Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies perui kutsuni juhannuksen viettoon
13.06.2022 |
Kolmikymppinen pariskunta, asumme yhdessä, yhteistä elämää takana 1,5 v ja viime juhannuksena samaa ongelmaa ei ollut kun olin itse töissä
Mies on suunnilleen viime juhannuksesta asti puhunut kaveriporukkansa juhannuksesta, kuinka mennään sitten sinne samalle mökille missä he ovat olleet aina ties kuinka monta vuotta, mitä kaikkea siellä yleensä tehdään ja kuinka minäkin varmasti pidän kaikesta. Siis oikeasti koko ajan puheissansa ollut että yhdessä mennään. Mökki on siis jonkun sellaisen kaverin, jota minä en ole tavannut eikä virallista kutsua ole tullut (siis miehini kautta) vaan sellaista epämääräistä että sinne mennään ja siellä ollaan.
Muutama kuukausi sitten alkoi miehen vatsappiin ilmestyä Jussi22 ryhmään kauheasti viestejä mutta minulle ei oikein puhunut enää mitään. Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei. Kun puhuivat vieraslistasta, tämä mieheni kaveri (mies myöskin) selitti kuinka nukkumapaikkoja on rajoitetusti ja bileet uhkaa paisua. Sivulauseessa ymmärsin tämän miehen kaverin puheista että hän toivoo myös minua paikalle ja kiva kun mieheni on löytänyt jonkun.
No jäin sitten odottelemaan että kertooko mieheni minulle mitään suunnitelmien yksityiskohtia, kuten päiviä, mökin sijaintia tai mitään. Ei ole kertonut. Viime viikolle kyllä mainosti kuinka paljon hänelle on jo joku ostanut juomia juhannusta varten, minusta ei puhunut mitään.
Nyt sitten kertoi kun näki että näin vatsappinsa laulavan että ajatteli mennä juhannuksena ilman minua. Ei myöntänyt edes että ei ollut missään vaiheessa kutsunut minua.
Suoraan sanottuna ei minua edes kiinnosta mökkeily vieraiden ihmisjoukkojen keskellä, mutta jotenkin ärsytti tämä tapa. Ensin ollaan niin innoissaan menossa priskuntana ja sitten ei ollakaan. Tulee vain olo että häpeääkö minua, enkö sopisi joukkoon hänen mielestään vai onko siellä kavereiden seassa jotakin mitä minä en saisi nähdä.
Ei sisältänyt edes mitään kysymystä, teki vain mieli avautua.
Kommentit (868)
Ei tietenkään ap jätä miestä. Seuraavat itkut on miehen kaverin Maken megahypersynttärit, jonne ap ei saa kutsua ja sitten tulee kesän päättäjäisjuhlat kaveriporukalla miehen kaverin Annan luona, jonne ap ei saa kutsua, sitten tulee Halliweenit miehen kaverin Jaken luona, jonne ap ei saa kutsua, tapaninpäivän "tanssit", uv-bileet ja sun muita kissanristiäisiä, johon ap ei vaan ole kutsuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on saatu pallo jalkaan niin mihinkään ei saa mennä ilman sitä palloa
Ajattele millainen pallo tämä ryyppyporukka on? Määrittelevät miten parisuhteessa oleva viettää juhannuksen. Kuinkahan monta liittoa tuolta keskenkasvuiseksi jääneeltä rikotaan? Ja kuinka kauan häneltä kuluu aikaa huomata millaisia hänen kaverinsa oikeasti ovat.
En nyt kaveriporukkaa sanoisi palloksi jos siellä mies saa olla semmoinen kuin itse on ja koko muu aika pitää olla semmoinen kuin nainen haluaa
Toki kannattaa valita puoliso niin, että saa olla oma itsensä. Jos se itsenä oleminen on lähinnä kännäämistä ja örvellystä on syytä kertoa etukäteen, että puoliso voi jatkaa matkaansa ja löytyi fiksun miehen.
Miksi näiden miesten pitää yrittää pariutua ylöspäin? Miksi näille alkoholiin mieltyneille ördääjille ei kelpaa vastaavanlainen nainen? Onhan noita tuksujakin olemassa.
Koska nämä naiset eivät osaa olla yksin. Otetaan ihan kuka vaan, että saadaan vaan sanoa, että mulla on mies. Ihan kuin ilmoilla roikkuisi jokin vanhakantainen toteamus, "et ole sinäkään kenellekään kelvannut".
Naiset oikeesti. Miettikää sitä, että kelpaako tämä mies minulle.
Tämähän se on näissä kaikissa aloituksissa se pohjimmainen syy. Paskaakin kumppania kuvaillaan muuten kunnon mieheksi ja ihmettellään kun on vaikeaa. Sitten ketjuun ilmestyy ymmärtäjät, jotka kertovat, että miehellä on varmasti adhd, asperger on kirjolla jne.
Ikään kuin naisen tehtävä olisi kärsiä se yksi ja ainoa elämä, joka hänellä on, parisuhteessa missä hän voi pahoin. Kunhan ei ole yksin!
Yksin elämisessä ei ole mitään väärää tai huonoa. Päinvastoin. Saat aikaa tutustua itseesi ja arvoihisi. Tehdä asioita mistä pidät ja vahvistaa minuuttasi.
Näillä lähtökohdilla sattaa se sopiva kumppanikin löytyä, jos on löytyäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on saatu pallo jalkaan niin mihinkään ei saa mennä ilman sitä palloa
Ajattele millainen pallo tämä ryyppyporukka on? Määrittelevät miten parisuhteessa oleva viettää juhannuksen. Kuinkahan monta liittoa tuolta keskenkasvuiseksi jääneeltä rikotaan? Ja kuinka kauan häneltä kuluu aikaa huomata millaisia hänen kaverinsa oikeasti ovat.
En nyt kaveriporukkaa sanoisi palloksi jos siellä mies saa olla semmoinen kuin itse on ja koko muu aika pitää olla semmoinen kuin nainen haluaa
Toki kannattaa valita puoliso niin, että saa olla oma itsensä. Jos se itsenä oleminen on lähinnä kännäämistä ja örvellystä on syytä kertoa etukäteen, että puoliso voi jatkaa matkaansa ja löytyi fiksun miehen.
Miksi näiden miesten pitää yrittää pariutua ylöspäin? Miksi näille alkoholiin mieltyneille ördääjille ei kelpaa vastaavanlainen nainen? Onhan noita tuksujakin olemassa.
Koska nämä naiset eivät osaa olla yksin. Otetaan ihan kuka vaan, että saadaan vaan sanoa, että mulla on mies. Ihan kuin ilmoilla roikkuisi jokin vanhakantainen toteamus, "et ole sinäkään kenellekään kelvannut".
Naiset oikeesti. Miettikää sitä, että kelpaako tämä mies minulle.
Tämähän se on näissä kaikissa aloituksissa se pohjimmainen syy. Paskaakin kumppania kuvaillaan muuten kunnon mieheksi ja ihmettellään kun on vaikeaa. Sitten ketjuun ilmestyy ymmärtäjät, jotka kertovat, että miehellä on varmasti adhd, asperger on kirjolla jne.
Ikään kuin naisen tehtävä olisi kärsiä se yksi ja ainoa elämä, joka hänellä on, parisuhteessa missä hän voi pahoin. Kunhan ei ole yksin!
Yksin elämisessä ei ole mitään väärää tai huonoa. Päinvastoin. Saat aikaa tutustua itseesi ja arvoihisi. Tehdä asioita mistä pidät ja vahvistaa minuuttasi.
Näillä lähtökohdilla sattaa se sopiva kumppanikin löytyä, jos on löytyäkseen.
Jotain hyvääkin jankkausketjusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on saatu pallo jalkaan niin mihinkään ei saa mennä ilman sitä palloa
Ajattele millainen pallo tämä ryyppyporukka on? Määrittelevät miten parisuhteessa oleva viettää juhannuksen. Kuinkahan monta liittoa tuolta keskenkasvuiseksi jääneeltä rikotaan? Ja kuinka kauan häneltä kuluu aikaa huomata millaisia hänen kaverinsa oikeasti ovat.
En nyt kaveriporukkaa sanoisi palloksi jos siellä mies saa olla semmoinen kuin itse on ja koko muu aika pitää olla semmoinen kuin nainen haluaa
Toki kannattaa valita puoliso niin, että saa olla oma itsensä. Jos se itsenä oleminen on lähinnä kännäämistä ja örvellystä on syytä kertoa etukäteen, että puoliso voi jatkaa matkaansa ja löytyi fiksun miehen.
Miksi näiden miesten pitää yrittää pariutua ylöspäin? Miksi näille alkoholiin mieltyneille ördääjille ei kelpaa vastaavanlainen nainen? Onhan noita tuksujakin olemassa.
Koska nämä naiset eivät osaa olla yksin. Otetaan ihan kuka vaan, että saadaan vaan sanoa, että mulla on mies. Ihan kuin ilmoilla roikkuisi jokin vanhakantainen toteamus, "et ole sinäkään kenellekään kelvannut".
Naiset oikeesti. Miettikää sitä, että kelpaako tämä mies minulle.
Niin tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
App tässä.
En jaksa mitään yksittäisiä viestejä kommentoida kun vitutuskäyrä on niin korkealla. Keskustelimme. Mies kyllä kuunteli ja otin täälläkin sanottuja pointteja esiin, mutta ei hän tajunnut MISTÄ olin mieleni phoittanut. Pyysi anteeksi että ei ole huomioinut minua tarpeeksi, mutta ei millään tavalla kommentoinut tätä tilannetta.
Nyt en jaksa miettiä asiaa yhtään. Ketjua luen mutta en jaksa kommentoida. Yritän miettiä jotain entistä ehompaa tekemistä niin juhannukselle kuin koko kesälle. Vähän etäisyyttä mieheen (jättämättä sikaa).
No se ainakin selvisi, että jatkossa sinä voit vaikka pettää ja puuhata mitä lystäät. Kun mies nostaa ne keskusteluun, niin olet ihan vaan hoomoilasena, että et ymmärrä, mistä mies puhuu. Ihan päätä pyöritellen pahoittelet, jos mies on jostain pahoittanut mielensä, mutta sinä et yhtään kyllä ymmärrä, mistä ja mitä olet muka tehnyt. No idea.
Minkä ihmeen takia pitäisi toimia omien arvojen vastaisesti vain sen vuoksi, että joku muu toimii väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä mennyt juuri niin kuin pitikin.
Aloittajan mies meni juhannuksen viettoon kaveriporukalla kuten tähänkin asti.
Ap taas istuu mykkänä kotisohvalla ja olettelee kuten tähänkin saakka.
Nämähän saattavatkin olla hyvä pari.
No onhan näitä. Toinen tekee mitä haluaa ja toinen vaan menee perässä ja sietää, että edes jotain tapahtuisi.
Palasin lukemaan ketjua ja yllätyin positiivisesti vimeisien viestien sisällöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies haluaa omaa aikaa ilman naisystävää niin kehotetaan eroamaan. Järkeviä neuvoja...
Juhannus on perinteinen romantiikan ja hedelmällisyyden juhla.
Siihen liittyvien lukuisten taikojen ja ennusmerkkien avulla pyritään saamaan tietoa tulevasta puolisosta.
Pariskunnat, jotka ovat jo löytäneet toisensa, voivat mennä yhdessä vaikka juhannustansseihin.
Mitä "omaa aikaa" pariskunnan osapuolet tarvitsevat juuri keskikesän kohokohtana - suomalaisittain ajatellen vuoden ainoana rakkauden juhlana (eroottisessa mielessä)? Juuri silloinhan pitäisi viettää sitä yhteistä aikaa.
Ap:n omaa aikaa tarvitseva ukko vaikuttaa alkkikselta (juomia kovasti tulossa). Tai sitten on mielessä "romantiikka" jonkun muun seurassa.
Puhukaa keskenänne asia selväksi. Jos mies on noin lapsellinen, kannattaa jättää kasvamaan. Ap voi lähteä asuinpaikkansa juhannusrientoihin - jospa löytyisi joku toinenkin sitä oikeata puolikastaan etsivä.
Aina tulee naisilta tekosyitä joilla yritetään estää miestä näkemästä ystäviään ja pysyisi palvelemassa naista
Miksi nämä parisuhteeseen/kumppaniin näin vihamielisesti ja lapsellisesti suhtautuvat miehet ylipäätään haluaa elää parisuhteessa? Näille parisuhde vaikuttaa olevan lähinnä vankila ja se oma kumppani vanginvartijan-vihollisen-ilonpilaajan ja äidin yhdistelmä.
Miksi ei voi elää ihan vaan sinkkuna ja rymytä sielunsa kyllyydestä? Tai etsiä sellaista kumppania joka jakaa samanlaisen elämäntavan ja ajatusmaailman.
Sama tosin ihmetyttää toisinkin päin eli miksi niin moni nainen katselee tällaista yli-ikäistä pelleä ja tuhlaa elämästään jopa vuosia tällaisen paimentamiseen ja aikuiseksi kasvun odottamiseen.
Siinä sitten pahimmassa tapauksessa missaan sellaisen aidosti itselle sopivan, oikean miehen kun on varattuna ihan väärään aikaan ja sitoutuneena täysin väärään kumppaniin. Ja sitten vielä väitetään, että naiset on liian nirsoja ja kelpuuttaa vaan jonkun leukalentäjä-kirurgin joten oma moka että on pskoja kokemuksia ja jäi lopulta yksin.
Rimaa ei alemmas enää edes saa, jos/kun tyytyy tällaiseen itsekkääseen ja lapselliseen rymy-eetuun jolle "muijja on pallo jalassa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei kuulu perheeseesi. Monella muulla kuuluu.
Tietysti puoliso kuuluu perheeseen mutta ei kaikissa perheessäkään eletä symbioosissa. Oma fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara olisi hyvä säilyttää.
Jännästi vaan aikalailla kaikki palstan valitusketjut on lopulta juuri sen tulosta, että perheessä/parisuhteessa ei eletä symbioosissa.
Miten tässä on kenenkään fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara uhattuna, jos puoliso vaatii että edes muutamana tiettynä päivänä vuodessa ollaan yhdessä?
M36
Tai ei edes vaadi vaan parisuhteen molemmat osapuolet ajattelee asiasta samalla tavalla, koska jo lähtökohtaisesti jakavat samanlaisen parisuhde- ja perhekeskeisen ajatusmaailman ja elämäntavan.
Tuntuu että osa tässäkin ketjussa keskustelevista vähät välittää tällaista asioista ja ainoa mikä merkkaa siinä parinvalinnassa on toisen ulkonäkö tai sitten kelpaa suunnilleen kuka vaan kunhan vaan on joku vaan. Se kun tuntuu olevan ihan mahdoton ajatuskin, että sen oman kumppanin kanssa oltaisiin samalla puolella ja yhdessäolo olisi mieluista ilman että kumpikaan vaatii yhtään mitään.
Lisäksi toisen kanssa puhumista tunnutaan pelkäävän kuin rttoa. Toki siinä vaiheessa voisi olla jo hankala perustella itselleen miksi toisen kanssa edes haluaa olla jos toiseen ihan oikeasti tutustuisi. Samalla menisi sivu suun monta hyvää tilaisuutta tehdä oharit, haastaa riitaa sekä olettaa jotakin ja tämän perusteella loukata toista.
Mistä ihmeestä nämä ihmiset on parisuhdemallinsa oikein hankkineet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ap jätä miestä. Seuraavat itkut on miehen kaverin Maken megahypersynttärit, jonne ap ei saa kutsua ja sitten tulee kesän päättäjäisjuhlat kaveriporukalla miehen kaverin Annan luona, jonne ap ei saa kutsua, sitten tulee Halliweenit miehen kaverin Jaken luona, jonne ap ei saa kutsua, tapaninpäivän "tanssit", uv-bileet ja sun muita kissanristiäisiä, johon ap ei vaan ole kutsuttu.
Juu ja sitten ihmettely, miksi mies ei osaa ottaa vastuuta perhe-elämässä, vaikka sainoi kyllä joo joo, kun asiasta puhuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ap jätä miestä. Seuraavat itkut on miehen kaverin Maken megahypersynttärit, jonne ap ei saa kutsua ja sitten tulee kesän päättäjäisjuhlat kaveriporukalla miehen kaverin Annan luona, jonne ap ei saa kutsua, sitten tulee Halliweenit miehen kaverin Jaken luona, jonne ap ei saa kutsua, tapaninpäivän "tanssit", uv-bileet ja sun muita kissanristiäisiä, johon ap ei vaan ole kutsuttu.
Juu ja sitten ihmettely, miksi mies ei osaa ottaa vastuuta perhe-elämässä, vaikka sainoi kyllä joo joo, kun asiasta puhuttiin.
sanoi kyllä joo joo, kun asiasta puhuttiin ennen lapsia.*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei kuulu perheeseesi. Monella muulla kuuluu.
Tietysti puoliso kuuluu perheeseen mutta ei kaikissa perheessäkään eletä symbioosissa. Oma fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara olisi hyvä säilyttää.
Jännästi vaan aikalailla kaikki palstan valitusketjut on lopulta juuri sen tulosta, että perheessä/parisuhteessa ei eletä symbioosissa.
Miten tässä on kenenkään fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara uhattuna, jos puoliso vaatii että edes muutamana tiettynä päivänä vuodessa ollaan yhdessä?
M36
Tai ei edes vaadi vaan parisuhteen molemmat osapuolet ajattelee asiasta samalla tavalla, koska jo lähtökohtaisesti jakavat samanlaisen parisuhde- ja perhekeskeisen ajatusmaailman ja elämäntavan.
Tuntuu että osa tässäkin ketjussa keskustelevista vähät välittää tällaista asioista ja ainoa mikä merkkaa siinä parinvalinnassa on toisen ulkonäkö tai sitten kelpaa suunnilleen kuka vaan kunhan vaan on joku vaan. Se kun tuntuu olevan ihan mahdoton ajatuskin, että sen oman kumppanin kanssa oltaisiin samalla puolella ja yhdessäolo olisi mieluista ilman että kumpikaan vaatii yhtään mitään.
Lisäksi toisen kanssa puhumista tunnutaan pelkäävän kuin rttoa. Toki siinä vaiheessa voisi olla jo hankala perustella itselleen miksi toisen kanssa edes haluaa olla jos toiseen ihan oikeasti tutustuisi. Samalla menisi sivu suun monta hyvää tilaisuutta tehdä oharit, haastaa riitaa sekä olettaa jotakin ja tämän perusteella loukata toista.
Mistä ihmeestä nämä ihmiset on parisuhdemallinsa oikein hankkineet?
No sieltä omalta iskältä ja äiskältä, jotka ovat pysyneet avioliitossaan lapsien parhaaksi, tietenkin.
Jossa koko ajan vakuutetaan, että meillä on ihan toimiva kämppissuhde, ei meillä riidellä, on lasten parhaaksi, ettemme eroa ja aiheuta heille siten kamalia traumoja (ja voimme säilyttää elintasomme).
Oikeasti ihmiset, juuri tätä se aiheuttaa. voin sanoa omasta kokemuksesta.
Mitä tulee ketjun aiheeseen: niin ap ihmettelee juuri sitä, että miksi näin toimii mies, joka ei ole aiemmin heidän 1,5 v suhteessa osoittanut tämmöistä välinpitämättömyyttä.
En itsekään välttämättä lähtisi oikopäätä yhden ikävän väärinymmärryksen vuoksi jättämään, mutta vakavia keskusteluja olisi edessä, etenkin, jos mies todella ei yhtään ymmärrä, miksi tässä mieltä pahoitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei kuulu perheeseesi. Monella muulla kuuluu.
Tietysti puoliso kuuluu perheeseen mutta ei kaikissa perheessäkään eletä symbioosissa. Oma fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara olisi hyvä säilyttää.
Jännästi vaan aikalailla kaikki palstan valitusketjut on lopulta juuri sen tulosta, että perheessä/parisuhteessa ei eletä symbioosissa.
Miten tässä on kenenkään fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara uhattuna, jos puoliso vaatii että edes muutamana tiettynä päivänä vuodessa ollaan yhdessä?
M36
Tai ei edes vaadi vaan parisuhteen molemmat osapuolet ajattelee asiasta samalla tavalla, koska jo lähtökohtaisesti jakavat samanlaisen parisuhde- ja perhekeskeisen ajatusmaailman ja elämäntavan.
Tuntuu että osa tässäkin ketjussa keskustelevista vähät välittää tällaista asioista ja ainoa mikä merkkaa siinä parinvalinnassa on toisen ulkonäkö tai sitten kelpaa suunnilleen kuka vaan kunhan vaan on joku vaan. Se kun tuntuu olevan ihan mahdoton ajatuskin, että sen oman kumppanin kanssa oltaisiin samalla puolella ja yhdessäolo olisi mieluista ilman että kumpikaan vaatii yhtään mitään.
Lisäksi toisen kanssa puhumista tunnutaan pelkäävän kuin rttoa. Toki siinä vaiheessa voisi olla jo hankala perustella itselleen miksi toisen kanssa edes haluaa olla jos toiseen ihan oikeasti tutustuisi. Samalla menisi sivu suun monta hyvää tilaisuutta tehdä oharit, haastaa riitaa sekä olettaa jotakin ja tämän perusteella loukata toista.
Mistä ihmeestä nämä ihmiset on parisuhdemallinsa oikein hankkineet?
No sieltä omalta iskältä ja äiskältä, jotka ovat pysyneet avioliitossaan lapsien parhaaksi, tietenkin.
Jossa koko ajan vakuutetaan, että meillä on ihan toimiva kämppissuhde, ei meillä riidellä, on lasten parhaaksi, ettemme eroa ja aiheuta heille siten kamalia traumoja (ja voimme säilyttää elintasomme).
Oikeasti ihmiset, juuri tätä se aiheuttaa. voin sanoa omasta kokemuksesta.
Mitä tulee ketjun aiheeseen: niin ap ihmettelee juuri sitä, että miksi näin toimii mies, joka ei ole aiemmin heidän 1,5 v suhteessa osoittanut tämmöistä välinpitämättömyyttä.
En itsekään välttämättä lähtisi oikopäätä yhden ikävän väärinymmärryksen vuoksi jättämään, mutta vakavia keskusteluja olisi edessä, etenkin, jos mies todella ei yhtään ymmärrä, miksi tässä mieltä pahoitettiin.
Tuollaisen 1.5 vuoden jälkeen on vielä helppo lähteä! Ei kaiketi ole lapsia eikä yhteistä talolainaa. Minulle tuollainen olisi oikeasti jo aika iso loukkaus ja red flag, että ero siitä tulisi. Juhannus ja toinen jättää yksin eikä koe asiassa olevan mitään ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua loukkaisi jos mieheni ei haluaisi viettää juhannusta kanssani. Osoittaisi että muut asiat ja ihmiset hänelle tärkeämpiä.
En tiedä olisiko ero, mutta ainakin vakavan keskustelun paikka.Olisi kamalaa elää noin ehdottoman ihmisen kanssa. Täysin eri tilanne kuin ap:lla mutta oman puolisoni kanssa olen ollut noin kahdeksan vuotta ja silti yhteisiä juhannuksia olemme viettäneet vain 3-4. Samoin jouluja. Ihan siksi, että kumpikin on kokenut tärkeämmäksi viettää aikaa omien perheidensä kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei kuulu perheeseesi. Monella muulla kuuluu.
Tietysti puoliso kuuluu perheeseen mutta ei kaikissa perheessäkään eletä symbioosissa. Oma fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara olisi hyvä säilyttää.
Jännästi vaan aikalailla kaikki palstan valitusketjut on lopulta juuri sen tulosta, että perheessä/parisuhteessa ei eletä symbioosissa.
Miten tässä on kenenkään fyysinen ja henkinen itsenäisyys ja liikkumavara uhattuna, jos puoliso vaatii että edes muutamana tiettynä päivänä vuodessa ollaan yhdessä?
M36
Tai ei edes vaadi vaan parisuhteen molemmat osapuolet ajattelee asiasta samalla tavalla, koska jo lähtökohtaisesti jakavat samanlaisen parisuhde- ja perhekeskeisen ajatusmaailman ja elämäntavan.
Tuntuu että osa tässäkin ketjussa keskustelevista vähät välittää tällaista asioista ja ainoa mikä merkkaa siinä parinvalinnassa on toisen ulkonäkö tai sitten kelpaa suunnilleen kuka vaan kunhan vaan on joku vaan. Se kun tuntuu olevan ihan mahdoton ajatuskin, että sen oman kumppanin kanssa oltaisiin samalla puolella ja yhdessäolo olisi mieluista ilman että kumpikaan vaatii yhtään mitään.
Lisäksi toisen kanssa puhumista tunnutaan pelkäävän kuin rttoa. Toki siinä vaiheessa voisi olla jo hankala perustella itselleen miksi toisen kanssa edes haluaa olla jos toiseen ihan oikeasti tutustuisi. Samalla menisi sivu suun monta hyvää tilaisuutta tehdä oharit, haastaa riitaa sekä olettaa jotakin ja tämän perusteella loukata toista.
Mistä ihmeestä nämä ihmiset on parisuhdemallinsa oikein hankkineet?
No sieltä omalta iskältä ja äiskältä, jotka ovat pysyneet avioliitossaan lapsien parhaaksi, tietenkin.
Jossa koko ajan vakuutetaan, että meillä on ihan toimiva kämppissuhde, ei meillä riidellä, on lasten parhaaksi, ettemme eroa ja aiheuta heille siten kamalia traumoja (ja voimme säilyttää elintasomme).
Oikeasti ihmiset, juuri tätä se aiheuttaa. voin sanoa omasta kokemuksesta.
Mitä tulee ketjun aiheeseen: niin ap ihmettelee juuri sitä, että miksi näin toimii mies, joka ei ole aiemmin heidän 1,5 v suhteessa osoittanut tämmöistä välinpitämättömyyttä.
En itsekään välttämättä lähtisi oikopäätä yhden ikävän väärinymmärryksen vuoksi jättämään, mutta vakavia keskusteluja olisi edessä, etenkin, jos mies todella ei yhtään ymmärrä, miksi tässä mieltä pahoitettiin.
Tuollaisen 1.5 vuoden jälkeen on vielä helppo lähteä! Ei kaiketi ole lapsia eikä yhteistä talolainaa. Minulle tuollainen olisi oikeasti jo aika iso loukkaus ja red flag, että ero siitä tulisi. Juhannus ja toinen jättää yksin eikä koe asiassa olevan mitään ihmeellistä.
Näinhän se järjellä ajatellen on, mutta asiassa on toinenkin puoli, eli jos on jo "väärä" ymmärrys siitä, mitä on ns. terve parisuhde, niin ei se lähteminen vaan olekaan niin helppoa.
Kuten ei edes nähdä sitä, mitä on se, kun kohdellaan kunnioittavasti, puhumattakaan siitä, mikä merkitys nähdään sillä, että itse on kunnioittava partneri.
Kuulostaa että sinne tulee naisia ja sinun läsnäoloa ei kaivata.
Mies on varmaan vaan olettanut, että ap voi tulla mukaan tai ollut itsekin siitä innoissaan, kun suhde on ollut vielä tuore, eikä ole miettinyt sen enempää. Sitten kaverit onkin ilmoittaneet, ettei siellä ole tilaa tms. ja mies vähättelee ap:n fiiliksiä, koska itse kuitenkin haluaa mennä. Mun mielestä todella tökeröä käytöstä niin mieheltä kuin kavereiltakin. Jos muillakin puoliso tervetullut, niin pitäisi ap:n olla myös.
Onko siinä ydinporukass myös naisia, jotka antavat, vai onko ulkopuolisia panoja kutsuttu?
Vierailija kirjoitti:
Mies on varmaan vaan olettanut, että ap voi tulla mukaan tai ollut itsekin siitä innoissaan, kun suhde on ollut vielä tuore, eikä ole miettinyt sen enempää. Sitten kaverit onkin ilmoittaneet, ettei siellä ole tilaa tms. ja mies vähättelee ap:n fiiliksiä, koska itse kuitenkin haluaa mennä. Mun mielestä todella tökeröä käytöstä niin mieheltä kuin kavereiltakin. Jos muillakin puoliso tervetullut, niin pitäisi ap:n olla myös.
Ihmeen paljon kyllä näitä kaveripiirejä on, joissa uusia ihmisiä, jopa omien kaverien puolisoita, nyreksitään. Sanoisin, että tyypillistä sosiaalista osaamattomuutta, pelätään, että iik heti bileet pilalla, jos siellä kaikki ei olekaan just samanmielisiä, samanlaisia ja ennestään tuttuja.
Ja itse tosiaan en varmaan minäkään lähtisi, vaikka olisi mitkä vuosisadan bileet tulossa, jos puoliso ei mukaan mahtuisi.
Ärsyttävimmältä asia tuntuu sikäli, että yksi miehen kaveripariskunta kommentoi "porukan paisuvan", eli ilmeisesti sitten muita mahtuu mukaan, joko kavereita tai kavereita puolisoineen, mutta leikkuri käy juuri APn kohdalla. Se olisi ilman muuta itselleni vinkki jäädä myös pois, sillä enhän sitten kaverina ole sen verran arvokas, että ymmärrettäisiin, että haluan tuoda puolisoni mukaan + viettää hänen kanssaan juhlaa.
Kokisin, että dissataan paitsi minua, myös suhdettani puolisoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Minäkin elän pitkässä liitossa ja hyvin harvoin olemme juhlineet yhdessä. Joulu poikkeuksena, mutta minä en viihdy bileissä, mies viihtyy, niin olen lähes aina kotona tai ystäväni kanssa terassilla, kun mies on vappu/juhannus yms. bileissä. Ei ole pettämistä tai muuta ikävää.
Ei ole pettämistä tai mitään? Ystävä hyvä, kyllä on, mutta eihän sitä sinulle kerrota. Kaikki kaveritkin tietää, mutta eivät halua sinulle kertoa.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmeessä joku noin tekisi? Jos moraaliin ja arvoihin kuuluu, että pettäminen on väärin, niin ei pidä rikkoa itseään. Huonon kumppanin voi jättää.