Lue keskustelun säännöt.
Mies perui kutsuni juhannuksen viettoon
13.06.2022 |
Kolmikymppinen pariskunta, asumme yhdessä, yhteistä elämää takana 1,5 v ja viime juhannuksena samaa ongelmaa ei ollut kun olin itse töissä
Mies on suunnilleen viime juhannuksesta asti puhunut kaveriporukkansa juhannuksesta, kuinka mennään sitten sinne samalle mökille missä he ovat olleet aina ties kuinka monta vuotta, mitä kaikkea siellä yleensä tehdään ja kuinka minäkin varmasti pidän kaikesta. Siis oikeasti koko ajan puheissansa ollut että yhdessä mennään. Mökki on siis jonkun sellaisen kaverin, jota minä en ole tavannut eikä virallista kutsua ole tullut (siis miehini kautta) vaan sellaista epämääräistä että sinne mennään ja siellä ollaan.
Muutama kuukausi sitten alkoi miehen vatsappiin ilmestyä Jussi22 ryhmään kauheasti viestejä mutta minulle ei oikein puhunut enää mitään. Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei. Kun puhuivat vieraslistasta, tämä mieheni kaveri (mies myöskin) selitti kuinka nukkumapaikkoja on rajoitetusti ja bileet uhkaa paisua. Sivulauseessa ymmärsin tämän miehen kaverin puheista että hän toivoo myös minua paikalle ja kiva kun mieheni on löytänyt jonkun.
No jäin sitten odottelemaan että kertooko mieheni minulle mitään suunnitelmien yksityiskohtia, kuten päiviä, mökin sijaintia tai mitään. Ei ole kertonut. Viime viikolle kyllä mainosti kuinka paljon hänelle on jo joku ostanut juomia juhannusta varten, minusta ei puhunut mitään.
Nyt sitten kertoi kun näki että näin vatsappinsa laulavan että ajatteli mennä juhannuksena ilman minua. Ei myöntänyt edes että ei ollut missään vaiheessa kutsunut minua.
Suoraan sanottuna ei minua edes kiinnosta mökkeily vieraiden ihmisjoukkojen keskellä, mutta jotenkin ärsytti tämä tapa. Ensin ollaan niin innoissaan menossa priskuntana ja sitten ei ollakaan. Tulee vain olo että häpeääkö minua, enkö sopisi joukkoon hänen mielestään vai onko siellä kavereiden seassa jotakin mitä minä en saisi nähdä.
Ei sisältänyt edes mitään kysymystä, teki vain mieli avautua.
Kommentit (868)
Vain kusipäille tuollainen on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
Sinä voit suostua niin huonoon kohteluun kuin haluat. Minä en suostuisi. Tuossa on aiemmin tullut hyviä perusteita miksi on erittäin kusipäinen teko.
Mihin huonoon kohteluun? Onko tiivis kaveriporukka huonoa kohtelua? Minä olen mieheni kanssa osa tuota porukkaa, ollut koko ajan, ei mua huonosti kohdella. Mikä on kusipäinen teko? Sekö ettei pääse osaksi kaveriporukkaa? Varmaan niin, mutta en mä ymmärrä miksi.
On vain outoa, että kaveriporukka ajaa yli parisuhteen. Harva aikuinen huollaiseen suostuu.
Miten se ajaa yli parisuhteen jos tärkeiden kavereiden kanssa haluaa olla pari kertaa vuodessa ja eri kokoonpanoilla näkee x määrän per vuosi? Oletko riippuvainen puolisostasi kenties?
Siten, että kun ei enää olla mitään teinejä, vaan kolmekymppisiä, joilla on vakiintunut parisuhde, ei jätetä toista yksin sellaisena juhlapyhänä, milloin on vaikea keksiä muuta tekemistä, kun useimmat ovat miettineet menonsa jo aikoja sitten, kun ap:n mieskin ensin väitti. Yleensä on myös niin, että tärkeitä juhlapyhiä halutaan juhlistaa läheisimpien ihmisten parissa, ja on aika epänormaalia, jos läheisimpiin ihmisiin kuuluu vain kaverit, eikä oma puoliso ollenkaan.
Jos sen puolison kanssa ollaan koko ajan, juhannusta ja paria iltaa lukuunottamatta, niin eikö hän silloin kuulu läheisimpiin ihmisiin? Olen luullut, että sellaisia, jotka hylkäävät kaverinsa puolisonsa vuoksi ei ole olemassa, mutta nähtävästi teitä on. Kertoo aika paljon apsta, jos hänellä ei ole ketään muuta ihmistä jonka kanssa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
Sinä voit suostua niin huonoon kohteluun kuin haluat. Minä en suostuisi. Tuossa on aiemmin tullut hyviä perusteita miksi on erittäin kusipäinen teko.
Mihin huonoon kohteluun? Onko tiivis kaveriporukka huonoa kohtelua? Minä olen mieheni kanssa osa tuota porukkaa, ollut koko ajan, ei mua huonosti kohdella. Mikä on kusipäinen teko? Sekö ettei pääse osaksi kaveriporukkaa? Varmaan niin, mutta en mä ymmärrä miksi.
On vain outoa, että kaveriporukka ajaa yli parisuhteen. Harva aikuinen huollaiseen suostuu.
Miten se ajaa yli parisuhteen jos tärkeiden kavereiden kanssa haluaa olla pari kertaa vuodessa ja eri kokoonpanoilla näkee x määrän per vuosi? Oletko riippuvainen puolisostasi kenties?
Siten, että kun ei enää olla mitään teinejä, vaan kolmekymppisiä, joilla on vakiintunut parisuhde, ei jätetä toista yksin sellaisena juhlapyhänä, milloin on vaikea keksiä muuta tekemistä, kun useimmat ovat miettineet menonsa jo aikoja sitten, kun ap:n mieskin ensin väitti. Yleensä on myös niin, että tärkeitä juhlapyhiä halutaan juhlistaa läheisimpien ihmisten parissa, ja on aika epänormaalia, jos läheisimpiin ihmisiin kuuluu vain kaverit, eikä oma puoliso ollenkaan.
Jos sen puolison kanssa ollaan koko ajan, juhannusta ja paria iltaa lukuunottamatta, niin eikö hän silloin kuulu läheisimpiin ihmisiin? Olen luullut, että sellaisia, jotka hylkäävät kaverinsa puolisonsa vuoksi ei ole olemassa, mutta nähtävästi teitä on. Kertoo aika paljon apsta, jos hänellä ei ole ketään muuta ihmistä jonka kanssa olla.
Minusta kuulostaa siltä, että ap ei ihan osaa lukea sosiaalisia tilanteita ja hänelle pitää lähettää kutsu jokaiseen tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
Sinä voit suostua niin huonoon kohteluun kuin haluat. Minä en suostuisi. Tuossa on aiemmin tullut hyviä perusteita miksi on erittäin kusipäinen teko.
Mihin huonoon kohteluun? Onko tiivis kaveriporukka huonoa kohtelua? Minä olen mieheni kanssa osa tuota porukkaa, ollut koko ajan, ei mua huonosti kohdella. Mikä on kusipäinen teko? Sekö ettei pääse osaksi kaveriporukkaa? Varmaan niin, mutta en mä ymmärrä miksi.
On vain outoa, että kaveriporukka ajaa yli parisuhteen. Harva aikuinen huollaiseen suostuu.
Miten se ajaa yli parisuhteen jos tärkeiden kavereiden kanssa haluaa olla pari kertaa vuodessa ja eri kokoonpanoilla näkee x määrän per vuosi? Oletko riippuvainen puolisostasi kenties?
Siten, että kun ei enää olla mitään teinejä, vaan kolmekymppisiä, joilla on vakiintunut parisuhde, ei jätetä toista yksin sellaisena juhlapyhänä, milloin on vaikea keksiä muuta tekemistä, kun useimmat ovat miettineet menonsa jo aikoja sitten, kun ap:n mieskin ensin väitti. Yleensä on myös niin, että tärkeitä juhlapyhiä halutaan juhlistaa läheisimpien ihmisten parissa, ja on aika epänormaalia, jos läheisimpiin ihmisiin kuuluu vain kaverit, eikä oma puoliso ollenkaan.
Jos sen puolison kanssa ollaan koko ajan, juhannusta ja paria iltaa lukuunottamatta, niin eikö hän silloin kuulu läheisimpiin ihmisiin? Olen luullut, että sellaisia, jotka hylkäävät kaverinsa puolisonsa vuoksi ei ole olemassa, mutta nähtävästi teitä on. Kertoo aika paljon apsta, jos hänellä ei ole ketään muuta ihmistä jonka kanssa olla.
Minusta kuulostaa siltä, että ap ei ihan osaa lukea sosiaalisia tilanteita ja hänelle pitää lähettää kutsu jokaiseen tapahtumaan.
Kyllä minäkin haluaisin varmistuksen, että mökin omistajan mielestä olen tervetullut enkä luottaisi tuollaisen tuuliviirimiehen sanaan jonka kutsu on että nytpäs hänkin saa paremman huoneen kun on emäntä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti käynyt niin, että juhlien järjestäjä todennut kämpän tulevan vähän liian täyteen ja pyytänyt ap:n miestä jättämään avokkinsa pois vieraslistalta. Siitä sitten miettimään mitä johtopäätöksiä voi vetää a) ko. kaveriporukan halusta ottaa ap:ta porukkaan mukaan eli kuinka tervetullut ap on tuohon sisäpiiriin ja b) mitä se kertoo miehestä, että hänelle on ihan fine jättää avovaimonsa pois juhannussuunnitelmista ja kertoa se hänelle 2 vk ennen juhannusta, jolloin on ap:lla aika hemmetin kiire alkaa tehdä enää mitään muitakaan suunnitelmia. Miehelle on siis ihan ok, että mahdollisesti ap viettää juhannuksen yksin kotona, ellei hän saa sovittua tähän hätään enää mitään kenenkään kaverinsa kanssa tai varattua jotain omaa sooloreissua tai menee vaikka vanhempiensa luokse juhannukseksi...
Minusta tämä kertoo myös, että kaveriporukka ei arvosta apn miestä. Kutsuja on hyvällä syyllä voinut olettaa, että myös mies jää pois, kun ap ei saa kutsua.
Vain pariskunnan toisen osapuolen kutsuminen on tylyä, kun paikalla on muitakin pariskuntia, joten kaverin mielestä miehelle on ok olla tyly ja mahdollisesti aiheuttaa ikäviä keskusteluja puolison kanssa.
Jos joka vuosi tulee lisää porukkaa, jossain vaiheessa tila loppuu. Kaikkialla ei ole tilaa telttailulle tai porukka ei vain ole sen henkistä.
Ei tässä välttämättä ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan. Edellisenä kesä ap ei ollut paikalla. Ap:n mies on saattanut vain tehdä oletuksia ajattelematta logistiikkaa sen pidemmälle.Mutta vähän tossun kuvan itsestään mies antaa. Se kaveriporukkakin voi ihmetellä tätä ratkaisua, jos se heille valkenee.
Luultavasti aloittajaa ei ole kutsuttu ja oletettu, että mieskin jää luontevasti pois juhannusporukasta. Kokoontuvaa porukkaa pitää ehkä supistaa, mutta ei haluta sanoa kenellekkään suoraan, että sinä oikeastaan voisit jäädä porukasta pois. Kun muut ovat vitsailleet jo miehelle ostetuista viinoista, niin eiköhän kyseinen henkilö ole se kännipäissään riitelijä, jota ei välttämättä haluta mukaan juhannusjuhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Aika kärjistetty mielipide tuo loppukaneetti. Meinaat, että jos menee kaverinsa girls only -polttareihin ilman miestään, pettäminen on väistämättä edessä tulevaisuudessa? Tai firman pikkujouluihin, joihin ei ole kutsuttua avecia?
Minä olen ollut 17 vuotta onnellisesti ja uskollisesti naimisissa, vaikka me 90% olemme juhlineet erikseen. Syy: kumpikin menee yksin kavereidensa juhliin, koska on hirveän tympeää olla se avec, joka ei tunne ketään ja sitäpaitsi äärettömän pitkästyttävää.
Toinen syy on sitten se, että minä en erityisemmin edes pidä juhlista. Ei mieskään kyllä, mutta siksi tämä toimiikin: kumpikin jaksaa juuri ja juuri ne omien kavereidensa juhlat. Jos mentäisiin aina yhdessä, juhlamäärä tuplaantuisi.
Noin muuten olen sitä mieltä, että ap:n mies tuskin on mikään taivaan lahja naisille. Jotenkin säälittävää, jos vielä tuossa iässä ryyppäjäisjuhannus kavereiden kesken on niin tärkeää, että sille oikein perustetaan WA-ryhmä ja viestitellään kuukausitolkulla ja ollaan innoissaan.
Se, että mies pitää opiskeluaikojen jälkeen "kavereiden kanssa ryyppäämistä" minään muuna kuin kallisarvoisen vapaa-ajan tuhlauksena, on hitonmoinen punalippu.
No, minä olen ollut naimisissa 34 vuotta ja nähnyt aika monta eroakin jo. Ne olivat sellaisia pareja, jotka viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa erillään, omat, erilliset kaverit ja menot. Mutta kuten aiemmin jo kirjoitin, niin minun tuttavapiirini ei ole koko totuus asiasta. Esimerkiksi jos te molemmat viihdytte kotona, olette aivan erilainen pari kuin parit, joista nyt puhun. Jostainhan se kertoo, jos viettää aikaansa mieluummin muiden kuin oman puolison kanssa juhlien. Lapsiperheessä tuo nousee sitten isoksi ongelmaksi, kun se mies on kuin lapsi itsekin, vaatimassa omia menoja kavereiden kanssa kuin teini-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Aika kärjistetty mielipide tuo loppukaneetti. Meinaat, että jos menee kaverinsa girls only -polttareihin ilman miestään, pettäminen on väistämättä edessä tulevaisuudessa? Tai firman pikkujouluihin, joihin ei ole kutsuttua avecia?
Minä olen ollut 17 vuotta onnellisesti ja uskollisesti naimisissa, vaikka me 90% olemme juhlineet erikseen. Syy: kumpikin menee yksin kavereidensa juhliin, koska on hirveän tympeää olla se avec, joka ei tunne ketään ja sitäpaitsi äärettömän pitkästyttävää.
Toinen syy on sitten se, että minä en erityisemmin edes pidä juhlista. Ei mieskään kyllä, mutta siksi tämä toimiikin: kumpikin jaksaa juuri ja juuri ne omien kavereidensa juhlat. Jos mentäisiin aina yhdessä, juhlamäärä tuplaantuisi.
Noin muuten olen sitä mieltä, että ap:n mies tuskin on mikään taivaan lahja naisille. Jotenkin säälittävää, jos vielä tuossa iässä ryyppäjäisjuhannus kavereiden kesken on niin tärkeää, että sille oikein perustetaan WA-ryhmä ja viestitellään kuukausitolkulla ja ollaan innoissaan.
Se, että mies pitää opiskeluaikojen jälkeen "kavereiden kanssa ryyppäämistä" minään muuna kuin kallisarvoisen vapaa-ajan tuhlauksena, on hitonmoinen punalippu.
No, minä olen ollut naimisissa 34 vuotta ja nähnyt aika monta eroakin jo. Ne olivat sellaisia pareja, jotka viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa erillään, omat, erilliset kaverit ja menot. Mutta kuten aiemmin jo kirjoitin, niin minun tuttavapiirini ei ole koko totuus asiasta. Esimerkiksi jos te molemmat viihdytte kotona, olette aivan erilainen pari kuin parit, joista nyt puhun. Jostainhan se kertoo, jos viettää aikaansa mieluummin muiden kuin oman puolison kanssa juhlien. Lapsiperheessä tuo nousee sitten isoksi ongelmaksi, kun se mies on kuin lapsi itsekin, vaatimassa omia menoja kavereiden kanssa kuin teini-ikäinen.
Juu, niin kertoo. Nimittäin siitä, että parisuhde ei kaadu kavereihin. Miksi vain mies olisi kavereidensa kanssa? Nainenko menettää kaiken synnytettyään?
Kyllä mä edelleen olen kaikkein mieluiten perheeni tai puolisoni kanssa, mutta tapaan ystäviäni ilman heitäkin mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Aika kärjistetty mielipide tuo loppukaneetti. Meinaat, että jos menee kaverinsa girls only -polttareihin ilman miestään, pettäminen on väistämättä edessä tulevaisuudessa? Tai firman pikkujouluihin, joihin ei ole kutsuttua avecia?
Minä olen ollut 17 vuotta onnellisesti ja uskollisesti naimisissa, vaikka me 90% olemme juhlineet erikseen. Syy: kumpikin menee yksin kavereidensa juhliin, koska on hirveän tympeää olla se avec, joka ei tunne ketään ja sitäpaitsi äärettömän pitkästyttävää.
Toinen syy on sitten se, että minä en erityisemmin edes pidä juhlista. Ei mieskään kyllä, mutta siksi tämä toimiikin: kumpikin jaksaa juuri ja juuri ne omien kavereidensa juhlat. Jos mentäisiin aina yhdessä, juhlamäärä tuplaantuisi.
Noin muuten olen sitä mieltä, että ap:n mies tuskin on mikään taivaan lahja naisille. Jotenkin säälittävää, jos vielä tuossa iässä ryyppäjäisjuhannus kavereiden kesken on niin tärkeää, että sille oikein perustetaan WA-ryhmä ja viestitellään kuukausitolkulla ja ollaan innoissaan.
Se, että mies pitää opiskeluaikojen jälkeen "kavereiden kanssa ryyppäämistä" minään muuna kuin kallisarvoisen vapaa-ajan tuhlauksena, on hitonmoinen punalippu.
No, minä olen ollut naimisissa 34 vuotta ja nähnyt aika monta eroakin jo. Ne olivat sellaisia pareja, jotka viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa erillään, omat, erilliset kaverit ja menot. Mutta kuten aiemmin jo kirjoitin, niin minun tuttavapiirini ei ole koko totuus asiasta. Esimerkiksi jos te molemmat viihdytte kotona, olette aivan erilainen pari kuin parit, joista nyt puhun. Jostainhan se kertoo, jos viettää aikaansa mieluummin muiden kuin oman puolison kanssa juhlien. Lapsiperheessä tuo nousee sitten isoksi ongelmaksi, kun se mies on kuin lapsi itsekin, vaatimassa omia menoja kavereiden kanssa kuin teini-ikäinen.
Kyllä on surkea elämä jos kaverit kuuluu vain teini-ikään.
Ainut kerta kun mieheni on mennyt jonnekin juhlimaan ilman minua, on kun hänen veljensä täytti 70. En siis halunnut mennä sinne koska tuo veli on ollut minulle niin ilkeä, ja ajattelin että heille tulee varmaan sitä omaa juttua ihan tarpeeksi että mitäs minä siellä tekisin. Mielestäni riitti se kun hankin lahjan ja tein kortin ja katsoin miehen vaatteet ja kengät. Sai sillä kertaa ajella toiseen kaupunkiin yksikseen.
Olemme olleet yhdessä 30 vuotta. Kaikki juhannukset, vaput ja joulut yhdessä. Tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa juhannusristeily laivalle. Mainitse, että kyllä viikkarilla muuten porataan tämä juhannus.
Jos minä emännöisin mökilläni kaveriporukan juhannusta, ja joku ilmestyisi sinne ilman puolisoaan, olisin vähän ihmeissäni, ja varmaan ainakin kysyisin, että valitsiko puoliso menevänsä sittenkin jonnekin muualle. En olettaisi, että yksin saapuja on vain jättänyt puolisonsa tylysti kotiin. Ylipäätään, jos järjestäisin juhannuksen mökillä, sinne olisivat automaattisesti kutsuttuina pariskuntien molemmat osapuolet.
Jos minun mieheni saisi kutsun jonnekin koko viikonlopuksi ja minä en olisi tervetullut, ei hänkään haluaisi mennä. En usko että hän haluaisi viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät välitä seurastani, saati edes tutustua minuun, ja tuovat sen esiin näin tylyllä tavalla. Jotkin vanhan kaveriporukan mökkiviikonloput ovat asia erikseen, mutta yleensä niitä suunnitellaan muutenkin vähän eri hengessä ja siten, että alusta asti on selvää että puolisot eivät ole mukana. Ja ne nyt ovat muutenkin yleensä tavallisia viikonloppuja, ei juhlapyhiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitähän ei tiedä keitä sinne on tulossa, jos mies muutti mielensä.
Kaikenlaista tapahtuu... itse menin miehen synttäreille, ja siskonsa hyökkäsi kimppuuni ja livautti että miksi tulin, kun saapumisenihan piti perua. Paikalle oli miehen äidin ja siskon toimesta (en ollut koskaan tavannut kumpaakaan) kuulemma kutsuttu ex-naisystävä, mies vaan oli unohtanut perua minun tuloni.
No siitä kännisestä juhlakalusta ei saanut oikein totuutta irti, joka tapauksessa petturiluonne, ja sukunsa ja kaverinsa ihan sairaita, minua kohdeltiin todella törkeästi niissä juhlissa.
Niin joo, eli ehkä sinne voi hyvinkin olla tulossa joku muu miehen seuralaiseksi. Ikinä ei ihmisistä tiedä, ja munattomat menevät kavereidenkin ohjailtavana.
Sori, mutta kuulostaa siltä ettei miehesi ole varma sinusta. Jos juhannusta ei vietetä yhdessä, kun kyseiseen paikkaan muut menevät pariskuntina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
trolololoo jos totta, siihen on varmasti hyvä syy, ettet mene mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Aika kärjistetty mielipide tuo loppukaneetti. Meinaat, että jos menee kaverinsa girls only -polttareihin ilman miestään, pettäminen on väistämättä edessä tulevaisuudessa? Tai firman pikkujouluihin, joihin ei ole kutsuttua avecia?
Minä olen ollut 17 vuotta onnellisesti ja uskollisesti naimisissa, vaikka me 90% olemme juhlineet erikseen. Syy: kumpikin menee yksin kavereidensa juhliin, koska on hirveän tympeää olla se avec, joka ei tunne ketään ja sitäpaitsi äärettömän pitkästyttävää.
Toinen syy on sitten se, että minä en erityisemmin edes pidä juhlista. Ei mieskään kyllä, mutta siksi tämä toimiikin: kumpikin jaksaa juuri ja juuri ne omien kavereidensa juhlat. Jos mentäisiin aina yhdessä, juhlamäärä tuplaantuisi.
Noin muuten olen sitä mieltä, että ap:n mies tuskin on mikään taivaan lahja naisille. Jotenkin säälittävää, jos vielä tuossa iässä ryyppäjäisjuhannus kavereiden kesken on niin tärkeää, että sille oikein perustetaan WA-ryhmä ja viestitellään kuukausitolkulla ja ollaan innoissaan.
Se, että mies pitää opiskeluaikojen jälkeen "kavereiden kanssa ryyppäämistä" minään muuna kuin kallisarvoisen vapaa-ajan tuhlauksena, on hitonmoinen punalippu.
No, minä olen ollut naimisissa 34 vuotta ja nähnyt aika monta eroakin jo. Ne olivat sellaisia pareja, jotka viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa erillään, omat, erilliset kaverit ja menot. Mutta kuten aiemmin jo kirjoitin, niin minun tuttavapiirini ei ole koko totuus asiasta. Esimerkiksi jos te molemmat viihdytte kotona, olette aivan erilainen pari kuin parit, joista nyt puhun. Jostainhan se kertoo, jos viettää aikaansa mieluummin muiden kuin oman puolison kanssa juhlien. Lapsiperheessä tuo nousee sitten isoksi ongelmaksi, kun se mies on kuin lapsi itsekin, vaatimassa omia menoja kavereiden kanssa kuin teini-ikäinen.
Juu, niin kertoo. Nimittäin siitä, että parisuhde ei kaadu kavereihin. Miksi vain mies olisi kavereidensa kanssa? Nainenko menettää kaiken synnytettyään?
Kyllä mä edelleen olen kaikkein mieluiten perheeni tai puolisoni kanssa, mutta tapaan ystäviäni ilman heitäkin mielelläni.
Monenlaisia perhemalleja on, jatkakaa te vain tiellänne ja juhlikaa erikseen, kerroin vain oman näkemykseni.
Jostain syystä erikseen juhlijat ovat hyvin tiukasti sitä mieltä, että heidän mallinsa on se kaikkein paras ja muut ovat läheisriippuvaisia. Näin on ollut näiden eronneidenkin kohdalla. Vasta myöhemmin on käynyt ilmi mitä kaikkea siellä oli, jota emme tienneet, me ystävät, mutta tietysti on olemassa pariskuntia, joiden kohdalla tuo on ihan toimiva ratkaisu.
Ystävien olemassaolohan ei tarkoita sitä, että heitä voisi tavata vain menemällä yhdessä bileisiin dokaamaan. Ystäviä voi tavata vaikka kahvilassa, vaunutreffeillä (kun oli vauvoja) ja tapaamalla perheinä. Jos ystäväpiirit eivät sovi lainkaan yhteen, niin silloin osa ystävistä usein karsiutuu. Esimerkiksi meiltä jäivät pois nuo ikuiset bilettäjät jo kolmekymppisinä tai vähän ennen. Minusta on vähän tylsää, jos kaikkiin tekemisiin liittyy alkoholi. Lasten kanssa se ei muutenkaan oikein käy. Nyt vanhempana taas ei kroppa oikein kestä alkoholia.
Kiinnostaisi tietää miten paljon ap:n mies yleensäkin käyttää alkoholia, kun juhannusryyppäjäisistä hehkutetaan vuosi etukäteen. Kuulostaa aika viinan viemältä mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
Sinä voit suostua niin huonoon kohteluun kuin haluat. Minä en suostuisi. Tuossa on aiemmin tullut hyviä perusteita miksi on erittäin kusipäinen teko.
Mihin huonoon kohteluun? Onko tiivis kaveriporukka huonoa kohtelua? Minä olen mieheni kanssa osa tuota porukkaa, ollut koko ajan, ei mua huonosti kohdella. Mikä on kusipäinen teko? Sekö ettei pääse osaksi kaveriporukkaa? Varmaan niin, mutta en mä ymmärrä miksi.
On vain outoa, että kaveriporukka ajaa yli parisuhteen. Harva aikuinen huollaiseen suostuu.
Miten se ajaa yli parisuhteen jos tärkeiden kavereiden kanssa haluaa olla pari kertaa vuodessa ja eri kokoonpanoilla näkee x määrän per vuosi? Oletko riippuvainen puolisostasi kenties?
Siten, että kun ei enää olla mitään teinejä, vaan kolmekymppisiä, joilla on vakiintunut parisuhde, ei jätetä toista yksin sellaisena juhlapyhänä, milloin on vaikea keksiä muuta tekemistä, kun useimmat ovat miettineet menonsa jo aikoja sitten, kun ap:n mieskin ensin väitti. Yleensä on myös niin, että tärkeitä juhlapyhiä halutaan juhlistaa läheisimpien ihmisten parissa, ja on aika epänormaalia, jos läheisimpiin ihmisiin kuuluu vain kaverit, eikä oma puoliso ollenkaan.
Jos sen puolison kanssa ollaan koko ajan, juhannusta ja paria iltaa lukuunottamatta, niin eikö hän silloin kuulu läheisimpiin ihmisiin? Olen luullut, että sellaisia, jotka hylkäävät kaverinsa puolisonsa vuoksi ei ole olemassa, mutta nähtävästi teitä on. Kertoo aika paljon apsta, jos hänellä ei ole ketään muuta ihmistä jonka kanssa olla.
Montako juhannusta ja joulua olet viettänyt yksin siksi, että läheisesi on tehnyt oharit? Siitä tässä on kyse. Näköjään osalle on hyvin vaikea miettiä, miltä itsestä tuntuisi joutua ohitetuksi juuri juhannuksena, jolloin kaupungit ovat tyhjiä ja muuta tekemistä tai seuraa ei äkkikäänteessä saa. Mutta ohaireita tekevätkin juuri nämä, jotka eivät kykene asettumaan toisen asemaan. Tavallinen arkiviikonloppu on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
Sinä voit suostua niin huonoon kohteluun kuin haluat. Minä en suostuisi. Tuossa on aiemmin tullut hyviä perusteita miksi on erittäin kusipäinen teko.
Mihin huonoon kohteluun? Onko tiivis kaveriporukka huonoa kohtelua? Minä olen mieheni kanssa osa tuota porukkaa, ollut koko ajan, ei mua huonosti kohdella. Mikä on kusipäinen teko? Sekö ettei pääse osaksi kaveriporukkaa? Varmaan niin, mutta en mä ymmärrä miksi.
On vain outoa, että kaveriporukka ajaa yli parisuhteen. Harva aikuinen huollaiseen suostuu.
Miten se ajaa yli parisuhteen jos tärkeiden kavereiden kanssa haluaa olla pari kertaa vuodessa ja eri kokoonpanoilla näkee x määrän per vuosi? Oletko riippuvainen puolisostasi kenties?
Siten, että kun ei enää olla mitään teinejä, vaan kolmekymppisiä, joilla on vakiintunut parisuhde, ei jätetä toista yksin sellaisena juhlapyhänä, milloin on vaikea keksiä muuta tekemistä, kun useimmat ovat miettineet menonsa jo aikoja sitten, kun ap:n mieskin ensin väitti. Yleensä on myös niin, että tärkeitä juhlapyhiä halutaan juhlistaa läheisimpien ihmisten parissa, ja on aika epänormaalia, jos läheisimpiin ihmisiin kuuluu vain kaverit, eikä oma puoliso ollenkaan.
Jos sen puolison kanssa ollaan koko ajan, juhannusta ja paria iltaa lukuunottamatta, niin eikö hän silloin kuulu läheisimpiin ihmisiin? Olen luullut, että sellaisia, jotka hylkäävät kaverinsa puolisonsa vuoksi ei ole olemassa, mutta nähtävästi teitä on. Kertoo aika paljon apsta, jos hänellä ei ole ketään muuta ihmistä jonka kanssa olla.
Ehkä ymmärrät tahallasi väärin. Näissä puolustavissa kommenteissa on painotettu sitä, että vakiintuneessa parisuhteessa tärkein asia ei ole se, että tekee mitä lystää välittämättä yhtään toisen tunteista. Eli kavereiden kanssa ei voi silloin mennä rälläämään, jos viikonloppu on toiselle jostain syystä sopimaton. Ajankohta valitaan yhdessä sopien.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä emännöisin mökilläni kaveriporukan juhannusta, ja joku ilmestyisi sinne ilman puolisoaan, olisin vähän ihmeissäni, ja varmaan ainakin kysyisin, että valitsiko puoliso menevänsä sittenkin jonnekin muualle. En olettaisi, että yksin saapuja on vain jättänyt puolisonsa tylysti kotiin. Ylipäätään, jos järjestäisin juhannuksen mökillä, sinne olisivat automaattisesti kutsuttuina pariskuntien molemmat osapuolet.
Jos minun mieheni saisi kutsun jonnekin koko viikonlopuksi ja minä en olisi tervetullut, ei hänkään haluaisi mennä. En usko että hän haluaisi viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät välitä seurastani, saati edes tutustua minuun, ja tuovat sen esiin näin tylyllä tavalla. Jotkin vanhan kaveriporukan mökkiviikonloput ovat asia erikseen, mutta yleensä niitä suunnitellaan muutenkin vähän eri hengessä ja siten, että alusta asti on selvää että puolisot eivät ole mukana. Ja ne nyt ovat muutenkin yleensä tavallisia viikonloppuja, ei juhlapyhiä.
Aivan! Tässä on kyseessä juhannusperinne ja kaveriporukassa on tyyppejä puolisoineen ja ilman heitä.
Voi rakas. Ensinnäkään ap ei sanonut että kaikkien muiden puolisot on tulossa. Toisekseen mainitsemasi tekijät kasvattavat nimenomaan läheisriippuvaisia, ei ihmisiä, jotka eivät mene rikki jos ei juhannukseksi pääse puolison kanssa mökille.