Lue keskustelun säännöt.
Mies perui kutsuni juhannuksen viettoon
13.06.2022 |
Kolmikymppinen pariskunta, asumme yhdessä, yhteistä elämää takana 1,5 v ja viime juhannuksena samaa ongelmaa ei ollut kun olin itse töissä
Mies on suunnilleen viime juhannuksesta asti puhunut kaveriporukkansa juhannuksesta, kuinka mennään sitten sinne samalle mökille missä he ovat olleet aina ties kuinka monta vuotta, mitä kaikkea siellä yleensä tehdään ja kuinka minäkin varmasti pidän kaikesta. Siis oikeasti koko ajan puheissansa ollut että yhdessä mennään. Mökki on siis jonkun sellaisen kaverin, jota minä en ole tavannut eikä virallista kutsua ole tullut (siis miehini kautta) vaan sellaista epämääräistä että sinne mennään ja siellä ollaan.
Muutama kuukausi sitten alkoi miehen vatsappiin ilmestyä Jussi22 ryhmään kauheasti viestejä mutta minulle ei oikein puhunut enää mitään. Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei. Kun puhuivat vieraslistasta, tämä mieheni kaveri (mies myöskin) selitti kuinka nukkumapaikkoja on rajoitetusti ja bileet uhkaa paisua. Sivulauseessa ymmärsin tämän miehen kaverin puheista että hän toivoo myös minua paikalle ja kiva kun mieheni on löytänyt jonkun.
No jäin sitten odottelemaan että kertooko mieheni minulle mitään suunnitelmien yksityiskohtia, kuten päiviä, mökin sijaintia tai mitään. Ei ole kertonut. Viime viikolle kyllä mainosti kuinka paljon hänelle on jo joku ostanut juomia juhannusta varten, minusta ei puhunut mitään.
Nyt sitten kertoi kun näki että näin vatsappinsa laulavan että ajatteli mennä juhannuksena ilman minua. Ei myöntänyt edes että ei ollut missään vaiheessa kutsunut minua.
Suoraan sanottuna ei minua edes kiinnosta mökkeily vieraiden ihmisjoukkojen keskellä, mutta jotenkin ärsytti tämä tapa. Ensin ollaan niin innoissaan menossa priskuntana ja sitten ei ollakaan. Tulee vain olo että häpeääkö minua, enkö sopisi joukkoon hänen mielestään vai onko siellä kavereiden seassa jotakin mitä minä en saisi nähdä.
Ei sisältänyt edes mitään kysymystä, teki vain mieli avautua.
Kommentit (868)
Tulinpa avautumaan minäkin.
Olen ollut mieheni kanssa jo 7v yhdessä josta vuoden naimisissa.
Vieläkään minua ei ole otettu ydinporukkaan johon muut kaveriden naisetkin kuuluvat.
Eikai sen niin väliksikään, viihdyn yksinäni juhannukset kirjojeni ja skumpan äärellä.
Välillä vaan mietin miksi en kelpaa. Enkö ole tarpeeksi hyvä puolisolleni heidän mielestään tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostuisi jatkamaan tollaisen juntin kanssa suhdetta enää hetkeäkään. Tekisin varmaan niin, että en puhuisi yhtään mitään ja juhannuksen aikana, kun mies ryyppää mökillä, pakkaisin kaikki kamani ja vähän ylimääräistäkin ja häipyisin. En enää koskaan vastaisi enkä puhuisi miehelle yhtään mitään, ghostaisin. Siitä hänelle yhtä hirveä olo kuin sinulle, jota hän noin törkeällä tavalla kohtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillähän on toinen, ehkä vanhempi tapaus, jota pa nee.
Kuule, ei tällaiset miehet välttämättä pane ketään muuta, ne vaan tykkää ryypätä kaveriensa kanssa. Ja todellakin on kokemusta näistä. Niille kaverit on se "hauska biletysseura", kun taas oma kumppani ei sellaista ole. Ja tällaista esiintyy ihan kolmekymppistenkin parissa, jos lapsia ei vielä ole (tai joskus vaikka olisikin).
Mutta eihän se porukka ole pelkästään kaveriporukka, vaan siihen kuuluu myös muiden miesten puolisoita. Ap:ta ei vaan oteta tähän joukkoon mukaan.
Mä niin näen mielessäni tuon mies joukon "äijistelemässä" keskenään ja sitten puolisot ovat taas keskenään pyöritellen muka kauhuissaan silmiään "poikien touhuille". Ehkä aloittajan mies tajusi, että juhannus junttiporukassa ryypäten paljastaisi liikaa miehestä itsestään ja heidän yhteisen tulevaisuuden dynamiikasta.
Minä taas luulen että "mies" haluaa ryypätä äijäporukassa ilman naisten häirintää. Näille miehelle naiset ovat häiriöksi, paitsi keittiö- ja sänkyhommissa.
Tuollainen mies taas on häiriöksi parisuhteessa ja perhe-elämässä.
Pakko kyllä sanoa, että näin käyttäytyneet tapaukset olivat juuri sitä. Eli oma napa on aina lähimpänä, jopa suhteessa lapsiin.
Eivät kaikki koskaan kehity aikuisiksi, vaan kaveriporukan illanvietot ovat yhtä merkittäviä kuin teineillekin. Perheessä on silloin yksi lapsi lisää, kiukutteleva lapsi, jota vaimo velvollisuuksineen rajoittaa.
Olen joskus ihmetellyt miten tuollaiseksi aikuislapseksi jää tai "kasvaa". Onko kyseessä vain luonteenpiirre vai onko kasvatuksessa mennyt jokin vähän vikaan.
Vierailija kirjoitti:
Tulinpa avautumaan minäkin.
Olen ollut mieheni kanssa jo 7v yhdessä josta vuoden naimisissa.
Vieläkään minua ei ole otettu ydinporukkaan johon muut kaveriden naisetkin kuuluvat.
Eikai sen niin väliksikään, viihdyn yksinäni juhannukset kirjojeni ja skumpan äärellä.Välillä vaan mietin miksi en kelpaa. Enkö ole tarpeeksi hyvä puolisolleni heidän mielestään tms.
Siis meneekö puolisosi yksinään juhliin ja sinä jäät kotiin? Eikö sinua kutsuta (eikö miehesi välitä siitä) vai jättäydytkö itse pois.
Ei minullekaan ole ongelma että miehen kanssa on myös omat menomme. Se ois että tolleen annetaan ymmärtää yhtä ja aletaan venkoilla eikä loppuviimeksi olekaan kaksinreissu, ei ole ok. Se on tai ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhannus olisi hölmöä viettää erillään jos kerran yhdessä ollaan ja asutaan.
Tuo mies tulee viettämään monet juhlat mm. polttarinsa ja häänsä tämän jussi22 -porukkansa kanssa - ilman sinua.
Ehkä se on persompi viinalle kun sinä?
Alat vain miettimään seuraavaa asuntoa ja elämääsi ilman häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa joltain, mitä mun exä olisi voinut ihan hyvin tehdä.
Ero oli paras asia meidän koko parisuhteen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sen mennä ja keksi itsellesi muuta.
Mies ajatteli, että sinäkin voisit tulla, mutta nyt kun paikkoja on rajoitetusti, niin porukan järjestäjä kertoi, että ei mahdu lisää. Ei mies välttämättä edes ollut sopinut mitään kenenkään kanssa, kuvitteli vain näin, kun aiemminkin uudet ovat mahtuneet mukaan.
Mies ei halua jäädä bileistä pois. Hieman lapsellinen mies, ainoa oikea ratkaisu tuossa tilanteessa olisi hänenkin jättää bileet väliin ja juhlia juhannusta sinun kanssasi. Mutta kun on bileet ja viinaa..
Aivan eri tilanne kuin jos ennakolta on sovittu jostain oman kaveriporukan reissusta.
En osaa sanoa mitä tekisin sinun tilanteessasi. Mihinkään kostosotaan en jaksaisi lähteä, samantien eroaminenkin tuntuisi ehkä liioittelulta.
Pikkupoika näin aikuisen naisen näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Meillä on tapana puhua asioista ihan oikeasti. Välillä riidellään. Ei arvuutella miksi toinen tekee jotain, tai ei kerrota miltä toisen teko tuntuu. Suhde ei kestä sooloilua ja voivottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
Vierailija kirjoitti:
Mies ajatteli, että sinäkin voisit tulla, mutta nyt kun paikkoja on rajoitetusti, niin porukan järjestäjä kertoi, että ei mahdu lisää. Ei mies välttämättä edes ollut sopinut mitään kenenkään kanssa, kuvitteli vain näin, kun aiemminkin uudet ovat mahtuneet mukaan.
Mies ei halua jäädä bileistä pois. Hieman lapsellinen mies, ainoa oikea ratkaisu tuossa tilanteessa olisi hänenkin jättää bileet väliin ja juhlia juhannusta sinun kanssasi. Mutta kun on bileet ja viinaa..
Aivan eri tilanne kuin jos ennakolta on sovittu jostain oman kaveriporukan reissusta.
En osaa sanoa mitä tekisin sinun tilanteessasi. Mihinkään kostosotaan en jaksaisi lähteä, samantien eroaminenkin tuntuisi ehkä liioittelulta.
Pikkupoika näin aikuisen naisen näkökulmasta.
Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa, mutta olisihan se sitten pitänyt kommunikoida kertomalla asia niinkuin se on.
´
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa mitä tekisin sinun tilanteessasi. Mihinkään kostosotaan en jaksaisi lähteä, samantien eroaminenkin tuntuisi ehkä liioittelulta.
Minulle ero olisi tuossa tilanteessa aivan luonnollinen ratkaisu. En eroaisi minkään valtavan raivonpuuskan pyörteissä, vaan ihan kylmästi järkeillen. Vaadin mieheltäni edes minimitason aikusuutta ja toisen huomioonottamisen taitoa. Tuollainen pellejuhannus ilmaisisi että olen valitettavasti tehnyt virhearvion hänen suhteensa.
Miksei mies itse osta juomiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
En sietäisi tuollaista tilannetta, että erikseen juhlitaan jossain mökillä enkä mahtuisi joukkoon.
Olemme seukanneet mieskaverini kanssa lähes 20 vuotta, ja kaikki joulut ja juhannukset olemme
viettäneet yhdessä. Niistä ei ole tarvinnut edes neuvotella. Menemme nytkin minun mökilleni
juhannusta viettämään.
Pakko kyllä sanoa, että näin käyttäytyneet tapaukset olivat juuri sitä. Eli oma napa on aina lähimpänä, jopa suhteessa lapsiin.
Eivät kaikki koskaan kehity aikuisiksi, vaan kaveriporukan illanvietot ovat yhtä merkittäviä kuin teineillekin. Perheessä on silloin yksi lapsi lisää, kiukutteleva lapsi, jota vaimo velvollisuuksineen rajoittaa.