Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan pyöräilykunnon palautuminen kestää
Ajoin nuorempana polkupyörällä melkein kaikki matkat. Ei ollut ikinä raskasta edes.
Nyt en moneen vuoteen ole pyöräillyt, koska ei ole ollut pyörää. Mies kuitenkin sellaisen minulle osti ja ei hitto en jaksa ajaa kuin ehkä kilometrin. Kuinka kauan kestää, että pyöräilykunto palautuu?
Hävettää kun töihin on vaivaiset 4km enkä selviä sinne pyörällä.
Kommentit (199)
Niin, se satulan korkeus, ihan liikaa näkee varpailla polkijoita, lantio heiluu vimmatusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin mäkin kuvittelin että 5-10 km menisi heittämällä... Mutta ei vissiin olla nuoria enää... Mut kyllä se muutaman viikon pyöräilyn jälkeen jo menee, onneksi.
Tietty jos on pitkiä, vaikka loiviakin, ylämäkiä, ne syö reisiä ihan erityisesti. Samoin kova vastatuuli tuntuu alussa ihan toivottoman raskaalta.
T. Se toinen rapakuntoinen
Hoŵ old are you?
Jokin on kyllä pyörässä tai polkijassa pahasti vikana, jos ei kilometrin matkaa meinaa jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
No on tosiaan rapakunto jos ei kilometriä mene. Oletko niitä vaikeasti ylipainoisia, elikkä positiivisia?!
No, ihan tällainen tavallinen 164 cm/79 kg olen. Viisi kiloa halausin tiputtaa.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on tosiaan rapakunto jos ei kilometriä mene. Oletko niitä vaikeasti ylipainoisia, elikkä positiivisia?!
No, ihan tällainen tavallinen 164 cm/79 kg olen. Viisi kiloa halausin tiputtaa.
-AP
AP palasi tänne kahden vuoden jälkeen? Palasiko pyöräilykunto jo tässä ajassa, joko menee 4 km?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä eläkeläiset kertoo miten polkevat vaihdepyörällä niin ja näin paljon. Paljonko poljette vaihteettomalla pyörällä, joka ilmeisesti on huoltamatta ja väärän mallinen ja kokoinen?
Mä en uskaltanut koko matkalla vaihtaa vaihdetta, 2/4 koko matka. Pelkäsin että ketjut tippuu, en osaa niille tehdä mitään.
Niitä treenaan seuraavaks. T. täti
Ketjujen tippuminen on kyllä aivan jäätävää. Onneksi mies osaa laittaa ne takaisin. Mulla ei kestä hermo yhtään niiden laittamista. Olen myös tuhonnut vaihdepyöräni vaihteet. Jumittuivat 3/3. Kaiken kaikkiaan hankala kapine oli koko vaihdepyörä. Ap
20 vuotta pyöräillyt eikä ole koskaan tippunut ketjut. Miten sä oikein poljet?? Polkeminen on oikeasti kevyttä (ras
Minulla ainakin ovat ketjut joskus tippuneet maantiepyörällä ajaessa. Ne on ihan helppo nostaa taas paikoilleen.
Minkä pyörän hankki? Et jaksa kilometriä?
Löysää jarru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se sujuu paremmin päivä päivältä. Aloita omalla tahdilla,mitä huonompi kunto sitä paremmin huomaat eron, parin viikon päästä jo helpottaa. Eikun polkeen!
Jaa-a.
Olet todella rapakunnossa tai sitten siinä pyörässä on joku vika.
Huom. puhut siis YHDESTÄ kilometristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajoin tänään maantiepyörällä noin 40 km ja lämpömittari näytti +28 astetta. Upeaa hommaa kun on taas kunnossa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin työmatkapyöräilyn täysin 0 kunnolla pari viikkoa sitten. Työmatka 5km suuntaansa. Ihan hirveetä teurastustahan se on ollut, eikä vielä tunnu yhtään helpommalta. Mutta poljen sinnikkäästi. Lumen tuloon asti.
Nyt kun ihmisillä on sähköpotkulaudat ja sähköpyörät, niin se kunto ei kummonen ole tulevaisuudessa, kun sähkö tekee työn, jonka ennen teki jalat.
Nyt kun ihmisillä on autot ja bussit ja ratikat, niin se kunto ei kummoinen ole tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a.
Olet todella rapakunnossa tai sitten siinä pyörässä on joku vika.
Huom. puhut siis YHDESTÄ kilometristä.
KAKSI vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääasia että pyöräilet jalkakäytävillä. Niin muutkin tekevät.
Jalkakäytävällä ei saa pyöräillä yli 12 vuotiaat.
Millä hakusanalla kaivoit vuoden takaisen ketjun esille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki isompi pyörä.
Se pikkujopo on jo liian pieni sulle.
Muuten en ymmärrä, että kilometrin matka voi olla rankka. Tai sitten poljet vaan ylämäkeen?
Aja sitä yhtä kilometriä joka päivä, niin pikkuhiljaa huomaat, että meneekin jo kaksi.
Ite oon kehittänyt pyöräilykuntoa pikkuhiljaa ja alkaa jo sujua, vaikka ensin tuntui tosi vaikealta käydä edes reilun kilsan päässä kaupassa. Kunto romahti, kun paha korona vaikutti keuhkoihin, mutta alan kai olla pian entiselläni (vuosi sairastamisesta). Viime kesänä joutui työntämään tiellä, jota olin ennen luullut tasaiseksi, mutta osoittautui, että onkin pientä nousua.
Tsemppiä, ap! Onnea uusille kilometreille!
Näköjään vanha ketju, joten ap tuskin kaipaa enää lisää rohkaisua. Kerron sen sijaan oman tapaukseni muutaman vuoden takaa.
En ollut raskausaikana pyöräillyt yhtään, koska en halunnut liukkaalla ottaa riskejä. Kun sitten pitkästä aikaa lähdin pyörän selkään, alamäki sujui normaalisti. Kun alkoi tasainen maasto, niin ei mennyt kuin parisataa metriä, kun reisilihakset olivat maitohapoilla! Olin äimänä, koska en ollut kokenut tuota aiemmin pidemmänkään pyörättömän pätkän jälkeen. Nyt ilmeisesti raskaus ja imetys olivat verottaneet lihaksia (raskauden alkupuolen kärsin voimakkaasta pahoinvoinnista) eivätkä ne siksi olleet valmiit pyörällä polkemiseen.
No, eipä siinä montaa ajokertaa mennyt, kun reiteni olivat palautuneet ja pystyin jo ajamaan normaaleja muutaman kilometrin matkoja ilman, että lihakset olisivat menneet maitohapoille.
Vanha ketju mutta tosiaan kun itse aikanaan piiiiiiiiiitkän tauon jälkeen aloittelin pyöräilyä niin ekan kilometrin kohdalla oli jo reidet ihan totaalisen maitohapoilla. Ja tää oli tasaisella pyöräilyä. Kun vaan jatkoi rauhassa matkaa niin kyllä sitä lopulta sen 10 kilometriä pääsi jo ekallakin lenkillä. Sitten riittävä tauko että palautuu ja uutta lenkkiä vaan. Parissa viikossa tuohon pyöräilyynkin tottuu eikä satulakaan ole päin... tai siis on mutta ei ole sillä väärällä tavalla.
Eli ei kannata luovuttaa ekasta vastoinkäymisestä.
En ole ikinä ollut hoikka vaikka taannoin pyöräilin ja paljon. Se oli intohimoni ja sitä harrastin paljon!
Sairastuttuani pyörä jäi moneksi vuodeksi. Nyt olen alkanut kuntouttaa itseäni pyöräillen. Rikkonaisten polvien takia pitää edetä varoen. Eka kilometri oli kamala. Sattui ihan joka paikkaan. Kolmen viikon jälkeen mennyt jopa 10km ilman tuskaa. Se pyöräkunto palautuu kyl nopeasti, ja on nautittavaa puuhaa. Vaikeinta on just tuo riittävän hiljainen vauhti, kun keho muistaa sen hurjan nuoruuden.
Lisäksi se satulan riittävä korkeus on merkittävä tekijä jaksamisen suhteen.
Pyörailemällä en hoikistu, mutta nautin elämästä taas!