Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan pyöräilykunnon palautuminen kestää
Ajoin nuorempana polkupyörällä melkein kaikki matkat. Ei ollut ikinä raskasta edes.
Nyt en moneen vuoteen ole pyöräillyt, koska ei ole ollut pyörää. Mies kuitenkin sellaisen minulle osti ja ei hitto en jaksa ajaa kuin ehkä kilometrin. Kuinka kauan kestää, että pyöräilykunto palautuu?
Hävettää kun töihin on vaivaiset 4km enkä selviä sinne pyörällä.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Minkä verran teillä menee aikaa noin 5 km työmatkan pyöräilemiseen? Itsellä menee ehkä n. 20 min, liikennevalot hidastaa kyllä matkantekoa kaupungissa.
n. 30 minuuttia. Nopeampaa ei kannata mennä sillä pokemon ei rekisteröi kilometrejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoo että pyöräily on raskasta. Miksi täällä ihmiset jakelee laihdutusvinkkejä?
Jotta pyöräily olisi vähemmän raskasta. Ylipaino tekee pyöräilemisestä raskaampaa, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaakin aluksi ajella lyhyitä lenkkejä vaikka päivittäin, että kunto alkaisi vähitellen kohentua, ja sitten alkaa pidentää kun ne lyhemmät matkat tuntuu sujuvan. Liian pitkä matka huonokuntoisena heti alkuun tuo varmasti huonon fiiliksen heti ja homma saattaa tyssätä siihen.
Melkein olisin kyllä vaihdepyörän kannalla, vaihteettomassa on vain se yksi yleispykälä päällä joka voi olla liian harva ja raskas ylämäissä sekä liikkeellelähdöissä.
Mitkä huonokuntoisten pullukoiden kokoontumisajot täällä on? Ap:n työmatka on aivan todella lyhyt. 4km. Kyllä se pitää jaksaa polkea vaikka yhdellä jalalla. Ei tarvita mitään lyhyitä lenkkejä. Jos ei ensi viikon loppuun mennessä tuo matka taitu, niin parempi mennä lääkäriin vain suoraan.
No prkle minä en ole kovin kummoinen "pullukka", ajattelin vain antaa vinkkiä miten voisi pyöräily lähteä sujumaan jos ap on kovin huonossa kunnossa. Minä olen se 47v mies jolla on se vm. 2008 21-vaihteinen pyörä, jolla tänäänkin kävin ajamassa n. 11km lenkin. Taitaisi alkaa vaan olla aika uusia minunkin pyörä kun ilmaantui jarru- ja vaihteisto-ongelmaa tähän...
Mummomankelissa ei ole vaihteisto-ongelmaa ja jarrutkin saa helposti vaihdettua itse. 😅 Kiitos vinkeistä, mutta yritän ehkä tuota työmatkaa vain polkea. Kai se siitä menee ennenpitkää. Se on kumminkin ihan lyhyt matka.
Ap.
Ykkösvaihde kieltäytyi menemästä enää ollenkaan päälle ja etujarru alkoi ärsyttävästi vikisemään.
Remonttiraporttia, pyörä taas täysin kunnossa, korjauskustannukset nolla euroa, ei uusittuja osia. Pelkkiä säätöjuttuja itse tehden.
Etujarru kunnostautui taivuttamalla palautusjousta jolloin sen palautusvoima on kovempi, eikä jää laahaamaan vanteeseen kiinni.
Vaihteiston säädössä oli enemmän tekemistä, yrityksen ja erehdyksen menetelmällä onnistuin säätämään sen niin, että kaikki 21 vaihdetta menevät päälle ja myös pysyvät päällä.
Siinä korjuulla ollessa tuli vähän katseltua pyörää muutenkin ja hyvä että tuli katseltua kun ohjaustangon kiinnitysruuvi oli löystynyt ja ohjaustanko jo alkanut tärinässä hieman kiertyä ja liikkunut jo sivusuunnassakin hiukan pois paikoiltaan. Tanko aseteltu paikoilleen ja kiinnitysruuvi kiristetty (kuusiokolo) niin kireälle kuin käsivoimin tangosta tukea ottaen sai.
Olipa mukava koeajolla havaita konkreettisesti työnsä tulokset, pyörä taas täydessä kunnossa kesäajelua varten :)
Jaa-a. Menepä kokeilemaan. Pois siitä ihmettelemästä. Kauanko olet ihmetellyt?
Siinä ajassa olisit jo kunnossa.
Mene mene. Tänään. Nyt.
Nyt! Vaikka talon ympäri, mutta mene.
Menee siihen aikaa jos on paljon ylipainoa.
Itse olen polkenut koko ikäni fillarilla. Nykyään 20 km päivässä on normi matka vuoden jokaisena päivänä ja joskus 30 kilsaakin päivässä. Poljen aika lujaa 10 km 25 minuuttiin yleensä. Kotonani on myös kuntopyörä. Sellainen kannattaa hankkia niin kunto kyllä siitä nousee parissa kolmessa kuukaudessa kun polkee puoli tuntia päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyöräily taajama-alueella pitäisi kieltää lailla. Kävelkää, jos kerran oman auton tai joukkoliikenteen käyttö ei jostain syystä sovi.
Ap:lla on 6 kg ylipainoa, joten ei tuo ihan älytön ylipaino ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35kg ylipainoa ja työmatkapyöräilykilometrejä tulee kuukaudessa n. 250.. Talvella en pyöräile mutta kevään tullen kun tiet sulaa ja hyppään satulaan, alkaa kunto kohentua jo n. viikon jälkeen asteittain. Riittävästi täytyy vaan varata aikaa matkaan niin voi polkea halutessaan rauhallisemminkin. Sähköpyörää en omista eikä sellainen kiinnosta.
Alussa voi olla viikko tai pari hankaluuksia kun satula saattaa hangata tai painaa istumalihaksia ja siihen pitäisi tottua. Sen jälkeen vaan rauhallista ajelua niin menee yllättävän helposti esim. 10 kilometria suuntaansa matkat. Pyörä on siitä kätevä että sillä voi rullata välillä ja samalla levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vaihdepyörä. Se oli huollossa ja ajoin sen aikaa töihin mummiksella. Hyvä luoja se oli raskasta! Pyöräilen siis töihin kesät ja talvet, lisäksi käyn sellaisilla 20-50 kilsan pyörälenkeillä. Mutta se mummis oli ihan erilainen polkea, ajoasento oli erilainen ja tuntui, että reisillä sai tehdä paljon enemmän töitä, että pääsi eteenpäin.
Jännä muuten että täällä jotkut kohkaa että ap olisi liian painava pyöräilemään. Kyllähän fillarin nyt pitäisi 80 kg ihminen kestää, aika moni pitkä mies painaa vähintään tuon...
Hanki sykemittari, laske ikääsi sopiva syketaso harjoituksiin, eli ajeluun. Jos jotain vikaa jaksamisessa järkevällä rasituksella, niin mene lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihteettomassa pyörässä on turhan iso "vaihde" päällä jatkuvasti, ylämäet varsinkin on tuskallisia ajaa, samoin liikkeellelähdöt, yritäpä autolla liikkeellelähtöä jollain kolmosvaihteella :D
Itsellä on 21-vaihteinen polkupyörä, ylämäetkin jaksaa ajamalla mennä niillä pienimmillä vaihteilla, hidas vauhti, mutta polkimilla nopea ja kevyt kierto. Takanavassa on 7-vaihdetta ja polkimien välissä 3 välitystä, tasamaalla kulkee sillä 2-välityksellä ihan hyvin, jos on pidempää alamäkeä niin vaihtaa kolmosvälityksen niille isoimmille vaihteille.
Kaupunkipyörityksessä tietysti kun on paljon pysähdyksiä, niin pärjäilee muutamalla pienimmällä vaihteella, liikkeellelähdöt kevyitä ykkösellä tai kakkosella.
Itse olen 47v ja ostin tämän pyörän vuonna 2008, kesäisin vain olen ajellut. Ennen vuotta 2008 olin viimeksi ajanut pyörällä joskus 90-luvun ihan alussa, mutta en muista olleen kummoistakaan ongelmaa aloittaa silloin pyöräily, ajamalla toin pyörän kaupasta kotiin silloin, matkaa joku 10km.
Ymmärrän mummomankelit tasaisella mökkitiellä tunnelman vuoksi köröttelyyn, mutta kaikkeen muuhun ajoon pitää kyllä olla kunnollinen vaihdepyörä - jos meinaa, ettei se fillarointi ole "teurastusta", kuten täällä moni kirjoittaa. Ei niitä vaihteita nyt alvariinsa tarvitse huollattaa! Mulla on yli 20 vuotta vanha 21-vaihteinen fillari, johon laitettiin kokonaan uudet vaihteet joskus reilut 10 vuotta sitten. Hyvin toimii edelleen, olisko max kerran tässä vaihteita huollettu. Fillarin runko on kuitenkin raskas, eikä nuo hyvätkään vaihteet tee ajamisesta erityisen kevyttä. No, työmatka-ajoon ostinkin sitten sähköavusteisen pyörän, jolla taittuu 10 kilsaa helposti ja nopeasti, jalat saa työtä muttei puske hikeä ylettömästi kuitenkaan.
Kun liikunta on mahdollisimman epämukavaa ja ensimmäiset viikot yhtä tuskaa, moni luovuttaa. Miksi ei siis aloittaisi vähän helpommin, esim. oikeasti miellyttävällä fillarilla? Tokikaan mitään glooriaa helposta urheilusta ei saa, jos ajattelee, että kärsi kärsi niin kirkkaamman kruunun saat....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä eläkeläiset kertoo miten polkevat vaihdepyörällä niin ja näin paljon. Paljonko poljette vaihteettomalla pyörällä, joka ilmeisesti on huoltamatta ja väärän mallinen ja kokoinen?
Mä en uskaltanut koko matkalla vaihtaa vaihdetta, 2/4 koko matka. Pelkäsin että ketjut tippuu, en osaa niille tehdä mitään.
Niitä treenaan seuraavaks. T. tätiKetjujen tippuminen on kyllä aivan jäätävää. Onneksi mies osaa laittaa ne takaisin. Mulla ei kestä hermo yhtään niiden laittamista. Olen myös tuhonnut vaihdepyöräni vaihteet. Jumittuivat 3/3. Kaiken kaikkiaan hankala kapine oli koko vaihdepyörä. Ap
Olen viisikymppinen nainen ja pyöräilen viikossa vajaat sata kilometriä. Minulle kaikkein hankalinta on ajatus pyörän huoltamisesta, ja siinä olen yrittänyt saada asennettani korjattua. Inhottaa ajatuskin, että pitäisi alkaa itse tekemään jotain korjaustoimenpiteitä pyörään, mutta koska pyörä nyt vaan on laite, jossa on useampi kuin yksi liikkuva osa, niin joskus eteen tulee sekin, että jotain täytyy tehdä. Vaikka kesken matkan nostaa pudonnut ketju takaisin.
Moni on suositellut vaihdepyörää, ja samoin teen minä. Hyvä ajoasento, riittävästi vaihteita, niin pyöräily sujuu jo huomattavasti kevyemmin. Vaihteita ei kannata runnoa päälle, eli vaihtaessa on hyvä vähän keventää polkemista. Kaikkea oppii tekemään, suurin este on (ainakin minulla) omassa päässä, omassa asenteessa.
Ap:lle sanoisin, että pyöräilevä kaveri olisi tosi kova juttu. Pyöräilevä ja ihan peruskorjaustoimet hallitseva tyyppi, joka voisi kädestä pitäen näyttää, miten vaikka se ketju asetetaan takaisin. Netistäkin löytyy paljon tietoa, Youtubessa kannattaa tsekata Velogin videot.
Kyllä se vaan niin on, että pyöräily parantaa pyöräilykuntoa ja juoksu parantaa juoksukuntoa ja niin edelleen. Jos ei ole juurikaan pyöräillyt, on pyöräily rankkaa, vaikka peruskuntoa olisi. Itse olen kaikkein eniten nauttinut siitä hetkestä, kun syystä tai toisesta vietetyn liikkumattoman jakson jälkeen rapakunto kohenee seuraavaan pykälään. Se on yllättävän nopeaa ja muutos iso. Sitten, kun on jo hyvässä kunnossa (pyöräily- tai yleis-), niin kunnon kohentaminen vielä paremmaksi on huomattavasti vaikeampaa.
Suosittelen ajattelutapaan muutosta ja irrottautumista siitä jääräpäisyydestä, jolla tunnut pitävän siitä mummiksesta kiinni. Jos on joku huono kokemus (huonosta) vaihteellisesta pyörästä, niin unohda se. Kokeile uutta laatupyörää ja anna sille mahdollisuus. Vaihtoehtoja on tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lienee mille naali provo, joka on pahoittanut mielensä siitä kun nuorten heikkoa kuntoa on moitittu. Luultavasti hän onkin toisenlainen nuori, eli sporttinen duracell. Heitäkin on, fitness mimmejä ja jatkuvasti juoksukengät jalassa katuja kiitäviä nuoria naisia ja miehiä. Niin agressiivisesti hän torjuu kaikki ratkaisuehdotukset ja uhriutuu miten hän on muka yhyy niin pskaa ikäluokkaa että mikään ei vaan onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on 6 kg ylipainoa, joten ei tuo ihan älytön ylipaino ole.
Mun mielestä ylipainoa on ainakin 16 kg. Hänen ei ehkä kannata tavoitella hyvää kuntoa kahdessa viikossa, neljässä ehkä.
Miten kunto voi palautua? Mitä se tarkoittaa?
Kuntoa ei kannata jaotella osiin, esim. "pyöräilykunto" tai "kävelykunto", vaan ajatella kehon tilaa yhtenä kokonaisuutena.
Tämähän on juuri ketju minulle! Olen pyöräillyt suuren osan ikääni, nyt useiden vuosien tauko. Juuri aloitin uudestaan pyöräilemään (ja kyllä, olen hoikka ja harrastan muuten monipuolisesti liikuntaa) ja kyllä otti koville jo 10 minuutin pyöräily! En olisi uskonut, että se voisi käydä kunnon päälle niin pahasti, kun on joskus vuosia sitten tottunut pyöräilemään paikasta paikkaan ilman ongelmia. Onneksi täältä löytyi vertaistukea, etten olekaan ihan epänormaali tässä asiassa. Silti rakastan pyöräilyä... Kyllä se taas alkaa sujumaan, kunhan ahkerasti pyöräilee <3
Vierailija kirjoitti:
Osa vaijteettomista mummopyöristä on ihan sairaan raskaita polkea. Osa sitten taas ihanan kevyitä. Aloittajalle ehkä sattunut sellainen raskaspoljentainen? Positiivisesti ajatellen sillä polkiessa kunto kasvaa, negatiivisena puolena on se että alussa pyöräily tuntuu niin pskalta ja masentavalta että tekisi mieli heittää pyörä jorpakkoon ja lopettaa koko touhu.
Mut sisulla ja hitonmoisella tsempillä vaan! Olin itse monen kymmenen pyöräilemättömyysvuoden jälkeen samanlaisessa rapakunnossa, vaikka säännöllisiä kävelylenkkejä olin tehnytkin. Useampi pieni pyörälenkki viikossa, ei joka päivä, ja 2-3 viikon kuluttua poljin jo pitemmästi ja ihan hyvillä voimilla. Kai pyöräilyssä tarvitaan niin eri lihaksia kuin kävellessä että ottaa vähän aikaa tottua siihen.
Pyöräillessa vaihteettomalla pyörällä tarvii takareisiä. Sen tuntee kipeytyneistä lihaksista, mitä on kiusattu. Jumppaa ap jalkoja, ja vahvista niitä esim. kyykkäämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on siis vaihteeton mummo pyörä. Ei täällä kaupungissa sen enempää tarvitse. Paksu olen (172cm/80kg) mutten todellakaan positiivinen tai voimaantunut. Päinvastoin. Talvella harrastan liikuntaa mutta kesällä vähemmän, koska en tykkää juosta enkä osaa uida.
Ja siis tosiaan aivan järkkyä teurastusta. Poljen sinne töihin asti, mutta helppoa se on vain ensimmäisen kilometrin verran ja mieli tekisi dumbata koko pyörä.
Mummopyörät on raskaita polkea. Hommaa joku vähän kevyempi ja sellainen, jossa on vaihteita enemmön kuin kolme. Ajamisesta tulee huomattavasti paljon miellyttävämpää.
Kyllä tuolla mummiksella menen. Inhoan kaikkia vaihderomuja, mitkä hajoaa heti. Nuorempanakin mummis oli mukava. Kyllä se sitä on varmasti kohta tälläkin pyörällä. Olisipa vain jopo, mutta sen joku roisto vei mennessään vuosia sitten.
Ap
Pyörärosvot pitäis saada tavattaessa t*ppaa. Suurin syy, miksen pyöräile, kun töissä ei saa pyörää lukkojen taa. Aina puhutaan taloudellisesta haitasta, mutta miettikääs, kuinka paljon kansanterveydellistä haittaa ne paskiaiset tekee.
Älkää ihmiset ostako varastettua pyörää. Vain sillä tavoin saadaan rosvoilu kuriin.
Pissalihaksia = voit istua yleisen vessan pytylle koskettamatta sitä. Siis pitää ahteris reisivoimilla sentin sen pytyn yläpuolella. Just testasin junan sotkuisessa vessassa ja hyvin oli pyöräily tuonu jalkoihin poweria.