Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen tytär haluaa muuttaa takaisin kotiin
03.06.2022 |
Mieheni ja minä olemme viisikymppisiä. Lapset ovat muuttaneet kotoa pois, mutta nyt 25v tyttäremme on muuttamassa ulkomailta takaisin. Hän tarvitsee asuinpaikan jotta saa säästettyä rahaa omaa asuntoaan varten. Looginen päätös on siis se, että hän tulee vuodeksi, pariksi takaisin kotiin.
Mutta minä en ole tästä kovinkaan innoissani. Meillä on omat rutiini me ja mukava, rauhallinen elämä. Rakastamme lapsiamme, mutta nyt olisi aika nauttia omasta ajasta ja rauhasta. Tyttäreni on minulle äärettömän tärkeä, mutta hän ei ole helppo ihminen. Tunnen syyllisyyttä näistä tunteista, ja tunnustan, että olisin hyvilläni jos hän hankkisi asuinpaikan kaverinsa ym luota. Olemme tarjonneet raha-apua, mutta tytön mielestä on kaikin tavoin helpompaa että hän tulee kotiin. Oman äitini mielestä olen itsekäs ja "luonnoton" äiti. Hän tarjosi myös tyttärelleni asuinpaikkaa, mutta se on liian kaukana hänen tulevasta työpaikastaan.
Kommentit (549)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä muutaman kuukauden ymmärtäisin, mutta että useammaksi vuodeksi vain että voi ehkä säästää käsirahaa omaa asuntoa varten.
Puhukaa, Puhukaa. Sinullakin on oikeus omaan rauhaan ja elämään. Mitäpä jos ehdottaisit vaikka max puolta vuotta?
Itse tein sen virheen, että lähdin kotoa aikoinaan ennen kuin keräsin minkäänlaista pesämunaa.
Lopputuloksena jämähdin asumaan vuokralle. Olen nyt 20 vuoden aikana maksanut vuokrina tämän asunnon hinnan, mutta tilillä ei ole vieläkään pankin vaatimaa omaa osuutta, että saisin asuntolainan. Kaikki raha on mennyt perheen elättämiseen.
Kaksi vuotta pidempään kotona aikoinaan ja meillä olisi nyt velaton asunto ja mahdollisesti sijoituksiakin pahan päivän varalle.
Minulla oli kotoa muuttaessa tilillä vajaat 300 markkaa, mutta asun silti velattomassa asunnossa. Opiskellessa asuin soluasunnossa ja töihin päästyäni kimppakämpissä. En ole koskaan asunut täysin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kelatukeetätä kirjoitti:
Tulevaisuudessa asuu Suomessa taas monta sukupolvea samassa asunnoissa. Euroopassa tämä on arkipäivää. Suomalaisilla yksin kaksin asujilla liian isot asunnot.
Ai liian isot asunnot, kun sen yhden ulkomaisen tutkimuksen mukaan Suomessa asutaan ahtaasti, koska suomalaiset haluavat asua pienissä asunnoissa.
Kyllä Suomessa oikeasti on isot asunnot vs. esim. España ja Italia. Vain todella rikkailla noissa on isot asunnot.
Mutta suosittelen: Ap:n tytär hankkikoon asunnon ja opetelkoon elämään ihmisiksi.
Minäkin ymmärtäisin tuon väliaikaisratkaisuna, tai sellaisessa tilanteessa, jossa aikuinen lapsi on joutunut äkilliseen kriisiin ja tarvitsee apua päästäkseen jaloilleen. Silloinkin pitäisi olla pyrkimys päästä takaisin jaloilleen mahdollisimman pian. Sitä en ymmärrä, että työssäkäyvä aikuinen muuttaa vanhempiensa luo pariksi vuodeksi vain säästääkseen rahaa. Minusta se haiskahtaa vähän hyväksikäytölle, varsinkin jos vanhemmat suostuvat vain koska eivät kehtaa kieltäytyä. Mutta kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minä voin lohduttaa, että monet nuoret aikuiset haluavat itse päättää aina kaikesta ja suuttuvat, jos muut tekevät toisenlaisia päätöksiä. Esimerkkinä siskoni, joka ei olisi antanut muuttaa mitään entisessä huoneessaan, ei huonekaluja, ei järjestystä, ei mitään. Olen 4 vuotta nuorempi ja muutin hänen huoneeseensa abi-vuonna käytännön syistä, koska huoneessa oli isommat vaatekaapit ja enemmän tilaa. Hän ei asunut enää silloin kotona.
Kun vanhemmat möivät kesämökin pois, siskoni sai itkupotkuraivarit. Hän olisi halunnut sen kesämökin pitää. Isä sanoi, että hän on jäänyt työelämästä eläkkeelle, äitikin on jäämässä ja tulot putoaa, eivät halua maksaa kesämökin kiinteistöveroa ja vakuutuksia, nuohouksia, jätemaksuja, vesimaksuja, sähköjä. Kesämökin myynnistä saaduilla rahoilla halusivat teettää kotiin kattoremontin, uusia terassin ja autotallin. Siskoni osti kettuillessaan niille joululahjaksi valokuvataulun, jossa seisotaan koko perhe kesämökin kuistilla.
Ei pidä suostua kaikkeen, mitä joku vaatii.
Aika tylyä, ymmärrän jos ei ole mitään tunnesiteitä mihinkään mutta mökin myyminen voi olla tiukka paikka kelle tahansa. Se ei kaikille ole vain kuluerä tai esine vaan oikeasti paikka johon liittyy muistoja ja josta ei haluaisi luopua. Sama juttu oman huoneen kanssa, olisi kohteliasta vähintään keskustella noista jutuista kyseessä olevan henkilön kanssa kun nyt jäi vähän se kuva että päätökset on ehkä tehty osittain ns. selän takana.
Jos mökki on niin tärkeä aikuiselle lapselle, silloin se mökki pitää lunastaa itselle joko rahalla tai ennakkoperintönä, jolloin muuta perintöä tulee saamaan sen verran vähemmän.
Miksi ihmeessä sitä vanhasta huoneesta tarvitsisi entisen asukkaan kanssa sen kummemmin keskustella, jos ja kun entinen asukas on muuttanut siitä aikoja sitten pois? Suomessa asutaan varsin ahtaasti, ei täällä kannata pois muuttaneille mitään tyhjiä huoneita alttareina pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun silmään pisti toi, että tytär "ei ole helppo ihminen". En suostuisi ehdoin tahdoin ottamaan meille asumaan hankalaa ihmistä, oli sitten vaikka oma lapsi. Eikö sun miehellä ole asiaan mielipidettä, vai eikö sitä kysytä?
Ilmeisesti mies on lapanen.
Jos sinä olet niin perverssi, että olet mennyt naimisiin asusteen kanssa niin ei se tarkoita sitä, että kaikki muutkin olisivat.
Sinä taisit olla ainoa, joka ei ymmärtänyt, mitä lapanen tuossa yhteydessä tarkoitti.
Olen muuten mies itsekin ja asunut naisen kanssa tasaveroisessa parisuhteessa jo yli 20 vuotta. Kokeilisit itsekin joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs ja luonnoton äiti. Ei siinä muuta.
Mutta sen verran tulee ymmärrystä ettei ole kiva jos tytär ihan vuodeksi tai pariksi tulee. Luulisi pari kuukautta riittävän että saa oman kämpän.
Ap puhui säästämisestä, ymmärtäisin että kyse on käsirahasta omaan kämppään. Vuokralla asuessa on vaikea säästää.
Harva omistusasuja kai saa asua ilmaiseksi omaa asuntoa säästäessään. Monet onnistuvat säästämään käsirahan ihan omillaan.
Kyllä vaan suurin osa omistusasuntojen omistajista on vanhempien avustuksella ne hankkineet. Miksi rikkaita sukuja on olemassa?
Työni puolesta olet havainnut, että hyvin usein omistusasuntoja ostetaan jonkun toisen rahallisen avun ansiosta (enkä edes tarkoita mitään pankkilainaa tai sellaista). Usein avun antaja on omat vanhemmat tai tuttava. Joskus jopa oma lapsi on auttanut. Käsiraha on yleensä se mihin sitä rahallista avustusta on saatu. Harvalla nimittäin on säästössä käsirahan verran, varsinkin jos lainan määrä on kymmeniä tuhansia.
Minkälaisen keksipaketin voi ostaa alle 10000e lainalla?
Jos haluaa elää rauhallista ja omanlaista elämää, ei kannata tehdä lapsia. He vaikka aikuiseksi kasvavatkin, voivat tarvita apua vanhemmiltaan ja vanhemman tehtävä on auttaa ja olla tukena. Minä olen onnekas, koska minulla on hyvät välit vanhempiini, sekä isovanhempiin. Mummini edelleen pitää myös huolta äidistäni, vaikka hän ei sitä pyydäkään.
Olen huono äiti, jos et ole valmis auttamaan tytärtäsi. Hän kuitenkin on fiksu ja miettii että säästäminen on fiksuinta hänen tilanteessaan, ja jos ei omiin vanhempiin voi luottaa, niin kehen sitten?
Oma valintani jäädä lapsettomaksi pohjautuu juurikin tähän: Jos teet lapsen, olet vastuussa hänen saattamisestaan tähän maailmaan ja on sinun tehtäväsi pitää huolta, että hän kärsisi mahdollisimman vähän. Kun teet lapsen, et saa enää omaa rauhaa ja lapsi on aina mielessä ja hänestä on huolissaan, iästä viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tulisi kuuloonkaan, että aikuinen lapsi maitoautolla takaisin, eikä tolkun aikuinen sellaista edes ehdota kuin tilapäisratkaisuna,
1-2 kk ok, 1-2 v. not.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä muutaman kuukauden ymmärtäisin, mutta että useammaksi vuodeksi vain että voi ehkä säästää käsirahaa omaa asuntoa varten.
Puhukaa, Puhukaa. Sinullakin on oikeus omaan rauhaan ja elämään. Mitäpä jos ehdottaisit vaikka max puolta vuotta?
Itse tein sen virheen, että lähdin kotoa aikoinaan ennen kuin keräsin minkäänlaista pesämunaa.
Lopputuloksena jämähdin asumaan vuokralle. Olen nyt 20 vuoden aikana maksanut vuokrina tämän asunnon hinnan, mutta tilillä ei ole vieläkään pankin vaatimaa omaa osuutta, että saisin asuntolainan. Kaikki raha on mennyt perheen elättämiseen.
Kaksi vuotta pidempään kotona aikoinaan ja meillä olisi nyt velaton asunto ja mahdollisesti sijoituksiakin pahan päivän varalle.
Minulla oli kotoa muuttaessa tilillä vajaat 300 markkaa, mutta asun silti velattomassa asunnossa. Opiskellessa asuin soluasunnossa ja töihin päästyäni kimppakämpissä. En ole koskaan asunut täysin yksin.
300mk oli iso raha 1960-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kelatukeetätä kirjoitti:
Tulevaisuudessa asuu Suomessa taas monta sukupolvea samassa asunnoissa. Euroopassa tämä on arkipäivää. Suomalaisilla yksin kaksin asujilla liian isot asunnot.
Ai liian isot asunnot, kun sen yhden ulkomaisen tutkimuksen mukaan Suomessa asutaan ahtaasti, koska suomalaiset haluavat asua pienissä asunnoissa.
Suomessa asutaan tilastojen mukaan eurooppalaisittain erittäin ahtaasti. Useimmissa maissa on vähintään 10 m2 enemmän tilaa asunnoissa keskimäärin per asukas kuin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelatukeetätä kirjoitti:
Tulevaisuudessa asuu Suomessa taas monta sukupolvea samassa asunnoissa. Euroopassa tämä on arkipäivää. Suomalaisilla yksin kaksin asujilla liian isot asunnot.
Ai liian isot asunnot, kun sen yhden ulkomaisen tutkimuksen mukaan Suomessa asutaan ahtaasti, koska suomalaiset haluavat asua pienissä asunnoissa.
Kyllä Suomessa oikeasti on isot asunnot vs. esim. España ja Italia. Vain todella rikkailla noissa on isot asunnot.
Mutta suosittelen: Ap:n tytär hankkikoon asunnon ja opetelkoon elämään ihmisiksi.
Pieleen meni arvauksesi. Espanjassa ja Italiassa asunnoissa on suunnilleen sama neliömäärä asukasta kohden kuin Suomessa keskimäärin. Koska moni ns. lapsi asuu kotona, se tarkoittaa että oikeasti adunnot ovat siellä paljon suurempia kuin meillä. Lähes koko muussa Euroopassa tilaa onkin sitten enemmän asukasta kohden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa elää rauhallista ja omanlaista elämää, ei kannata tehdä lapsia. He vaikka aikuiseksi kasvavatkin, voivat tarvita apua vanhemmiltaan ja vanhemman tehtävä on auttaa ja olla tukena. Minä olen onnekas, koska minulla on hyvät välit vanhempiini, sekä isovanhempiin. Mummini edelleen pitää myös huolta äidistäni, vaikka hän ei sitä pyydäkään.
Olen huono äiti, jos et ole valmis auttamaan tytärtäsi. Hän kuitenkin on fiksu ja miettii että säästäminen on fiksuinta hänen tilanteessaan, ja jos ei omiin vanhempiin voi luottaa, niin kehen sitten?
Oma valintani jäädä lapsettomaksi pohjautuu juurikin tähän: Jos teet lapsen, olet vastuussa hänen saattamisestaan tähän maailmaan ja on sinun tehtäväsi pitää huolta, että hän kärsisi mahdollisimman vähän. Kun teet lapsen, et saa enää omaa rauhaa ja lapsi on aina mielessä ja hänestä on huolissaan, iästä viis.
Lapseton se on paras huutelemaan, miten muiden pitää elää. Katsos jokaisella on vapaus valita, miten auttaa aikuisia lapsia. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia. Niissä ns. yhteisöllisissä maissa aikuiset lapset huolehtivat vanhemmistaan eivätkä ole loppuikänsä autettavia itse.
Aloittajalle:
Ota hätäratkaisuna tyttäresi 1-2kk ajaksi asumaan luoksesi, jotta löytää oman asunnon ja saa sängyn ja pöydän hankittua. Se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tunnekylmä ja vittumainen lapsuus ja koin olevani vanhemmilleni pelkkä taakka. Tehtiin selväksi hyvin nuoresta, että muuttaa pitää kotoa pois niin pian kuin pääsee eikä mitään apua (edes henkistä) ole luvassa.
Mieheni vanhemmat taas ovat ihan erilaisia. Heiltä olen oppinut, millaista on rakastava perhe ja aito yhteisöllisyys.
Mikä hinku suomalaisilla on muutenkin asua yksin? Ketään ei haluttaisi edes tavata, sitten möllötetään mt-ongelmissa kämpässä ja syrjäydytään.
Omat lapseni saavat asua luonani vaikka koko ikänsä. Annan lapsilleni kaiken sen, mistä itse jäin aikanaan paitsi. Totta kai he esim. osallistuvat siivoukseen ja hoitavat koiraa jne.
Aion muutenkin vanhuksena muuttaa johonkin kommuuniin, jos mieheni kuolee ja lapseni asuvat jossain kaukana. Ihminen on laumaeläin. Dementiat sun muut näkyvät helpommin, kun asuu jonkun kanssa. Kaikki meistä tarvitsevat apua joskus ja muiden seuraa. Omaa rauhaa saa jonkun harrastuksen parista. Pystyn esim. lukemaan kirjoja niin paljon kuin sielu sietää, vaikka asunkin perheeni kanssa. Miten tämä muuttuisi, vaikka lapset jatkaisivat asumista luonani?
Nyt kun vanhempani ovat iäkkäitä ja eronneet toisistaan, molemmat ruikuttavat tahoillaan puhelimessa, miten haluaisivat, että tulen perheineni käymään ja miten minun tulisi arvostaa sitä, että minulla ylipäätään on perhe. Ensin he häätivät minut suht julmasti elämästään.
Kirjoita paperille, ketkä ovat elämäsi tärkeimmät ihmiset ja miten suhtautuisit, jos he eivät yhtäkkiä enää olisikaan sinuun missään yhteydessä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin näkisin, että Suomessa, tässä maailman kalleimmassa maassa, vanhemmat eivät auta lapsiaan tarpeeksi oman elämän alkuun. Se apu voisi olla juurikin sitä, että ostetaan lapselle oma asunto tai annetaan lapsen asua kotona vaikka 30-vuotiaaksi, niin on saanut säästettyä käsirahan asuntoon. Muuten tällä meidän sukupolvella ei tule olemaan mahdollisuuksia omistusasuntoon (ellei saa perintöä).
Vähän on dramatisoinnin makua tuossa. Itse en ole saanut vanhemmiltani taloudellista apua mutta valmistumiseni jälkeen sain oman asunnon käsirahan säästettyä n. 4 vuodessa vaikka tein pienehköpalkkaisia pätkätöitä. Piti tosin tinkiä asumismukavuudesta, vuokra-asuntoni oli edullinen mutta vähän kuluneessa kunnossa. Ja tämä ei toisaalta ollut pk-seudulla jossa omistusasuntojen hinnat ovat lähteneet lapasesta.
Ärsyttää vain tällaiset älyllisen epärehelliset jutut mitä täälläkin saa lukea että omistusasuminen on mahdotonta ellei vanhemmat osta lapselle asuntoa, anna runsasta perintöä tai vähintään anna lapsen asua kotona 30-vuotiaaksi.
Tai ehkä käsitys elintasosta on noussut siihen että pakko käydä useita kertoja vuodessa ulkomailla, merkkivaatteita, jatkuvaa raflassa syömistä, kalliita harrastuksia, kivasti sisustettu väh. kaksio yksin asuvalla jne jolloin vuokran jälkeen ei rahaa varmaan jääkään säästöön.
Jos olisin ap, antaisin tytön tulla kotiin muutamaksi kuukaudeksi jotta saa rahaa tarpeeksi säästöön vuokra-asuntoa varten mutta en ottaisi kotiin säästämään omistusasuntoon. Ymmärrän omistusasumisen järkevyyden ja halun ostaa omistusasunto muttei se kuitenkaan mikään ihmisoikeus ole eikä se tee kenestäkään huonoa vanhempaa jos ei ota 25-vuotiasta lasta kotiin vuosiksi säästämään omistusasumiseen.
Minä asuin kotona vielä 25 vuotiaana. Muutin pois valmistuttuani lääkiksestä. Vanhempieni koti oli koulua lähellä. Turhalta olisi tuntunut muuttaa valtion rahoilla elämään.
Vierailija kirjoitti:
Itse palasin 25 vuotiaana ulkomailta Suomeen ja menin takaisin vanhemmilleni hetkeksi.
Toki alusta alkaen tarkoituksena oli kerätä rahaa mm. takuuvuokraan ja etsiä sopivaa asuntoa.
Olin 7kk siellä kunnes löysin oman kodin.
Vanhempani ovat aina sanoneet että kotiin saa tulla, ja se on ollut hyvin tärkeä tieto itselle.
Töitä tein toki kokoajan ja opiskelinkin, asioista huolehdin ihan itsenäisesti kuten aiemminkin. Kyse ei ollut mistään täysihoitolasta.
Sitä paitsi kyllä vuosien omillaan ja ulkomailla asumisen jälkeen kyllä se 7kk oli ihan riittävä aika viettää porukoiden kämpässä. Halu lähteä omilleen oli valtava ja vain käytännön syistä siellä olin.
Ulkomailla asuessani tavarani olivat siellä varastossa.
Sinun vanhemmillasi oli tilaa siihen, että sait muutettua kotiin takaisin, mutta ap:lla ei ole asunnossa tilaa tyttärelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs ja luonnoton äiti. Ei siinä muuta.
Mutta sen verran tulee ymmärrystä ettei ole kiva jos tytär ihan vuodeksi tai pariksi tulee. Luulisi pari kuukautta riittävän että saa oman kämpän.
Ap puhui säästämisestä, ymmärtäisin että kyse on käsirahasta omaan kämppään. Vuokralla asuessa on vaikea säästää.
Toki on vaikea säästää, mutta kohtuutonta on silti mennä noin pitkäksi aikaa kuin jopa kahdeksi vuodeksi takaisin vanhempien elätettäväksi. Meillä aikuinen lapsi asui vastaavassa tilanteessa kotonamme kolme kk kunnes löytyi kohtuuhintainen vuokrayksiö läheltä työpaikkaa. Sai siinäkin säästettyä, vaikka toki hitaammin. Mutta ei aikuinen ihminen voi olettaa ilmaiseksi asuntoa saavansa jopa kahdeksi vuodeksi kuitenkaan. Sitä se aikuisuus on, että pitää säästää vaikka asuu omillaan.
Kirjoittajan oma äiti olisi valmis ottamaan tytön asumaan luokseen. Ehkä hänellä ei ole niin kovaa tarvetta päästä nussimaan keskellä päivää kuin tällä viiskybäsellä äitylillä. Löysitkö seksuaalisuutesi vasta pari vuotta sitten, kun makkarin oveen ei enää tarvittu lukkoa?
Ajattele sitten, kun makaat geriatrisella osastolla märissä vaipoissa, et oikein ylety hälytysnappiin, ja kuuntelet naapuripetiläisten naurunremakkaa, kun heidän lapsensa ovat tulleet taas vierailulle, että sainpahan ainakin hyvät kyydit silloin olkkarissa enkä olisi mitenkään jaksanut nähdä lapseni naamaa muutenkaan enää vaihdevuosien jälkeen. Hoivaviettini vaan jotenkin katosi.
Hyvä, että mainitsit nuo ulkomaille muuttaneet.
Olis syytäkin palauttaa heidät takaisin Suomeen tekemään töitä ja maksamaan veroja Suomen hyväksi. Ensin revitään kaikki irti ilmaisesta tai käytännössä lähes ilmaisesta koulutuksesta, terveydenhoidosta yms. ja kun tulee aika alkaa omalta osin maksamaan yhteistä kakkua sen sijaan, että osallistuu vain sen syömiseen, karataan ulkomaille isompien tulojen ja pienemmän verotuksen vuoksi.