Mies uhkasi avioerolla jos en lopeta asioiden vatvomista
On kuulemma kyllästynyt kuuntelemaan negatiivisuutta eli mistään ei saisi valittaa. En siis valita hänestä, vaan asioista jotka harmittavat.
Onko teillä vastaavaa?
Kommentit (233)
Syyllistyn itse samaan, meditointi ja fake it till u make it auttaa uudelleen ohjelmoimaan asennetta.
Vika on meissä.
Meillä on avioehto ja miehellä ei olisi mitään paikkaa, jonne mennä. Talouskin on niin ja näin, kun ammatti on sellaisella alalla että melkein harrastus.
Läheisriippuvainen en koe olevani, vaikka muuten hankala varmasti olen. On helppo olla positiivinen kun kaikki hoituu kuin manulle illallinen.
Ap
Minulla on pari kaveria, jotka käyttäytyvät noin. Toisen kanssa keskustellessa pelaan mielessäni bingoa valituksen aiheista, joita hän luettelee. Jotenkin hänen huomionsa ei kiinnity mihinkään myönteiseen, vaan pelkästään kielteiseen. Hänen lastensa puolesta olen surullinen, kun elämä pyörii vain äidin nurinan ympärillä.
Toinen ystävä taas ylianalysoi tuntikausia ihmisten sanomisia ja tekemisiä. Voi kun hän ymmärtäisi, ettei jokainen lause sisällä mitään peiteltyä viestiä. Mukava ihminen, mutta saisipa ne valvomiset tiivistettyinä, että ehdittäisiin puhua muustakin.
Mieltään voi pikku hiljaa harjoittaa kiinnittämään huomiota hyviin asioihin. Ei ole kiitollisuuspäiväkirjat ihan tuulesta temmattu idea. Suosittelen ap parisuhteesi ja ystävyyssuhteidesi takia. :)
Ymmärrän kyllä miestäsi. Alituiseen valittava, aina vain kielteisiä, huonoja asioita esiin ottava ihminen on kyllä raskasta seuraa. Ja kumppanina kuin kivirekeä perässään vetäisi. Ihmiselläkin on kuuntelemisessaan sietokykynsä.
Kannattaisi nyt ottaa koppia miehen sanomisesta. Keskustella voi muutoinkin kuin valittamalla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioehto ja miehellä ei olisi mitään paikkaa, jonne mennä. Talouskin on niin ja näin, kun ammatti on sellaisella alalla että melkein harrastus.
Läheisriippuvainen en koe olevani, vaikka muuten hankala varmasti olen. On helppo olla positiivinen kun kaikki hoituu kuin manulle illallinen.
Ap
Voi yrittää olla positiivinen vaikka kaikki ei mene ihan justiinsa. Tiedän ihmisiä, jotka ovat positiivisia vaikka heillä ei todellakaan hoidu kaikki kuin manulle illallinen. Sanovat vaan, että voisihan nämä asiat olla vielä huonomminkin.
Hyviä vinkkejä täällä. Kiitos niistä. Omista tiukkaan istuvista ajatuskuluista on vaikea päästä eroon, mutta ei se kai mahdottomuus ole.
Ap
Pikku hiljaa työstämään. Nykyään koulussakin lapsille pyritään antamaan myönteistä palautetta. Omia reaktioitaan voi hidastaa sen verran, ettei sano sitä ekana mieleen tulevaa kielteistä asiaa vaan sanoo jotain myönteistä.
Kotitöihin voi kehitellä uusia rutiineja vaikka pyytämällä miestä avuksi: jos minä tällä kertaa imuroin, pyyhitkö sinä pölyt ja viet matot?
Minulla on ystävä joka on kova valittamaan. Välttelen hänen tapaamistaan, koska hän saa mnut tuntemaan että olen jotenkin vastuussa siitä mistä hän valittaa. Varmaan saisi minut ajattelemaan että Ukrainan sotakin on minun syyni! Kaikki valiitajat - joiden seuraa en todellakaan etsi - eivät herärä samanlaisia tunteita.
Minä valitan aina ja kaikesta. En todellakaan ole positiivinen.
Positiivisuus on raivostuttavaa.
Vaimo ei ole maininnut mitään asiasta, enkä usko asian häiritsevänkään. Minä olen tällainen.
Ei kait tuommoisia "pirteyden vaatijoita" jaksa kukaan.
M42
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioehto ja miehellä ei olisi mitään paikkaa, jonne mennä. Talouskin on niin ja näin, kun ammatti on sellaisella alalla että melkein harrastus.
Läheisriippuvainen en koe olevani, vaikka muuten hankala varmasti olen. On helppo olla positiivinen kun kaikki hoituu kuin manulle illallinen.
Ap
Miten niin ei ole mitään paikkaa mihin mennä. :D Yleensä ihmiset ottaa sellaisessa tilanteessa eron jälkeen vuokra-asunnon. :D Niin järjestyy paikka mihin mennä. Ei yleensä ero tapahdu salaman iskusta, että lähe ovesta vaan mies alkaa hoitamaan asiansa kuntoon esim. vuokraamalla asunnon.
Eikös tuo ap käyttäydy passiivis-aggressiivisesti. Siis mukisematta kertomansa mukaan maksaa paljosta ja tekee paljon kotitöitä, mutta valittaa sitten kaikesta muusta. Haloo! Antas vaan eron tulla ja opettelisi suoraan kommunikointiin tulevia suhteita ajatellen.
Negatiiviset ihmiset on pirun rasittavia. En ihmettele miestäsi.
Palkkaa terapeutti, joka kuuntelee palkkaa vastaan sun valitukset. Ei kenenkään tarvitse sietää tuollaista negatiivisuutta. Siinähän toinen masentuu väkisinkin.
t. ex-masentunut
Kyllähän negatiiviset kommentit tosiaan pilaavat päivää aika tehokkaasti. Oma mieheni kiroilee paljon ja äänensävy on usein tiuskiva. Sitäkin on vaikea jaksaa kuunnella.
AP, luulisi omankin elämäsi olevan mukavampaa, kun lakkaisit valittamasta aina ja kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioehto ja miehellä ei olisi mitään paikkaa, jonne mennä. Talouskin on niin ja näin, kun ammatti on sellaisella alalla että melkein harrastus.
Läheisriippuvainen en koe olevani, vaikka muuten hankala varmasti olen. On helppo olla positiivinen kun kaikki hoituu kuin manulle illallinen.
Ap
Vaikuttaakin siltä, että ap "ostaa" miehen ja käyttää valtaa ovelasti. Toivottavasti ukko lähtee ja nopiaan tuollaisen vaikutuspiiristä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioehto ja miehellä ei olisi mitään paikkaa, jonne mennä. Talouskin on niin ja näin, kun ammatti on sellaisella alalla että melkein harrastus.
Läheisriippuvainen en koe olevani, vaikka muuten hankala varmasti olen. On helppo olla positiivinen kun kaikki hoituu kuin manulle illallinen.
Ap
Vaikuttaakin siltä, että ap "ostaa" miehen ja käyttää valtaa ovelasti. Toivottavasti ukko lähtee ja nopiaan tuollaisen vaikutuspiiristä.
Ainakin tuo kommentti ap:lta mihin otit kantaa on todella miestä vähättelevä. Ei ihme, että miestä jo ärsyttää koko ap.
Tiedoksi ap:lle, että itse olin usean pienen lapsen kanssa liitossa ja olin kotona heitä hoitamassa. Puoliso marmatti jatkuvasti kaikesta ja vaikka olin työtön, oli avioehto, niin otin eron silti. Ja elämä muuttui paremmaksi, kun ei tarvinnut enää negatiivisuutta sietää. Ja kaikki asiat järjestyi hyvin. Raha ei tuo onnea.
Ap. Minä olen lopettanut kaiken valittamisen. Elämä on muuttunut paremmaksi.
Tunnistan itseäni tuosta miten ap kuvailee itseään. Luulen, että negatiivisuudessa osin kyse persoonasta osin se voi olla opittua. Itse huomaan väsyväni äitini seurassa, kun hän kokoajan murehtii ja valittaa. Sitten tajuan, että olen itse ihan samanlainen! Negatiivisuuden ja pessimismin taustalla voi olla jotain syvää turvattomuutta. On vaikea luottaa, että elämä kantaa. Kokoajan täytyy olla vähän huolissaan ja potentiaalisia uhkia näkee joka puolella. Itselläni on tämänkaltainen varhaislapsuuden trauma, jota olen käsitellyt terapiassa. Nämä syvällä olevat ajatusmallit istuu tiukassa, mutta kyllä niihin voi myös vaikuttaa. Tsemppiä ap:lle, et ole yksin!