Mies ei laittele arkisin mitään viestejä ja viikonloppuisin saan tehdä suurimman osan töistä hänen luonaan.

Jotkut miehet on sellaisia, että ne eivät halua sinua, mutta pitävät sinut, koska eivät halua jonkun muun miehen saavan sinua. Tuollaisista esteistä kannattaa hankkiutua eroon. Ne on vain tuhlaamassa aikaasi ja viemässä parhaat vuotesi.

Vierailija kirjoitti:

Onko mies jo laittanut viestiä?

Mies vaihtoi parempaan.

Nyt sinun ei kannata miettiä sitä, että haluaako mies sinut vaan sitä, että miksi ihmeessä sinä haluat tuon miehen?

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinun ei kannata miettiä sitä, että haluaako mies sinut vaan sitä, että miksi ihmeessä sinä haluat tuon miehen?

Tämäpä juuri. Sanot itsekin, että tuossa ei ole mitään järkeä ja ansaitset parempaa, mutta silti pysyt tuossa suhteessa... Miksi et yksinkertaisesti jätä miestä ja etsi parempaa tilalle? Sinkkunakin olisit varmasti onnellisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinun ei kannata miettiä sitä, että haluaako mies sinut vaan sitä, että miksi ihmeessä sinä haluat tuon miehen?

Tämäpä juuri. Sanot itsekin, että tuossa ei ole mitään järkeä ja ansaitset parempaa, mutta silti pysyt tuossa suhteessa... Miksi et yksinkertaisesti jätä miestä ja etsi parempaa tilalle? Sinkkunakin olisit varmasti onnellisempi.

Tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinun ei kannata miettiä sitä, että haluaako mies sinut vaan sitä, että miksi ihmeessä sinä haluat tuon miehen?

Tämäpä juuri. Sanot itsekin, että tuossa ei ole mitään järkeä ja ansaitset parempaa, mutta silti pysyt tuossa suhteessa... Miksi et yksinkertaisesti jätä miestä ja etsi parempaa tilalle? Sinkkunakin olisit varmasti onnellisempi.

Ap:hän jätti sen jo ja nauttii nyt elämästä, johon on värit palanneet takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinun ei kannata miettiä sitä, että haluaako mies sinut vaan sitä, että miksi ihmeessä sinä haluat tuon miehen?

Tämäpä juuri. Sanot itsekin, että tuossa ei ole mitään järkeä ja ansaitset parempaa, mutta silti pysyt tuossa suhteessa... Miksi et yksinkertaisesti jätä miestä ja etsi parempaa tilalle? Sinkkunakin olisit varmasti onnellisempi.

Ap:hän jätti sen jo ja nauttii nyt elämästä, johon on värit palanneet takaisin.

No ei nyt kyllä oikeasti kahdessa päivässä selviydy erosta tai on tunnevammainen myös ap, mutta ymmärrän, että on nyt alkuhuuma ja helpotuksen tunne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinun ei kannata miettiä sitä, että haluaako mies sinut vaan sitä, että miksi ihmeessä sinä haluat tuon miehen?

Tämäpä juuri. Sanot itsekin, että tuossa ei ole mitään järkeä ja ansaitset parempaa, mutta silti pysyt tuossa suhteessa... Miksi et yksinkertaisesti jätä miestä ja etsi parempaa tilalle? Sinkkunakin olisit varmasti onnellisempi.

Ap:hän jätti sen jo ja nauttii nyt elämästä, johon on värit palanneet takaisin.

No ei nyt kyllä oikeasti kahdessa päivässä selviydy erosta tai on tunnevammainen myös ap, mutta ymmärrän, että on nyt alkuhuuma ja helpotuksen tunne. 

Mm, en kyllä toivu hetkessä mutta yritän olla myös liikaa kierimässä ikävissä tunteissaan hänen vuoksi. Luulen, että häntä ei edes kiinnosta ja tuskin minua ajattelee, hyvä niin. Enkä minäkään jaksa käydä päänsisäistä monologia ja jossitella koko aikaa, olen sitä tehnyt jo niin paljon.

Pwrjantaina vielä itkinkin, enemmänkin sitä tunnekylmyyttä. Siinä olemme niin erilaisia, eträ en voi sitä ymmärtää ja se sattuikin kaikista eniten.

Tunnen kuitenkin kertomaasi helpotusta. Nyt on mennyt niin mukavasti tässä pari päivää kuitenkin suurimman osan ajasta.

Jos olisin ollut miehen luona, niin olisin tänään varmaan aivan raato ja sisällä epämääräistä ahdistusta. Erillään tämä kaikki tuntuu olevan paljon yksinkertaisempaa ja tuntuu niin ihanalta, että voin suunnitella omia asioitani. Toivon, että tästä vapautuu vielä voimavaroja lisää omiin asioihin ajan kanssa.

Joskus on ollut aika uuvuttavaa ja olo, ettei tiedä missä pitäisi olla. Se syö aika paljon kun tiedostaa olevansa väärässä paikassa, väärien ihmisten kanssa. Tunnekoukku on kuitenkin ollut voimakas.

Ap

Hyvä ap!

Noin on paras.

Suosittelen, että ap kuitenkin käsittelee eron kunnolla ja siihen kuuluu hankalienkin (ikävä, suru jne.) tunteiden käsitteleminen. Näitä tulee, vaikka suhde olisi ollut huonokin. Olen itse liian pitkään esittänyt, ennen kaikkea itselleni, reipasta ja tullut lakaisseeksi tunteeni maton alle. Eihän ne asiat sillä tavalla ratkea, jäävät vain painolastiksi kuormaan. En tarkoita, että pitäisi rypeä ikävässä olossa, mutta että sallisit myös näiden tunteiden tulla ja ajan myötä myös mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinun ei kannata miettiä sitä, että haluaako mies sinut vaan sitä, että miksi ihmeessä sinä haluat tuon miehen?

Tämäpä juuri. Sanot itsekin, että tuossa ei ole mitään järkeä ja ansaitset parempaa, mutta silti pysyt tuossa suhteessa... Miksi et yksinkertaisesti jätä miestä ja etsi parempaa tilalle? Sinkkunakin olisit varmasti onnellisempi.

Ap:hän jätti sen jo ja nauttii nyt elämästä, johon on värit palanneet takaisin.

No ei nyt kyllä oikeasti kahdessa päivässä selviydy erosta tai on tunnevammainen myös ap, mutta ymmärrän, että on nyt alkuhuuma ja helpotuksen tunne. 

Mm, en kyllä toivu hetkessä mutta yritän olla myös liikaa kierimässä ikävissä tunteissaan hänen vuoksi. Luulen, että häntä ei edes kiinnosta ja tuskin minua ajattelee, hyvä niin. Enkä minäkään jaksa käydä päänsisäistä monologia ja jossitella koko aikaa, olen sitä tehnyt jo niin paljon.

Pwrjantaina vielä itkinkin, enemmänkin sitä tunnekylmyyttä. Siinä olemme niin erilaisia, eträ en voi sitä ymmärtää ja se sattuikin kaikista eniten.

Tunnen kuitenkin kertomaasi helpotusta. Nyt on mennyt niin mukavasti tässä pari päivää kuitenkin suurimman osan ajasta.

Jos olisin ollut miehen luona, niin olisin tänään varmaan aivan raato ja sisällä epämääräistä ahdistusta. Erillään tämä kaikki tuntuu olevan paljon yksinkertaisempaa ja tuntuu niin ihanalta, että voin suunnitella omia asioitani. Toivon, että tästä vapautuu vielä voimavaroja lisää omiin asioihin ajan kanssa.

Joskus on ollut aika uuvuttavaa ja olo, ettei tiedä missä pitäisi olla. Se syö aika paljon kun tiedostaa olevansa väärässä paikassa, väärien ihmisten kanssa. Tunnekoukku on kuitenkin ollut voimakas.

Ap

Ihan mahtavaa!

Ota ilolla vastaan kaikki helpotus, huojennus ja ilo! Olet vapaa ja kaikki ovet nyt auki. Hän ei vie sinulta enää yhtään päivää. 

Ota kuitenkin vastaan myös ne hankalammat tunteet, koska sulla olisi nyt kasvuprosessille mahdollisuus - oppia vastaisuuden varalle, jotta vältyt tuolta tulevaisuudessakin. 

Mulla nyt puoli vuotta takana. Vielä tulee vaikeita tuntemisia hetkittäin (mulle on selvinnyt paljon paskaa vielä eron jälkeen, joten ero ei ole nollapiste, vaan uutta prosessoitavaa syntynyt viimeksi vielä nyt kesäkuussa), mutta koko ajan kokonaisuus on parempi. Olen käyttänyt paljon self helpiä mutta myös jonkin verran ammattiapua. Haluan oikeasti tasapainoisen ihmissuhteen ja olla itse tasapainoisesti toimiva ja epätasapainoiset mallit tunnistava. 

Ihanaa kesää! <3

Jaa että oikein SAAT tehdä kaikki työt? Olisiko sittenkin oikea sana JOUDUT tekemään?

Tai siis jouduit etkä koskaan aikaisemmin kyseenalaistanut asemaasi miehen elämässä.

Kiitos kovasti, hyvää kesää muille myös!

Vaikka olen huojentunut niin ymmärrän, että vaikeita hetkiä tai jopa päiväkin voi tulla.

Minulla on suuntana terapia, johon olen saamassa siis lääkärinlausunnon. Se on todella iso asia itselleni ja sitä kautta voin käsitellä myös niitä vahingollisimpia asioita mitä tapahtui.

Nyt minua välillä kirpaisee ja tunnen todella epämiellyttävää tunnetta kun ajattelen sitä, että mies ilmoitti minulle saaneensa terveen paperit vakavasta sairaudestaan viikko sitten. Soitti minulle ensimmäisenä kun pääsi vastaanotolta ja me yhdessä sitä siinä käsiteltiin ja oltiin iloisia.

Tsemppasin häntä paljon ja olin aina hänen apunaan jos tarvitsi. Mielestäni olin hänen tukenaan koko prosessin ajan ja keskustelimme tilanteesta useasti. Kannustin ja oikeastaan minä olin alun alkaenkin se, joka hänet lääkäriin vihdoin sain menemään. Jouduin käymään pitkän keskustelun useaan kertaan ja lopulta sain taivuteltua lääkäriin. Siitä heti joutui sairaalaan, olin tukena koko ajan. Nyt tosiaan useiden kuukausien jälkeen ihme(!) kyllä sairaus on parantunut niin hyvin kun vain voi olla mahdollista ja hän on käytännössä terve.

Sitten emotionaalinen hylkääminen. Ei kiinnostanut minun asiani. Oli kylmä, puhui alentavasti enkä ole enää mitään. Itken nytkin tätä tekstiä kirjoittaessa. Tämä tässä sattuu eniten...:(

Hienoa, että parantui. Ehkä kokee saavansa toisen tilaisuuden, johon en kuulu. Siitä huolimatta olisin kai ansainnut edes paremman kohtelun.

Ainoa asia mikä minua tässä lohduttaa on se, että olen ylpeä itsestäni kun olen hyvä ihminen ja että kaikki meni lopulta hyvin kuitenkin. Kyllä meidän kuuluikin erota lopullisesti.

Ehkä kohtaloni on auttaa toisia ihmisiä ja olen iloinen uutisesta edelleen. Matkan on jatkuttava vain ja toivon, että seuraavaksi on minun vuoroni löytää jotain tärkeää ja saada rakkautta ja huolenpitoa elämältä.

Oli se sitten eheytyminen, rakkaus fyysisessä muodossa tms. Odotan innolla elämää vaikka välillä kirpaisee.

Ap

Luitko koskaan sitä ketjua Narsistin keskustelutyyli? 

Vierailija kirjoitti:

Luitko koskaan sitä ketjua Narsistin keskustelutyyli? 

Joskus olen palstalla pyöriessä avannut ketjun ja pari sivua käynyt läpi. Voisin lukea nyt lisää.. ehkä se voisi tarjota vertaistukea. Pelkään vain, että tulee liikaa muistoja mieleen, sellaisia, jotka olen halunnut unohtaa ja sivuuttaa. Ehkä se olisi hyväksi kuitenkin koska ymmärrän, ettei nuo oikeastaan ole mitään henkilökohtaisia asioita mitä olen kokenut vaan heijastusta omasta pahoinvoinnistaan. On paljon kokemuksia, joissa kåänsi omat mokailunsa minuun. Se oli aika karua ja siitä se epämääräinen ahdistus tulikin. Kuin minuun olisi työnnetty jotain, joka ei kuuluisi minulle, minun käsiteltäväksi mutta jouduin sen kuitenkin ottamaan vastaan, aika salakalavasti sellaista tapahtui.

Jos olin kaunis jonkun silmissä (joku kehui) priorisoi mustasukkaisuuttaan niin, että nöyryytti minua muiden ihmisten läsnäollessa, jotta kokisin oloni huonoksi. Aina konflikteilla oli jokin alku, jonka tajusin vasta myöhemmin.

Huomasin myös kun minulla meni hyvin, hän ahdistui, oli vaisu ja hiljainen. Ei kannustanut vaan alkoi omiminen omasta onnestani. Se liittyi häneen. Jos olisin voittanut rahaa, hän olisi keksinyt miten se käytetään häneen ensimmäisenä. Jos sain vakituisen paikan, hän keksi, että voisimme ostaa lainan, jotta hän pääsisi talostaan eroon. Kaikkea tällaista.

Tämä on selvää kun näin sen sanon mutta itse hetkeen liittyi aina paljon johdattelua, vihjailua, rakkaudellista huomiota tai vihjauksia, että olisin jotain velkaa.

Se oli sellaista absurdia ja sekoitti kovasti omaa päätä, se oli niin sekaista, systemaattista manipulointia, etten minä oikeastaan edes enää tiennyt mikä on totta ja mikä ei.

Kukaan ei voi ymmärtää ellei ole itse kokenut tuollaista sekavaa mössöä. Kauniista tarinoista tulikin vain jotain sairasta leikkiä, josta ei vaan saanut enää otetta.

Ap

Meinaan vaan, että jos aloitat terapiaa ja haluat nyt työstää kaikkea itsessäsi (oletan, että sulla on jotain lapsuusajan ongelmia, en muista tuliko esille tässä ketjussa) niin sieltä saisit paljon self helpiä ja vertaistukea siihen hommaan. Ihan ilmaiseksi, tukemaan maksullista terapiaasi. 

Olen itse nyt aloittamassa asioiden käsittelyn terapeutin kanssa. Ties kuinka monetta kertaa. Toivon, että tämä olisi se viimeinen kerta, koska tällä kertaa olen valmis katsomaan asioita suoraan ja juuri niin rumina kuin ne ovat. Jos ei ole valmis kohtaamaan asioita, se on sellaista tekohengitysterapiaa, että sillä selviää taas kriisin yli, mutta ei korjaa perustuksia. 

Tsemppiä sulle urakkaan ja eron läpielämiseen!

Vierailija kirjoitti:

Meinaan vaan, että jos aloitat terapiaa ja haluat nyt työstää kaikkea itsessäsi (oletan, että sulla on jotain lapsuusajan ongelmia, en muista tuliko esille tässä ketjussa) niin sieltä saisit paljon self helpiä ja vertaistukea siihen hommaan. Ihan ilmaiseksi, tukemaan maksullista terapiaasi. 

Kiitos

Olen kyllä kasvanut rikkinäisessä perheessä, jossa vanhemmat joivat runsaasti, oli vakavia mielenterveysongelmia, hylkäämistä, väkivaltaa ja muita dramaattisia tilanteita.

Sitä katsoi kuin elokuvaa ja yritti sopeutua mukana. En ole ihmetellyt enää aikoihin, etten ole parisuhteissani menestynyt.

Ketju vaikuttaa mielenkiintoiselta. Luen sitä.

Moneen asiaan olen jo samaistunut ja muistot ne tulvii.

Mukavaa, että annoit vinkkiä ja muistutit ketjusta.

Ap

Huomenta!

Meni ilta lukiessa, muistellessa kaikenlaista ja käsittelin näitä.

Yö oli aika inhottava sen vuoksi, että heräsin sitten peloissani ja hikisenä painajaisiin.

Onneksi tuota harvemmin tapahtuu.

Tämä sama painajainen on toistunut kolme kertaa puolen vuoden sisällä. Yleensä ihminen on vain eri, joka näyttelee pääosaa.

Yleensä olen kotona ja koen valtavaa uhkaa. Olen niin peloissani, että olen paniikissa. Yritän soittaa, huutaa apua. Viime yönä olin pakenemassa asunnostani äidin luo ja pelkäsin etten ehtisi enkä pääsisi täältä ajoissa pois. Minua oltiin tulossa rankaisemaan ankarasti ja pelkäsin kuollakseni.

Vastaavanlainen uni toistuu, yleensä olen loukussa kotonani ja oven takana joku on tulla sen läpi. Yritän kaikin keinoin saada apua ja pitää vihollisen loitolla. Se on aika kamalaa raivoa mitä vastapuolella on. Yksi exä siellä on ja siihen liittyy se, että kännissä on tulossa minut ta**amaan. Olen selvinnyt jokaisessa versiossa nipinapin.

Onko teille traumaa kokeneille samanlaisten painajaisten toisto tyypillistä? Tämä on jok uusi homman. Minä koin todella hyökkäävää käytöstä joskus tuon miehen toimesta kun oli humalassa. Kuten myös äidin tai yhden toisen exäni humalakäytöksestä, Ihan fyysistä väkivaltaa.

On kyllä tosi harmi, miten vahingollisesti nuo lapsuuden traumakokemukset vaikuttavat hyvän parisuhteen solmimiseen ja siinä elämiseen. Itsellä on sama tilanne, ja olen toistuvasti päätynyt kiinnostumaan miehistä, jotka ovat etäisiä ja kohtelevat minua huonosti. Olen nyt käsitellyt asiaa paljon, toivottavasti voin toipua riittävästi.

Voimia sinulle ap <3