Mies perui kutsuni juhannuksen viettoon
Kolmikymppinen pariskunta, asumme yhdessä, yhteistä elämää takana 1,5 v ja viime juhannuksena samaa ongelmaa ei ollut kun olin itse töissä
Mies on suunnilleen viime juhannuksesta asti puhunut kaveriporukkansa juhannuksesta, kuinka mennään sitten sinne samalle mökille missä he ovat olleet aina ties kuinka monta vuotta, mitä kaikkea siellä yleensä tehdään ja kuinka minäkin varmasti pidän kaikesta. Siis oikeasti koko ajan puheissansa ollut että yhdessä mennään. Mökki on siis jonkun sellaisen kaverin, jota minä en ole tavannut eikä virallista kutsua ole tullut (siis miehini kautta) vaan sellaista epämääräistä että sinne mennään ja siellä ollaan.
Muutama kuukausi sitten alkoi miehen vatsappiin ilmestyä Jussi22 ryhmään kauheasti viestejä mutta minulle ei oikein puhunut enää mitään. Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei. Kun puhuivat vieraslistasta, tämä mieheni kaveri (mies myöskin) selitti kuinka nukkumapaikkoja on rajoitetusti ja bileet uhkaa paisua. Sivulauseessa ymmärsin tämän miehen kaverin puheista että hän toivoo myös minua paikalle ja kiva kun mieheni on löytänyt jonkun.
No jäin sitten odottelemaan että kertooko mieheni minulle mitään suunnitelmien yksityiskohtia, kuten päiviä, mökin sijaintia tai mitään. Ei ole kertonut. Viime viikolle kyllä mainosti kuinka paljon hänelle on jo joku ostanut juomia juhannusta varten, minusta ei puhunut mitään.
Nyt sitten kertoi kun näki että näin vatsappinsa laulavan että ajatteli mennä juhannuksena ilman minua. Ei myöntänyt edes että ei ollut missään vaiheessa kutsunut minua.
Suoraan sanottuna ei minua edes kiinnosta mökkeily vieraiden ihmisjoukkojen keskellä, mutta jotenkin ärsytti tämä tapa. Ensin ollaan niin innoissaan menossa priskuntana ja sitten ei ollakaan. Tulee vain olo että häpeääkö minua, enkö sopisi joukkoon hänen mielestään vai onko siellä kavereiden seassa jotakin mitä minä en saisi nähdä.
Ei sisältänyt edes mitään kysymystä, teki vain mieli avautua.
Kommentit (868)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
Sinä voit suostua niin huonoon kohteluun kuin haluat. Minä en suostuisi. Tuossa on aiemmin tullut hyviä perusteita miksi on erittäin kusipäinen teko.
Mihin huonoon kohteluun? Onko tiivis kaveriporukka huonoa kohtelua? Minä olen mieheni kanssa osa tuota porukkaa, ollut koko ajan, ei mua huonosti kohdella. Mikä on kusipäinen teko? Sekö ettei pääse osaksi kaveriporukkaa? Varmaan niin, mutta en mä ymmärrä miksi.
On vain outoa, että kaveriporukka ajaa yli parisuhteen. Harva aikuinen huollaiseen suostuu.
Tässä nyt ei vaan välttämättä ole mies edes tietoinen että on tehnyt jonkun valinnan kaveriporukan ja ap:n välillä. Mahtaakohan miesparka edes tietää että ap ylipäätään on kuvitellut olleensa tulossa juhannusta viettämään, saatika että hän on nyt jotenkin loukkaantunut.
Jos mies on vuoden puhunut että sitten yhdessä mennään ja pariskuntaan kuuluvana hänkin saa tänä vuonna paremman huoneen niin jo on ihme jos ei mies tiennyt että ap olisi myös tulossa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjun kaikkia kommentteja, mutta laitan nyt silti ajatuksiani.
Ensinnäkin ei kai ap:n mies voi luvata että ap pääsee hänen kaverinsa mökille, ellei siltä kaverilta ole kysytty? Jos tämä mökin omistaja ei huolinut ap:ta mukaan, koska kuten sanottua, nukkumatilaa on vähän ja ap ja mies ovat olleet aika vähän aikaa yhdessä. Ehkä ap ei kuulu samalla tavalla porukkaan vielä kuin niiden muiden puolisot? Jotain sellaista tuli mieleen.
Se on kyllä totta, että ap:n mies hoiti asian aika tökerösti. Ensin antoi olettaa että yhdessä mennään mutta sitten ei kuitenkaan, eikä edes kysynyt mitä mieltä ap on asiasta. Onhan se lapsellisesti toimittu, mutta ei kai nyt eron paikka sentään. Asiasta voi keskustella ja ap voi kertoa miehelleen, miltä tämän käytös tuntuu. Ymmärrän ap:n harmituksen mutta ymmärrän myös miestä. Mies on tuntenut nämä ystävänsä varmaan paljon kauemmin kuin ap:n, ja jos tällainen kaveriporukkajuhannus on tullut jo tavaksi, se on miehelle tärkeää. Eli jos ap ei pääse mukaan mökille, mies on kahden tulen välissä tavallaan ja valitsee mieluummin sen mökin kuin ap:n kanssa olon kahdestaan jossain.
Kait ap ja mies voisivat vielä sopia asiasta, että saisiko ap nyt kuitenkin tulla mukaan, mikäli se mökin omistajalle sopii?
Noi kommentit joissa sanotaan että "en ikinä viettäisi juhlia erikseen", niin niistä ei kannata välittää. Jokainen tavallaan. Itseäni ahdistaisi sellainen kahlinta, että joka ikinen juhla pitäisi viettää samassa paikassa kuin mieheni. Joskus vietämme, joskus emme. Ja muutenkin joku juhannus, päivä muiden joukossa... Tuntuu hassulta että sen viettoa suunnitellaan kuukausia etukäteen jossain sille varatussa whatsapp-ryhmässä. :D Itse mietin ehkä juhannusviikolla vasta että mitähän sitä tänä vuonna hommais, onko omilla ystävillä jotain menoa johon vois osallistua vai oisko miehen kanssa vai molempien. Mutta kukin tavallaan!
Ap tässä
Tätä minäkin ihmettelen. Ja ihmettelin jo alunperin miten pystyi olettamaan että minut on kutsuttu johonkin, mutta niin vain puhui siitä kuinka pariskunnat saavat sitten premmat huoneet ja vaikka mitä. Ei tarvinnut kysyä, olenko kutsuttu kun mies aivan selkeästi puhui että yhdessä mennään eli odotti ehkä itsekin että kutsu koskee molempia ja ehkä ei nyt sitten koskenutkaan.
Sen verran tunnekuohussa olen että en nyt viitsi alkaa tivaamaan että oliko kyse siitä että mies itse sai kaveriltaan valinnan että joko minä tai he, vai oliko tämä miehen päätös että ei edes halua minua sinne.
Olisin tietysti ymmärtäväinen että joku joka ei minua ole tavannutkaan ei halua kutsua minua juhannuksen viettoon, jonka vuoksi ihmettelen että tämmöistä ei voisi sanoa. Luulisi että miehellekin olisi helpompi ulkoistaa tämä ja ohjata ärtymykseni sinne kaverinsa suuntaan. En tiedä. Ärsyttää.
Kyllä minun mieheni sanoisi kaverilleen, että joko me tulemme molemmat tai sitten emme kumpikaan. Tosin minun miehelläni on sivistynyt kaveripiiri, emmekä tuollaiseen tilanteeseen olisi koskaan päätyneetkään. Olemme olleet aviossa 37v. Etsi itsellesi sivistyneempää seuraa..
Mitä? Jotenkin kuulostaa ihan absurdilta, jos asuttekin yhdessä. Eihän noin tehdä aikuisten parisuhteessa, ihan älytöntä. Ja siis, onko kommunikointinne tuolla tasolla, että asiasta ei edes puhuta suoraan? Ihmettelen, miksi kukaan haluaisi olla tuollaisessa suhteessa.
AP: "Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei. Kun puhuivat vieraslistasta, tämä mieheni kaveri (mies myöskin) selitti kuinka nukkumapaikkoja on rajoitetusti ja bileet uhkaa paisua. Sivulauseessa ymmärsin tämän miehen kaverin puheista että hän toivoo myös minua paikalle ja kiva kun mieheni on löytänyt jonkun."
Eli muut tuosta kaveriporukasta lähtee puolisoineen tuonne mökkijuhannukseen, mutta AP:n mies ei tajua olevansa parisuhteessa?
Ei tuollaista viemärijätettä kannata enää katsella.
Johan tuossa saa silmät päästänsä hävetä AP:n miestä kaikki paikalla olevat kavereidenkin puolisot.
Sitä myötähäpeän määrää, huh!
Oikein yököttää. Hyi, mikä äijänkuvatus!
AP, pakkaa tavarasi ja lähde. Soita "anopillesi" ja kerro tilanne. Saa antaa lapsellensa remmillä kunnon selkäsaunan. Oppiipahan kunnioittamaan naisia jatkossa... jos häntä enää kukaan koskaan missään länsimaassa huolii...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
Sinä voit suostua niin huonoon kohteluun kuin haluat. Minä en suostuisi. Tuossa on aiemmin tullut hyviä perusteita miksi on erittäin kusipäinen teko.
Mihin huonoon kohteluun? Onko tiivis kaveriporukka huonoa kohtelua? Minä olen mieheni kanssa osa tuota porukkaa, ollut koko ajan, ei mua huonosti kohdella. Mikä on kusipäinen teko? Sekö ettei pääse osaksi kaveriporukkaa? Varmaan niin, mutta en mä ymmärrä miksi.
On vain outoa, että kaveriporukka ajaa yli parisuhteen. Harva aikuinen huollaiseen suostuu.
Tässä nyt ei vaan välttämättä ole mies edes tietoinen että on tehnyt jonkun valinnan kaveriporukan ja ap:n välillä. Mahtaakohan miesparka edes tietää että ap ylipäätään on kuvitellut olleensa tulossa juhannusta viettämään, saatika että hän on nyt jotenkin loukkaantunut.
Jos mies on vuoden puhunut että sitten yhdessä mennään ja pariskuntaan kuuluvana hänkin saa tänä vuonna paremman huoneen niin jo on ihme jos ei mies tiennyt että ap olisi myös tulossa!
No mutta kun se ap ei ole sanonut olevansa tulossa. Apta on kysytty, kerrottu miten kivaa siellä varmasti on, mutta mitä tekee ap? Istuu suu kiinni ja hymyilee, loukkaantuu kun paikan viekin joku muu.
Vierailija kirjoitti:
AP: "Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei. Kun puhuivat vieraslistasta, tämä mieheni kaveri (mies myöskin) selitti kuinka nukkumapaikkoja on rajoitetusti ja bileet uhkaa paisua. Sivulauseessa ymmärsin tämän miehen kaverin puheista että hän toivoo myös minua paikalle ja kiva kun mieheni on löytänyt jonkun."
Eli muut tuosta kaveriporukasta lähtee puolisoineen tuonne mökkijuhannukseen, mutta AP:n mies ei tajua olevansa parisuhteessa?
Ei tuollaista viemärijätettä kannata enää katsella.
Johan tuossa saa silmät päästänsä hävetä AP:n miestä kaikki paikalla olevat kavereidenkin puolisot.
Sitä myötähäpeän määrää, huh!
Oikein yököttää. Hyi, mikä äijänkuvatus!
AP, pakkaa tavarasi ja lähde. Soita "anopillesi" ja kerro tilanne. Saa antaa lapsellensa remmillä kunnon selkäsaunan. Oppiipahan kunnioittamaan naisia jatkossa... jos häntä enää kukaan koskaan missään länsimaassa huolii...
Ap tässä nyt on unohtanut sanoa, että hän on tulossa 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Minäkin elän pitkässä liitossa ja hyvin harvoin olemme juhlineet yhdessä. Joulu poikkeuksena, mutta minä en viihdy bileissä, mies viihtyy, niin olen lähes aina kotona tai ystäväni kanssa terassilla, kun mies on vappu/juhannus yms. bileissä. Ei ole pettämistä tai muuta ikävää.
Toivottavasti olette poikkeus, joka vahvistaa säännön. Nämä minun tietämäni tapaukset ovat pitkiä liittoja olleet myös, missä on ollut epäluotettavuutta muutenkin. Pettäminen on selittynyt naisen sinisilmäisyydellä eli siellä reissuilla on tapahtunut yhtä sun toista naisen tietämättä vai onko kyse siitä, ettei haluttu tietää.
Kyse siitä ettei halua tietää. Kulissit ja status tärkeämpää. Vaikka kissan kokoisilla kirjaimilla todisteet nenän edessä, miehen 99 % lisääntynyt puhelimen käyttö, puhelimelle hymyily, lisääntynyt treenaaminen ja itsestään huolehtiminen, uudet harrastukset, alusvaatteet, vieraat tuoksut miehessä ja miehen vaatteissa, meikit ja hiukset jotka eivät ole miehen eikä sun. You name it. Eikä silti ole muka mitään. Ehei...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: "Olimme noin kuukausi sitten miehen erään kaveripariskunnan luona käymässä ja he siinä kaikki kolme puhuivat innoissaan tästä juhannuksesta ja en itse ollut yhtään varma että koskiko suunnitelmat minua vai ei. Kun puhuivat vieraslistasta, tämä mieheni kaveri (mies myöskin) selitti kuinka nukkumapaikkoja on rajoitetusti ja bileet uhkaa paisua. Sivulauseessa ymmärsin tämän miehen kaverin puheista että hän toivoo myös minua paikalle ja kiva kun mieheni on löytänyt jonkun."
Eli muut tuosta kaveriporukasta lähtee puolisoineen tuonne mökkijuhannukseen, mutta AP:n mies ei tajua olevansa parisuhteessa?
Ei tuollaista viemärijätettä kannata enää katsella.
Johan tuossa saa silmät päästänsä hävetä AP:n miestä kaikki paikalla olevat kavereidenkin puolisot.
Sitä myötähäpeän määrää, huh!
Oikein yököttää. Hyi, mikä äijänkuvatus!
AP, pakkaa tavarasi ja lähde. Soita "anopillesi" ja kerro tilanne. Saa antaa lapsellensa remmillä kunnon selkäsaunan. Oppiipahan kunnioittamaan naisia jatkossa... jos häntä enää kukaan koskaan missään länsimaassa huolii...
Ap tässä nyt on unohtanut sanoa, että hän on tulossa 😅
Jep. Normaaliälyinen olisi tossa vaiheessa sanonut että kuulostaa mahtavalta, kiva päästä mukaan.
Voi etkö pääse vahtimaan miehen kaveriporukan juhliin jossa ilmeisesti on muutenkin karsittu väkeä kun ne uhkasi paisua ja et oikeastaan edes halunnut sinne jonka mies on kyllä huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen yleensä kehittyy kirjoitti:
Minusta kaverijutut kuuluvat lähinnä aikaan ennen seurustelua,sen jälkeen halutaan yleensä tehdä juttuja pariskuntana.
No jaa, tarviiko sen niin ehdotonta olla. Voi myöskin yhdistää nämä kaksi maailmaa ja pariskuntana olla mukana kaveriporukkajuhannuksissa. Onneksi mut otettiin hyvin vastaan miehen kaveripiirissä ja päinvastoin.
Ei tarvitse olla ehdotonta,mutta mielellään niin,että molemmat viihtyvät.
Mutta jos ei? Onko suhde niin huono, että kaveriporukka on uhka tai juhannus joku kynnyskysymys?
Eiköhän tuo kuulosta siltä, että ei ole kysymys jostain juhannuksesta vaan kaikista tulevistakin juhannuksista. Ap:n mies viettää kaikki juhannukset kavereidensa kanssa, koska se on perinne. Pahinta on ehkä, että mies ei ole kysynyt yhtään mitään ap:n juhannuksesta. Kiinnostaako edes?
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Aika kärjistetty mielipide tuo loppukaneetti. Meinaat, että jos menee kaverinsa girls only -polttareihin ilman miestään, pettäminen on väistämättä edessä tulevaisuudessa? Tai firman pikkujouluihin, joihin ei ole kutsuttua avecia?
Minä olen ollut 17 vuotta onnellisesti ja uskollisesti naimisissa, vaikka me 90% olemme juhlineet erikseen. Syy: kumpikin menee yksin kavereidensa juhliin, koska on hirveän tympeää olla se avec, joka ei tunne ketään ja sitäpaitsi äärettömän pitkästyttävää.
Toinen syy on sitten se, että minä en erityisemmin edes pidä juhlista. Ei mieskään kyllä, mutta siksi tämä toimiikin: kumpikin jaksaa juuri ja juuri ne omien kavereidensa juhlat. Jos mentäisiin aina yhdessä, juhlamäärä tuplaantuisi.
Noin muuten olen sitä mieltä, että ap:n mies tuskin on mikään taivaan lahja naisille. Jotenkin säälittävää, jos vielä tuossa iässä ryyppäjäisjuhannus kavereiden kesken on niin tärkeää, että sille oikein perustetaan WA-ryhmä ja viestitellään kuukausitolkulla ja ollaan innoissaan.
Se, että mies pitää opiskeluaikojen jälkeen "kavereiden kanssa ryyppäämistä" minään muuna kuin kallisarvoisen vapaa-ajan tuhlauksena, on hitonmoinen punalippu.
Jännä kuinka miehen pitäisi aina toimia parisuhde edellä mutta naisilla pelkästään kaveriporukan juhlat on sallittua
Anteeksi MITÄ?!
Asutte yhdessä, mutta mies tekee omia suunnitelmiaan .. parisuhteessa olevana?!
Miksi olet tuollaisen törpön kanssa?
Eihän hän halua olla sun kanssa. Miksi sä haluaisit olla hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
Sinä voit suostua niin huonoon kohteluun kuin haluat. Minä en suostuisi. Tuossa on aiemmin tullut hyviä perusteita miksi on erittäin kusipäinen teko.
Mihin huonoon kohteluun? Onko tiivis kaveriporukka huonoa kohtelua? Minä olen mieheni kanssa osa tuota porukkaa, ollut koko ajan, ei mua huonosti kohdella. Mikä on kusipäinen teko? Sekö ettei pääse osaksi kaveriporukkaa? Varmaan niin, mutta en mä ymmärrä miksi.
On vain outoa, että kaveriporukka ajaa yli parisuhteen. Harva aikuinen huollaiseen suostuu.
Miten se ajaa yli parisuhteen jos tärkeiden kavereiden kanssa haluaa olla pari kertaa vuodessa ja eri kokoonpanoilla näkee x määrän per vuosi? Oletko riippuvainen puolisostasi kenties?
"Oletko riippuvainen puolisostasi kenties?" Avopariskunnan mies päättää lähteä yhtäkkiä JUHANNUSTA viettämään ilman avovaimoaan mökille, johon kaikki muut tulevat puolisoidensa kanssa? Kun on kaiken lisäksi jo kuukausia antanut ymmärtää, että yhdessä mennään.
Mitä kaltaistesi päässä oikien liikkuu? Alkoholi, huumeet, alhainen elintaso, kouluttamattomuus, sivistymättömyys, lapsuus avioeroperheessä? No joka tapauksessa et ole normaali kuten ei ole Ap:n mieskään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä suutahtaisin vähän, jos tämän takia joutuisin viettämään juhannuksen yksin. Ei tässä vaiheessa enää pysty välttämättä enää järjestämään itselle mitään.
Minä suutahtaisin paljon. Sen verran paljon, että koko suhde olisi vaakalaudalla.
No eipä ole vakaa suhde, jos juhannuksen mökkireissuun kaatuu.
Mä luulen ettei apta ole alunperinkään kutsuttu, hän on vain olettanut niin. Meillä on kaveriporukka, joka on ollut ala-asteelta asti sama ja puolisot ovat siihen tulleet luonnostaan mukaan, mutta aina on ollut se joku, joka ei siihen istu. Tällöin ystävämme on osallistunut yksin eikä siinä ole ollut mitään outoa. Ilmeisesti ap ei tuohon porukkaan sovi jos kerran ei 1,5 vuodessa ole siihen liittynyt. Ehkä apn mies haluaisi, mutta tunnustaa tosiasiat.
Miksi tuo on kynnyskysymys jos suhde on kuitenkin hyvä?
Sinä voit suostua niin huonoon kohteluun kuin haluat. Minä en suostuisi. Tuossa on aiemmin tullut hyviä perusteita miksi on erittäin kusipäinen teko.
Mihin huonoon kohteluun? Onko tiivis kaveriporukka huonoa kohtelua? Minä olen mieheni kanssa osa tuota porukkaa, ollut koko ajan, ei mua huonosti kohdella. Mikä on kusipäinen teko? Sekö ettei pääse osaksi kaveriporukkaa? Varmaan niin, mutta en mä ymmärrä miksi.
On vain outoa, että kaveriporukka ajaa yli parisuhteen. Harva aikuinen huollaiseen suostuu.
Miten se ajaa yli parisuhteen jos tärkeiden kavereiden kanssa haluaa olla pari kertaa vuodessa ja eri kokoonpanoilla näkee x määrän per vuosi? Oletko riippuvainen puolisostasi kenties?
Siten, että kun ei enää olla mitään teinejä, vaan kolmekymppisiä, joilla on vakiintunut parisuhde, ei jätetä toista yksin sellaisena juhlapyhänä, milloin on vaikea keksiä muuta tekemistä, kun useimmat ovat miettineet menonsa jo aikoja sitten, kun ap:n mieskin ensin väitti. Yleensä on myös niin, että tärkeitä juhlapyhiä halutaan juhlistaa läheisimpien ihmisten parissa, ja on aika epänormaalia, jos läheisimpiin ihmisiin kuuluu vain kaverit, eikä oma puoliso ollenkaan.
Kylläpä kiukuttaa kun ei pääse juhliin minne ei edes halua eikä sinne ole kutsuttukaan
Vierailija kirjoitti:
Jännä kuinka miehen pitäisi aina toimia parisuhde edellä mutta naisilla pelkästään kaveriporukan juhlat on sallittua
Voi kuule pikkuinen, kun AP on jo monesti kertonut, että niillä kaikilla kavereilla on siellä puolisot mukana... Nolo äijä menee sinne yksin kuokkimaan ilmaisen viinan takia.
Miksi puolet kirjoittajista jankkaa siitä, että on ok juhlia erikseen, kun kyse ei ole siitä, vaan siitä että ap:n mies on tehnyt viime tingan oharit ilmoittamalla menevänsä yksin mökkibileisiin jonne ollaan koko vuosi oltu yhdessä menossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en katselisi tuollaista menoa. Läheiselläni on samaa ongelmaa enkä hänelle tätä kehtaa sanoa, koska hänestä tuollainen on ok. Elän pitkässä liitossa emmekä koskaan ole juhlineet erikseen. Kaikki erikseen juhlijat ovat olleet sellaisia, missä on ollut pettämistä ja muuta ikävää, lopulta ero.
Aika kärjistetty mielipide tuo loppukaneetti. Meinaat, että jos menee kaverinsa girls only -polttareihin ilman miestään, pettäminen on väistämättä edessä tulevaisuudessa? Tai firman pikkujouluihin, joihin ei ole kutsuttua avecia?
Minä olen ollut 17 vuotta onnellisesti ja uskollisesti naimisissa, vaikka me 90% olemme juhlineet erikseen. Syy: kumpikin menee yksin kavereidensa juhliin, koska on hirveän tympeää olla se avec, joka ei tunne ketään ja sitäpaitsi äärettömän pitkästyttävää.
Toinen syy on sitten se, että minä en erityisemmin edes pidä juhlista. Ei mieskään kyllä, mutta siksi tämä toimiikin: kumpikin jaksaa juuri ja juuri ne omien kavereidensa juhlat. Jos mentäisiin aina yhdessä, juhlamäärä tuplaantuisi.
Noin muuten olen sitä mieltä, että ap:n mies tuskin on mikään taivaan lahja naisille. Jotenkin säälittävää, jos vielä tuossa iässä ryyppäjäisjuhannus kavereiden kesken on niin tärkeää, että sille oikein perustetaan WA-ryhmä ja viestitellään kuukausitolkulla ja ollaan innoissaan.
Se, että mies pitää opiskeluaikojen jälkeen "kavereiden kanssa ryyppäämistä" minään muuna kuin kallisarvoisen vapaa-ajan tuhlauksena, on hitonmoinen punalippu.
Minusta taas kuulostaa perin kummalliselta, että 17 vuoden aikana kumpikaan teistä ei ole tutustunut toisen ystäviin. Miksi? Olen itse ollut 20 vuotta naimisissa mieheni kanssa, ja tunnemme kyllä nykyisin kaikki toisemme ystävät. Ja myös heidän puolisonsa. Eikö sinusta ole tullut kenenkään kaverisi lapsen kummi, tai kukaan heistä ei ole koskaan käynyt sinun luonasi yksin, lasten kanssa tai koko perheellä? Tai päinvastoin. Vaikea ajatella, että ei koskaan törmää toisen ystäviin missään tilanteessa.
Miten se ajaa yli parisuhteen jos tärkeiden kavereiden kanssa haluaa olla pari kertaa vuodessa ja eri kokoonpanoilla näkee x määrän per vuosi? Oletko riippuvainen puolisostasi kenties?