Ihmiset, jotka suunnittelevat elämänsä aivan täyteen
On pakko töiden lisäksi olla paljon sitoutumista vaativat harrastus tai kaksi, opinnot ja luottamustehtäviä. Jokainen päivä kesälläkin on aikataulutettu täyteen tekemistä. Tunnetteko tälläisiä ihmisiä? Tapaaminen tämmöisen kanssa on aina ehdotettu jotenkin erikoiseen aikaan ja aikataulutettu kahden tunnin mittaiseksi, tai vaihtoehtoisesti sovittu viikkoja etukäteen. Siinä varmaan aika moni kyllästyy ja ihmiset katoavat hiljalleen elämästä.
Oletteko miten kauan sietäneet kalenterintäyttäjiä elämässänne, vai jättäneet hosumaan keskenään? Vai oletko itse tälläinen omasta vapaasta tahdostasi miksi ihmeessä?
Kommentit (93)
Olen nykyään tuollainen ihminen ja olen tyytyväinen elämääni: teen työtä tehokkaasti ja vapaa-ajallani teen juuri sitä, mistä itse nautin.
Nuorempana jouduin kärsimään siitä, että monet ns. "ystävät" tuhlasivat aikaani loputtomiin ja minun olisi aina pitänyt olla valmiina palvelemaan heidän tarpeitaan, mutta nyt se on ohi.
Tunnen. Kun joutui leikkauksen jälkeen 2 viikkoa olemaan paikallaan ja olemaan itsensä kanssa, levisi pää.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ajoitettu 2 h mittaiseksi TAI VAIHTOEHTOISESTI sovittu kaksi viikkoa etukäteen? Molemmat pätevät, ja niin tulee olla. Eikö ihmisillä ole elämää, jos pystyvät lähtemään milloin vain tapaamiseen?
Siis tapaaminen sopii vain erikoiseen aikaan JA on kahden tunnin mittainen. Tai sovittu VIIKKOJA etukäteen, ei kaksi viikkoa. Vaan monia viikkoja. Sisälukutaito.
Vierailija kirjoitti:
Olen nykyään tuollainen ihminen ja olen tyytyväinen elämääni: teen työtä tehokkaasti ja vapaa-ajallani teen juuri sitä, mistä itse nautin.
Nuorempana jouduin kärsimään siitä, että monet ns. "ystävät" tuhlasivat aikaani loputtomiin ja minun olisi aina pitänyt olla valmiina palvelemaan heidän tarpeitaan, mutta nyt se on ohi.
Kuulostaa ihan kivalta. Mutta onko kalenterin äärimmilleen täyttäminen siis tapa vältellä hyväksikäyttäviä ihmisiä? Eikö tuollaiset voisi tiputtaa elämästään vähemmälle ilmankin.
Tällaset ihmiset pakenevat todellisuutta.
Olin jossain vaiheessa itse tuollainen suorittaja. Johtui psykologisista syistä, samoista jotka johtavat kaikenlaiseen muuhunkin suorittamiseen ja perfektionismiin. Ei sitä silloin ymmärtänyt, kuvitteli elävänsä hyvääkin elämää kunnes paloi loppuun. Nykyään olen rennompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ajoitettu 2 h mittaiseksi TAI VAIHTOEHTOISESTI sovittu kaksi viikkoa etukäteen? Molemmat pätevät, ja niin tulee olla. Eikö ihmisillä ole elämää, jos pystyvät lähtemään milloin vain tapaamiseen?
Siis tapaaminen sopii vain erikoiseen aikaan JA on kahden tunnin mittainen. Tai sovittu VIIKKOJA etukäteen, ei kaksi viikkoa. Vaan monia viikkoja. Sisälukutaito.
Niin, monia viikkoja etukäteen. SItä parempi. Ja sen LISÄKSI kahden tunnin mittainen tapaaminen. Niin kuuluu olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ajoitettu 2 h mittaiseksi TAI VAIHTOEHTOISESTI sovittu kaksi viikkoa etukäteen? Molemmat pätevät, ja niin tulee olla. Eikö ihmisillä ole elämää, jos pystyvät lähtemään milloin vain tapaamiseen?
Siis tapaaminen sopii vain erikoiseen aikaan JA on kahden tunnin mittainen. Tai sovittu VIIKKOJA etukäteen, ei kaksi viikkoa. Vaan monia viikkoja. Sisälukutaito.
Niin, monia viikkoja etukäteen. SItä parempi. Ja sen LISÄKSI kahden tunnin mittainen tapaaminen. Niin kuuluu olla.
Okei. Kantasi on tullut selväksi.
Minulla on hektinen elämä ja kyllä leviäisi pakka täysin jollen kirjaisi aina viikkosuunnitelmaa kalenteriin. Ja kyllä, tapaamiset täytyy sopia reilusti etukäteen, sillä viikossa on oltava myös tietty määrä omaa aikaa.
Miksi tämä häiritsee sinua? Koska suunnittelen viikkoni etukäteen, minun on helppo myös pitää kiinni sovituista asioista. En unohtele tapaamisia tai peru niitä viime tingassa koska olin sopinut asioita päällekäin.
Minulla on urani ja sen lisäksi harrastuksia jotka ovat intohimojani ja joissa haluan kehittyä, niille on varattu tietyt ajat kalenteristani ja pidän niistä kiinni, kuin myös lepoajoista. Jaksamiseni kannalta unirytmissä pysyminen on tärkeää joten en harrasta extemporesti yömyöhään riekkumisia vain koska joku huutelee ennakolta varoittamatta mukaan jonnekin.
Minun elämäni on stressivapaata, tasapainoista ja järjestelmällistä. Miksi se sinua riepoo niin paljon?
Osalla saattaa johtua ihan käytännön syistä, kaikki eivät halua erityisen kiireistä elämää, mutta esim. asumisen kalleus pakottaa työskentelemään vaativien opintojen ohella.
Osalle kiire saa heidät tuntemaan itsensä tärkeiksi, tai vaihtoehtoisesti pelkäävät rauhaa ja hiljaisuutta, eivät ole sujut itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hektinen elämä ja kyllä leviäisi pakka täysin jollen kirjaisi aina viikkosuunnitelmaa kalenteriin. Ja kyllä, tapaamiset täytyy sopia reilusti etukäteen, sillä viikossa on oltava myös tietty määrä omaa aikaa.
Miksi tämä häiritsee sinua? Koska suunnittelen viikkoni etukäteen, minun on helppo myös pitää kiinni sovituista asioista. En unohtele tapaamisia tai peru niitä viime tingassa koska olin sopinut asioita päällekäin.
Minulla on urani ja sen lisäksi harrastuksia jotka ovat intohimojani ja joissa haluan kehittyä, niille on varattu tietyt ajat kalenteristani ja pidän niistä kiinni, kuin myös lepoajoista. Jaksamiseni kannalta unirytmissä pysyminen on tärkeää joten en harrasta extemporesti yömyöhään riekkumisia vain koska joku huutelee ennakolta varoittamatta mukaan jonnekin.
Minun elämäni on stressivapaata, tasapainoista ja järjestelmällistä. Miksi se sinua riepoo niin paljon?
Kukaan ei ole puhunut extemporesti yömyöhään riekkumisista mitään.
Eikö kaikki ihmiset oo tollasia? Muuten ei oo sit mitään puhuttavaa töissä työkavereille jos ei mitään harrasta. Onhan se niin ennenkuulumatonta jos työkaveri ei tee mitään koskaan vapaapäivinään. Kauheeta kerrassaan
Yleensä ovat joko ongelmissaan omissa nahoissaan ja tämä on heidän tapansa selviytyä.
Tai sitten ovat sen sorttisia, että ovat hyvin introvertteja ihmisiä ja haluavat lähinnä viettää aikaansa itsensä ja harrastustensa äärellä. (Tai ovat yksinäisiä ja näin peittävät yksinäisyyttään.)
Vierailija kirjoitti:
Eikö kaikki ihmiset oo tollasia? Muuten ei oo sit mitään puhuttavaa töissä työkavereille jos ei mitään harrasta. Onhan se niin ennenkuulumatonta jos työkaveri ei tee mitään koskaan vapaapäivinään. Kauheeta kerrassaan
Ai elämänsä aivan täyteen suunnittelevia? Eivät todellakaan ole. Harrastuksia voi olla ihan kohtuudellakin, niin että elämä on tasapainoista.
Tohon vielä pari pientä kersaa ja äiti on puhki. Kaikki mulle!
Vierailija kirjoitti:
Tällaset ihmiset pakenevat todellisuutta.
Ja selitä vielä, mitä sinä käsität todellisuudella? Sohvalla makaamisen ja telkkarin katsomisen?
V*tuttaako kun muilla on tavoitteita? 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kaikki ihmiset oo tollasia? Muuten ei oo sit mitään puhuttavaa töissä työkavereille jos ei mitään harrasta. Onhan se niin ennenkuulumatonta jos työkaveri ei tee mitään koskaan vapaapäivinään. Kauheeta kerrassaan
Ai elämänsä aivan täyteen suunnittelevia? Eivät todellakaan ole. Harrastuksia voi olla ihan kohtuudellakin, niin että elämä on tasapainoista.
Kohtuudella? Kuuluuko siihen myös se ettei ole yhtään harrastusta?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hektinen elämä ja kyllä leviäisi pakka täysin jollen kirjaisi aina viikkosuunnitelmaa kalenteriin. Ja kyllä, tapaamiset täytyy sopia reilusti etukäteen, sillä viikossa on oltava myös tietty määrä omaa aikaa.
Miksi tämä häiritsee sinua? Koska suunnittelen viikkoni etukäteen, minun on helppo myös pitää kiinni sovituista asioista. En unohtele tapaamisia tai peru niitä viime tingassa koska olin sopinut asioita päällekäin.
Minulla on urani ja sen lisäksi harrastuksia jotka ovat intohimojani ja joissa haluan kehittyä, niille on varattu tietyt ajat kalenteristani ja pidän niistä kiinni, kuin myös lepoajoista. Jaksamiseni kannalta unirytmissä pysyminen on tärkeää joten en harrasta extemporesti yömyöhään riekkumisia vain koska joku huutelee ennakolta varoittamatta mukaan jonnekin.
Minun elämäni on stressivapaata, tasapainoista ja järjestelmällistä. Miksi se sinua riepoo niin paljon?
Ap täällä. Elämäntyylisi ei häiritse minua, mutta kaltaisesi ihmiset jäävät yleensä luontevasti pois elämästäni sillä minulle ystävyys on enemmän kuin se, että nähdään pari kertaa vuodessa. Et tosin nyt ole ihan aloituksen kuvailun mukainen ihminen, sillä et ole suunnitellut elämääsi aivan täyteen vaan myös lepäät välillä. Kuulostaa huomattavasti terveellisemmältä kuin kuvailuni, sinulle kenties tällainen tyyli sopiikin hyvin.
Minua kiinnostaisi kuulla, onko sinulla elämästä kadonnut monta ihmissuhdetta elämäntyylisi takia? Oliko sen arvoista? Ei ole pakko vastata, jos liian henkilökohtainen kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kaikki ihmiset oo tollasia? Muuten ei oo sit mitään puhuttavaa töissä työkavereille jos ei mitään harrasta. Onhan se niin ennenkuulumatonta jos työkaveri ei tee mitään koskaan vapaapäivinään. Kauheeta kerrassaan
Ai elämänsä aivan täyteen suunnittelevia? Eivät todellakaan ole. Harrastuksia voi olla ihan kohtuudellakin, niin että elämä on tasapainoista.
Kohtuudella? Kuuluuko siihen myös se ettei ole yhtään harrastusta?
Siis onko vaihtoehtoina nyt vain täysin täyteen suunniteltu elämä, tai elämä jossa ei ole yhtään harrastusta? Ok.
Miten niin ajoitettu 2 h mittaiseksi TAI VAIHTOEHTOISESTI sovittu kaksi viikkoa etukäteen? Molemmat pätevät, ja niin tulee olla. Eikö ihmisillä ole elämää, jos pystyvät lähtemään milloin vain tapaamiseen?