Kuinka kauan pyöräilykunnon palautuminen kestää

Noin kuukaudessa pääsee jo aika hyvään kuntoon, mutta pidä kunnolla lepopäiviä myös jotta palaudut.

Vaihteettomalla mummopyörällä hitaasti mutta raskaasti polkien saattaa "tuntua" että pakko on kunnon tässä kohentua kun ottaa niin koville, mutta todellisuudessa tehokkaimmin kunto kohenee ja läskit haihtuu vaihdepyörällä, jolla voi polkimia saa pyöritettyä nopeammin, eli "käyntinopeus" on suurempi.

Mummopyörällä se "käyntinopeus" on pienempi ja se menee semmoiseksi väkisin vedättämiseksi pienessäkin ylämäessä, kun samassa tilanteessa vaihdepyöräilijä vaihtaa pienemmälle, ja pitää sen polkimien käyntinopeuden korkeampana, jolloin pyörä nousee kevyemmin sen mäen ylös.

Ihmisellä kun ei ole turboa, niin se matalilla kierroksilla vedättäminen on todella raskasta kun ei ole "vääntöä" koneessa :P

Mä myös hyppäsin monen vuoden tauon jälkeen pyörän selkään ja ajattelin että kevyestihän se menee, kun esim juoksen 5km ihan heittämällä. No ekan kilsan jälkeen oli reidet hapoilla ja syke pilvissä, vaikka vauhti ei ollut kova.

Olen sitten ensin pyöräillyt tyyliin kilsan päähän kauppaan _hyvin_ rauhallisesti ja pikku hiljaa ajanut joko kauemmas tai vähän reippaampaa tahtia. Kuukausi on mennyt ja 10km meni ihan mukavahkosti, vaikka pyöräilyni on ollut säännöllisen epäsäännöllistä.

Että kyllä se Ap siitä helpottaa kun vaan sinnikkäästi poljet.

On olemssa yleiskunto - siis hapenottokyky, ja lajikunto. Pyöräily kåy reisilihaksille aika paljon mutta toki jonkinverran koko kropalle, ja reidet taas isoina lihaksina huutavat happea. Pumppu joutuu koville, hengästyy.

Tuollainen 20-30 minuutin lenkki pari kolme kertaa viikossa auttaa, ja kas: 4km kaupungissa kestää sen verran pikku intervallein (valot)

Kun ostin retkifillarin, nostin kuntoa pyöräilemällä 10 km lenkkiä. Hiljaisella maantiellä siihen meni puolisen tuntia. Aluksi tyydyin vähempään, mutta kyllä se kunto nousi. Kun jaksaa helposti pitää vauhtia tuon 10 km verran voi periaatteessa ajaa pitemmällekin: menin Porvooseen ja tulin laivalla takaisin, 40 km, sirren loppukesästä tulin pyörällämtakaisin, 80km, sitten matkailin perälaukkujen kanssa, jolloin fillaroin n. 100km päivässä. Hitaasti. En ollut kovin ihme kunnossa mutta toki se kunto siinä parani.

Pyörällähän kun etenee rauhallisesti, niin takamus puutuu paljon ennen kuin voimat loppuu ellei ole täydin rapakunnossa. Rauhallisesti (omalla pyörällä n. 15km/h) etenemällä pyöräilyhän on selvästi reipasta kävelyä kevyempää.

Satula liian alhaalla? Jaksatko tehdä kyykkyjä omalla painolla esim 10? Jos jaksat niin kyllä pyöräily pitäisi onnistua.

Vierailija kirjoitti:

Pyörällähän kun etenee rauhallisesti, niin takamus puutuu paljon ennen kuin voimat loppuu ellei ole täydin rapakunnossa. Rauhallisesti (omalla pyörällä n. 15km/h) etenemällä pyöräilyhän on selvästi reipasta kävelyä kevyempää.

Riippuu mihin kroppa on tottunut. Mä en saa kävellessä sykkeitä nousemaan peruskunnon puolelle vaikka kuinka reippaasti talsisin. Pyörällä taas riittää hidaskin vauhti pk-sykkeeseen.

Pari vinkkiä paljon pyöräilevältä ja tukuittain erilaisia pyöriä huoltaneelta ja säätäneeltä:

Satula:

Sopiva korkeus ei ole ainoa asia. Satula pitää olla myös sopivalla etäisyydellä ohjaustangosta. Jos pyörä ei ole hirveän vanha, satulan alla on kiskot, joilla satulaa saa säädettyä kauemmas tai lähemmäs ohjaustankoa. Siellä on 1 tai 2 kuusiokolo-ruuvia, joita löystyttämällä saa satulan liikkumaan. Kiskoihin on merkitty sallitut rajat satulan paikalle, rajoja ei saa ylittää. Jos satula on liian lähellä ohjaustankoa, ohjaustangosta ei saa hyvää tukea ja apua polkemiselle ja polkeminen on huomattavasti raskaampaa.

Oikealle korkeudelle nyrkkisääntö on se, että satulassa ollessa varpaat ylettyvät juuri ja juuri maahan ja että polkimen ollessa ala-asennossa, jalka on vielä ihan hieman koukussa. Jos ei tunnu omalta ajoasennolta näin, kannattaa säätää ylös- tai alaspäin vain puoli senttiä kerralla ja kokeilla tuntumaa. Jos takapuoli heiluu  puolelta toiselle poljettaessa, satula on ehdottomasti liian korkealla. Ainoastaan jalkojen kuuluu liikkua poljettaessa. Nämä vaikuttavat suoraan siihen, miten raskaalta polkeminen tuntuu.

Ohjaustanko:

Jos ohjaustanko on väärässä kulmassa tai väärällä korkeudella, pyöräily helposti muuttuu huteraksi tai raskaaksi. Kannattaa säätää. Korkeutta ei välttämättä pysty säätämään, mutta kulmaa saa säädettyä helposti avaamalla sitä ruuvia, joka puristaa tangon kiinni kannakkeeseen. Ranteet eivät saa mennä mutkalle.

Renkaat:

Käsipumpulla ja jalkapumpulla (tai huoltoaseman ilmaletkulla) pumpatuilla renkailla on ero kuin yöllä ja päivällä. Normaalilla käsipumpulla ei saa kuin kolmasosan tai ihan korkeintaan puolet suositellusta ilmanpaineesta (löytyy renkaan kyljestä monen muun luvun joukosta, tunnistat oikean luvun joko tekstistä "bar" tai "psi"). 15-20€ investointi mittarilla varustetun jalkapumppuun on ehkä paras investointi, mitä pyöräilijä voi ketjuöljyn lisäksi tehdä. Löysillä renkailla polkeminen on raskasta.

Ketjut ja voimansiirto:

Harvassa mummiksessakaan on aivan onneton ratasvalinta takana, vaikka toki sekin on mahdollista. Rattaan vaihto isommaksi pyörähuollossa on nopea juttu. Ensiksi kuitenkin tarkistaisin sen, että ketjut ja rattaat ovat puhtaat, paksuuntunut öljy ja pöly yhdessä saavat polkemisen varmasti raskaaksi. Biohajoava liuotinpesuaine ja vanha tiskiharja ja rätti ovat ystäviä tässä jutussa. Putsauksen jälkeen ohutta sprayöljyä ketjuihin säännöllisesti, vähintään kerran viikossa, ja puhtaanapitoa tämänkin jälkeen.

Jarrut:

Jos pyörässä on käsijarru, kokeile, ettei se laahaa vanteeseen ja hidasta menoa. Rengas kerrallaan ilmaan ja pyöräytys kädellä, pyörän pitäisi pyöriä pitkään ilman mitään rahinoita ja rohinoita. Jos näin ei ole, jarru kaipaa säätämistä, tai jokin muu osa, vaikkapa lokasuoja, voi hangata renkaaseen. Tämä toki tekee pyöräilyn raskaaksi. Lokaria voi koittaa hieman taivuttaa tarvittaessa, tai sitten voi olla jopa niin, että pyörä ei ole ihan kunnolla haarukassaan paikallaan ja hinkkaa etu- tai takahaarukkaan. 

Toivottavasti näistä vinkeistä on apua.

Sorry, mutta jotenkin ihmetyttää tämä viesti. Eihän tuollaista matkaa varten tarvitse edes olla missään kunnossa. Rapakuntoinen ja polvivammainen 85 kiloinen mummokin (minä) polkee kylmiltään tuollaisia matkoja.

Tiedä sitten, jos ei olisi yhtään edes kävellyt vapaa-aikana, eli mennyt kaikki siirtymiset autolla, voisiko joku olla siinä kunnossa, että ei hengästymättä pyöräile. Astma?

Kolmivaiheinen fillari vois olla hyvä, jos on paljon ylämäkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on 6 kg ylipainoa, joten ei tuo ihan älytön ylipaino ole.

Mun mielestä ylipainoa on ainakin 16 kg. Hänen ei ehkä kannata tavoitella hyvää kuntoa kahdessa viikossa, neljässä ehkä.

WHO on määritellyt ylipainon rajan painoindeksiin 25, jonka mukaan ap:lla on 6 kg ylipainoa. Toki voi olla sitä mieltä, että hänellä on ylipainoa 50 kg tai alipainoa 666 kg, mutta.

Siis minä olen 126-kiloinen, enkä ole 2 vuoteen liikkunut ollenkaan. 2,5 kilometrin matka kauppaan ja töihin sujuu kyllä. Ekat pari kertaa oli ihan tappomeininkiä, kunnes pumppasin renkaat täyteen ilmaa ja nyt pyörä rullaakin huomattavasti helpommin.

Vanhaa vaihdepyörääni ei huollettu 20 vuoteen. Sen jälkeen kävin tekemässä perus vuosihuollon jossain kohtaa ennen kuin pyörä varastettiin. Uuden ostettua totesin siinäkin, että onpa uusi helpompi polkea.

Mutta varmaan sulla on tässä parissa viikossa kunto jo kohonnut? Äkkiä se itellä ainakin lähti nousemaan, jo nyt parin viikon jälkeen ei hengästy ollenkaan niin pahasti ja hikikin laantuu nopeammin.

Ainoa mahdollinen vastaus on huono pyörä. Itsekin olen ajellut vaikka millaisilla konkeleilla ja kyllä pyörissä on eroja, niissä vaihteettomissakin. Mulla on ollut hyvä vaihteeton Tunturi, sitten ihan paska vaihteeton helkama ja vielä melko näppärä vaihteeton cressent. Nykyisin mulla on kevyt ja monikäyttöinen gravelpyörä vaihteilla ja sillä polkee ihan ilokseen.

Kovasti ne vaan iän myötä pyöräilyt vähenee, jos on vähänkin "talenttia" siihen suuntaan.

Parikymppisenä pyöräilin hullun lailla, pitkiä, tuntikausia kestäneitä lenkkejä. Joka syksy kauden päätteeksi meni melkein koko fillari uusiksi, kun oli ketjut venyneet, laakerit loppu ja kaikkee. Päällirenkaitakin meni neljät kesässä.

Nykyään ajomäärät on niin vähiä ja lenkit harvassa, että samoilla renkailla ja ketjuilla pärjää sen 20 vuotta. Onko muuten kukaan nähnyt kuusi vuotta vanhaa maantiepyörää, jolla on ajettu vasta noin 2000 km? No, mulla on semmonen, usko tai älä.

Pyöräily on ekologista ja meikäläisen pyöräily on vielä ekologisempaa, koska ei tartte hirveesti osia vaihdella ja heittää vanhaa menemään. Nykyään kaikki kuluttaminen on pahasta. Vihreää siirtymää kovasti ajetaan eteenpäin.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta oletko harkinnut sähköpyörää? Se ei ole mikään mopo, vaan kehittää myös kuntoa.

Neljän kilometrin pyöräily on kyllä yleensä helpompaa kuin kävely eikä vaadi erityistä harjoittelua, ellei matkalla ole paljon mäkiä ja pyörässä liian raskaat välitykset (liian vähän vaihteita).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä eläkeläiset kertoo miten polkevat vaihdepyörällä niin ja näin paljon. Paljonko poljette vaihteettomalla pyörällä, joka ilmeisesti on huoltamatta ja väärän mallinen ja kokoinen?

Mä en uskaltanut koko matkalla vaihtaa vaihdetta, 2/4 koko matka. Pelkäsin että ketjut tippuu, en osaa niille tehdä mitään.

Niitä treenaan seuraavaks. T. täti

Ketjujen tippuminen on kyllä aivan jäätävää. Onneksi mies osaa laittaa ne takaisin. Mulla ei kestä hermo yhtään niiden laittamista. Olen myös tuhonnut vaihdepyöräni vaihteet. Jumittuivat 3/3. Kaiken kaikkiaan hankala kapine oli koko vaihdepyörä. Ap

Nyt alko kuulostaa trollilta.

Itse sama juttu. Ostin hybridipyörän ja huomasin, että kunto on huono. 4km polku oli täyttä tuskaa.

Sitten menin 20km lenkille, ja menin oikeasti hiljaa. Keskivauhti n. 15km/h. Pyöräilin sopivalla vastuksella ja hiljaista vauhtia, että pystyisin puhumaan puuskuttamatta ja syke näyttikin sopivasti 128-130, eli juuri sopiva.

Mummot pyöräili ohi mummokonkeloillaan, mutta päätin, etten anna sen haitata.

20km meni kuin vettä vain, olisin jaksanut ajaa vielä toiset lisää, kun vauhti oli sopiva.

Eli aja sellaista vauhtia, ettet hengästy. Se on avain onneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensin kannattaa tarkistaa, että renkaissa on tarpeeksi ilmaa. Peukalolla painaessa renkaan ei tule painua muutamaa milliä enempää. Toiseksi kannattaa katsoa, että ketjut on rasvattu.

Nämä on molemmat kunnossa. Mies huolsi pyörän ennenkuin lähdin sillä liikkeelle. Tosin tuntuu että tätä elopainoa ei mitkään kumit oikein kestä.

Ap

Ei ole painosta kiinni. Olen sinua lyhyempi (160 cm) ja painavampi (88 kg), eikä pyörä painostani mitenkään kärsi. Ovathan monet pitkät miehetkin tuon painoisia.

Jaksan myös helposti pyöräillä vaikka kuinka pitkiä matkoja, ylämäet mukaan lukien, eli ylipaino ei automaattisesti tarkoita huonoa kuntoa. Autoa en omista ollenkaan, kävelen tai pyöräilen lähes kaikki matkat. Minulla myös on vaihteeton mummopyörä, minkä vuoksi kuntoni ylipainosta huolimatta varmaan onkin pysynyt melko hyvänä. Aloittelijalle vaihdepyörä olisi ehkä ollut parempi, jotta into ei lopahda.

Mies 47v jolla vm. 2008 21-vaihteinen pyörä jatkaa vielä remonttiraporttia kun ilmaantui vielä yksi vika, voi koskea mummopyörääkin.

Nimittäin etupyörän kiinnitysmutterit oli löystyneet, kuulin kyllä kolinaa ajon aikana, ja olin tuntevinani jossain pientä välystä ohjaustangossa asti, mutta arvelin että lokasuojan kiinnitys on löystynyt. Huomasin etupyörän kiinnityksen löystyneen vasta kun keksin heilutella etupäätä ohjaustangosta sivusuunnassa, etuakselissa oli huomattava välys! Vasen mutteri oli jo ihan sormin kierrettävän löysällä, oikeanpuoleinen oli vielä tiukemmalla.

Kiristettyäni mutterit havaitsin pyörän rullaavan selvästi herkemmin, joten löystyneet pyörän kiinnitykset voi lisätä myös ajovastusta näköjään.

Aika ajoin näköjään pitäisi käydä koko pyörä läpi ja tarkistaa kaikkien mutterien ja pulttien kireys. Kieltämättä jäänyt aika huonolle huollolle tämä pyöräni :P

Vierailija kirjoitti:

Mies 47v jolla vm. 2008 21-vaihteinen pyörä jatkaa vielä remonttiraporttia kun ilmaantui vielä yksi vika, voi koskea mummopyörääkin.

Nimittäin etupyörän kiinnitysmutterit oli löystyneet, kuulin kyllä kolinaa ajon aikana, ja olin tuntevinani jossain pientä välystä ohjaustangossa asti, mutta arvelin että lokasuojan kiinnitys on löystynyt. Huomasin etupyörän kiinnityksen löystyneen vasta kun keksin heilutella etupäätä ohjaustangosta sivusuunnassa, etuakselissa oli huomattava välys! Vasen mutteri oli jo ihan sormin kierrettävän löysällä, oikeanpuoleinen oli vielä tiukemmalla.

Kiristettyäni mutterit havaitsin pyörän rullaavan selvästi herkemmin, joten löystyneet pyörän kiinnitykset voi lisätä myös ajovastusta näköjään.

Aika ajoin näköjään pitäisi käydä koko pyörä läpi ja tarkistaa kaikkien mutterien ja pulttien kireys. Kieltämättä jäänyt aika huonolle huollolle tämä pyöräni :P

Nyt mitä olen ajellut niin oli aivan oleellinen parannus, kun kiristin sen etupyörän kiinnityksen, pyörä rullaa todella herkästi ja sillä jaksaa ajaa pidempääkin matkaa kevyesti. Nyt suorastaan ihmettelen miten paljon se väärässä asennossa ollut etupyörän laakeri onkaan jarruttanut ja aiheuttanut ylimääräistä vastusta, pahimmillaan pyörän vauhti hidastui alamäessäkin vapaalla laskiessa :D

Jos pyöränne tuntuu raskaalta ajaa, tarkistakaa tekin etu- ja takapyörän kiinnitykset. Tämä ei näköjään paljastunut edes paikallaan rengasta pyörittelemällä, piti saada kuorma niskaan ennenkuin vastaanhangoittelu alkoi. Ero on hämmästyttävän suuri.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on siis vaihteeton mummo pyörä. Ei täällä kaupungissa sen enempää tarvitse. Paksu olen (172cm/80kg) mutten todellakaan positiivinen tai voimaantunut. Päinvastoin. Talvella harrastan liikuntaa mutta kesällä vähemmän, koska en tykkää juosta enkä osaa uida.

Ja siis tosiaan aivan järkkyä teurastusta. Poljen sinne töihin asti, mutta helppoa se on vain ensimmäisen kilometrin verran ja mieli tekisi dumbata koko pyörä.

No kyllä niitä vaihteita vaan tarvitsee jos polkeminen on noin raskasta.