Ihmiset, jotka suunnittelevat elämänsä aivan täyteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaset ihmiset pakenevat todellisuutta.

Ja selitä vielä, mitä sinä käsität todellisuudella? Sohvalla makaamisen ja telkkarin katsomisen?

V*tuttaako kun muilla on tavoitteita? 😂😂

Onko sillä väliä mitä kukin tekee vapaa-aikanaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaset ihmiset pakenevat todellisuutta.

Ja selitä vielä, mitä sinä käsität todellisuudella? Sohvalla makaamisen ja telkkarin katsomisen?

V*tuttaako kun muilla on tavoitteita? 😂😂

Treenaan pianoa kymmeniä tunteja viikossa. Sos elämää on jonkin verran, ja koostuu ylivoimaisesti muusikoista. Kolmas meno tällä systeemillä olisi jo liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kaikki ihmiset oo tollasia?  Muuten ei oo sit mitään puhuttavaa töissä työkavereille jos ei mitään harrasta.  Onhan se niin ennenkuulumatonta jos työkaveri ei tee mitään koskaan vapaapäivinään. Kauheeta kerrassaan

Ai elämänsä aivan täyteen suunnittelevia? Eivät todellakaan ole. Harrastuksia voi olla ihan kohtuudellakin, niin että elämä on tasapainoista.

Kohtuudella? Kuuluuko siihen myös se ettei ole yhtään harrastusta?

Siis onko vaihtoehtoina nyt vain täysin täyteen suunniteltu elämä, tai elämä jossa ei ole yhtään harrastusta? Ok.

Täh?  Sinähän tässä kai olit määrittämässä sitä mitä ihmisten kuuluu tehdä vapaa-ajallaan?

Harvat tällaiset ihmiset ovat niitä, joille elämäntyyli oikeasti sopii. Ne jotka täälläkin ovat provosoituneet, ovat luultavasti heitä jotka yrittävät jotain elämässään paeta tai piilotella.

Ajankäytön suunnittelu kalenteriin vähentää kiirettä ja stressiä, kun tiedän etukäteen, mitä aion tehdä milloinkin. Nautin siitä, kun voin tavata ystäviäni tiettynä etukäteen sovittuna aikana, jolloin voimme keskittyä täysin toistemme kanssa olemiseen.

Minä olen aika rento ihminen, mutta pyörin tuollaisissa suorittajapiireissä. Pidän yllä kiireistä kulissia, että on aina kohtelias syy kieltäytyä ei-mieluisista tapaamisista. :D Haluan vapaa-ajallani tavata ihmisiä rentoutuen tunnelmallisessa ympäristössä kiinnostavan keskustelun, kenties musiikin ja viinilasillisen tai hyvän ruoan parissa, enkä pingottaa vertaillen älykelloista juoksuaikoja ja lasten selloharrastuksia.

Minä tunnen yhden tuollaisen ihmisen. Pysyttelen mahdollisimman etäällä hänestä. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät kestä olla hetkeäkään paikallaan tai yksin kotona ilman vieraita. Tällä tuntemallani tyypillä on yleisenä tapana kutsua itse itsensä kylään.

Oma puoliso nykyään ja se on ihan h.....n ahdistavaa!

Itse haluan kaikista vähiten lomalla suorittaa mitään, saisi tunkea aikataulunsa sinne missä aurinko ei paista.

Ei ollut ennen sellainen, sitä ihmistä ikävöin toisinaan aika useinkin.

Vierailija kirjoitti:

Ajankäytön suunnittelu kalenteriin vähentää kiirettä ja stressiä, kun tiedän etukäteen, mitä aion tehdä milloinkin. Nautin siitä, kun voin tavata ystäviäni tiettynä etukäteen sovittuna aikana, jolloin voimme keskittyä täysin toistemme kanssa olemiseen.

Tarkoitatko siis, että sinulla on tapana suunnitella viikkosi etukäteen ja sopia tapaamisista? Se kuulostaa aivan järkevältä ja myös tavalliselta. Aloituksessa puhuttiin siitä, kun täytetään kalenteri kesälläkin aivan täyteen tekemistä. 

Mulla on kolme harrastavaa lasta, oma harrastus ja työt. Olen kalenterin orja. Olen kyllä ollut aina. Kalenteri täyttyy nyt vain eri asioista. Ja koska mulla on vain vähän aikaa viettää miehen kanssa, mielellään varaan ihan keskinäiselle olemisellekin aikaa kalenterista joka viikolle.

Eli siis jos haluat nähdä mua niin sun on hyväksyttävä että mä tykkään suunnitella elämäni etukäteen. Yleensä en halua ei-suunnittelevia ihmisiä elämääni koska heidän kanssaan on mahdotonta nähdä, koska se etukäteen asioiden sopiminen on jostain syystä aivan mahdotonta. Kaikki parhaat kaverini ovat myös suunnittelijoita.

Ja suunnittelemalla nimenomaan vältetään se burnout. Arki sujuu jouhevasti eteenpäin. Lisäksi kun tekee itse kalenterin siinä on mukavasti aikaa myös omalle jutulle silloin kun jaksaa.

Haluan tehdä kaikkea ja suunnitella. Mutta aika vaikea se on sellaisen suunnitteluvastaisen kaveri olla. Ollaan vain ihmisinä liian erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajankäytön suunnittelu kalenteriin vähentää kiirettä ja stressiä, kun tiedän etukäteen, mitä aion tehdä milloinkin. Nautin siitä, kun voin tavata ystäviäni tiettynä etukäteen sovittuna aikana, jolloin voimme keskittyä täysin toistemme kanssa olemiseen.

Tarkoitatko siis, että sinulla on tapana suunnitella viikkosi etukäteen ja sopia tapaamisista? Se kuulostaa aivan järkevältä ja myös tavalliselta. Aloituksessa puhuttiin siitä, kun täytetään kalenteri kesälläkin aivan täyteen tekemistä. 

Kesällähän vasta kiire onkin kun on vain muutama viikko aikaa tehdä kaikki kesäjutut. Varsinkin jos on lapsia ja perhe ei lomaile samaan aikaan.

Yksi kaverini on tällainen, se ahdistuu jos ei ole monta menoa päivälle, ja lisäksi pitää olla supersiistiä koko ajan. Esim. lasten synttäreiltä pitää vielä lähteä johonkin lapsikerhoon ja sieltä sitten "tehokkaan sumplimisen kautta" omaan joogaan ja sitten vielä ehkä johonkin kokoukseen ja sitten nopeasti nukkumaan että saa tarpeeksi tehounta. Se pitää ahdistuksen kurissa sillä menemisellä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme harrastavaa lasta, oma harrastus ja työt. Olen kalenterin orja. Olen kyllä ollut aina. Kalenteri täyttyy nyt vain eri asioista. Ja koska mulla on vain vähän aikaa viettää miehen kanssa, mielellään varaan ihan keskinäiselle olemisellekin aikaa kalenterista joka viikolle.

Eli siis jos haluat nähdä mua niin sun on hyväksyttävä että mä tykkään suunnitella elämäni etukäteen. Yleensä en halua ei-suunnittelevia ihmisiä elämääni koska heidän kanssaan on mahdotonta nähdä, koska se etukäteen asioiden sopiminen on jostain syystä aivan mahdotonta. Kaikki parhaat kaverini ovat myös suunnittelijoita.

Ja suunnittelemalla nimenomaan vältetään se burnout. Arki sujuu jouhevasti eteenpäin. Lisäksi kun tekee itse kalenterin siinä on mukavasti aikaa myös omalle jutulle silloin kun jaksaa.

Haluan tehdä kaikkea ja suunnitella. Mutta aika vaikea se on sellaisen suunnitteluvastaisen kaveri olla. Ollaan vain ihmisinä liian erilaisia.

En ole suunnittelunvastainen ja ymmärrän hyvin, että perhe-elämässä on jossakin kohtaa se vaihe kun on pakko olla kalenterin orja. Tarkoitan ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti, olosuhteista riippumatta suunnittelevat kalenterinsa aivan täyteen. On pakottava tarve olla koko ajan tekemässä jotain. Sinäkin olet varmaan nimenomaan varannut aikaa ystäville ja perheelle kalenterin avulla ja siksi käytät kalenteria?

Kyllä minäkin sovin tapaamisajat usein etukäteen, mutta ne eivät ole luokkaa "kahden kuukauden päästä torstaina klo 10-12 voisi sopia". Ap

Tiedän miehen, jolla oli excelissä perheen minuuttiohjelma. Toivottavasti on parantanut tapansa, sillä hän menetti perheensä exceleillään.

Tunnen yhden multitaskaajan. Tai multipaskojan, kuten hän itse ilmaisee asian. Hän oikein kehuu facebookissa, mitä kaikkea on milloinkin tehnyt ja ehtinyt tekemään, ihan päiväkohtaisesti ajoittain ohjelmaansa kertoo. Ja sitten kaverit siellä kehuu, ylistää ja ihmettelee, että miten sä ehditkään ja jaksatkaan touhuta. Kai se on joku tarve tehdä itsestään sellainen. Tai en mä tiedä. En itse jaksa sellaista ihmistä, joka koko ajan tekee jotain.

Joskus mietin, kuinka sitä teininä jaksoi, kun oli parhaimmillaan seitsemänä päivänä viikossa jotain aikataulutettua harrastusta. Lisäksi koulu päälle, ja minulla lukutoukalla jäi vielä aikaa ahmia kirjojakin. Sen aikaisista päiväkirjoista huomaa, että harva se viikonloppu oltiin lisäksi joko kisareissulla, kyläilemässä tai meillä oli vieraita. Silloin ei tosin ollut somea enkä telkkaristakaan seurannut juuri mitään. Eikä lapsena tarvitse varata aikaa kauppareissuille tms.

Mulla on nyt kesälomalla suunniteltu reissua ja menoa aika paljon. En silloin ehdi välttämättä näkemään läheisiäkään kavereita lyhyellä varoitusajalla, kun olen ehtinyt jo sopia muuta. Vaikka oon sinkkuna niin ei se tarkoita että istuisin kotona odottelemassa jos joku sattuu kutsumaan johonkin. 

Menen ja teen ja jos aikataulut passaa yksiin niin hyvä. Turha silti odottaa että jätän kaikki etukäteen sovitut menot siksi että joku toinen ei osaa yhtään elämäänsä ennakoida.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt kesälomalla suunniteltu reissua ja menoa aika paljon. En silloin ehdi välttämättä näkemään läheisiäkään kavereita lyhyellä varoitusajalla, kun olen ehtinyt jo sopia muuta. Vaikka oon sinkkuna niin ei se tarkoita että istuisin kotona odottelemassa jos joku sattuu kutsumaan johonkin. 

Menen ja teen ja jos aikataulut passaa yksiin niin hyvä. Turha silti odottaa että jätän kaikki etukäteen sovitut menot siksi että joku toinen ei osaa yhtään elämäänsä ennakoida.

Kuulostaa siltä, ettet lukenut aloitusta.

Vierailija kirjoitti:

Oma puoliso nykyään ja se on ihan h.....n ahdistavaa!

Itse haluan kaikista vähiten lomalla suorittaa mitään, saisi tunkea aikataulunsa sinne missä aurinko ei paista.

Ei ollut ennen sellainen, sitä ihmistä ikävöin toisinaan aika useinkin.

Mikä hänet sai muuttumaan tällaiseksi? Vai tekikö vain aika tepposet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajankäytön suunnittelu kalenteriin vähentää kiirettä ja stressiä, kun tiedän etukäteen, mitä aion tehdä milloinkin. Nautin siitä, kun voin tavata ystäviäni tiettynä etukäteen sovittuna aikana, jolloin voimme keskittyä täysin toistemme kanssa olemiseen.

Tarkoitatko siis, että sinulla on tapana suunnitella viikkosi etukäteen ja sopia tapaamisista? Se kuulostaa aivan järkevältä ja myös tavalliselta. Aloituksessa puhuttiin siitä, kun täytetään kalenteri kesälläkin aivan täyteen tekemistä. 

Kyllä, koska on asioita, jotka haluan saada tehtyä kesän aikana. Merkkaan kalenteriin myös omaa aikaa / vapaa-aikaa /"me-time", jolloin laiskottelun, mutta tätä en kerro kenellekään, koska muuten sukulaiset tunkevat häiritsemään.

Tiettyjä henkilöitä kestän vain pieninä annoksina: etukäteen sovitut, max parin tunnin tapaamiset. Siksi annan ymmärtää olevani ympäri vuoden kiireinen.

Kun tapaan omia ystäviäni, haluan oikeasti keskittyä syvällisiin keskusteluihin heidän kanssaan eikä niin, että joku tulee ilmoittamatta käymään ja mietin koko tapaamisen ajan, että minun olisi pitänyt hoitaa joku tärkeä työasia ja nyt joudun valvomaan myöhään enkä ehdi kuntosalille, kun ystävä tuli yllättäen tuhlaamaan aikaani. Onneksi oikeat ystäväni ymmärtävät tämän ja ovat itsekin kalenteri-ihmisiä.