Lue keskustelun säännöt.
Mies perui kutsuni juhannuksen viettoon
13.06.2022 |
Kolmikymppinen pariskunta, asumme yhdessä, yhteistä elämää takana 1,5 v ja viime juhannuksena samaa ongelmaa ei ollut kun olin itse töissä
Mies on suunnilleen viime juhannuksesta asti puhunut kaveriporukkansa juhannuksesta, kuinka mennään sitten sinne samalle mökille missä he ovat olleet aina ties kuinka monta vuotta, mitä kaikkea siellä yleensä tehdään ja kuinka minäkin varmasti pidän kaikesta. Siis oikeasti koko ajan puheissansa ollut että yhdessä mennään. Mökki on siis jonkun sellaisen kaverin, jota minä en ole tavannut eikä virallista kutsua ole tullut (siis miehini kautta) vaan sellaista epämääräistä että sinne mennään ja siellä ollaan.
Muutama kuukausi sitten alkoi miehen vatsappiin ilmestyä Jussi22 ryhmään kauheasti viestejä mutta minulle ei oikein puhunut enää mitään. Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei. Kun puhuivat vieraslistasta, tämä mieheni kaveri (mies myöskin) selitti kuinka nukkumapaikkoja on rajoitetusti ja bileet uhkaa paisua. Sivulauseessa ymmärsin tämän miehen kaverin puheista että hän toivoo myös minua paikalle ja kiva kun mieheni on löytänyt jonkun.
No jäin sitten odottelemaan että kertooko mieheni minulle mitään suunnitelmien yksityiskohtia, kuten päiviä, mökin sijaintia tai mitään. Ei ole kertonut. Viime viikolle kyllä mainosti kuinka paljon hänelle on jo joku ostanut juomia juhannusta varten, minusta ei puhunut mitään.
Nyt sitten kertoi kun näki että näin vatsappinsa laulavan että ajatteli mennä juhannuksena ilman minua. Ei myöntänyt edes että ei ollut missään vaiheessa kutsunut minua.
Suoraan sanottuna ei minua edes kiinnosta mökkeily vieraiden ihmisjoukkojen keskellä, mutta jotenkin ärsytti tämä tapa. Ensin ollaan niin innoissaan menossa priskuntana ja sitten ei ollakaan. Tulee vain olo että häpeääkö minua, enkö sopisi joukkoon hänen mielestään vai onko siellä kavereiden seassa jotakin mitä minä en saisi nähdä.
Ei sisältänyt edes mitään kysymystä, teki vain mieli avautua.
Kommentit (868)
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitat että juhannuksena täällä kotona pannaan ihan pirusti, olipa hän paikalla tai ei.
= nainen menee todellisuudessa vanhempiensa luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi 15 vuotias?
Dump the idiot now.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia edelleen ihmetyttää: miksi aloittaja ei ole keskustellut juhannuksenvietosta sen tarkemmin miehen kanssa. Jo ennen tätä selkkausta.
Aoittaja oli viime juhannuksena töissä. Nyt mies on pitkään puhunut, aloittaja on ymmärtänytm, että yhdessä, vietetään juhannus kaverien mökillä.
Miten yhteinen juhannuksenvietto ja yhdessä miehen kaverien ja heidän naisystäviensä kanssa ei ole kiinostanut uteliaisuutena yhtään?
Olisin itse kysellyt ihan leppoisassa mielessä mieheni kanssa esimerkiksi: missä mökki sijaitsee, minkälainen mökki on, onko rantaa, millainen on alustava suunnitelma juhannuksesta, miten kauan siellä ollaan, miten sinne mennään ja tullaan, miten on viemiset ajateltu, jne.
Tämä olisi aika monelle pariskunnalle ollut itsestäänselvää kommunikointia. Eli olisimme yhdessä jutelleet ja silloin tietysti yhdessä sinne oletuksena olleet menossakin.
Olisin vielä itse tarkentanut, että tietäväthän kaverisi, että tulemme molemmat.
Kun ja jos mies olisikin sitten myöhemmin alkanut takellella, että niin, menen sinne yksin, sinä et tule mukaan, niin tietenkin olisin avannut suuni ja ihmetelly mistä nyt on oikein kyse. Ja miehen olisi pitnyt kakistaa selkeä vastaus miksi en pääse mukaan. ,mikä on muutoksen syy.Eikö tämänkaltaisia keskusteluja ole lainkaan aloittajan ja miehen kesken käyty? Ihmettelen vaan miksi jos ei.
Voi itkujen kevät. Mitä se olisi auttanut tarkemmin keskustella miehen kanssa, kun koko vuoden asiasta puhuttiin, että mennään yhdessä. Siinä vaiheessa kun miehen olisi pitänyt vahvistaa, että heidät molemmat on kutsuttu, niin mies ilmoittaa menevänsä yksin.
Ap:n uteliaisuus tai kyselyt ei olisi mitenkään muuttanut lopputilannetta. Myöskään ap:n kiinnostuksen asteella ei olisi ollut mitään vaikutusta lopputulokseen. Jos mökin isäntä tai emäntä ei esitä kutsua juhannuksen viettoon, niin kutsuksi ei muutu mitkään kommunikoinnit aiheesta: " missä mökki sijaitsee, minkälainen mökki on, onko rantaa, millainen on alustava suunnitelma juhannuksesta, miten kauan siellä ollaan, miten sinne mennään ja tullaan, miten on viemiset ajateltu, jne."
Kun mies päättää menevänsä yksin, niin se kertoo suhteen tilanteen (ja tulevaisuuden). Ja kuten ap on jo kertonut, niin mies on niljake, jolloin "Olisin vielä itse tarkentanut, että tietäväthän kaverisi, että tulemme molemmat. Kun ja jos mies olisikin sitten myöhemmin alkanut takellella, että niin, menen sinne yksin, sinä et tule mukaan, niin tietenkin olisin avannut suuni ja ihmetelly mistä nyt on oikein kyse. Ja miehen olisi pitnyt kakistaa selkeä vastaus miksi en pääse mukaan. ,mikä on muutoksen syy." -tivailut olisi ollut tuloksetonta ja hyödyntöntä riidanhakuisuutta.
Ap:lla on nyt miettimisen paikka, kestääkö tällaista miestä jatkossakin vai etsiikö paremman.
Kuulehan, meilläkin taitaa olla kommunikointiongelma. Et edes varmaan keskittynyt siihen mitä sanoin kun kiireella aloit tyrmätä näkökantani. Tai sitten et ymmärtänyt mitä kirjoitin. Olet aloittajan sielunkumppani. Ainakin aloittaja on ihan tietämätön ja ulalla juhannuksenvietosta, joten ei se hänen ja sinunkaan häntä puolusteleva kommunikoitityylisi niin kummoinenkaan ole.
Olen edelleen sitä mieltä, että kertomani kaltainen keskustelu, tietysti jokaisen oman tyylin mukainen, on hyvin monella pariskunnalla ihan tavallinen tapa.
No, jos ei olekaan, niin ainakin meillä se on mieheni kanssa toiminut hyvin.
Kun suunnitellaan jotain yhteistä, oli se sitten juhannus, niin ei se oikein ilman keskustelua onnistu. Ei ainakaan kovin hyväää lopputulemaa ole näköpiirissä.Voin siis antaa vinkkinä muillekin: olkaa kiinnostuneita yhteisistä suunnitelmista, jos joku vaivaa mieltä tai on epäselvää kysykää, mieluummin enemmän kuin liian vähän, älkää tyytykö epämääräisiin vastauksiin, jos teitä pelottaa tai arkailette kysyä kumppanilta niin pysähtykää miettimään miksi. Miksi minua pelottaa kysyä yhteistä ja varsinkin myös minua koskevaa asiaa tai suunnitelmaa.
Koska se on hälytysmerkki. Joku suhteessa on silloin pielessä.
Rakastavassa suhteessa ei pitäisi pelottaa, tarvitse arkailla, haistella kumppanin mielialoja, kävellä munankuorilla, vaieta yhteisessä seurassa jne.
Jos toinen muuttaa yksipuolisesti mieltään ennaltasovitusta yjteisestä asiasta on oikeus kysyä miksi ja on oikeus saada siihen selkeä vastaus.
Keskustelu alkoi ensimmäisen viestin tiedoilla. Yleensä keskusteluun otetaan kantaa esitetyillä tiedoilla eikä lähdetä projisoimaan omia riitoja, "kuinka se asia oikeastaan menikään".
Kun luen kommentistasi tuon lihavoidun osan, niin ymmärrän, että sinulle on kertynyt elämänkokemusta itseaiheutetuista ongelmista.
Keskustelu alkoi ensimmäisen viestin tiedoilla. Niinhän se yleensä tapahtuu. Niin, mitä sitten?
Sitten keskustelu jatkuu ja rönsyilee, aloittaja antaa lisätietioja, jos antaa. Jne.
Elämänkokemusta tosiaan on kertynyt.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että ainoa keino on välttyä, edes hiukan, epäselvyyksistä ja väärinymmärryksiltä on kommunikointi. Niin parisuhteessa kuin muussakin elämässä.
Itse ollut parisuhteessa kohta 20v ja meilla on ihan ok menna omia menojaan (vaikkapa joillekin festareille tai matkalle) . Toki yhteisiakin juttuja on, mutta mielestani on hyva ettei kaikki kaverit ym. ole samoja ja yhteisia.
Toki tassa tilanteessa miehen kyvyttomyys selvittaa asiaa tai mainita ap:lle oli typeraa kaytosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia edelleen ihmetyttää: miksi aloittaja ei ole keskustellut juhannuksenvietosta sen tarkemmin miehen kanssa. Jo ennen tätä selkkausta.
Aoittaja oli viime juhannuksena töissä. Nyt mies on pitkään puhunut, aloittaja on ymmärtänytm, että yhdessä, vietetään juhannus kaverien mökillä.
Miten yhteinen juhannuksenvietto ja yhdessä miehen kaverien ja heidän naisystäviensä kanssa ei ole kiinostanut uteliaisuutena yhtään?
Olisin itse kysellyt ihan leppoisassa mielessä mieheni kanssa esimerkiksi: missä mökki sijaitsee, minkälainen mökki on, onko rantaa, millainen on alustava suunnitelma juhannuksesta, miten kauan siellä ollaan, miten sinne mennään ja tullaan, miten on viemiset ajateltu, jne.
Tämä olisi aika monelle pariskunnalle ollut itsestäänselvää kommunikointia. Eli olisimme yhdessä jutelleet ja silloin tietysti yhdessä sinne oletuksena olleet menossakin.
Olisin vielä itse tarkentanut, että tietäväthän kaverisi, että tulemme molemmat.
Kun ja jos mies olisikin sitten myöhemmin alkanut takellella, että niin, menen sinne yksin, sinä et tule mukaan, niin tietenkin olisin avannut suuni ja ihmetelly mistä nyt on oikein kyse. Ja miehen olisi pitnyt kakistaa selkeä vastaus miksi en pääse mukaan. ,mikä on muutoksen syy.Eikö tämänkaltaisia keskusteluja ole lainkaan aloittajan ja miehen kesken käyty? Ihmettelen vaan miksi jos ei.
Mäkin olen sitä mieltä, että voi itkut sentään. Siis, AP kyselee
missä mökki sijaitsee, minkälainen mökki on, onko rantaa, millainen on alustava suunnitelma juhannuksesta, miten kauan siellä ollaan, miten sinne mennään ja tullaan, miten on viemiset ajateltu, jne.
jolloin mies innoissaan kertoilee, että mökki on tosi iso, muuten pariskuntana sitten saa kyllä paremman makuupaikan, ranta on vähän ryteikköinen, mutta laituri on iso, me mennään tosi rennolla aikataululla aika, yleensä on oltu perjantaista sunnuntaihin, jaska kerran höhöö tuli kyllä vasta lauantaina - tähän pitkä kertomus jaskan seikkailuista - sinne pääsee tosi lähelle monellakin välineellä, mutta mullahan siis on oma auto, rennosti mennään jokainen tuo omat juomansa ja ruokansa, paitsi hähää mulle on juomia ostettu
Kysymys siitä, että onhan minutkin kutsuttu vastattiin jo alussa, että mies itsestään selvästi ohittaa sen huitaisten ja jatkaa paahtamista, miten hieno juhannus meille tulee.
Ja tämän jälkeen sitten yks kaks mies ilmoittaa, että en koskaan ole antanut sun ymmärtää, että yhdessä mennään. Minä ymmärrän sen tyrmistyksen, minkä vallassa AP aloituksen teki.
Toki tässä nyt on kommunikoinnissa vikaa ja siitähän AP varmasti on tietoinen. Mutta hänen syyttelynsä on hataralla ja jotenkin taas sillä pohjalla, että naisen pitäisi aina olla tuntosarvet tarkkana tulkitsemassa miehen sanoja, kyselemässä, tiukkaamassa, varmistamassa nyt vielä kerran, että tarkoititko sinä todella sitä, mitä äsken suoraan sanoit.
Vasta puolitoista vuotta yhdessä, yleensä tuossa vaiheessa ollaan vielä niin rakastuneita, että halutaan sen toisen kanssa olla aina kun mahdollista. Tuntuu tosi oudolle, että jäisit juhannuksen juhlinnasta hänen kanssaan ulos. Sitten kun vuosikymmeniä kertyy ja perhetilanne muuttuu lasten tulon myötä, juhannuksiakin on monenlaisia yhdessä tai erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ihan pska ketju. Ap ei muka "kykene" tänne enää vastailemaan mitään, mutta lukee kyllä kommentteja 😂 ja vielä mainostaen, ettei aio jättää miestä... Ihmiset spekuloi/keksii/jankkaa/väittelee/jotkut hullut jopa riitelee, että miten se juttu nyt meni... Jokaisella kai oma mielipide asiasta ja yleisin ja fiksuin se, että mies käyttäytyi todella välinpitämättömästi. Syytä ei tälle käytökselle kuitenkaan olla kerrottu, kun ap ei tänne enää suostu kirjoittamaan mitään. Eli porvoosta tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu alkoi ensimmäisen viestin tiedoilla. Niinhän se yleensä tapahtuu. Niin, mitä sitten?
Sitten keskustelu jatkuu ja rönsyilee, aloittaja antaa lisätietioja, jos antaa. Jne.Elämänkokemusta tosiaan on kertynyt.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että ainoa keino on välttyä, edes hiukan, epäselvyyksistä ja väärinymmärryksiltä on kommunikointi. Niin parisuhteessa kuin muussakin elämässä.
Meillä on tässä kuvaus siitä, miten mies aivan härskisti kaasuvalottaa ap:ta ja puhuu mustaa valkoiseksi väittäessään yhtäkkiä ja kaikki aikaisemmat keskustelut huomiotta jättäen ja "unohtaen" ettei oikeasti ole koskaan ap:ta kutsunutkaan, ja sinun mielestäsi ap:n pitäisi myöntää että kyllä hänessä on tässä vika ja hän on väärinymmärtänyt. Mitenköhän kuvittelet että ap:n kommunikointi auttaisi tilanteessa, missä mies ihan suoraan puhuu p*skaa? Ehkä ap:n olisi pitänyt videoida kaikki miehen kanssa käydyt keskustelut, että olisi todistusaineistoa kun yksi silmät ymmyrkäisinä selittää ettei hän vaan ikinä ole noin sanonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu alkoi ensimmäisen viestin tiedoilla. Niinhän se yleensä tapahtuu. Niin, mitä sitten?
Sitten keskustelu jatkuu ja rönsyilee, aloittaja antaa lisätietioja, jos antaa. Jne.Elämänkokemusta tosiaan on kertynyt.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että ainoa keino on välttyä, edes hiukan, epäselvyyksistä ja väärinymmärryksiltä on kommunikointi. Niin parisuhteessa kuin muussakin elämässä.Meillä on tässä kuvaus siitä, miten mies aivan härskisti kaasuvalottaa ap:ta ja puhuu mustaa valkoiseksi väittäessään yhtäkkiä ja kaikki aikaisemmat keskustelut huomiotta jättäen ja "unohtaen" ettei oikeasti ole koskaan ap:ta kutsunutkaan, ja sinun mielestäsi ap:n pitäisi myöntää että kyllä hänessä on tässä vika ja hän on väärinymmärtänyt. Mitenköhän kuvittelet että ap:n kommunikointi auttaisi tilanteessa, missä mies ihan suoraan puhuu p*skaa? Ehkä ap:n olisi pitänyt videoida kaikki miehen kanssa käydyt keskustelut, että olisi todistusaineistoa kun yksi silmät ymmyrkäisinä selittää ettei hän vaan ikinä ole noin sanonut?
Ainakin minulle tuli sellainen tunne, voin olla sitten väärässä, että aloittaja ei ole pahemmin suutaan aukaissut vaan tyytynyt kuuntelemaan mitä mies kertoo. Samoin tuo pariskunnan luona käyty keskustelu, aloittaja ei siihenkään ottanut osaa vaan kuunteli sivusta.
Ei aloittaja nyt mikään lapsi kai ole? Mies suunnittelee ja touhuaa yksin yhteistä juhannuksen viettoa aloittajan kanssa ja aloittaja ei sano siihen juuta eikä jaata, pikemminkin tuntuu, että ei ole yhtään kiinnostunut tai jopa arkailee miestään. Joillain täällä on ajatus, että aloittajalle ei kuuluisi minkäänlaista osuutta parisuhteen kommunikaatioon. Jos mies kertoo jotain niin se sitten riitää, aloittaja saa olla passiivinen asioiden suhteen.
Ainakaan minä en ole tottunut parisuhteessa tuonkaltaiseen mykkä p....kalla-tyyliin.
Jos joillekin se on tavanomaista niin en ihmettele näitä monia ketjuja joissa valitetaan milloin sitä, milloin tätä kun parisuhde nyt ei millään toimi. Ja suutaan ei vaan saada millään auki siihen kumppanin suuntaan.
Ei nyt aloittajalla ole kyseessä sentään isä/lapsi suhde vaan parisuhde.
Olen samaa mieltä kuin jotkut muutkin. Tässä parisuhteessa on jo ollut muutakin tiedonkulku- ja yhteistyövaikeutta. Juhannus nyt vaan on nyt tapeetilla ja nosti vaikeudet paremmin esiin.
Aloittaja voisi hieman kertoa miten muissa asioissa heillä toimitaan ja onko vastaavia ongelmia.
Luulisi, että yhdessäolo juhannuksena on todella tärkeää, kun ollaan rakastuneita. Mikäpä sen ihanampaa kuin suunnitella yhteistä hauskaa juhlaa nuorena ja rakastuneena.
Hah, tuli mieleen muisto nuoruudestani. Sen aikainen poikaystäväni otti minut kyllä mukaan telttailemaan kaveriporukassaan, mutta kun mentiin yhdessä sellaiseille vähän pienemmille juhannusfestareille, hän ehdotti muina miehinä, että oltais siellä festareilla erillään. Olin nuori ja naiivi, ja mikäs siinä sitten, vietin aikaa festareilla yksin, kun en hänen kaveriporukkaansa juuri tuntenut. Poikaystävä vietti aikaa kahden sinkkukaverinsa kanssa ryypäten. Oikeastaan ihme, että pääsin sinne leirintäalueelle sentään kunnialla takaisin, ja seuraavana päivänä kotiin. Kohta oli suhdekin ohi, kuten luonnollinen jatkumo toki niille tapahtumille olikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on uusi Doris mökillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu alkoi ensimmäisen viestin tiedoilla. Niinhän se yleensä tapahtuu. Niin, mitä sitten?
Sitten keskustelu jatkuu ja rönsyilee, aloittaja antaa lisätietioja, jos antaa. Jne.Elämänkokemusta tosiaan on kertynyt.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että ainoa keino on välttyä, edes hiukan, epäselvyyksistä ja väärinymmärryksiltä on kommunikointi. Niin parisuhteessa kuin muussakin elämässä.Meillä on tässä kuvaus siitä, miten mies aivan härskisti kaasuvalottaa ap:ta ja puhuu mustaa valkoiseksi väittäessään yhtäkkiä ja kaikki aikaisemmat keskustelut huomiotta jättäen ja "unohtaen" ettei oikeasti ole koskaan ap:ta kutsunutkaan, ja sinun mielestäsi ap:n pitäisi myöntää että kyllä hänessä on tässä vika ja hän on väärinymmärtänyt. Mitenköhän kuvittelet että ap:n kommunikointi auttaisi tilanteessa, missä mies ihan suoraan puhuu p*skaa? Ehkä ap:n olisi pitänyt videoida kaikki miehen kanssa käydyt keskustelut, että olisi todistusaineistoa kun yksi silmät ymmyrkäisinä selittää ettei hän vaan ikinä ole noin sanonut?
Ainakin minulle tuli sellainen tunne, voin olla sitten väärässä, että aloittaja ei ole pahemmin suutaan aukaissut vaan tyytynyt kuuntelemaan mitä mies kertoo. Samoin tuo pariskunnan luona käyty keskustelu, aloittaja ei siihenkään ottanut osaa vaan kuunteli sivusta.
Ei aloittaja nyt mikään lapsi kai ole? Mies suunnittelee ja touhuaa yksin yhteistä juhannuksen viettoa aloittajan kanssa ja aloittaja ei sano siihen juuta eikä jaata, pikemminkin tuntuu, että ei ole yhtään kiinnostunut tai jopa arkailee miestään. Joillain täällä on ajatus, että aloittajalle ei kuuluisi minkäänlaista osuutta parisuhteen kommunikaatioon. Jos mies kertoo jotain niin se sitten riitää, aloittaja saa olla passiivinen asioiden suhteen.
Ainakaan minä en ole tottunut parisuhteessa tuonkaltaiseen mykkä p....kalla-tyyliin.Jos joillekin se on tavanomaista niin en ihmettele näitä monia ketjuja joissa valitetaan milloin sitä, milloin tätä kun parisuhde nyt ei millään toimi. Ja suutaan ei vaan saada millään auki siihen kumppanin suuntaan.
Ei nyt aloittajalla ole kyseessä sentään isä/lapsi suhde vaan parisuhde.
Olen samaa mieltä kuin jotkut muutkin. Tässä parisuhteessa on jo ollut muutakin tiedonkulku- ja yhteistyövaikeutta. Juhannus nyt vaan on nyt tapeetilla ja nosti vaikeudet paremmin esiin.Aloittaja voisi hieman kertoa miten muissa asioissa heillä toimitaan ja onko vastaavia ongelmia.
Aloittaja on kertonut, että puskista tuli, eikä ole osannut epäillä miehen sanoja tämän antaessa ymmärtää, että yhteistä juhannusta tässä suunnitellaan. Siinä vaiheessa, kun hälytyskellot soivat, eli vierailu miehen kaverin luona, aloittaja aukaisi suunsa ja vyyhti, jossa mies vannoo viattomuuttaan ja väärinymmärryksen olevan kokonaan aloittajan oma vika, alkoi paljastua.
En tiedä, miten teidän kommunikaatio toimii, mutta meidän ei toimi siten, että jos ollaan miehen kaverilla, jota en kovin hyvin tunne, alkaisin siinä heidän edessään tivaamaan mieheltä, että hetkinen, mitä tarkoitat, sähän sanoit, sanotko sä nyt en tartu kaverin sanoihin ja ala vänkäämään, että hei oonhan mäkin oikeasti tulossa, puhutaan siitä mökistä ja sen rannasta, vaan tosiaankin toimin kuten aloittaja, olen hiljakseen ja avaan suuni kotona. Näin juuri sen vuoksi, että väärinkäsityksen mahdollisuus on selkeästi olemassa, joten en tahdo puida sitä kaikki osapuolet nolaten tilanteessa.
Kaikki tulkintasi, että aloittaja olisi ollut mykkänä, perustuu siihen, että hän ei ole osannut ymmärtää käräyttää miehen vääriä maalailuja ajoissa. En osaisi minäkään, kun en lähtökohtaisesti osaa ajatella, että joku vuoden onnistuu selostamaan asioita siten, että jään väärään käsitykseen.
Kuitenkin tiedän, että tällaisia ihmisiä on. Ja olen kohdannutkin. Niissä tapauksissa sinä varmaan syyttelisit minua kommunikaation puutteesta, kun en ole älynnyt, mutta minä en. Näiden ihmisten teot ovat usein tahallisia, eivät toki johdu mistään perusteellisesta pahuudesta, vaan yleensä vaan ovat vaikeuksia vältteviä ja toivovat ongelmien ratkeavan jotenkin itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja EI aukaissut suutaan kaverien luona.
Eikä aukaissut kun mies kertoi aiemmin juhannussuunnitelmista.
Tyytyi siihen mitä mies kertoi.
Näinkö siis nykyään toimitaan yhteisissä suunnitelmissa: tyydytään siihen tietoon, oletukseen, luuloon mutu-tuntumaan mitä kumppani tai kaveri kertoo?
Omaa aktivisuutta ei tarvita.
Sehän olisi kuin kivirekeä vetäisi perässään.
Ei mitenkään tasavertainen tai mielekäs suhde.
Kyse on myös siitä eikö aloittaja ollut yhtään KIINNOSTUNUT juhannussuunnitelmista. Ihan sama, kyllä se mies tietää, riittää kun raahaudun sinne mukaan. Kyllä sen sitten näkee, mitäs sitä nyt kyselemään, semmosta se on kuin on...hmmmmh.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja EI aukaissut suutaan kaverien luona.
Eikä aukaissut kun mies kertoi aiemmin juhannussuunnitelmista.
Tyytyi siihen mitä mies kertoi.
Näinkö siis nykyään toimitaan yhteisissä suunnitelmissa: tyydytään siihen tietoon, oletukseen, luuloon mutu-tuntumaan mitä kumppani tai kaveri kertoo?
Omaa aktivisuutta ei tarvita.
Sehän olisi kuin kivirekeä vetäisi perässään.
Ei mitenkään tasavertainen tai mielekäs suhde.
No kyllä meidän yhteisissä suunnitelmissa lähdetään siitä, että tieto, oletus ja luulo mututuntumista ei tarvitse omaa aktiivisuutta, vaan asia esitetään siten, että tieto sisältää ainekset oikeaan oletukseen ja mututuntumaan.
Ei tarvita omaa aktiivisuutta, vaan voi tyytyä siihen, mitä toinen kertoo, eikä mitenkään erityisesti aukoa suutaan. Tasavertaisesti ja mielekkäästi annetaan tietoa, johon voi lähtökohtaisesti aina tyytyä.
Molemminpuoleinen, ystävällinen, yhteisistä asioista ja kumppanin ifeoista kiinnostunut keskustelu on eri asia kuin vain kokea aukovansa suutaan.
Huonot ovat keskustelutaidot jos sitä kuvataan suun aukomisella, kälätyksellä tms.
Meille keskustelu, ihan miltei mistä vaan, on suhdetta piristävä, ylläpitävä voima, oikeastaan suhteen elinehto.
Saatikka yhteiset suunnitelmat. Niistähän juttua vasta löytyykin, positiivisessa mielessä.
Auomme kyllä molemmat suutamme, molempiin suuntiin.
Mutta kukin tavallaan. Kännykkä on monelle nykyään mieluisampi puhekumppani kuin se vieressoleva elävä henkilö.
Myös myös monesti mieluisampu sänkykaveri.
Vierailija kirjoitti:
Molemminpuoleinen, ystävällinen, yhteisistä asioista ja kumppanin ifeoista kiinnostunut keskustelu on eri asia kuin vain kokea aukovansa suutaan.
Huonot ovat keskustelutaidot jos sitä kuvataan suun aukomisella, kälätyksellä tms.
Meille keskustelu, ihan miltei mistä vaan, on suhdetta piristävä, ylläpitävä voima, oikeastaan suhteen elinehto.
Saatikka yhteiset suunnitelmat. Niistähän juttua vasta löytyykin, positiivisessa mielessä.
Auomme kyllä molemmat suutamme, molempiin suuntiin.Mutta kukin tavallaan. Kännykkä on monelle nykyään mieluisampi puhekumppani kuin se vieressoleva elävä henkilö.
Myös myös monesti mieluisampu sänkykaveri.
No aloittaja varmaan kuvitteli käyvänsä molemminpuolista, ystävällistä keskustelua yhteisestä juhannuksesta, reagoiden varmaan tempperamentinsa mukaisesti.
Siksihän hänelle tuli puskista, että keskustelun sisältö olikin jotain aivan muuta kuin mitä hän kuvitteli.
Siitä syystä häntä täällä moititaan ennen kaikkea siitä, että ei aukaissut suutaan tarpeeksi ja etenkään tarpeeksi nopeasti tai usein.
SIis he, ketkä katsovat, että kun toinen puhuu vakuuttavasti puuta heinää, vastuu siitä siirtyy kuulijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa. Nyt omat vanhempani ovat molemmat kuolleet, mutta jos puolisoni haluaisi viettää juhannuksen omien ikääntyneiden perheenjäsentensä kanssa, niin toivottaisin heille mukavaa juhannusta enkä todellakaan loukkaantuisi.
Jos olisin ap, niin lähtisin juhannukseksi Tallinnaan, jos vielä saa kivoja hotelliviikonloppuja. Ilmaisisin asian vain sivulauseessa vasta sitten, kun tulisi sellainen tilanne, että miestä kiinnostaa kuulla, mitä ap aikoo tehdä.
Tuo nyt on ihan eri asia, jos puhutaan omista vanhemmista tai kaveriporukasta.
Kyllä meidänkin pitkässä liitossa varsinkin alkuvuosina kumpikin meni esim joulunviettoon omille vanhemmilleen. Molemmat asuttiin monien satojen kilometrien päässä lapsuuden kodeistamme, jotka olivat eripuolilla Suomea ja harvoin päästiin kotona käymään.
Juhannukset tuli useimmin vietettyä minun kotona yhdessä, mutta siis tässä ap:n tapauksessa mies on lähdössä kavereilleen, ei vanhemmilleen. Ja se on pahempi juttu, kuin vanhemmille meno. Ja sinne vanhemmille varmaan ap:kin olisi tervetullut.
Ei moni mieskään tuollaista touhua katselisi naiseltaan. Etenkään, jos on rakastunut. Törkeä temppu.