ja skumpan äärellä.Välillä vaan mietin miksi en kelpaa. Enkö ole tarpeeksi hyvä puolisolleni heidän mielestään tms.
Jos et ole vielä huomannut, niin sinua nöyryytetään ja kunnolla. Kiva, että viihdyt yksin, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, ettei sinua kutsuta, mutta kaikki muut kyllä ja miehellesi se on vielä ok.
Itse en kestäis vaimona tälläistä,suuttuisin tai olisin suuttunut jo heti ekasta kerrasta. Miettisin,pitäisikö erota vai mitä. Kävisin läpi vaihtoehtoja ja vaatisin mieheltä selitystä. Koska koen olevani ihan tarpeeksi hyvä ja ihmettelisin,mikä minussa on vikana,jos minua ei kutsuta kun kaikki muut kutsutaan.
No se on sun epävarmuuttasi se.
Ihminen yleensä kehittyy kirjoitti:
Olisi se nyt mieheltä reilua ainakin jutella asiasta ja kysellä,mitä sinä haluaisit tehdä juhannuksena.Minusta kaverijutut kuuluvat lähinnä aikaan ennen seurustelua,sen jälkeen halutaan yleensä tehdä juttuja pariskuntana.
What? Eikö sulla ole kavereita perheen perustamisen jälkeen? Hui, ikinä suostuisi tollaisen kanssa olemaan. Meillä ollaan kavereiden kanssa, yhdessä ja erikseen, perheen kanssa omalla porukalla ja kaveriperheiden kanssa. Kaikki kombinaatiot elämässä mukana. Juhannukset on vietetty kaveriporukassa 20 vuotta, nykyään osalla on lapset mukana ja osalla ei.
Tämä lause: "Kiva kun mies on löytänyt jonkun" eli olet vain joku heila. Mies vaihtoon ja äkkiä ap!