Mies ei laittele arkisin mitään viestejä ja viikonloppuisin saan tehdä suurimman osan töistä hänen luonaan.
Nyt yritin puhua, haluaako edes minua ja olenko vain seuraa kun ei jaksa parempaakaan nyt etsiä.
Mietin aionko mennä viikonloppuna hänen luokseen vaikka olimme jo niin sopineet.
Mies vain nauroi ja sanoi, että keksii kyllä muutakin tekemistä, että ole vain siellä omassa nurkassas.
Taustalla se, että kaikki pyörii hänen ympärillään. Jos kehun, tuen ja autan häntä, niin saan tehdä sitä loputtomiin saamatta vastakaikuna juuri muuta kuin lisää töitä, suudelmia ja sellaista etäistä mutta lämmintä olemista. Koko ajan tunne etten riitä.
Arkisin jos vähän laitamme viestejä ja laitan hyvän yön toivottelun yhteyteen sydämen, niin voi sanoa vain kiitos. Tai hyvää yötä suht neutraalilla hymiöllä.
Eikä tässä nyt ole mistään hymiöistä kyse vaan haen nyt vain sitä takaa, etten saa osakseni samaa arvostusta, rakkautta ja olemisen iloa kuin mitä annan hänelle (hän siitä nauttii, pyytää ja haluaa) mutta en saa juuri mitään takaisin. Pienin murusin vain.
Ansaitsen niin paljon parempaa ja mies ei puhu suoraan. Sitten kun otan asian puheeksi niin minussa on se vika.
Jos huomenna menisin niin olisi sama kaava, pyytäisi siivoamaan, laittaisimme ruokaa. Joisimme hieman, puhuisimme yhteisistä matkoista ja kävisimme saunassa.
Ehkä mies saattaisi puhua yhteisestä elämästä ja samalla ajattelen, että kodinhoitajaa varmaan haluaa tai koukuttaa minua lisää suhteeseen.
Tässä ei ole mitään järkeä ja eniten harmittaa, ettei hän voi sanoa suoraan, ettei tunteita ole vaan repii hyödyn irti mitä saa.
Vai olenko väärässä?
Kommentit (167)
No olet väärässä, olet vain ymmärtänyt väärin. Antaisin sille lisää tilaa ja kysyisin tarviiko se rahaa.
No ei kyllä kuulosta kummoiselta parisuhteelta, sori. Vaikuttaa siltä, että olet vain välivaihe, kun mies etsii jotain muuta. Sinuna jäisin kotiini ja viettäisin muuten mukavan viikonlopun.
Miksi ihmeessä käyt siivoamassa epämiellyttävän miehen luona?
Fiksuja miehiä on onneksi olemassa.
Lue tekstisi ja päättele itse. Olet vain viikonloppuorja ja seksinukke hänelle.
Ap tohon auttaa se että tulevana viikonloppuna jäät kotiin ja lähdet kavereiden kanssa viihteelle. Toi ukkeli ei ansaitse sua.
Miksi menet sinne miehen luo siivoamaan? Sano miehelle et siivoa itse vaan ja sinä voit sillä aikaa lukea vaikka lehteä...
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä kuulosta kummoiselta parisuhteelta, sori. Vaikuttaa siltä, että olet vain välivaihe, kun mies etsii jotain muuta. Sinuna jäisin kotiini ja viettäisin muuten mukavan viikonlopun.
No just tältä tuntuu.
Haluankin mukavan viikonlopun. Välitän tottakai miehestä mutta en haluaa omaa elämääni tuhlata, enkä siis hänenkään.
Ärsyttää vain ristiriita. Mies aina sitten alkaa lopulta jotenkin tulemaan lähemmäksi ja on ihan erilainen, ihana ystävä ja hetken antaa vastakaikua.
Jossain vaiheessa huomaan vain "häviäväni" enemmän ja enemmän. Olen vain sellainen kodin ja hänen egonsa ylläpitäjä.
En kestä tällaista.
Niin jään kotiin kyllä. Minua ei edes haittaisi vaikka löytäisi uuden naisen mutta toivoisin, ettei tällaista epämääräistä ristiriitaista peliä tarvitsisi pelata. Kun olen tosissani ja rakastan mutta sitten vain tuntuu, kuin kannattelisin kohta tyhjää kuorta vain käsissäni eikä siinä ole mitään sielua. On vain tunne, että minua on vedätetty enkä ole minkään arvoinen.
Mies haluaisi varmaan leikkiä tätä vielä vuosikaudet mutta itse en jaksa. Haluan että asioista puhutaan suoraan mutta sekään ei onnistu :(
Ap
Olen vain siis luonteeltani sellainen, että pidän järjestyksestä, kodin lämpimästä ilmapiiristä, kybttilöistä ja puhtaista lakanoista. Pidän hyvästä ruoasta ja saunomisesta. Hyvistä keskusteluista sekä illanvietosta kevyessä tunnelmassa.
Sellaista hyvää turvallista mukavaa arkea ja välillä viiniä.
Vaihvihkaa minusta tuli sitten tätä kaikkea ja mies oli iloinen kun siivosin. Sitä pyytää ja vetoaa sairauteensa. Sitten olen tajunnut, että kaiken hyödyn ottaa irti. Olen hänelle turvallista seuraa, sellaista mukavaa ja rakastettavaa mutta ei mitään aitoa. Ei mitään sellaista todellista aitoa tunnetta minua kohtaan vaan vain olosuhteisiin joita voin luoda hänen kanssaan viihteellisessä mielessä.
Ap
Siis miten kauan te olette olleet yhdessä? Ja kun viittaat matkusteluun, niin olette matkustelleet yhdessä?
Radiohiljaisuus ja jos ottaa yhteyttä niin olet yhtä ylimalkainen ja välinpitämätön kuin hän on ollut sinua kohtaan. Pitää sua itsestäänselvyytenä ja on mielestään parempi kuin mitä ansaitset. Opettele itsekkyyttä ja arvostamaan itseäsi. Vietä upea viikonloppu. 🥰
Ap, jos tuo, mitä kirjoitit on totta, niin nyt on oikeasti aika riuhtaista itsensä irti. Nyt se vielä suht helposti onnistuu.
Luulen vain, että kun mies huomaa ilmaisen piikansa ottavan etäisyyttä, alkaa taas läheiseksi ja mukavaksi hetkeksi aikaa ja saa sinut jatkamaan tuota järjettömyyttä. Ja tilanne vaan jatkuu ja jatkuu
Vierailija kirjoitti:
Radiohiljaisuus ja jos ottaa yhteyttä niin olet yhtä ylimalkainen ja välinpitämätön kuin hän on ollut sinua kohtaan. Pitää sua itsestäänselvyytenä ja on mielestään parempi kuin mitä ansaitset. Opettele itsekkyyttä ja arvostamaan itseäsi. Vietä upea viikonloppu. 🥰
Juu, en minä jaksa tässä selvitellä asiaa enempää. En mene enkä jaksa kaipailla.
Vietän hyvän viikonlopun omien asioideni ääressä, itseeni keskittyen :) Kiitos, sinulle myös.
Ap
Mitäs jos vaan ottaisit vastuun oman elämäsi onnellisuudesta, ketään syyttelemättä, ja teisit ihan itse ne oman elämäsi kannalta parhaimmat ratkaisut?
Sanot alussa, että ansaitset parempaa. Miksi siellä roikut? Selvää on, ettei mies tuosta muutu. Mistä itseäsi rankaeiset, kun tajuat ansaitsevasi enemmän ja saat tyhjän arvan.
Puhut miehestä. Seurustelulta tuo kuulostaa. Viikot yksin ja viikoloppuna siivoojana ja panopuuna. Siksi seurueellaan, että näkee sovitaanko yhteen. Te ette sovi. Eroa.
Kynttilät ja puhtaat lakanat saat pienemmälläkin vaivalla.
Siis mikä tässä on ristiriitaista? Kodinhoitajan tuo äijä sinusta haluaa, ei mitään muuta. Ihan selväähän tuo on.
Et ole. Älä siivoa