Mies uhkasi avioerolla jos en lopeta asioiden vatvomista

Vierailija kirjoitti:

Narsku mies. Todennäköisesti liioittelee valittamisesi määrää. Oma eksäni suuttui valtavasti, jos hänelle vaikka sanoi että orkideaa olisi pitänyt muistella kastella. Sain kuvan itsestäni vaativana ja valittavana ihmisenä ja olin jatkuvasti varuillani.

Jos valitusta on enemmän kuin kaksi kertaa vuodessa ja sitä ei pyynnöstä vähennetä tuon rajan alle niin valittajaa ei tarvitse enää kuunnella. Se ei ole kenenkään velvollisuus kuunnella paskanlevittäjää vaikka tämä kuinka uhriutuisi "tekemällä kaiken kotona ja elättämällä perheen". Se valitus nollaa kaikki nuo hyvät teot ja vetää miinukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki itsellesi jokin toinen kuuntelija niin, että miehesi ei tarvitse koko ajan kuunnella valitustasi. Lisäksi opettele tietoisesti käsittelemään huoliasi jotenkin muuten kuin valittamalla ääneen. Toimisiko sinulla kirjoittaminen?

Olen näin tehnyt, mutta nyt pienikin valitus riittää miehelle. Tulee oikein itku että jos vaikka saisin potkut tai tulisi muu vastaisku, mikä saisi aikaan tätä valittamista, on suhde siinä.

Mokaamisella tarkoitan että pelottaa etten osaa olla positiivinen.

Ap

Aloita vaikka noudattamalla vanhaa viisautta "jollei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa".

Se on fakta, ettei jatkuvaa valitusta jaksa kukaan kuunnella. Useimmiten vielä näillä kitisijöillä ei mikään ole oikeasti huonosti, vaan maristaan ja haukutaan muita ihmisiä -niin miksi?

Mene nyt itseesi ihan huolella ja kysy, mitä siellä kroonisen negatiivisuuden taustalla on. Miksi sinun pitää valittaa jatkuvasti. Asioita voi kommentoida myös neutraaliin sävyyn, jollei osaa olla positiivinen tai puhua vain sellaisista asioista, joista tulee itsellesi hyvä mieli. Kai niitäkin on?

Elämässä ei ole paljon iloa. Lasten harrastukset ja työt vievät kaiken ajan, tuntuu että sitä on orja jolla ei ole mitään ilonaiheita tai aikaa itselle.

Ap

Eron jälkeen saat omaakin aikaa. Teidän tilanteessa todennäköisesti joka toinen viikonloppu lapset olisi isällään (ja tämän oletuksen teen siksi, että jos mies ei ole aiemminkaan osallistunut kotitöihin tai esim. lasten harrastuksiin, tuskin muuhunkaan lapsista huolehtimiseen, niin lapset tulevat jäämään pääasiassa äidille).

Oikeasti, jos sulla on masennusoireet jo siellä, voisi olla lastenkin kannalta hyvä, että eroatte ja pääset hoitamaan itsesi kuntoon. Hoidat lapset ja kodin yksin nytkin sekä käytännössä että taloudellisesti. Pärjäät hyvin ilman miestäkin. Mies estää hyvinvointisi ja se varmasti heijastuu lapsiinkin.

Mulle on tärkeetä etten ole yksin. En oikein voi kuvitella tätä kuviota ilman miestä kuitenkaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Surullista mutta en keksi positiivista elämästä. Jos ajattelen lapsia, mietin heti perään, että nekin olen pilannut tai tulee valtava huoli siitä, että saan syövän ja ne jäävät orvoiksi.

En varmaan itsekään tajuaisi itseni kaltaista ihmistä, jos olisin positiivinen ihminen.

Ap

Kuulostaa että olet huonossa parisuhteessa ja sinulla on mielenterveydellisiä ongelmia, tuollaiset huoliajatukset kuulostaa oireilulta. Hae ammattiapua.

Avioerolla uhkailija on kiristäjä. Avioerolla ei uhkailla. Avioerolla uhkailu on sama kuin sanoisi toiselle, että jos et tee kuten minä käsken, minä hylkään sinut. Avioerolla uhkailija on ressukka joka ei osaa muulla lailla pukea tunteitaan sanoiksi kuin uhkailemalla. Avioerosta puhutaan sitten kun siihen ollaan valmiita myös ryhtymään, sitä ei käytetä jatkuvasti toisen painostukseen.

Mies ei taida olla suomalainen?

Joka tapauksessa, heitä se pihalle hyvä ihminen! Valitat muista asioista mutta oikeasti ongelma on siivelläsi elävä mies. Kun pääset siitä eroon niin omakin negatiivisuutesi paranee.

Vierailija kirjoitti:

Meillä se on mies joka elää valittamisesta ja negatiivisuudesta. En haluaisi enää olla kotona enkä tulla töistä kun heti ovella alkaa kuulua se valitus ja kiukuttelu. Lähtiessä kuuluu ja palatessa kuuluu. Asioille ei mitään tee vaikka moni taho on antanut neuvoja ja hoitoa, hän ei ota vastuuta yhtään. Marisee miten kukaan ei auta eikä mikään auta. Kaikessa näkee negatiivista ja kamalaa. Tekee etätöitä ja on kotona kun meen ja tuun.

Kuuntele nyt itseäsi. Et haluaisi olla kotona miehen takia. Kannattaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ikinä positiivinen?

Luulisi että kaikkien elämässä olisi sijaa saada joskus valittaa, jos joku asia ahdistaa tai on huonosti. Kaikkihan sitä tekee. Mutta samojen asioiden vatvominen päivästä toiseen sekä yleinen negatiivinen asennoituminen ja jatkuva huomion kääntäminen negatiivisiin asioihin on todella raskasta. En voi tietää tarkalleen mikä teillä on tilanne kotona, mutta tavallaan ymmärrän miestäsi. Olen itse jättänyt negatiivisen miehen, joka löysi ihan kaikesta pahaa sanottavaa ja marisi koko ajan, pikkuasioistakin, jos isompia ei sattunut olemaan vatvottavana. Oli raskasta esimerkiksi matkustaa hänen kanssaan, kun silloinkaan ei voinut iloita reissaamisesta ja uusista paikoista vaan aina löytyi märmätyksen aihetta jostain. Sitten kun hengaa iloisten ja positiivisten ystävien kanssa, kontrasti on ihan valtava. Negatiivisille tunteille on sijaa, mutta niissä ei ole pakko velloa koko ajan ja pysytään keskustelemaan muustakin.

Suoraan sanottuna: harva jaksaa kuunnella ketään ankeaa marisijaa kovin pitkään, jos voi valita sellaistakin seuraa jossa on hyvä mieli.

Ja nyt kun luin muutkin viestisi niin saan vähän ankean kuvan koko suhteestanne. Miksi mies ei ota kotitöistä vastuuta?

Mutta ap ei valita siitiä yhtään vaan ihan kaikesta muusta? Kyllä minäkin tein kotityöt edellisessä suhteessa, kun pidän kotitöistä. Laitan ruokaa päivittäin ja asuntoa siivoan joka päivä jonkin verran, niin pysyy koko ajan siistinä. Kannattaa sanoa ihan asiasta, jos siivous hiertää, mutta jättää tyhjän valittaminen. pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä valitat sitten?

Töistä, sukulaisista, uutisista.. siis tavallisista asioista. Nyt ei puhuta ns nalkuttamisesta, mutta ymmärrän että sen kuunteleminen on rasittavaa.

Itseäni ihmetyttää, kun hän ei sano että ole hiljaa, vaan on itse hiljaa ja vasta myöhemmin ilmaisee, että hän murjottaa, koska valitin taas liikaa.

Ap

No älä valita. Eikö elämä käy raskaaksi jatkuvasta valittamisesta? Itse katkaisen aina välit negatiivisiin ihmisiin, ei vain kiinnosta. Elämä on parempaa positiivisuuden kautta.

Sanot että valitusoikeus tulee jostain lainasta ja enemmän tienaamisesta? Tienaan 10x enemmän kuin vaimoni, en silti valita hänelle mistään työpaineista, sen enempää kuin työpäivän aikana etätöissä antaa vain työrauhan. Itse olen vastuuni valinnut, ja siitä tulee palkinnoksi meidän perheelle varsin mukava elintaso. 

Vierailija kirjoitti:

Jätä mies. Loppuu varmasti asioiden vatvominen, koska ei ole enää vatvottavia asioita kun niiden aiheuttajan poistaa elämäänsä haittaamasta.

Et lukenut aloitusta?? Mies ei ollut aiheuttaja.

Vierailija kirjoitti:

Avioerolla uhkailija on kiristäjä. Avioerolla ei uhkailla. Avioerolla uhkailu on sama kuin sanoisi toiselle, että jos et tee kuten minä käsken, minä hylkään sinut. Avioerolla uhkailija on ressukka joka ei osaa muulla lailla pukea tunteitaan sanoiksi kuin uhkailemalla. Avioerosta puhutaan sitten kun siihen ollaan valmiita myös ryhtymään, sitä ei käytetä jatkuvasti toisen painostukseen.

No kyllä minä sanoin pari kertaa, että pakkohan tässä on erota, jos nämä asiat ei ala muuttua. 

No sitten muutaman kuukauden päästä ilmoitin, että nyt sitten erotaan. Toinen oli ihmeissään, että meillähän menee niin hyvin. Ei ottanut aikaisempia eropuheitani todesta. Otin kimpsut ja kampsut ja muutin omaan asuntooni enkä ole eroa katunut. 

Vierailija kirjoitti:

Mies ei taida olla suomalainen?

Joka tapauksessa, heitä se pihalle hyvä ihminen! Valitat muista asioista mutta oikeasti ongelma on siivelläsi elävä mies. Kun pääset siitä eroon niin omakin negatiivisuutesi paranee.

On supisuomalainen

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä on ihan molemmilla vaikeita asioita jotka välillä nousevat pinnalle, ja kyllä niistä saa kumpikin silloin puhua ja toinen kuuntelee. Ettei ap teillä olisi niin että mies haluaisi että molemmat hoidatte kaikessa hiljaisuudessa negatiiviset asiat, ettekä puhu niistä toisillenne mitään? Itse en tuollaista halua koska jossain vaiheessa jommalle kummalle tulee kuitenkin syöpä tai jotain, ja sillin on ihan pakko saada puhua, ja jos toinen ei sitä kestä, niin ero tuleee juuri silloin kun on vaikeinta.

Mies ei tosiaan halua puhua asioista mutta osaa kyllä tarvittaessa. Ei esimerkiksi näe mitä teen taloudellisesti eteemme, enkä oikein halua sanoa etkö tajua, että maksan kaiken, koska se pahentaisi tilannetta.

Ap

Eli haluaisit ostaa oikeuden valittamiseen. Tai siis mielestäsi maksat siitä että saat myös valittaa. En usko että oikeasti haluaisit olla valittaja, vaan että tuossa riepoo se että mies ei tee omaa osuuttaan missään, ja lisäksi ei myöskään halua kuunnella sinua kun yrität kauttarantainvalittamisella tuoda hänen tietoonsa tämän asian. Olet siis tyytymätön miehesi panokseen, mutta et halua sanoa sitä suoraan, vaan ikään kuin maksat potut pottuina valittamalla kaikesta koska tiedät ettei miehesi siitä tykkää. saat siis ainakin jotain vastinetta rahoillesi/tekemisellesi.

Sinuna eroaisin itse tuosta miehestä ihan yllätyksenä, ja jos hän kysyisi että miksi etä ole sanonut aiemmin mitään, niin vastaisin vain että en halunnut valittaa turhasta.

No en kyllä ymmärrä tuotakaan, että erotaan sitten syystä, josta ei ole koskaan toiselle sanonut mitään ja toinen on luullut asioiden olevan hyvin sen osalta. Minä siivoan, ja kyllä mies olisi ihmeissään, jos yksi päivä sanoisinkin, että nyt erotaan, kun ei hoida osuutta siivouksesta, kun aina olen sen siivouksen aina kuitenkin halunnut tehdä.  

Itsellänikin kumppanin negatiivisuus lopulta oli eromme pohjimmainen syy. Oli äärettömän uuvuttavaa yrittää elää elämää positiivisesti tai edes neutraalisti, kun vieressä on toinen joka koko ajan velloo negatiivisuudessa. Ymmärrän epäkohdista sanomisen ja muun aiheellisen valittamisen, mikä kuuluu kenen tahansa arkeen. Satunnainen valittaminen on ihan eri asia kuin jatkuva negatiivinen elämänasenne. Negatiivisen kumppanin kanssa on vaikea elää, koska esimerkiksi matkakohteet joutui miettimään siten, ettei toiselle vain aiheutuisi ylimääräistä valitettavaa. Ei puhettakaan että olisi uskaltautunut turistialueen ulkopuolelle, sillä siellä asiat eivät todennäköisesti olisi menneet ihan suunnitelmien mukaan ja koko loppuloma olisi ollut pilalla. Ruokakaupassa käyntikin saattoi aiheuttaa loppuillan valituksen, jos joku oli erehtynyt tukkimaan kapean kulkuväylän ostoskärryillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä on ihan molemmilla vaikeita asioita jotka välillä nousevat pinnalle, ja kyllä niistä saa kumpikin silloin puhua ja toinen kuuntelee. Ettei ap teillä olisi niin että mies haluaisi että molemmat hoidatte kaikessa hiljaisuudessa negatiiviset asiat, ettekä puhu niistä toisillenne mitään? Itse en tuollaista halua koska jossain vaiheessa jommalle kummalle tulee kuitenkin syöpä tai jotain, ja sillin on ihan pakko saada puhua, ja jos toinen ei sitä kestä, niin ero tuleee juuri silloin kun on vaikeinta.

Mies ei tosiaan halua puhua asioista mutta osaa kyllä tarvittaessa. Ei esimerkiksi näe mitä teen taloudellisesti eteemme, enkä oikein halua sanoa etkö tajua, että maksan kaiken, koska se pahentaisi tilannetta.

Ap

Eli haluaisit ostaa oikeuden valittamiseen. Tai siis mielestäsi maksat siitä että saat myös valittaa. En usko että oikeasti haluaisit olla valittaja, vaan että tuossa riepoo se että mies ei tee omaa osuuttaan missään, ja lisäksi ei myöskään halua kuunnella sinua kun yrität kauttarantainvalittamisella tuoda hänen tietoonsa tämän asian. Olet siis tyytymätön miehesi panokseen, mutta et halua sanoa sitä suoraan, vaan ikään kuin maksat potut pottuina valittamalla kaikesta koska tiedät ettei miehesi siitä tykkää. saat siis ainakin jotain vastinetta rahoillesi/tekemisellesi.

Sinuna eroaisin itse tuosta miehestä ihan yllätyksenä, ja jos hän kysyisi että miksi etä ole sanonut aiemmin mitään, niin vastaisin vain että en halunnut valittaa turhasta.

Olet oikeassa. Kiitos!

Ap

Valitat siis kaikesta muusta paitsi itse asiasta? 

Vierailija kirjoitti:

Itsellänikin kumppanin negatiivisuus lopulta oli eromme pohjimmainen syy. Oli äärettömän uuvuttavaa yrittää elää elämää positiivisesti tai edes neutraalisti, kun vieressä on toinen joka koko ajan velloo negatiivisuudessa. Ymmärrän epäkohdista sanomisen ja muun aiheellisen valittamisen, mikä kuuluu kenen tahansa arkeen. Satunnainen valittaminen on ihan eri asia kuin jatkuva negatiivinen elämänasenne. Negatiivisen kumppanin kanssa on vaikea elää, koska esimerkiksi matkakohteet joutui miettimään siten, ettei toiselle vain aiheutuisi ylimääräistä valitettavaa. Ei puhettakaan että olisi uskaltautunut turistialueen ulkopuolelle, sillä siellä asiat eivät todennäköisesti olisi menneet ihan suunnitelmien mukaan ja koko loppuloma olisi ollut pilalla. Ruokakaupassa käyntikin saattoi aiheuttaa loppuillan valituksen, jos joku oli erehtynyt tukkimaan kapean kulkuväylän ostoskärryillään.

Joo sitä ei aina edes tajua miten helposti joillakin menee päivä pilalle ja sitten valitetaan. Hyvä esimerkki tuo ostoskärry. Itse sanon vaan, että anteeksi pääsisinkö tästä ohi ja tilanne on siinä sitten ohi eikä sitä tarvitse sen enempää miettiä. 

Onpa tosi kamala uhkaus, hehhe.

Se ostoskärry on varmaan tekosyy tuoda esiin sisällä vellovaa pahaa oloa. Toivoo että joku huomaisi ja kysyisi, mikä sulla oikeesti on.

Ap

Deittailin jonkun aikaa negatiivista miestä. Lohduttaa ei saanut kun tiuski takaisin ja minä en saanut osoittaa mitään negatiivisia tunteita. Kaikki miehen positiiviset puolet kariutuivat siihen jatkuvaan negatiivisuuteen. Otin eron siinä vaiheessa, kun etsin terapia-aikaa itselleni ja yhtäkkiä tajusin, että mihinkä minä terapiaa kun elämäni on muuten mallillaan, mies on tässä se ongelma.

No mitä muuta varten ihmiset muka elää parisuhteessa, ellei siksi että on joku jolle voi valittaa ja kiukutella.