Lue keskustelun säännöt.
Mies perui kutsuni juhannuksen viettoon
13.06.2022 |
Kolmikymppinen pariskunta, asumme yhdessä, yhteistä elämää takana 1,5 v ja viime juhannuksena samaa ongelmaa ei ollut kun olin itse töissä
Mies on suunnilleen viime juhannuksesta asti puhunut kaveriporukkansa juhannuksesta, kuinka mennään sitten sinne samalle mökille missä he ovat olleet aina ties kuinka monta vuotta, mitä kaikkea siellä yleensä tehdään ja kuinka minäkin varmasti pidän kaikesta. Siis oikeasti koko ajan puheissansa ollut että yhdessä mennään. Mökki on siis jonkun sellaisen kaverin, jota minä en ole tavannut eikä virallista kutsua ole tullut (siis miehini kautta) vaan sellaista epämääräistä että sinne mennään ja siellä ollaan.
Muutama kuukausi sitten alkoi miehen vatsappiin ilmestyä Jussi22 ryhmään kauheasti viestejä mutta minulle ei oikein puhunut enää mitään. Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei. Kun puhuivat vieraslistasta, tämä mieheni kaveri (mies myöskin) selitti kuinka nukkumapaikkoja on rajoitetusti ja bileet uhkaa paisua. Sivulauseessa ymmärsin tämän miehen kaverin puheista että hän toivoo myös minua paikalle ja kiva kun mieheni on löytänyt jonkun.
No jäin sitten odottelemaan että kertooko mieheni minulle mitään suunnitelmien yksityiskohtia, kuten päiviä, mökin sijaintia tai mitään. Ei ole kertonut. Viime viikolle kyllä mainosti kuinka paljon hänelle on jo joku ostanut juomia juhannusta varten, minusta ei puhunut mitään.
Nyt sitten kertoi kun näki että näin vatsappinsa laulavan että ajatteli mennä juhannuksena ilman minua. Ei myöntänyt edes että ei ollut missään vaiheessa kutsunut minua.
Suoraan sanottuna ei minua edes kiinnosta mökkeily vieraiden ihmisjoukkojen keskellä, mutta jotenkin ärsytti tämä tapa. Ensin ollaan niin innoissaan menossa priskuntana ja sitten ei ollakaan. Tulee vain olo että häpeääkö minua, enkö sopisi joukkoon hänen mielestään vai onko siellä kavereiden seassa jotakin mitä minä en saisi nähdä.
Ei sisältänyt edes mitään kysymystä, teki vain mieli avautua.
Kommentit (868)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
Sinä voit suostua niin huonoon kohteluun kuin haluat. Minä en suostuisi. Tuossa on aiemmin tullut hyviä perusteita miksi on erittäin kusipäinen teko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
Hyvässä suhteessa kaverit eivät mene puolison edelle.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjun kaikkia kommentteja, mutta laitan nyt silti ajatuksiani.
Ensinnäkin ei kai ap:n mies voi luvata että ap pääsee hänen kaverinsa mökille, ellei siltä kaverilta ole kysytty? Jos tämä mökin omistaja ei huolinut ap:ta mukaan, koska kuten sanottua, nukkumatilaa on vähän ja ap ja mies ovat olleet aika vähän aikaa yhdessä. Ehkä ap ei kuulu samalla tavalla porukkaan vielä kuin niiden muiden puolisot? Jotain sellaista tuli mieleen.
Se on kyllä totta, että ap:n mies hoiti asian aika tökerösti. Ensin antoi olettaa että yhdessä mennään mutta sitten ei kuitenkaan, eikä edes kysynyt mitä mieltä ap on asiasta. Onhan se lapsellisesti toimittu, mutta ei kai nyt eron paikka sentään. Asiasta voi keskustella ja ap voi kertoa miehelleen, miltä tämän käytös tuntuu. Ymmärrän ap:n harmituksen mutta ymmärrän myös miestä. Mies on tuntenut nämä ystävänsä varmaan paljon kauemmin kuin ap:n, ja jos tällainen kaveriporukkajuhannus on tullut jo tavaksi, se on miehelle tärkeää. Eli jos ap ei pääse mukaan mökille, mies on kahden tulen välissä tavallaan ja valitsee mieluummin sen mökin kuin ap:n kanssa olon kahdestaan jossain.
Kait ap ja mies voisivat vielä sopia asiasta, että saisiko ap nyt kuitenkin tulla mukaan, mikäli se mökin omistajalle sopii?
Noi kommentit joissa sanotaan että "en ikinä viettäisi juhlia erikseen", niin niistä ei kannata välittää. Jokainen tavallaan. Itseäni ahdistaisi sellainen kahlinta, että joka ikinen juhla pitäisi viettää samassa paikassa kuin mieheni. Joskus vietämme, joskus emme. Ja muutenkin joku juhannus, päivä muiden joukossa... Tuntuu hassulta että sen viettoa suunnitellaan kuukausia etukäteen jossain sille varatussa whatsapp-ryhmässä. :D Itse mietin ehkä juhannusviikolla vasta että mitähän sitä tänä vuonna hommais, onko omilla ystävillä jotain menoa johon vois osallistua vai oisko miehen kanssa vai molempien. Mutta kukin tavallaan!
Kun mökin omistaja ei huoli mukaan, eikä puoliso huoli mukaan ja ainoa vaihtoehto on yrittää itse keksiä jotain kivaa, niin tuollainen alkaa vähitellen nakertamaan itsetuntoa.
Yksi asia on valita itse, ettei lähde, toinen asia on se, ettei huolita mukaan,
Kyllä pidemmän päälle se katkeroittaa, kun ei kelpaa jouluun, ei juhannukseen, ei matkoille, ei häihin, ei synttäreille, ei illanviettoon tms. Muut menee ja sinä jäät yksin miettimään, mitä kivaa tekisi yksin. Koska muuta vaihtoehtoa sinulla ei ole.
Minusta siinä ei ole mitään hassua, että juhlia aletaan suunnittelemaan ajoissa. Toiset tykkää tehdä sitä. Suunnitella siis.
Jos edes oma puoliso ei halua olla sinun seurassa juhlissa, niin kannattaa miettiä eroa. Puolison tärkeysjärjestys on aika selvä.
Vierailija kirjoitti:
Tulinpa avautumaan minäkin.
Olen ollut mieheni kanssa jo 7v yhdessä josta vuoden naimisissa.
Vieläkään minua ei ole otettu ydinporukkaan johon muut kaveriden naisetkin kuuluvat.
Eikai sen niin väliksikään, viihdyn yksinäni juhannukset kirjojeni ja skumpan äärellä.Välillä vaan mietin miksi en kelpaa. Enkö ole tarpeeksi hyvä puolisolleni heidän mielestään tms.
Erittäin oudolta kuulostaa! Miehenä sanoisin,että tullaan yhdessä tai sitten en tule itsekään,ellei vaimo välttämättä haluaisi jäädä kotiin. On se nyt outoa,ettei sitten kaikkia kutsuta. Vai eikö tosiaan vaimolla kenenkään kanssa henkilökemiat toimi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
Itse en olisi parisuhteessa, jossa minut kätettäisiin koko puolison kaveriporukan voimalla ulos yhteisestä tekemisestä. K***päistä toimintaa. Jollekin totaalinarsistille voisi ehkä tehdä noin, mutta koska en itse ole sellainen, niin tuollainen käytös olisi ehdoton ei kaikista mahdollisista suunnista.
En myöskää ymmärrä, kuka haluaisi viettää aikaa sellaisen porukan kanssa, joka sulkisi minun kumppanini ulkopuolelle. Oletteko koskaan pohtineet yhdessä, mistä noin lapsellinen käytös kumpuaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulinpa avautumaan minäkin.
Olen ollut mieheni kanssa jo 7v yhdessä josta vuoden naimisissa.
Vieläkään minua ei ole otettu ydinporukkaan johon muut kaveriden naisetkin kuuluvat.
Eikai sen niin väliksikään, viihdyn yksinäni juhannukset kirjojeni ja skumpan äärellä.Välillä vaan mietin miksi en kelpaa. Enkö ole tarpeeksi hyvä puolisolleni heidän mielestään tms.
Jos et ole vielä huomannut, niin sinua nöyryytetään ja kunnolla. Kiva, että viihdyt yksin, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, ettei sinua kutsuta, mutta kaikki muut kyllä ja miehellesi se on vielä ok.
Minä tilasin vastaavassa tilanteessa Tallinnan matkan 2 pvää ja kivaa oli. Lähdin siis aattoaamuna Tallinnaan ja palasin sunnuntai-iltana. Olin kaksi yötä Tallinnassa hotellissa. Reissu matkoineen ja hotelleineen maksoi alle 200 euroa, joten ei ole edes kallista. Hauskaa oli! Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ristiinpuhumista ap:llakin.
Aloituksessa hän kirjoittaa:
"Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei."
Myöhemmin taas:
"Ei tarvinnut kysyä, olenko kutsuttu kun mies aivan selkeästi puhui että yhdessä mennään"Eli mites tämä asia lopulta olikaan? Onko ap:ta missään vaiheessa kutsuttu ko. juhannuksen viettoon? Ehkä oma mies on kännipäissään, hätäännyksissä jotain höpissyt, mutta muuten?
Sen nyt pitäisi olla oletusarvo, että kun muutaman vieraan puolisot tulevat, kaikkien puolisot on kutsuttu. Vai onko tuossa kaveriporukassa kahden kerroksen väkeä?
Siinä vaiheessa olisin jo miehenäkin loukkaantunut, että muut saa kutsua puolisot, mutta minä olen vähempi arvoinen ja joudun jättämään oman puolisoni kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Riippuu varmaan siitäkin, miten ja miksi juhlitaan erikseen. Meillä on aina juhlittu yhdessä ja erikseen, mutta ei koskaan erillään siksi ettei toinen olisi tervetullut mukaan, vaan aina käytännön syistä esimerkiksi työvuorot tai myöhemmin lastenhoito. En missään nimessä katselisi kumppania, joka ei itse halua minua mukaan. Se on minustakin lähes varma merkki siitä ettei ole ihan puhtaat jauhot pussissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa painaa mieleen yksi asia: kusipää pompottaa sinua just niin kauan kuin annat sen tapahtua.
Älä heittäydy marttyyriksi, älä kieriskele itsesäälin nautinnossa. Hankkiudu eroon tyypistä, niin että juhannuksen jälkeen et ole enää maisemissa.
Tuollainen 'mies' aiheuttaa sulle vauvapalstapurkauksia, muuta iloa et saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjun kaikkia kommentteja, mutta laitan nyt silti ajatuksiani.
Ensinnäkin ei kai ap:n mies voi luvata että ap pääsee hänen kaverinsa mökille, ellei siltä kaverilta ole kysytty? Jos tämä mökin omistaja ei huolinut ap:ta mukaan, koska kuten sanottua, nukkumatilaa on vähän ja ap ja mies ovat olleet aika vähän aikaa yhdessä. Ehkä ap ei kuulu samalla tavalla porukkaan vielä kuin niiden muiden puolisot? Jotain sellaista tuli mieleen.
Se on kyllä totta, että ap:n mies hoiti asian aika tökerösti. Ensin antoi olettaa että yhdessä mennään mutta sitten ei kuitenkaan, eikä edes kysynyt mitä mieltä ap on asiasta. Onhan se lapsellisesti toimittu, mutta ei kai nyt eron paikka sentään. Asiasta voi keskustella ja ap voi kertoa miehelleen, miltä tämän käytös tuntuu. Ymmärrän ap:n harmituksen mutta ymmärrän myös miestä. Mies on tuntenut nämä ystävänsä varmaan paljon kauemmin kuin ap:n, ja jos tällainen kaveriporukkajuhannus on tullut jo tavaksi, se on miehelle tärkeää. Eli jos ap ei pääse mukaan mökille, mies on kahden tulen välissä tavallaan ja valitsee mieluummin sen mökin kuin ap:n kanssa olon kahdestaan jossain.
Kait ap ja mies voisivat vielä sopia asiasta, että saisiko ap nyt kuitenkin tulla mukaan, mikäli se mökin omistajalle sopii?
Noi kommentit joissa sanotaan että "en ikinä viettäisi juhlia erikseen", niin niistä ei kannata välittää. Jokainen tavallaan. Itseäni ahdistaisi sellainen kahlinta, että joka ikinen juhla pitäisi viettää samassa paikassa kuin mieheni. Joskus vietämme, joskus emme. Ja muutenkin joku juhannus, päivä muiden joukossa... Tuntuu hassulta että sen viettoa suunnitellaan kuukausia etukäteen jossain sille varatussa whatsapp-ryhmässä. :D Itse mietin ehkä juhannusviikolla vasta että mitähän sitä tänä vuonna hommais, onko omilla ystävillä jotain menoa johon vois osallistua vai oisko miehen kanssa vai molempien. Mutta kukin tavallaan!
Kun mökin omistaja ei huoli mukaan, eikä puoliso huoli mukaan ja ainoa vaihtoehto on yrittää itse keksiä jotain kivaa, niin tuollainen alkaa vähitellen nakertamaan itsetuntoa.
Yksi asia on valita itse, ettei lähde, toinen asia on se, ettei huolita mukaan,
Kyllä pidemmän päälle se katkeroittaa, kun ei kelpaa jouluun, ei juhannukseen, ei matkoille, ei häihin, ei synttäreille, ei illanviettoon tms. Muut menee ja sinä jäät yksin miettimään, mitä kivaa tekisi yksin. Koska muuta vaihtoehtoa sinulla ei ole.
Minusta siinä ei ole mitään hassua, että juhlia aletaan suunnittelemaan ajoissa. Toiset tykkää tehdä sitä. Suunnitella siis.
Jos edes oma puoliso ei halua olla sinun seurassa juhlissa, niin kannattaa miettiä eroa. Puolison tärkeysjärjestys on aika selvä.
Itse juhlien järjestäjänä olen sellainen,että kaikki kutsutaan pariskunnista ja ne jotka eivät halua tulla,ilmoittavat. Minusta kohteliaisuus ja tasavertaisuus on tärkeää. Ja olen luonteeltani sellainen,etten halua pahoittaa toisten mieltä,minkä tiedän tapahtuvan,jos joku jätetään kutsumatta. Tiedän ihmisiä,jotka eivät varmasti kutsu,vaikka olisi kaverin puoliso kun niin inhoavat tätä tai joku ei kuuntele samanlaista musiikkia kuin itse tai muuta lapsellista. Musta juhlat on aina onnistuneet,kun on paikalla erilaisia ihmisiä :) Kaikkien kanssa ei tarvi olla niin kaveria. Sitten jotkut kaveri-pippalot voi olla taas erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulinpa avautumaan minäkin.
Olen ollut mieheni kanssa jo 7v yhdessä josta vuoden naimisissa.
Vieläkään minua ei ole otettu ydinporukkaan johon muut kaveriden naisetkin kuuluvat.
Eikai sen niin väliksikään, viihdyn yksinäni juhannukset kirjojeni ja skumpan äärellä.Välillä vaan mietin miksi en kelpaa. Enkö ole tarpeeksi hyvä puolisolleni heidän mielestään tms.
Erittäin oudolta kuulostaa! Miehenä sanoisin,että tullaan yhdessä tai sitten en tule itsekään,ellei vaimo välttämättä haluaisi jäädä kotiin. On se nyt outoa,ettei sitten kaikkia kutsuta. Vai eikö tosiaan vaimolla kenenkään kanssa henkilökemiat toimi?
Ystäväpariskunnat ovat ongelmallisia. Jos tilanne on se, että ystävämiehet parveilevat keskenään ja toisilleen lähes tuntemattomien puolisoiden pitäisi pitää seuraa toisilleen, laittaa ruokaa jne... niin voi olla todella pitkä viikonloppu.
Usein tuollaiset porukat hajoavat tai muuttavat ajanviettoaan toisenlaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
En olisi tuollaisen miehen kanssa.
Mä olisin, mutta en sen kaveriporukan kanssa. Jos minua ei huolita mukaan, niin sitten en minäkään huoli heitä. Näitä ihmisiä en kotiini kutsuisi enkä jatkossakaan menisi yhteisiin rientoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Minäkin elän pitkässä liitossa ja hyvin harvoin olemme juhlineet yhdessä. Joulu poikkeuksena, mutta minä en viihdy bileissä, mies viihtyy, niin olen lähes aina kotona tai ystäväni kanssa terassilla, kun mies on vappu/juhannus yms. bileissä. Ei ole pettämistä tai muuta ikävää.
Ap:n 1,5 vuoden seurustelu ei ole pitkä liitto.
Vierailija kirjoitti:
Miehen seksikäs ex tulossa sinne ja tahtovat tehdä vähän juhannustaikaa. 😎
Sori jäät kakkoseksi.
Kyllä täytyy elämän olla vaikeaa jos tulkitsee kaiken erillisyyden siten, että nyt toi on menossa pettämään. Ei oikeasti tarvitse juhlia, omat työkaverini (molemmat naimisissa) pettivät järjestämällä yövuorot kahdestaan, pettivät siis ihan työajalla. Ja sitten on niitä, jotka eivät sekoile, vaikka tilaisuus tarjotuisi.
Vierailija kirjoitti:
Se kerta kun mentiin kuuden äijän voimin mökkijuhannusta viettämään niin mukana oli yhteisesti maksettu naisseuralainen, jokainen sai siltä reikää kerran + yhden suikkarin. Taisi veloittaa joka tyypiltä 200e niin mukavan tilinhän se teki silloin. Varmannkin sellaisen takia sinua ei haluta paikalle.
-mies
Oletteko jo tulleet kaapista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti käynyt niin, että juhlien järjestäjä todennut kämpän tulevan vähän liian täyteen ja pyytänyt ap:n miestä jättämään avokkinsa pois vieraslistalta. Siitä sitten miettimään mitä johtopäätöksiä voi vetää a) ko. kaveriporukan halusta ottaa ap:ta porukkaan mukaan eli kuinka tervetullut ap on tuohon sisäpiiriin ja b) mitä se kertoo miehestä, että hänelle on ihan fine jättää avovaimonsa pois juhannussuunnitelmista ja kertoa se hänelle 2 vk ennen juhannusta, jolloin on ap:lla aika hemmetin kiire alkaa tehdä enää mitään muitakaan suunnitelmia. Miehelle on siis ihan ok, että mahdollisesti ap viettää juhannuksen yksin kotona, ellei hän saa sovittua tähän hätään enää mitään kenenkään kaverinsa kanssa tai varattua jotain omaa sooloreissua tai menee vaikka vanhempiensa luokse juhannukseksi...
Lisänä vielä se, että ap:n puoliso on luvannut ottaa Maken ja Peran autoonsa mukaan ja sitten onkin ilmennyt, että molemmilla on tyttöystävät. Kuka jää ilman kyytiä? Ap:n puoliso on kaveriporukkansa "palvelija", joka joustaa aina.
Make ja Pera vuokratkoon muijineen oman auton jos eivät sellaista omista. Onhan ennenkuulumatonta, että kuskina toimivan auton omistajan puoliso ei pääsisi mukaan, kun autossa ei ole tilaa. Herregud, sanonpa vaan.
Miehelläsi on pituutta ja leuka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulinpa avautumaan minäkin.
Olen ollut mieheni kanssa jo 7v yhdessä josta vuoden naimisissa.
Vieläkään minua ei ole otettu ydinporukkaan johon muut kaveriden naisetkin kuuluvat.
Eikai sen niin väliksikään, viihdyn yksinäni juhannukset kirjojeni ja skumpan äärellä.Välillä vaan mietin miksi en kelpaa. Enkö ole tarpeeksi hyvä puolisolleni heidän mielestään tms.
Jos et ole vielä huomannut, niin sinua nöyryytetään ja kunnolla. Kiva, että viihdyt yksin, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, ettei sinua kutsuta, mutta kaikki muut kyllä ja miehellesi se on vielä ok.
Itse en kestäis vaimona tälläistä,suuttuisin tai olisin suuttunut jo heti ekasta kerrasta. Miettisin,pitäisikö erota vai mitä. Kävisin läpi vaihtoehtoja ja vaatisin mieheltä selitystä. Koska koen olevani ihan tarpeeksi hyvä ja ihmettelisin,mikä minussa on vikana,jos minua ei kutsuta kun kaikki muut kutsutaan.
Ehkä suora keskustelu aiheesta olisi hyvä ensiksi käydä. Mistä oikeasti on kyse? Mutta oli niin tai näin, jos lopputulos on se, että mies lähtee bilettämään ja ap jää kotiin, niin kyllä se aika ison kolhun suhteeseen tekisi.
Ehkä kolmekymppisten suhteessa liian ison kolhun.