Lue keskustelun säännöt.
Mies perui kutsuni juhannuksen viettoon
13.06.2022 |
Kolmikymppinen pariskunta, asumme yhdessä, yhteistä elämää takana 1,5 v ja viime juhannuksena samaa ongelmaa ei ollut kun olin itse töissä
Mies on suunnilleen viime juhannuksesta asti puhunut kaveriporukkansa juhannuksesta, kuinka mennään sitten sinne samalle mökille missä he ovat olleet aina ties kuinka monta vuotta, mitä kaikkea siellä yleensä tehdään ja kuinka minäkin varmasti pidän kaikesta. Siis oikeasti koko ajan puheissansa ollut että yhdessä mennään. Mökki on siis jonkun sellaisen kaverin, jota minä en ole tavannut eikä virallista kutsua ole tullut (siis miehini kautta) vaan sellaista epämääräistä että sinne mennään ja siellä ollaan.
Muutama kuukausi sitten alkoi miehen vatsappiin ilmestyä Jussi22 ryhmään kauheasti viestejä mutta minulle ei oikein puhunut enää mitään. Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei. Kun puhuivat vieraslistasta, tämä mieheni kaveri (mies myöskin) selitti kuinka nukkumapaikkoja on rajoitetusti ja bileet uhkaa paisua. Sivulauseessa ymmärsin tämän miehen kaverin puheista että hän toivoo myös minua paikalle ja kiva kun mieheni on löytänyt jonkun.
No jäin sitten odottelemaan että kertooko mieheni minulle mitään suunnitelmien yksityiskohtia, kuten päiviä, mökin sijaintia tai mitään. Ei ole kertonut. Viime viikolle kyllä mainosti kuinka paljon hänelle on jo joku ostanut juomia juhannusta varten, minusta ei puhunut mitään.
Nyt sitten kertoi kun näki että näin vatsappinsa laulavan että ajatteli mennä juhannuksena ilman minua. Ei myöntänyt edes että ei ollut missään vaiheessa kutsunut minua.
Suoraan sanottuna ei minua edes kiinnosta mökkeily vieraiden ihmisjoukkojen keskellä, mutta jotenkin ärsytti tämä tapa. Ensin ollaan niin innoissaan menossa priskuntana ja sitten ei ollakaan. Tulee vain olo että häpeääkö minua, enkö sopisi joukkoon hänen mielestään vai onko siellä kavereiden seassa jotakin mitä minä en saisi nähdä.
Ei sisältänyt edes mitään kysymystä, teki vain mieli avautua.
Kommentit (868)
Kuulostelen, ettei mies kyllä arvosta AP:tä. En jäisi kynnysmatoksi tuollaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Aika kärjistetty mielipide tuo loppukaneetti. Meinaat, että jos menee kaverinsa girls only -polttareihin ilman miestään, pettäminen on väistämättä edessä tulevaisuudessa? Tai firman pikkujouluihin, joihin ei ole kutsuttua avecia?
Minä olen ollut 17 vuotta onnellisesti ja uskollisesti naimisissa, vaikka me 90% olemme juhlineet erikseen. Syy: kumpikin menee yksin kavereidensa juhliin, koska on hirveän tympeää olla se avec, joka ei tunne ketään ja sitäpaitsi äärettömän pitkästyttävää.
Toinen syy on sitten se, että minä en erityisemmin edes pidä juhlista. Ei mieskään kyllä, mutta siksi tämä toimiikin: kumpikin jaksaa juuri ja juuri ne omien kavereidensa juhlat. Jos mentäisiin aina yhdessä, juhlamäärä tuplaantuisi.
Noin muuten olen sitä mieltä, että ap:n mies tuskin on mikään taivaan lahja naisille. Jotenkin säälittävää, jos vielä tuossa iässä ryyppäjäisjuhannus kavereiden kesken on niin tärkeää, että sille oikein perustetaan WA-ryhmä ja viestitellään kuukausitolkulla ja ollaan innoissaan.
Se, että mies pitää opiskeluaikojen jälkeen "kavereiden kanssa ryyppäämistä" minään muuna kuin kallisarvoisen vapaa-ajan tuhlauksena, on hitonmoinen punalippu.
No, minä olen ollut naimisissa 34 vuotta ja nähnyt aika monta eroakin jo. Ne olivat sellaisia pareja, jotka viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa erillään, omat, erilliset kaverit ja menot. Mutta kuten aiemmin jo kirjoitin, niin minun tuttavapiirini ei ole koko totuus asiasta. Esimerkiksi jos te molemmat viihdytte kotona, olette aivan erilainen pari kuin parit, joista nyt puhun. Jostainhan se kertoo, jos viettää aikaansa mieluummin muiden kuin oman puolison kanssa juhlien. Lapsiperheessä tuo nousee sitten isoksi ongelmaksi, kun se mies on kuin lapsi itsekin, vaatimassa omia menoja kavereiden kanssa kuin teini-ikäinen.
Juu, niin kertoo. Nimittäin siitä, että parisuhde ei kaadu kavereihin. Miksi vain mies olisi kavereidensa kanssa? Nainenko menettää kaiken synnytettyään?
Kyllä mä edelleen olen kaikkein mieluiten perheeni tai puolisoni kanssa, mutta tapaan ystäviäni ilman heitäkin mielelläni.
Monenlaisia perhemalleja on, jatkakaa te vain tiellänne ja juhlikaa erikseen, kerroin vain oman näkemykseni.
Jostain syystä erikseen juhlijat ovat hyvin tiukasti sitä mieltä, että heidän mallinsa on se kaikkein paras ja muut ovat läheisriippuvaisia. Näin on ollut näiden eronneidenkin kohdalla. Vasta myöhemmin on käynyt ilmi mitä kaikkea siellä oli, jota emme tienneet, me ystävät, mutta tietysti on olemassa pariskuntia, joiden kohdalla tuo on ihan toimiva ratkaisu.
Ystävien olemassaolohan ei tarkoita sitä, että heitä voisi tavata vain menemällä yhdessä bileisiin dokaamaan. Ystäviä voi tavata vaikka kahvilassa, vaunutreffeillä (kun oli vauvoja) ja tapaamalla perheinä. Jos ystäväpiirit eivät sovi lainkaan yhteen, niin silloin osa ystävistä usein karsiutuu. Esimerkiksi meiltä jäivät pois nuo ikuiset bilettäjät jo kolmekymppisinä tai vähän ennen. Minusta on vähän tylsää, jos kaikkiin tekemisiin liittyy alkoholi. Lasten kanssa se ei muutenkaan oikein käy. Nyt vanhempana taas ei kroppa oikein kestä alkoholia.
Kuka alkoholista puhui mitään?
Se oli tämän ketjun aihe, alkoholipitoinen biletys juhlapyhänä ilman puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
Sinä voit suostua niin huonoon kohteluun kuin haluat. Minä en suostuisi. Tuossa on aiemmin tullut hyviä perusteita miksi on erittäin kusipäinen teko.
Mihin huonoon kohteluun? Onko tiivis kaveriporukka huonoa kohtelua? Minä olen mieheni kanssa osa tuota porukkaa, ollut koko ajan, ei mua huonosti kohdella. Mikä on kusipäinen teko? Sekö ettei pääse osaksi kaveriporukkaa? Varmaan niin, mutta en mä ymmärrä miksi.
On vain outoa, että kaveriporukka ajaa yli parisuhteen. Harva aikuinen huollaiseen suostuu.
Tässä nyt ei vaan välttämättä ole mies edes tietoinen että on tehnyt jonkun valinnan kaveriporukan ja ap:n välillä. Mahtaakohan miesparka edes tietää että ap ylipäätään on kuvitellut olleensa tulossa juhannusta viettämään, saatika että hän on nyt jotenkin loukkaantunut.
Nyt alamme jo puhumaan sen tason heikkolahjaisuudesta, kun ei ymmärrä noita perusasioita, että a) todellakin on miesparka ja b) ettei ap:n tuollaista kannata pitää puolisona.
Eihän se voi sinua sinne kutsua kun salarakas on tulossa paikalle ja nussivat äänekkäästi koko Juhannuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä emännöisin mökilläni kaveriporukan juhannusta, ja joku ilmestyisi sinne ilman puolisoaan, olisin vähän ihmeissäni, ja varmaan ainakin kysyisin, että valitsiko puoliso menevänsä sittenkin jonnekin muualle. En olettaisi, että yksin saapuja on vain jättänyt puolisonsa tylysti kotiin. Ylipäätään, jos järjestäisin juhannuksen mökillä, sinne olisivat automaattisesti kutsuttuina pariskuntien molemmat osapuolet.
Jos minun mieheni saisi kutsun jonnekin koko viikonlopuksi ja minä en olisi tervetullut, ei hänkään haluaisi mennä. En usko että hän haluaisi viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät välitä seurastani, saati edes tutustua minuun, ja tuovat sen esiin näin tylyllä tavalla. Jotkin vanhan kaveriporukan mökkiviikonloput ovat asia erikseen, mutta yleensä niitä suunnitellaan muutenkin vähän eri hengessä ja siten, että alusta asti on selvää että puolisot eivät ole mukana. Ja ne nyt ovat muutenkin yleensä tavallisia viikonloppuja, ei juhlapyhiä.
Aivan! Tässä on kyseessä juhannusperinne ja kaveriporukassa on tyyppejä puolisoineen ja ilman heitä.
No tänä vuonna viimeistään vaikuttaa, että perinteitä on alettu rikkomaan, koska juhlat ovat laajentumassa.
Jos perinteistä pidettäisiin kiinni viimeiseen asti, siellä olisi ne tasan samat tyypit, eikö juhlien paisumisesta puhuttaisi yhtään mitään. Kaikilla olisi jopa ne omat vakkarisängyt siellä. Noista juhlista on perinteistä jäljellä ehkä enää mökki ja juhannus ja se mökkikunnan saattaa sijaita muualla kun missä ensimmäisen ja toisen vuoden bileet järjestettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Aika kärjistetty mielipide tuo loppukaneetti. Meinaat, että jos menee kaverinsa girls only -polttareihin ilman miestään, pettäminen on väistämättä edessä tulevaisuudessa? Tai firman pikkujouluihin, joihin ei ole kutsuttua avecia?
Minä olen ollut 17 vuotta onnellisesti ja uskollisesti naimisissa, vaikka me 90% olemme juhlineet erikseen. Syy: kumpikin menee yksin kavereidensa juhliin, koska on hirveän tympeää olla se avec, joka ei tunne ketään ja sitäpaitsi äärettömän pitkästyttävää.
Toinen syy on sitten se, että minä en erityisemmin edes pidä juhlista. Ei mieskään kyllä, mutta siksi tämä toimiikin: kumpikin jaksaa juuri ja juuri ne omien kavereidensa juhlat. Jos mentäisiin aina yhdessä, juhlamäärä tuplaantuisi.
Noin muuten olen sitä mieltä, että ap:n mies tuskin on mikään taivaan lahja naisille. Jotenkin säälittävää, jos vielä tuossa iässä ryyppäjäisjuhannus kavereiden kesken on niin tärkeää, että sille oikein perustetaan WA-ryhmä ja viestitellään kuukausitolkulla ja ollaan innoissaan.
Se, että mies pitää opiskeluaikojen jälkeen "kavereiden kanssa ryyppäämistä" minään muuna kuin kallisarvoisen vapaa-ajan tuhlauksena, on hitonmoinen punalippu.
No, minä olen ollut naimisissa 34 vuotta ja nähnyt aika monta eroakin jo. Ne olivat sellaisia pareja, jotka viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa erillään, omat, erilliset kaverit ja menot. Mutta kuten aiemmin jo kirjoitin, niin minun tuttavapiirini ei ole koko totuus asiasta. Esimerkiksi jos te molemmat viihdytte kotona, olette aivan erilainen pari kuin parit, joista nyt puhun. Jostainhan se kertoo, jos viettää aikaansa mieluummin muiden kuin oman puolison kanssa juhlien. Lapsiperheessä tuo nousee sitten isoksi ongelmaksi, kun se mies on kuin lapsi itsekin, vaatimassa omia menoja kavereiden kanssa kuin teini-ikäinen.
Juu, niin kertoo. Nimittäin siitä, että parisuhde ei kaadu kavereihin. Miksi vain mies olisi kavereidensa kanssa? Nainenko menettää kaiken synnytettyään?
Kyllä mä edelleen olen kaikkein mieluiten perheeni tai puolisoni kanssa, mutta tapaan ystäviäni ilman heitäkin mielelläni.
Monenlaisia perhemalleja on, jatkakaa te vain tiellänne ja juhlikaa erikseen, kerroin vain oman näkemykseni.
Jostain syystä erikseen juhlijat ovat hyvin tiukasti sitä mieltä, että heidän mallinsa on se kaikkein paras ja muut ovat läheisriippuvaisia. Näin on ollut näiden eronneidenkin kohdalla. Vasta myöhemmin on käynyt ilmi mitä kaikkea siellä oli, jota emme tienneet, me ystävät, mutta tietysti on olemassa pariskuntia, joiden kohdalla tuo on ihan toimiva ratkaisu.
Ystävien olemassaolohan ei tarkoita sitä, että heitä voisi tavata vain menemällä yhdessä bileisiin dokaamaan. Ystäviä voi tavata vaikka kahvilassa, vaunutreffeillä (kun oli vauvoja) ja tapaamalla perheinä. Jos ystäväpiirit eivät sovi lainkaan yhteen, niin silloin osa ystävistä usein karsiutuu. Esimerkiksi meiltä jäivät pois nuo ikuiset bilettäjät jo kolmekymppisinä tai vähän ennen. Minusta on vähän tylsää, jos kaikkiin tekemisiin liittyy alkoholi. Lasten kanssa se ei muutenkaan oikein käy. Nyt vanhempana taas ei kroppa oikein kestä alkoholia.
Kuka alkoholista puhui mitään?
Se oli tämän ketjun aihe, alkoholipitoinen biletys juhlapyhänä ilman puolisoa.
Viinalla nuppi turvoksiin ja Viagralla kanki pysyy pystyssä sammuneenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Aika kärjistetty mielipide tuo loppukaneetti. Meinaat, että jos menee kaverinsa girls only -polttareihin ilman miestään, pettäminen on väistämättä edessä tulevaisuudessa? Tai firman pikkujouluihin, joihin ei ole kutsuttua avecia?
Minä olen ollut 17 vuotta onnellisesti ja uskollisesti naimisissa, vaikka me 90% olemme juhlineet erikseen. Syy: kumpikin menee yksin kavereidensa juhliin, koska on hirveän tympeää olla se avec, joka ei tunne ketään ja sitäpaitsi äärettömän pitkästyttävää.
Toinen syy on sitten se, että minä en erityisemmin edes pidä juhlista. Ei mieskään kyllä, mutta siksi tämä toimiikin: kumpikin jaksaa juuri ja juuri ne omien kavereidensa juhlat. Jos mentäisiin aina yhdessä, juhlamäärä tuplaantuisi.
Noin muuten olen sitä mieltä, että ap:n mies tuskin on mikään taivaan lahja naisille. Jotenkin säälittävää, jos vielä tuossa iässä ryyppäjäisjuhannus kavereiden kesken on niin tärkeää, että sille oikein perustetaan WA-ryhmä ja viestitellään kuukausitolkulla ja ollaan innoissaan.
Se, että mies pitää opiskeluaikojen jälkeen "kavereiden kanssa ryyppäämistä" minään muuna kuin kallisarvoisen vapaa-ajan tuhlauksena, on hitonmoinen punalippu.
No, minä olen ollut naimisissa 34 vuotta ja nähnyt aika monta eroakin jo. Ne olivat sellaisia pareja, jotka viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa erillään, omat, erilliset kaverit ja menot. Mutta kuten aiemmin jo kirjoitin, niin minun tuttavapiirini ei ole koko totuus asiasta. Esimerkiksi jos te molemmat viihdytte kotona, olette aivan erilainen pari kuin parit, joista nyt puhun. Jostainhan se kertoo, jos viettää aikaansa mieluummin muiden kuin oman puolison kanssa juhlien. Lapsiperheessä tuo nousee sitten isoksi ongelmaksi, kun se mies on kuin lapsi itsekin, vaatimassa omia menoja kavereiden kanssa kuin teini-ikäinen.
Juu, niin kertoo. Nimittäin siitä, että parisuhde ei kaadu kavereihin. Miksi vain mies olisi kavereidensa kanssa? Nainenko menettää kaiken synnytettyään?
Kyllä mä edelleen olen kaikkein mieluiten perheeni tai puolisoni kanssa, mutta tapaan ystäviäni ilman heitäkin mielelläni.
Monenlaisia perhemalleja on, jatkakaa te vain tiellänne ja juhlikaa erikseen, kerroin vain oman näkemykseni.
Jostain syystä erikseen juhlijat ovat hyvin tiukasti sitä mieltä, että heidän mallinsa on se kaikkein paras ja muut ovat läheisriippuvaisia. Näin on ollut näiden eronneidenkin kohdalla. Vasta myöhemmin on käynyt ilmi mitä kaikkea siellä oli, jota emme tienneet, me ystävät, mutta tietysti on olemassa pariskuntia, joiden kohdalla tuo on ihan toimiva ratkaisu.
Ystävien olemassaolohan ei tarkoita sitä, että heitä voisi tavata vain menemällä yhdessä bileisiin dokaamaan. Ystäviä voi tavata vaikka kahvilassa, vaunutreffeillä (kun oli vauvoja) ja tapaamalla perheinä. Jos ystäväpiirit eivät sovi lainkaan yhteen, niin silloin osa ystävistä usein karsiutuu. Esimerkiksi meiltä jäivät pois nuo ikuiset bilettäjät jo kolmekymppisinä tai vähän ennen. Minusta on vähän tylsää, jos kaikkiin tekemisiin liittyy alkoholi. Lasten kanssa se ei muutenkaan oikein käy. Nyt vanhempana taas ei kroppa oikein kestä alkoholia.
Täällä ei yksikään erikseen pärjäävä ole ollut ehdoton tai sanonut heidän mallin olevan ainoa oikea vaan nimenomaan nämä, jotka pitävät sitä eron paikkana, jos on muita kavereita kuin puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillähän on toinen, ehkä vanhempi tapaus, jota pa nee.
Kuule, ei tällaiset miehet välttämättä pane ketään muuta, ne vaan tykkää ryypätä kaveriensa kanssa. Ja todellakin on kokemusta näistä. Niille kaverit on se "hauska biletysseura", kun taas oma kumppani ei sellaista ole. Ja tällaista esiintyy ihan kolmekymppistenkin parissa, jos lapsia ei vielä ole (tai joskus vaikka olisikin).
Mutta eihän se porukka ole pelkästään kaveriporukka, vaan siihen kuuluu myös muiden miesten puolisoita. Ap:ta ei vaan oteta tähän joukkoon mukaan.
Mä niin näen mielessäni tuon mies joukon "äijistelemässä" keskenään ja sitten puolisot ovat taas keskenään pyöritellen muka kauhuissaan silmiään "poikien touhuille". Ehkä aloittajan mies tajusi, että juhannus junttiporukassa ryypäten paljastaisi liikaa miehestä itsestään ja heidän yhteisen tulevaisuuden dynamiikasta.
Jaa, no kyllä meillä naisetkin osaavat pitää hauskaa ja nauttia juhannuksesta, eikä aika kulu vain miesten käytöksen ihmettelyyn. Kuulostaa todella tylsältäkin.
Tuo ei ollut kannanotto teidän tai kenenkään muunkaan juhannuksen viettoon, saati linjaus siitä etteivät naiset osaisi pitää hauskaa ja nauttia juhannuksena. Tuo oli puhtaasti kommentti siitä millaisia mielikuvia itselleni herää porukasta, jossa 30-vuotiaat intoilevat Juss22-ryhmässä siitä kuinka paljon viina on ostettu juhannusta varten.
Niin ja minä aiheellisesti totesin, että miksi ihmeessä naiset käyttäisivät juhannuksensa silmien pyörittelyyn ja miesten tekemisten päivittelyyn, kun voivat itse pitää hauskaa ja nauttia juhannuksesta.
Voi hyvänen aika, minä puhun edelleen ihan vain siitä mielikuvasta, mikä minulle herää aloittajan kertomasta. Junttiporukka, missä on ahtaat sukupuoliroolit, on kokoontunut mökille vetämään viinaa.
Sinun mielikuvassasi kaveriporukan naiset tekevät sitten jotain muuta. Ei tämä ole mikään oikein-väärin-kysymys.
Ei ole oikein-väärin-kysymys, mutta ihan hyvä pointti tuossa mielikuvasi kommentoinnissa on.
Naisen kannattaa olla aktiivinen toimija. Niin saa sellaisen juhannuksen, jonka haluaa. Aloittajakin olisi voinut selkeästi kysyä mieheltä juhannuksesta ja sitten järjestää itselleen mukavaa menoa. Ei pidä passiivisesti olettaa ja odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä emännöisin mökilläni kaveriporukan juhannusta, ja joku ilmestyisi sinne ilman puolisoaan, olisin vähän ihmeissäni, ja varmaan ainakin kysyisin, että valitsiko puoliso menevänsä sittenkin jonnekin muualle. En olettaisi, että yksin saapuja on vain jättänyt puolisonsa tylysti kotiin. Ylipäätään, jos järjestäisin juhannuksen mökillä, sinne olisivat automaattisesti kutsuttuina pariskuntien molemmat osapuolet.
Jos minun mieheni saisi kutsun jonnekin koko viikonlopuksi ja minä en olisi tervetullut, ei hänkään haluaisi mennä. En usko että hän haluaisi viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät välitä seurastani, saati edes tutustua minuun, ja tuovat sen esiin näin tylyllä tavalla. Jotkin vanhan kaveriporukan mökkiviikonloput ovat asia erikseen, mutta yleensä niitä suunnitellaan muutenkin vähän eri hengessä ja siten, että alusta asti on selvää että puolisot eivät ole mukana. Ja ne nyt ovat muutenkin yleensä tavallisia viikonloppuja, ei juhlapyhiä.
Aivan! Tässä on kyseessä juhannusperinne ja kaveriporukassa on tyyppejä puolisoineen ja ilman heitä.
No tänä vuonna viimeistään vaikuttaa, että perinteitä on alettu rikkomaan, koska juhlat ovat laajentumassa.
Jos perinteistä pidettäisiin kiinni viimeiseen asti, siellä olisi ne tasan samat tyypit, eikö juhlien paisumisesta puhuttaisi yhtään mitään. Kaikilla olisi jopa ne omat vakkarisängyt siellä. Noista juhlista on perinteistä jäljellä ehkä enää mökki ja juhannus ja se mökkikunnan saattaa sijaita muualla kun missä ensimmäisen ja toisen vuoden bileet järjestettiin.
Ihan taatusti on ydinporukka edelleen, kutsuttuja on muitakin. Apkin oli kutsuttu mutta hän ei saanut sanotuksi menevänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Aika kärjistetty mielipide tuo loppukaneetti. Meinaat, että jos menee kaverinsa girls only -polttareihin ilman miestään, pettäminen on väistämättä edessä tulevaisuudessa? Tai firman pikkujouluihin, joihin ei ole kutsuttua avecia?
Minä olen ollut 17 vuotta onnellisesti ja uskollisesti naimisissa, vaikka me 90% olemme juhlineet erikseen. Syy: kumpikin menee yksin kavereidensa juhliin, koska on hirveän tympeää olla se avec, joka ei tunne ketään ja sitäpaitsi äärettömän pitkästyttävää.
Toinen syy on sitten se, että minä en erityisemmin edes pidä juhlista. Ei mieskään kyllä, mutta siksi tämä toimiikin: kumpikin jaksaa juuri ja juuri ne omien kavereidensa juhlat. Jos mentäisiin aina yhdessä, juhlamäärä tuplaantuisi.
Noin muuten olen sitä mieltä, että ap:n mies tuskin on mikään taivaan lahja naisille. Jotenkin säälittävää, jos vielä tuossa iässä ryyppäjäisjuhannus kavereiden kesken on niin tärkeää, että sille oikein perustetaan WA-ryhmä ja viestitellään kuukausitolkulla ja ollaan innoissaan.
Se, että mies pitää opiskeluaikojen jälkeen "kavereiden kanssa ryyppäämistä" minään muuna kuin kallisarvoisen vapaa-ajan tuhlauksena, on hitonmoinen punalippu.
No, minä olen ollut naimisissa 34 vuotta ja nähnyt aika monta eroakin jo. Ne olivat sellaisia pareja, jotka viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa erillään, omat, erilliset kaverit ja menot. Mutta kuten aiemmin jo kirjoitin, niin minun tuttavapiirini ei ole koko totuus asiasta. Esimerkiksi jos te molemmat viihdytte kotona, olette aivan erilainen pari kuin parit, joista nyt puhun. Jostainhan se kertoo, jos viettää aikaansa mieluummin muiden kuin oman puolison kanssa juhlien. Lapsiperheessä tuo nousee sitten isoksi ongelmaksi, kun se mies on kuin lapsi itsekin, vaatimassa omia menoja kavereiden kanssa kuin teini-ikäinen.
Juu, niin kertoo. Nimittäin siitä, että parisuhde ei kaadu kavereihin. Miksi vain mies olisi kavereidensa kanssa? Nainenko menettää kaiken synnytettyään?
Kyllä mä edelleen olen kaikkein mieluiten perheeni tai puolisoni kanssa, mutta tapaan ystäviäni ilman heitäkin mielelläni.
Monenlaisia perhemalleja on, jatkakaa te vain tiellänne ja juhlikaa erikseen, kerroin vain oman näkemykseni.
Jostain syystä erikseen juhlijat ovat hyvin tiukasti sitä mieltä, että heidän mallinsa on se kaikkein paras ja muut ovat läheisriippuvaisia. Näin on ollut näiden eronneidenkin kohdalla. Vasta myöhemmin on käynyt ilmi mitä kaikkea siellä oli, jota emme tienneet, me ystävät, mutta tietysti on olemassa pariskuntia, joiden kohdalla tuo on ihan toimiva ratkaisu.
Ystävien olemassaolohan ei tarkoita sitä, että heitä voisi tavata vain menemällä yhdessä bileisiin dokaamaan. Ystäviä voi tavata vaikka kahvilassa, vaunutreffeillä (kun oli vauvoja) ja tapaamalla perheinä. Jos ystäväpiirit eivät sovi lainkaan yhteen, niin silloin osa ystävistä usein karsiutuu. Esimerkiksi meiltä jäivät pois nuo ikuiset bilettäjät jo kolmekymppisinä tai vähän ennen. Minusta on vähän tylsää, jos kaikkiin tekemisiin liittyy alkoholi. Lasten kanssa se ei muutenkaan oikein käy. Nyt vanhempana taas ei kroppa oikein kestä alkoholia.
Täällä ei yksikään erikseen pärjäävä ole ollut ehdoton tai sanonut heidän mallin olevan ainoa oikea vaan nimenomaan nämä, jotka pitävät sitä eron paikkana, jos on muita kavereita kuin puoliso.
Ihan kuin olisimme lukeneet eri ketjua. Siitä ei ole ollut missään viestissä kyse, että kaverit olisi kielletty.
Itse asiassa tuo kuulostaa juuri sellaiselta kummalliselta venkoilulta, mitä saimme sivustakatsojina kuunnella noiden eronneiden parien kanssa tavatessa. Mies oli kuin teini-ikäinen, joka valitti, ettei vaimo anna tavata omia kavereita, kun tosiasiassa oli kyse siitä, ettei mies ikinä kasvanut perhe-elämän eläjäksi, vaan kaikki hauska oli siellä kavereiden kanssa bilettäessä.
Nuorten ihmisten, jotka haluavat perheen, kannattaisi kyllä tarkasti miettiä pariutumasta ikuisten teinien kanssa. Lapsettomilla pareilla se vielä menee, mutta kun ne lapsetkin on hoidettava, jolloin jäävät herkästi äidin hoidettaviksi. Lastenkaan ei ole kiva kuunnella, kun heidän hoitonsa on kuin jokin kamala riesa ja ongelma, josta pitää riidellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillähän on toinen, ehkä vanhempi tapaus, jota pa nee.
Kuule, ei tällaiset miehet välttämättä pane ketään muuta, ne vaan tykkää ryypätä kaveriensa kanssa. Ja todellakin on kokemusta näistä. Niille kaverit on se "hauska biletysseura", kun taas oma kumppani ei sellaista ole. Ja tällaista esiintyy ihan kolmekymppistenkin parissa, jos lapsia ei vielä ole (tai joskus vaikka olisikin).
Mutta eihän se porukka ole pelkästään kaveriporukka, vaan siihen kuuluu myös muiden miesten puolisoita. Ap:ta ei vaan oteta tähän joukkoon mukaan.
Mä niin näen mielessäni tuon mies joukon "äijistelemässä" keskenään ja sitten puolisot ovat taas keskenään pyöritellen muka kauhuissaan silmiään "poikien touhuille". Ehkä aloittajan mies tajusi, että juhannus junttiporukassa ryypäten paljastaisi liikaa miehestä itsestään ja heidän yhteisen tulevaisuuden dynamiikasta.
Jaa, no kyllä meillä naisetkin osaavat pitää hauskaa ja nauttia juhannuksesta, eikä aika kulu vain miesten käytöksen ihmettelyyn. Kuulostaa todella tylsältäkin.
Tuo ei ollut kannanotto teidän tai kenenkään muunkaan juhannuksen viettoon, saati linjaus siitä etteivät naiset osaisi pitää hauskaa ja nauttia juhannuksena. Tuo oli puhtaasti kommentti siitä millaisia mielikuvia itselleni herää porukasta, jossa 30-vuotiaat intoilevat Juss22-ryhmässä siitä kuinka paljon viina on ostettu juhannusta varten.
Niin ja minä aiheellisesti totesin, että miksi ihmeessä naiset käyttäisivät juhannuksensa silmien pyörittelyyn ja miesten tekemisten päivittelyyn, kun voivat itse pitää hauskaa ja nauttia juhannuksesta.
Voi hyvänen aika, minä puhun edelleen ihan vain siitä mielikuvasta, mikä minulle herää aloittajan kertomasta. Junttiporukka, missä on ahtaat sukupuoliroolit, on kokoontunut mökille vetämään viinaa.
Sinun mielikuvassasi kaveriporukan naiset tekevät sitten jotain muuta. Ei tämä ole mikään oikein-väärin-kysymys.
Ei ole oikein-väärin-kysymys, mutta ihan hyvä pointti tuossa mielikuvasi kommentoinnissa on.
Naisen kannattaa olla aktiivinen toimija. Niin saa sellaisen juhannuksen, jonka haluaa. Aloittajakin olisi voinut selkeästi kysyä mieheltä juhannuksesta ja sitten järjestää itselleen mukavaa menoa. Ei pidä passiivisesti olettaa ja odottaa.
Tuokin on ihan totta, mutta minun huomioni tässä kiinnittää ap:n poikaystävän käyttäytyminen, joka vaikuttaa ikäistään paljon kypsymättömältä eli alkoholin ostoilla mehustelu jne. Tuollaista odottaisi 10 vuotta nuoremmalta mieheltä. Vieläkö keski-ikäisenäkin sama meininki kuten joillakin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Aika kärjistetty mielipide tuo loppukaneetti. Meinaat, että jos menee kaverinsa girls only -polttareihin ilman miestään, pettäminen on väistämättä edessä tulevaisuudessa? Tai firman pikkujouluihin, joihin ei ole kutsuttua avecia?
Minä olen ollut 17 vuotta onnellisesti ja uskollisesti naimisissa, vaikka me 90% olemme juhlineet erikseen. Syy: kumpikin menee yksin kavereidensa juhliin, koska on hirveän tympeää olla se avec, joka ei tunne ketään ja sitäpaitsi äärettömän pitkästyttävää.
Toinen syy on sitten se, että minä en erityisemmin edes pidä juhlista. Ei mieskään kyllä, mutta siksi tämä toimiikin: kumpikin jaksaa juuri ja juuri ne omien kavereidensa juhlat. Jos mentäisiin aina yhdessä, juhlamäärä tuplaantuisi.
Noin muuten olen sitä mieltä, että ap:n mies tuskin on mikään taivaan lahja naisille. Jotenkin säälittävää, jos vielä tuossa iässä ryyppäjäisjuhannus kavereiden kesken on niin tärkeää, että sille oikein perustetaan WA-ryhmä ja viestitellään kuukausitolkulla ja ollaan innoissaan.
Se, että mies pitää opiskeluaikojen jälkeen "kavereiden kanssa ryyppäämistä" minään muuna kuin kallisarvoisen vapaa-ajan tuhlauksena, on hitonmoinen punalippu.
No, minä olen ollut naimisissa 34 vuotta ja nähnyt aika monta eroakin jo. Ne olivat sellaisia pareja, jotka viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa erillään, omat, erilliset kaverit ja menot. Mutta kuten aiemmin jo kirjoitin, niin minun tuttavapiirini ei ole koko totuus asiasta. Esimerkiksi jos te molemmat viihdytte kotona, olette aivan erilainen pari kuin parit, joista nyt puhun. Jostainhan se kertoo, jos viettää aikaansa mieluummin muiden kuin oman puolison kanssa juhlien. Lapsiperheessä tuo nousee sitten isoksi ongelmaksi, kun se mies on kuin lapsi itsekin, vaatimassa omia menoja kavereiden kanssa kuin teini-ikäinen.
Juu, niin kertoo. Nimittäin siitä, että parisuhde ei kaadu kavereihin. Miksi vain mies olisi kavereidensa kanssa? Nainenko menettää kaiken synnytettyään?
Kyllä mä edelleen olen kaikkein mieluiten perheeni tai puolisoni kanssa, mutta tapaan ystäviäni ilman heitäkin mielelläni.
Monenlaisia perhemalleja on, jatkakaa te vain tiellänne ja juhlikaa erikseen, kerroin vain oman näkemykseni.
Jostain syystä erikseen juhlijat ovat hyvin tiukasti sitä mieltä, että heidän mallinsa on se kaikkein paras ja muut ovat läheisriippuvaisia. Näin on ollut näiden eronneidenkin kohdalla. Vasta myöhemmin on käynyt ilmi mitä kaikkea siellä oli, jota emme tienneet, me ystävät, mutta tietysti on olemassa pariskuntia, joiden kohdalla tuo on ihan toimiva ratkaisu.
Ystävien olemassaolohan ei tarkoita sitä, että heitä voisi tavata vain menemällä yhdessä bileisiin dokaamaan. Ystäviä voi tavata vaikka kahvilassa, vaunutreffeillä (kun oli vauvoja) ja tapaamalla perheinä. Jos ystäväpiirit eivät sovi lainkaan yhteen, niin silloin osa ystävistä usein karsiutuu. Esimerkiksi meiltä jäivät pois nuo ikuiset bilettäjät jo kolmekymppisinä tai vähän ennen. Minusta on vähän tylsää, jos kaikkiin tekemisiin liittyy alkoholi. Lasten kanssa se ei muutenkaan oikein käy. Nyt vanhempana taas ei kroppa oikein kestä alkoholia.
Täällä ei yksikään erikseen pärjäävä ole ollut ehdoton tai sanonut heidän mallin olevan ainoa oikea vaan nimenomaan nämä, jotka pitävät sitä eron paikkana, jos on muita kavereita kuin puoliso.
Ihan kuin olisimme lukeneet eri ketjua. Siitä ei ole ollut missään viestissä kyse, että kaverit olisi kielletty.
Itse asiassa tuo kuulostaa juuri sellaiselta kummalliselta venkoilulta, mitä saimme sivustakatsojina kuunnella noiden eronneiden parien kanssa tavatessa. Mies oli kuin teini-ikäinen, joka valitti, ettei vaimo anna tavata omia kavereita, kun tosiasiassa oli kyse siitä, ettei mies ikinä kasvanut perhe-elämän eläjäksi, vaan kaikki hauska oli siellä kavereiden kanssa bilettäessä.
Nuorten ihmisten, jotka haluavat perheen, kannattaisi kyllä tarkasti miettiä pariutumasta ikuisten teinien kanssa. Lapsettomilla pareilla se vielä menee, mutta kun ne lapsetkin on hoidettava, jolloin jäävät herkästi äidin hoidettaviksi. Lastenkaan ei ole kiva kuunnella, kun heidän hoitonsa on kuin jokin kamala riesa ja ongelma, josta pitää riidellä.
Sulla on tollanen kokemus, se ei kerro mitään muiden elämästä. Mä en taas tiedä yhtäkään, joilla olisi riidelty kavereista tai lasten hoidosta vaikka omat kaveriporukat onkin. Mistä sä edes revit tollasia päätelmiä tähän ketjuun? Ap ei ole puhunut lapsista tai alkoholiriidoista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillähän on toinen, ehkä vanhempi tapaus, jota pa nee.
Kuule, ei tällaiset miehet välttämättä pane ketään muuta, ne vaan tykkää ryypätä kaveriensa kanssa. Ja todellakin on kokemusta näistä. Niille kaverit on se "hauska biletysseura", kun taas oma kumppani ei sellaista ole. Ja tällaista esiintyy ihan kolmekymppistenkin parissa, jos lapsia ei vielä ole (tai joskus vaikka olisikin).
Mutta eihän se porukka ole pelkästään kaveriporukka, vaan siihen kuuluu myös muiden miesten puolisoita. Ap:ta ei vaan oteta tähän joukkoon mukaan.
Mä niin näen mielessäni tuon mies joukon "äijistelemässä" keskenään ja sitten puolisot ovat taas keskenään pyöritellen muka kauhuissaan silmiään "poikien touhuille". Ehkä aloittajan mies tajusi, että juhannus junttiporukassa ryypäten paljastaisi liikaa miehestä itsestään ja heidän yhteisen tulevaisuuden dynamiikasta.
Jaa, no kyllä meillä naisetkin osaavat pitää hauskaa ja nauttia juhannuksesta, eikä aika kulu vain miesten käytöksen ihmettelyyn. Kuulostaa todella tylsältäkin.
Tuo ei ollut kannanotto teidän tai kenenkään muunkaan juhannuksen viettoon, saati linjaus siitä etteivät naiset osaisi pitää hauskaa ja nauttia juhannuksena. Tuo oli puhtaasti kommentti siitä millaisia mielikuvia itselleni herää porukasta, jossa 30-vuotiaat intoilevat Juss22-ryhmässä siitä kuinka paljon viina on ostettu juhannusta varten.
Niin ja minä aiheellisesti totesin, että miksi ihmeessä naiset käyttäisivät juhannuksensa silmien pyörittelyyn ja miesten tekemisten päivittelyyn, kun voivat itse pitää hauskaa ja nauttia juhannuksesta.
Voi hyvänen aika, minä puhun edelleen ihan vain siitä mielikuvasta, mikä minulle herää aloittajan kertomasta. Junttiporukka, missä on ahtaat sukupuoliroolit, on kokoontunut mökille vetämään viinaa.
Sinun mielikuvassasi kaveriporukan naiset tekevät sitten jotain muuta. Ei tämä ole mikään oikein-väärin-kysymys.
Ei ole oikein-väärin-kysymys, mutta ihan hyvä pointti tuossa mielikuvasi kommentoinnissa on.
Naisen kannattaa olla aktiivinen toimija. Niin saa sellaisen juhannuksen, jonka haluaa. Aloittajakin olisi voinut selkeästi kysyä mieheltä juhannuksesta ja sitten järjestää itselleen mukavaa menoa. Ei pidä passiivisesti olettaa ja odottaa.
Tuokin on ihan totta, mutta minun huomioni tässä kiinnittää ap:n poikaystävän käyttäytyminen, joka vaikuttaa ikäistään paljon kypsymättömältä eli alkoholin ostoilla mehustelu jne. Tuollaista odottaisi 10 vuotta nuoremmalta mieheltä. Vieläkö keski-ikäisenäkin sama meininki kuten joillakin on?
Nykyään 30-vuotiaat on nuoria ja elävät nuorten elämää jos he ovat sinkkuja, lapsettomia ja/tai vasta hetken seurustelleita. Meillä oli tossa vaiheessa perhe, mutta osalla kavereista ei enkä mä heidän vilettämistään mitenkään outona pitänyt. Ei se mulle kuulu ja pääasia, että elää näköistään elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Aika kärjistetty mielipide tuo loppukaneetti. Meinaat, että jos menee kaverinsa girls only -polttareihin ilman miestään, pettäminen on väistämättä edessä tulevaisuudessa? Tai firman pikkujouluihin, joihin ei ole kutsuttua avecia?
Minä olen ollut 17 vuotta onnellisesti ja uskollisesti naimisissa, vaikka me 90% olemme juhlineet erikseen. Syy: kumpikin menee yksin kavereidensa juhliin, koska on hirveän tympeää olla se avec, joka ei tunne ketään ja sitäpaitsi äärettömän pitkästyttävää.
Toinen syy on sitten se, että minä en erityisemmin edes pidä juhlista. Ei mieskään kyllä, mutta siksi tämä toimiikin: kumpikin jaksaa juuri ja juuri ne omien kavereidensa juhlat. Jos mentäisiin aina yhdessä, juhlamäärä tuplaantuisi.
Noin muuten olen sitä mieltä, että ap:n mies tuskin on mikään taivaan lahja naisille. Jotenkin säälittävää, jos vielä tuossa iässä ryyppäjäisjuhannus kavereiden kesken on niin tärkeää, että sille oikein perustetaan WA-ryhmä ja viestitellään kuukausitolkulla ja ollaan innoissaan.
Se, että mies pitää opiskeluaikojen jälkeen "kavereiden kanssa ryyppäämistä" minään muuna kuin kallisarvoisen vapaa-ajan tuhlauksena, on hitonmoinen punalippu.
No, minä olen ollut naimisissa 34 vuotta ja nähnyt aika monta eroakin jo. Ne olivat sellaisia pareja, jotka viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa erillään, omat, erilliset kaverit ja menot. Mutta kuten aiemmin jo kirjoitin, niin minun tuttavapiirini ei ole koko totuus asiasta. Esimerkiksi jos te molemmat viihdytte kotona, olette aivan erilainen pari kuin parit, joista nyt puhun. Jostainhan se kertoo, jos viettää aikaansa mieluummin muiden kuin oman puolison kanssa juhlien. Lapsiperheessä tuo nousee sitten isoksi ongelmaksi, kun se mies on kuin lapsi itsekin, vaatimassa omia menoja kavereiden kanssa kuin teini-ikäinen.
Juu, niin kertoo. Nimittäin siitä, että parisuhde ei kaadu kavereihin. Miksi vain mies olisi kavereidensa kanssa? Nainenko menettää kaiken synnytettyään?
Kyllä mä edelleen olen kaikkein mieluiten perheeni tai puolisoni kanssa, mutta tapaan ystäviäni ilman heitäkin mielelläni.
Monenlaisia perhemalleja on, jatkakaa te vain tiellänne ja juhlikaa erikseen, kerroin vain oman näkemykseni.
Jostain syystä erikseen juhlijat ovat hyvin tiukasti sitä mieltä, että heidän mallinsa on se kaikkein paras ja muut ovat läheisriippuvaisia. Näin on ollut näiden eronneidenkin kohdalla. Vasta myöhemmin on käynyt ilmi mitä kaikkea siellä oli, jota emme tienneet, me ystävät, mutta tietysti on olemassa pariskuntia, joiden kohdalla tuo on ihan toimiva ratkaisu.
Ystävien olemassaolohan ei tarkoita sitä, että heitä voisi tavata vain menemällä yhdessä bileisiin dokaamaan. Ystäviä voi tavata vaikka kahvilassa, vaunutreffeillä (kun oli vauvoja) ja tapaamalla perheinä. Jos ystäväpiirit eivät sovi lainkaan yhteen, niin silloin osa ystävistä usein karsiutuu. Esimerkiksi meiltä jäivät pois nuo ikuiset bilettäjät jo kolmekymppisinä tai vähän ennen. Minusta on vähän tylsää, jos kaikkiin tekemisiin liittyy alkoholi. Lasten kanssa se ei muutenkaan oikein käy. Nyt vanhempana taas ei kroppa oikein kestä alkoholia.
Täällä ei yksikään erikseen pärjäävä ole ollut ehdoton tai sanonut heidän mallin olevan ainoa oikea vaan nimenomaan nämä, jotka pitävät sitä eron paikkana, jos on muita kavereita kuin puoliso.
Ihan kuin olisimme lukeneet eri ketjua. Siitä ei ole ollut missään viestissä kyse, että kaverit olisi kielletty.
Itse asiassa tuo kuulostaa juuri sellaiselta kummalliselta venkoilulta, mitä saimme sivustakatsojina kuunnella noiden eronneiden parien kanssa tavatessa. Mies oli kuin teini-ikäinen, joka valitti, ettei vaimo anna tavata omia kavereita, kun tosiasiassa oli kyse siitä, ettei mies ikinä kasvanut perhe-elämän eläjäksi, vaan kaikki hauska oli siellä kavereiden kanssa bilettäessä.
Nuorten ihmisten, jotka haluavat perheen, kannattaisi kyllä tarkasti miettiä pariutumasta ikuisten teinien kanssa. Lapsettomilla pareilla se vielä menee, mutta kun ne lapsetkin on hoidettava, jolloin jäävät herkästi äidin hoidettaviksi. Lastenkaan ei ole kiva kuunnella, kun heidän hoitonsa on kuin jokin kamala riesa ja ongelma, josta pitää riidellä.
ps. Jotenkin huvittava tilanne, kun mies yritti saada minun miehestäni tukea, kun "ei saa olla kavereiden kanssa" (eli p-la, joskus viikollakin) lähteä pämppäilemään ravintolaan koko yöksi. Hän siis yritti saada tuon toiminnan kuulostamaan kavereiden kieltämiselle, mutta kukaan muu ei kyllä mennyt lankaan paitsi vaimo, joka alkoi puolustella itseään. Ihan turhaan.
Olen muuten tavannut samaa myös pettämisen yhteydessä eli puoliso koetetaan maalata mustasukkaiseksi, vaikka se ei ole mitään mustasukkaisuutta, jos epäilee pettämisestä jo kiinni jäänyttä. Sehän on vain realismia kuten sekin mitä "kavereiden kieltäminen" tosiasiassa pitää sisällään.
Vaikea noihin on ulkopuolisen puuttua ja ikävä kuunnella. Mutta kun molemmat jatkavat tahoillaan eli erotaan niin loppuvat näkemyserotkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillähän on toinen, ehkä vanhempi tapaus, jota pa nee.
Kuule, ei tällaiset miehet välttämättä pane ketään muuta, ne vaan tykkää ryypätä kaveriensa kanssa. Ja todellakin on kokemusta näistä. Niille kaverit on se "hauska biletysseura", kun taas oma kumppani ei sellaista ole. Ja tällaista esiintyy ihan kolmekymppistenkin parissa, jos lapsia ei vielä ole (tai joskus vaikka olisikin).
Mutta eihän se porukka ole pelkästään kaveriporukka, vaan siihen kuuluu myös muiden miesten puolisoita. Ap:ta ei vaan oteta tähän joukkoon mukaan.
Mä niin näen mielessäni tuon mies joukon "äijistelemässä" keskenään ja sitten puolisot ovat taas keskenään pyöritellen muka kauhuissaan silmiään "poikien touhuille". Ehkä aloittajan mies tajusi, että juhannus junttiporukassa ryypäten paljastaisi liikaa miehestä itsestään ja heidän yhteisen tulevaisuuden dynamiikasta.
Jaa, no kyllä meillä naisetkin osaavat pitää hauskaa ja nauttia juhannuksesta, eikä aika kulu vain miesten käytöksen ihmettelyyn. Kuulostaa todella tylsältäkin.
Tuo ei ollut kannanotto teidän tai kenenkään muunkaan juhannuksen viettoon, saati linjaus siitä etteivät naiset osaisi pitää hauskaa ja nauttia juhannuksena. Tuo oli puhtaasti kommentti siitä millaisia mielikuvia itselleni herää porukasta, jossa 30-vuotiaat intoilevat Juss22-ryhmässä siitä kuinka paljon viina on ostettu juhannusta varten.
Niin ja minä aiheellisesti totesin, että miksi ihmeessä naiset käyttäisivät juhannuksensa silmien pyörittelyyn ja miesten tekemisten päivittelyyn, kun voivat itse pitää hauskaa ja nauttia juhannuksesta.
Voi hyvänen aika, minä puhun edelleen ihan vain siitä mielikuvasta, mikä minulle herää aloittajan kertomasta. Junttiporukka, missä on ahtaat sukupuoliroolit, on kokoontunut mökille vetämään viinaa.
Sinun mielikuvassasi kaveriporukan naiset tekevät sitten jotain muuta. Ei tämä ole mikään oikein-väärin-kysymys.
Ei ole oikein-väärin-kysymys, mutta ihan hyvä pointti tuossa mielikuvasi kommentoinnissa on.
Naisen kannattaa olla aktiivinen toimija. Niin saa sellaisen juhannuksen, jonka haluaa. Aloittajakin olisi voinut selkeästi kysyä mieheltä juhannuksesta ja sitten järjestää itselleen mukavaa menoa. Ei pidä passiivisesti olettaa ja odottaa.
Tuokin on ihan totta, mutta minun huomioni tässä kiinnittää ap:n poikaystävän käyttäytyminen, joka vaikuttaa ikäistään paljon kypsymättömältä eli alkoholin ostoilla mehustelu jne. Tuollaista odottaisi 10 vuotta nuoremmalta mieheltä. Vieläkö keski-ikäisenäkin sama meininki kuten joillakin on?
Missä sanotaan ettei 30 tai 40-vuotias saa juhlia tai kerran vuoteen mehustella alkoholilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Aika kärjistetty mielipide tuo loppukaneetti. Meinaat, että jos menee kaverinsa girls only -polttareihin ilman miestään, pettäminen on väistämättä edessä tulevaisuudessa? Tai firman pikkujouluihin, joihin ei ole kutsuttua avecia?
Minä olen ollut 17 vuotta onnellisesti ja uskollisesti naimisissa, vaikka me 90% olemme juhlineet erikseen. Syy: kumpikin menee yksin kavereidensa juhliin, koska on hirveän tympeää olla se avec, joka ei tunne ketään ja sitäpaitsi äärettömän pitkästyttävää.
Toinen syy on sitten se, että minä en erityisemmin edes pidä juhlista. Ei mieskään kyllä, mutta siksi tämä toimiikin: kumpikin jaksaa juuri ja juuri ne omien kavereidensa juhlat. Jos mentäisiin aina yhdessä, juhlamäärä tuplaantuisi.
Noin muuten olen sitä mieltä, että ap:n mies tuskin on mikään taivaan lahja naisille. Jotenkin säälittävää, jos vielä tuossa iässä ryyppäjäisjuhannus kavereiden kesken on niin tärkeää, että sille oikein perustetaan WA-ryhmä ja viestitellään kuukausitolkulla ja ollaan innoissaan.
Se, että mies pitää opiskeluaikojen jälkeen "kavereiden kanssa ryyppäämistä" minään muuna kuin kallisarvoisen vapaa-ajan tuhlauksena, on hitonmoinen punalippu.
No, minä olen ollut naimisissa 34 vuotta ja nähnyt aika monta eroakin jo. Ne olivat sellaisia pareja, jotka viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa erillään, omat, erilliset kaverit ja menot. Mutta kuten aiemmin jo kirjoitin, niin minun tuttavapiirini ei ole koko totuus asiasta. Esimerkiksi jos te molemmat viihdytte kotona, olette aivan erilainen pari kuin parit, joista nyt puhun. Jostainhan se kertoo, jos viettää aikaansa mieluummin muiden kuin oman puolison kanssa juhlien. Lapsiperheessä tuo nousee sitten isoksi ongelmaksi, kun se mies on kuin lapsi itsekin, vaatimassa omia menoja kavereiden kanssa kuin teini-ikäinen.
Juu, niin kertoo. Nimittäin siitä, että parisuhde ei kaadu kavereihin. Miksi vain mies olisi kavereidensa kanssa? Nainenko menettää kaiken synnytettyään?
Kyllä mä edelleen olen kaikkein mieluiten perheeni tai puolisoni kanssa, mutta tapaan ystäviäni ilman heitäkin mielelläni.
Monenlaisia perhemalleja on, jatkakaa te vain tiellänne ja juhlikaa erikseen, kerroin vain oman näkemykseni.
Jostain syystä erikseen juhlijat ovat hyvin tiukasti sitä mieltä, että heidän mallinsa on se kaikkein paras ja muut ovat läheisriippuvaisia. Näin on ollut näiden eronneidenkin kohdalla. Vasta myöhemmin on käynyt ilmi mitä kaikkea siellä oli, jota emme tienneet, me ystävät, mutta tietysti on olemassa pariskuntia, joiden kohdalla tuo on ihan toimiva ratkaisu.
Ystävien olemassaolohan ei tarkoita sitä, että heitä voisi tavata vain menemällä yhdessä bileisiin dokaamaan. Ystäviä voi tavata vaikka kahvilassa, vaunutreffeillä (kun oli vauvoja) ja tapaamalla perheinä. Jos ystäväpiirit eivät sovi lainkaan yhteen, niin silloin osa ystävistä usein karsiutuu. Esimerkiksi meiltä jäivät pois nuo ikuiset bilettäjät jo kolmekymppisinä tai vähän ennen. Minusta on vähän tylsää, jos kaikkiin tekemisiin liittyy alkoholi. Lasten kanssa se ei muutenkaan oikein käy. Nyt vanhempana taas ei kroppa oikein kestä alkoholia.
Täällä ei yksikään erikseen pärjäävä ole ollut ehdoton tai sanonut heidän mallin olevan ainoa oikea vaan nimenomaan nämä, jotka pitävät sitä eron paikkana, jos on muita kavereita kuin puoliso.
Ihan kuin olisimme lukeneet eri ketjua. Siitä ei ole ollut missään viestissä kyse, että kaverit olisi kielletty.
Itse asiassa tuo kuulostaa juuri sellaiselta kummalliselta venkoilulta, mitä saimme sivustakatsojina kuunnella noiden eronneiden parien kanssa tavatessa. Mies oli kuin teini-ikäinen, joka valitti, ettei vaimo anna tavata omia kavereita, kun tosiasiassa oli kyse siitä, ettei mies ikinä kasvanut perhe-elämän eläjäksi, vaan kaikki hauska oli siellä kavereiden kanssa bilettäessä.
Nuorten ihmisten, jotka haluavat perheen, kannattaisi kyllä tarkasti miettiä pariutumasta ikuisten teinien kanssa. Lapsettomilla pareilla se vielä menee, mutta kun ne lapsetkin on hoidettava, jolloin jäävät herkästi äidin hoidettaviksi. Lastenkaan ei ole kiva kuunnella, kun heidän hoitonsa on kuin jokin kamala riesa ja ongelma, josta pitää riidellä.
ps. Jotenkin huvittava tilanne, kun mies yritti saada minun miehestäni tukea, kun "ei saa olla kavereiden kanssa" (eli p-la, joskus viikollakin) lähteä pämppäilemään ravintolaan koko yöksi. Hän siis yritti saada tuon toiminnan kuulostamaan kavereiden kieltämiselle, mutta kukaan muu ei kyllä mennyt lankaan paitsi vaimo, joka alkoi puolustella itseään. Ihan turhaan.
Olen muuten tavannut samaa myös pettämisen yhteydessä eli puoliso koetetaan maalata mustasukkaiseksi, vaikka se ei ole mitään mustasukkaisuutta, jos epäilee pettämisestä jo kiinni jäänyttä. Sehän on vain realismia kuten sekin mitä "kavereiden kieltäminen" tosiasiassa pitää sisällään.
Vaikea noihin on ulkopuolisen puuttua ja ikävä kuunnella. Mutta kun molemmat jatkavat tahoillaan eli erotaan niin loppuvat näkemyserotkin.
No tuo on ihan eri asia kuin kerran kaksi vuodessa kokoontuminen porukalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillähän on toinen, ehkä vanhempi tapaus, jota pa nee.
Kuule, ei tällaiset miehet välttämättä pane ketään muuta, ne vaan tykkää ryypätä kaveriensa kanssa. Ja todellakin on kokemusta näistä. Niille kaverit on se "hauska biletysseura", kun taas oma kumppani ei sellaista ole. Ja tällaista esiintyy ihan kolmekymppistenkin parissa, jos lapsia ei vielä ole (tai joskus vaikka olisikin).
Mutta eihän se porukka ole pelkästään kaveriporukka, vaan siihen kuuluu myös muiden miesten puolisoita. Ap:ta ei vaan oteta tähän joukkoon mukaan.
Mä niin näen mielessäni tuon mies joukon "äijistelemässä" keskenään ja sitten puolisot ovat taas keskenään pyöritellen muka kauhuissaan silmiään "poikien touhuille". Ehkä aloittajan mies tajusi, että juhannus junttiporukassa ryypäten paljastaisi liikaa miehestä itsestään ja heidän yhteisen tulevaisuuden dynamiikasta.
Jaa, no kyllä meillä naisetkin osaavat pitää hauskaa ja nauttia juhannuksesta, eikä aika kulu vain miesten käytöksen ihmettelyyn. Kuulostaa todella tylsältäkin.
Tuo ei ollut kannanotto teidän tai kenenkään muunkaan juhannuksen viettoon, saati linjaus siitä etteivät naiset osaisi pitää hauskaa ja nauttia juhannuksena. Tuo oli puhtaasti kommentti siitä millaisia mielikuvia itselleni herää porukasta, jossa 30-vuotiaat intoilevat Juss22-ryhmässä siitä kuinka paljon viina on ostettu juhannusta varten.
Niin ja minä aiheellisesti totesin, että miksi ihmeessä naiset käyttäisivät juhannuksensa silmien pyörittelyyn ja miesten tekemisten päivittelyyn, kun voivat itse pitää hauskaa ja nauttia juhannuksesta.
Voi hyvänen aika, minä puhun edelleen ihan vain siitä mielikuvasta, mikä minulle herää aloittajan kertomasta. Junttiporukka, missä on ahtaat sukupuoliroolit, on kokoontunut mökille vetämään viinaa.
Sinun mielikuvassasi kaveriporukan naiset tekevät sitten jotain muuta. Ei tämä ole mikään oikein-väärin-kysymys.
Ei ole oikein-väärin-kysymys, mutta ihan hyvä pointti tuossa mielikuvasi kommentoinnissa on.
Naisen kannattaa olla aktiivinen toimija. Niin saa sellaisen juhannuksen, jonka haluaa. Aloittajakin olisi voinut selkeästi kysyä mieheltä juhannuksesta ja sitten järjestää itselleen mukavaa menoa. Ei pidä passiivisesti olettaa ja odottaa.
Tuokin on ihan totta, mutta minun huomioni tässä kiinnittää ap:n poikaystävän käyttäytyminen, joka vaikuttaa ikäistään paljon kypsymättömältä eli alkoholin ostoilla mehustelu jne. Tuollaista odottaisi 10 vuotta nuoremmalta mieheltä. Vieläkö keski-ikäisenäkin sama meininki kuten joillakin on?
Nykyään 30-vuotiaat on nuoria ja elävät nuorten elämää jos he ovat sinkkuja, lapsettomia ja/tai vasta hetken seurustelleita. Meillä oli tossa vaiheessa perhe, mutta osalla kavereista ei enkä mä heidän vilettämistään mitenkään outona pitänyt. Ei se mulle kuulu ja pääasia, että elää näköistään elämää.
Minulla on suurin piirtein tuon ikäisiä lapsia itselläni eivätkä he harrasta tuollaista, vaikka ovatkin lapsettomia. Osa porukasta viettää baarikärpäsenä koko elämänsä eikä se kuulu muille, tiet vain erkanevat, jos elämä on liian erilaista. Paitsi sitten, jos baarikärpänen on yhdessä toisenlaista haluavan kanssa edelleen. Silloin tulee kummallisia taistelusuhteita, missä toinen on ikään kuin teini ja toinen vanhempi.
Mulla ja exällä oli ehkä 20-vuotiaana vielä tuollaista meininkiä, että venkoillaan, ei oikein tiedetä mitä tekisi ja voiko ottaa tyttöystävän mukaan jne. Kaverit saattoi ihan suoraa kieltää että älkää ottako naisianne mukaan, tai sitten siellä oli oma exä paikalla eikä haluttu mua sinne (suhteen alkuvaiheessa tosin tämä). Harmi kyllä se touhu jatkui ja jatkui, eikä sitten aikuistumista oikein tapahtunut ja ero tuli.
Nykyään kolmekymppisenä parisuhteessa ja puhutaan mennäänkö mökille näiden kanssa? Tai että meetkö oman kaveriporukkasi kanssa jos meen näiden kanssa juhannuksena, onko se ok? Sellaista kiertelyä ja kaartelua ja toisen ihmisen ajatusten lukua en enää koskaan edes yrittäisi, osoittaisin heti ovea. Aikuiseksi kasvaneet käyttäytyy ihan eri tavalla.
Kuka alkoholista puhui mitään?